Itä-Suomen HAO 28.10.2022 2417/2022

Asian käsittelyn vaiheet ja hallinto-oikeuden ratkaisu


A oli 17.1.2022 päivätyllä hakemuksella vainajan tietojen luovuttamisesta pyytänyt saada itselleen kertomuksen koskien hänen edesmenneen isänsä ruumiinavausta ja kuolemansyyn selvittämistä.

Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän palvelupäällikkö oli 3.2.2022 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n tietopyynnön. Päätöksessään palvelupäällikkö oli katsonut A:n pyytäneen isänsä sairauskertomuksia ja hylännyt tietopyynnön potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 13 §:n 3 momentin 5 kohdan perusteella, koska A:n esittämää syytä kuolinsyyn selvittämisestä ei voitu pitää sellaisena tärkeän edun ja oikeuden selvittämisenä, mikä antaisi sairaalalle oikeuden sairauskertomuskopioiden luovuttamiseen. Päätöksen mukaan vain kuolintodistus oli voitu luovuttaa.


Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän terveys- ja sairaanhoitopalvelujen johtajaylilääkäri oli palvelupäällikön puolesta antamassaan lausunnossa vaatinut A:n hallinto-oikeudelle tekemän valituksen hylkäämistä. Lausunnon mukaan palvelupäällikkö oli päätöksessään vedonnut väärään lainkohtaan, ja oikea lainkohta olisi ollut kuoleman syyn selvittämisestä annetun lain 15 §, jonka sanamuodosta ei voida päätellä, että lähiomaisella olisi ehdoton oikeus saada tieto kuoleman syyn selvittämistä koskevasta asiakirjasta. Lausunnossa oli viitattu tältä osin korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisuun KHO 2021:9. Lausunnon mukaan tietopyynnössä tai valituksessa ei ollut esitetty sellaista perustetta, jonka nojalla sairaalalla olisi voitu katsoa olevan velvollisuus antaa pyydetyt asiakirjat.


Hallinto-oikeus kumosi Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän palvelupäällikön päätöksen ja palautti asian palvelupäällikölle uudelleen käsiteltäväksi.


Ratkaisun tarkempi kuvaus


Palvelupäällikön päätöksen perustelujen osalta hallinto-oikeus totesi perustelujen olleen virheelliset ja asia olisi tullut palauttaa palvelupäällikölle uudelleen käsiteltäväksi. A:lle oli kuitenkin varattu mahdollisuus lausua käsityksensä viranomaisen lausunnossa esitettyjen uusien perustelujen johdosta hallinto-oikeudessa. Tästä syystä sekä asian selvitetty tila huomioon ottaen valituksenalaista päätöstä ei ollut syytä kumota ja palauttaa uudelleen käsiteltäväksi mainitun perusteluvirheen vuoksi.


Pääasian osalta hallinto-oikeus totesi A:n tietopyynnön koskeneen hänen edesmenneen isänsä kuolemansyyn selvittämistä koskevia asiakirjoja, jotka olivat kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 15 §:n 1 momentin mukaan salassa pidettäviä. Saman pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaisesti kuolemansyyn selvittämistä koskeviin asiakirjoihin sisältyviä tietoja saa antaa vainajan lähiomaiselle tai muulle hänen läheiselleen. Tämän lisäksi hallinto-oikeudelle toimitetusta ruumiinavauskertomuksesta ilmeni A:n antaneen luvan ruumiinavaukselle, minkä vuoksi tietopyynnöllä pyydetty ruumiinavauskertomus saadaan antaa valittajalle myös saman momentin 2 kohdan nojalla.


Korkein hallinto-oikeus oli 19.1.2021 antamassaan vuosikirjaratkaisussa KHO:2021:9 todennut edellä mainitun lainkohdan sanamuodon (”saa antaa”) perusteella olevan jossain määrin tulkinnanvaraista, onko tarkoitettu, ettei vainajan lähiomaisilla (sekä siten hallinto-oikeuden käsiteltävänä olleessa tilanteessa myös luvan ruumiinavaukselle anteella henkilöllä) ole ehdotonta oikeutta saada tietoa kuolemansyyn selvittämistä koskevista asiakirjoista. Kyseisessä ratkaisussa korkein hallinto-oikeus oli ottanut huomioon julkisuusperiaatteen ja katsonut muutoksenhakijoilla olleen oikeus menehtyneen poikansa hoitoa koskevan kantelun tekijöinä saada tieto kantelun johdosta annetun Valviran päätöksen perusteena osaltaan olleista oikeuslääketieteellistä kuolemansyyn selvittämistä koskevista asiakirjoista.

Viranomaisen lausunnossa oli korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisua tulkittu niin, ettei sairaalalla olisi velvollisuutta antaa kuolemansyyn selvittämistä koskevia asiakirjoja, mikäli niiden antamiselle ei ole annettu asianmukaista perustetta, jollaisena ei voida pitää lausunnon mukaan pelkästään vainajan kuolinsyyn selvittämistä. Julkisuuslain 10 §:ssä säädetään oikeudesta salassa pidettävän asiakirjan tiedonsaantiin. Kyseisen pykälän mukaan salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen julkisuuslaissa säädetään, ja se vastaa siten sanamuodon ”saa antaa” osalta kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 15 §:n 2 momentissa säädettyä. Julkisuuslaista poiketen kuolemansyyn selvittämisestä annetussa laissa ei kuitenkaan säädetä tarkemmin, missä tilanteissa sen 15 §:n 2 momentissa tarkoitetuille tahoille saa antaa kuolemansyyn selvittämistä koskevia tietoja, minkä perusteella säännöstä oli viranomaisen lausunnosta poiketen tulkittava niin, että tietojen antaminen on lähtökohta. Tätä tulkintaa puolsi myös potilasasiakirjojen salassapitoa koskevan potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 13 §, jonka lähtökohtana on, ettei potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja saa luovuttaa sivullisille, ja joka siten ilmentää nimenomaista lainsäätäjän päinvastaista tarkoitusta suhteessa kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 15 §:n 2 momentissa säädettyyn. Myös julkisuuslain 1 §:stä ilmenevä julkisuusperiaate, joka takaa kansalaisille mahdollisuuden arvioida viranomaisten toiminnan asianmukaisuutta, puolsi lähtökohtaista tiedon antamista. Hallinto-oikeuden käsiteltävänä olleessa asiassa lääketieteellinen ruumiinavaus oli tehty omaisten toiveesta, eikä omaisiin lukeutuvan A:n ollut mahdollista varmistua lääketieteellisen ruumiinavauksen asianmukaisuudesta tai vainajan kuolemaan johtaneista syistä ja olosuhteista, mikäli ruumiinavauskertomusta ei luovutettaisi hänelle.


A:lla oli siten katsottava olevan kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 15 §:n 2 momentin 2 ja 3 kohtien perusteella lähtökohtaisesti oikeus saada pyytämänsä kuolemansyyn selvittämistä koskevat asiakirjat. Mikäli kuolemansyyn selvittämistä koskevien asiakirjojen salassapidolle ei ole erityisen painavia lakiin perustuvia syitä, tulisi kyseiset asiakirjat luovuttaa A:lle.


Hallintolaki 45 § 1 mom.
Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta 1 § 1 mom., 3 §, 10 §, 13 § 2 mom., 17 § 1 mom. ja 26 § 1 mom. 1 ja 2 kohta
Laki kuolemansyyn selvittämisestä 15 § 1 mom. ja 2 mom. 2 ja 3 kohta


Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Jukka Hartikainen, Heli Mäki-Rautila ja Olli Rautsi. Asian esittelevä jäsen Olli Rautsi.


Lainvoimainen.