HelHO:2023:6

Vastaaja oli asuntonsa makuuhuoneessa pakottanut asianomistajan sukupuoliyhteyteen muun muassa työntämällä sormensa tämän emättimeen. Sen jälkeen vastaaja oli päästänyt asianomistajan poistumaan makuuhuoneesta, mutta asianomistajan ollessa ulko-oven lähellä pukeutumassa vastaaja oli raahannut hänet takaisin makuuhuoneeseen ja toistanut aiemman menettelynsä. Hovioikeus katsoi vastaajan syyllistyneen yhden raiskauksen sijasta kahteen raiskaukseen.

‍LÄNSI-UUDENMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 22.4.2022 nro 116950

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. Raiskaus 25.2.2019

Vastaaja A on käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa

a) pakottanut asianomistaja B:n rikoslain 20 luvun 10 § 1 mom. tarkoittamaan sukupuoliyhteyteen työntämällä sormensa B:n emättimeen ja

b) yrittänyt pakottaa B:n emätinyhdyntään yrittämällä siittimellään tunkeutua B:n emättimeen siinä kuitenkaan onnistumatta, koska B on liikuttamalla vartaloaan estänyt tunkeutumisen.

Ensin A on yllättäen kaatanut B:n sängylleen ja on sen jälkeen jaloillaan ja kehollaan pitänyt B:n paikallaan, minkä jälkeen hän on nostanut B:n paidan ylös, avannut tämän rintaliivit ja imenyt B:n rintoja niin kovaa, että oikeaan rintaan on jäänyt imemisjälki.

Tämän jälkeen A on työntänyt sormensa B:n emättimeen.

Seuraavaksi A on pitänyt kiinni B:n jaloista ja on siittimellään yrittänyt tunkeutua B:n emättimeen siinä kuitenkaan onnistumatta, koska B:n on liikuttamalla vartaloaan pystynyt estämään tunkeutumisen.

Lopuksi A on muun muassa haukkunut B:tä mutta antanut tämän poistua huoneestaan.

B on teon aikana useita kertoja sanonut A:lle, että hän ei halua olla yhdynnässä tämän kanssa.

2. Raiskaus 25.2.2019

A on käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa

c) pakottanut B:n rikoslain 20 luvun 10 § 1 mom. tarkoittamaan sukupuoliyhteyteen työntämällä sormensa B:n emättimeen,

d) yrittänyt pakottaa B:n emätinyhdyntään yrittämällä siittimellään tunkeutua B:n emättimeen siinä kuitenkaan onnistumatta, koska B on liikuttamalla vartaloaan estänyt tunkeutumiset ja

e) yrittänyt pakottaa B:tä kädellään tyydyttämään häntä saamaan siemensyöksyn siinä kuitenkaan onnistumatta, koska B on onnistunut vetämään kätensä pois.

Kun B on syytekohdan 1 tekojen jälkeen onnistunut poistumaan A:n huoneesta ja on ollut asunnon ulko-oven lähellä pukeutumassa ja on ollut laittamassa kenkänsä jalkaan, A on lähestynyt häntä ja on takaapäin ottanut hänestä kiinni ja raahannut B:n takaisin huoneeseensa. Huoneessa A on pitänyt B:stä kiinni ja on ottanut B:n paidan ja rintaliivit pois.

Seuraavaksi A on työntänyt B:n sängylle ja vetänyt tämän housut alas ja työntänyt sormensa B:n emättimeen.

Tämän jälkeen A on pitänyt kiinni B:n jaloista ja on siittimellään yrittänyt tunkeutua B:n emättimeen siinä kuitenkaan onnistumatta, koska B on liikuttamalla vartaloaan pystynyt estämään tunkeutumisen.

A on tässä tilanteessa ääneen pohtinut, pitäisikö hänen ottaa B väkisin, ja on sen jälkeen yrittänyt saada B tyydyttämään häntä kädellään, mutta hän ei ole onnistunut, koska B on vetänyt kätensä pois. Tämän jälkeen tilanne on päättynyt ja B on onnistunut poistumaan paikalta.

B on teon aikana useita kertoja sanonut A:lle, että hän ei halua olla yhdynnässä tämän kanssa.

– – – – – – – – – –

Käräjäoikeuden tuomio

Käräjäoikeus katsoi vastaajan syyllistyneen yhteen raiskaukseen ja totesi, että vastaajan motivaatioperusta oli pysynyt samana ja vastaajan syytekohdissa 1 ja 2 kuvattu menettely oli kohdistunut samaan asianomistajaan. Tapahtumien ajallinen ulottuvuus oli ollut verraten lyhyt, ja vastaajan menettelyssä oli ollut kysymys yhtenäisestä toiminnasta, joka oli perustunut samaan rikoksentekopäätökseen. Käräjäoikeus tuomitsi vastaajan 1 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomari Alexander Lindgren ja lautamiehet.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 5.4.2023 nro 113560

Oikeudenkäynti hovioikeudessa

A on valittanut käräjäoikeuden tuomiosta ja vaatinut, että hänelle tuomittua vankeusrangaistusta alennetaan ja se määrätään ehdolliseksi, jolloin oheisseuraamuksena voidaan tuomita yhdyskuntapalvelua.

Syyttäjä on vastavalituksessaan vaatinut, että A:n katsotaan syyllistyneen raiskauksen sijasta kahteen raiskaukseen ja rangaistusta joka tapauksessa korotetaan.

Hovioikeuden tuomion perustelut

– – – – – – – – – –

Yksi vai kaksi raiskausta

– – – – – – – – – –

Hovioikeus toteaa, että laissa ei ole säännöksiä siitä, milloin yksittäiset teot katsotaan yhdeksi tai useammaksi rikokseksi, vaan kysymys on jätetty oikeuskäytännössä ratkaistavaksi. Kuten ratkaisusta KKO 2022:2 ilmenee, oikeuskäytännössä on kiinnitetty huomiota erityisesti tekojen ajalliseen ulottuvuuteen sekä siihen, onko kysymys ollut yhtenäisestä toiminnasta vai selvästi erillisistä teoista.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä nimenomaan raiskausrikosten yksiköinnistä ei ole. Rangaistuksen mittaamista koskevassa ennakkopäätöksessä KKO 2014:85 vastaajan syyksi oli alemmissa tuomioistuimissa luettu kaksi raiskausrikosta, kun asianomistaja oli samana päivänä tehtyjen tekojen välillä poistunut tekopaikalta mutta hänet oli kuljetettu sinne uudelleen. Helsingin hovioikeuden tuomiossa 26.11.2021 nro 150672 (asia R 21/496) vastaajan katsottiin syyllistyneen saman yön aikana kahteen raiskausrikokseen. Tapauksessa ensimmäisen teon jälkeen asianomistaja oli käynyt nukkumaan ja vastaaja oli mennyt suihkuun, minkä jälkeen vastaaja oli toistanut tekonsa. Kyseisen ratkaisun perusteluissa on todettu, että rikosten yksiköinnissä on muun ohella otettava huomioon, onko väkivallalla tai sen uhalla pakottaminen päättynyt tekojen välissä siten, että uutta tekoa on pidettävä aikaisempaan tekoon nähden erillisenä raiskausrikoksena.

Tässä tapauksessa A:n menettelyn yksiköimistä yhdeksi raiskaukseksi puoltaa se, että kyse on ollut samassa paikassa tapahtuneesta yhtäjaksoisesta tapahtumaketjusta, jossa asianomistajan seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen kohdistuneet loukkaukset ovat keskeytyneet vain lyhyeksi aikaa asianomistajan yrittäessä poistua asunnosta. Harkinnassa vastakkaiseen suuntaan taas vaikuttaa se, että teko on tosiasiallisesti päättynyt, kun A on ensimmäisen sukupuoliyhteyden jälkeen sallinut asianomistajan poistua makuuhuoneesta. Tämän jälkeen A on uudelleen aloittanut seksuaalisen väkivallan tekemisen raahaamalla asianomistajan takaisin makuuhuoneeseen ja pakottamalla tämän jälleen sukupuoliyhteyteen.

Hovioikeus katsoo, että viimeksi mainitulle näkökohdalle on annettava yksiköintiä koskevassa harkinnassa suurempi painoarvo kuin sille, että teot ovat tapahtuneet sinänsä yhtäjaksoisessa tilanteessa lyhyen ajan sisällä. Kun A on päättänyt luopua teon jatkamisesta ja antanut asianomistajan poistua huoneesta, rikoksen tekeminen on objektiivisesti tarkasteltuna päättynyt. Asia on ollut näin myös asianomistajan näkökulmasta, sillä hän on tuossa vaiheessa voinut olettaa, että hän oli päässyt pois tilanteesta ja hänen seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteensa kohdistuneet loukkaukset olivat päättyneet. Se, että A onkin tämän jälkeen vielä uudemman kerran kohdistanut asianomistajaan seksuaalista väkivaltaa, on myös edellyttänyt A:lta nimenomaista uutta rikoksentekopäätöstä, vaikka tekojen motivaatioperusta onkin ollut sama. Hovioikeus pitää näin ollen luonnollisen katsantokannan mukaisena, että asianomistajaan katsotaan tässä tapauksessa kohdistuneen kaksi erillistä tekoa, jotka on siten yksiköitävä omiksi raiskausrikoksikseen.

Edellä todetuin perustein hovioikeus katsoo toisin kuin käräjäoikeus, että A on syyllistynyt yhden raiskauksen sijaan kahteen raiskaukseen. Käräjäoikeuden tuomiota on siten tältä osin muutettava.

Teknisistä syistä syytteen kohdat 1 ja 2 on merkitty hovioikeuden tuomiolauselmalle kohdiksi 1.1 ja 1.2.

– – – – – – – – – –

Hovioikeuden tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Syyksi luetut rikokset
1.1. Raiskaus 25.2.2019
1.2. Raiskaus 25.2.2019

Rangaistusseuraamukset
2 vuotta vankeutta
Rangaistusta on korotettu.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

– – – – – – – – – –

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeudenneuvos Kari Vesanen
Hovioikeudenneuvos Kati Lavi-Waltari
Hovioikeudenneuvos Juha Terho

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot: Korkeimmassa oikeudessa (6.6.2023)