HelHO:2023:3

A:n menettely täytti tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 20 luvun 7 b §:n (486/2019) mukaisen törkeän lapsenraiskauksen tunnusmerkistön. Hovioikeuden tuomiota annettaessa oli tullut voimaan rikoslain 20 luvun uudistus (723/2022). A:n menettely täytti uudistetun luvun 12 §:n 1 momentin mukaisen lapsenraiskauksen tunnusmerkistön, mutta se ei täyttänyt saman luvun 13 §:n 1 momentin mukaisen törkeän lapsenraiskauksen tunnusmerkistöä.

Ratkaisu siitä, johtiko tuomiota annettaessa voimassa olevan lain soveltaminen lievempään lopputulokseen rikoslain 3 luvun 2 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla, oli tehtävä perustuen arvioon asian konkreettisesta lopputuloksesta eli siitä, seurasiko tuomiota annettaessa voimassa olevan lain soveltamisesta lievempi rangaistusseuraamus kuin tekohetken lain soveltamisesta.

A:n katsottiin syyllistyneen tekohetkellä voimassa olleen lain mukaiseen törkeään lapsenraiskaukseen, koska uuden lain soveltaminen ei johtanut lievempään lopputulokseen.

RL 3 luku 2 § 1 ja 2 mom.

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimukset Helsingin käräjäoikeudessa

Törkeä lapsenraiskaus

Vastaaja A on koskettelemalla ja muulla tavoin tehnyt kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisia tekoja sekä ollut sukupuoliyhteydessä 15-vuotiaan asianomistaja B:n kanssa tavalla, joka on ollut omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä.

A on pakottanut 15-vuotiaan asianomistajan kanssaan sukupuoliyhteyteen käyttämällä väkivaltaa sekä käyttämällä hyväkseen sitä, että asianomistaja on päihtymyksestä johtuvan avuttoman tilan vuoksi ollut kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan.
A on asunnollaan kosketellut asianomistajaa ainakin rinnoista ja lisäksi emättimen kohdalta vaatteiden päältä sekä riisunut tämän farkut. Asianomistaja ei ole päihtymystilastaan johtuen kyennyt vastustelemaan. A on yrittänyt riisua asianomistajan alushousuja, mutta asianomistaja on pitänyt niistä kiinni sekä todistaja C on tullut väliin ja estänyt alushousujen riisumisen.

A on riisunut omat vaatteensa ja maannut sohvalla alasti. Yhtäkkiä A on ottanut asianomistajaa päästä kiinni ja painanut asianomistajan pään A:n haaroväliin ja työntänyt paljaan peniksensä asianomistajan suuhun. Lisäksi A on istunut hajareisin asianomistajan kasvojen päälle asianomistajan maatessa sohvalla ja työntänyt paljaan peniksensä asianomistajan suuhun. A on ollut näin sukupuoliyhteydessä asianomistajan kanssa kaksi tai kolme kertaa.

A on ollut sukupuoliyhteydessä kahdeksaatoista ja kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa ja tekoa on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä ottaen huomioon osapuolten välinen 9 vuoden ikäero, A:n asianomistajalle tarjoama alkoholi, asianomistajan päihtymystila sekä A:n asianomistajaan kohdistama väkivalta.

2. Alkoholirikkomus
Alkoholilaki 90 § 4
13.03.2021 - 14.03.2021 Helsinki

Vastaaja A on tarjonnut alle 18-vuotiaalle eli syytekohdan 1 asianomistajalle alkoholijuomia niin, että 15-vuotias on tästä juopunut. Tarjoamista voidaan asianomistajan ikä, kypsyysaste ja muut olosuhteet huomioon ottaen kokonaisuudessaan pitää moitittavana.

Käräjäoikeuden tuomio 25.5.2022 nro 22/122218

Käräjäoikeus katsoi, että A oli syyllistynyt siihen törkeään lapsenraiskaukseen ja alkoholirikkomukseen, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta, ja tuomitsi A:lle yhteisen 5 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistuksen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Juha Fredriksson ja lautamiehet.

MUUTOKSENHAKU HELSINGIN HOVIOIKEUDESSA

Hovioikeus toimitti pääkäsittelyn 8.3.2023.

A vaati valituksessaan, että syytteet kohdissa 1 ja 2 hylätään tai että rangaistusta ainakin alennetaan.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että valitus hylätään.

Asianomistaja B vaati vastauksessaan, että valitus kohdassa 1 hylätään.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu hovioikeudessa

A:n valituksen perusteella hovioikeudessa on kysymys siitä, onko A menetellyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemalla tavalla, ja mikäli näin on, myös siitä, mikä merkitys 1.1.2023 voimaantulleella rikoslain 20 luvun uudistuksella on kohdan 1 rikosoikeudellisen arvioinnin kannalta.

– –

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Kohta 1

– –

Edellä todetuin perustein A:n on näytetty menetelleen kohdan 1 teonkuvauksen mukaisesti.

Kohta 2

– –

Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin A:n menetelleen kohdan 2 teonkuvauksen mukaisesti ja syyllistyneen teollaan alkoholirikkomukseen.

Rikoslain 20 luvun uudistuksen merkitys asiassa

Lähtökohdat

Rikoslain seksuaalirikoksia koskevan 20 luvun uudistus on tullut voimaan 1.1.2023 (723/2022). Rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisen rikosoikeudellisen vastuun ajallista soveltuvuutta koskevan pääsäännön mukaan tekoon sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Saman pykälän 2 momentin mukaan, jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan kuitenkin uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen.

Käsillä olevassa tapauksessa laki, johon syyte kohdassa 1 perustuu, on muuttunut 1.1.2023 lukien. Näin ollen asiassa on vielä ratkaistava, onko kohdan 1 tekoon sovellettava tekohetkellä voimassa ollutta lakia vai hovioikeuden tuomiota annettaessa voimassa olevaa lakia.

Teon arviointi voimassa olevan lain perusteella

Tuomiota annettaessa voimassa olevan rikoslain 20 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan, jos lapsenraiskauksessa 1) käytetään tai uhataan käyttää vakavaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, 2) rikoksen tekee useampi kuin yksi henkilö, 3) rikoksella aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä, 4) rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla, 5) kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa tai 6) rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi ja lapsenraiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lapsenraiskauksesta vankeuteen vähintään neljäksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi.

Edellä selostettua lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä on todettu, että momentin 1–4 kohdissa tarkoitetut perusteet vastaisivat asiallisesti törkeän raiskauksen vastaavia ankaroittamisperusteita. Se, että törkeä lapsenraiskaus olisi lähtökohtaisesti törkeää raiskausta vakavampi rikos, otettaisiin huomioon törkeän lapsenraiskauksen ankarammassa rangaistusasteikossa. Ankaroittamisperusteiden täyttymisen arvioinnissa tulisi ottaa tapauksesta riippuen huomioon, että lapsi on lähtökohtaisesti aikuiseen nähden heikommassa asemassa. Tämän vuoksi ankaroittamisperusteiden täyttävien tekojen kirjo on 16 vuotta nuorempiin henkilöihin kohdistuneiden tekojen osalta laajempi. Esimerkiksi momentin 3 kohdassa tarkoitettua erityisen tuntuvaa henkistä tai fyysistä kärsimystä voi aiheuttaa jo lapsen kiinnipitäminen väkivaltaisesti lapsenraiskauksen yhteydessä. (HE 13/2022 vp s. 124.)

Mainitussa hallituksen esityksessä on edelleen todettu, että perusmuotoiseen raiskaukseen lukeutuva 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettu väkivalta, jolla toinen pakotetaan sukupuoliyhteyteen, koskisi jatkossa lähtökohtaisesti vain vähäistä ja tätä jonkin verran voimakkaampaa raiskauksen toteuttamisessa käytettyä väkivaltaa kuten kiinnipitämistä, kaatamista, kämmenellä tai nyrkillä lyömistä, potkimista tai raahaamista. Törkeän raiskauksen tunnusmerkistössä vakavalla väkivallalla tarkoitettaisiin tätä vakavampaa väkivaltaa, jonka ei kuitenkaan edellytettäisi voimakkuudeltaan täyttävän törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistössä tarkoitettua väkivaltaa. Ankaroittamisperusteen voisi täyttää esimerkiksi raiskauksen yhteydessä erityisen voimakas tai useasti toistuva nyrkillä lyöminen tai potkaiseminen päähän, erityisen voimakas tai useasti toistuva lyöminen tylpällä esineellä, veitsellä viiltäminen, hengittämistä salpaava kuristaminen, erityisen voimakas tönäisy seinää tai muuta kovaa pintaa vasten tai erityisen kivulias raajojen vääntäminen. Esitöissä on vielä todettu momentin 3 kohdan ankaroittamisperusteen osalta, että raiskaus voidaan tehdä vakavaa väkivaltaa käyttämättä tai vakavaa fyysistä seurausta aiheuttamatta tavalla, johon liittyy erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä. Erityistä henkistä kärsimystä voi aiheutua muun muassa siitä, että tekoa joutuu seuraamaan tekijälle läheisiä ihmisiä, vaikka he eivät olisi tekoon osallisia. Momentin 4 kohdan tarkoittamasta erityisen raa’asta, julmasta tai nöyryyttävästä tekotavasta on puolestaan lausuttu esitöissä, että erityisen nöyryyttävällä tavalla tehdystä raiskauksesta voi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun raiskaus tapahtuu muiden ihmisten nähden. (HE 13/2022 vp s. 106–107.)

Hovioikeus toteaa, että asianomistajaan kohdan 1 teossa kohdistetun väkivallan ei voida katsoa vastaavan voimassa olevan rikoslain 20 luvun 13 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamaa vakavaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa. Muiden ankaroittamisperusteiden osalta asiassa on vielä arvioitava, seuraako siitä, että teot on ainakin merkittäviltä osin tehty todistaja C:n nähden, että teoilla olisi aiheutettu erityisen tuntuvaa henkistä kärsimystä tai teot olisi tehty erityisen nöyryyttävällä tavalla. Tältä osin hovioikeus kiinnittää huomiota asianomistajan kertomukseen siitä, että teot olivat tapahtuneet ajallisesti lyhyen ajanjakson sisällä ja että todistaja C oli keskeyttänyt teot. Hovioikeus katsoo, ettei todistaja C:n läsnäolo mainituissa olosuhteissa merkitse, että teko olisi täyttänyt 13 §:n 1 momentin 3 tai 4 kohdassa tarkoitetun ankaroittamisperusteen. Koska käsillä ei ole ollut yhtäkään 1 momentissa tarkoitetuista ankaroittamisperusteista, A:n teko ei täytä tuomiota annettaessa voimassa olevan lain mukaisen törkeän lapsenraiskauksen tunnusmerkistöä.

A:n on kuitenkin näytetty olleen sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa, mistä seuraa, että teko täyttäisi tuomiota annettaessa voimassa olevan rikoslain 20 luvun 12 §:n 1 momentin mukaisen lapsenraiskauksen tunnusmerkistön. Mainitun säännöksen mukaan lapsenraiskauksesta rangaistaan sitä, joka on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa. Rangaistus lapsenraiskauksesta on vankeutta vähintään kaksi ja enintään kymmenen vuotta.

Teon arviointi tekohetken lain perusteella

Tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 20 luvun 7 b §:n (törkeä lapsenraiskaus), rikoslain 20 luvun 1 §:n (raiskaus), rikoslain 20 luvun 2 §:n (törkeä raiskaus) ja rikoslain 20 luvun 7 §:n (törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö) sisältö sekä rikoslain 20 luvun 10 §:n (määritelmät) sisältö on selostettu käräjäoikeuden tuomion sivuilla 11 ja 12. Käräjäoikeuden tavoin hovioikeus katsoo, että A:n tekoa on pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä ottaen huomioon osapuolten ikäero, asianomistajalle tarjottu alkoholi, asianomistajan päihtymystila ja väkivallan käyttö sukupuoliyhteyksien toteuttamisessa. Käräjäoikeuden tavoin hovioikeus myös katsoo, että teko täyttäisi rikoslain 20 luvun 7 b §:n (486/2019) 1 momentin törkeän lapsenraiskauksen tunnusmerkistön.

Sovellettava laki tässä tapauksessa ja johtopäätökset

Rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamista koskevan hallituksen esityksen (HE 44/2002 vp s. 37) mukaan rikoslain 3 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun vertailun kohteena ovat nimenomaan lakien ajatellun soveltamisen lopputulokset. Vertailu on perustettava siihen, mihin konkreettiseen lopputulokseen uuden tai vanhan lain soveltaminen esillä olevassa tapauksessa johtaa. Jos lopputulos on kummassakin tapauksessa sama, sovelletaan rikoksen tekoajan lakia. Hovioikeus toteaa näin ollen, että arviointi siitä, johtaisiko tuomiota annettaessa voimassa olevan lain soveltaminen lievempään lopputulokseen rikoslain 3 luvun 2 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla, tulee perustaa arvioon kulloinkin käsillä olevan asian konkreettisesta lopputuloksesta eli rangaistusseuraamuksesta.

Rangaistuksen määräämisen yleiset periaatteet ilmenevät käräjäoikeuden tuomion sivulta 15. Käräjäoikeus on tuominnut A:n törkeästä lapsenraiskauksesta ja alkoholirikkomuksesta yhteiseen 5 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen todeten, että alkoholirikkomuksella ei ollut juurikaan merkitystä rangaistusta määrättäessä. Hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeus, että käsillä olevista teoista kohdan 1 teko on huomattavasti kohdan 2 alkoholirikkomusta vakavampi eikä alkoholirikkomuksella ole käytännössä vaikutusta A:lle määrättävään rangaistukseen.

Oikeuskäytäntöä tekohetkellä voimassa olleen lain mukaisesta törkeästä lapsenraiskauksesta on niukasti. Käräjäoikeus on rangaistusta mitatessaan kiinnittänyt huomiota Helsingin hovioikeuden tuomiossa 11.9.2020 nro 132058 (R 19/2644) arvioitavana olleeseen tapaukseen, jossa vastaajan syyksi on luettu törkeä lapsenraiskaus. Hovioikeus katsoo, että mainitussa ratkaisussa arvioitavana ollutta tekoa on pidettävä vakavampana kuin käsillä olevaa kohdan 1 tekoa. Mainittuun aiempaan tapaukseen oli sisältynyt käräjäoikeuden toteamin tavoin konkreettista, joskaan ei erityisen voimakasta, fyysistä väkivaltaa. Myös Helsingin hovioikeuden tuomiossa 30.11.2021 nro 151370 (R 20/958) arvioitavana ollutta törkeää lapsenraiskausta, josta hovioikeus on katsonut oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi 5 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistuksen, on pidettävä ankarammin arvosteltavana kuin käsillä olevaa tekoa.

Käsillä olevassa tapauksessa teot ovat keskeytyneet todistaja C:n puuttuessa niihin. Asianomistaja on ollut tekohetkellä voimakkaasti päihtynyt A:n tarjoamasta alkoholista johtuen. Sukupuoliyhteyksiä on ollut vähintään kaksi, ja asianomistajan kertoman perusteella osa niistä on ollut suojaamattomia. A:n ja asianomistajan ikäeroa on pidettävä käräjäoikeuden toteamin tavoin merkittävänä. A:n sukupuoliyhteyksien toteuttamiseksi käyttämää väkivaltaa ei kuitenkaan voida pitää erityisen voimakkaana. Hovioikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistusseuraamus kohdan 1 teosta edellä selostetun oikeuskäytännön valossa tekohetken lain mukaisena törkeänä lapsenraiskauksena olisi 5 vuoden vankeusrangaistus.

Tuomitsemishetkellä voimassa olevan rikoslain 20 luvun 12 §:n mukaisen perusmuotoisen lapsenraiskauksen rangaistusasteikko, 2–10 vuotta vankeutta, on lievempi kuin tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 20 luvun 7 b §:n asteikko, 4–12 vuotta vankeutta. Hovioikeus katsoo, ettei rangaistusasteikkojen vertailun perusteella voida kuitenkaan suoraan päätellä, että voimassa olevan lain soveltaminen johtaisi lievempään lopputulokseen kuin rikoksen tekohetkellä voimassa olleen lain soveltaminen. Tämä johtuu jo siitä, että uuden lain 13 § on soveltamisalaltaan vanhan lain 7 b §:ää jossain määrin suppeampi, ja uuden lain 12 §:n soveltamisalaan kuuluu myös tekoja, joiden voidaan katsoa täyttävän vanhan lain 7 b §:n mukaisen törkeän lapsenraiskauksen tunnusmerkistön. Vertailu on tehtävä niiden lopputulosten perusteella, jotka saadaan soveltamalla syyksi luettuun menettelyyn sekä uutta että vanhaa lakia.

Hovioikeus toteaa, että A:n syyksi kohdassa 1 luettu menettely käsittää seikkoja, jotka eivät kuulu uuden lain 20 luvun 12 §:n tunnusmerkistöön. Tällaiset seikat kuitenkin lisäävät rikoksen moitittavuutta, ja ne tulee ottaa huomioon määrättäessä rangaistusta rikoslain 6 luvun säännösten nojalla. Uuden lain soveltamisesta ei vielä ole oikeuskäytäntöä, mutta rikoslain 20 luvun uudistamiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on myös korostettu, että uudet, alle 16-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvien rikosten nimikkeet ja rangaistusasteikot ovat vanhaa lakia ankarampia sekä että rangaistuksia tulisi jossain määrin ankaroittaa (HE 13/2022 vp s. 1, 50, 53, 58–59, 64 ja 97).

Hovioikeus katsoo, että jos kohta 1 tulisi arvioitavaksi tuomiota annettaessa voimassa olevan lain nojalla perusmuotoisena lapsenraiskauksena, mainittua 5 vuoden vankeusrangaistusta olisi pidettävä oikeudenmukaisena seuraamuksena teosta. Näin ollen voimassa olevan lain soveltaminen ei johtaisi lievempään lopputulokseen, ja sovellettavaksi tulee tekohetkellä voimassa ollut laki (486/2019). A on siis syyllistynyt tekoaikana voimassa olleen lain mukaiseen törkeään lapsenraiskaukseen.

Rangaistusseuraamus

Edellä todettu 5 vuoden vankeusrangaistus on oikeudenmukainen yhteinen rangaistus kohtien 1 ja 2 teoista.

– –

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Rangaistusseuraamukset

Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-2
5 vuotta vankeutta
Vapaudenmenetysaika 29. - 30.3.2021 ja 9.6.2022 - 30.3.2023
Rangaistusta on alennettu ja vapaudenmenetysaikaa on oikaistu.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet:

Presidentti Asko Välimaa
Hovioikeudenneuvos Pertti Lenkkeri (puheenjohtaja)
Hovioikeudenneuvos Heidi Paananen

Ratkaisu on yksimielinen.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 30.5.2023.

‍