Helsingin HAO 27.9.2024 5624/2024

Yhtiö myi kameravalvontajärjestelmiä kohteeseen asennettuna siten, että kokonaisuus sisälsi asiakkaan omistukseen tulevat valvontakamerat oheislaitteineen ja ohjelmistot sekä niiden asennuksen. Kamerat oli kiinnitetty rakennuksiin ruuveilla. Yhtiö veloitti asiakasta erikseen lisätöistä kuten lähiverkko- ja kaapelointitöistä sekä asennuslupien hankinnasta. Hallinto-oikeus katsoi, että tuotteessa oli objektiivisesti tarkasteltuna kysymys kahdesta erillisestä suorituksesta eli kameroiden ja oheislaitteiden sekä toisaalta niihin kohdistuvan asennustyön eli palvelun myynnistä.

Yhtiön myymä kameravalvontajärjestelmä ei ollut sellainen rakennukseen tai rakennelmaan asennettu ja siihen kiinteästi kuuluva osa, jota ilman rakennus tai rakennelma olisi puutteellinen. Kameroiden poistaminen ei myöskään tuhonnut tai muuttanut rakennusta tai rakennelmaa. Kameravalvontajärjestelmää ei pidetty täytäntöönpanoasetuksen 13 b artiklan c tai d kohdassa tarkoitettuna kiinteänä omaisuutena. Näin ollen myöskään kameravalvontajärjestelmän asennustyö tai yhtiön tarjoama kameravalvontajärjestelmään kohdistuva erillinen huoltopalvelu, johon sisältyi muun ohessa kameroiden huolto ja viankorjaus, eivät täytäntöönpanoasetuksen 31 a artiklan 3 kohdan f alakohdan mukaan liittyneet kiinteään omaisuuteen. Kysymys ei ollut arvonlisäverolain 28 §:ssä tarkoitettuun kiinteistöön liittyvästä palvelusta, jonka myyntimaa määräytyisi arvonlisäverolain 67 §:n mukaisesti kiinteistön sijaintimaan perusteella.

Kameravalvontajärjestelmien myyntiä ja siihen kohdistuvaa asennuspalvelua ei ollut pidettävä myöskään arvonlisäverolain 31 §:n 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna kiinteistöön kohdistuvana rakennus- ja korjaustyönä eli rakentamispalveluna, jonka myyntiin sovellettaisiin arvonlisäverolain 8 c §:n mukaista käännettyä verovelvollisuutta.

Lisäksi yhtiö tarjosi kameravalvontapalvelua, jossa yhtiö omisti kohteeseen asennetut kamerat, tallennuslaitteet, ohjelmistot ja lisenssit sekä vastasi niiden hankinnasta ja ylläpidosta ja kameravalvontajärjestelmän toiminnasta. Yhtiö ei myynyt asiakkaalle vartiointi- tai hälytyskeskuspalvelua, vaan nämä oli ostettava toiselta palveluntuottajalta.

Hallinto-oikeus katsoi, ettei kameravalvontapalveluksi nimetty palvelukokonaisuus ollut täytäntöönpanoasetuksen 31 a artiklan 2 kohdan b alakohdan mukainen valvonta- tai vartiointipalvelu. Kysymys ei ollut arvonlisäverolain 67 §:ssä tarkoitetusta kiinteistöön liittyvästä palvelusta.

Verohallinnon ennakkoratkaisu ajalle 21.12.2023–31.12.2024.

Arvonlisäverolaki 8 c §, 28 §, 31 § 3 mom 1 kohta ja 67 §

Neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 2006/112/EY (arvonlisäverodirektiivi) 47 artikla ja 199 artikla

Arvonlisäverodirektiivin täytäntöönpanosta annettu asetus N:o 282/2011, jota on muutettu palvelujen suorituspaikan osalta 7.10.2013 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella N:o 1042/2013 (täytäntöönpanoasetus) 13 b artikla ja 31 a artikla

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marianne Lastikka, Suvi Leskinen, joka on myös esitellyt asian, ja Jussi Zhang-Lehtinen.