HelHO:2023:4

Hovioikeus katsoi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 §:n ei-rikosoikeudellinen luonne ja lainsäätäjän tarkoitus huomioon ottaen, että todistelukustannusten korvaamista koskevaa säännöstä sovellettaessa rikoksesta tuomitun on katsottava tulleen tuomituksi rangaistukseen myös silloin, kun aikaisempi rangaistus katsotaan riittäväksi seuraamukseksi myöhemmin syyksi luetusta rikoksesta. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ei rajoittanut oikeudenkäyntikuluvastuuta koskevaan säännöksen tulkintaa.

Kysymys ratkaistiin hovioikeuden vahvennetussa istunnossa.

‍HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO/PÄÄTÖS 24.5.2023 nro 120936

Ratkaisu, johon oli haettu muutosta

Itä-Uudenmaan käräjäoikeus 23.8.2022 nro 131956

Asian käsittely hovioikeudessa

A:lle on 22.11.2022 myönnetty asiassa jatkokäsittelylupa rangaistusseuraamuksen ja todistelukustannusten korvausvelvollisuuden osalta.
_ _ _ _
Hovioikeuden presidentti on 30.3.2023 siirtänyt oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 8 a §:n nojalla asian ratkaistavaksi todistelukustannusten osalta vahvennutussa istunnossa.

Valitus

A on vaatinut, että syyte hylätään tai että hänen katsotaan toissijaisesti syyllistyneen varkauden asemesta avunantoon näpistykseen taikka näpistykseen ja että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta tai että vankeusrangaistusta ainakin alennetaan ja rangaistus määrätään ehdollisena tai suoritettavaksi yhdyskuntapalveluna taikka lievennetään sakkorangaistukseksi. Lisäksi A on vaatinut, että hänet vapautetaan velvollisuudesta suorittaa rikosuhrimaksu ja korvata todistelukustannukset valtiolle.
_ _ _ _

Käräjäoikeus ei ollut ottanut huomioon aikaisemmin tuomittua Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden 1.3.2022 antamaa tuomiota rangaistusta alentavana tai lieventävänä seikkana. Muita aikaisempia tuomioita ei ollut otettu riittävästi huomioon. Aiemmat A:lle tuomitut rangaistukset oli katsottava riittäväksi seuraamukseksi myös tässä asiassa. Toissijaisesti rangaistusseuraamukseksi tulisi määrätä enintään viisi päiväsakkoa.
Hovioikeuden ratkaisun lopputuloksesta riippuen A:n maksettavaksi määrätty rikosuhrimaksu oli joko poistettava tai sitä oli alennettava. Jos A tuomitaan rangaistukseen, tulee hänet joka tapauksessa vapauttaa velvollisuudesta korvata todistelukustannukset valtiolle, tai toissijaisesti korvattavia todistelukustannuksia tulee alentaa ottaen huomioon teon laatu ja A:n henkilökohtaiset ja taloudelliset olot.

Vastaus

Syyttäjä ei ole vastannut valitukseen.

Hovioikeuden ratkaisu

_ _ _

Rangaistusseuraamus ja rikosuhrimaksu
_ _ _
A:n rikosrekisterin otteelta ilmenee, että hänet on 1.3.2022 tuomittu Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa kuuden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja 26.8.2022 Helsingin käräjäoikeudessa 20 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Nämä rangaistukset tulee rikoslain 7 luvun 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla ottaa huomioon määrättäessä rangaistus nyt kysymyksessä olevasta teosta. Hovioikeus katsoo, että mainitut rangaistukset ovat riittävä rangaistus myös nyt kysymyksessä olevasta rikoksesta.

Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2021:71 mukaisesti, kun aikaisempi rangaistus katsotaan riittäväksi seuraamukseksi myöhemmin syyksi luetusta rikoksesta, tuomitulle ei saa määrätä rikosuhrimaksua. Näin ollen A on vapautettava rikosuhrimaksun suorittamisesta.

Todistelukustannukset

Käräjäoikeus on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 9 luvun 1 §:n nojalla velvoittanut A:n korvaamaan valtiolle valtion varoista maksetut todistelukustannukset 78,20 euroa. Asiassa on vielä arvioitava, onko A vapautettava tästä korvausvelvollisuudesta sen vuoksi, että hänelle tuomitut aikaisemmat rangaistukset on katsottu riittäväksi seuraamukseksi tässä asiassa tai sen vuoksi, että se olisi kohtuutonta.

Rikosoikeudenkäyntilain 9 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan, jos vastaaja tuomitaan rangaistukseen tai muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen, hän on velvollinen suorittamaan valtiolle valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain nojalla maksettaviksi määrätyt korvaukset sekä muut todistelusta ja oikeuslääkeopillisista tutkimuksista esitutkinnan tai oikeudenkäynnin aikana aiheutuneet erityiset kustannukset, jos nämä ovat olleet tarpeen asian selvittämiseksi. Säännöksen 2 momentin mukaan milloin vastaajan velvoittaminen suorittamaan 1 momentissa tarkoitettu korvaus olisi hänen rikoksensa laatuun tai henkilökohtaisiin ja taloudellisiin oloihinsa nähden taikka muusta syystä kohtuutonta, korvausta on alennettava tai jätettävä se kokonaan tuomitsematta.

Hovioikeus toteaa, että tilanteessa, jossa aikaisempi rangaistus katsotaan rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla riittäväksi seuraamukseksi myös tuomittavana olevasta rikoksesta, aiemmasta rangaistuksesta tulee myös tuomittavana olevan rikoksen seuraamus (KKO 2021:71, kohta 10). Rikosoikeudenkäyntilain 9 luvun 1 §:n 1 momentin sanamuoto mahdollistaa siten tulkinnan, että myös tällaisessa tilanteessa on kysymys rangaistukseen tuomitsemisesta.

Lainkohdan säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 82/1995 vp s. 117) mukaan aiemmin voimassa olevan lain mukaan korvausvelvollisia valtiolle olivat myös henkilöt, joiden todettiin tehneen kysymyksessä olevan rikoksen, mutta jotka jollakin perusteella jätettiin rangaistukseen tai muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen tuomitsematta. Kun näissä tapauksissa oli kysymys vähäisistä ja anteeksiannettavista rikoksista taikka tekijän syyntakeettomuudesta, ei ollut perusteltua tuomita oikeudenkäyntikuluja valtiolle. Sen vuoksi ehdotetun 1 momentin mukaan korvauksiin valtiolle on velvoitettava ainoastaan rangaistukseen tai muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen tuomittu vastaaja.

Korkeimman oikeuden käytäntöä tai julkaistua hovioikeuskäytäntöä ei ole rikosoikeudenkäyntilain 9 luvun 1 §:n 1 momentin soveltamisesta silloin, kun aikaisemmin tuomittu rangaistus katsotaan riittäväksi seuraamukseksi myös myöhemmällä tuomiolla syyksi luettavista rikoksista.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2021:71 kysymys oli rikosuhrimaksusta annetun lain (rikosuhrimaksulaki) 2 §:n soveltamisesta tällaisessa asetelmassa. Kyseisen säännöksen sanamuoto vastaa arvioitavana olleilta osiltaan nyt sovellettavaa rikosoikeudenkäyntilain säännöstä. Korkein oikeus katsoi, että rikosuhrimaksulain 2 §:n säännöksen sanamuoto on jossain määrin tulkinnanvarainen. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate huomioon ottaen säännöksestä ei korkeimman oikeuden mukaan riittävän selvästi ilmene, että vastaajan on katsottava tulleen rangaistukseen tuomituksi myös siinä tapauksessa, kun aikaisempi rangaistus katsotaan riittäväksi seuraamukseksi myöhemmin syyksi luetusta rikoksesta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu perustui siihen, että rikosuhrimaksu on oikeudelliselta luonteeltaan rinnastettavissa rikosoikeudelliseen seuraamukseen, minkä vuoksi sen määräämisen edellytyksiä arvioitaessa on otettava huomioon myös rikosoikeudellinen laillisuusperiaate (kohta 12 ja siinä viitatut ratkaisut).

Hovioikeus toteaa, että nyt sovellettavana oleva rikosoikeudenkäyntilaki on prosessilaki, eikä rikosoikeudellinen laillisuusperiaate siten lähtökohtaisesti rajoita sen säännösten tulkintaa. Rikosoikeudenkäyntilain 9 luvun 1 §:ssä ei säädetä rikosoikeudelliseen seuraamukseen rinnastettavasta velvollisuudesta, vaan oikeudenkäyntikuluvastuusta tilanteessa, jossa vastaaja tuomitaan rangaistukseen tai muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen. Lainkohdan luonne oikeudenkäyntikuluvastuuta koskevana säännöksenä puoltaa tulkintaa, jonka mukaan vastaajan korvattavaksi tulevien todistelukustannusten kokonaismäärä ei riipu siitä sattumanvaraisesta seikasta, käsitelläänkö vastaajan rikokset samassa oikeudenkäynnissä vai ei. Tämä tulkinta on yhdenmukainen myös niiden periaatteiden kanssa, jotka korkein oikeus on vahvistanut rikosuhrimaksun määräämistä koskevassa oikeuskäytännössään (KKO 2021:71, kohta 6 ja KKO 2019:4, kohta 16). Hallituksen esityksessä HE 82/1995 vp (s. 117) todetun perusteella myöskään lakia säädettäessä ei ole ollut tarkoitus vapauttaa rikoksesta tuomittua oikeudenkäyntikuluvastuusta tilanteessa, jossa aikaisempi rangaistus katsotaan konkurrenssisäännösten perusteella riittäväksi seuraamukseksi myöhemmin syyksi luetusta teosta.

Säännöksen ei-rikosoikeudellinen luonne ja lainsäätäjän tarkoitus huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että todistelukustannusten korvaamista koskevaa säännöstä sovellettaessa rikoksesta tuomitun on katsottava tulleen tuomituksi rangaistukseen myös silloin, kun aikaisempi rangaistus katsotaan riittäväksi seuraamukseksi myöhemmin syyksi luetusta rikoksesta.

Näillä perusteilla hovioikeus toteaa, että A on rikosoikeudenkäyntilain 9 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan valtiolle valtion varoista maksetut todistelukustannukset 78,20 euroa, vaikka A:n aiemmat vankeusrangaistukset on katsottava riittäväksi rangaistukseksi myös nyt kysymyksessä olevasta rikoksesta.

Kun asiassa ei ole osoitettu, että A:n velvoittaminen korvaamaan kysymyksessä olevia todistelukustannuksia olisi rikosoikeudenkäyntilain 9 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuutonta, A:n todistelukustannusten korvausvelvollisuutta koskevat vaatimukset on hylättävä.
_ _ _

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon

Rangaistusseuraamukset

Syyksi luettu rikos 1
Aikaisempi tuomio
- Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus 1.3.2022 nro 108891
- Helsingin käräjäoikeus 26.8.2022 nro 132397
on riittävä seuraamus.

Aiempien tuomioiden huomioon ottamista koskevaa lausuntoa on oikaistu.

Rangaistusta on alennettu.

Korvausvelvollisuus

Maksettavaksi tuomittu rikosuhrimaksu on poistettu.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta
_ _ _
Asian ovat vahvennetussa kokoonpanossa ratkaisseet:

Hovioikeuden presidentti Asko Välimaa
Hovioikeudenneuvos Terhi Mattila
Hovioikeudenneuvos Tea Kangasniemi
Hovioikeudenneuvos Outi Mikkola
Hovioikeudenneuvos Sanna Mantila
Hovioikeudenneuvos Maarit Leppänen
Asessori Pekka Pöyhönen

Ratkaisu on yksimielinen.

Asian ovat kolmijäsenisessä kokoonpanossa ratkaisseet:

Hovioikeudenneuvos Tea Kangasniemi
Hovioikeudenneuvos Maarit Leppänen
Asessori Pekka Pöyhönen

Ratkaisu on yksimielinen.

Valituslupaa haettu.