Hel­HO:2023:7

Käräjäoikeus oli tuominnut vastaajan 1 vuoden 3 kuukauden ehdottomaan vankeuteen pahoinpitelyistä ja useista muista rikoksista sekä osin täytäntöönpantavaksi määrätystä jäännösrangaistuksesta. Vastaaja ja asianomistaja hakivat hovioikeudelta muutosta tuomioon. Käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen vastaaja tuomittiin toisessa oikeudenkäynnissä murhasta elinkautiseen vankeuteen (ns. jälkituomio). Hovioikeus katsoi rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla elinkautisen vankeuden riittäväksi seuraamukseksi myös hovioikeudessa käsiteltävänä olevista rikoksista, kumosi jäännösrangaistuksen täytäntöönpanemista koskevan määräyksen ja vapautti vastaajan suorittamasta rikosuhrimaksua valtiolle.

LÄNSI-UUDENMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 3.11.2021 nro 146576

Käräjäoikeus on lukenut vastaaja A:n syyksi kaksi pahoinpitelyä, laittoman uhkauksen, ampuma-aserikoksen, huumausainerikoksen, lievän vahingonteon ja näpistyksen. Käräjäoikeus on määrännyt jäännösrangaistuksesta täytäntöönpantavaksi 1 vuoden osuuden ja tuominnut A:n 1 vuoden 3 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen sekä muun ohella velvoittanut A:n suorittamaan valtiolle 80 euron rikosuhrimaksun.

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomari Kari Tuuli ja lautamiehet.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 15.5.2023 nro 119358

Oikeudenkäynti hovioikeudessa

Asianomistaja B on muun ohella vaatinut, että häneen liittyvässä syytekohdassa A tuomitaan perusmuotoisen pahoinpitelyn asemesta törkeästä pahoinpitelystä.

A on muun ohella vaatinut, että syyte hylätään asianomistaja B:hen kohdistuneen pahoinpitelyn, ampuma-aserikoksen ja laittoman uhkauksen osalta ja että jäännösrangaistusta ei määrätä täytäntöönpantavaksi ja vankeusrangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn.

Hovioikeuden tuomion perustelut

– – – – – – – – – –

[Hovioikeus on päätynyt siihen, että käräjäoikeuden tuomiota ei ole A:n syyksilukemisen osalta aihetta muuttaa.]

– – – – – – – – – –

A:n rangaistus

A on käräjäoikeudessa tuomittu 1 vuoden 3 kuukauden vankeusrangaistukseen, mihin on sisältynyt täytäntöönpantavaksi määrätty osa jäännösrangaistuksesta. Arvioitavaksi tulee, mikä merkitys hänen rikosrekisteriotteestaan ilmenevillä muilla rangaistuksilla on tässä asiassa tuomittavan rangaistuksen kannalta.

Rikoslain 7 luvun 6 §:n mukaan jos ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittua syytetään hänen ennen tämän rangaistuksen tuomitsemista tekemästään muusta rikoksesta, voidaan aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus ottaa uutta rangaistusta määrättäessä kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta alentavana tai lieventävänä seikkana. Lisäksi aikaisempi rangaistus voidaan katsoa riittäväksi seuraamukseksi myös myöhemmin käsiteltäväksi tulleesta rikoksesta.

Tässä tapauksessa A on käräjäoikeuden tuomion jälkeen tuomittu toisessa oikeudenkäynnissä murhasta elinkautiseen vankeuteen (Helsingin hovioikeus 28.12.2021). Sitä ennen hänet on eri oikeudenkäynnissä tuomittu varkaudesta 20 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen (Helsingin käräjäoikeus 9.6.2021). Näissä aikaisemmissa tuomioissa käsitellyt rikokset olisi niiden tekoajankohdat huomioon ottaen voitu käsitellä samalla kertaa nyt käsiteltyjen rikosten kanssa, jolloin kaikista rikoksista olisi tuomittu yhteinen rangaistus.

Rikoslain 7 luvun 6 §:n soveltamisella pyritään siihen, että rikoksentekijän kokonaisrangaistus muodostuisi samaksi riippumatta siitä, onko rikokset käsitelty yhdessä vai useammassa oikeudenkäynnissä. Aikaisemman ehdottoman vankeusrangaistuksen vaikutusta uuteen rangaistukseen arvioidaan samojen perusteiden mukaan kuin määrättäessä useammasta rikoksesta samalla kertaa tuomittavaa yhteistä rangaistusta. (KKO 2020:90, kohta 7 ja siinä mainittu oikeuskäytäntö.)

Aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus voidaan ottaa rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla hovioikeudessa huomioon, vaikka se on annettu muutoksenhaun kohteena olevan käräjäoikeuden tuomion jälkeen (KKO 2018:72), kuten nyt on asianlaita edellä mainitun elinkautisen vankeustuomion kohdalla.

Rikoslain 7 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan jos jostakin rikoksesta olisi tuomittava elinkautinen vankeusrangaistus, tuomitaan elinkautinen vankeusrangaistus yhteiseksi rangaistukseksi kaikista rikoksista.

Jos nyt käsiteltävät rikokset olisi käsitelty samalla kertaa aiemmissa oikeudenkäynneissä käsiteltyjen rikosten eli murhan ja varkauden kanssa, A:lle olisi tullut rikoslain 7 luvun 1 §:n 3 momentin nojalla tuomita kaikista rikoksista yhteisenä rangaistuksena elinkautinen vankeusrangaistus. Siten hänelle aikaisemmin tuomittu elinkautinen vankeusrangaistus on katsottava riittäväksi seuraamukseksi myös tässä asiassa käsitellyistä rikoksista.

Kun aikaisempi tuomio katsotaan rikoslain 7 luvun 6 §:n nojalla riittäväksi seuraamukseksi myös nyt käsiteltävistä rikoksista, rikoslain 2 c luvun 14 §:n 1 momentissa säädetyt jäännösrangaistuksen täytäntöönpantavaksi määräämisen edellytykset eivät täyty. Tässä tilanteessa myöskään rikosuhrimaksua ei voida tuomita (KKO 2021:71). Siten syyttäjän vaatimus A:n jäännösrangaistuksen määräämisestä täytäntöönpantavaksi on hylättävä ja A on vapautettava suorittamasta rikosuhrimaksua valtiolle.

– – – – – – – – – –

Hovioikeuden tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Rangaistusseuraamukset
Jäännösrangaistuksen täytäntöönpantavaksi määräämistä koskeva vaatimus hylätään.
Aikaisempi tuomio (Helsingin hovioikeus 28.12.2021 nro 155787) on riittävä seuraamus myös nyt syyksi luetuista rikoksista.
Vapaudenmenetysaika 24.–26.11.2019 ja 15.5.–30.8.2021

Korvausvelvollisuus
A vapautetaan suorittamasta valtiolle rikosuhrimaksua.

– – – – – – – – – –

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

– – – – – – – – – –

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeudenneuvos Arto Perälä
Hovioikeudenneuvos Juha Terho
Asessori Anssi Rantala

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot: Ei lainvoimainen (muutoksenhaun määräaika päättyy 14.7.2023)