Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 25.8.2022 1119/2022

Asiassa valittajana olevan yhtiön elinkeinotoiminnan tuloon oli verotarkastuksen perusteella lisätty verotuksen oikaisupäätöksellä kirjanpidosta puuttuvina myyntituloina 40 000 euroa ja yhtiölle oli määrätty veronkorotus. Yhtiö oli oikaisuvaatimuksessaan pyytänyt korjaamaan päätöstä.

Oikaisuvaatimuksen perusteluissa yhtiö oli ilmoittanut täydentävänsä verotarkastukseen antamaansa selvitystä toimittamalla verotuspäätösten korjaamiseksi lisädokumentteja ja todistuksia. Yhtiötä oli pyydetty täydentämään oikaisuvaatimustaan yksilöimällä asiassa esitettävät vaatimukset ja näiden perustelut. Yhtiö ei ollut asetettuun määräaikaan mennessä eikä ennen verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen tekemistä täydentänyt oikaisuvaatimustaan. Tämän vuoksi oikaisulautakunta oli jättänyt oikaisuvaatimuksen tutkimatta.

Yhtiö vaati hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa, että asia palautetaan oikaisulautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus hylkäsi yhtiön valituksen.

Hallinto-oikeus totesi, että se, miten tarkasti muutoksenhakukirjelmässä on yksilöitävä vaatimus hallintopäätöksen muuttamisesta, riippuu kunkin muutoksenhakuasian laadusta ja aikaisemmista käsittelyvaiheista, ja että oikaisulautakunta on muusta Verohallinnosta erillinen muutoksenhakuelin, jolla on tehtävissään itsenäinen ratkaisuvalta. Lautakunnan tehtävänä on tutkia verotuksen oikeellisuus vain oikaisuvaatimuksessa vedotuin osin. Verotusta koskeva oikaisuvaatimus on yksilöitävä siten, että lautakunta voi kohdentaa asian tutkimisen tämän mukaisesti.

Yhtiön oikaisuvaatimuksessa ei voitu katsoa hallintolain 49 d §:n mukaisesti ilmoitetun, millaista oikaisua siinä vaaditaan ja millä perusteilla sitä vaaditaan. Oikaisulautakunnassa käsillä ollut muutoksenhakuasetelma ei ollut sillä tavoin selkeä ja yksinkertainen, että asian tutkimisen asianmukainen kohdentaminen olisi ollut mahdollista ilman tällaista nimenomaista yksilöimistä. Oikaisulautakunta oli varannut yhtiölle riittävän määräajan täydentää oikaisuvaatimustaan, mutta oikaisuvaatimusta ei ollut täydennetty annetussa määräajassa eikä ennen oikaisulautakunnan päätöksen tekemistä.

Edellä todetut seikat huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoi, että oikaisulautakunta oli voinut jättää oikaisuvaatimuksen tutkimatta. Oikaisulautakunnan päätös ei ollut lainvastainen eikä sitä ollut aihetta muuttaa.

Verovuosi 2019

Hallintolaki 22 § 1 mom, 33 § ja 49 d §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet ylituomari Mikko Pikkujämsä sekä hallinto-oikeustuomarit Jari Kostilainen, joka on myös esitellyt asian, ja Jani Taskila.