Itä-Suomen HAO 26.9.2022 2149/2022


Asian käsittelyn vaiheet ja hallinto-oikeuden ratkaisu

A oli työskennellyt ainakin vuodesta 2012 lähtien kuolemaansa 27.5.2017 saakka lääkärinä B Oy:ssä. A oli omistanut 51 osaketta C Oy:n (jäljempänä Yhtiö) osakekannasta, joka muodostui yhteensä 100 osakkeesta. A:n omistusosuus Yhtiöstä oli siten ollut 51 prosenttia, joka vastasi kuolinpesän nykyistä omistusosuutta Yhtiöstä. B Oy:ssä työskennellyt A oli omistanut B Oy:n osakkeita Yhtiön kautta.

Yhtiöön oli vuoteen 2014 saakka maksettu A:n B Oy:ssä lääkärinä työskentelyyn perustuvia työpanososinkoja, jotka oli verotettu A:n ansiotulona hänen elinaikanaan. Verovuodelta 2015 oli siirtynyt seuraaville verovuosille vähennettäväksi aiemmin Yhtiöön maksettua ja A:n ansiotulona verotettua työpanososinkoa.

Yhtiön osingoista antaman vuosi-ilmoituksen mukaan Yhtiö oli jakanut tilikaudelta 1.4.2017–31.3.2018 osinkoa yhteensä 135 506,93 euroa, josta 120 823,11 euroa oli ollut A:n kuolinpesälle jaettua osinkoa. Kyseinen osinko oli ollut nostettavissa 16.7.2018. Yhtiön tilikautta 1.4.2017–31.3.2018 koskevan varsinaisen yhtiökokouksen pöytäkirjan 16.7.2018 mukaan kuolinpesälle jaettavista osingoista 107 118,65 euroa oli ollut Yhtiön saamaa työpanososinkoa, joka oli jo verotettu A:n ansiotulona.

Verovuodelta 2018 toimitetussa verotuksessa A:n kuolinpesän Yhtiöstä saamaksi osingoksi oli katsottu vuosi-ilmoituksen mukaisesti 120 823,11 euroa, joka oli verotettu kuolinpesän ansio- ja pääomatulona. Toimitetussa verotuksessa kuolinpesän saamasta osingosta ei ollut miltään osin vähennetty A:n ansiotulona verotettua työpanososinkoa 107 118,65 euroa.

A:n kuolinpesä oli vaatinut oikaisuvaatimuksessaan, että osinkotuloista oli poistettava 107 118,65 euroa jo kertaalleen verotettua työpanososinkoa.

Verotuksen oikaisulautakunta oli valituksenalaisessa päätöksessä hyväksynyt kuolinpesän oikaisuvaatimuksen.

Hallinto-oikeus Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen hyväksyen kumosi verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen ja saattoi 7.10.2019 toimitetun verotuksen voimaan.


Ratkaisun tarkempi kuvaus


Hallinto-oikeus totesi, että verotuskäytännössä holdingyhtiöön maksettua, työpanosinkona jo kertaalleen verotettua osinkoa vastaavaa osinkoa ei ole verotettu verovelvollisen vaatimuksesta toiseen kertaan samalla verovelvollisella. Osinko on kuitenkin verotettu normaalisti tuloverolain 33 b §:n 1 ja 2 momenttien mukaisena osinkona, jos holdingyhtiö on jakanut osingon jollekin toiselle verovelvolliselle kuin sille, jota on verotettu työpanososingosta.

Tuloverolain 17 §:n 1 momentin mukaan kuolinpesää verotetaan kuolinvuodelta sekä vainajan että kuolinpesän tulosta. Kuolinvuoden jälkeen kuolinpesää verotetaan saman pykälän 2 momentin perusteella itsenäisesti erillisenä verovelvollisena sen saamista tuloista. Vastoin kuolinpesän vastineessa esitettyä käsitystä, kuolinpesän saaman tulon veronalaisuutta arvioitaessa ei ole tuloverolain 29 §:n 1 momentin perusteella merkitystä sillä, onko kuolinpesä omalla toiminnallaan ansainnut tulot. A oli kuollut 27.5.2017. Kuolinpesälle osingonjakopäätöksellä maksettava osinko oli ollut nostettavissa 16.7.2018 eli kuolinvuoden jälkeen, jolloin kuolinpesää verotetaan tuloverolain 17 §:n 2 momentin perusteella sen saamasta tulosta. Näin ollen kuolinpesän verovuonna 2018 saamista osinkotuloista ei ollut perustetta vähentää aiemmin Yhtiöön maksettua A:n ansiotulona verotettua työpanososinkoa. Yhtiön kuolinpesälle verovuonna 2018 maksama osinko oli verotettava tuloverolain 33 b §:n 1 ja 2 momentissa säädetyllä tavalla normaalina osinkona.

Näin ollen verotuksen oikaisulautakunnan päätös oli kumottava ja 7.10.2019 toimitettu verotus oli saatettava voimaan.


Tuloverolaki 17 § 1 mom. ja 2 mom., 29 § 1 mom. ja 33 b § 1-3 mom.


Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Toni Sarivirta, Mari Jääskeläinen ja Minna Iivanainen. Asian esittelevä jäsen Minna Iivanainen.


Lainvoimainen.