HelHO:2024:2

A:ta syytettiin syyllistymisestä mahdollisesti samaan huumausaine-erään kohdistuvaan huumausainerikokseen sen jälkeen, kun hänet oli jo ehditty tuomita aiemmasta mahdollisesti samaan huumausaine-erään kohdistuneesta huumausainerikoksesta. Hovioikeus katsoi, että vaikka kyse olisikin samaan huumausaine-erään kohdistuneesta huumausainerikoksesta, erityisesti tekojen välillä kulunut aika ja niiden erillinen motivaatioperusta huomioon ottaen kyse oli uudesta ja erillisestä huumausainerikoksesta. Estettä syytteen tutkimiselle ja syyksilukemiselle ei tältä osin ollut.

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 24.1.2023

Helsingin käräjäoikeus on tuominnut A:n kohdan 1 huumausainerikoksesta ja kohdan 2 lievästä ampuma-aserikoksesta yhteiseen 5 kuukauden vankeusrangaistukseen. Helsingin käräjäoikeuden tuomio 24.1.2023 kuvataan tarpeellisilta osin hovioikeuden ratkaisussa.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Marjukka Syväterä.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 12.3.2024

--

Valitus

A on vaatinut, että syyte kohdassa 1 hylätään ja toissijaisesti, että Turun hovioikeuden tuomiossa 6.4.2023 nro 114359 tuomittu 5 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistus katsotaan riittäväksi seuraamukseksi myös kohdan 1 rikoksesta. Lisäksi A on vaatinut, että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

Käräjäoikeuden tuomio oli virheellinen siltä osin kuin se oli katsonut, että kohdassa 1 olisi ollut kyse eri rikoksesta kuin siitä, josta A oli jo tuomittu Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomiolla 12.1.2022 nro 101154, jonka Turun hovioikeus oli lainvoimaisella tuomiollaan 6.4.2023 nro 114359 pysyttänyt. Kohdan 1 huumausainerikoksessa 16.2.2022 oli käräjäoikeudenkin toteamalla tavalla mahdollisesti kyse samasta amfetamiinierästä kuin Turun hovioikeuden tuomiossa 6.4.2023, jossa A oli tuomittu muun ohella 74,4 gramman amfetamiinierän hallussapidosta 16.9.2021. Samaan huumausaineeseen kohdistuvat eri menettelyt muodostivat yhden kokonaisuuden siten, että sama erä ei voinut tulla kertautuvasti syyksi luetuksi. Kyse oli näin ollen yhdestä huumausainerikoksesta. A:lla oli ollut kohdan 1 amfetamiinierä hallussaan jo ennen hänen kiinniottoaan 16.9.2021. Rikosta ei tehnyt toiseksi se, että A ei ollut vapautumisensa jälkeen hankkiutunut eroon hänellä jo aiemmin hallussa olleesta amfetamiinierästä siltä osin kuin se ei ollut tullut takavarikoiduksi 16.9.2021.

A:lle ei tullut tuomita lainkaan rangaistusta kohdan 1 rikoksesta ottaen huomioon, että Turun hovioikeuden tuomitsema 5 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistus oli jo pitänyt sisällään 74,4 gramman amfetamiinierän hallussapidon, eikä kohdan 1 laittoman hallussapidon kohteena olleilla muilla huumausaineilla kuin amfetamiinilla olisi ollut vaikutusta rangaistuksen mittaamiseen. Joka tapauksessa Turun hovioikeuden tuomio 6.4.2023 tuli ottaa huomioon rangaistusta alentavana seikkana.

Vastaus

Syyttäjä ei ole vastannut valitukseen.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

A on Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomiolla 12.1.2022, jonka Turun hovioikeus on lainvoimaisella tuomiollaan 6.4.2023 pysyttänyt, tuomittu muun ohella törkeästä huumausainerikoksesta 16.9.2021 Mäntyharjulla. A:n syyksi on sanotussa törkeässä huumausainerikoksessa luettu muiden tuomiossa erikseen yksilöityjen huumausaineiden lisäksi 74,4 gramman amfetamiinin laiton hallussapito ainakin osittain myyntitarkoitusta varten yhdessä toisen henkilön kanssa heidän kotonaan. Sanotusta amfetamiinista 37,8 grammaa on ollut pitoisuudeltaan 53-painoprosenttista ja 13,6 grammaa 24-painoprosenttista. Loppuosan eli 23 gramman osalta pitoisuutta ei ole selvitetty.

Edellä viitatun Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomion 12.1.2022 antamisen jälkeen A:n syyksi on valituksenalaisen tuomion kohdassa 1 luettu huumausainerikos 16.2.2022 Helsingissä. A:n syyksi on sanotussa huumausainerikoksessa luettu muiden tuomiossa erikseen yksilöityjen huumausaineiden eli marihuanan, MDMA:n ja LSD:n lisäksi 20,1 gramman amfetamiinin laiton hallussapito. Sanotusta amfetamiinista 12,4 grammaa on ollut pitoisuudeltaan 52-painoprosenttista.

A on jo käräjäoikeudessa tuonut esiin, että kyse oli ainakin amfetamiinin osalta samasta huumausaineesta, josta hänet oli jo Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomiolla 12.1.2022 tuomittu. Käräjäoikeus piti tältä osin mahdollisena sitä, että kyseessä oleva amfetamiini oli voinut olla peräisin samasta erästä kuin se, josta A oli Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomiolla 12.1.2022 tuomittu. Kyse oli kuitenkin laittomasta huumausaineesta, josta A:n olisi tullut hankkiutua eroon. Nyt puheena olevat huumausaineet olivat löytyneet 16.2.2022, joka oli myös rikoksen tekoaika. Ottaen huomioon Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomiossa käsitellyn törkeän huumausainerikoksen 16.9.2021 ja puheena olevan kohdan 1 mukaisen huumausainerikoksen 16.2.2022 välillä kulunut aika sekä se, että Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomio oli annettu 12.1.2022, kysymys ei ollut enää samasta teosta kuin mistä vastaaja oli jo aiemmin tuomittu. Vaikka kyseessä olevat aineet olisivatkin osin samoja, kyse oli uudesta teosta.

Asiassa on kysymys huumausainerikoksen yksiköinnistä kohdassa 1 tarkoitetun amfetamiinin osalta sekä tämän vaikutuksesta syyteoikeuteen, kun A on ennen syytteen mukaista huumausainerikosta tuomittu mahdollisesti osaksi samaan amfetamiinierään kohdistuneesta huumausainerikoksesta. Kysymys on myös rangaistuksen mittaamisesta sekä aikaisemman tuomion vaikutuksesta rangaistukseen.

Rikosten yksiköintiä koskevan arvioinnin lähtökohdat

Laissa ole säännöksiä siitä, milloin yksittäiset teot katsotaan yhdeksi tai useammaksi rikokseksi. Rajanveto yhden ja useamman rikoksen välillä on siten jäänyt oikeustieteen ja oikeuskäytännön varaan. Yhden ja useamman teon tapausten erottelemiseksi ei ole aina olemassa selviä perusteita, vaan se seikka, kumpaan ryhmään tapaus luetaan kuuluvaksi, jää usein riippumaan lainkäyttäjän harkinnasta. (HE 40/1990 vp s. 11 ja 39.)

Oikeuskäytännössä arvioinnin lähtökohdaksi on otettu lain esitöissä mainitun mukaisesti niin sanottu luonnollinen katsantokanta (LaVM 15/1990 vp s. 3). Tekojen ykseyden arvioinnissa on tällöin kiinnitetty huomiota erityisesti tekojen ajalliseen ulottuvuuteen sekä siihen, onko kysymys ollut yhtenäisestä toiminnasta vai selvästi erillisistä teoista. Rikostunnusmerkistöjen muotoilu, niiden tavoitteet ja niillä suojattavat oikeushyvät, asianomistajien lukumäärä sekä tekojen motivaatioperusta vaikuttavat siihen, pidetäänkö tekoja yhtenä vai useampana rikoksena. (KKO 2022:2, kohta 11 ja siinä viitatut ratkaisut.)

Rikoslain 50 luvun esitöissä on lausuttu rajanvetotilanteista nimenomaan huumausainerikoksissa. Lain esitöiden mukaan rikoksentekijän syyllistyessä useaan samaan erään kohdistuvaan huumausainerikokseen tekoa olisi pidettävä vain yhtenä huumausainerikoksena (HE 180/1992 vp s. 22). Korkein oikeus on sanottuun esityölausumaan viitaten katsonut esimerkiksi ratkaisussaan KKO 1997:117 samaan huumausaine-erään kohdistuneen laittoman maahantuonnin, hallussapidon ja välittämisen muodostavan yhden törkeän huumausainerikoksen, koska huumausaine-erä oli tekijä, joka yhdisti siihen liittyvät teot jatkuvaksi toiminnaksi ja yhdeksi kokonaisuudeksi.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2015:18 todetulla tavalla huumausainerikoksella ei ole asianomistajia, joiden lukumäärän perusteella voitaisiin arvioida yhden ja useamman rikoksen rajanvetoa. Sanotussa ratkaisussa saman henkilön tekemät lyhyinkin väliajoin toistuvat huumausaineen luovutukset ja ostot oli sinänsä yleensä mahdollista arvioida paitsi yhtenä rikoksena myös eri rikoksina. Huumausaineen toistuvaa luovuttamista oli perusteltua pitää yhtenä rikoksena huomioon ottaen osatekojen ajallinen ulottuvuus, toiminnan jatkuva luonne sekä tekojen yhteinen ja samanlaisena jatkunut motivaatioperusta. Sanotussa ratkaisussa samaan kokonaisuuteen liittyneet saman huumausaineen toistuvat ostot oli perusteltua katsoa kuuluvaksi samaan rikokseen. (KKO 2015:18, kohdat 6–8).

Korkein ei ole antanut voimassa olevan rikoslain 50 luvun aikana ennakkopäätöstä huumausainerikosten yksiköinnistä tilanteessa, jossa tekijää syytetään syyllistymisestä samaan huumausaine-erään kohdistuvaan huumausainerikokseen sen jälkeen, kun hänet on jo ehditty tuomita aiemmasta samaan huumausaine-erään kohdistuneesta huumausainerikoksesta. Korkein oikeus on ennen rikoslain 50 luvun voimaantuloa 1.1.1994 ja sen vuoden 1992 esitöiden yksiköintiä koskevaa lausumaa antanut aiheeseen liittyen ratkaisun KKO 1981 II 123. Ratkaisussaan KKO 1981 II 123 korkein oikeus tuomitsi tekijän rangaistukseen huumausainerikoksesta, kun hän oli pitänyt hallussaan huumausaineita, jotka hän oli anastanut lääketehtaan varastosta. Ennen kiinni jäämistään tekijä oli ehtinyt piilottaa osan tuomiossa tarkoitetuista huumausaineista niin, että niitä ei ollut saatu takavarikkoon. Kärsiessään saamaansa vankeusrangaistusta tekijä oli kyennyt levittämään piilottamiaan huumausaineita. Korkein oikeus katsoi, että tekijä voitiin tuomita uudestaan rangaistukseen vankilassa tapahtuneesta huumausaineen levittämisestä.

Oikeuskirjallisuudessa on esitetty toisistaan poikkeavia kannanottoja ratkaisun KKO 1981 II 123 sisältämien oikeusohjeiden hyödynnettävyydestä voimassa olevan lain aikaisten tekojen arviointiin. Yhtäältä on katsottu, että vaikka korkeimman oikeuden sanottu ratkaisu on vanha, siitä ilmenevä oikeusohje on yhä perusteltu. Siten jos tekijä tuomitaan huumausainerikoksesta, muodostavat tuomion antamisen jälkeen tehdyt teot uuden rikoksen, vaikka ne kohdistuisivat samaan huumausaine-erään. (Siro, Jukka: Huumausainerikokset, 2017, s. 216.) Toisaalta on katsottu, että sanottuun ratkaisuun on suhtauduttava varoen. Oikeuskäytännössä ei vuonna 1981 tunnettu nykyisenkaltaista yhtenäisen rikoksen käsitettä, vaan eri osatekoja käsiteltiin itsenäisesti. Yhtenäisrangaistusjärjestelmän myötä on alettu entistä useammin pitää yhtenä rikoksena tekoja, joita pidettiin aiemmin eri rikoksina ja joista tuomittavat rangaistukset yhdistettiin. (Tolvanen, Matti: Huumausainerikokset, lääkerikos, dopingrikokset ja alkoholirikokset. Teoksessa Frände, Dan ym.: Keskeiset rikokset, 2023, s. 1030.)

Oikeuskirjallisuudessa on edelleen käyty keskustelua huumausainerikosten yksiköinnistä ja tuomion oikeusvoimavaikutuksesta sellaisessa tilanteessa, jossa tekijä on lainvoimaisella tuomiolla tuomittu huumausaine-erän maahantuonnista, minkä jälkeen havaitaan sanotun huumausaine-erän olleen isompi kuin mistä tekijä on tuomittu. Yhtäältä on katsottu, ettei vanha tuomio estäisi käsittelemästä uutta syytettä huumausaineen maahantuonnista siitä osasta huumausaine-erää, joka ei ole ollut lainvoimaisen tuomion antamishetkellä tiedossa (Nuutila, Ari-Matti & Melander, Sakari: RL 50 luku. Huumausainerikokset. Teoksessa Lappi-Seppälä, Tapio ym.: Rikosoikeus, 2009, s. 1399). Toisaalta on katsottu, että aikaisemman tuomion oikeusvoimavaikutus estäisi uuden syytteen tutkimisen huumausaineen maahantuonnista siltä osin kuin sen kohteena olisi se osa huumausaine-erästä, joka ei ole ollut aikaisemman tuomion kohteena. Jos tekijän tosiasiallinen menettely on pysynyt samana, tällainen yksin määrällinen ero rikoksen kohteessa ei muuttane teon luonnetta riittävästi, jotta uusi syyte voitaisiin tutkia. (Tolvanen, Matti: Huumausainerikokset, lääkerikos, dopingrikokset ja alkoholirikokset. Teoksessa Frände, Dan ym.: Keskeiset rikokset, 2023, s. 1030; Siro, Jukka: Huumausainerikokset, 2017, s. 217; Koponen, Pekka: Yksi vai useita rikoksia – Rikosten yhtymisestä, Defensor Legis, 2015, s. 618–619.)

Yksiköinti, syyteoikeus ja syyksilukeminen kohdassa 1

Asiassa on A:n myöntämisen ja sitä tukevan kirjallisen todistelun perusteella selvitetty, että A on pitänyt kohdassa 1 tarkoitetulla tavalla laittomasti hallussaan 16,7 grammaa marihuanaa, 12,5 kappaletta MDMA:ta sisältäviä tabletteja, kaksi kappaletta LSD:tä sisältäviä paperilappuja sekä 20,1 grammaa amfetamiinia. A on valittanut syyksilukemisesta ainoastaan hänellä riidattomasti hallussaan olleen amfetamiinin osalta katsoen, että Turun hovioikeuden tuomio 6.4.2023 samaa huumausaine-erää koskien esti tältä osin syytteen tutkimisen.

Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin mahdolliseksi, että amfetamiinin osalta kyse on samasta amfetamiinierästä, jonka hallussapidosta A on tuomittu Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomiolla 12.1.2022, jonka Turun hovioikeus on lainvoimaisella tuomiollaan 6.4.2023 pysyttänyt. Tätä johtopäätöstä tukee se, että kyse on kummassakin tapauksessa ollut useamman kymmenen gramman amfetamiinimäärästä, joka on ollut pitoisuudeltaan lähes täsmälleen saman vahvuista. Myös A on mieltänyt käsitelleensä amfetamiinierää yhtenä kokonaisuutena. Kun kyse on osasta mahdollisesti samaa amfetamiinierää, kohdan 1 amfetamiinin on täytynyt olla A:n määräysvallassa esimerkiksi kätkettynä tai muuten sijoitettuna toisaalle jo ennen syyllistymistä siihen rikokseen, josta hänet on ehditty tuomita ennen nyt käsiteltävänä olevaa tekoa. Tältä osin arvioitavaksi tulee edellä esitettyjen oikeusohjeiden perusteella se, voidaanko A:ta ylipäätään enää syyttää samaan huumausaine-erään lukeutuvan amfetamiinin hallussapidosta kohdassa 1.

Asiassa kirjallisena todisteena esitetystä kotietsintä- ja takavarikkopöytäkirjasta ilmenee, että A:n hallussaan pitämät huumausaineet on tavattu Helsingin Pukinmäessä sijainneesta asunnosta. Poliisi oli vihjeen perusteella tavoitellut etsintäkuulutettua A:ta ja tämän puolisoa kyseisestä osoitteesta. Kotietsintä oli suoritettu huumausaineiden löytämiseksi sen jälkeen, kun A:n tavaroita kerättäessä oli löydetty marihuanaa vaatekaapissa olleen takin taskusta. Amfetamiini oli kotietsinnässä löydetty asunnon makuuhuoneessa olleesta hygienialaukusta, jonka sisällä oli neljä erikokoista, painoltaan 1,8–12,4 gramman pussia amfetamiinia. A ei ollut kirjoilla kyseisessä asunnossa, vaan hän asui siellä puolisonsa kanssa tilapäisesti.

Hovioikeus toteaa, että törkeässä huumausainerikoksessa 16.9.2021, jonka Turun hovioikeus on tuomiollaan 6.4.2023 lainvoimaisesti lukenut A:n syyksi, yhteensä 74,4 gramman amfetamiini oli löydetty A:n ja tämän puolison yhteisestä asunnosta Mäntyharjulta. Amfetamiini oli ollut eri paikoissa asuntoa pienempiin pakkauksiin pakattuna. Kyse oli ainakin osittaisesta myyntitarkoituksesta. Lisäksi A:n syyksi on sanotussa tuomiossa luettu muun ohella kolme muuta amfetamiinin myyntiin tai hallussapitoon liittyvää 5.8.2021, 12.9.2021 ja 13.9.2021 tehtyä törkeää huumausainerikosta Helsingissä siten, että A oli pitänyt hallussaan ja myynyt amfetamiinia hotellihuoneesta käsin tai myynyt sitä sovitussa tapaamispaikassa.

Edellä esitettyjen oikeusohjeiden mukaisesti lähtökohtana voidaan pitää, että samaan huumausaine-erään kohdistuvat teot tulee arvioida yhtenä huumausainerikoksena. Tätä huumausainerikoksen yksiköinnin sääntöä ei voida kuitenkaan kaikissa tilanteissa pitää poikkeuksettomana. Tekojen ykseyden arvioinnissa on myös huumausainerikoksissa yhtä lailla kiinnitettävä huomiota tekojen ajalliseen ulottuvuuteen, motivaatioperustaan sekä siihen, onko kysymys ollut yhtenäisestä toiminnasta vai selvästi erillisistä teoista.

Hovioikeus katsoo, että yksin huumausaine-erän samuuden perusteella tapahtuvaan yksiköintiin tulee suhtautua erityisen kriittisesti tilanteessa, jossa tavattuun huumausaine-erään kohdistetaan ensin takavarikko ja sen hallussapitäjä otetaan kiinni pyrkimyksin estää sanotun huumausaine-erän hallussapito, myynti, välittäminen ja levittäminen, ja jonka jälkeen tekijä myös tuomitaan huumausainerikoksesta. Erityisesti tuomion ja siihen sisältyvän moitteen antamisen jälkeen kaikki tulevat samaan huumausaine-erään kohdistuvat teot, jotka eivät tosiasiallisen menettelynsä osalta ole tulleet arvioiduksi aiemmassa tuomiossa, ja jotka ovat mahdollisia ainoastaan siitä syystä, että huumausainetta on sen alkuperäisen kätkemisen vuoksi jäänyt yhä jäljelle, merkitsevät kukin jo tuomittuun tekoon nähden lähtökohtaisesti uutta eli ajallisesti ja toiminnallisesti itsenäistä rikoksentekopäätöstä ja rikosta.

Turun hovioikeuden tuomioon 6.4.2023 kirjatulla tavalla A on ollut kyseisen, muun ohella 16.9.2021 syyksi luetun törkeän huumausainerikoksen vuoksi vapautensa menettäneenä ensin 16.–28.9.2021 sekä uudelleen kohdan 1 rikokseen liittyvästä kiinniottamisestaan 16.2.2022 lukien. Näin ollen kohdan 1 teossa amfetamiinia ja muita huumausaineita oli tavattu ja takavarikoitu A:n hallusta noin viiden kuukauden vapauden jälkeen sekä kuukauden kuluttua siitä, kun A oli saanut aiemman huumausainerikostuomion. Huumausaineet oli myös tavattu ja takavarikoitu eri paikkakunnalla kuin mistä aikaisemman tuomion tarkoittama amfetamiinierä. Kohdan 1 amfetamiini oli sijainnut neljään pussiin pakattuna laukussa, jota kokonsa puolesta oli voitu kuljettaa mukana. Asiassa käräjäoikeudessa kuultu A:n puoliso on todennut hänen ja A:n olleen kiinniottamishetkellä 16.2.2022 tutkintavankeudessa ja eläneen matkalaukkuelämää.

Hovioikeus katsoo edellä esitetyin perustein ja asiassa esitetyt seikat huomioon ottaen, että kohdan 1 mukaisessa amfetamiinin hallussapidossa ei ole ollut kyse siitä samasta menettelystä 16.9.2021, joka on jo tullut Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomiolla 12.1.2022 tutkituksi. Kyse on siten uudesta ja erillisestä huumausainerikoksesta 16.2.2022.

Edellä esitetyin lisäyksin hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion siltä osin kuin se on katsonut, että kohdan 1 mukaisessa amfetamiinin hallussapidossa on ollut kyse uudesta huumausainerikoksesta. Aihetta muuttaa käräjäoikeuden tuomiota ei tältä osin ole.

Rangaistus

Hovioikeus ei edellä ole muuttanut syyksilukemista. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja johtopäätökset rangaistuksen osalta.

A on syyllistynyt kohtien 1 ja 2 rikoksiin Turun hovioikeuden tuomiollaan 6.4.2023 pysyttämän Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomion 12.1.2022 jälkeen. Näin ollen A:lle aikaisemmin tuomittua vankeusrangaistusta ei voida katsoa riittäväksi seuraamukseksi nyt käsiteltävistä rikoksista eikä sitä ole otettava myöskään huomioon rangaistusta alentavana seikkana.

--

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

--

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeudenneuvos Terhi Mattila
Hovioikeudenneuvos Antto Orasmaa
Asessori Noora Suokas

Ratkaisu on yksimielinen.

Ei lainvoimainen.