HelHO:2022:1

Käräjäoikeus oli määrännyt kahden asianomistajan avustajat oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 2 luvun 1 a §:n tarkoittamiksi oikeudenkäyntiavustajiksi siten, että toisen heistä määräys oli rajoitettu asianomistajan oikeusturvavakuutuksen 15 prosentin omavastuuosuuteen ja toisen 20 prosentin omavastuuosuuteen. Lisäksi käräjäoikeus oli määrännyt kyseiset avustajanpalkkiot maksettavaksi yleisten oikeudenkäyntikuluja koskevien säännösten nojalla. Hovioikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, ettei mainitun lainkohdan nojalla avustajanmääräyksen saaneen avustajan palkkiota määrättäessä tullut soveltaa oikeusapulain
3 b §:ää, jossa säädetään oikeusturvavakuutuksen vaikutuksesta oikeusapuun, ja määräsi avustajanpalkkiot maksettavaksi oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:ssä säädetyn 110 euron tuntipalkkion perusteella. Hovioikeudessa oli kysymys myös avustajanmääräyksen peruuttamisen edellytyksistä.

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU 23.10.2020

Käräjäoikeuden ratkaisu kuvataan tarpeellisilta osin hovioikeuden päätöksessä.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Päivi Leppämäki.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 14.9.2022

Asian käsittely hovioikeudessa

E on valittanut käräjäoikeuden tuomiosta, ja syyttäjä on tehnyt asiassa vastavalituksen.

Syyttäjä, A, H, K, M, S ja V ovat vastanneet valitukseen, ja E on vastannut syyttäjän vastavalitukseen.

Hovioikeus on 3.11.2021 antamassaan päätöksessä nro 146125 todennut, että E:n peruutettua valituksensa lausunnon antaminen siitä raukeaa ja että valituksen peruutuksen johdosta syyttäjän vastavalitus raukeaa. Asia on jäänyt pääasian osalta käräjäoikeuden tuomion varaan. Samassa ratkaisussa hovioikeus on todennut, että hovioikeus lausuu myöhemmin erillisellä päätöksellä oikeudenkäyntikuluja sekä avustajien ja puolustajien palkkioita koskevista vaatimuksista sekä niiden korvausvelvollisuudesta hovioikeudessa.

Hovioikeuden presidentti on 14.4.2022 siirtänyt vahvennetun kokoonpanon ratkaistavaksi kysymyksen siitä, voidaanko rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n nojalla avustajanmääräyksen saaneen avustajan palkkiota määrättäessä soveltaa oikeusapulain 3 b §:ää, sekä palkkioiden sekä korvausten määräämisen puolustajille ja avustajille. Avustajan tehtävästään vapauttamista koskeva pyyntö on ratkaistu kolmijäsenisessä kokoonpanossa.

Vaatimukset

H on vaatinut, että häntä avustaneen asianajaja X:n palkkioksi vahvistetaan 886,60 euroa ja että tästä määrästä E velvoitetaan suorittamaan hänelle 709,28 euroa ja valtio hänen avustajalleen 177,32 euroa rikosoikeudenkäyntilain määräyksen perusteella.

Oikeusapulain 3 b §:ää voitiin soveltaa, vaikka kyse onkin rikosoikeudenkäyntilain mukaisesta avustajanmääräyksestä eikä oikeusavusta. Laissa ei ollut suoranaisia säännöksiä siitä, että palkkio määräytyisi samalla tavalla, mutta muunlainen tulkinta johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen. Oikeusturvavakuutuksen käyttäminen säästi selvästi myös valtion kustannuksia. Oikeuskäytännössä oli katsottu, että valtion varoista korvattava omavastuuosuus määräytyi yleisten oikeudenkäyntikulusäännösten perusteella, kun kyse oli omavastuuosuuden korvaamisesta rikosoikeudenkäyntilain perusteella.

S on vaatinut, että häntä avustaneen asianajaja Y:n palkkioksi vahvistetaan 1.639,90 euroa ja että oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuus maksetaan valtion varoista avustajan määräyksen perusteella.

Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 §:n 1 momentin viittaussäännöksistä huolimatta rikosoikeudenkäyntilain mukaista avustajanmääräystä sovellettiin nykyään oikeuskäytännössä vakiintuneesti myös avustajan palkkion omavastuuosuuteen. Oikeusapuasioissa vakuutuksen käyttäminen ensisijaisesti oli pakollista oikeusapulain säädöksistä johtuen. Vakuutuksen käyttäminen oli rikosoikeudenkäyntilain määräyksen osalta vapaaehtoista, jolloin valtion maksettavaksi jäävä osuus oli ainoastaan omavastuun määrä eikä koko avustajan lasku.

Mikäli hovioikeus päätyy edellä mainitusta kannasta eriävään ratkaisuun, S on pyytänyt ensisijaisesti, että Y vapautetaan rikosoikeudenkäyntilain mukaisesta avustajanmääräyksestä ja että E velvoitetaan korvaaman S:lle hovioikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 1.639,90 eurolla (sis. alv) korkoineen. Toissijaisesti, mikäli hovioikeus katsoo, että rikosoikeudenkäyntilain mukaisesta avustajanmääräyksestä ei voi luopua tässä vaiheessa, S on vaatinut hänen avustajansa palkkion korvaamista valtion varoista 784,30 eurolla (sis. alv) rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n nojalla.

Lausumat

Syyttäjä on katsonut, että rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 §:n viittaussäännökset vaikuttavat olevan yksiselitteisiä, eikä näin ollen avustajan palkkioon voitaisi soveltaa oikeusapulain 3 b §:ssä säädettyä oikeusturvavakuutuksen vaikutusta oikeusapuun.

E:llä ei ole ollut huomauttamista avustajien palkkiovaatimuksiin, ja hän on jättänyt ne hovioikeuden harkintaan.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja ratkaistavat kysymykset

Käräjäoikeus on 11.9.2020 määrännyt Y:n S:n (rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n tarkoittamaksi) oikeudenkäyntiavustajaksi 4.9.2020 lukien siten, että määräys on rajoitettu S:n oikeusturvavakuutuksen (15 prosentin) omavastuuosuuteen ja X:n H:n (saman lainkohdan tarkoittamaksi) oikeudenkäyntiavustajaksi 21.8.2019 alkaen siten, että määräys on rajoitettu asianomistajan oikeusturvavakuutuksen 20 prosentin omavastuuosuuteen.

Käräjäoikeus on edelleen tuomiossaan määrännyt, että H:n ja S:n oikeudenkäyntikulut oikeusturvavakuutusten omavastuuosuuksia koskevilta osin maksetaan valtion varoista, ja se on velvoittanut E:n yhteisvastuullisesti toisen vastaajan kanssa suorittamaan sanotut kustannukset takaisin valtiolle. Muilta osin käräjäoikeus on velvoittanut E:n yhteisvastuullisesti toisen vastaajan kanssa suorittamaan vaaditut kustannukset oikeudenkäyntikuluina H:lle ja S:lle. Avustajanpalkkiot on määrätty maksettavaksi yleisten oikeudenkäyntikuluja koskevien säännösten nojalla eikä siten oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (290/2008) 6 §:ssä säädetyn 110 euron tuntipalkkion perusteella. Käräjäoikeuden ratkaisu on jäänyt näiltä osin lainvoimaiseksi, sillä sanotuilta osin käräjäoikeuden tuomioon ei ole haettu muutosta. Hovioikeudessa on kysymys siten avustajien ja puolustajien palkkioita koskevista vaatimuksista sekä niiden korvausvelvollisuudesta hovioikeudessa.

Asiassa on ensin ratkaistava kysymys siitä, minkä säännösten perusteilla rikosoikeudenkäyntilain nojalla avustajanmääräyksen saaneiden X:n ja Y:n palkkiot määräytyvät. Tarkemmin sanottuna kysymys on siitä, voidaanko rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n nojalla avustajanmääräyksen saaneen avustajan palkkiota määrättäessä soveltaa oikeusapulain 3 b §:ää, jossa säädetään oikeusturvavakuutuksen vaikutuksesta oikeusapuun. Mikäli hovioikeus katsoo, että rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n nojalla avustajanmääräyksen saaneen avustajan palkkiota määrättäessä ei voida soveltaa oikeusapulain 3 b §:ää, toiseksi on ratkaistava kysymys siitä, voidaanko Y:n avustajanmääräys peruuttaa S vaatimuksen mukaisesti. Lopuksi kysymys on vielä avustajille ja puolustajille maksettavien palkkioiden määrästä.

Voidaanko rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n nojalla avustajanmääräyksen saaneen avustajan palkkiota määrättäessä soveltaa oikeusapulain 3 b §:ää?

Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n mukaan tuomioistuin voi määrätä asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan esitutkintaa ja, silloin kun asianomistajalla on vaatimuksia syyttäjän ajamassa asiassa, oikeudenkäyntiä varten:

1) rikoslain (39/1889) 20 luvussa tarkoitetussa seksuaalirikosta koskevassa asiassa, jollei sitä erityisestä syystä pidetä tarpeettomana;
2) rikoslain 21 luvun 1–6 ja 6 a §:ssä tarkoitetussa rikosasiassa, jos sitä asianomistajan ja rikoksesta epäillyn välinen suhde huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna;
3) henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevassa asiassa, jos sitä rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna.

Asianomistajan oikeudenkäyntiavustajalle suoritettavasta palkkiosta säädetään rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 §:n 1 momentissa, jonka mukaan asianomistajan oikeudenkäyntiavustajalle maksetaan valtion varoista palkkio ja korvaus noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeusapulain 17 ja 18 §:ssä säädetään avustajan palkkioista ja korvauksista.

Hovioikeus toteaa, ettei mainituissa säännöksissä, eikä rikosoikeudenkäyntilaissa muutoinkaan, viitata oikeusapulain 3 b §:ään.

Nykyinen oikeusapulain 3 b §, jossa säädetään oikeusturvavakuutuksen vaikutuksesta oikeusapuun, on sisällöltään pitkälti samanlaisena ensi kerran säädetty oikeusapulain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Oikeusapulakia koskevan hallituksen esityksen perusteluissa tuotiin silloin esille, että oikeusturvavakuutuksen ja julkisen oikeusavun välinen suhde oli sääntelemättä. Samaten perusteluissa todettiin, että jo periaatteellisista syistä tärkeää oli, että laissa säännellään siitä, mikä merkitys oikeusavun kustannukset kattavalla vakuutuksella tulisi olemaan arvioitaessa oikeutta julkisin varoin kustannettavaan oikeusapuun. (HE 82/2001 vp, s. 36 ja s. 76–77.) Lakiin otettiin näistä syistä kyseinen säännös.

Oikeusturvavakuutuksen ja rikosoikeudenkäyntilain tarkoittaman asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan palkkion suhteesta ei ole laissa säännöksiä. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan palkkiojärjestelmä on erillinen, eikä siihen vaikuta asianomistajan mahdollinen oikeusturvavakuutus.

Hovioikeus lisäksi toteaa, että rikosoikeudenkäyntilain mukainen asianomistajan oikeus oikeudenkäyntiavustajaan ei ole riippuvainen hänen taloudellisesta asemastaan kuten oikeus oikeusapuun, vaan etuuden saamisen kriteerit liittyvät oikeudenkäynnin kohteena olevan rikoksen laatuun ja edunsaajan henkilöön. Rikosoikeudenkäyntilain nojalla määrätyn asianomistajan avustajan palkkiota ei koskaan vaadita asianomistajan korvattavaksi vaan se on valtion vastuulla jutun lopputuloksesta ja asianomistajan tuloista riippumatta. Hovioikeus katsookin, ettei rikosoikeudenkäyntilain mukaista avustajanmääräystä saisi ylipäänsä määrätä oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuteen, vaan jos määräys annetaan, kattaa se avustajan toimet kaikkinensa.

Oikeusapulain mukainen järjestelmä on sen sijaan sidottu edunsaajan tulotasoon. Tämän vuoksi oikeusapulain 3 b §:ssä on ollut tarpeen säätää siitä, että oikeusapua ei säännöksessä lausutuin poikkeuksin anneta, jos hakijalla on kysymyksessä olevan asian kattava oikeusturvavakuutus. Kuitenkin, jos hakija on taloudellisen asemansa perusteella oikeutettu oikeusapuun korvauksetta, oikeusapu voidaan myöntää myös vakuutuksen omavastuuosuuden kattamiseen.

Oikeusapujärjestelmän ja rikosoikeudenkäyntilain tarkoittaman asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan palkkiojärjestelmän erot eivät siten myöskään puolla sitä, että oikeusapulain 3 b § tulisi nyt sovellettavaksi.

Näillä perusteilla hovioikeus päätyy siihen, ettei oikeusapulain 3 b § tule sovellettavaksi määrättäessä palkkiota rikosoikeudenkäyntilain mukaisen määräyksen saaneelle asianomistajan oikeudenkäyntiavustajalle.

Sikäli kun taloudelliset edellytykset mahdollistavat oikeusavun saamisen, edunsaajalla on mahdollisuus valita, kumpaa järjestelmää hän haluaa käyttää.

Tässä tapauksessa X ja Y on määrätty päämiestensä oikeudenkäyntiavustajiksi rikosoikeudenkäyntilain nojalla, ja heidän palkkionsa määräytyvät siten kyseisen lain ja siellä esitettyjen viittaussäännösten perusteella.

Pyyntö Y:n vapauttamisesta avustajan tehtävästään

Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 4 §:n 3 momentin mukaan asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan määräyksen peruuttamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeusapulaissa säädetään avustajasta. Oikeusapulain 9 §:n 2 momentissa säädetään muun muassa, että tuomioistuin voi käsiteltävänään olevassa asiassa oikeusavun saajan tai avustajan perustellusta pyynnöstä tai pätevästä syystä omasta aloitteestaan peruuttaa avustajan määräyksen ja määrätä toisen avustajan.

Viimeksi mainitun säännöksen säätämiseen johtaneissa lain esitöissä perusteena määräyksen peruuttamiselle oikeusavun saajan tai avustajan pyynnöstä on mainittu avustajan ja päämiehen välinen luottamuspula, joskaan mikä tahansa tyytymättömyys avustajan toimintaan ei esitöiden mukaan kuitenkaan velvoittaisi järjestämään avustettavalle uutta avustajaa. Määräyksen peruuttamiseen viran puolesta oikeuttavana pätevänä syynä esitöissä on puolestaan mainittu avustajalle ilmaantunut pysyvä este hoitaa tehtäväänsä tai se, ettei tämä enää täytä hänelle asetettuja vaatimuksia taikka että avustaja on laiminlyönyt hänelle kuuluvia velvollisuuksiaan. (Ks. HE 82/2001 vp, s. 92.)

Hovioikeus toteaa, että asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan määräämiselle asetetut edellytykset rikosoikeudenkäyntilain nojalla ovat melko tiukat. Niiden rikosten piiri, joissa oikeudenkäyntiavustaja voidaan määrätä, on toistaiseksi pieni rajoittuen sellaisiin rikoksiin, joissa uhrin asemaa voidaan pitää erityisen vaikeana. Rikosoikeudenkäyntilain mukaisen avustajajärjestelmän tarkoituksena onkin ollut tukea rikosten uhrien mahdollisuutta osallistua oikeudenkäyntiin ja toteuttaa asianosaisten prosessuaalista tasa-arvoa siten, että vakavan rikoksen uhrille kustannetaan hänen varallisuuteensa katsomatta valtion varoista oikeudenkäyntiavustaja valvomaan hänen etuaan ja oikeuttaan.

Ottaen huomioon mainitut seikat hovioikeus katsoo, että säännösten tarkoituksena on turvata asianomistajalle avustaja koko rikosprosessin ajaksi. Avustajanmääräyksen peruuttaminen on siten poikkeuksellista, ja se voi perustua lähtökohtaisesti avustajan ja päämiehen väliseen luottamuspulaan tai avustajan kykyyn hoitaa avustajantehtäväänsä, mistä seikoista nyt ei ole kysymys.

S:n pyyntö avustajanmääräyksen peruuttamisesta on liittynyt siihen, millä perusteilla hänen oikeudenkäyntikulunsa ja/tai avustajansa palkkio korvataan. Hovioikeus katsoo, ettei tällainen peruste ole laissa tarkoitettu perusteltu syy avustajanmääräyksen peruuttamiselle. Sen vuoksi pyyntö on hylättävä.

Avustajille ja puolustajille maksettavat palkkiot

Edellä mainituilla perusteilla avustajien palkkiot on maksettava kokonaisuudessaan valtion varoista. Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 §:n 1 momentin ja siellä viitattujen säännösten perusteella tuntipalkkion määrä on edellä mainitun valtioneuvoston asetuksen mukaisesti 110 euroa.

Näillä perusteilla ja hovioikeuden hyväksyessä X:n ja Y:n ajankäytön kohtuullisena valtion varoista on maksettava X:lle reilun kolmen tunnin ajankäytön perusteella 357,50 euroa lisättynä arvonlisäverolla ja Y:lle vajaan kuuden tunnin ajankäytön perusteella 632,50 euroa lisättynä arvonlisäverolla.

E on peruuttanut valituksensa, ja hän on siten velvollinen korvaamaan valtiolle sen varoista A:n, H:n, K:n, M:n, S:n ja V:n avustajille maksetut kustannukset korkoineen.

Päätöslauselma

Valtion varoista maksetaan asianajaja X:lle palkkioksi H:n avustamisesta 357,50 euroa sekä arvonlisäveron osuutena 85,80 euroa eli yhteensä 443,30 euroa, mikä määrä E velvoitetaan oikeusapulain 22 §:n 1 momentin nojalla korvaamaan valtiolle korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tämän ratkaisun antamisesta lukien.

Valtion varoista maksetaan asianajaja Y:lle palkkioksi S:n avustamisesta 632,50 euroa sekä arvonlisäveron osuutena 151,80 euroa eli yhteensä 784,30 euroa, mikä määrä E velvoitetaan oikeusapulain 22 §:n 1 momentin nojalla korvaamaan valtiolle korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tämän ratkaisun antamisesta lukien.

Asian ovat vahvennetussa kokoonpanossa ratkaisseet:

presidentti Asko Välimaa
hovioikeudenneuvos Taina Tuohino
hovioikeudenneuvos Pekka Haapaniemi
hovioikeudenneuvos Jaana Helander
hovioikeudenneuvos Kristina Isaksson
hovioikeudenneuvos Oskar Kulmala
asessori Johanna Pihlajamaa

Äänestetty.

Asian ovat kolmijäsenisessä kokoonpanossa ratkaisseet:

hovioikeudenneuvos Kristina Isaksson
hovioikeudenneuvos Oskar Kulmala
asessori Johanna Pihlajamaa

Ratkaisu on yksimielinen.

Ratkaisu ei ole lainvoimainen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot --

Hovioikeudenneuvos Kristina Isaksson:

Olen enemmistön kanssa samaa mieltä hovioikeuden ratkaisun perusteluista siihen saakka, kunnes tulee kappale siitä, voidaanko rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n nojalla avustajanmääräyksen saaneen avustajan palkkiota määrättäessä soveltaa oikeusapulain 3 b §:ää? Kyseisen kappaleen sijasta lausun seuraavaa:

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan tämän luvun mukaan määrätylle asianomistajan oikeudenkäyntiavustajalle maksetaan valtion varoista palkkio ja korvaus noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeusapulain 17 ja 18 §:ssä säädetään avustajan palkkiosta ja korvauksista.

Oikeusapulain 1 luvun 3 b §:n mukaan oikeusapua ei säännöksessä mainituin poikkeuksin anneta, jos hakijalla on kysymyksessä olevan asian kattava oikeusturvavakuutus. Mainitun pykälän perusteella oikeusapu voidaan myöntää myös oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden kattamiseen, jos hakija on taloudellisen asemansa perusteella oikeutettu oikeusapuun korvauksetta.

Oikeusapulain 17 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin muun muassa tuntipalkkion suuruudesta.

Oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:n 2 kohdan mukaan tämän asetuksen mukaan määrätään palkkio ja kulukorvaus puolustajalle ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustajalle, joka on määrätty oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 tai 1 a §:n nojalla. Asetuksen 6 §:ssä säädetty tuntipalkkion määrä on 110 euroa. Asetuksen 14 §:n perusteella valtion varoista suoritettavan avustajan palkkion ja kulukorvauksen määrä arvioidaan yleisten oikeudenkäyntikulusäännösten perusteella, jos oikeusapu on myönnetty oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuteen.

Mainitun asetuksen 14 §:n sanamuodon perusteella pykälä soveltuu tilanteisiin, joissa on myönnetty oikeusapu oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuteen oikeusapulain 1 luvun 3 b §:n perusteella. Toisin kuin oikeusapulaissa, oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa ei ole säännöstä oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden ja lain 2 luvun 1 a §:n mukaisen oikeudenkäyntiavustajan määräyksen välisestä suhteesta. Laissa ei ole säännöksiä avustajan palkkion määrästä silloin kun rikosoikeudenkäyntilain mukainen avustajanmääräys on annettu oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuteen. Mikäli asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan palkkioon sovellettaisiin asetuksen 6 §:ssä säädettyä 110 euron tuntipalkkion määrää johtaisi se siihen, että valtion varoista maksettava palkkio määräytyisi oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden osalta eri tavalla riippuen siitä, onko asianomistajalle myönnetty oikeusapua vai onko hänelle määrätty avustaja rikosoikeudenkäyntilain nojalla. Oikeudenkäyntiavustajan määräys on tarkoitettu vakavia rikoksia varten. Olisi sen vuoksi epäjohdonmukaista, että avustajan palkkio määräytyisi oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden osalta eri tavalla riippuen siitä, onko asianosaisella oikeus oikeusapuun vai ei. Ei voida pitää tarkoituksenmukaisena, että asianomistajalle oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain perusteella määrätty avustaja joutuisi huonompaan asemaan verrattuna siihen, että avustajan määräys olisi annettu oikeusapulain perusteella silloin kun on kyse oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuudesta.

Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös se, että pelkän oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden maksaminen valtion varoista muodostuu yleisten oikeudenkäyntikulujen laskutusperusteidenkin perusteella pienemmäksi kuin mikä palkkion määrä olisi, jos se maksettaisiin kokonaisuudessaan palkkioasetuksen 6 §:n määräisenä valtion varoista.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että valtion varoista korvattava oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuus määräytyy yleisten oikeudenkäyntikulusäännösten perusteella silloinkin, kun kyse on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain perusteella annetusta avustajanmääräyksestä (Helsingin hovioikeus 6.11.2020 R 19/1637, Helsingin hovioikeus 22.5.2018 R 17/1516 ja Helsingin hovioikeus 24.3.2021 R 19/3066).

Edellä olevan perusteella katson, että H:lle ja S:lle voidaan korvata valtion varoista oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuus ja että heidän avustajiensa palkkiot maksetaan tältä osin yleisten oikeudenkäyntikulusäännösten perusteella.

Muiden valtion varoista maksettavien palkkioiden osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Hovioikeudenneuvos Jaana Helander:

Olen samaa mieltä kuin hovioikeudenneuvos Isaksson siihen saakka, kunnes tulee kappale, jossa lausutaan valtioneuvoston oikeusavun palkkioperusteista annetun asetuksen 14 §:n soveltuvuudesta tilanteisiin, joissa on myönnetty oikeusapu oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuteen oikeusapulain 1 luvun 3 b §:n perusteella. Kyseisen kappaleen sijasta lausun seuraavan.

Asianomistajalla olevan oikeusturvavakuutuksen vaikutuksesta hänelle rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n perusteella määrätyn oikeudenkäyntiavustajan palkkioon ei säädetä rikosoikeudenkäyntilaissa. Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 §:ssä viitataan oikeudenkäyntiavustajalle maksettavien palkkioiden ja kulukorvausten osalta oikeusapulain 17 ja 18 §:iin. Oikeusapulain 17 §:ssä puolestaan viitataan oikeusavun palkkioperusteista annettuun valtioneuvoston asetukseen, jolla säädetään tarkemmin muun muassa toimenpiteistä, joista palkkiota maksetaan ja tuntipalkkion suuruudesta. Asetuksen 14 § koskee nimenomaisesti tilannetta, jossa oikeusapu on myönnetty oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuteen.

Tässä tapauksessa rikosasian kahdelle asianomistajalle on myönnetty rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 1 a §:n perusteella oikeudenkäyntiavustajat. Lisäksi vakuutusyhtiö on vakuutussopimuslain perusteella myöntänyt heille oikeusturvavakuutuksen ja määrännyt S:n oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuudeksi 15 prosenttia ja H:n omavastuuosuudeksi 20 prosenttia. Käräjäoikeuden on täytynyt tarkoittaa antamassaan ratkaisussa, jossa se on antanut määräyksen oikeudenkäyntiavustajasta S:lle ja H:lle oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuksiin, myöntävänsä heille oikeusavun oikeusturvavakuutusten omavastuuosuuksiin. Vakuutusyhtiön oikeusturvavakuutuspäätösten perusteella S:n rikosasiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut korvataan oikeusturvavakuutuksesta 85 prosentin ja H:n 80 prosentin osalta, joten arvioitavana on oikeudenkäyntiavustajan laskun tuntipalkkion suuruus S:n oikeudenkäyntiavustajan laskusta 15 prosentin ja H:n oikeudenkäyntiavustajan laskun 20 prosentin osalta.

Edellä mainittujen laskujen osuuksien osalta katson, että sovellettavaksi tulee rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 §:n viittaussäännöksen kautta oikeusapulain 3 b §. Oikeusapulaki koskiessaan oikeudenkäyntiavustajan palkkion maksamisen perusteita on katsottava olevan erityislaki suhteessa rikosoikeudenkäyntilakiin ja tulee siten tässä asiassa sovellettavaksi.

Lisäksi oikeusapulain 17 §:ssä on yleinen delegaatiota koskeva säännös (delegaationormi) siitä, että valtionneuvoston asetuksella annetaan säännökset oikeusavun palkkioperusteista. Oikeusapulain 17 §:ssä on sen vuoksi otettu huomioon myös oikeusapulain 3 b §:n sisältö. Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 §:n viittaussäännöksen nojalla noudatetaan soveltuvin osin, mitä oikeusapulain 17 ja 18 §:issä säädetään avustajan palkkioista. Sen vuoksi viittaussäännös antaa päätöksen tekijälle mahdollisuuden harkintaan, jossa otetaan huomioon palkkion ja kulukorvausten maksuun sisältyvät erityispiirteet. Tässä tapauksessa sellaisina voidaan pitää asianomistajille myönnettyjä oikeusturvavakuutuksia. Katson, että oikeusapulain 17 §:n nojalla tapaukseen tulee sovellettavaksi oikeusavun palkkioperusteista annetun asetuksen 14 §:n säännös. Valtioneuvoston asetuksen 14 §:ssä säädetään tilanteesta, jossa oikeusapu on myönnetty vakuutuksen omavastuuosuuteen. Sen vuoksi oikeusavustajien palkkiot ja mahdolliset kulukorvaukset arvioidaan yleisten oikeudenkäyntikulusäännösten mukaan, eikä heidän tuntilaskutustaan ole sidottu oikeusavun palkkioperusteista annetun asetuksen 6 §:ssä säädettyyn 110 euron tuntipalkkioon edes oikeusturvavakuutuksen omavastuun osalta.

Edellä olevan perusteella katson, kuten eri mieltä oleva hovioikeudenneuvos Isaksson, että H:lle ja S:lle voidaan korvata valtion varoista oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuudet ja että heidän avustajiensa palkkiot maksetaan tältä osin yleisten oikeudenkäyntikulusäännösten perusteella.

Muiden valtion varoista maksettavien palkkioiden osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Hovioikeudenneuvos Pekka Haapaniemi:

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 82/1995) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että sanotun lain 2 luvun 11 §:ssä (vastaava säännös on voimassa olevan lain 2 luvun 10 §:ssä) oleva viittaus maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:ään (nykyään vastaava säännös on oikeusapulain 17 §:n 1 momentissa) viittaus tarkoittaa sitä, että oikeudenkäyntiavustajalla on oikeus saada valtion varoista kohtuullinen palkkio työstä ja ajanhukasta sekä korvaus tarpeellisista kuluista. Lisäksi esityksessä todetaan, että oikeusministeriö antaa lain 15 §:n 4 momentin nojalla tarkemmat ohjeet edellä mainittujen palkkioiden ja korvausten perusteista. Lain 15 §:n 4 momentin mukaan, sellaisena kuin se oli 1.2.1993 voimaan tulleessa laissa 1668/1992, oikeusministeriö antaa, neuvoteltuaan Suomen Asianajajaliiton kanssa, tarkemmat määräykset tässä pykälässä tarkoitetuista palkkioista ja korvauksista. Voimassa olevassa laissa vastaava säännös on oikeusapulain 17 §:n 1 momentissa. Sen mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin toimenpiteistä, joista palkkiota maksetaan, tuntipalkkion suuruudesta, asiakohtaisesta vähimmäispalkkiosta, korvattavista kuluista sekä niistä asia- ja avustajakohtaisista syistä, joiden perusteella palkkiota voidaan korottaa tai alentaa.

Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin nojalla annetun oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:n 2 kohdan mukaan tämän asetuksen mukaan määrätään palkkio ja kulukorvaus puolustajalle ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustajalle, joka on määrätty oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 tai 1 a §:n nojalla. Asetuksen 6 §:ssä säädetty tuntipalkkion määrä on 110 euroa. Asetuksen 14 §:n perusteella valtion varoista suoritettavan avustajan palkkion ja kulukorvauksen määrä arvioidaan yleisten oikeudenkäyntikulusäännösten perusteella, jos oikeusapu on myönnetty oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuteen.

Oikeusturvavakuutuksen vaikutuksesta valtion varoista kustannettavaan oikeusapuun on säädetty 1.6.2002 voimaan tulleen oikeusapulaissa, sen 3 §:n 3 momentissa. Tällä hetkellä säännös on oikeusapulain 3 b §:ssä.

Lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 82/2001 s. 36) todetaan yleisen käsityksen olevan, että käytännössä kansalaiset pyrkivät käyttämään ensisijassa oikeusturvavakuutusta silloin, kun he voivat valita julkisen oikeusavun ja oikeusturvavakuutuksen välillä, koska vakuutuksen kautta avustaja yleensä saa paremman korvauksen toimenpiteistään. Hallituksen esityksessä mainitaan myös, että oikeusturvavakuutuksen laskutuksen perusteet eivät ole sidottu julkisen oikeusavun laskutuksen perusteisiin, vaan käytännössä oikeusturvavakuutuksesta maksetaan suurempia korvauksia kuin julkisesta oikeusavusta, joten vakuutuksen omavastuuosuuskaan ei määräydy julkisen oikeusavun palkkioperusteiden mukaisesti (s. 103).

Totean, että oikeusapulain säätämisen yhteydessä ei ole millään tavoin puututtu asianomistajan oikeuteen saada rikosoikeudenkäyntilain nojalla avustaja. Kuten hovioikeuden päätöksen perusteluissakin ilmenee, jos asianomistajalla on oikeus myös oikeusapulain mukaiseen oikeusapuun, hän voi itse päättää, kumman järjestelmän mukaisesti hän haluaa huolehtia avustamisestaan. Kysymys on rinnakkaisista järjestelmistä. Katson, että lainsäädäntöhistoria ja lain systematiikka puoltavat sitä tulkintaa, että rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 §:n 1 momentissa olevasta viittauksesta huolimatta ei asianomistajalle rikosoikeudenkäyntilain nojalla määrätylle oikeudenkäyntiavustajalle maksettavaa palkkiota määrätessä sovelleta oikeusavun palkkioperusteista annettua asetusta, vaan palkkio määräytyy yleisten oikeudenkäyntikulusäännösten mukaisesti. Katson, ettei käräjäoikeus ole myöskään voinut määrätä avustajaa oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuksiin, vaan hänet on määrätty avustamaan asianomistajia nyt kysymyksessä olevassa rikosasiassa.

Näillä ja muutoin hovioikeudenneuvos Helanderin lausumilla perusteilla olen samaa mieltä kuin hovioikeudenneuvos Helander.

‍