HelHO:2021:7
Kysymys salakuljetuksen tunnusmerkistötekijän ”tuo maahan” tulkinnasta ja salakuljetusrikoksen täyttymisestä.
ITÄ-UUDENMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 20/101369 pvm 16.1.2020
Asia R 19/1991
SELOSTUS ASIASTA
Syyttäjän rangaistusvaatimus
1. Salakuljetus
9010/R/0001057/19
Rikoslaki 46 luku 4 §
Lääkelaki 19 §
04.03.2019 Vantaa
A on ilman asianmukaista lupaa taikka muuten tuontia koskevien säännösten tai määräysten vastaisesti tuonut postitse maahan 995 grammaa pregabaliinia vaikuttavana aineena sisältänyttä jauhetta. Pregabaliini on lääkeaine, jonka tuonti yksityishenkilönä on lääkelain 19 §:n nojalla kiellettyä.
Syyttäjän muu vaatimus
Rikosuhrimaksu syytekohdassa 1
Vastaaja velvoitetaan suorittamaan rikosuhrimaksu 80 euroa.
Laki rikosuhrimaksusta 2 § ja 3 §
Vastaus
A on kiistänyt syyllistyneensä rikokseen ja vaatinut, että syyte ja vaatimus rikosuhrimaksusta hylätään. A ei ole tilannut pregabaliinia, mutta on sen sijaan tilannut samalta sivustolta valkopapu-uutetta. Hänelle on lähetetty siten väärä tuote. Hän ei ole saanut lähetystä haltuunsa, joten kyse on joka tapauksessa enintään yrityksestä. Lisäksi A on yrittänyt palauttaa lähetyksen kuriiriyrityksen kautta takaisin lähettäjälle, mutta lähettäjä ei ole suostunut ottamaan pakettia takaisin.
Todistelu
Henkilötodistelu
- vastaaja A
Kirjalliset todisteet
Syyttäjä:
1. Tullilaboratorion tutkimusseloste 5.3.2019
2. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunto 20.3.2019
3. Pankkitiedustelu A:n tilille s.55
4. Valokuvaliite
5. Tuloste Alibaba.com-sivustolta
Vastaaja A:
1. Tuloste Alibaba.com -sivustolta 31.7.2019
2. FedExin sähköposti A:lle
3. Pankkitiedustelu A:n tilille (liite 7)
4. Xi'an Tonking Biotech:in lasku 22.02.2019 (esitutkintaptk:n liite 8)
Tuomion perustelut
Syyksi lukeminen
A on syyllistynyt siihen, mistä hänelle on rangaistusta vaadittu.
Syyksilukemisen perustelut
A:n nimellä on FedEx kuriiriyrityksen välityksellä saapunut postilähetys, jossa lähettäjänä on kiinalainen Xi’an Tonking Biotech co. LTD (todiste 4). Lähetyksen sisällä on ollut lasku samannimiseltä lähettäjältä päiväyksellä 22.2.2019 ja jossa vastaanottajaksi on merkitty A, sisällöksi 1 kilogramma valkopapu-uutetta, jonka arvo on ollut 10 Yhdysvaltojen dollaria ja lähetyskulut 45 Yhdysvaltojen dollaria eli yhteensä 55 Yhdysvaltojen dollaria (todiste V4). Lähetyksen sisältö on tullilaboratorion tutkimuksessa osoittautunut 995 grammaksi pregabaliinijauhetta, pitoisuus 97 painoprosenttia (todisteet 1 ja 2).
A on kertonut tilanneensa Kiinasta valkopapu-uutetta. Asiassa on kysymys siitä, onko myyjä lähettänyt A:lle eri ainetta kuin mitä A on tilannut vai onko A tilannut pregabaliinijauhetta, minkä tuominen yksityishenkilönä on kiellettyä. Jos A:n näytetään tilanneen pregabaliinijauhetta, kysymys on edelleen siitä, onko teossa täyttynyt salakuljetuksen tunnusmerkistö, kun A ei riidattomasti ole saanut lähetystä haltuunsa, koska Tulli on takavarikoinut lähetyksen.
Lähetys on saapunut Suomeen 4.3.2019. A on 25.2.2019 tehnyt saajalle www.alibaba.com 255,04 euron suuruisen maksusuorituksen tililtään (kirjallinen todiste 3 sivu 55). Lähetyksen lähettäjä Xi’an Tonking Biotech niminen yritys myy alibaba.com sivustolla 98 painoprosenttista pregabaliinijauhetta kilohintaan 230-260 Yhdysvaltojen dollaria (kirjallinen todiste 5). Myynti-ilmoituksessa on mainittu, että jos toimitustavaksi valitaan FedEx kuriiriyritys, toimitusaika on ulkomaille kolmesta seitsemään päivää. Siten se seikka, että A on tehnyt 255,04 euron tilisiirron noin viikko ennen lähetyksen Suomeen saapumista tukee syyksilukemista. Sillä seikalla, että samalla sivustolla jotkut muut yritykset myyvät pregabaliinia eri hintaan eli halvemmalla ei ole tässä asiassa merkitystä, koska A on tehnyt maksusuorituksen, joka sopii ajallisesti siihen, että kyseinen suoritus liittyy juuri tämän lähetyksen maksamiseen. Tätä johtopäätöstä ei horjuta se seikka, että syyttäjä ei ole esittänyt näyttöä mikä euron ja dollarin välinen kurssi on maksupäivänä ollut. On yleisesti tiedossa oleva seikka, että euron arvo on hieman dollarin arvoa suurempi. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan yleisesti tunnetusta seikasta näyttö ei ole tarpeen.
Ratkaisujen KKO 2012:27 ja 2017:12 perusteella syyttäjän todistustaakasta huolimatta voi kuitenkin syntyä tilanteita, jolloin rikosasian vastaajalta voidaan edellyttää, että hän puolestaan selvittää niitä seikkoja, joihin hän on puolustuksekseen vedonnut. Käräjäoikeus katsoo, että syyttäjä on esittänyt tilatun aineen laadusta, maksusta ja saapumisajankohdasta edellä mainituilla todisteilla vahvaa näyttöä syytteen tueksi, joten A:lle muodostuu selvitysvelvollisuus siitä, että hän olisi tilannut valkopapu-uutetta eikä pregabaliinia, jotta tätä voitaisiin arvioida vaihtoehtoisena tapahtumainkulkuna.
A on kertonut tekevänsä jatkuvasti tilauksia alibaba ja aliexpress sivustoilta, eikä ole muistanut milloin hän on valkopapu-uutteen maksanut. A:n mukaan lähetyksen liitteenä ollut lasku (kirjallinen todiste V4) osoittaa, että hän on tilannut valkopapu-uutetta. Koska lasku on laadittu 22.2.2019, käräjäoikeus katsoo, että jos A olisi tilannut valkopapu-uutetta, se olisi maksettu tuon ajankohdan jälkeen. A ei kuitenkaan ole osoittanut tehneensä 55 Yhdysvaltojen dollarin tai vastaavan euromäärän suuruista maksusuoritusta tuon ajankohdan ja lähetyksen saapumisen välillä. Tällä perusteella käräjäoikeus ei pidä A:n esittämää vaihtoehtoista tapahtumainkuvausta varteenotettavana tapahtumainkulkuna. Lisäksi käräjäoikeus pitää epätodennäköisenä, että lähettäjä olisi vahingossa pakannut lähetykseen kalliimpaa pregabaliinia valkopapu-uutteen sijaan.
Käräjäoikeus katsoo, että A on toiminnallaan täyttänyt salakuljetusrikoksen tunnusmerkistön, joka on täyttynyt koska lähetys on saapunut Suomeen. A:n näkökulmasta se, ettei hän ole saanut lähetystä haltuunsa on johtunut satunnaisista syistä. Kysymys ei ole ollut yrityksestä vaan täytetystä teosta. A on oikeudessa kertonut, että Tulli oli tiedustellut A:lta saako lähetyksen hävittää. A on kertonut katsoneensa, että lähetys ei ole hänen koska hän ei ole sitä vastaanottanut. Se, että A on tämän jälkeen yrittänyt saada lähetyksen palautettua lähettäjälle tiedustelemalla asiaa kuriiriyritys FedExiltä ei poista A:n syyllisyyttä, koska rikos on jo tuossa vaiheessa täyttynyt.
Rangaistuksen mittaaminen
Rikoslain 46 luvun 4 §:n mukaan salakuljetuksen rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.
Syyttäjä on esittänyt selvityksen, että pregabaliini on Suomessa muun muassa Lyrica merkkisen lääkkeen vaikuttava aine. Myynnissä olevista vahvuuksista keskimääräinen vahvuus on 150 mg. Lähetyksen sisältämä aine on ollut pitoisuudeltaan 97 painoprosenttista pregabaliinia. Tällä annostuksella lähetyksen sisältämästä määrästä olisi saanut noin 6400 käyttöannosta.
A on tuomittu Rovaniemen hovioikeudessa 11.1.2019 muun muassa salakuljetuksesta 29.10.2015 ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Rangaistusjärjestelmän tarkoitus on siirtyä asteittain lievemmistä ankarampiin rangaistuksiin. Aiempi ehdollinen vankeustuomio ja nyt syyksi luetussa rikoksessa salakuljetetusta lääkeaineesta saatavissa oleva suuri käyttöannosmäärä huomioon ottaen sakkorangaistus ei ole riittävä rangaistus. Nyt syyksi luetusta rikoksesta tuomitaan ehdollinen 60 päivän mittainen vankeusrangaistus.
Rikosuhrimaksu
Rikosuhrimaksusta annetun lain 2 §:n mukaan rikosuhrimaksun on velvollinen suorittamaan se, joka tuomitaan rangaistukseen rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta.
Oikeudenkäyntikulut
A:n avustajalle maksetaan valtion varoista palkkio vaaditun mukaisena. Pääkäsittelystä palkkio maksetaan kahdelta tunnilta.
Tuomiolauselma
Syyksi luettu rikos
1. Salakuljetus
4.3.2019
Rikoslaki 46 luku 4 §
Lääkelaki 19 §
Rangaistusseuraamukset
Vankeus
Syyksi luetut rikokset 1
60 päivää vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika päättyy 16.1.2022
Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.
Korvausvelvollisuus
Vastaaja A määrätään suorittamaan valtiolle
rikosuhrimaksu 80,00 euroa.
Laki rikosuhrimaksusta 2 § ja 3 §
Valtion varoista maksetaan A:n avustajaksi määrätylle varatuomari B:lle palkkiona 880,00 euroa sekä arvonlisäverona 211,20 eli yhteensä 1 091,20 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.
Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Eira Myllyniemi.
HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 13.9.2021 nro 137537
Asian käsittely hovioikeudessa
A:lle on 3.4.2020 myönnetty jatkokäsittelylupa.
Valitus
A on vaatinut, että syyte hylätään ja hänet vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta. Hän on vaatinut toissijaisesti, että rangaistus lievennetään sakkorangaistukseksi.
A oli tilannut Alibaba.com-verkkosivuston kautta valkopapu-uutetta painon pudotusta varten. Hänelle oli kuitenkin virheellisesti lähetetty pregabaliinijauhetta. A oli jatkuvasti tilannut tavaraa ja tehnyt maksusuorituksia ulkomaisten verkkokauppojen kuten Alibaba.com-verkkosivuston kautta. Hän oli tilannut ja maksanut erään polkupyörätuotteen samaan aikaan valkopapu-uutetilauksen kanssa. A:n tililtä tehty maksusuoritus ei myöskään ollut täsmännyt pregabaliinin kilohinnan kanssa, joka oli 10–100 dollaria. A:n tekemä maksusuoritus oli palautettu hänelle, koska hän ei ollut saanut tilaamaansa tuotetta.
Tuomio salakuljetuksesta oli väärä myös siksi, että A ei ollut koskaan saanut lähetystä haltuunsa eikä sitä ollut ehditty tullata. Salakuljetuksen yrityksen täyttyminen olisi edellyttänyt tavaran olemista tullialueella. Lähetys ei ollut tässä tapauksessa saapunut tullialueelle, vaan se oli viety sinne tulliviranomaisen toimesta. Joka tapauksessa A oli yrittänyt peruuttaa tilauksen, kun hän ei ollut saanut pakettia.
Vastaus
Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään.
Käräjäoikeuden tuomio oli oikea. A:n syyllistymisestä syytteessä kuvattuun tekoon ei ollut jäänyt varteenotettavaa epäilyä.
Salakuljetuksen tunnusmerkistö oli täyttynyt jo aineen maahantuonnilla Suomeen. Tulli otti vuodessa tarkastukseensa satoja maahan tulevia lähetyksiä, joista osa sisälsi kiellettyjä ja laittomasti tuotuja aineita. Aineen tilaaja ei voinut vaikuttaa siihen, jäikö hänen tilauksensa kiinni Tullissa, eikä teko jäänyt yritykseksi, jos näin kävi. Kysymys oli maahantuonnista, eikä kiinnijäämisen jälkeinen paketin palautusyritys poistanut teon täyttymistä.
Välitoimet
Hovioikeus on syyttäjälle 24.11.2020 lähettämässään lausumapyynnössä todennut asianosaisten esittäneen hovioikeudessa väitteitä, jotka liittyvät syytteen teonkuvauksessa käytettyyn ilmaisuun "tuonut postitse maahan". Hovioikeus on kiinnittänyt tässä suhteessa ja yhteydessä huomiota myös korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen KKO 2007:45, jonka kohdassa 4 korkein oikeus on todennut rikoslain 46 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitetusta maahantuonnin yrityksestä olevan salakuljetusrikoksessa kysymys silloin, kun säännöksen vastainen maahantuonti paljastuu Tullin tarkastuksessa, mikä puolestaan voi tapahtua vasta tavaran jo ollessa tullialueella.
Hovioikeus on kehottanut syyttäjää lausumaan siitä, onko syytteen teonkuvausta tulkittava sanamuotonsa yleiskielisen merkityksen perusteella ("tuonut ylipäänsä Suomen valtion alueelle") vai onko teonkuvauksessa käytetyille ilmaisuille tarkoitettu mahdollisesti antaa vastaava merkitys kuin sovellettavaksi esitetyn salakuljetuksen rangaistussäännöksen tunnusmerkistössä.
Syyttäjän annettua lausumansa hovioikeus on varannut A:lle tilaisuuden antaa kirjallinen lausuma syyttäjän lausuman johdosta.
A on antanut kirjallisen lausuman ja esittänyt siinä myös vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.
Hovioikeus on kuullut syyttäjää vielä erikseen A:n korvausvaatimuksesta.
Lausumat
Syyttäjä on lausunut oikeuskäytännössä jo vuosien ajan vakiintuneesti tulkitun, että laittomien aineiden kohdalla maahantuonti täyttyi, vaikka aine jäi Tullissa takavarikkoon, riippumatta siitä, oliko asiassa kysymys lääkerikoksesta tai salakuljetuksesta. Ilmaisulla "tuo maahan" oli sama merkitys niin yleiskielessä kuin salakuljetuksen rangaistussäännöksessä. Tavara takavarikoitiin sen tultua maahan ja ollessa siis jo fyysisesti Suomessa.
Maahantuonti täyttyi ylitettäessä Suomen maa- ja merialue tai ilmatila eli Suomen valtion raja. Sillä, että lähetys takavarikoitiin Tullin toimesta, ei ollut merkitystä maahantuonnin täyttymistä arvioitaessa. Olisi lain sanamuodon vastaista tulkita tullialueen ylittyminen maahantuonnin täyttymisen rajaksi. Myöskään Euroopan unionin tullialueen ylittymistä ei voitu pitää maahantuonnin täyttymisen rajana, sillä muutoin unionin jäsenvaltioiden välillä ei voisi tapahtua täytettyä salakuljetusrikosta.
Maahantuonnin täyttyminen ei liioin edellyttänyt, että tavaran vastaanottaja saisi tavaran haltuunsa, eikä tulliselvityskään ollut sidottu suoraan tavaran fyysiseen hallussapitoon. Posti- ja pikakuriiriliikenteessä oli yleistä, että tavara kulkeutui Tullin kontrollipaikoille vapaasti eikä välttämättä ollut tullivalvonnassa tulliselvityksen jälkeen.
Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2007:45 kävi ilmi, ettei tullausmenettelyllä ollut lääkkeiden kohdalla merkitystä maahantuonnin laillisuutta arvioitaessa. Lääkkeiden kohdalla ei ollut perusteita arvioida tunnusmerkistötekijän ”tuo maahan” täyttymistä eri tavoin salakuljetuksen ja lääkerikoksen osalta. Vastaavalla tavalla maahantuonnin täyttymistä oli oikeuskäytännössä arvioitu myös huumaus- ja dopingaineiden kohdalla. Mainitulla tunnusmerkistötekijällä ei voinut olla eri rangaistussäännöksissä erilaista sisältöä ja merkitystä.
A on lausumassaan toistanut väitteensä siitä, ettei hän ollut tilannut lääkeainetta vaan laihdutusainetta. Tuotteen lähettänyt yritys oli ollut vastuussa lähetyksen sisällöstä. A ei ollut saanut tuotetta vaan ainoastaan tiedon huolitsijayritykseltä siitä, että hänelle oli saapumassa paketti, ja myöhemmin siitä, että paketti oli Tullin tarkastettavana.
A on lisäksi ilmoittanut esiintyvänsä asiassa nyt ilman oikeudenkäyntiavustajaa ja vaatinut valtion velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 1.100 eurolla.
Syyttäjä on vaatinut A:n korvausvaatimuksen hylkäämistä.
A:lla oli ollut avustaja hovioikeuskäsittelyn loppuvaiheeseen saakka, ja asia oli hovioikeudessa käsitelty kirjallisessa menettelyssä. Asiassa ei ollut perusteita A:n omien kulujen korvaamiselle, eikä A ollut esittänyt selvitystä kulujen muodostumisesta.
--
A on 2.9.2021 oma-aloitteisesti ilmoittanut oikeudenkäyntikulujensa määrän kasvaneen 300 eurolla.
Todistelu
Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevään kirjalliseen todisteluun. Lisäksi A on vedonnut uusina kirjallisina todisteina tulosteeseen pregabaliinin hinnasta, tulosteeseen Alibaba.com-sivustolta, tulosteeseen 2.5.2019 Alibaba.com-sivustolta, FedExin selvitykseen lähetyksen vaiheista, tulosteeseen Tullin verkkosivuilta, A:n tiliotteisiin, otteeseen Silicone Warning Light -tuotteen tilauksesta, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean yliproviisori C:n ja A:n väliseen sähköpostikirjeenvaihtoon 6.3.2020, valokuvaan valittajalle lähetetystä pakkauksesta, FedExin kuljetusehtoihin, DHL Express Easyn sopimusehtoihin, A:lle 10.2.2020 saapuneeseen sähköpostiin, Fimean ohjeeseen tuotevirheiden ja lääkeväärennösepäilyjen ilmoittamisesta 2/2019, sekä Alibaba.com-sivuston 18.8.2019 lähettämään sähköpostiin A:lle.
Hovioikeuden ratkaisu
--
Pääasian perustelut
Hovioikeudessa ratkaistavat kysymykset
Syyttäjän rangaistusvaatimus on perustunut siihen, että A on tuonut lääkeaineeksi luokiteltua pregabaliinijauhetta maahan. Asiassa on A:n valituksen johdosta kysymys siitä, oliko A tilannut pregabaliinijauhetta. A oli valituksensa mukaan tilannut ulkomaisesta verkkokaupasta valkopapu-uutetta. Hänen nimellään oli saapunut Suomeen postilähetys, jonka lähettäjänä oli ollut kiinalainen yritys. Tulli oli takavarikoinut lähetyksen, joka oli sisältänyt pregabaliinijauhetta, eikä A ollut saanut lähetystä haltuunsa.
Mikäli asiassa katsotaan näytetyksi, että A oli tilannut pregabaliinijauhetta, on vielä arvioitava, täyttääkö A:n menettely salakuljetusrikoksen tunnusmerkistön. Tältä osin kysymys on myös sovellettavan rangaistussäännöksen tulkinnasta ja syytesidonnaisuudesta.
Näytön arvioinnin lähtökohdat
Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen on esitettyjä todisteita ja muita asian käsittelyssä esiin tulleita seikkoja harkittuaan päätettävä, mitä asiassa on näytetty tai jäänyt näyttämättä. Tuomioistuimen on perusteellisesti ja tasapuolisesti arvioitava todisteiden ja muiden seikkojen näyttöarvo vapaalla todistusharkinnalla, jollei laissa toisin säädetä. Saman luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rikosasiassa kantajan on näytettävä ne seikat, joihin hänen rangaistusvaatimuksensa perustuu. Pykälän 2 momentin mukaan tuomion, jossa vastaaja tuomitaan syylliseksi, edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.
Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään todennut, että rikosasian vastaajalla ei ole velvollisuutta lausua asiassa mitään. Syyttäjän todistustaakasta huolimatta voi kuitenkin syntyä tilanteita, joissa rikosasian vastaajan voidaan edellyttää puolestaan selvittävän niitä seikkoja, joihin hän on puolustuksekseen vedonnut. Vastaajan kertomalla voi olla merkitystä muun muassa arvioitaessa hänen kertomuksensa uskottavuutta tai vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen mahdollisuutta. (KKO 2020:84 kohta 10 ja siinä viitatut ratkaisut.)
Onko A tilannut pregabaliinijauhetta?
Asiassa on syyttäjän kirjallisen todistelun perusteella selvitetty, että A oli 25.2.2019 tehnyt Alibaba.com-verkkosivustolle 255,04 euron suuruisen maksusuorituksen tililtään. A:n nimellä oli FedEx-kuriiriyrityksen välityksellä saapunut Suomeen postilähetys, jossa lähettäjänä oli ollut kiinalainen Xi’an Tonking Biotech Co. Ltd -niminen yritys ja lähetyspäivämääräksi merkitty 25.2.2019. Tulli oli ottanut lähetyksen tutkittavakseen 4.3.2019. Lähetys oli sisältänyt 995 grammaa pregabaliinijauhetta. Lähettäjäyritys oli myynyt edellä mainitulla sivustolla pregabaliinijauhetta kilohintaan 230–260 dollaria. Myynti-ilmoituksen mukaan toimitusaika ulkomaille oli kolmesta seitsemään päivää, jos toimitustavaksi valittiin FedEx-yrityksen kuriiripalvelu. Mainittu näyttö tukee vahvasti syyttäjän väitettä siitä, että A oli tilannut ulkomailta pregabaliinijauhetta.
Postilähetyksen sisällä oli ollut Xi’an Tonking Biotech Co. Ltd:n 22.2.2019 päivätty lasku, johon oli merkitty vastaanottajaksi A ja sisällöksi 1 kg valkopapu-uutetta arvoltaan 10 dollaria ja lähetyskulut. Mainittu lasku sinänsä tukee A:n väitettä siitä, että hän oli tilannut valkopapu-uutetta. Hovioikeus pitää myös A:n tiliotteiden perusteella selvitettynä, että A oli säännöllisesti tilannut ja maksanut tuotteita ulkomaisten verkkokauppojen kautta. Nimetystä uudesta kirjallisesta todistelusta huolimatta A ei ole kuitenkaan esittänyt väitettään tukeakseen luotettavaa selvitystä siitä, mistä muusta tuotteesta kuin pregabaliinijauheesta edellä mainittu 255,04 euron maksusuoritus olisi tehty tai että hän olisi samana ajankohtana tilannut valkopapu-uutetta. Näitä seikkoja A:n on voitu edellyttää selvittävän, koska hän on puolustuksekseen niihin vedonnut. Lisäksi hovioikeus pitää käräjäoikeuden tavoin epäuskottavana, että lähettäjä olisi vahingossa pakannut takavarikoituun lähetykseen tilattua kalliimpaa tuotetta.
Ottaen huomioon A:n maksusuorituksen ajankohta ja postilähetyksen Suomeen saapumisen ajankohta noin viikkoa myöhemmin sekä A:n maksusuorituksen suuruus ja lähettäjäyrityksen verkossa ilmoittama myyntihinta pregabaliinille hovioikeus katsoo, että asiassa ei ole jäänyt varteenotettavaa epäilyä siitä, että A on tilannut pregabaliinijauhetta.
Hovioikeus siten hyväksyy käräjäoikeuden asiassa tekemän näyttöratkaisun.
Onko pregabaliini lääkeaine?
Syyttäjän rangaistusvaatimus on perustunut siihen, että pregabaliini on lääkeaine. Käräjäoikeus ei ole lausunut tuomiossaan tästä seikasta. Vaikka A:n valituksessa ei ole nimenomaisesti vedottu siihen, että pregabaliini ei olisi lääkeaine, A:n uusien kirjallisten todisteiden teemoiksi on kuitenkin ilmoitettu muun ohella se, ettei Suomeen lähetetty tuote ollut lääkeaine ja että tuote oli käräjäoikeuden tuomiossa oletettu lääkeaineeksi. Sama väite tuoteväärennyksestä on tuotu esiin myös A:n kirjallisessa lausumassa. Joka tapauksessa A on vaatinut syytteen hylkäämistä. Näin ollen hovioikeus lausuu seuraavaa.
Lääkelain 3 §:n 1 momentin mukaan lääkkeellä tarkoitetaan valmistetta tai ainetta, jonka tarkoituksena on sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä parantaa, lievittää tai ehkäistä sairautta tai sen oireita ihmisessä tai eläimessä. Saman lain 5 §:n mukaan lääkeaine on kemiallisesti tai muuten tieteellisin menetelmin yksityiskohtaisesti määritelty elimistöön vaikuttava aine, jota käytetään lääkevalmisteen valmistuksessa tai lääkkeenä sellaisenaan.
Pregabaliini on jo tekoaikana luokiteltu Suomen säädöskokoelmassa julkaistun, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen (Fimea) lääkelain 83 §:n nojalla vahvistaman lääkeluettelon (201/2016) liitteen 1 mukaiseksi lääkkeeksi, ja se on edelleen luokiteltu lääkkeeksi Fimean voimassa olevan päätöksen (415/2019) mukaisessa lääkeluettelossa. Mainittu liite 1 sisältää luettelon Suomessa lääkkeellisessä käytössä olevista aineista, jotka ovat pääosin myyntiluvallisten valmisteiden ja erityislupavalmisteiden vaikuttavia lääkeaineita.
Todisteena olevan Tullilaboratorion tutkimusselosteen 5.3.2019 mukaan takavarikoidussa lähetyksessä on todettu pregabaliinia, ja Tullilaboratorion näkemyksen mukaan kysymyksessä on ollut lääkeaine eikä valmiste. Tutkimusselosteesta ilmenee lisäksi, että Suomessa on myyntiluvallisina ja reseptiä edellyttävinä lääkkeinä pregabaliinia sisältäviä valmisteita. Tutkimusselosteeseen on vielä 25.3.2019 lisätty kirjaus, jonka mukaan näytteen pregabaliinipitoisuus on ollut 97 painoprosenttia ja jonka mukaan näytteestä olisi voitu valmistaa Suomessa myyntiluvallisina myytäviä pregabaliinia sisältäviä kapseleita.
Hovioikeus katsoo edellä esitetyn perusteella ja A:n väitteet tältä osin hyläten, että A:n tilaamassa lähetyksessä on ollut pregabaliinia ja että kysymys on ollut lääkelain 5 §:ssä tarkoitetusta lääkeaineesta, jota yksityishenkilö ei lääkelain 19 §:n 1 momentin mukaan saa tuoda Suomeen.
Salakuljetusta koskevat oikeusohjeet
Rikoslain 46 luvun 4 §:n 1 momentin nojalla salakuljetuksesta on tuomittava se, joka ilman asianmukaista lupaa taikka muuten tuontia tai vientiä koskevien säännösten tai määräysten vastaisesti tuo tai yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä maasta tavaraa, jonka tuonti tai vienti on kielletty tai edellyttää viranomaisen lupaa tai tarkastusta.
Salakuljetussäännöstä koskevien esitöiden (HE 66/1988 vp s. 180) mukaan ehdottomia tuonti- ja vientikieltoja on hyvin vähän ja useimmat tuontiin ja vientiin liittyvät rajoitukset merkitsevät käytännössä sitä, että tavaran laatutaso täyttää tietyt määräykset. Rangaistussäännöksen tavoitteena on tehostaa erilaisia vientiä ja tuontia koskevien rajoitusten tavoitteita kuten terveydellisten vaarojen välttämistä ja turvallisuutta, eläin- ja kasvitautien ehkäisemistä ja kuluttajansuojaa. Tunnusmerkistössä mainitulla käsitteellä ’maa’ ei välttämättä tarkoiteta Suomen valtiollisesti rajattua aluetta vaan maahan tuontia ja maasta vientiä koskevista säännöksistä ilmenevien alueiden rajoja, esimerkiksi niin sanotun vapaa-alueen ja tullialueen rajaa.
Lääkelain 19 §:n 1 momentin mukaan yksityishenkilö saa tuoda Suomeen henkilökohtaista lääkitystään varten lääkevalmisteita, jotka on hankittu valmisteen vähittäisjakeluun oikeutetulta toimittajalta. Sitä vastoin lääkeaineiden tuonti ei ole sallittua.
Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston unionin tullikoodeksista (952/2013/EU) antaman asetuksen soveltamisalaa koskevan 1 artiklan 1 kohdan mukaan koodeksissa säädetään unionin tullialueelle tuotaviin tai sieltä vietäviin tavaroihin sovellettavista yleisistä säännöistä ja menettelyistä. Tullikoodeksissa ei tarkemmin määritellä maahantuontia kuten ei myöskään unionin tullilainsäädäntöä täydentävässä kansallisessa tullilaissa. Koodeksin 134 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan unionin tullialueelle tuotavat tavarat ovat saapumishetkestä alkaen tullivalvonnassa ja niille voidaan suorittaa tullitarkastuksia. Niihin sovelletaan tarpeen mukaan kieltoja ja rajoituksia. Saman kohdan toisen alakohdan mukaan tavarat ovat tullivalvonnassa niin kauan kuin se on tarpeellista niiden tullioikeudellisen aseman määrittämiseksi, eikä niitä saa siirtää pois tullivalvonnasta. Saman kohdan neljännen alakohdan mukaan muut kuin unionitavarat ovat tullivalvonnassa, kunnes niiden tullioikeudellinen asema muuttuu tai ne viedään unionin tullialueelta taikka hävitetään.
Korkein oikeus ei ole arvioinut täytetyn ja yritykseksi jääneen salakuljetuksen rajanvetoa salakuljetusta koskevissa ennakkopäätöksissään. Teon rangaistavuuden kannalta sanotulla rajalla ei sinänsä ole yleensä merkitystäkään, koska salakuljetuksen tunnusmerkistö sisältää edellä selostetuin tavoin sekä tavaran luvattoman maahan tuomisen että sen yrittämisen.
Sitä vastoin lääkerikoksen täyttymistä koskevassa ennakkopäätöksessään KKO 2007:45 (kohta 10) korkein oikeus on katsonut lääkerikossäännöksen tunnusmerkistötekijän "tuo maahan" täyttyvän, kun postitse tilattu lääkevalmiste on saapunut Suomen maa- tai merialueelle, vaikka lähetys ei läpäisisikään tulliviranomaisten suorittamaa tarkastusta eikä sitä luovutettaisi vastaanottajalle. Tätä johtopäätöstä koskevissa perusteluissaan (kohdat 3–9) korkein oikeus on vertaillut lääkerikos- ja salakuljetussäännösten tarkoituksia sekä tunnusmerkistöissä käytettyjä käsitteitä. Salakuljetusrikoksessa kysymys on ennakkopäätöksen mukaan maahantuonnin yrityksestä silloin, kun säännöksen vastainen maahantuonti paljastuu Tullin tarkastuksessa, mikä voi tapahtua vasta tavaran jo ollessa tullialueella. Toisin kuin salakuljetusta koskevassa säännöksessä, lääkerikossäännöksessä ei maahantuonnin yritystä ollut säädetty rangaistavaksi. Jos ilmaisulle ”tuo maahan” annettaisiin lääkerikossäännöstä sovellettaessa sama merkitys kuin salakuljetusta koskevassa säännöksessä, lääkerikos ei täyttyisi ennen kuin lääkkeet ovat läpäisseet Tullin. Sellainen lopputulos olisi ennakkopäätöksen mukaan lääkerikossäännöksen tarkoituksen vastainen.
Korkein oikeus on todennut mainitussa ennakkopäätöksessään tavoitteena olevan, että tietyllä käsitteellä olisi rikoslainsäädännön eri tunnusmerkistöissä sama merkitys. On ongelmallista, jos samaa käsitettä esimerkiksi rikoslain sisällä käytetään eri merkityksissä ilman, että tämä nimenomaisesti ilmenee lakitekstistä. Tästä huolimatta tulkinnassa oli otettava huomioon asiayhteyden erilaisuudesta johtuvat tekijät ja niiden säännösten tarkoitus, joissa käsite esiintyy. Rangaistussäännöksen täsmällisyydelle asetettavaa vaatimusta ei voitu ymmärtää niin ankarasti, että se kokonaan sulkisi pois mahdollisuuden antaa tietylle käsitteelle toisistaan poikkeavat merkityssisällöt, kun sovellettavana ovat erityyppisiin tekoihin ja erilaisten etujen suojaamiseen liittyvät rikostunnusmerkistöt. Ilmaisulla maahantuonti ei korkeimman oikeuden mukaan ollut sellaista yleispätevää oikeudellista tai yleiskielistä merkitystä, etteikö ilmaisulle rikoslain eri säännöksissä voitaisi antaa joiltakin osin erilaista merkitystä.
Myös oikeuskirjallisuudessa on todettu, että maahantuonnilla tarkoitetaan pääsääntöisesti tuontia Suomeen sekä tuontia unionin sisämarkkina-alueelta ja sen ulkopuolelta. Salakuljetusrikoksessa kysymys on maahantuonnin yrityksestä silloin, kun säännöksen vastainen maahantuonti paljastuu Tullin tarkastuksessa. Tämä voi tapahtua vasta tavaran jo ollessa Suomen tullialueella. (Ilkka Rautio, teoksessa Rikosoikeus, verkkokirja, päivitetty 29.3.2018.)
Teonkuvaus ja salakuljetuksen tunnusmerkistön täyttyminen tässä tapauksessa
Syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta salakuljetuksesta vedoten teonkuvauksessaan siihen, että A oli tuonut postitse maahan lääkeainetta. Teonkuvauksessa ei ole nimenomaisesti vedottu siihen, että A olisi yrittänyt tuoda lääkeainetta maahan. Asiassa on riidatonta, että syytteessä tarkoitettu lääkeaine on saapunut Suomen valtion alueelle ja jäänyt Tullin haltuun eikä A ole saanut sitä haltuunsa.
Hovioikeus toteaa yhtäältä, että yleiskielisesti maahantuonnin voidaan katsoa ja ymmärtää merkitsevän tavaran saapumista maahan.
Toisaalta tavaran fyysisestä saapumisesta Suomeen ei sellaisenaan voida tehdä yksiselitteisiä päätelmiä maahantuonnin täyttymisestä juuri salakuljetusta koskevan rangaistussäännöksen osalta. Säännöksen tarkoituksena on ollut edistää tuontiin ja vientiin liittyvien kieltojen ja rajoitusten tehokasta toteutumista. Vain harvoin tavaran tuominen maahan on ehdottomasti kiellettyä, vaan kysymys on yleensä siitä, onko tavaran tuonnille tavaran määrään tai laatuun liittyvää asianmukaista lupaa. Säännöksellä on ollut ja on edelleen kytkentä verotukseen ja tulliselvitykseen. Sillä, että tullimuodollisuudet Suomessa ovat rangaistussäännöksen säätämisajankohtaan verrattuna muuttuneet Suomen Euroopan unioniin liittymisen ja unionin tullilainsäädännön kehittymisen myötä, ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa säännöksen tavoitetta edistää tuonnille ja viennille asetettujen kieltojen ja rajoitusten noudattamista, joka tulee ajankohtaiseksi yleensä siinä vaiheessa, kun tavara on saapunut tullialueelle ja sen tullioikeudellinen asema selvitetään. Selvää on, että kaikki postilähetyksinä tai kuriiripalveluiden välityksellä maahan saapuva ja arvoltaan vähäinen tavaraliikenne ei tule Tullin tarkastettavaksi vaan että tullivalvonta on jo tarkoituksenmukaisuussyistä pistokokeenomaista.
Ottaen huomioon kaiken salakuljetusta koskevista oikeusohjeista ja erityisesti ennakkopäätöksestä KKO 2007:45 edellä lausutun hovioikeus katsoo, että A:n menettelyssä on salakuljetussäännöstä sovellettaessa ollut kysymys säännöksessä tarkoitetusta lääkeaineen luvattoman maahantuomisen yrittämisestä, koska Tulli on suorittamassaan valvonnassa pysäyttänyt Suomeen saapuneen tavaran ja pitänyt sen hallussaan. Sanottu yrittäminen on jo sellaisenaan täyttänyt salakuljetusrikokselle säädetyn tunnusmerkistön ja riittää sen vuoksi perusteeksi salakuljetuksen lukemiselle A:n syyksi.
Asiassa on kuitenkin vielä viran puolesta arvioitava, kattaako syytteen teonkuvaus tässä tapauksessa myös A:n juuri todetun maahantuomisen yrittämisen.
Syytesidonnaisuus ja yleiset teonkuvaukselle asetettavat vaatimukset
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 11 luvun 3 §:n mukaan tuomioistuin saa tuomita vain siitä teosta, josta rangaistusta on vaadittu. Säännöstä koskevien esitöiden mukaan tuomioistuinta sitoo teon ulkoisen tapahtumankuvauksen lisäksi se, mitä syytteessä on selostettu vastaajan käyttäytymisestä ja hänen tarkoituksestaan (HE 82/1995 vp s. 126).
Korkein oikeus on todennut, että syytesidonnaisuutta eli sitä, mistä menettelystä vastaaja voidaan tuomita, arvioidaan ensi sijassa syytteen teonkuvauksen sanamuodon mukaisen merkityksen perusteella (KKO 2017:7 kohta 17). Syytteen teonkuvauksessa ei ole kuitenkaan tarkoitus toistaa rangaistussäännöstä eikä välttämättä käyttää samoja ilmaisuja. Olennaista on se, miten tapahtumat, subjektiiviset edellytykset ja olosuhteet on tosiseikkoina esitetty. Lähtökohtana on, että tunnusmerkistön toteuttava historiallinen tapahtumainkulku kuvataan yleiskielisesti ja erityisesti puolustuksen näkökulmasta ymmärrettävällä tavalla. Syytesidonnaisuuden tarkoituksena onkin erityisesti turvata vastaajan puolustautumismahdollisuudet oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellyttämällä tavalla. Syytesidonnaisuutta arvioidaan ensi sijassa syytteen teonkuvauksen yleiskielisen merkityksen perusteella, ja sitä verrataan kysymykseen tulevan rikoksen tunnusmerkistöön. Ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, onko teonkuvauksessa käytetty samoja ilmaisuja kuin tunnusmerkistössä eikä myöskään ilmaisujen juridisteknisellä täsmällisyydellä (KKO 2020:51 kohdat 11–12 ja 22.)
Syyttäjän vetoamisvelvollisuus on asetettu varsin tiukaksi. Syyttäjän on haastehakemuksessa tavallista asiasuomea käyttäen ja riittävän konkreettisesti kuvattava rikollinen teko pitäen silmällä relevanttia rangaistussäännöstä (Dan Frände, teoksessa Prosessioikeus, verkkokirja päivitetty 18.8.2016). Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin katsottu, että täytettyä rikosta koskeva syyte sulkee yleensä piiriinsä saman rikoksen rangaistavan yrityksen edellyttäen, että tuomioistuin ei tällöin joudu perustamaan ratkaisuaan sellaisiin tosiseikkoihin, joihin syyttäjä ei ole vedonnut (Antti Jokela, Rikosprosessioikeus, 2018, s. 758, ja siinä viitattu Tauno Tirkkonen, Suomen rikosprosessioikeus I, s. 343).
Korkein oikeus on oikeuskäytännössään katsonut, ettei yrityssalaisuuden rikkomisen yritystä koskevan syytteen tutkimiselle ollut syytesidonnaisuudesta johtuvaa estettä, kun syyttäjä ja asianomistaja olivat jo alemmissa oikeuksissa vaatineet rangaistusta siitä teosta, jonka asianomistaja oli korkeimmassa oikeudessa katsonut täyttävän ainakin yrityssalaisuuden rikkomisen yrityksen tunnusmerkistön. (KKO 2015:42 kohta 19.)
Rikosoikeudenkäyntilain säännös syytesidonnaisuudesta vastaa olennaisilta osin Ruotsissa voimassa olevaa säännöstä (rättegångsbalken 30:3). Näin ollen myös ruotsalaiseen oikeuskäytäntöön viittaaminen on tätä kysymystä arvioitaessa perusteltua. Ruotsin korkein oikeus on katsonut, että varkautta koskevan teonkuvauksen oli tulkittava kattavan myös varkauden yrityksen (NJA 2015 s. 405, HD 16.6.2015 B 5390-13, kohta 21).
Johtopäätös teonkuvauksesta syytesidonnaisuuden kannalta tässä tapauksessa
Hovioikeus toteaa, että syytteen teonkuvauksessa on mainittu lääkeaineen luvaton maahan tuominen eli kuvattu yleiskielisesti se historiallinen tapahtumainkulku, joka on olennainen salakuljetusta koskevan rangaistussäännöksen soveltamisen kannalta riippumatta siitä, onko tekoa lopulta arvioitava täyttyneenä maahantuontina tai sen yrittämisenä. Yleiskielisesti ilmaistu maahan eli Suomeen tuominen on toisin sanoen kattanut teonkuvauksessa sekä salakuljetussäännöksen tarkoittaman maahan tuomisen että sen yrityksen. Merkitystä ei tässä suhteessa ole sillä, että syyttäjä on ollut teon oikeudellista arviointia koskevissa lausumissaan toisella kannalla sovellettavan rangaistussäännöksen tulkinnasta kuin hovioikeus perusteluissaan edellä.
Hovioikeus katsoo, että teonkuvaus on ollut riittävä ja ymmärrettävä myös A:n asianmukaisen puolustautumisen kannalta. A onkin ottanut kantaa tekonsa oikeudelliseen arvioimiseen ja salakuljetussäännöksen soveltamiseen niin käräjäoikeudessa kuin hovioikeudessakin.
Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, ettei asiassa ole syytesidonnaisuudesta johtuvaa estettä tuomita A:ta salakuljetuksesta sillä perusteella, että hän oli 4.3.2019 tuonut ilman asianmukaista lupaa Suomeen lääkeainetta ja siten yrittänyt tuoda sitä maahan rikoslain 46 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Johtopäätös syyksilukemisesta
Hovioikeus katsoo edellä mainituilla perusteluilla, että A on syyllistynyt menettelyllään salakuljetukseen. Aihetta muuttaa käräjäoikeuden tuomion lopputulosta syyksi lukemisen osalta ei ole.
Rangaistusseuraamus
Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut rangaistuksen määräämisen osalta. Asiassa ei ole syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota myöskään rangaistusseuraamuksen osalta.
Oikeudenkäyntikulut
A:n avustajaksi oikeusapulain nojalla määrätty varatuomari B on vaatinut palkkiota A:n avustamisesta hovioikeudessa 14 tunnilta. Asian laatu ja laajuus huomioon ottaen hovioikeus harkitsee kohtuulliseksi määrätä palkkion 7 tunnilta ja hylkää vaatimuksen enemmälti.
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin mukaan, jos syyttäjän syyte tai muu vaatimus hylätään, jätetään tutkimatta tai jää sillensä, valtio on vastaajan vaatimuksesta velvollinen korvaamaan vastaajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. A on tuomittu siitä teosta, josta syyttäjä on vaatinut hänelle rangaistusta, ja A:n valitus edellä lausutuilla perusteilla hylätään. Näin ollen A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta on hylättävä.
Tuomiolauselma
Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Valtion varoista maksetaan varatuomari B:lle palkkioksi A:n avustamisesta hovioikeudessa kohtuulliseksi harkitut 770 euroa ja arvonlisäveron määränä 184,80 euroa eli yhteensä 954,80 euroa.
A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta hylätään.
Asian ovat ratkaisseet:
Hovioikeudenneuvos Tommi Vuorialho
Hovioikeudenneuvos Oskar Kulmala
Asessori Suvi Niemelä
Ratkaisu on yksimielinen.
Hovioikeuden tuomiota ei ole muutettu KKO:ssa 5.10.2023.