Itä-Suomen HAO 18.3.2021 21/0063/1

Poliisilaitos oli peruuttanut A:n aseluvat, koska A:n oli epäilty syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen. A oli kuljettanut yleisellä tiellä päihtyneenä kuorma-autoksi luokiteltua pakettiautoa. Tarkkuusalkometritestin tulos oli ollut 0,77 milligrammaa litrassa uloshengitysilmaa. A oli poliisikuulustelussa myöntänyt syyllistyneensä törkeään rattijuopumukseen. Syyllisyyttä ei ollut hallinto-oikeudelle toimitetussa valituksessa kiistetty.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n asiassa tekemän valituksen. Hallinto-oikeus perusteli päätöstään seuraavasti:

Aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/853 (jäljempänä ampuma-asedirektiivi) 5 artiklan 1 kohdan b) alakohdan mukaan rajoittamatta 3 artiklan soveltamista jäsenvaltiot voivat sallia ampuma-aseiden hankinnan ja hallussapidon ainoastaan henkilöille, joilla on siihen hyväksyttävä peruste ja jotka eivät oletettavasti aiheuta vaaraa itselleen tai muille taikka yleiselle järjestykselle tai yleiselle turvallisuudelle; sen, että henkilö on tuomittu tahallisesta väkivaltaisesta rikoksesta, on katsottava viittaavan tällaisen vaaran olemassaoloon.

Ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttava lupa ja aseenkäsittelylupa on peruutettava, jos luvanhaltija on syyllistynyt törkeään väkivaltaista käyttäytymistä osoittavaan rikokseen, rikoslain 50 luvun 2 tai 4 a §:ssä tarkoitettuun rikokseen taikka muuhun rikokseen, joka osoittaa hänet sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia.

Ampuma-aselain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 179/2018 vp) on sen pääasiallisen sisällön osalta todettu, että muun ohessa ampuma-aselakia koskevilla muutoksilla pantaisiin täytäntöön asedirektiiviin tehdyt muutokset. (---) Samassa hallituksen esityksessä on kohdassa 2.2 asedirektiivin soveltamisalan osalta todettu, että ampuma-aselain säännöksiä tulee tarkentaa ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon oikeuttavien lupaedellytysten seurannan toteuttamiseksi sekä näiden lupien peruuttamista koskevien perusteiden osalta. Tähän saakka osa laissa harkinnanvaraisiksi säädetyistä peruuttamisperusteissa johtaa jatkossa peruuttamiseen ilman harkintaa. Muutoksilla ei muuteta käytäntöä, sillä nykyisinkin vastaavien perusteiden toteutuessa harkinta on johtanut ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon oikeuttavien lupien peruuttamiseen.

Samassa hallituksen esityksessä on ampuma-aselain 67 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että asedirektiivin mukaan jäsenvaltioilla on velvollisuus peruuttaa ampuma-aseen hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttava lupa, jos direktiivin 5 artiklassa säädetyt luvan myöntämisen edellytykset eivät enää täyty. Aikaisemmin luvan peruuttaminen oli harkinnanvaraista. Direktiivin 5 artiklan mukaan luvan myöntämisen edellytyksenä ampuma-aseiden hankkimiselle ja hallussapidolle on hyväksyttävä peruste, pääasiassa 18 vuoden ikä tietyin poikkeusmahdollisuuksin ja se, että henkilö ei oletettavasti aiheuta vaaraa itselleen tai muille taikka yleiselle järjestykselle ja tai yleiselle turvallisuudelle. Direktiivin mukaan sen, että henkilö on tuomittu tahallisesta väkivaltarikoksesta, on katsottava viittaavan tällaisen vaaran olemassaoloon. Asedirektiivimuutoksen johdosta ampuma-aselain 67 §:n mukaisia ehdottomia ja harkinnanvaraisia luvan peruuttamisperusteita tulisi muuttaa niin, että niissä tapauksissa, joissa luvan myöntämisen edellytykset eivät täyty, peruuttaminen ei olisi enää harkinnanvaraista. (---) Pykälän ensimmäisen momentin ehdottomiin peruuttamisperusteisiin lisättäisiin uudet 4–8 kohdat. Näitä kohtia pääosin vastaavat kohdat ovat aiemmin kuuluneet pykälän toisen momentin mukaisiin harkinnanvaraisiin luvanperuuttamisperusteisiin.

Edelleen samassa hallituksen esityksessä on saman lain 67 §:n 1 momentin 4 kohdan osalta todettu, että kohta koskisi luvan peruuttamista tiettyihin törkeisiin rikoksiin syyllistymisten perusteella ja se on aiemmin kuulunut pykälän toisen momentin mukaisiin harkinnanvaraisiin peruuttamisperusteisiin. Tällaisia rikoksia olisivat törkeät väkivaltaista käyttäytymistä osoittavat rikokset tai rikoslain 50 luvun 2 ja 4 a §:ssä tarkoitettu rikos eli törkeä huumausainerikos tai törkeä huumausainerikoksen edistäminen. Lisäksi peruuttamiseen johtaisi muu rikos, joka osoittaisi luvanhaltijan sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Rikos, joka osoittaisi luvanhaltijan sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia voisi olla esimerkiksi muu kuin törkeä väkivaltarikos, terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos tai sen valmistelu, törkeä metsästysrikos tai muu sellainen rikos, josta voidaan tuomita vankeusrangaistukseen, kuten talousrikos tai liikennerikos. (---) Lisäksi olisi perusteltua, että peruuttamiseen johtaisivat muut rikokset, jos lupaviranomainen katsoo niiden osoittavan luvanhaltijan sopimattomaksi ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hallussapitoon. (---) Luvan peruuttaminen ensimmäisen momentin 4 kohdan perusteella vaatisi sitä, että luvanhaltija on tuomittu pykälässä mainitusta törkeästä rikoksesta taikka muusta sellaisesta rikoksesta, joka osoittaa hänet sopimattomaksi pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Rikokseen syyllistymisen voidaan katsoa osoittavan, ettei luvanhaltija täytä lain 45 §:n mukaisia luvansaajaa koskevia edellytyksiä käyttäytymisensä vuoksi.

Ampuma-asedirektiivin edellyttämät ampuma-aselakia koskevat muutokset on pantu täytäntöön 15.7.2019 voimaan tulleella ampuma-aselain muuttamista koskevalla lailla 724/2019. Ampuma-aselain 67 §:n mukaisia ehdottomia ja harkinnanvaraisia luvan peruuttamisperusteita on muutettu siten, että ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 1–8 kohdissa tarkoitetuissa tilanteissa peruuttaminen ei ole harkinnanvaraista. Ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdan sanamuotoa ei ole kuitenkaan muutettu vastaamaan ampuma-asedirektiivissä ja lain esitöissä ilmaistua sanamuotoa rikoksesta tuomitsemisesta. Ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan lupien peruuttamisen edellytyksenä on, että luvanhaltija on syyllistynyt säännöksessä tarkoitettuun rikokseen. Lain säännöksen ja lain esitöiden sanamuodot ovat siten keskenään ristiriitaiset. Ampuma-aselain esitöissä on todettu, ettei muutoksilla muuteta käytäntöä, sillä nykyisinkin vastaavien perusteiden toteutuessa harkinta on johtanut ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon oikeuttavien lupien peruuttamiseen. Myöskään lain esitöissä kyseisen säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa ei ole yksiselitteisesti todettu, että vallitsevaa oikeustilaa olisi säännöksen soveltamisen osalta ollut tarkoitus muuttaa.

Ennen ampuma-aselain muuttamista voimassa ollut ampuma-aselain 67 §:n (1/1998) 2 momentin 1 kohta koski luvan peruuttamista tiettyihin törkeisiin rikoksiin syyllistymisten perusteella. Ampuma-aseen hallussapitoluvan peruuttamista koskevassa korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että poliisilaitos on voinut ampuma-aselain 67 §:n (1/1998) 2 momentin 1 kohdan perusteella peruuttaa ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hankkimiseen tai hallussapitoon oikeuttavan luvan, kun luvanhaltija on lainvoimaisella tuomiolla tuomittu säännöksessä tarkoitetusta rikoksesta, tai jos rikosasiassa ei vielä ole annettu lainvoimaista tuomiota, jos luvanhaltija on myöntänyt syyllistyneensä säännöksessä tarkoitettuun rikokseen. Jos luvanhaltija on kiistänyt syyllisyytensä, poliisilaitos ei ole voinut peruuttaa lupaa ennen rikosasian lainvoimaista tuomiota. Oikeuskäytännössä on siten vakiintuneesti katsottu, että lupien peruuttaminen rikosperusteella on edellyttänyt syyllistymistä kyseisiin rikoksiin, mutta rangaistukseen tuomitsemista ei ole edellytetty.

Edellä esitetty sekä erityisesti ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdan yksiselitteinen sanamuoto huomioon ottaen kyseisen säännöksen soveltaminen edellyttää syyllistymistä kyseisiin rikoksiin, mutta rangaistukseen tuomitsemista ei edellytetä.

Törkeää rattijuopumusta on pidettävä sellaisena rikoksena, josta säädetään ampuma-aselain 67 §:n 1 momentin 4 kohdassa, jos tekoa on kokonaisuudessaan pidettävä sellaisena, että se osoittaa tekijässä vaarallisuutta tai piittaamattomuutta, minkä vuoksi hän on sopimaton hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia. Kun otetaan huomioon A:n tekoon liittyneet olosuhteet ja se, että A on esitutkinnassa myöntänyt syyllistyneensä törkeään rattijuopumukseen eikä syyllisyyttä ole valituksessakaan kiistetty, tekoa on tässä tapauksessa arvioitava kokonaisuutena sellaiseksi, että mainitussa ampuma-aselain kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Poliisilaitoksen on siten tullut peruuttaa A:n aseluvat.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Toni Sarivirta, Minna Iivanainen ja Marjo Wenho. Asian esittelevä jäsen Marjo Wenho.

Lainvoimainen.