HelHo:2023:11
Rikoskomisario oli pyytänyt edunvalvojan määräämistä esitutkintaa varten kahdeksan- ja kuusivuotiaille lapsille, joiden toista huoltajaa epäiltiin lapsiinsa kohdistuneesta pahoinpitelyrikoksesta. Edunvalvojan määräystä oli pyydetty kiireellisesti väliaikaismääräyksellä lapsen huoltajia kuulematta. Käräjäoikeus oli hylännyt pyynnön väliaikaismääräyksestä katsoen, ettei määräystä voitu antaa huoltajia kuulematta. Hovioikeus tutki rikoskomisarion kantelun, vaikka käräjäoikeus oli sittemmin jo määrännyt lapsille edunvalvojan kuultuaan ensin lasten huoltajia.
Hovioikeus totesi, että asiassa oli perusteltua syytä olettaa, että lasten huoltajat eivät olleet voineet puolueettomasti valvoa lasten etua asiassa, eikä epäillyn rikoksen laatu huomioon ottaen edunvalvojan määrääminen ollut selvästi tarpeetonta. Asiassa oli siten selvää, että lapsille oli määrättävä edunvalvoja esitutkintaa varten. Kysymys oli tämän jälkeen siitä, voitiinko asiaa viivyttää ja edunvalvoja määrätä huoltajia kuulematta. Hovioikeus katsoi, että nopea ratkaisu oli välttämätön edunvalvonnan tarpeessa olevien lasten suojaamiseksi sekä lasten kertomusten saamiseksi mahdollisimman totuudenmukaisina, eikä asiaa voitu tämän vuoksi viivyttää. Huoltajien kuuleminen ennen lapsen kuulustelua voi vaarantaa lapsen edun ja olla vahingollista rikostutkinnan kannalta. Hovioikeus katsoi, että huoltajien kuuleminen pelkästään kuulemisperiaatteen toteutumisen vuoksi ei ole sellainen oikeus, jota nyt käsillä olevassa asiassa olisi pidettävä painavampana kuin lapsen etua, lapsen suojaamisen tarvetta sekä rikostutkinnallisia seikkoja. Käräjäoikeuden olisi siten tullut määrätä lapsille edunvalvoja väliaikaismääräyksellä huoltajia kuulematta. (Vahvennettu istunto)
Ratkaisu, josta on kanneltu
Helsingin käräjäoikeus 3.2.2023 nro 10085054
Asia Kantelu väliaikaismääräyksen hylkäämisestä edunvalvojan määräämistä koskevassa asiassa
Käräjäoikeuden päätökset
Rikoskomisario on käräjäoikeuteen 1.2.2023 saapuneessa hakemuksessaan pyytänyt esitutkintalain 4 luvun 8 §:ssä tarkoitetun edunvalvojan määräämistä kahdeksan- ja kuusivuotiaille lapsille, joiden toista huoltajaa epäiltiin lapsiinsa kohdistuneesta pahoinpitelyrikoksesta. Hakemuksessa on pyydetty väliaikaisen määräyksen antamista lasten huoltajia kuulematta. Käräjäoikeus on 3.2.2023 antamallaan päätöksellä hylännyt pyynnön väliaikaisen määräyksen antamisesta.
Käräjäoikeus on 13.2.2023 määrännyt rikoskomisarion hakemuksen mukaisesti lapsille esitutkintalain 4 luvun 8 §:n mukaisen edunvalvojan varattuaan ensin lasten huoltajille tilaisuuden tulla kuulluksi. Määräys on voimassa rikosasian käsittelyn loppuun asti.
Kantelu
Rikoskomisario on hovioikeuteen 3.2.2023 saapuneessa kantelussaan vaatinut hovioikeutta arvioimaan, onko käräjäoikeus tehnyt asiassa oikean ratkaisun kieltäytyessään antamasta väliaikaismääräystä ja vaatinut antamaan väliaikaismääräyksen.
Poliisilla oli tutkittavana pahoinpitelyä koskeva rikosasia, jossa isän epäiltiin pahoinpidelleen kahdeksan- ja kuusivuotiaita lapsiaan. Rikoskomisario oli pyytänyt käräjäoikeutta määräämään asianomistajana oleville lapsille edunvalvojan esitutkintaa varten. Tutkittavana olevassa tapauksessa toinen huoltajista oli rikoksesta epäilty, ja toisen läsnäoloa ei voitu sallia siksi, että häntä tultiin kuulemaan esitutkinnassa, joten hänen läsnäolonsa lasten kuulustelussa voitiin olettaa vaikeuttavan rikoksen selvittämistä. Rikoskomisario oli pyytänyt kiireellistä väliaikaismääräystä, koska lasten kuulustelua ei voitu viivyttää.
Hakemusta väliaikaismääräyksen antamiseksi oli perusteltu muun ohella sillä, ettei asianomistajien kuulemista voitu viivyttää ja nopea ratkaisu asiassa oli tarpeen edunvalvonnan tarpeessa olevien suojaamiseksi. Erityisesti toinen lapsista oli hyvin nuori ja hänen kykynsä kertoa hänelle tapahtuneista asioista heikkeni ajan kuluessa. Lasten kuulustelu viipymättä oli perusteltua myös siksi, että muut viranomaiset odottivat poliisilta tietoa siitä, mitä lapset kertoivat kuulustelussaan.
Lapsen kuulemisen kiireellisyys ei yksinomaan riippunut siitä, koskiko kuuleminen juuri äskettäin tapahtunutta epäiltyä rikosta. Sotkemisvaara konkretisoitui sillä hetkellä, kun päätös lapsen kuulemisesta oli tehty esitutkinnassa ja huoltajat saivat siitä tiedon. Siksi asia, joka koski lapsen kuulemista liittyen vanhemman rikosepäilyyn, oli kiireellinen. Merkitystä ei ollut myöskään sillä, milloin poliisi oli saanut tiedon epäillystä rikoksesta.
Poliisi ilmoitti huoltajille kuulemisesta juuri ennen lapsen kuulustelua, jotta rikoksesta epäilty huoltaja ei voi estää kuulusteluja tai vaikuttaa lapsiin. Suostumusta rikoksesta epäillyltä huoltajalta ei haluttu pyytää ennen kuulusteluja, koska muutoin lapsen suojaaminen ei ollut mahdollista.
Käräjäoikeuden päätöksessä ei ollut riittävissä määrin otettu huomioon lapsen etua asiassa. Alaikäisen asianomistajan kuulustelua varten tarvittiin väliaikaismääräys edunvalvonnan tarpeessa olevan lapsen suojaamiseksi. Kysymys ei ollut pelkästään esitutkintaprosessin nopeuttamiseksi pyydettävästä määräyksestä.
Kyseessä oli lähisuhteessa tapahtunut väkivaltaepäily, jossa rikoksen asianomistajat olivat ikänsä ja suhteensa rikoksesta epäiltyyn huomioon ottaen erityisen haavoittuvaisessa asemassa. Alaikäisten uhrien suojaaminen ja etu puolsivat väliaikaismääräyksen antamista huoltajia kuulematta.
Käräjäoikeus ei ollut antanut painoarvoa alaikäisten lähisuhdeväkivallan uhrien suojaamiselle ja oli antanut haastemiehelle kiireelliseksi tehtäväksi tiedustella rikoksesta epäillyn kantaa varsinaisen edunvalvojan määräämiseen ilmoittamatta asiasta ensin poliisille, vaikka poliisi oli nimenomaisesti ilmaissut suojelun tarpeen.
Väliaikaismääräystä ei haettu kaikissa lapsen kuulemisissa vaan ainoastaan niissä, joissa sille oli perusteltu tarve.
Kantelun täydennys
Rikoskomisario on 7.2.2023 hovioikeudelle saapuneessa sähköpostiviestissään ilmoittanut, että kantelun käsittely ei ollut enää kiireellinen. Hän on silti pyytänyt hovioikeuden kannanottoa siihen, olisiko käräjäoikeuden tullut määrätä lapsille edunvalvoja väliaikaismääräyksellä huoltajia kuulematta.
Asian käsittely hovioikeudessa
Hovioikeuden presidentti on 13.2.2023 siirtänyt oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 8 a §:n nojalla asian käsiteltäväksi vahvennetussa istunnossa.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Kantelun tutkiminen
Esitutkintalain 4 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen on määrättävä alle 18-vuotiaalle asianosaiselle esitutkintaa varten edunvalvoja, jos on perusteltua syytä olettaa, että huoltaja, edunvalvoja tai muu laillinen edustaja ei voi puolueettomasti valvoa asianosaisen etua asiassa ja jos edunvalvojan määrääminen ei ole selvästi tarpeetonta. Tutkinnanjohtajan on tarvittaessa tehtävä tuomioistuimelle hakemus edunvalvojan määräämisestä. Saman pykälän 2 momentin mukaan edunvalvonnassa noudatetaan soveltuvin osin holhoustoimesta annetun lain säännöksiä (jäljempänä holhoustoimilaki).
Holhoustoimilain 73 §:n 1 momentin mukaan asiassa, joka koskee edunvalvojan määräämistä alaikäiselle, on alaikäisen huoltajalle ja 15 vuotta täyttäneelle alaikäiselle varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Saman lain 79 §:n 1 momentin mukaan asiassa, joka koskee edunvalvojan määräämistä tai toimintakelpoisuuden rajoittamista, tuomioistuin voi antaa väliaikaisen määräyksen. Jos asiaa ei voida viivyttää, määräys voidaan antaa kuulematta sitä, jonka edun valvomisesta on kysymys, sekä muita 73 §:ssä mainittuja henkilöitä. Väliaikainen määräys on voimassa, kunnes tuomioistuin antaa asiassa päätöksen, jollei määräystä sitä ennen peruuteta tai muuteta. Pykälän 2 momentin mukaan väliaikaiseen määräykseen ei saa hakea muutosta.
Esitutkintalaki tai holhoustoimilaki ei sisällä sääntelyä edunvalvojan väliaikaismääräystä koskevan päätöksen kantelumahdollisuudesta. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun säännösten mukaan lainvoiman saaneesta tuomiosta sekä luvun 16 §:n nojalla myös sellaiseen tuomioon rinnastettavasta oikeudellisesta ratkaisusta voi kannella.
Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n mukaan lainvoiman saanut tuomio voidaan tehdystä kantelusta tuomiovirheen perusteella poistaa. Edellytyksenä on, että oikeudenkäynnissä on tapahtunut jokin saman pykälän 1–4 kohdissa mainittu oikeudenkäyntivirhe. Mainituissa lainkohdissa on kysymys oikeudenkäyntivirheistä, jotka ovat vaikuttaneet jutun lopputulokseen tai jotka muuten vaarantavat asianosaisen oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
Oikeuskäytännössä on hyväksytty tuomioistuimen oikeudenkäynnin aikana tekemän ratkaisun kantelukelpoisuus silloin, kun päätös saattaa loukata asianosaisen perusoikeuksia korjaamattomalla tavalla. Lisäksi on kiinnitetty huomiota Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskeviin määräyksiin. (Ks. esim. KKO 1999:123.)
Hovioikeus on nyt käsiteltävän kaltaisissa väliaikaismääräyksiä koskevissa päätöksissään 2.12.2022 nro 1696 (S 22/2518) ja 8.12.2022 nro 1705 (S 22/2469) arvioinut sitä, voitiinko holhoustoimilain 79 §:n muutoksenhakukielto huomioon ottaen hovioikeudelle toimitettu kirjelmä tutkia kanteluna. Mainituissa ratkaisuissa on viitattu muun ohella ratkaisuun KKO 2016:14 (kohdat 29 ja 40), jossa on katsottu, että väliaikaismääräystä koskeva päätös on rinnastettavissa tosiasiallisilta vaikutuksiltaan lainvoimaiseen tuomioon oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 16 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Hovioikeuden ratkaisun (S 22/2469) mukaan ottaen huomioon se vaara, jonka käsiteltävässä asiassa edunvalvojan määräämistä koskevan ratkaisun viivästyminen voi aiheuttaa lapsen edulle, valituksena toimitettu kirjelmä oli tutkittava kanteluna. Hovioikeus on kummassakin ratkaisussaan tutkinut vaatimukset kanteluna ja arvioinut väliaikaisen määräyksen edellytyksiä sekä päätynyt määräämään edunvalvojan väliaikaisesti huoltajia kuulematta.
Myös nyt käsiteltävässä asiassa rikoskomisario on pyytänyt väliaikaismääräystä siitä syystä, ettei pahoinpitelyä koskevassa asiassa kuulustelua voitu viivyttää.
Käräjäoikeus on sittemmin 13.2.2023 määrännyt lapsille esitutkintalain 4 luvun 8 §:n mukaisen edunvalvojan alkuperäisen hakemuksen mukaisesti varattuaan ensin lasten huoltajille tilaisuuden tulla kuulluksi. Rikoskomisario on kanteluaan peruuttamatta pyytänyt hovioikeuden kannanottoa käräjäoikeuden 3.2.2023 antaman väliaikaismääräystä koskevan ratkaisun lopputuloksen oikeellisuudesta.
Hovioikeuden arvioitavana on, voidaanko kantelun johdosta edelleen antaa lausunto siitä, olisiko väliaikaismääräys huoltajia kuulematta tullut antaa.
Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että asianosaisella ei ole pääsääntöisesti oikeutta hakea muutosta pelkästään tuomioistuimen ratkaisun perusteluihin eikä oikeutta muutoksenhakuun muissakaan tilanteissa, joissa ratkaisun lopputulos ei voisi enää hänen edukseen muuttua. Vastaavasti muutoksenhakuintressi voi lakata muutoksenhakemuksen tekemisen jälkeen, jos muutoksenhaun kohteena oleva ratkaisu on jo poistettu tai se ei enää ole muutoin voimassa. Tästä pääsäännöstä on kuitenkin korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä voitu poiketa ja katsoa muutoksenhakijalla olevan oikeudellinen tarve muutoksenhakuun erityisesti silloin, kun kysymys on ollut pakkokeinon kohteena olleen henkilön muutoksenhausta vapauteen kohdistuviin pakkokeinopäätöksiin. Pakkokeinolaissa säännellyt rikosprosessuaaliset pakkokeinot ovat yleensä voimassa tarkoituksensa mukaisesti vain lyhyen ajan. (KKO 2023:20 kohdat 6 ja 7.)
Korkein oikeus on pakkokeinoasioita koskevissa ratkaisuissaan katsonut, että se voi antaa lausunnon pakkokeinon perusteiden lainmukaisuudesta, vaikka muutoksenhaun kohteena olevan ratkaisun lopputulokseen ei voi enää vaikuttaa (ks. esim. KKO 2023:20 kohta 8, KKO 2020:66 kohta 13 ja KKO 2020:36 kohta 7 ja niissä viitatut ratkaisut). Korkein oikeus on perustellut ratkaisujaan muun ohella tehtävällään huolehtia lainkäytön yhtenäisyydestä ja oikeuskäytännön ohjaamisesta (KKO 2023:20 kohdat 10, 11 ja 15).
Hovioikeus toteaa, että oikeuskäytäntö esitutkintalain 4 luvun 8 §:n mukaisen edunvalvojan määräämisessä lapselle väliaikaismääräyksellä on vakiintumaton. Hovioikeuden tehtävä oman hovioikeuspiirinsä muutoksenhakutuomioistuimena sekä sen merkitys lainkäytön yhtenäisyyden ja oikeuskäytännön ohjaamisen kannalta puoltavat käsillä olevan kantelun tutkimista siitäkin huolimatta, että muutoksenhaun kohteena olevan ratkaisun lopputulokseen ei voi enää vaikuttaa.
Edellä lausuttu huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että nyt käsillä oleva asia on siinä määrin rinnastettavissa edellä mainittuihin korkeimman oikeuden pakkokeinoasioissa antamiin ratkaisuihin, että niissä annetut oikeusohjeet soveltuvat myös nyt käsillä olevassa asiassa.
Lisäksi kun muutoksenhakuoikeuden puuttuminen saattaa loukata lapsen etua ja hänen oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, hovioikeus katsoo, että nyt käsillä olevassa tapauksessa kantelu on tutkittava.
Hovioikeus katsoo edellä todetun perusteella, että sillä on oikeus antaa lausunto, onko asiassa ollut aihetta määrätä lapsille esitutkintalain 4 luvun 8 §:n mukainen edunvalvoja väliaikaismääräyksellä lasten huoltajia kuulematta. Rikoskomisarion kantelu tutkitaan.
Väliaikaismääräyksen edellytykset
Esitutkintalain 4 luvun 8 §:n sisältö on selostettu edellä. Lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen mukaan pykälän keskeisiä soveltamistapauksia olisivat tilanteet, joissa lapsen huoltajan epäillään syyllistyneen lapseen kohdistuneeseen rikokseen. Ristiriitatilanteen voi molempien huoltajien osalta katsoa usein syntyvän myös sellaisissa tapauksissa, joissa vain toista epäillään rikoksesta. Edunvalvojan määräämisessä voidaan ristiriitatilanteissa kuitenkin jossakin määrin käyttää harkintaa. Esimerkkinä hallituksen esityksessä on mainittu sellainen vähäinen omaisuusrikos, jossa lapsen laillisen edustajan henkilöllä ei ole merkitystä rikoksen selvittämisen tai vahingonkorvauskysymysten kannalta. (HE 222/2010 vp s. 48 ja 196.)
Myös holhoustoimilain 73 ja 79 §:ien sisältö on edellä selostettu. Ensin mainitun säännöksen osalta hallituksen esityksessä on todettu, että huoltajan kuuleminen on perusteltua, koska alaikäisen asioiden hoitaminen vaatii tavallisesti huoltajan ja edunvalvojan hyvää yhteistyötä. Väliaikaismääräystä koskevan 79 §:n osalta hallituksen esityksessä on todettu, että edunvalvonnan tarpeessa olevan suojaamiseksi kaivataan usein nopeaa ratkaisua. Siihen ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa ole mahdollisuuksia esimerkiksi sen tähden, että riittävää näyttöä ei ole vielä saatu kootuksi. Näissä tilanteissa tuomioistuin voisi 1 momentin mukaan antaa väliaikaisen määräyksen. Säännöksen turvaamistarkoitus edellyttää, että väliaikainen määräys on voitava antaa asian käsittelyn vaiheesta riippumatta tarvittaessa heti, kun asia tulee vireille. Määräys voitaisiin tässä tapauksessa antaa alioikeuden kansliassa. Sen henkilön kuuleminen, jonka edunvalvonnasta on kysymys, ei kiiretilanteissa ole välttämätöntä. (HE 146/1998 vp s. 64 ja 67.)
Kuulustelutilanteita koskevan esitutkintalain 7 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan jos kuulusteltava on alle 15-vuotias, hänen huoltajallaan, edunvalvojallaan tai muulla laillisella edustajallaan on oikeus olla läsnä kuulustelussa. Saman pykälän 3 momentin mukaan tutkija voi kieltää laillisen edustajan läsnäolon kuulustelussa, jos tätä epäillään tutkittavana olevasta rikoksesta tai jos läsnäolon voidaan muuten olettaa vaikeuttavan rikoksen selvittämistä.
Mainitun säännöksen osalta hallituksen esityksessä on todettu, että rikoksen selvittämisen vaikeuttamista koskevaa rajoitusperustetta sovellettaisiin yleensä tapauksissa, joissa laillisen edustajan läsnäolon voidaan olettaa vaikuttavan haitallisella tavalla kuulusteltavan lapsen kertomukseen esimerkiksi siten, että hänen kertomuksensa ei vastaa totuutta tai että hän jättää jotakin kertomatta. Syynä tähän saattaa olla esimerkiksi asianomistajakuulustelussa laillisen edustajan läheinen suhde sukulaisuuden kautta tai muuten rikoksesta epäiltyyn. (HE 222/2010 vp s. 223.)
Esitutkintalain 7 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan kuulustelusta on etukäteen ilmoitettava 14 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetuille läsnäoloon oikeutetuille vajaavaltaisen laillisille edustajille ja ainakin yhdelle heistä on varattava tilaisuus olla läsnä kuulustelussa. Saman pykälän 2 momentin mukaan ilmoitusvelvollisuudesta ja tilaisuuden varaamisesta läsnäoloon voidaan poiketa vain, jos laillista edustajaa ei kyetä tavoittamaan tai jos ilmoittaminen ja tilaisuuden varaaminen eivät ole rikostutkinnallisista syistä mahdollisia ja jos epäiltyä on rikoksen tai rikollisen teon selvittämiseksi viipymättä kuulusteltava. Saman pykälän 3 momentin mukaan kuulustelusta ja kuulustelukertomuksen sisällöstä on 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa mahdollisimman pian ilmoitettava kuulusteltavan lailliselle edustajalle.
Hallituksen esityksen mukaan edellä mainitulla säännöksellä on pyritty täsmentämään ja tiukentamaan niitä edellytyksiä, joiden vallitessa ilmoitus- ja tilaisuudenvaraamisvelvollisuudesta voidaan poiketa. Esimerkkinä rikostutkinnallisista syistä mainitaan tilanne, jossa huoltaja ja lapsi ovat epäiltynä osallisuudesta samaan rikokseen. (HE 222/2010 vp s. 224.)
YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59–60/1991) 3 artiklan 1 kohdan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelinten toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Hovioikeus toteaa, että velvoite koskee siten niin poliisia kuin tuomioistuimiakin.
Nyt käsiteltävässä asiassa lasten toinen huoltaja on epäiltynä kahdeksan- ja kuusivuotiaisiin lapsiinsa kohdistuneista pahoinpitelyrikoksista. Tähän nähden on perusteltua syytä olettaa, että lasten huoltajat eivät ole voineet puolueettomasti valvoa lasten etua asiassa. Epäillyn rikoksen laatu huomioon ottaen edunvalvojan määrääminen ei ole ollut selvästi tarpeetonta.
Asiassa on tämän jälkeen arvioitava, ovatko edellytykset edunvalvojan määräämiselle väliaikaismääräyksellä huoltajia kuulematta olleet olemassa.
Rikoskomisarion hakemuksen ja kantelun mukaan väliaikaisen määräyksen antamiselle huoltajia kuulematta oli olemassa holhoustoimilain 79 §:n 1 momentissa tarkoitetut perusteet, koska nopea ratkaisu asiassa oli tarpeen edunvalvonnan tarpeessa olevien lasten suojaamiseksi. Kantelun mukaan erityisesti toinen lapsista oli niin nuori, että hänen kykynsä kertoa hänelle tapahtuneista asioista heikkeni ajan kuluessa, ja muut viranomaiset odottivat poliisilta tietoa lasten kuulustelukertomuksista. Rikoskomisario on perustellut tarvetta asian ratkaisemiselle viipymättä myös rikostutkinnallisilla syillä. Kantelun mukaan sotkemisvaara konkretisoitui sillä hetkellä, kun päätös lasten kuulemisesta tehtiin esitutkinnassa ja huoltajat saivat siitä tiedon. Tällöin huoltajilla oli mahdollisuus pyrkiä estämään kuulustelu ja vaikuttaa lasten kertomuksiin. Mikäli huoltajia kuultiin väliaikaismääräyksen antamisesta ennen lasten kuulemista esitutkinnassa, lasten suojaaminen vaikuttamisyrityksiltä tai suoranaiselta manipuloinnilta ei ollut mahdollista.
Hovioikeus toteaa, että esitutkintalain 4 luvun 8 §:n mukaisen edunvalvojan määrääminen lapselle on kaikissa tapauksissa käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Asianomistajan, todistajien ja rikoksesta epäillyn kertomukset ovat usein keskeinen ja jopa ainoa näyttö lähisuhdeväkivaltatapauksissa. Erityisesti alaikäisten viivytyksetön kuuleminen on tärkeää. He ovat lähisuhderikosten uhreina erityisen haavoittuvassa asemassa.
Holhoustoimilaissa tai sen hallituksen esityksessä ei ole otettu tyhjentävästi kantaa siihen, missä tilanteissa huoltajien kuulemista koskeva 73 §:n säännös voidaan 79 §:ssä tarkoitetuin tavoin sivuuttaa edunvalvojan määräämisen yhteydessä. Tilannetta, jossa lapsen huoltaja on epäiltynä lapseen kohdistuneesta rikoksesta, ei ole hallituksen esityksessä käsitelty. Hovioikeus katsoo toisin kuin käräjäoikeus, että myös hakijan esiin tuomat rikostutkinnalliset syyt voidaan ottaa huomioon arvioitaessa väliaikaisen määräyksen antamista huoltajia kuulematta, kun tavoitteena on asianomistajan kertomuksen saaminen mahdollisimman totuudenmukaisena sekä lapsen edun turvaaminen.
Kuten käräjäoikeus on todennut, oikeus tulla kuulluksi on perustuslain 21 §:ssä turvattu perusoikeus. Hovioikeus kuitenkin katsoo, että voimassa olevan esitutkintalain tai holhoustoimilain esitöistä ei voi johtaa sellaista lainsäätäjän tarkoitusta, että huoltajien kuulematta jättäminen tilanteessa, jossa heitä tai jompaakumpaa heistä epäillään lapseensa kohdistuneesta väkivaltarikoksesta, olisi tarkoitettu harvinaiseksi poikkeukseksi. Huoltajien kuuleminen voidaan nimenomaisen säännöksen perusteella sivuuttaa silloin, kun laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Kuulemisperiaatteen soveltamista on arvioitava punnitsemalla kussakin tapauksessa eri intressejä keskenään.
Hovioikeuden tulkintaa puoltaa myös esitutkintalain 4 luvun 8 §:n (453/2023) 1.10.2023 voimaan tuleva muutos, jossa pykälän 2 momenttiin on otettu viittaus holhoustoimilain 79 §:ään. Hallituksen esityksen mukaan pykälän 2 momenttiin lisättäisiin informatiivinen viittaus holhoustoimilain 79 §:ään, jossa säädetään väliaikaisesta edunvalvojan määräämisestä. Lisäyksellä pyrittäisiin vain selkiyttämään tilanteita, joissa edunvalvojamääräys tarvitaan kiireellisesti. Viittauksella ei ole hallituksen esityksen mukaan tarkoitus asiallisesti muuttaa nykytilaa. (HE 217/2022 vp s. 134.)
Sanottua tulkintaa puoltavat jossain määrin myös esitutkintalain 7 luvun 14 §:n 3 momentin ja 15 §:n 2 momentin säännökset vajaavaltaisen laillisen edustajan läsnäolo-oikeudesta vajaavaltaisen kuulustelussa ja yhteydenotosta vajaavaltaisen lailliseen edustajaan ennen kuulustelua.
Punnittaessa huoltajien kuulemisen puolesta ja sitä vastaan puhuvia intressejä on otettava huomioon, että esitutkintalain 4 luvun 8 §:n 1 momentin sanamuodon perusteella on selvää, että tuomioistuimen on määrättävä lapselle edunvalvoja tilanteissa, joissa lapsen huoltaja on epäiltynä lapseen kohdistuneesta rikoksesta. Tähän nähden huoltajien kuulemisen tosiasiallista merkitystä itse pääasian kannalta voidaan pitää vähäisenä. Sen sijaan heidän kuulemisensa ennen lapsen kuulustelua voi vaarantaa lapsen edun ja olla vahingollista rikostutkinnan kannalta. Hovioikeus katsoo, että huoltajien kuuleminen pelkästään kuulemisperiaatteen toteutumisen vuoksi ei ole sellainen oikeus, jota nyt käsillä olevassa asiassa olisi pidettävä painavampana kuin lapsen etua, lapsen suojaamisen tarvetta sekä rikostutkinnallisia seikkoja.
Hovioikeus katsoo, että käsillä olevassa asiassa ottaen erityisesti huomioon asianomistajina olevien lasten haavoittuvainen asema, lasten suojaamisen tarve sekä riski siitä, että lasten huoltajilla olisi mahdollisuus vaikuttaa lasten kuulemisiin ja kertomuksiin, asia on ollut sellainen, ettei sitä ole voinut holhoustoimilain 79 §:ssä tarkoitetulla tavalla viivyttää. Edellä lausutuin perustein hovioikeus katsoo, että käräjäoikeuden olisi tullut määrätä hakemuksessa mainituille kahdeksan- ja kuusivuotiaille lapsille edunvalvoja väliaikaismääräyksellä lasten huoltajia kuulematta.
Päätöslauselma
Käräjäoikeuden olisi tullut määrätä kahdeksan- ja kuusivuotiaille lapsille edunvalvoja väliaikaismääräyksellä huoltajia kuulematta.
Käräjäoikeus on 13.2.2023 määrännyt rikoskomisarion hakemuksen mukaisesti lapsille edunvalvojan varattuaan ensin lasten huoltajille tilaisuuden tulla kuulluksi. Määräys on voimassa rikosasian käsittelyn loppuun asti. Näin ollen lausunnon antaminen rikoskomisarion muutoksenhakemuksesta enemmälti raukeaa.
Asian ovat ratkaisseet:
Hovioikeuden presidentti Asko Välimaa
Hovioikeudenneuvos Tarja Ryhänen-Dahlman
Hovioikeudenneuvos Maria Ahlström
Hovioikeudenneuvos Johanna Jylhä
Hovioikeudenneuvos Karita Lassila
Hovioikeudenneuvos Helena Valkama
Asessori Anssi Rantala
Esittelijä:
Hovioikeuden esittelijä Miia Nurminen
Ratkaisu on yksimielinen.
Ei lainvoimainen