HelHO:2022:7

‍Hovioikeuden arvioitavana oli, oliko käräjäoikeuden pääkäsittelyssä käsitelty rikosasia voitu tuomiois-tuinlain 8 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan jakaa uudelleen pääkäsittelyn jälkeen toiselle tuomarille sillä perusteella, että tuomion laatiminen oli viivästynyt. Hovioikeus katsoi, että asia, joka oli jo käsitelty pää-käsittelyssä, voitiin tuomioistuinlain 8 luvun 8 §:n 1 momentin nojalla jakaa uudelleen. Sääntelyn tarkoituksen mukaisena ei voitu kuitenkaan pitää sitä, että se edes tuomarin suostumuksella jaettaisiin ja käsiteltäisiin uudelleen pelkästään sen vuoksi, että tuomion antaminen oli viivästynyt ilmoitettuun antamisajankohtaan tai siihen nähden, missä ajassa tuomio olisi asian laatu ja laajuus huomioon ottaen ollut annettavissa.

Hovioikeuden oli tutkittava omasta aloitteestaan, oliko asian uudelleen jakaminen ja käsitteleminen tapahtunut sellaisin painavin, lain mukaisin perustein niin, ettei se ollut omiaan herättämään yksityisten perusteltuja epäilyksiä sen suhteen, että tämä oli tapahtunut epäasiallisin, asian ensin käsitelleen kokoonpanon toimivaltaa loukkaavin perustein niin, että asianosaisen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin olisi loukattu. Jotta hovioikeus voisi tehokkaasti arvioida näitä seikkoja, sen tulee saada käyttöönsä kaikki ne tiedot, jotka ovat olleet asian uudelleen jakamisen perusteena, mukaan lukien tuomarin terveydentilaa koskevat tiedot, vaikka ne olisivatkin salassa pidettäviä.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 13.10.2022 nro 1370

Ratkaisut, joihin on haettu muutosta

Helsingin käräjäoikeus 6.9.2021 nrotta

Helsingin käräjäoikeus 12.11.2021 nro 148220

Asia Törkeä huumausainerikos ym.

Valittajat A, B, C, D ja E

Vastapuoli Erikoissyyttäjä

Selostus asiasta

Asia R 21/1676 on tullut vireille Helsingin käräjäoikeudessa 25.2.2021 ja se on jaettu käräjätuomari X:n käsiteltäväksi. Asiassa on toimitettu pääkäsittely kahdeksana käsittelypäivänä ajalla 10.3.-16.4.2021 oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisessa päätösvaltaisessa kokoonpanossa, jossa puheenjohtajana on ollut X ja muina jäseninä kaksi lautamiestä. Pääkäsittelyn päättyessä tuomio asiassa on ilmoitettu annettavaksi 27.5.2021.

Laamanni F on 24.8.2021 tehnyt päätöksen asian uudelleen jakamisesta. Päätöksen perustelujen mukaan pääkäsittelyn päättymisen jälkeen X oli siirtänyt tuomion antamista kaikkiaan viisi kertaa niin, että tuomio oli viimeksi ilmoitettu annettavaksi tiistaina 24.8.2021 kello 14. X oli ollut osan pääkäsittelyn jälkeisestä ajasta vapautettuna muista virkatehtävistä ja hänen vuosilomaansa oli siirretty tuomion laatimista ja antamista varten. Tuomion antaminen oli viivästynyt useita kertoja, ja kaksi asian vastaajista oli ollut edelleen vangittuna. Käsillä olevassa tilanteessa oli painavat perusteet olettaa, että X ei saanut tuomiota annetuksi ilman enempää viivästystä, mitä asian uudelleen jakamisesta ja käsittelystä aiheutui. Asian uudelleen jakamiselle oli siten tuomioistuinlain 8 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitettu painava syy.

Asian uudelleen jakamisen on laamannin päätöksen mukaan suorittanut osaston johtaja. Asia on jaettu uudelleen käräjätuomari Y:n käsiteltäväksi. Asiassa on toimitettu uusi pääkäsittely seitsemänä käsittelypäivänä ajalla 6.9.-23.9.2021 käräjäoikeuden kokoonpanossa, jossa puheenjohtajana on ollut Y ja muina jäseninä kaksi lautamiestä.

A on asian uudelleenkäsittelyn 1. käsittelypäivänä 6.9.2021 katsonut, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan kielto syyttää ja rangaista kahdesti (ne bis in idem -kielto) esti syytteen esittämisen uudelleen ja että käsittelyn edellytykset olivat rauenneet. A on vaatinut, että hänet määrätään vapautettavaksi. Asian vastaajista B, D ja E ovat yhtyneet A:n lausumaan ja vaatimukseen.

Syyttäjä on vastustanut vaatimuksia, koska ne bis in idem -kiellosta johtuva estevaikutus koski vain tilanteita, joissa vastaaja oli lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi. Niin ei ollut tässä asiassa tapahtunut, koska haastehakemuksessa mainittuja tekoja ei ollut luettu syyksi eikä syytteitä ollut hylätty.

Käräjäoikeus on 6.9.2021 julistamassaan päätöksessä katsonut, ettei asian uudelleen käsittelylle ollut estettä, koska asiassa ei ollut annettu pääasiaa koskevaa ratkaisua kenenkään vastaajan osalta.

Pääasiassa on annettu tuomio 12.11.2021, jossa A on tuomittu kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta ja lääkerikoksesta yhteiseen 11 vuoden vankeusrangaistukseen sekä määrätty pidettäväksi vangittuna.

Valitukset

A, B, C, D ja E ovat valittaneet käräjäoikeuden tuomiosta.

A on vaatinut ensisijaisesti, että syyte hylätään tai jätetään tutkimatta sen vuoksi, että häntä oli jo syytetty samoista rikoksista aikaisemmassa oikeudenkäynnissä pidetyssä pääkäsittelyssä.

Käräjäoikeuden päätös 6.9.2021 tutkia syyte oli virheellinen. Asiassa oli jo toimitettu täydellinen pääkäsittely, jossa oli esitetty syyte ja kaikki siihen liittyvät vaatimukset, ja jonka päätteeksi asianosaiset olivat antaneet loppulausuntonsa. Oli myös oletettavaa, että asiassa oli pääkäsittelyn päätyttyä toimitettu päätösneuvottelu. Tuomion antamisen viivästyminen laajemmissa ja vaikeissa asioissa oli kohtuullisen yleistä. Tuomion antamisen viivästyksen pituus ei ollut tässä tapauksessa ollut hyväksyttävyyden ulkopuolella. Asiassa ei ollut ollut tuomioistuinlain mukaisia perusteita määrätä jutulle uutta käsittelijää ja käsittelyä. Laamannin päätöksessä 24.8.2021 oli puntaroitu vain kahden eri vaihtoehdon joutuisuuseroa. Tuomareiden vaihtamisen tarkemmat perusteet eivät ilmenneet päätöksestä.

Vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että A:n vaatimus syytteen tutkimatta jättämisestä hylätään. A:ta ei ollut lopullisesti vapautettu tai tuomittu nyt käsiteltävistä syytteistä. Asia oli käsitelty käräjäoikeudessa uudelleen juuri sen vuoksi, ettei käräjäoikeus ollut saanut annettua ratkaisua asiassa.

Välitoimet

Hovioikeus on 3.3.2022 varannut laamanni F:lle tilaisuuden lausua asiassa. Hän on lausumassaan 29.4.2022 viitannut päätöksensä 24.8.2021 perusteluihin ja lausunut lisäksi, että päätöksen taustalla olevat seikat kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin.

Hovioikeus on lausuman johdosta 31.8.2022 pyytänyt Helsingin käräjäoikeuden laamannilta selvityksen päätöksen taustalla olevista seikoista. Hovioikeus on samalla varannut asianosaisille tilaisuuden lausua käsityksensä käräjäoikeudessa asian ratkaisseen kokoonpanon päätösvaltaisuudesta siltä varalta, että hovioikeus katsoisi, ettei asian uudelleen jakamiselle ole ollut tuomioistuinlaissa tarkoitettua painavaa syytä. Asianosaisista lausuman ovat antaneet A, B ja E.

Laamanni G on 23.9.2022 antanut lausuman, jonka mukaan X oli ollut poissaolevana ajanjaksot 23.-26.8.2021, 26.8.-30.9.2021, 1.-24.10.2021, 25.10.-30.11.2021, 1.-31.12.2021 sekä 1.-31.1.2022. Lausumassa on viitattu yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 2 luvun 5 §:ään, jossa säädetään muun ohella työnantajan oikeudesta ilmaista sivulliselle työntekijän terveydentilaa koskevia tietoja, ja katsottu, ettei käräjäoikeus näin ollen voinut antaa tarkempaa selvitystä laamanni F:n päätöksen taustalla olevista seikoista. Lausuman mukaan asiaa ei ollut jaettu uudelleen vastoin käräjätuomari X:n tahtoa.

Hovioikeus on vielä varannut asianosaisille tilaisuuden lausua G:n lausumasta. Lausuman ovat antaneet syyttäjä, A, B, D ja E.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Onko asian uudelleen käsittely rikkonut kaksoisrangaistavuuden kieltoa

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan 1 kappaleen mukaan ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti (ne bis in idem -kielto).

Käräjäoikeus on käsitellyt A:ta koskevat syytteet 10.3.-16.4.2021 toimitetussa pääkäsittelyssä. Käräjäoikeus ei ole pääkäsittelyn päätyttyä antanut asiassa tuomiota. Asia on jaettu uudelleen ja käsitelty uudelleen 6.9.2021 alkaneessa pääkäsittelyssä.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen kielto syyttää ja rangaista kahdesti ei ole estänyt asian käsittelyä uudelleen, koska A:n kohdistettuja syytteitä ei ollut aiemmassa käsittelyssä hylätty tai luettu hänelle syyksi. A:n vaatimus syytteen tutkimatta jättämisestä ja vaatimus syytteen hylkäämisestä ensisijaisella valitusperusteella on näin ollen hylättävä.

Onko asian uudelleen käsittely loukannut asianosaisten oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin

Hovioikeuden on omasta aloitteestaan huolehdittava siitä, että asianosaisten oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin hovioikeuden käsiteltävänä olevassa asiassa toteutuu. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin yksi perusvaatimuksista on asianosaisen oikeus saada asiansa käsitellyksi toimivaltaisessa, riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, kuten perustuslain 21 §:n 1 momentissa, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa edellytetään.

Asiassa on sen vuoksi arvioitava vielä, onko asia voitu siirtää pois asian jo kerran käsitelleeltä käräjäoikeuden kokoonpanolta sillä perusteella, että sen puheenjohtajana toiminut käräjätuomari ei ole kyennyt laatimaan tuomiota niin, ettei asianosaisen oikeus ilman aiheetonta viivästymistä tapahtuvaan oikeudenkäyntiin vaarantunut, ja käsitellä uudelleen toisen käräjätuomarin toimiessa puheenjohtajana.

Tuomioistuinlain 8 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan tuomarin käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi jaettu asia voidaan vastoin asianomaisen tuomarin tahtoa jakaa uudelleen vain, jos siihen on tuomarin sairaudesta, asian viivästymisestä, tuomarin työmäärästä tai muusta vastaavasta seikasta johtuva painava syy. Pykälän 2 momentin mukaan päätös on perusteltava. Säännöksen esitöissä on lausuttu, että säännös koskee asian uudelleen jakamista vain niissä tilanteissa, joissa tuomari nimenomaisesti vastustaa asian uudelleen jakamista. Tuomarin virkavelvollisuuksiin kuuluu ratkaista hänelle jaetut asiat, ja tuomarin riippumattomuuden takaaminen edellyttää, ettei hänelle jaettua asiaa jaeta uudelleen ilman hyväksyttävää syytä. On tärkeää, että tätä poikkeuksellista toimenpidettä koskeva sääntely on läpinäkyvää, ja siksi päätöksen asiassa tekisi päällikkötuomari. Päätös olisi myös perusteltava (HE 7/2016 vp, s. 82).

Hovioikeus katsoo, ettei säännös estä jakamasta uudelleen myös sellaista asiaa, joka on jo käsitelty pääkäsittelyssä. Sääntelyn tarkoituksen mukaisena ei voida kuitenkaan pitää sitä, että pääkäsittelyssä jo käsitelty asia edes tuomarin suostumuksella jaettaisiin ja käsiteltäisiin uudelleen pelkästään sen vuoksi, että tuomion antaminen on viivästynyt ilmoitettuun antamisajankohtaan tai siihen nähden, missä ajassa tuomio olisi asian laatu ja laajuus huomioon ottaen ollut annettavissa.

Säännöstä tulkittaessa on otettava huomioon oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin asian käsittelylle asettamat vaatimukset. Asiassa on näin ollen arvioitava sitä, antaako asian uudelleen jakaminen toiselle tuomarille ja asian uudelleen käsittely uudessa kokoonpanossa perustellun aiheen epäillä, että tämä on tapahtunut loukaten asiaa ensin käsitelleen kokoonpanon riippumattomuutta ja toimivaltaa ratkaista sen käsiteltävänä ollut asia.

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että tuomareiden asemaan ja tuomarin tehtävien hoitamiseen sovellettavien sääntöjen on oltava erityisesti sellaisia, että niillä voidaan sulkea pois paitsi kaikki suora vaikuttaminen ohjeiden muodossa myös kaikenlainen epäsuorempi vaikuttaminen, joka voi ohjata asianomaisten tuomareiden ratkaisuja, ja että näin vältetään se, ettei kyseisiä tuomareita koeta riippumattomiksi tai puolueettomiksi, mikä on omiaan heikentämään sitä luottamusta, jota oikeuslaitoksen täytyy herättää yksityisissä demokraattisessa yhteiskunnassa ja oikeusvaltiossa (Euroopan unionin tuomioistuin, asia C-487/19, W.Ż., ECLI:EU:C:2021:798, kohta 110 oikeustapausviitteineen). Oikeuskäytännössä on edelleen katsottu, että kun otetaan huomioon tuomareiden erottamattomuuden periaatteen ensisijainen merkitys, siitä poikkeaminen voidaan hyväksyä ainoastaan, jos se on perusteltu hyväksyttävällä tavoitteella ja jos se on kyseiseen tavoitteeseen nähden oikeasuhteista ja kunhan se ei ole omiaan herättämään yksityisten perusteltuja epäilyksiä siltä osin, ovatko kyseessä olevat tuomioistuimet täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa, ja siltä osin, ovatko ne täysin neutraaleja vastakkain oleviin intresseihin nähden. Tämän vuoksi on yleisesti hyväksyttyä, että tuomarit voidaan irtisanoa asianmukaisia menettelyjä noudattaen, jos he eivät kykene hoitamaan enää tehtäviään työkyvyttömyyden tai vakavan laiminlyönnin johdosta (edellä mainittu tuomio, kohta 112 oikeustapausviitteineen).

Kuten korkein oikeus on todennut, tuomarin edellytetään olevan päätöksenteossaan riippumaton suhteessa paitsi asianosaisiin myös hallinnollisessa vastuussa oleviin tuomareihin tuomioistuimen sisällä (KKO 2016:90, kohta 28).

Oikeuskäytännössä on edellytetty myös tarvittavien lainsäädännöllisten takeiden ja oikeussuojakeinojen olemassaoloa sen turvaamiseksi, ettei tuomarin siirtäminen loukkaa tuomareiden erottamattomuuden ja riippumattomuuden periaatteita, ja jotta taattaisiin, etteivät asiattomat ulkoiset vaikutukset vaaranna heidän riippumattomuuttaan (edellä mainittu tuomio W.Ż., kohta 116 oikeustapausviitteineen).

Esillä olevassa asiassa näiden takeiden ja oikeussuojakeinojen olemassaolon voidaan katsoa olevan turvattu sillä, että hovioikeuden on tutkittava omasta aloitteestaan, onko asian uudelleen jakaminen ja käsitteleminen tapahtunut tämän asian olosuhteissa sellaisin painavin, lain mukaisin perustein niin, ettei se ole omiaan herättämään yksityisten perusteltuja epäilyksiä sen suhteen, että tämä olisi tapahtunut epäasiallisin, asian ensin käsitelleen kokoonpanon toimivaltaa loukkaavin perustein niin, että asianosaisen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin olisi loukattu.

Laamanni F on päätöksessään katsonut, että käsillä olevassa tilanteessa oli painavat perusteet olettaa, että X ei saa tuomiota annetuksi ilman enempää viivästystä, mitä asian uudelleen jakamisesta ja käsittelystä aiheutuu. Päätöksessä ei ole tuotu esiin oletuksen tueksi muita seikkoja kuin se, että X oli siirtänyt tuomion antamista kaikkiaan viisi kertaa. Ottaen huomioon, että tuomion antaminen oli viivästynyt ilmoitetusta vain noin kolme kuukautta, viivästystä itsessään ei voida pitää painavana syynä pääkäsittelyssä jo käsitellyn asian uudelleen jakamiselle.

Hovioikeus ei ole pyytänyt lausumaa X:ltä. Asiassa saadun selvityksen perusteella on jäänyt epäselväksi, miten hän on suhtautunut siihen, että asia on siirretty pois häneltä ja asia jaettu uudelleen toisen tuomarin käsiteltäväksi.

Laamannien F:n ja G:n lausumien ja heidän esittämänsä perusteella on pääteltävissä, että syynä asian uudelleen jakamiseen on ollut X:n työkykyyn liittyvät seikat. Hovioikeus toteaa, ettei asian uudelleen jakamista koskevaan ratkaisuun voi liittyä tuomioistuimen neuvottelusalaisuuden piiriin kuuluvia seikkoja eikä hovioikeutta voida pitää tässä asiassa yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla sivullisena. Hovioikeuden on edellä todetuin tavoin päinvastoin tutkittava, onko asian uudelleen jakaminen ja käsitteleminen tapahtunut tässä tilanteessa sellaisin painavin, lain mukaisin perustein, ettei se ole omiaan herättämään perusteltuja epäilyksiä siitä, että asia olisi jaettu ja käsitelty uudelleen epäasiallisina pidettävistä syistä ja niin, että asian ensiksi käsitelleen kokoonpanon riippumattomuutta ja toimivaltaa olisi loukattu. Jotta hovioikeus voisi tehokkaasti arvioida näitä seikkoja, sen tulee saada käyttöönsä kaikki ne tiedot, jotka ovat olleet asian uudelleen jakamisen perusteena, mukaan lukien tuomarin terveydentilaa koskevat tiedot, vaikka ne olisivatkin salassa pidettäviä. Kun otetaan huomioon F:n lausumasta ilmenevät toimet tarvittavan ajan varaamiseksi X:lle tuomion laatimista varten ja kun X on ollut poissa työstä 23.8.2021 ja 31.1.2022 välisen ajan, voidaan kuitenkin jo näiden seikkojen perusteella päätellä, että vaikkei X:n työkykyyn liittyviä terveystietoja olekaan käytettävissä, hänen työkykynsä on ollut alentuneena jo asiaa uudelleen jaettaessa niin, että on voitu perustellusti olettaa, ettei hän saa tuomiota laadituksi kohtuullisessa ajassa. Asiassa ei ole myöskään väitetty tai muutenkaan tullut esiin, että asian uudelleen jakamiselle olisi ollut jokin epäasiallinen syy, kuten esimerkiksi pyrkimys vaikuttaa asian lopputulokseen.

Näillä perusteilla hovioikeus päätyy siihen, että asiassa on ollut tuomioistuinlain 8 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitettu painava syy jakaa jo kerran pääkäsittelyssä käsitelty asia uudelleen toiselle tuomarille ja käsitellä se uudelleen ja ettei ole ilmennyt perusteltua aihetta epäillä, että asianosaisten oikeutta saada asiansa käsitellyksi toimivaltaisessa, riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa olisi loukattu. Käräjäoikeus on näin ollen voinut 6.9.2021 alkaa käsitellä asiaa ja antaa siinä valituksenalaisen tuomion.

Päätöslauselma

A:n vaatimus syytteen tutkimatta jättämisestä ja vaatimus syytteen hylkäämisestä ensisijaisella valitusperusteella hylätään.

Muutoksenhaku

Tähän päätökseen ei saa hakea erikseen muutosta.

Helsingin hovioikeuden puolesta:

Asian ovat ratkaisseet:

hovioikeudenneuvos Ari Kyllönen
hovioikeudenneuvos Pekka Haapaniemi
hovioikeudenneuvos Tuomo Kare

Esittelijä: hovioikeuden esittelijä Hanna Lehdes

Ratkaisu on yksimielinen.