HelHO:2022:10

A oli lähettänyt lukuisia epäasiallisia, loukkaavia ja uhkaavia viestejä useille hänen asioitaan käsitelleille virkamiehille. Käräjäoikeus oli lukenut A:n syyksi kolme vainoamista, viisi virkamiehen väkivaltaista vastustamista ja neljä laitonta uhkausta sekä määrännyt hänelle näistä rikoksista yhteisen 1 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistuksen. Niiltä osin kuin asia oli saatettu hovioikeuden tutkittavaksi, hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion syyksilukemisen osalta. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, että A:n viestit olivat olleet omiaan aiheuttamaan asianomistajissa pelkoa tai ahdistusta, ja asianomistajilla oli ollut perusteltu syy pelätä oman turvallisuutensa olleen vakavassa vaarassa. Asianomistajien asema virkamiehinä tai viestien lähettäminen virkasähköpostiin ei poistanut tekojen tahallisuutta tai tunnusmerkistönmukaisuutta. Lisäksi A oli pyrkinyt uhkauksillaan saamaan virkamiesten jättämään tekemättä julkisen vallan käyttöä sisältäviä virkatoimia. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion myös rangaistusseuraamuksen osalta.

ITÄ-UUDENMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 12.1.2021

Asia Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen ym.

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimukset

1. Vainoaminen
Rikoslaki 25 luku 7a §
01.09.2018 – 23.10.2020 Espoo

A on toistuvasti uhkaamalla ja ottamalla yhteyttä oikeudettomasti vainonnut Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden laamanni D:tä siten, että se on ollut omiaan aiheuttamaan D:ssä pelkoa tai ahdistusta. A on lähettänyt D:lle ainakin yli 80 epäasiallista ja loukkaavaa viestiä, joissa osassa on myös uhkaava sävy sekä suoria uhkauksia. Hän on lisäksi seurannut D:n uraa ja etsinyt tästä tietoa erilaisilla nettihauilla.

2. Laiton uhkaus
Rikoslaki 25 luku 7 §
19.07.2019 – 22.10.2020 Espoo

A on uhannut Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden laamanni D:tä henkirikoksella ja muulla väkivaltarikoksella sellaisissa olosuhteissa, että D:llä on ollut perusteltu syy pelätä omasta ja toisten puolesta henkilökohtaisen turvallisuuden olevan vakavassa vaarassa. A on lähettänyt D:lle ainakin 46 sähköpostiviestiä, jossa hän on uhannut D:tä ampumisella, räjäyttämisellä, myrkyttämisellä sekä pään irti leikkaamisella. Lisäksi hän on uhannut käräjäoikeuden räjäyttämisellä.

3. Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen
Rikoslaki 16 luku 1 §
01.05.2020 – 23.10.2020 Helsinki

A on uhannut käyttää väkivaltaa Helsingin käräjäoikeudessa toimivaa käräjätuomari B:tä vastaan tämän suorittaessa julkisen vallan käyttöä sisältäviä virkatoimia sekä pakottaakseen virkamiehen jättämään tekemättä julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen. Helsingin käräjäoikeudessa on ollut vireillä rikosasia, jossa A on ollut vastaajana. B on määrätty kyseisen rikosasian puheenjohtajaksi. Ennen asian käsittelyä A on lähettänyt B:lle lukuisia sähköposteja, joissa hän on käräjäoikeudelle antamassaan vastineessa vihjannut väkivallan käyttämiseen sekä suoraan uhannut käyttää väkivaltaa B:tä vastaan, mikäli hänet otettaisiin vireillä olevan rikosasian vuoksi kiinni. Hän on uhannut B:tä useaan kertaan ampumisella.

4. Vainoaminen
Rikoslaki 25 luku 7a §
01.05.2020 – 23.10.2020 Helsinki

A on toistuvasti uhkaamalla ja ottamalla yhteyttä oikeudettomasti vainonnut Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomari B:tä siten, että se on ollut omiaan aiheuttamaan B:ssä pelkoa tai ahdistusta. A on lähettänyt B:lle yli 50 epäasiallista ja loukkaavaa sähköpostiviestiä, joissa osassa on myös uhkaava sävy sekä suoria uhkauksia. Hän on lisäksi pyrkinyt etsimään B:stä tietoa erilaisilla nettihauilla.

5. Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen
Rikoslaki 16 luku 1 §
01.05.2020 – 23.10.2020 Helsinki

A on uhannut käyttää väkivaltaa Syyttäjälaitoksessa Etelä-Suomen syyttäjäalueella toimivaa aluesyyttäjä E:tä vastaan tämän suorittaessa julkisen vallan käyttöä sisältäviä virkatoimia sekä pakottaakseen virkamiehen tekemään julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen. Syyttäjälaitoksessa on ollut vireillä rikosasia, jossa A on ollut vastaajana. Asia on jaettu E:n käsiteltäväksi istunnossa. Sen jälkeen, kun A:ta vastaan oli nostettu syytteet, A on lähettänyt E:lle lukuisia sähköposteja, joissa A on vihjannut väkivallan käyttämiseen sekä suoraan uhannut käyttää väkivaltaa E:tä vastaan, mikäli asiassa ei suoritettaisi hänen vaatimallaan tavalla lisätutkintaa taikka että valtakunnansyyttäjä ei ottaisi asiaa käsiteltäväkseen. Hän on uhannut E:tä useaan kertaan ampumisella ja tappamisella.

6. Vainoaminen
Rikoslaki 25 luku 7a §
01.05.2020 – 23.10.2020 Helsinki

A on toistuvasti uhkaamalla ja ottamalla yhteyttä oikeudettomasti vainonnut aluesyyttäjä E:tä siten, että se on ollut omiaan aiheuttamaan E:ssä pelkoa tai ahdistusta. A on lähettänyt E:lle lähes 50 epäasiallista ja loukkaavaa viestiä, joissa osassa on myös uhkaava sävy sekä suoria uhkauksia. Hän on lisäksi pyrkinyt etsimään E:stä tietoa erilaisilla nettihauilla ja ilmaissut viesteissään, että hänellä on tietoja E:n asuinalueesta ja puolisosta.

7. Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen
Rikoslaki 16 luku 1 §
01.05.2020 – 23.10.2020 Helsinki

A on uhannut käyttää väkivaltaa Syyttäjälaitoksessa Etelä-Suomen syyttäjäalueella toimivan apulaispäällikkö H:n alaista E:tä vastaan H:n suorittaessa julkisen vallan käyttöä sisältäviä virkatoimia sekä pakottaakseen virkamiehen tekemään julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen. Syyttäjälaitoksessa on ollut vireillä rikosasia, jossa A on ollut vastaajana. Asiaan on määrätty syyttäjäksi aluesyyttäjä E. H on toiminut E:n esimiehenä. Sen jälkeen, kun asiassa oli nostettu syyte A:ta vastaan, A on lähettänyt H:lle ainakin viisi sähköpostia, joissa hän vihjannut väkivallan käyttämiseen sekä suoraan uhannut käyttää väkivaltaa H:n alaista E:tä vastaan. A on toisessa yhteydessä esittänyt vaatimuksen lisätutkinnan suorittamisesta sekä vaatinut, että valtakunnansyyttäjä ottaisi asian käsiteltäväkseen. Hän on uhannut E:tä useaan kertaan ampumisella ja tappamisella sekä kerran lähettänyt H:lle ja usealle muulle vastaanottajalle viestin, jossa ilmoittaa haluavansa tuomion useasta murhasta.

8. Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen
Rikoslaki 16 luku 1 §
03.09.2020 – 17.09.2020 Helsinki

A on uhannut käyttää väkivaltaa Helsingin käräjäoikeudessa toimivaa haastemies I:tä vastaan tämän suorittaessa julkisen vallan käyttöä sisältäviä virkatoimia sekä pakottaakseen virkamiehen jättämään tekemättä julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen. Käräjäoikeudessa on ollut vireillä rikosasia, jossa A on ollut vastaajana. I on pyrkinyt tavoittamaan A:ta toimittaakseen tälle haasteen rikosasiassa. A on lähettänyt I:lle neljä sähköpostiviestiä, joissa hän on yhdessä uhannut käyttää väkivaltaa I:tä vastaan, mikäli hänet yritettäisiin ottaa asian vuoksi kiinni.

9. Laiton uhkaus
Rikoslaki 25 luku 7 §
06.10.2020 Vantaa

A on uhannut entistä puolisoaan G:tä henkirikoksella sellaisissa olosuhteissa, että G:llä on ollut perusteltu syy pelätä omasta ja toisten puolesta henkilökohtaisen turvallisuuden olevan vakavassa vaarassa. A on lähettänyt G:lle viestejä Facebook Messengerissä, jossa hän on uhannut puukottaa G:tä kaulaan.

10. Laiton uhkaus
Rikoslaki 25 luku 7 §
06.10.2020 Espoo

A on uhannut vanhempi konstaapeli C:tä henkirikoksella sellaisissa olosuhteissa, että C:llä on ollut perusteltu syy pelätä omasta ja toisten puolesta henkilökohtaisen turvallisuuden olevan vakavassa vaarassa. A on lähettänyt C:lle viestin Facebook Messengerissä, jossa hän on uhannut ampua C:n niskalaukauksella.

11. Laiton uhkaus
Rikoslaki 25 luku 7 §
22.10.2020 – 23.10.2020 Helsinki

A on uhannut apulaisvaltakunnansyyttäjä F:ää henkirikoksella sellaisissa olosuhteissa, että F:llä on ollut perusteltu syy pelätä omasta ja toisten puolesta henkilökohtaisen turvallisuuden olevan vakavassa vaarassa. A on lähettänyt F:lle sähköpostiviestejä, jossa hän on uhannut ampua F:n.

12. Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen
Rikoslaki 16 luku 1 §
23.10.2020 Vantaa

A on uhannut käyttää väkivaltaa Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa toimivaa haastemies J:tä vastaan tämän suorittaessa julkisen vallan käyttöä sisältäviä virkatoimia sekä pakottaakseen virkamiehen jättämään tekemättä julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen. Käräjäoikeudessa on ollut vireillä rikosasia, jossa A on ollut vastaajana. J on pyrkinyt tavoittamaan A:ta toimittaakseen tälle haasteen rikosasiassa. A on lähettänyt J:lle sähköpostiviestin, jossa hän on uhannut ampua J:n, mikäli J tavoittaisi hänet.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Syyksilukeminen

A on syyllistynyt niihin rikoksiin, joista hänelle on vaadittu rangaistusta.

Perustelut

Asiassa on riidatonta, että A on lähettänyt asianomistajille teonkuvauksissa kuvatut ja kirjallisista todisteista ilmenevät viestit. Lisäksi asiassa on riidatonta, että A on tehnyt asianomistajista erilaisia nettihakuja ja etsinyt heistä tietoa.

A on kaikissa syytekohdissa kiistänyt syyllistyneensä menettelyllään rikokseen. A on kertonut kaikkiin syytekohtiin liittyvistä taustoista ja muista tapahtumiin vaikuttaneista seikoista yleisesti. A on terveydentilaansa viitaten kertonut olleensa koronan takia eristyksissä kotonaan. A on katsonut, että hänellä on ollut oikeus käyttää sananvapauttaan, mutta hän on myöntänyt, että viestittely on mennyt lopulta vähän yli. A on kertonut, että hän on alkanut elää omassa maailmassa, eikä ole ymmärtänyt sitä, miten muut ihmiset kokevat asioita ja hän on ehkä tulkinnut itse tilannetta eri tavalla. A on kertonut luulleensa, että kukaan ei pidä hänen viestejään vaarallisina, koska hänelle ei ole vastattu niihin mitään. A on kertonut tehneensä asianomistajista nettihakuja, koska on halunnut tietää, minkälaisten ihmisten kanssa on tekemisissä, eikä hän ole ollut asianomistajista mistään muusta syystä kiinnostunut. A on kertonut, että on purkanut omaa pahaa oloaan asianomistajiin ja hän näkee itsensä täysin vaarattomana.

Viestin lähettämisen sekä niiden kirjoitusasun ja lukumäärän ollessa riidaton käräjäoikeuden ratkaistavaksi on jäänyt se, ovatko A:n viestit olleet omiaan aiheuttamaan asianomistajissa pelkoa tai ahdistusta, ovatko olosuhteet olleet sellaiset, että asianomistajilla on ollut perusteltu syy pelätä oman turvallisuutensa olevan vakavassa vaarassa sekä se, onko A pyrkinyt uhkauksillaan saamaan virkamiehen jättämään tekemättä julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen tai onko A kyseisen virkatoimen johdosta uhannut käyttää väkivaltaa virkamiestä kohtaan.

Syytekohdat 1 ja 2

Rikoslain 25 luvun 7 a §:n mukaan vainoamisesta tuomitaan se, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta. Lain esitöissä (HE 19/2013) todetaan, että yhteydenotossa on kyse tekijän kommunikaatiosta kohteen suuntaan. Yhteydenottaminen voi tapahtua soittamalla tai lähettämällä viestejä tai jättämällä viesti toiselle, vaikka viestiin ei vastattaisi tai vaikka viesti olisi luonteeltaan sellainen, että siihen ei pyydetä vastausta. Yhteydenottaminen saattaa tapahtua myös lähettämällä kohteelle tarkoitettu viesti yleisön saatavilla olevalla keskustelupalstalla. Yhteydenotto voi tapahtua myös välikäden kautta esimerkiksi siten, että kolmas henkilö välittää tekijän viestejä kohteelle. Vainoamisen osateot tapahtuvat vastoin kohteen tahtoa, mutta vainoamisen kohteena olevan henkilön nimenomainen kielto ei ole välttämätön edellytys sille, että teko on osa vainoamista. Yleistä reagointivelvollisuutta ei ole. Kohdehenkilö saattaa pyrkiä saamaan vainoamisen loppumaan olemalla reagoimatta vainoamistekoihin. Vastentahtoisuus päätellään olosuhteista. Vielä esitöissä todetaan, että vainoamisessa olennaista on se, että kyseessä ei ole yksittäinen rikollinen teko, vaan osateoista muodostuva henkilön elämänlaatua vakavasti häiritsevä tila, joka voi muodostua erittäin pelottavaksi tai ahdistavaksi ja hänen elämäänsä hallitsevaksi. Tunnusmerkistössä asetetaankin vaatimus vainoamisen tekotavoissa määriteltyjen tekojen tekemisestä toistuvasti. Vainoamistunnusmerkistön toteutumisen kannalta merkitystä on sillä, minkä tyyppisistä teoista konkreettisesti on kyse, kuinka monta niitä on ja mikä on niiden ajallinen suhde toisiinsa. Toistuvuus edellyttää joka tapauksessa sitä, että tekoja on yhtä useampia. Muodostaakseen vainoamisen osatekojen täytyy muodostaa yhtenäinen kokonaisuus. Merkittävää tässä on osatekojen perustuminen tekijän yhtenäiseen motivaatiotaustaan. Tällöin niiden voidaan sanoa ilmaisevan samaa merkitystä. Vainoamisen tunnusmerkistötekijänä on, että yhteydenotot ovat omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta. Kyseessä on abstraktia vaaraa ilmentävä tunnusmerkki. Lähtökohtana tässä arvioinnissa on keskimääräisihminen, mutta huomioon otetaan kohteen asemassa olevaan henkilöön liittyvät olennaiset olosuhteet kuten hänen ikänsä tai erityinen haavoittuvuutensa. Arvio tehdään tekohetken näkökohdasta.

A on kahden vuoden ajanjaksolla lähettänyt D:lle yli 80 epäasiallista ja loukkaavaa viestiä, joista osa on sisältänyt suoria uhkauksia. On riidatonta, että D ei ole erikseen kieltänyt A:ta ottamasta häneen yhteyttä, mutta sellaista velvollisuutta D:llä ei ole edes ollut. D ei ole vastannut A:n viesteihin, lukuun ottamatta ensimmäistä viestiä heti syyskuussa 2017 annetun tuomion jälkeen. Laadullisesti kirjallisina todisteina esitetyt viestit ovat olleet yleisen elämänkokemuksen mukaan häiritseviä ja A:n yhteydenotoissa on ollut loukkaava sävy. D ja A eivät ole tunteneet toisiaan ja ainoa aiempi kontakti heidän välillään on ollut rikosasia, jossa D on toiminut tuomarina ja A on ollut vastaajana. A:lla ei ollut minkäänlaista syytä lähettää D:lle sähköpostiviestejä, saati sellaisia, jotka ovat epäasiallisia, loukkaavia ja uhkaavia. D on kertonut, että viestit herättivät hänessä ahdistusta ja pelkoa ja hän on viestien takia tehnyt myös uhka-arviopyynnön poliisille. Ottaen huomioon viestien sisällöstä esitetty selvitys sekä viestin toistuvuus käräjäoikeus katsoo, että A:n on täytynyt ymmärtää, että hänen menettelynsä on ollut omiaan aiheuttamaan pelkoa tai ahdistusta D:ssä. Merkitystä ei ole sillä, mitä A on itse ajatellut viestien sisällöstä, vaan asiaa on arvioita asianomistajan näkökulmasta. Näin ollen A:n menettely on ollut tahallista ja hän on syyllistynyt siihen vainoamiseen, josta hänelle on vaadittu rangaistusta.

Rikoslain 25 luvun 7 §:n mukaan laittomasta uhkauksesta tuomitaan se, joka nostaa aseen toista vastaan tai muulla tavoin uhkaa toista rikoksella sellaisissa olosuhteissa, että uhatulla on perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa. Laittoman uhkauksen toteutumiselle on siten riittävää, että uhatulla on perusteltu syy pelätä, vaikka hän ei tosiasiassa tuntisikaan pelkoa.

A on lähettänyt D:lle yli 40 viestiä, jossa hän on uhannut D:tä ainakin ampumisella, räjäyttämisellä, myrkyttämisellä ja pään irti leikkaamisella. Lisäksi A:n viestien perusteella hän on etsinyt D:stä tietoja ja kuvia, koska hän on tiennyt, että D oli nimitetty käräjäoikeuden laamanniksi ja hän on viitannut D:hen ”karvanaamana”. D on aiemmin tuominnut A:n laittomasta uhkauksesta, mutta D ei muutoin tunne A:ta, eikä hän voi tietää, onko A todellisuudessa vaarallinen henkilö vai ei. Viestien sisältö ja niissä tehdyt viittaukset D:hen henkilönä huomioiden käräjäoikeus katsoo, että D:llä on ollut perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vakavassa vaarassa. Kuten edellä on todettu, A:n omalle käsitykselle ei voida antaa merkitystä asiaa arvioitaessa, vaan arviointi on tehtävä asianomistajan näkökulmasta. Näin ollen A on syyllistynyt siihen laittomaan uhkaukseen, josta hänelle on vaadittu rangaistusta.

Syytekohdat 3 ja 4

Vainoamisen tunnusmerkistön ja lain esitöiden osalta käräjäoikeus viittaa aiemmin syytekohdan 1 osalta todettuun. A on puolen vuoden aikana lähettänyt B:lle yli 50 epäasiallista sähköpostiviestiä, jotka ovat sisältäneet myös suoria uhkauksia. A on lähettänyt B:lle viestejä noin puolen vuoden ajan, eikä A:lla ole ollut tähän menettelyyn minkäänlaista perustetta. Asialliset yhteydenotot olisivat sinänsä olleet hyväksyttäviä, koska B on käsitellyt A:n rikosasiaa, eikä tässä asiassa olekaan kyse A:n asiallisista yhteydenotoista B:hen. On riidatonta, että B ei ole kieltänyt A:ta lähettämästä hänelle sähköposteja, mutta B:llä ei ole ollut tähän minkäänlaista velvollisuutta. B on kertonut, että hän on ilmoittanut viesteistä eteenpäin, eivätkä viestit ole tuntuneet mukavilta. Ottaen huomioon viestien sisältö sekä viestin toistuvuus, käräjäoikeus katsoo, että A:n on täytynyt ymmärtää, että hänen menettelynsä on ollut omiaan aiheuttamaan pelkoa tai ahdistusta B:ssä. Näin ollen A:n menettely on ollut tahallista ja hän on syyllistynyt siihen vainoamiseen, josta hänelle on vaadittu rangaistusta.

Rikoslain 16 luvun 1 §:n mukaan virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta tuomitaan se, joka käyttää tai uhkaa käyttää väkivaltaa pakottaakseen virkamiehen tekemään tai jättämään tekemättä julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen tai muuten käyttää tai uhkaa käyttää väkivaltaa sellaisen virkatoimen johdosta sitä suorittavaa virkamiestä vastaan.

A on lähettänyt B:lle usean sähköpostin, jossa on uhannut suoraan väkivallan käyttämisellä, ja A on viesteissään viitannut mahdolliseen kiinniottoonsa. Lisäksi A on ilmoittanut haluavansa tuomion useasta murhasta. On selvää, että A on ottanut B:hen yhteyttä nimenomaan sen takia, että B:lle on jaettu käsiteltäväksi rikosasia, jossa A on ollut vastaajana. A:lla ei ole ollut mitään muuta syytä ottaa B:hen yhteyttä ja B on kertonut, että hänelle tuli sellainen olo, että A on viesteillään yrittänyt vaikuttaa B:n virkatehtävän hoitoon. Sinänsä on totta, että viestissä, jossa A on tarjonnut rahaa tai muita vaihtoehtoisia maksutapoja, ei ole uhattu väkivallalla, mutta muut viestit ovat sisältäneet uhkauksia. Käräjäoikeus katsoo, että viestejä tulee arvioida kokonaisuutena. Viesteistä ilmenee, että A:n tarkoituksena on ollut saada syyttäjä peruuttamaan syyte tai tuomari hylkäämään syyte ja tämä on ollut A:n intressissä, koska hän on ollut kyseisessä rikosasiassa vastaajana ja ilmeisen eri mieltä kyseisestä asiasta syyttäjän kanssa. A on lähettänyt B:lle viestin, joka on otsikoitu viittaukseksi A:n mahdolliseen kiinniottoon ja kyseinen viesti on sisältänyt suoran uhkauksen. Viestien sisältö huomioiden käräjäoikeus katsoo, että A on uhannut väkivallan käytöllä tarkoituksenaan pakottaa B jättämään tekemättä julkisen vallan käyttöä sisältävä virkatoimi eli rikosasian käsittely. Näin ollen A on menettelyllään syyllistynyt virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen.

Lainkonkurrenssin osalta käräjäoikeus toteaa, että vainoaminen ja virkamiehen väkivaltainen vastustaminen ovat tunnusmerkistötekijöiltään erilaiset ja niillä suojellaan eri oikeushyviä. Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen edellyttää nimenomaisesti väkivallan käyttämistä tai sillä uhkaamista, mutta vainoamisen tunnusmerkistön täyttää myös sisällöltään muunlaiset yhteydenotot, mikäli niitä on lukuisia. Näin ollen asiassa ei ole estettä tuomita A:ta sekä vainoamisesta että virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Tekojen osittainen päällekkäisyys on kuitenkin huomioitu rangaistuksen mittaamisessa.

Syytekohdat 5 ja 6

Syyksilukemisen osalta käräjäoikeus viittaa edellä asianomistaja B:n kohdalla todettuun. E:hen ja B:hen kohdistettu menettely on ollut samanlaista ja viestien luonteen ja sisällön perusteella on todettavissa, että A on uhkauksillaan pyrkinyt saamaan E:n suorittamaan A:n haluamia lisätutkintatoimia tai saamaan E:n peruuttamaan syyte. Viestien lukumäärän ja luonteen perusteella ne ovat olleet omiaan aiheuttamaan E:ssä pelkoa ja ahdistusta, etenkin, kun A on kertonut E:lle tietävänsä, missä tämä asuu. Näin ollen A on syyllistynyt vainoamiseen ja virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen.

Syytekohta 7

A on lähettänyt H:lle sähköpostiviestejä, joissa on uhannut väkivallan käyttämisellä ja yhdessä viestissä hän on suoraan uhannut H:n alaisen eli E:n henkeä. A on muissa viesteissään esittänyt vaatimuksia lisätutkinnan suorittamisesta ja siitä, että valtakunnansyyttäjä ottaisi asian käsiteltäväkseen. Kuten edellä syytekohdan 4 osalta on todettu, A:n lähettämiä viestejä on arvioitava kokonaisuutena. A on viesteillään pyrkinyt siihen, että hänen vaatimansa lisätutkintatoimet suoritettaisiin tai asia siirrettäisiin valtakunnansyyttäjän käsiteltäväksi. Myös H on kertonut, että hänelle tuli tunne, että A yrittää viesteillään vaikuttaa virkamiesten päätöksentekoon. Viestien sisältö huomioiden käräjäoikeus katsoo, että A on uhannut H:lle E:n henkeä tarkoituksenaan saada hänen vaatimansa lisätutkinta suoritettua ja näin hän on väkivallalla uhkaamalla yrittänyt pakottaa H:n suorittamaan virkatoimen. Näin ollen A on syyllistynyt virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen.

Syytekohta 8

I on pyrkinyt tavoittamaan A:ta toimittaakseen hänelle haasteen rikosasiassa, eli hän on suorittanut julkisen vallan käyttöä sisältävää virkatointa. A on riidattomasti lähettänyt I:lle neljä sähköpostiviestiä, joista yhteen hän on liittänyt I:n kuvan ja laittanut viestiin otsikon ”etsintäkuulutus on tehty”. Toisessa viestissä A on uhannut vastaanottajia tappamisella ja viitannut hänen omaan mahdolliseen kiinniottoonsa.

Viestien sisältö ja luonne huomioiden A:n tarkoituksena on ollut saada I luopumaan haasteen tiedoksiannosta, eli hän on yrittänyt pakottaa I:n jättämään tekemättä julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen tai hän on vähintäänkin uhannut käyttää väkivaltaa I:tä vastaan tämän suorittaessa julkisen vallan käyttöä sisältävää virkatointa. A:lla ei ole ollut mitään muuta syytä lähettää I:lle uhkaavia viestejä ja A:n intressissä on ollut, että I luopuisi pyrkimyksestä antaa rikosasia A:lle tiedoksi. Näin ollen A on syyllistynyt virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen.

Syytekohta 9

A on lähettänyt entiselle puolisolleen G:lle Messenger-viestin, jossa on uhannut puukottaa G:tä kaulaan. A on itse kertonut, että hän on vain humalapäissään provosoinut G:tä, eikä hän ole koskaan ollut vaarallinen tätä kohtaan.

A on lähettänyt suoran uhkauksen G:lle, eikä kyseistä viestiä voi pitää minkäänlaisena huumorina tai provosointina. Viestin sisältö ja se, että A on aiemminkin tuomittu G:hen kohdistetusta laittomasta uhkauksesta, käräjäoikeus katsoo, että G:llä on ollut perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vakavassa vaarassa. Näin ollen A on syyllistynyt laittomaan uhkaukseen.

Syytekohta 10

A on uhannut ampua C:n niskalaukauksella. A on lähettänyt C:lle henkilökohtaisen suoran uhkausviestin Messengerissä, eikä viestiä ole lähetetty esimerkiksi C:n työpaikalle, vaan menettely on kohdistunut C:hen nimenomaisesti yksityishenkilönä. C on tiennyt, että A:ta on aiemminkin epäilty vastaavanlaisesta teosta, koska hän on kuulustellut A:n rikoksesta epäiltynä vuonna 2014. C on kertonut, että hän on ottanut viestin tosissaan ja esitetty uhkaus vaikutti hänen ulkona liikkumiseensa, minkä lisäksi C:llä on ollut jo aiempien viestien perusteella sellainen tunne, että A toivoo hänen kuolemaansa.

Viestissä esitetty uhkaus ja A:n aiemmat viestit huomioiden C:llä on ollut perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vakavassa vaarassa. Merkitystä ei ole sillä, että A on lähettänyt viestit kovassa humalassa ja ajatellut, että C ei ottaisi viestiä uhkauksena. Asiaa on arvioitava asianomistajan näkökulmasta ja C on kertonut, että hän on ottanut uhkauksen tosissaan. Näin ollen A on syyllistynyt siihen laittomaan uhkaukseen, josta hänelle on vaadittu rangaistusta.

Syytekohta 11

A on lähettänyt F:lle suoria tappouhkauksia, eikä merkitystä voida antaa sille, onko A ollut humalassa viestien kirjoitushetkellä. Myöskään A:n oma käsitys viestin sisällöstä ei ole merkityksellinen, vaan asiaa on arvioitava asianomistajan näkökulmasta. Käräjäoikeus katsoo, että viestin luonne ja sisältö huomioiden F:llä on ollut perusteltu syy pelätä oman turvallisuutensa olevan vakavassa vaarassa. Lisäksi asiassa on huomioitava, että F on todellisuudessa ottanut uhkaukset myös vakavasti. Näin ollen A on syyllistynyt siihen laittomaan uhkaukseen, josta hänelle on vaadittu rangaistusta.

Syytekohta 12

A on lähettänyt J:lle suoran uhkauksen siitä syystä, että J on haastemiehenä pyrkinyt antamaan A:lle rikosasian haasteen tiedoksi. Viestien sisältö ja luonne huomioiden A:n tarkoituksena on ollut saada J luopumaan haasteen tiedoksiannosta eli hän on yrittänyt pakottaa J:n jättämään tekemättä julkisen vallan käyttöä sisältävän virkatoimen tai hän on vähintäänkin uhannut käyttää väkivaltaa J:tä vastaan tämän suorittaessa julkisen vallan käyttöä sisältävää virkatointa. Uhkaus on myös otettu siinä määrin todesta, että A:n viestin takia on tehty uhkatilanneilmoitus ja A:n haastamiseen olisi seuraavalla kerralla lähtenyt kaksi haastemiestä. Näin ollen A on syyllistynyt virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen.

Rangaistusseuraamus

Käräjäoikeudessa kuulluista henkilöistä ainakin H ja F ovat kertoneet, että A:n lähettämät viestit olivat hyvin poikkeuksellisia verrattuna muihin tyytymättömien asiakkaiden yhteydenottoihin. H on kertonut, että hän vastaa yhdessä toisen henkilön kanssa Etelä-Suomen syyttäjäalueen turvallisuusasioista ja hän on hyvin perillä jutuista, joissa on pyritty vaikuttamaan syyttäjiin epäasiallisella tavalla. H on kertonut, että tietyn nimetyn syyttäjän tappouhkaukset ovat äärimmäisen poikkeuksellisia ja uhkaukset koskevat usein siviilikanteen nostamista tai kantelua. F on kertonut, että hänen saamansa viestit poikkesivat selkeästi siitä, mitä hän on pitkän virkauransa aikana kokenut, koska viestit olivat hyvin rationaalisia ja realistisia.

On selvää, että tappouhkaus on aina vakavasti otettava. A on lähettänyt aivan suoria uhkauksia usealle virkamiehelle ja viestejä on ollut monia. Asianomistajat ovat pitäneet uhkauksia vakavina, koska uhkaukset on saatettu esimiehen tietoon, A:sta on tehty uhkailmoituksia ja useampi asianomistaja on kertonut joutuneensa tekemään joitakin muita toimenpiteitä oman turvallisuutensa suojaamiseksi. Asianomistajista D ja C ovat virkatehtäviensä vuoksi tavanneet A:n, mutta eivät kuitenkaan tunne A:ta tämän enempää. Muut asianomistajat, G:tä lukuun ottamatta, eivät ole edes tavanneet A:ta, joten asianomistajat eivät ole tienneet, minkälainen ihminen A on.

A on perustellut viestejä sillä, että hänellä on joitakin mielenterveydellisiä ongelmia, joita korona ja sen myötä tapahtunut eristäytyminen ovat pahentaneet. A on kertonut, että hän on voinut huonosti ja hän on purkanut omaa pahaa oloaan asianomistajiin. A:n menettelyä ei kuitenkaan voida pitää tavanomaisena pahan olon purkamisena, koska se on jatkunut pitkän aikaa, uhkaukset ovat olleet hyvinkin konkreettisia ja A on itsekin kertonut, että hänen tarkoituksenaan on ollut ärsyttää ja maalittaa asianomistajia. Sinänsä käräjäoikeus ei epäile A:n kertomaa hänen psyykkisestä tilastaan, mutta sitä ei kuitenkaan voida pitää selittävänä tekijänä hänen menettelylleen, eikä sillä ole merkitystä rangaistuksen mittaamisen kannalta. Kyse ei ole ollut yksittäisistä äkkipikaistuksissa tehdyistä uhkauksista. Uskottavana ei voida pitää myöskään A:n kertomusta siitä, että hän ei olisi ollut lainkaan kiinnostunut asianomistajista, koska hän on tehnyt kaikista asianomistajista erilaisia nettihakuja.

Rangaistuksen mittaamisen osalta käräjäoikeus on arvioinut A:n menettelyä kokonaisuuksittain. Ensimmäinen kokonaisuus koskee D:hen kohdistettua menettelyä eli syytekohtia 1 ja 2 ja toinen kokonaisuus koskee syytekohtia, jotka liittyvät Helsingin käräjäoikeudessa vireillä olleeseen rikosasiaan, eli syytekohtia 3-8 sekä 11 ja 12. Lisäksi G:hen ja C:hen kohdistuvat syytekohdat on arvioitu ominaan.

A:n menettely on ollut sinnikästä, pitkäkestoista, uhkaavaa ja erittäin moitittavaa. Häiriköinti ja uhkailu on kohdistunut virkatehtäviä hoitaneisiin virkamiehiin, joita A on alkanut henkilökohtaisesti maalittaa. Virkamies hoitaa virkatehtäviään virkavastuulla eikä hänellä ole mahdollisuutta valita, kenen asioita hän hoitaa, minkä lisäksi virkamiehen ratkaisutoimintaa ohjaavat vahvasti lait ja asetukset. Nyt kyseessä olevien virkamiesten tehtävänä on toteuttaa oikeusvaltion perusperiaatteita ja varmistaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen. Kenenkään ei pitäisi joutua virkatehtäviensä takia uhkailun kohteeksi, eikä virkaa hoitavan virkamiehen tarvitse sietää uhkailua yhtään sen enempää kuin muidenkaan. A:n uhkaukset ovat olleet hyvin henkilökohtaisia, ja A on menettelyllään yrittänyt horjuttaa oikeudenhoidon viranomaisten turvallisuuden tunnetta ja pyrkinyt tällä menettelyllään vaikuttamaan oman rikosasiansa käsittelyyn viranomaisessa. Tätä menettelyä on pidettävä erityisen vakavana. Rangaistuksen mittaamisen osalta on huomioitu se, että osa viesteistä on lähetetty samaan aikaan useammalle asianomistajalle ja näin ollen yksittäiset lähetyt viestit liittyvät useampiin syytekohtiin ja A:n syyksi luettu menettely täyttää osittain samaan aikaan useamman rikoksen tunnusmerkistön.

Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoo, että syytekohtien 3-8 sekä 11 ja 12 osalta oikeudenmukaisena seuraamuksena on pidettävä 1 vuoden ja 6 kuukauden pituista vankeusrangaistusta.

Käräjäoikeuden arvion mukaan syytekohdat 1 ja 2 korottavat A:lle tuomittavaa rangaistusta kolmella kuukaudella. A on lähettänyt D:lle noin kahden vuoden ajan, ja viestit ovat sisältäneet lukuisia erilaisia tappouhkauksia. On selvää, että taustamotiivina viestien lähettämisessä on vuonna 2017 käsitelty rikosasia, koska A:lla ja D:llä ei ole ollut mitään muuta yhteyttä toisiinsa.

G:hen ja C:hen kohdistuneet uhkaukset ovat olleet yksittäisiä Messengerin kautta tehtyjä uhkauksia. Kyseiset yksittäiset uhkaukset vaikuttavat A:lle tuomittavaan seuraamukseen siten, että A tuomitaan kaikista syyksiluetuista rikoksista yhteiseen 1 vuoden ja 10 kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen. Tuomitun rangaistuksen pituus huomioiden käräjäoikeuden on vielä ratkaistava, tuomitaanko vankeusrangaistus ehdollisena vai ehdottomana.

Rangaistuslajin valintaa koskevat säännökset ja soveltamiskäytäntö

Rangaistuslajin valinnassa on noudatettava rikoslain 6 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan rangaistuksen mittaamisessa vaikuttavien perusteiden ohella, mitä luvun 9–12 §:ssä säädetään.

Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Jos ehdollista vankeutta yksinään on pidettävä riittämättömänä rangaistuksena rikoksesta, voidaan sen ohessa tuomita sakkoa tai yhdyskuntapalvelua saman luvun 10 §:n 1 momentin edellytysten mukaisesti. Päätettäessä rangaistuksen lajista tulee rikoslain 6 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan lisäksi noudattaa rangaistuksen mittaamisessa vaikuttavia perusteita.

Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä todetun mukaan ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välinen rangaistuslajin valinta on kokonaisharkintaa. Valinnassa on kiinnitettävä huomiota rikoksen vakavuuden ja teosta ilmenevän syyllisyyden lisäksi myös muihin mittaamisperusteisiin (esim. KKO 2010:18, kohta 9). Rangaistuskäytännön yhtenäisyyteen pyrittäessä olennaista on verrata kysymyksessä olevaa tapausta muihin samankaltaisiin tekoihin (KKO 2011:102, kohta 19, KKO 2014:5, kohta 5 ja KKO 2014:87, kohta 11).

Rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin sanamuodon mukaan alle kahden vuoden vankeusrangaistuksissa lähtökohtana on rangaistuksen ehdollisuus, elleivät säännöksessä mainitut seikat edellytä rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että mitä lähempänä rangaistus on kahta vuotta vankeutta, sitä painavampia perusteita tarvitaan, jotta rangaistus voidaan tuomita ehdollisena (KKO 2019:29, kohta 26 ja siinä viitatut ratkaisut). Yleensä ehdottoman vankeusrangaistuksen tuomitseminen ensikertalaiselle tulee kysymykseen vasta yli vuoden pituisissa rangaistuksissa (KKO 2018:92, kohta 24). Ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välinen rangaistuslajin valinta on kuitenkin kokonaisharkintaa (esim. KKO 2010:18, kohta 9).

Ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välisessä lajivalinnassa keskeisiä arvioitavia seikkoja ovat rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys ja tekijän aikaisempi rikollisuus. Lain esitöiden mukaan rikoksen vakavuus viittaa ensi sijassa ulkoiseen teonkuvaan, ennen kaikkea aiheutettuun vahinkoon ja teolla tuotettuun vaaraan. Ulkoisen teonkuvan ohella teon moitittavuus- ja törkeysarvosteluun vaikuttaa tekijän syyllisyys. Syyllisyysarvostelu painottaa konkreettisesta teosta ilmenevää syyllisyyttä (HE 44/2002 vp s. 205).

Rangaistuslajin valinta tässä tapauksessa

A on tuomittu 1 vuoden ja 10 kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen. Vankeusrangaistuksen pituus puoltaa vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana.

Edellä todetuin tavoin A on kohdistanut useaan asianomistajaan pitkäkestoista, sinnikästä ja erittäin moitittavaa menettelyä. A on lisäksi etsinyt asianomistajista tietoja internetistä, ja hän on tehostanut uhkaustaan E:tä kohtaan kertomalla E:lle, että tietää, missä tämä asuu. Tämä lisää tekojen vakavuutta ja niistä ilmenevää A:n syyllisyyttä. A on pyrkinyt vaikuttamaan merkittävää julkista valtaa käyttäviin virkamiehiin ja A kohdistanut heihin vakavia uhkauksia ilman minkäänlaista perustetta. Edellä mainitut teon vakavuuteen ja A:n syyllisyyteen liittyvät seikat puoltavat rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana.

A on kertonut, että tekojen taustalla on vaikuttanut vakava masennus ja hän on purkanut pahaa oloaan asianomistajiin. Sinänsä taustalla oleva mielenterveysongelma voisi puoltaa rangaistuksen tuomitsemista ehdollisena, mikäli sillä olisi selkeä vaikutus tekijän syyllisyyteen. A:n menettely on kuitenkin ollut johdonmukaista ja sinnikästä, ja hänellä on ollut menettelylleen tietty päämäärä. A:n terveydentilasta ei ole esitetty minkäänlaista lääketieteellistä selvitystä, vaikka sinänsä käräjäoikeus ei epäile A:n kertomaa. Näin ollen A:n terveydentilalle voidaan antaa vain hyvin rajattu merkitys asiaa harkittaessa.

A:n rikosrekisterissä ei ole aiempia tuomioita. Tämä taas puoltaisi vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdollisena.

Käräjäoikeus katsoo, että tuomitun vankeusrangaistuksen pituus ja A:n syyksi luettujen rikosten vakavuus ja hänen niistä ilmenevä syyllisyytensä edellyttävät vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Asiassa ei ole tullut ilmi sellaisia painavia perusteita, että rangaistus voitaisiin tuomita ehdollisena. Käräjäoikeus katsoo edelleen, että riittävänä ei voida pitää ehdollista vankeusrangaistusta ja sen ohella tuomittavaa sakkoa, yhdyskuntapalvelua tai määrättävää valvontaa. Ehdottoman vankeuden pituuteen nähden asiassa ei ole myöskään edellytyksiä tuomita ehdottoman vankeuden sijasta yhdyskuntapalvelua tai valvontarangaistusta.

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Syyksi luetut rikokset

1. Vainoaminen 01.09.2018 - 23.10.2020
2. Laiton uhkaus 19.07.2019 - 22.10.2020
3. Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen 01.05.2020 - 23.10.2020
4. Vainoaminen 01.05.2020 - 23.10.2020
5. Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen 01.05.2020 - 23.10.2020
6. Vainoaminen 01.05.2020 - 23.10.2020
7. Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen 01.05.2020 - 23.10.2020
8. Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen 03.09.2020 - 17.09.2020
9. Laiton uhkaus 06.10.2020
10. Laiton uhkaus 06.10.2020
11. Laiton uhkaus 22.10.2020 - 23.10.2020
12. Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen 23.10.2020

Rangaistusseuraamukset

Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-12
1 vuosi 10 kuukautta vankeutta

……

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Nea Hiltula

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 6.7.2022

Asian käsittely hovioikeudessa

Hovioikeus on 27.1.2022 päättänyt toimittaa pääkäsittelyn A:n kuulemiseksi ja hänen menettelynsä tahallisuuden sekä rangaistusseuraamuksen arvioimiseksi.

Pääkäsittely on toimitettu 6.6.2022.

Valitus

A on vaatinut, että syyte kohdissa 1–8 ja 11–12 hylätään ja että rangaistus lievennetään sakkorangaistukseksi. Toissijaisesti A on vaatinut, että rangaistus lievennetään ehdolliseksi vankeudeksi tai ehdolliseksi vankeudeksi ja sen ohessa tuomittavaksi yhdyskuntapalvelurangaistukseksi. Edelleen A on vaatinut, että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Syytekohdissa 1, 4 ja 6 A:n menettely ei ollut ollut tahallista siltä osin kuin hänen menettelynsä oli katsottu aiheuttaneen asianomistajissa pelkoa ja ahdistusta. A ei ollut itse mieltänyt lähettämiään viestejä pelottaviksi tai ahdistaviksi. Huomioon oli otettava, että A oli lähettänyt sähköpostiviestit asianomistajien henkilökohtaisiin virkasähköpostiosoitteisiin. Asianomistajat eivät olleet ilmoittaneet A:lle, ettei viestejä tarvitse lähettää enempää tuomioistuimissa käsiteltävinä oleviin asioihin liittyen tai että A:n yhteydenpidon olisi katsottu olleen lainvastaista.

Syytekohdissa 2 ja 11 viestit eivät olleet niiden sanavalinnat huomioon ottaen aiheuttaneet asianomistajille konkreettista uhkaa. Osa viesteistä oli selvästi lähetetty pila- ja halventamistarkoituksessa.

Syytekohdissa 3, 5, 7, 8 ja 12 A ei ollut pyrkinyt vaikuttamaan virkamiesten julkisen vallan käyttöön. Kysymys ei ollut ollut aidosta väkivallalla uhkaamisesta vaan turhautumisesta johtuneista ja ajattelemattomuuksissa tehdyistä sanavalinnoista.

Rangaistus oli joka tapauksessa liian ankara. Rangaistusta määrättäessä ei ollut otettu huomioon sitä, että A:n toiminta oli ollut seurausta henkisestä pahoinvoinnista ja mielipahan kokemisesta julkista vallan käyttöä kohtaan. A:n menettely ei tosiasiassa ollut voinut johtaa julkisen vallankäytön estymiseen. A:lla ei ollut aiempaa rikostaustaa.

Vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että A:n valitus hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea. Syytekohtien 1, 4 ja 6 teot olivat olleet omiaan aiheuttamaan pelkoa tai ahdistusta asianomistajissa, joten tunnusmerkistö täyttyi. Syytekohtien 2 ja 11 osalta A:n lähettämissä viesteissä oli selkeästi ollut kysymys vakavalla rikoksella uhkaamisesta, ja asianomistajien kertomukset huomioon ottaen heillä oli ollut perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vakavassa vaarassa. Asianomistajien asema virkamiehenä tai viestien lähettäminen virkasähköpostiin ei poistanut teon tahallisuutta tai tunnusmerkistönmukaisuutta. Syytekohdissa 3, 5, 7, 8 ja 12 asianomistajilla oli ollut virkatoiminnassaan vireillä joku A:han liittyvä asia, ja tätä julkisen vallan käyttöä sisältävää virkatointa A oli viesteillään vastustanut.

Rangaistus oli määrätty oikein. Huomioon oli otettava, että A oli jatkanut menettelyään tuomion jälkeenkin hovioikeuteen toimittamillaan sekä muillakin vastaavilla viesteillä.

C on vaatinut, että A:n valitus hylätään

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea.

E on vaatinut, että A:n valitus hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea.

F on vaatinut, että A:n valitus hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea. F:llä oli A:n esittämien uhkausten vuoksi ollut perusteltu syy pelätä oman turvallisuutensa puolesta.

Todistelu

Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin.

A:n pääkäsittelyn jälkeen toimittamat viestit ja asiakirjat

A on toimittanut pääkäsittelyn jälkeen hovioikeudelle useita viestejä. Lisäksi A:n puolustaja on toimittanut pääkäsittelyn toimittamisen jälkeen 29.6.2022 hovioikeudelle 28.6.2022 päivätyn lääkärintodistuksen. Ottaen huomioon, että hovioikeus on katsonut, ettei A:n toimittamilla viesteillä tai lääkärintodistuksella ole merkitystä asian ratkaisemisen kannalta, aihetta pääkäsittelyn täydentämiseen niiden perusteella ei ole ilmennyt.

Hovioikeuden ratkaisu

Syyksilukeminen

Hovioikeus on tutkinut käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden syyksilukemisen osalta. Hovioikeus viittaa syyksilukemisen osalta käräjäoikeuden tuomion perusteluihin ja johtopäätöksiin ne hyväksyen (s. 8–16). Aihetta käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen ei näiltä osin ole.

Rangaistusseuraamus

Rangaistuksen mittaamisessa sovellettavien säännösten osalta hovioikeus viittaa käräjäoikeuden tuomion perusteluihin (s. 16). Tilastokeskuksen julkaisemien tietojen mukaan keskimääräinen rangaistus ajanjaksolla 2016–2020 on ollut virkamiehen väkivaltaisessa vastustamisessa 8 kuukautta, vainoamisessa 6 kuukautta ja laittomassa uhkauksessa 3,5 kuukautta vankeutta.

A:n syyksi on luettu viisi virkamiehen väkivaltaista vastustamista, kolme vainoamista ja neljä laitonta uhkausta. Näistä ankarimmin rangaistavia ovat virkamiehen väkivaltaiset vastustamiset syytekohdissa 3, 5 ja 7. Näissä kohdissa A on uhannut hänen asiaansa käsitelleiden käräjätuomarin ja syyttäjän henkeä, mikäli nämä eivät toimi hänen haluamallaan tavalla. Jokaisesta näissä kohdissa A:n syyksi luetusta rikoksesta olisi yksinään tuomittava ainakin 8 kuukauden vankeusrangaistus. Pelkästään näistä rikoksista olisi siten tuomittava selvästi yli yhden vuoden yhteinen vankeusrangaistus.

A on valituksessaan vaatinut, että rangaistuksen määräämisessä tuli ottaa huomioon hänen henkinen pahoinvointinsa. A on toimittanut hovioikeudelle 28.6.2022 päivätyn lääkärintodistuksen. Lääkärintodistuksesta ei ilmene sellaisia seikkoja, jotka tulisi ottaa huomioon A:n syyllisyyttä arvioitaessa. Toimitetulla selvityksellä ei siten ole merkitystä asian ratkaisemisen kannalta.

Mainituilla lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perusteluineen rangaistuksen mittaamisen osalta, eikä käräjäoikeuden tuomitsemaa rangaistusta ole siten syytä alentaa.

Hovioikeus on tutkinut käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden rangaistuslajin valinnan osalta ja hyväksyy lähtökohtaisesti käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätökset (s. 18–19). Siltä osin kuin A on toimittanut edeltä ilmenevän lääketieteellisen selvityksen, hovioikeus viittaa rangaistuksen mittaamisen yhteydessä lausuttuun. Aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen myöskään rangaistuslajin osalta ei siten ole.

Rikoslain 6 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan, jos määräaikainen vankeusrangaistus tuomitaan teosta, jonka johdosta rikoksen tehnyt on ollut vapautensa menettäneenä, tuomioistuimen on vähennettävä rangaistuksesta vapaudenmenetystä vastaava aika tai katsottava vapaudenmenetys rangaistuksen täydeksi suoritukseksi. A on ollut rikosten johdosta vapautensa menettäneenä 25.10.–22.12.2020 välisen ajan. Tämä vapaudenmenetystä vastaava aika on vähennettävä tuomitusta rangaistuksesta.

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Rangaistusseuraamukset

Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 1–12
1 vuosi 10 kuukautta vankeutta
Vapaudenmenetysaika 25.10. – 22.12.2020
Vapaudenmenetysaika on lisätty.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeudenneuvos Mirjami Paso
Hovioikeudenneuvos Jaakko Hirsto
Hovioikeudenneuvos Juha Hartikainen

Valmistelija:

Hovioikeuden esittelijä Julia Heino

Ratkaisu on yksimielinen.

Ratkaisu on lainvoimainen.