HelHO:2020:16

Hakija oli pyytänyt hovioikeudelta kopiota rikosasiassa todisteena olleesta videotallenteesta. Hovioikeus katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, että oli syytä olettaa kopion antamisen voivan johtaa yksityisyyden suojan loukkaamiseen ja hylkäsi hakemuksen.

Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa 13 § 2 momentti

Hovioikeuden ratkaisu

Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (oikeudenkäynnin julkisuuslaki) tavoitteena on lisätä oikeudenkäyntien avoimuutta ja julkisuutta yleensä. Yksityiselämän suojaa koskevan perusoikeussäännöksen huomioon ottaminen merkitsee oikeudenkäynnin julkisuuden rajoittamista silloin, kun julkisuus loukkaisi liiallisesti yksityiselämän suojaa (HE 13/2006 vp s. 9).

Oikeudenkäynnin julkisuuslain 13 §:n 2 momentin mukaan videotallenteesta tai siihen rinnastettavasta muusta kuva- ja äänitallenteesta tieto voidaan antaa vain luovuttamalla tallenne tuomioistuimessa nähtäväksi, jos tallenteen sisältö huomioon ottaen on syytä olettaa, että tiedon antaminen muulla tavoin voisi johtaa tallenteessa esiintyvien henkilöiden yksityisyyden suojan loukkaamiseen.

Lain esityön (HE 13/2006 vp s. 49) mukaan säännöksen soveltaminen tarkoittaa sitä, että asianosainen tai yleisö ei voi saada videotallenteesta kopiota, vaikka sen sisältämät tiedot olisivat julkisia. Ainoa mahdollisuus tutustua videotallenteen sisältöön on käydä katsomassa sitä tuomioistuimessa. Koska tallenne on tuomioistuimessa nähtävillä, rajoitussäännös ei kavenna oikeudenkäynnin julkisuuden tosiasiallista toteutumista. Säännöstä sovelletaan kuitenkin vain silloin, jos kopion antaminen videotallenteesta voisi loukata tallenteessa esiintyvien henkilöiden yksityisyyden suojaa. Aineiston väärinkäyttämisen mahdollisuus ja sen seurausten laajakantoisuus huomioon ottaen kyseisen aineiston luovuttaminen tuomioistuinten ulkopuolelle epäilemättä johtaisi yksityisyyden ja personallisuuden suojan loukkauksiin.

Lakivaliokunta on mietinnössään (LaVM 24/2006 vp s. 6) todennut pitävänsä hallituksen esityksestä ilmi käyvää huolta yksityisyyden loukkaamisesta aiheellisena, varsinkin kun säännöksessä tarkoitettuja tallenteita on myös käytännössä levitetty julkisuudessa. Mietinnössä lakivaliokunta onkin edellyttänyt, että tuomioistuimen tulee ennen tallenteen julkisuutta koskevaa ratkaisua tehdä erityisesti tallenteen sisällön huomioon ottava arvio niistä seurauksista, joihin kopion luovuttaminen voi johtaa.

Hovioikeus toteaa, että vaikka videotallenteen ei katsottaisi sisältävän oikeudenkäynnin julkisuuslain 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja arkaluonteisia tietoja asianomistajan yksityiselämään liittyvistä seikoista, tämä ei tarkoita sitä, etteikö tallenteen sisältö huomioon ottaen olisi syytä olettaa, että tiedon antaminen voisi johtaa tallenteessa esiintyvien henkilöiden yksityisyyden suojan loukkaamiseen.

Videotallenteen alussa on yleiskuvaa Helsingin rautatieaseman laiturialueella olevasta suuresta ihmisjoukosta, jonka yksittäiset ihmiset näkyivät kuvassa vain vilaukselta etäältä sekä suurelta osin täysin tunnistamattomina. Tältä osin tallenteen ei voida olettaa johtavan siinä esiintyvien henkilöiden yksityisyyden suojan loukkaukseen. Sen sijaan tallenne syytteessä tarkoitetusta tilanteesta sisältää tapahtumapaikalla olleisiin yksittäisiin henkilöihin kohdistettua kuvaamista siten että heidän kasvonsa ovat selvästi tunnistettavissa.

Ottaen huomioon videotallenteelta tunnistettavien henkilöiden suhde syytteessä tarkoitettuun tapahtumaan hovioikeus katsoo, että tässä tapauksessa on syytä olettaa, että kopion antaminen voisi johtaa tallenteessa esiintyvien henkilöiden yksityisyyden suojan loukkaamiseen. Toisaalta tallenne on nähtävissä tuomioistuimessa, eikä oikeudenkäynnin julkisuuden tosiasiallinen toteutuminen esty. Oikeudenkäynnin julkisuusperiaatetta ja yksityisyyden suojaa vastakkain punnittuaan hovioikeus ei pidä oikeudenkäynnin julkisuusperiaatteen toteutumisen kannalta tarpeellisena, että kopio tallenteesta luovutettaisiin tuomioistuinten ulkopuolelle.

Päätöslauselma

Hakemus hylätään.

Asian ovat ratkaisseet:

hovioikeudenneuvos Kaarlo Hakamies
hovioikeudenneuvos Jan Ylitapio
hovioikeudenneuvos Tero Mikkola

Ratkaisu on yksimielinen.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 1.3.2021.