HelHO:2022:2

SELOSTUS ASIASTA

GH oli hakenut Australiassa annettujen elatusapumääräysten täytäntöönpantaviksi määräämistä Suomessa. Määräykset koskivat ajanjaksolle 1.7.2012 – 31.3.2021 kohdentuneita elatusapueriä. SH oli vastustanut elatusapumääräysten määräämistä täytäntöönpantaviksi muun muassa sillä perusteella, että osa täytäntöönpantavaksi määrätyistä elatusavuista olivat niin vanhoja, että ne olisivat suomalaisina elatusapumaksuina vanhentuneita, eikä niitä olisi voitu panna Suomessa täytäntöön.

Käräjäoikeus vahvisti Australiassa annetut elatusapumääräykset Suomessa voimassa oleviksi ja määräsi ne pantavaksi täytäntöön.

Hovioikeus katsoi, että kaikki hakemukseen liitetyt Australiassa annetut elatusapumääräykset, jotka olivat käsittelyn kohteena hovioikeudessa, olivat ilman eri vahvistusta voimassa Suomessa siten kuin ulkomailla annetun elatusapua koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annetun lain 4 §:ssä säädetään. Hovioikeus katsoi edelleen, kuten käräjäoikeus, ettei elatusapumääräysten tunnustamiselle ollut lain 7 §:ssä tarkoitettua estettä.

Hovioikeus totesi ratkaisussaan, että Australiassa annetut elatusapumääräykset olivat pantavissa täytäntöön siten kuin Suomen tuomioistuimen antaman lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanosta säädetään. Kun kysymyksessä oli lapselle määräajoin sovellettava elatusapu, tarkoitti tämä lapsen elatuksesta annetun lain 16 c §:n 1 momentin rajoitussäännöksen sovellettavaksi tulemista. Hovioikeus totesi kuitenkin, että viiden vuoden määräajan ylittymisen arvioiminen kulloisenkin elatusapuerän osalta kuului ensiasteena täytäntöönpanevan viranomaisen eli ulosoton arvioitavaksi täytäntöönpanohetkellä, minkä vuoksi hovioikeus ei lausunut ratkaisussaan siitä, mitkä tuomioistuimessa täytäntöönpantavaksi vaadituista eristä olivat enää täytäntöönpantavissa hovioikeuden ratkaisun antamishetkellä tai muuna ajankohtana.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 18.5.2022

Ratkaisu, johon oli haettu muutosta

Helsingin käräjäoikeus 30.3.2021 nro 16591

Asian käsittely hovioikeudessa

SH:lle on myönnetty jatkokäsittelylupa 15.9.2021.

GH on hovioikeuskäsittelyn aikana ilmoittanut luopuvansa elatusapua koskevien määräysten täytäntöönpanosta siltä osin kuin määräykset kohdistuvat ajalle 1.10.2018 – 31.3.2021.

Valitus

SH on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja GH:n hakemus hylätään.

SH:lle oli vahvistettu maksuvelvoitteita, jotka olivat hänelle mahdottomia. SH:n Australian elatusapuviranomaisille toimittamat selvitykset hänen tuloistaan, maksukyvyttömyydestään ja sairauksistaan oli jätetty huomioitta elatusapuvelvoitteista määrättäessä. Vahvistettavaksi vaaditut elatusavut olivat niin vanhoja, että ne olisivat suomalaisina elatusapumaksuina Suomen lain mukaan vanhentuneita, eikä niitä olisi voitu Suomessa panna täytäntöön. Menettely oli kokonaisuudessaan ollut kohtuuton, koska asiaa ei ollut tutkittu Australiassa eikä myöskään Suomessa. SH:lla ei ollut ollut käytettävissään tehokkaita oikeussuojakeinoja. - - - Hakemukseen liitetyt asiakirjat, jotka oli päivätty 9.9.2020, olivat olleet allekirjoittamattomia, eivätkä ne olleet osoittaneet saatavien oikeellisuutta ja sitä, että toimivaltainen viranomainen oli ne vahvistanut.

Vastaus

GH on vaatinut, että valitus hylätään.

Ulkomailla annetun elatusapua koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan ulkomailla annettu elatusapua koskeva lainvoimainen päätös on ilman eri vahvistusta voimassa Suomessa ja pyynnöstä pantava täytäntöön, jos päätöksen on antanut toimivaltainen viranomainen ja päätös koskee lapsen ja hänen vanhempansa väliseen suhteeseen perustuvaa velvollisuutta suorittaa elatusapua ajalta ennen kuin lapsi on täyttänyt 21 vuotta.

Hakemuksen kohteena olevat elatusapumääräykset antanut viranomainen oli ollut ulkomailla annetun elatusapua koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annetun lain 5 §:ssä säädetyillä perusteilla toimivaltainen, koska elatukseen oikeutetut olivat asuneet Australiassa. Hakemuksen liitteenä olevista asiakirjoista ilmeni, että elatusapumääräykset olivat täytäntöönpanokelpoisia siinä valtiossa, jossa ne oli annettu. - - - SH ei ollut esittänyt ulkomailla annetun elatusapua koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annetun lain 7 §:n mukaisia kieltäytymisperusteita, eikä muutakaan edellä mainitussa laissa säädettyä estettä elatusapumääräysten tunnustamiselle tai täytäntöönpanolle ollut esitetty. Hakemus koski Australiassa täytäntöönpanokelpoisten päätösten täytäntöönpanokelpoisuuden tunnustamista, eikä päätösten sisällön oikeellisuutta voitu täytäntöönpanomenettelyssä tutkia. Hakemukseen oheistetut 9.9.2020 päivätyt asiakirjat olivat australialaisen viranomaisen laatimat ja täyttivät vaatimukset asiakirjojen aitoudesta ja saatavan määrästä ja oikeellisuudesta.

- - -

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys Australiassa annettujen lasten elatusapua koskevien päätösten täytäntöönpanokelpoisuudesta Suomessa. Kysymys on ensinnäkin siitä, ovatko Australian viranomaisen päätökset syntyneet sellaisessa menettelyssä ja ovatko ne sisällöltään sellaisia, että täytäntöönpanohakemukseen voidaan suostua. Edelleen kysymys on siitä, - - - olivatko täytäntöönpanohakemukseen oheistetut asiakirjat täyttäneet niille laissa asetetut vaatimukset asiakirjojen oikeellisuudesta. Arvioitavana on lisäksi Suomen elatusapusaatavan täytäntöönpanon vanhentumista koskevan lainsäädännön merkitys täytäntöönpanomääräyksen antamisen kannalta.

2. Sovellettava lainsäädäntö

Ulkomailla annetun elatusapua koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan ulkomailla annettu elatusapua koskeva päätös on voimassa ja pantava täytäntöön Suomessa siten kuin sanotussa laissa säädetään, jos päätös on annettu valtiossa, joka on Haagissa 2 päivänä lokakuuta 1973 elatusapua koskevien päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta tehdyn yleissopimuksen osapuoli. Lain 1 §:n 3 momentin mukaan, poiketen siitä, mitä lain 1 ja 2 momentissa säädetään, lasten ja muiden perheenjäsenten elatusavun kansainvälisestä perinnästä Haagissa 23 päivänä marraskuuta 2007 tehdyn yleissopimuksen osapuolena olevassa valtiossa annettu päätös on voimassa ja pantava täytäntöön Suomessa siten kuin sopimuksessa määrätään.

Australia on Haagin vuoden 1973 yleissopimuksen osapuoli, mutta ei ole Haagin vuoden 2007 yleissopimuksen osapuoli. Australiassa annetut elatusapupäätökset tunnustetaan ja pannaan täytäntöön siten kuin ulkomailla annetun elatusapua koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annetussa laissa säädetään ja Haagin vuoden 1973 yleissopimuksessa määrätään.

Lain 4 §:n 1 momentin mukaan ulkomailla annettu elatusapua koskeva lainvoimainen päätös on ilman eri vahvistusta voimassa Suomessa ja pannaan pyynnöstä täytäntöön, jos päätöksen on antanut toimivaltainen viranomainen ja päätös koskee lapsen ja hänen vanhempansa väliseen suhteeseen perustuvaa velvollisuutta suorittaa elatusapua ajalta ennen kuin elatusapuun oikeutettu on täyttänyt 21 vuotta tai solminut avioliiton. Päätöksellä tarkoitetaan lain 3 §:n 1 momentin mukaan tuomiota ja tuomioistuimen tai muun viranomaisen antamaa päätöstä.

Lain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan päätöksen antanutta vieraan valtion viranomaista on pidettävä toimivaltaisena, jos elatusapuun oikeutetun kotipaikka oli sanotussa valtiossa silloin kun asia pantiin vireille.

Lain 7 §:n 1 momentissa säädetään perusteista, joiden nojalla päätöksen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä. Tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos päätöksen tunnustaminen tai täytäntöönpano ilmeisesti on vastoin Suomen oikeusjärjestyksen perusteita, jos ratkaisun sisältöön on vaikuttanut käsittelyn yhteydessä tapahtunut vilpillinen menettely, jos samaa asiaa koskeva oikeudenkäynti on samojen asianosaisten välillä vireillä Suomessa ja tämä oikeudenkäynti on pantu vireille ennen ulkomailla annettuun päätökseen johtanutta oikeudenkäyntiä, jos Suomessa on annettu samaa asiaa koskeva päätös tai jos muussa valtiossa on annettu samaa asiaa koskeva päätös ja tämä päätös täyttää ne edellytykset, joiden vallitessa päätös on voimassa Suomessa.

Lain 11 ja 12 §:ssä säädetään toimivaltaisesta tuomioistuimesta, hakemuksen tekemisestä ja hakemuksen käsittelyssä noudatettavasta menettelystä. Lain 11 §:n 2 momentin 6 kohdan mukaan hakemukseen on liitettävä todistus siitä, että elatusapupäätös voidaan panna täytäntöön siinä valtiossa, jossa se on annettu.

Lain 13 §:n mukaan silloin, kun tuomioistuin on hyväksynyt elatusapupäätöksen tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen, päätös voidaan panna täytäntöön siten kuin Suomen tuomioistuimen antaman lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanosta säädetään.

Haagin vuoden 1973 yleissopimuksen (SopS 35/1983) 13 artiklan mukaan elatusapupäätöksen tunnustamisessa tai täytäntöönpanossa noudatettava menettely määräytyy sen valtion lain mukaan, jossa tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydetään, jollei yleissopimuksessa toisin määrätä.

Lapsen elatuksesta annetun lain 16 c §:n 1 momentin mukaan määräajoin suoritettava elatusapu ja sille laskettava viivästyskorko on perittävä elatusvelvolliselta viiden vuoden kuluessa sitä seuranneen vuoden alusta, jona elatusapu on erääntynyt. Muutoin oikeus maksun saamiseen on menetetty.

3. Asian oikeudellinen arviointi

3.1. Kieltäytymisperusteet

Asiassa ei ole osoitettu, että Australian elatusapuviranomaisen elatusapua koskevien määräysten täytäntöönpano olisi määräysten sisällön tai päätöksentekomenettelyn vuoksi ilmeisesti vastoin Suomen oikeusjärjestyksen perusteita. Asiassa ei myöskään ole osoitettu, että käsillä olisi muu ulkomailla annetun elatusapua koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annetun lain 7 §:ssä tarkoitettu kieltäytymisperuste. Perustetta kieltäytyä elatusapumääräysten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ei määräysten, päätöksentekomenettelyn tai määräysten täytäntöönpantavaksi määräämiseen sovellettavan menettelyn väitetyn kohtuuttomuuden takia taikka täytäntöönpanosta elatusvelvolliselle seuraavien kielteisten vaikutusten vuoksi siten ole.

- - -

3.2. Asiakirjojen oikeellisuus

Hakemukseen liitetyt Australian elatusapuviranomaisen laatimat asiakirjat täyttävät ulkomailla annetun elatusapua koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annetun lain vaatimukset asiakirjan aitoudesta ja oikeellisuudesta.

3.3. Täytäntöönpanokelpoisuuden vanhentuminen

SH on valituksessaan vedonnut siihen, että osa elatusapumääräyksistä on Suomen lain mukaan vanhentunut, eikä niitä tältä osin tule määrätä pantavaksi täytäntöön.

Jotta ulkomailla annettu elatusapupäätös voidaan panna täytäntöön Suomessa, sen on oltava täytäntöönpantavissa siinä valtiossa, jossa se on annettu. Jos elatusapupäätös ei ole täytäntöönpanokelpoinen siinä valtiossa, jossa se on annettu, se ei ole täytäntöönpanokelpoinen myöskään muissa valtioissa. Australian elatusapuviranomaisen 9.9.2020 päivätyn todistuksen mukaan nyt kysymyksessä olevat elatusapumääräykset ovat täytäntöönpanokelpoisia Australiassa.

Ulkomailla annetun elatusapua koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annetun lain 13 §:n mukaan silloin, kun tuomioistuin on suostunut lain 11 §:ssä tarkoitettuun täytäntöönpanoa koskevaan hakemukseen, päätös voidaan panna täytäntöön siten kuin Suomen tuomioistuimen antaman lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanosta säädetään.

Viimeksi mainittuja säännöksiä koskevan hallituksen esityksen mukaan siitä, että ulkomainen elatusapupäätös pannaan täytäntöön siten kuin Suomen tuomioistuimen lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanosta säädetään, seuraa muun muassa, että ulosmittausta palkasta ei saa toimittaa sellaisen lapselle tulevan elatusavun perimiseksi, jonka erääntymisestä on kulunut enemmän kuin kolme vuotta (HE 247/1982 vp s. 12). Viitattu rajoitus perustui tuolloin voimassa olleen ulosottolain (709/1975) 4 luvun 6 §:n 4 momenttiin. Ulosottolain 4 luvun 6 §:n 4 momentti kumottiin vuonna 1999 ja lapsen elatusta koskevaan lakiin otettiin uusi 16 c §. Pykälän 1 momentin mukaan määräajoin suoritettava elatusapu ja sille laskettava viivästyskorko on perittävä elatusvelvolliselta viiden vuoden kuluessa sitä seuranneen vuoden alusta, jona elatusapu on erääntynyt. Muutoin oikeus maksun saamiseen on menetetty. Säännös on voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Edellä selostetusta on pääteltävissä, että ulkomailla annettuun elatusapupäätökseen on ulkomailla annetun elatusapua koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annettua lakia säädettäessä ollut tarkoitus soveltaa kansallisiin elatusapupäätöksiin sovellettavia täytäntöönpanorajoituksia. Asiassa on siten arvioitava, tuleeko lapsen elatuksesta annetun lain 16 c §:ää, joka on korvannut palkkaulosmittausta koskevan rajoituksen, soveltaa ulkomaisiin elatusapupäätöksiin ja jos tulee, onko tämä huomioitava silloin, kun tuomioistuin määrää elatusapua koskevat päätökset täytäntöönpantavaksi.

Oikeuskäytäntöä elatusapupäätöksen täytäntöönpanokelpoisuuden vanhentumisesta rajat ylittävässä täytäntöönpanossa on vähän, ja se on epäyhtenäistä. Helsingin hovioikeus on 5.2.2004 antamassaan päätöksessä nro 352 katsonut kansallisen täytäntöönpanokelpoisuuden vanhentumista koskevan lainsäädännön estävän ulkomailla annetun elatusapupäätöksen määräämistä täytäntöönpantavaksi Suomessa. Toisaalta Helsingin hovioikeuden 11.7.2013 antamassa päätöksessä nro 2075 sillä, että elatusapupäätökset eivät olisi Suomen lain mukaan enää täytäntöönpanokelpoisia, ei ole katsottu olevan merkitystä määrättäessä ulkomaiset elatusapupäätökset täytäntöönpantaviksi ulkomailla annetun elatusapua koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annetun lain nojalla.

Edellä selostetulla ulkomailla annetun elatusapua koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annetulla lailla on saatettu voimaan Haagin vuoden 1973 yleissopimus Suomessa (HE 247/1982 vp s. 8). Yleissopimuksen 13 artiklan mukaan elatusapupäätöksen tunnustamisessa tai täytäntöönpanossa noudatettava menettely määräytyy sen valtion lain mukaan, jossa tunnustamista tai täytäntöönpanoa pyydetään, jollei yleissopimuksessa toisin määrätä. Artikla sisältää näin ollen lainvalintamääräyksen, jonka mukaan elatusapupäätöksen tunnustamisessa tai täytäntöönpanossa noudatetaan täytäntöönpanovaltion lakia. Yleissopimuksessa täytäntöönpanomenettelyllä tarkoitetaan myös menettelyä, jossa elatusapupäätös määrätään pantavaksi täytäntöön. Suomessa tästä menettelystä säädetään ulkomailla annetun elatusapua koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annetussa laissa.

Artiklasta ei ilmene, ovatko täytäntöönpanovaltion elatusapupäätösten täytäntöönpanokelpoisuutta ajallisesti rajoittavat säännökset tarkoitettu tulkittavaksi osaksi täytäntöönpanomenettelyä, johon määräyksen mukaan sovelletaan täytäntöönpanovaltion lakia, vai onko ollut tarkoitus, että täytäntöönpanokelpoisuuden vanhentuminen arvioidaan sen valtion lainsäädännön mukaan, jota sovelletaan itse elatusvelvoitteeseen.

Ulkomailla annetun elatusapua koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annetun lain 13 §:n sanamuoto puoltaa viimeksi mainittua tulkintaa, koska päätöksen tunnustamiseen ja sen täytäntöönpantavaksi määräämiseen sovelletaan samoja kieltäytymisperusteita siten, ettei täytäntöönpanomääräyksen antamisesta voida kieltäytyä tilanteessa, jossa päätös tunnustetaan. Toisaalta samaa lakia koskevan hallituksen esityksen perusteella ulosotossa tulisi sovellettavaksi lapsen elatusta koskevan lain 16 c § tai vastaava aikaisempi säännös. Koska lailla on saatettu Haagin vuoden 1973 yleissopimus osaksi Suomen lainsäädäntöä, merkitystä voidaan antaa myös sille, ettei yleissopimuksen 13 artiklan sanamuoto estä täytäntöönpanovaltion elatusapupäätösten täytäntöönpanokelpoisuutta ajallisesti rajoittavan lainsäädännön soveltamista silloin, kun täytäntöönpantavana on ulkomailla annettu elatusapupäätös.

Haagissa 23 päivänä marraskuuta 2007 tehty yleissopimus lasten ja muiden perheenjäsenten elatusavun kansainvälisestä perinnästä on tarkoitettu korvaamaan vuoden 1973 yleissopimuksen. Vuoden 2007 sopimuksen 23 artiklassa on määrätty tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevaan menettelyyn sovellettavasta laista asiallisesti samoin kuin vuoden 1973 sopimuksessa. Toisin kuin vuoden 1973 yleissopimuksessa, vuoden 2007 yleissopimuksessa määrätään kuitenkin elatusapumaksujen täytäntöönpanokelpoisuuden vanhentumisesta erikseen. Yleissopimuksen 32 artiklan 5 kohdan mukaan elatusmaksurästien täytäntöönpanon vanhentumisaika määräytyy joko päätöksen alkuperävaltion tai pyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännön mukaisesti sen mukaan, kumman lainsäädännön mukainen vanhentumisaika on pidempi. Täytäntöönpanon vanhentumisaika määräytyy näin ollen sen valtion lainsäädännön mukaan, joka on elatusapuun oikeutetun kannalta edullisempi. Tästä uudemmasta sääntelytavasta ei kuitenkaan ole pääteltävissä, mikä sitä edeltänyt oikeustila on ollut. Australia ei myöskään ole sanotun yleissopimuksen sopimuspuoli, ja määräystä ei näin ollen sovelleta Suomen ja Australian välisissä suhteissa.

Kysymystä täytäntöönpanokelpoisuuden vanhentumista koskevien kansallisten säännösten soveltamisesta rajat ylittävässä täytäntöönpanossa on käsitelty Haagissa 2 päivänä heinäkuuta 2019 ulkomaisten tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla tehdyn yleissopimuksen selitysmuistiossa (Francisco Garcimartín - Geneviève Saumier, Explanatory Report on the Convention of 2 July 2019 on the Recognition and Enforcement of Foreign Judgments in Civil or Commercial Matters, s. 140 - 141). Selitysmuistiossa todetaan nimenomaisesti, että viitattaessa täytäntöönpanomenettelyyn täytäntöönpanomenettelyä koskevassa lainvalintamääräyksessä käsite kattaisi myös täytäntöönpanovaltion sellaisen lainsäädännön, joka ajallisesti rajoittaa tuomion täytäntöönpanokelpoisuutta (ks. s. 140: ”In referring to the procedure for enforcement, Article 13 is intended to include the rules of the law of the requested State that provide a limitation period for enforcement of a judgment.”). Selitysmuistiossa on näin ollen todettu, että rajat ylittävässä täytäntöönpanossa tuomion täytäntöönpanokelpoisuuden vanhentuminen on nähtävä täytäntöönpanomenettelyä koskevaksi seikaksi.

Vaikka Haagin vuoden 2019 yleissopimus on tehty huomattavasti Haagin vuoden 1973 yleissopimusta myöhemmin, selitysmuistiossa käsitelty täytäntöönpanomenettelyä koskeva 13 artikla on tavanomainen ja selitysmuistiossa todettua voidaan ottaa huomioon tulkittaessa vuoden 2019 yleissopimusta edeltävien yleissopimusten vastaavia määräyksiä.

Myös Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion rajat ylittävää täytäntöönpanoa koskevaa oikeuskäytäntöä voidaan suuntaa antavana vertailukohtana hyödyntää Haagin vuoden 1973 yleissopimuksen määräyksiä tulkittaessa. Unionin tuomioistuin on todennut esimerkiksi asiassa C-379/17, Al Bosco, tuomio 4.10.2018, joka koski tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annettua asetusta (EY) N:o 44/2001, että tuomion täytäntöönpanolle asetettuja määräaikoja ei ole asetuksessa yhdenmukaistettu ja että niihin siksi voidaan soveltaa täytäntöönpanovaltion lakia. Unionin tuomioistuimen tuomion mukaan silloin, kun toisessa valtiossa annettu ratkaisu on saatettu täytäntöönpanopyynnön vastaanottavan jäsenvaltion oikeusjärjestyksen piiriin, täytäntöönpanoa koskevia kyseisen jäsenvaltion kansallisia oikeussääntöjä sovelletaan samalla tavalla kuin kansallisten tuomioistuinten antamiin ratkaisuihin. Tuomiossa on edelleen katsottu, että sovellettavaksi tulevat tällöin ainoastaan pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion menettelysäännökset. Pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuinten ei nimittäin tarvitse soveltaa sellaisia mahdollisia alkuperäjäsenvaltion kansallisen oikeuden säännöksiä, joissa säädetään alkuperäjäsenvaltion tuomioistuinten antamien ratkaisujen täytäntöönpanolle eri määräaikoja kuin pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion oikeudessa säädetyt määräajat. Myöskään unionin aiempi oikeuskäytäntö ei unionin tuomioistuimen mukaan aseta esteitä sille, että ulkomaisiin tuomioihin, jotka on tunnustettu ja vahvistettu täytäntöönpanokelpoisiksi, sovelletaan täytäntöönpanovaltion tuomioiden täytäntöönpanoa ajallisesti rajoittavaa kansallista lainsäädäntöä (C-379/17, kohdat 33 - 35 viittauksineen).

4. Johtopäätökset

Hovioikeus toteaa, että kaikki nyt käsiteltävään hakemukseen liitetyt Australiassa annetut elatusapumääräykset ovat ilman eri vahvistusta voimassa Suomessa siten kuin ulkomailla annetun elatusapua koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annetun lain 4 §:ssä säädetään. Elatusapumääräysten tunnustamiselle ei myöskään ole lain 7 §:ssä tarkoitettua estettä. Asiassa ei kuitenkaan ole täytäntöönpanon määräajan arvioinnin osalta kysymys elatusapumääräysten voimassaolosta tai tunnustamisesta, vaan niiden määräämisestä pantavaksi täytäntöön ja täytäntöönpanoaikaa rajoittavan kansallisen sääntelyn soveltamisesta tässä yhteydessä.

Lapsen elatuksesta annetun lain 16 c §:n 1 momentin mukaan määräajoin suoritettava elatusapu ja sille laskettava viivästyskorko on perittävä elatusvelvolliselta viiden vuoden kuluessa sitä seuranneen vuoden alusta, jona elatusapu on erääntynyt. Sen jälkeen oikeus maksuun menetetään. Hovioikeus katsoo edellä selostettujen oikeuslähteiden valossa perustelluksi, että säännöstä tulee osana Haagin vuoden 1973 yleissopimuksen 13 artiklassa ja ulkomailla annetun elatusapua koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annetun lain 13 §:ssä tarkoitettua täytäntöönpanomenettelyä soveltaa myös ulkomailla annettujen elatusapupäätösten täytäntöönpanomenettelyyn.

Selvää on, että edellä mainittu 16 c §:n 1 momentin rajoitussäännös estää täytäntöönpanon koskien suurta osaa nyt käsiteltävän täytäntöönpanohakemuksen tarkoittamista elatusapueristä. Tämän viiden vuoden määräajan ylittymisen arvioiminen kulloisenkin elatusapuerän osalta kuuluu kuitenkin ensiasteena täytäntöönpanevan viranomaisen eli ulosoton arvioitavaksi täytäntöönpanohetkellä. Hovioikeus ei siten lausu siitä, mitkä täytäntöönpantavaksi vaadituista eristä ovat enää täytäntöönpantavissa juuri tuomioistuimen ratkaisun antamishetkellä tai muuna ajankohtana.

Hovioikeus katsoo näin ollen, että ajalle ennen 1.10.2018 kohdistuvat elatusapumääräykset voidaan panna täytäntöön siten kuin Suomen tuomioistuimen antaman lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanosta säädetään eli soveltaen myös lapsen elatuksesta annetun lain 16 c §:n 1 momentin rajoitussäännöstä.

GH on peruuttanut hakemuksensa siltä osin kuin kysymys on ajalle 1.10.2018 - 31.3.2021 suoritettavasta elatusavusta. Tältä osin asia jää sillensä.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden ratkaisun liitteenä olevat Australian elatusapuviranomaisen elatusapumääräykset koskien ajanjaksoa 1.7.2012 - 30.9.2018 voidaan panna täytäntöön siten kuin määräajoin suoritettavaa elatusapua koskevan Suomen tuomioistuimen antaman lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanosta säädetään.

Hakemus jää ajalle 1.10.2018 - 31.3.2021 kohdistuvien elatusapupäätösten täytäntöönpantavaksi määräämisen osalta sillensä.

Asian ovat ratkaisseet:

presidentti Asko Välimaa
hovioikeudenneuvos Maria Ahlström
hovioikeudenneuvos Mirjami Paso
hovioikeudenneuvos Timo Vuojolahti
hovioikeudenneuvos Otto Ollikainen
hovioikeudenneuvos Kristian Sjöblom
hovioikeudenneuvos Maarit Leppänen

Ratkaisu on yksimielinen.

Ratkaisu on lainvoimainen.

‍