I-SHO:2021:1

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

A oli otettu kiinni poliisilain nojalla päihtymyksen johdosta ja sijoitettu poliisiauton takatilaan. A oli karannut takatilasta B:n avattua A:lle takatilan oven. A:n menettelyä voitiin arvioida vangin karkaamista koskevan säännöksen nojalla, koska säännös ei koskenut pelkästään rikosperusteella viranomaisen huostassa olevia kiinniotettuja, vaan myös poliisilain nojalla kiinniotettuja päihtyneitä. A syyllistyi menettelyllään vangin karkaamiseen.

KYMENLAAKSON KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 25.11.2020

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. Vangin karkaaminen
Rikoslaki 16 luku 16 §
03.07.2020 Kotka

A, ollessaan kiinniotettuna poliisiauton takatilassa, karkasi sieltä häntä kuljettavan poliisipartion huostasta B:n avattua hänelle poliisiauton takaoven.

- - - - - - - - - - - -

Tuomion perustelut

Syyksilukeminen perusteluineen

Vastaaja A on menetellyt syytteessä kuvatulla tavalla ja syyllistynyt siihen rikokseen, josta syyttäjä on vaatinut hänelle rangaistusta.

Vastaajan menettely täyttää vangin karkaamisen tunnusmerkistön. Hän on ollut viranomaisen huostassa kiinniotettuna poliisiauton takatilassa ja karannut sieltä häntä kuljettavan poliisipartion huostasta toisen henkilön avattua hänelle oven ulkopuolelta. Käräjäoikeus katsoo A:n olleen kuljetettavana, vaikka poliisiauto ei ollut vielä lähtenyt liikkeelle. Lain esitöistä tai oikeuskäytännöstä ei ilmene, että juopumuspidätykset olisi ollut tarkoitus rajata säännöksen ulkopuolelle tai että poliisiauton takaoven pitäisi olla lukittu. Kysymys on täytetystä teosta, koska A on päässyt poistumaan poliisin huostasta.

A on käräjäoikeudessa kertonut luulleensa, että poliisi päästi hänet pois, lähteneensä autosta ja poistuneensa kävellen paikalta oven avaamisen jälkeen. Poliisi oli tavoittanut hänet läheisestä ostoskeskuksesta. Hän on kertonut, ettei ollut nähnyt kuka oven avasi. Käräjäoikeus ei pidä uskottavana sitä, että A olisi luullut, että poliisi olisi yhtäkkiä päästänyt hänet vapaaksi. Hän on ilmoituksensa mukaan ollut aikaisemminkin lukuisia kertoja poliisin kiinniottamana. Hän on siten ollut tietoinen siitä, ettei poliisi vapauta ketään hänen kuvaamallaan menettelyllä.

Syyttäjä on vedonnut näyttönä merkityiltä osin A:n esitutkintakertomukseen sivuilta 9-10. A on katsonut, ettei hänen esitutkintakertomustaan saa ottaa asiassa näyttönä huomioon, koska hän on ollut kuulustelussa ilman avustajaa ja humalassa. Toisaalta hän on myös todennut, ettei ole ollut selvin päin sen jälkeen kun on päässyt viimeksi vankilasta helmikuussa tai maaliskuussa 2020. A:n ilmoittamin perustein hänen esitutkintakertomustaan ei oteta näyttönä asiassa vastaan.

Asiassa ei ole perustetta jättää A:ta rangaistukseen tuomitsematta, mutta rangaistusta mitattaessa otetaan kuitenkin huomioon se, että toinen henkilö on vastaajan pyytämättä avannut poliisiauton oven.

- - - - - - - - - - - -

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Syyksi luettu rikos

1. Vangin karkaaminen
03.07.2020
Rikoslaki 16 luku 16 §

Rangaistusseuraamukset

Sakko
Syyksi luetut rikokset 1
20 päiväsakkoa à 6,00 euroa = 120,00 euroa

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Tanja Arpiainen

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 17.5.2021

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

A on vaatinut, että syyte hylätään.

A ei ole syyllistynyt vangin karkaamiseen, koska sitä koskevan rikoslain 16 luvun 16 §:n tarkoituksena on rangaista tekijää vain niissä tapauksissa, joissa vapaudenmenetys perustuu tekijän oikeudenvastaiseen menettelyyn. A oli otettu kiinni poliisilain 2 luvun 2 §:n nojalla juopumuksen johdosta hänen itsensä suojaamiseksi, eikä kysymys ollut ollut rikoksen johdosta tehdystä kiinniotosta. Vangin karkaaminen ei koske niin sanottua juopumuspidätystä. Vangin karkaamista koskevien lain esitöiden (HE 6/1997 vp, s. 52 ja 65) mukaan vangin karkaaminen on tarkoitettu koskemaan vain rikoksen perusteella viranomaisen huostassa olevia henkilöitä. Esitöissä viitatulla aikaisemmalla oikeuskäytännöllä (KKO 1972-I-3) ei ole asiassa merkitystä, koska julkinen juopottelu oli tuolloin oikeudenvastainen teko ja saattoi jo itsessään johtaa ehdollisen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoon. Asian oikeudellinen tila on sittemmin kuitenkin tältä osin muuttunut poliisilain ja ehdollista vankeusrangaistusta koskevien säännösmuutosten myötä.

Vastaus

Syyttäjä on vastustanut muutosvaatimusta.

Käräjäoikeuden tuomio on oikea eikä sitä tule muuttaa. Poliisin kiinniottaman A:n menettely täyttää vangin karkaamisen tunnusmerkistön, koska sitä koskevaa rikoslain 16 luvun 16 §:ää on sovellettava sanamuotonsa mukaisesti vangittujen lisäksi myös pidätettyihin ja viranomaisen huostassa oleviin kiinniotettuihin. Pykälässä ei ole asetettu mitään erityisiä vaatimuksia kiinnioton perusteisiin liittyen. Edellä mainituissa esitöissä (s. 65) on vielä mainittu sen soveltamisalan yhteydessä nimenomaan päihtymyksen johdosta säilöön otetut.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta, että poliisipartio on ottanut A:n kiinni päihtymyksen johdosta ja sijoittanut hänet poliisiauton kuljetustilaan, josta A on poistunut ilman poliisin antamaa lupaa. Asiassa on kysymys siitä, täyttääkö A:n menettely vangin karkaamisen tunnusmerkistön.

Sovellettavat oikeusohjeet

Rikoslain 16 luvun 16 §:n (563/1998) mukaan vangin karkaamisesta tuomitaan vanki, pidätetty tai viranomaisen huostassa oleva kiinniotettu taikka sotilaskurinpitolaissa tarkoitettuun arestiin määrätty henkilö, joka karkaa tai yrittää karata rangaistuslaitoksesta tai muusta säilöstä taikka häntä vartioivan, saattavan tai kuljettavan henkilön huostasta.

Aikaisemmin voimassa olleen rikoslain 16 luvun 11b §:n (613/1974) mukaan vangin karkaamisesta tuomittiin, jos vanki karkasi tai yritti karata rangaistuslaitoksesta tai muusta säilöstä taikka sen huostasta, joka häntä vartioi, saattoi tai kuljetti. Tätä aikaisemman asiallisesti saman sisältöisen säännöksen (155/1932) voimassa ollessa korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1972-I-3 katsonut päihtymyksen vuoksi säilöön pannun ja sieltä luvattomasti poistuneen henkilön syyllistyneen karkaamiseen.

Nyt voimassa olevan ja asiassa sovellettavaksi tulevan rikoslain 16 luvun 16 §:ää koskevien lain esitöiden (jäljempänä esityöt) mukaan ehdotetussa pykälässä olisi vangin karkaamista koskeva voimassa olevaa lakia asiallisesti vastaava säännös. Vangin karkaamista koskevaa rangaistussäännöstä on käytännössä sovellettu muidenkin kuin rangaistusta suorittavien vankien karkaamiseen. Tällaisina henkilöinä on pidetty tutkintavankeja, rikoksen johdosta pidätettyjä tai kiinniotettuja ja päihtymyksen vuoksi säilöön otettuja. Pidätettyjen, kiinniotettujen ja päihtymyksen vuoksi säilöön otettujen karkaamisen oikeudellinen arvostelu on kuitenkin ollut epäyhtenäistä. Esityksessä on päädytty siihen, että vangin karkaamista koskeva rangaistussäännös on edelleen tarpeen. Rangaistussäännöksen tarkoituksena on osaltaan turvata viranomaisten toimintamahdollisuuksia heidän suorittaessaan virkaan liittyviä tehtäviään. (HE 6/1997 vp, s. 57 ja 64)

Esitöiden mukaan (s. 89 ja 97) rikoksen tekijänä vangin karkaamisen osalta voisivat lähtökohtaisesti olla samat henkilöt, jotka on mainittu vangin laittoman vapauttamisen kohteina. Esitöissä on tältä osin mainittu myös kiinniotettu. Heitä ovat muut lain nojalla vapautensa menettäneet, jotka ovat virkamiehen tai sotilaan vartioitavina, saatettavina tai kuljetettavina. Viranomaisilla on valtuus useiden säännösten nojalla ottaa henkilö kiinni siten, että häntä pidetään ehdotetussa lainkohdassa tarkoitettuna kiinniotettuna. Esitöiden mukaan poliisimies saa ottaa noudettavaksi määrätyn kiinni. Poliisilain 39 §:ssä on vastaavia säännöksiä, jotka koskevat noutamista poliisitutkintaan. Poliisilaissa on muitakin kiinniottamiseen oikeuttavia säännöksiä, esimerkiksi etsintäkuulutetun kiinniottamista koskeva 12 §. Esitöiden mukaan yleensä terveyden- ja sosiaalihuollon lainsäädäntöön kuuluvien säännösten nojalla pakkotoimenpiteiden kohteiksi joutuneita ei ole pidettävä ehdotuksessa tarkoitettuina kiinniotettuina henkilöinä.

Poliisilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan poliisimiehellä on oikeus ottaa kiinni henkilö hänen suojaamisekseen henkeä, ruumiillista koskemattomuutta, turvallisuutta tai terveyttä välittömästi uhkaavalta vakavalta vaaralta, jos henkilö ei kykene pitämään huolta itsestään eikä vaaraa voida muuten poistaa tai henkilöstä huolehtia muilla keinoin.

Johtopäätökset

Hovioikeus toteaa, ettei vangin karkaamista koskevan säännöksen sanamuodosta ilmene, että se koskisi vain rikosperusteella viranomaisen huostassa olevaa kiinniotettua. Säännös ei sen sanamuotoa tulkiten aseta eroa sille, millä perusteella henkilö on kiinniotettu.

Aikaisemmin voimassa olleesta vangin karkaamista koskevasta rangaistussäännöksestä (613/1974) ei sen sanamuoto huomioon ottaen ilmennyt sen koskevan vankien ohella myös kiinniotettuja ja pidätettyjä henkilöitä. Rikoslain 16 luvun uudistamisen yhteydessä vangin karkaamista koskevaa rangaistussäännöstä täsmennettiin ottamalla siihen muun ohella kiinniotetut. Lain säätämiseen johtaneissa esitöissä on todettu, että ehdotettu vangin karkaamista koskeva säännös vastaisi asiallisesti tuolloin voimassa ollutta säännöstä ja että rangaistussäännöstä on käytännössä sovellettu muidenkin kuin rangaistusta suorittavien vankien karkaamiseen. Tällaisina henkilöinä on pidetty muun ohella päihtymyksen vuoksi säilöön otettuja, minkä osalta esitöissä on viitattu edellä selostettuun korkeimman oikeuden ratkaisuun. Voimassa olevaa lakia on siten mainitulla tavalla täsmennetty, eikä säännöksen soveltumista myös kiinniotettuihin henkilöihin ole jätetty esitöissä todetun mukaisesti enää pelkästään oikeuskäytännön varaan. Esitöissä on vielä todettu, että kiinniottamisen perusteena voivat olla useat poliisilain säännökset.

Ottaen huomioon sekä rangaistussäännöksen sanamuodon mukainen merkityssisältö että esitöistä ilmenevät säännöksen tarkoitus ja sillä suojeltavat oikeushyvät sanottua säännöstä on perusteltua tulkita siten, ettei se koske riidanalaisilta osin pelkästään rikosperusteella tapahtunutta kiinniottoa vaan tulee kysymykseen myös puheena olevan kaltaisessa tilanteessa. A:n menettelyä voidaan siten arvioida vangin karkaamista koskevan rangaistussäännöksen nojalla, vaikkei hänen kiinniottamiselleen olekaan esitetty rikosperustetta. A on siten menettelyllään syyllistynyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan vangin karkaamiseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

- - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Presidentti Antti Savela
Hovioikeudenneuvos Tero Vauhkonen
Asessori Markus Kemppainen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 1.2.2022 : Ei valituslupaa