HelHO:2022:3

Virolaisen tuomioistuimen antamaan tuomioon perustuva saatava oli Virossa menettänyt täytäntöönpanokelpoisuutensa vanhentumisen vuoksi. Hovioikeus katsoi, että tuomiota ei voinut julistaa Suomessa täytäntöönpanokelpoiseksi, koska tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun Neuvoston asetuksen (EY) n:o 44/2001 artiklassa asetuksen 38 artiklan 1 kohdan mukaan tuomio, joka ei ole pantavissa täytäntöön siinä valtiossa, jossa se on annettu, ei ole täytäntöönpanokelpoinen myöskään muissa jäsenvaltioissa.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 5.10.2022 nro 1320

Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden päätös 4.1.2022 nro 207

- -

Asian käsittely Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa

Asian käsittely Helsingin hovioikeudessa

A:lle on myönnetty 16.2.2022 jatkokäsittelylupa.

Valitus

A on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja hakemus hylätään.

Viru Maakohus -nimisen tuomioistuimen 16.6.2010 antamaa tuomiota nro 2-10-26059 ei tule tunnustaa Suomessa. Viron ulosottomies on A:n hakemuksesta tehnyt 12.1.2022 päätöksen, jossa hän toteaa kysymyksessä olevan tuomion vanhentuneeksi. Kyseessä on EY 44/2001 asetuksen 34 artiklan 1 momentin 4 kohdan tarkoittama tilanne. Käräjäoikeuden päätös on ristiriidassa toisessa jäsenvaltiossa eli Virossa samaa asiaa koskevan ja samojen asianosaisten välillä aikaisemmin annetun tuomion kanssa. Viimeksi mainittu tuomio täyttää ne edellytykset, jotka ovat tarpeen sen tunnustamiseksi siinä jäsenvaltiossa, missä tunnustamista pyydetään. Virossa annettu tuomio on vanhentumisen vuoksi täytäntöönpanokelvoton Virossa ja hakija pyrkii kiertämään Virossa voimassa olevaa vanhentumislainsäädäntöä EU-oikeutta hyväksikäyttäen.

Vastaus

AF ei ole vastannut valitukseen.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asiassa sovelletaan Neuvoston asetusta (EY) N:o 44/2001, annettu 22 päivänä joulukuuta 2000, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla. Siitä, milloin jäsenvaltiossa annettua tuomiota ei tunnusteta toisessa jäsenvaltiossa, säädetään asetuksen 34 ja 35 artiklassa. Sanotun asetuksen 34 artiklan mukaan tuomiota ei tunnusteta, jos 1) tunnustaminen on selkeästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), missä tunnustamista pyydetään; 2) tuomio on annettu poisjäänyttä vastaajaa vastaan eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu tiedoksi vastaajalle niin hyvissä ajoin ja siten, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa, paitsi jos vastaaja ei ole hakenut tuomioon muutosta, vaikka olisi voinut niin tehdä; 3) tuomio on ristiriidassa sellaisen tuomion kanssa, joka on annettu samojen asianosaisten välillä siinä jäsenvaltiossa, missä tunnustamista pyydetään; 4) tuomio on ristiriidassa toisessa jäsen-valtiossa tai kolmannessa valtiossa samaa asiaa koskevan ja samojen asianosaisten välillä aikaisemmin annetun tuomion kanssa ja viimeksi mainittu tuomio täyttää ne edellytykset, jotka ovat tarpeen sen tunnustamiseksi siinä jäsenvaltiossa, missä tunnustamista pyydetään. Asetuksen 35 artiklan mukaan tuomiota ei tunnusteta myöskään silloin, kun II luvun 3, 4 ja 6 jakson säännöksiä ei ole noudatettu, eikä 72 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa. Asetuksen 45 artiklan 1 kohdan mukaan tuomioistuin, jolta muutosta haetaan 43 tai 44 artiklan mukaisesti, voi evätä tuomion julistamisen täytäntöönpanokelpoiseksi tai kumota täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehdyn päätöksen ainoastaan jollakin 34 ja 35 artiklassa mainituista perusteista.

A on vedonnut asetuksen 34 artiklan 4 kohtaan, jonka mukaan tuomiota ei tunnusteta, jos tuomio on ristiriidassa toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa valtiossa samaa asiaa koskevan ja samojen asianosaisten välillä aikaisemmin annetun tuomion kanssa ja viimeksi mainittu tuomio täyttää ne edellytykset, jotka ovat tarpeen sen tunnustamiseksi siinä jäsenvaltiossa, missä tunnustamista pyydetään. A ei ole valituksessaan edes väittänyt, että olisi olemassa tuomio, joka olisi ristiriidassa Viru Maakohus -nimisen tuomioistuimen 16.6.2010 antaman tuomion kanssa. Sen sijaan A on esittänyt virolaisen ulosottoviranomaisen 12.1.2022 tekemän päätöksen, jonka mukaan täytäntöönpanomenettely on lopetettu velan vanhentumisen vuoksi. Hovioikeus toteaa, ettei tuomion antamisen jälkeen tapahtuva velan vanhentuminen ole asetuksen 34 tai 35 artiklassa tarkoitettu peruste kieltäytyä tunnustamasta tuomiota.

Edellä mainitun lisäksi on kuitenkin otettava huomioon se, että asetuksen 38 artiklan 1 kohdan mukaan tuomio, joka ei ole pantavissa täytäntöön siinä valtiossa, jossa se on annettu, ei ole täytäntöönpanokelpoinen myöskään muissa jäsenvaltioissa. A:n esittämän virolaisen ulosottoviranomaisen päätöksen 12.1.2022 mukaan kyseessä olevaan tuomioon perustuva täytäntöönpano on lopetettu velan vanhentumisen takia. Asiassa on siksi arvioitava, voidaanko tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi vahvistamisesta kieltäytyä sen johdosta, että tuomio on menettänyt velan vanhentumisen vuoksi täytäntöönpanokelpoisuuden siinä valtiossa, jossa tuomio on annettu.

Hovioikeus toteaa, että asetuksen 38 artiklan 1 kohdan sanamuoto on selvä eikä täytäntöönpanokelpoisuutta koskevaa vaatimusta ole katsottava rajatun koskemaan esimerkiksi vain sitä tilannetta, että tuomio ei olisi ollut alun perinkään täytäntöönpanokelpoinen siinä valtiossa, jossa se on annettu. Sitä käsitystä, että muutoksenhakutuomioistuin voi kumota täytäntöön-panokelpoiseksi julistamisesta tehdyn päätöksen myös asetuksen 38 artiklan 1 kohdan nojalla, tukee osaltaan se, että asetuksen 54 artiklan mukaan sen jäsenvaltion tuomioistuimen tai toimivaltaisen viranomaisen, missä tuomio on annettu, on asiaan osallisen pyynnöstä annettava todistus tuomi-on asetuksen 38 artiklassa tarkoitetusta täytäntöönpanokelpoisuudesta asetuksen liitteen V mukaista vakiolomaketta käyttäen, sekä se, että 53 artiklan 2 kohta edellyttää, että asianosaisen, joka tekee hakemuksen tuomion julistamisesta täytäntöönpanokelpoiseksi, on esitettävä kysymyksessä oleva todistus. Tuomion täytäntöönpanokelpoisuus alkuperävaltiossa on myös perusedellytys rajat ylittävässä täytäntöönpanossa, eikä ole olemassa syytä, jonka vuoksi ulkomaalaiselle tuomiolle tulisi antaa sellaisia oikeusvaikutuksia, joita sillä ei ole siinä maassa, jossa se on annettu (ks. Brysselissä 27 syyskuuta 1968 tehdystä tuomioistuimen toimivaltaa ja tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevasta yleissopimuksesta laadittu selitysmuistio, EYVL 5.3.1979 No C 59, s. 47–48).

Edellä lausutun perusteella hovioikeus katsoo, että asetuksen 38 artiklan 1 kohta edellyttää täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehdyn päätöksen kumoamista tilanteessa, jossa tuomio on menettänyt täytäntöönpanokelpoisuutensa alkuperävaltiossa. A on osoittanut, ettei Viru Maakohus -nimisen tuomioistuimen 16.6.2010 antama tuomio enää ole täytäntöönpanokelpoinen Virossa. Tuomio ei näin ollen ole asetuksen 38 artiklan 1 kohdan mukaan täytäntöönpanokelpoinen myöskään Suomessa. Käräjäoikeuden päätös on siksi kumottava ja hakemus hylättävä.

- -

Päätöslauselma

Ratkaisu on yksimielinen.

Ratkaisu ei ole lainvoimainen. Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 5.12.2022.