I-SHO:2021:6

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Kysymys siitä, oliko saneerausmenettelyn selvittäjäksi ja sittemmin saneerausohjelman seurantaa varten valvojaksi määrätty asianajaja menettänyt siinä määrin velkojien luottamuksen, että asiassa oli edellytykset velkojan hakemuksesta vapauttaa hänet toimistaan.

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

F Oy:n saneerausvelkoja B on hakemuksessaan 12.3.2021 pyytänyt, että A erotetaan F Oy:n valvojan ja selvittäjän tehtävästä siltä osin kuin hänellä selvittäjänä on vireillä keskeneräisiä oikeudenkäyntejä ja että tehtäviin suostumuksensa antanut asianajaja X määrätään selvittäjäksi ja valvojaksi. B on perustellut hakemustaan muun muassa sillä, että A on menettänyt velkojien luottamuksen eikä hänellä enää ole edellytyksiä jatkaa tehtävässä. Hakemuksessa edustetut velkojat edustavat merkittävää osaa kaikista F Oy:n etuoikeudettomista saneerausveloista. Hakemukseen on liitetty velkoja E Oy:n ja velallisyhtiö F Oy:n puoltolausumat.

Käräjäoikeus on varannut suurimmille velkojille tilaisuuden lausuman antamiseen. Lausuman ovat antaneet vain Työeläkevakuutusyhtiö D ja määräajan jälkeen C Oy. Kumpikin on ilmoittanut puoltavansa hakemusta.

A on vastustanut hakemusta katsoen, että velkojaryhmien perusteella määräytyvä velkojien enemmistö ei ole ilmoittanut menettäneensä luottamustaan selvittäjään. Lisäksi C Oy:n lausuma tulee määräajan jälkeen saapuneena jättää huomiotta. A on F Oy:n selvittäjänä nostanut B:tä vastaan takaisinsaantikanteen, joten tässä selvittäjään kohdistuvassa asiassa on kysymys B:n omasta edusta. B:n lausuman huomioon ottamisen A on jättänyt käräjäoikeuden harkintaan.

Käräjäoikeus on päätöksessään todennut, että A:n erottamiseen erityisesti valvojan tehtävästä on painava syy. Keskeisintä tässä suhteessa on, että kukaan hakemuksen johdosta kuulluista merkittävimmistä velkojista ei ole vastustanut valvojan erottamista, vaan osa velkojista on päinvastoin puoltanut hakemusta. Hakemusta puoltaneisiin velkojiin kuuluu myös Työeläkevakuutusyhtiö D, jonka saneeraussaatavan määrä on yli 102.000 euroa ja jolla ei varmuudella ole epäasiallisia kytkentöjä A:n nostaman takaisinsaantikanteen vastaajana olevaan B:hen. Tämä osoittaa, että keskeisten velkojien luottamus A:han on horjunut. Valvojan tehtävä edellyttää korostetusti mahdollisimman laajaa velkojien luottamusta. Erilaisilla velkojien enemmistöä koskevilla laskelmilla ei ole velkojien luottamusta arvioitaessa merkitystä.

Koska A:n vapauttamiselle valvojan toimesta on edellä todetut perusteet, käräjäoikeus on katsonut, että on perusteltua vapauttaa A myös selvittäjän tehtävästä siltä osin kuin se edelleen jatkuu. Selvää on, että A:n selvittäjänä vireille paneman ja edelleen vailla pääasiaratkaisua olevan takaisinsaantikanteen vastaaja B:n kannanotto on tässä suhteessa merkityksetön. B:llä ei tule olla mahdollisuutta vaikuttaa tuon kanteen ajamiseen epäasianmukaisella tavalla selvittäjän henkilöön vaikuttamalla. Kukaan kuulluista tärkeimmistä velkojista ei kuitenkaan ole vastustanut asianajaja X:n määräämistä uudeksi selvittäjäksi. X on sidottu lain mukaisiin velvollisuuksiin ja hän toimii vahingonkorvausvastuulla. Käräjäoikeus on lisäksi pitänyt perusteltuna, että selvittäjänä ja valvojana toimii edelleen sama henkilö.

Käräjäoikeus on vapauttanut A:n F Oy:n saneerausohjelman valvojan ja saneerausmenettelyn selvittäjän tehtävästä siltä osin kuin selvittäjän tehtävä yrityksen saneerauksesta annetun lain 8 §:n 5 momentin mukaisesti jatkuu ja määrännyt uudeksi valvojaksi ja selvittäjäksi edelleen jatkuvien tehtävien osalta asianajaja X:n.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Risto Hiltunen

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 15.7.2021

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

A on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja B:n hakemus selvittäjän ja valvojan vapauttamiseksi toimestaan hylätään.

A nauttii velkojaryhmien ja velkojien lukumäärän perusteella laskettavan, yrityksen saneerauksesta annetun lain (yrityssaneerauslaki) 86 §:n 2 momentissa tarkoitetun velkojien enemmistön luottamusta, eikä saatavien suuruudella ole velkojien enemmistöä määriteltäessä merkitystä. Jos velkojien aktiivinen vähemmistö voi saada selvittäjän erotetuksi pelkästään ilmoittamalla, ettei se luota selvittäjään, tämä ei voi asianmukaisesti hoitaa tehtäväänsä riippumattomana ja tasapuolisesti velkojiin nähden.

A on saanut velkojien enemmistön luottamuksen toimia valvojana 13 velkojan äänestettyä ohjelman hyväksymisen puolesta. Sen jälkeen ainoastaan B ja kolme muuta velkojaa ovat lausumillaan ilmaisseet epäluottamuksensa häntä kohtaan. B:n ja häntä puoltaneiden velkojien saatavat ovat 516.285,62 euroa ja siten vain noin 36,9 prosenttia saneerausvelkojen 1.326.263,78 euron yhteismäärästä ja vain noin 38,9 prosenttia äänioikeutettujen saneerausvelkojien yhteismäärästä. B ja hakemusta puoltaneet velkojat eivät muodosta enemmistöä mistään velkojaryhmästä.

B:n ja hänen hakemukseensa yhtyneiden velkojien lausumat osoittavat ainoastaan, että A on menettänyt heidän luottamuksensa. Siitä, että muut velkojat eivät ole vastustaneet B:n hakemusta, ei voida tehdä johtopäätöstä, että A olisi menettänyt myös heidän luottamuksensa. C Oy:n käräjäoikeudelle määräajan jälkeen antamaa lausumaa ei tule ottaa huomioon asiaa ratkaistaessa. Käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevistä syistä B:n kannanottoa ei tule ottaa huomioon myöskään ratkaistaessa valvojan vapauttamista toimestaan.

Vastaukset

B on vastustanut muutosvaatimusta. Velallisyhtiön keskeisimmät ja suurimmat velkojat, jotka edustavat 516.285,62 euron saneerausvelkoja eli noin 54 prosenttia kaikista saneerausvelallisen etuoikeudettomista saneerausveloista, ovat katsoneet A:n menettäneen niiden luottamuksen ja vaatineet A:n vapauttamista selvittäjän ja valvojan toimesta. Ottaen huomioon hakemusta puoltaneiden velkojien saatavien määrä ja niiden osuus velallisen veloista A:n vaatimuksen hyväksyminen vaarantaa saneerausvelkojien valvontavastuun ja -oikeuden. Myös velallisyhtiö on puoltanut A:n erottamista toimestaan, joten luottamuksen menetys on poikkeuksellisen laajaa.

Luottamuksen selvittäjän ja valvojan toimintaan tulee säilyä koko saneerausmenettelyn ja -ohjelman toteuttamisen ajan. Velkojilla tulee myös olla tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa selvittäjän ja valvojan henkilöön tämän luottamuksen horjuttua peruuttamattomalla tavalla. C Oy:n lausuman huomioon ottaminen ei ole vaarantanut minkään osapuolen oikeutta ottaa asiaan perustellusti kantaa, eikä kysymys ole ollut prekluusiouhkaisesta määräajasta.

Työeläkevakuutusyhtiö D on vastustanut muutosvaatimusta. Käräjäoikeuden antamassa kahdessa A:n palkkiota koskevassa ratkaisussa on katsottu A:n työn olleen muun ohella tehotonta. A:n olisi tullut neuvotella velkojien kanssa jo ennen takaisinsaantikanteen nostamista, mutta hän on vasta siinä vaiheessa, kun hän on ollut tekemässä valitusta hovioikeudelle, tiedustellut velkojien mielipidettä. D:n lisäksi ainakin kaksi yhtiön suurta velkojaa, jotka eivät ole antaneet lausumaa tässä asiassa, ovat vastustaneet valituksen tekemistä hovioikeuteen. Suurimpien velkojien yksimielisestä vastustuksesta huolimatta A on valittanut hovioikeuteen käräjäoikeuden antamasta takaisinsaanteen hylkäävästä tuomiosta eikä hän siten nauti velkojien luottamusta. Se, että muut velkojat eivät ole hienotunteisuuttaan antaneet lausumaa nyt kysymyksessä olevassa selvittäjän ja valvojan vapauttamista koskevassa asiassa, ei osoita, että A nauttisi näiden velkojien luottamusta.

E Oy ja F Oy eivät ole vastanneet valitukseen.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Tausta ja kysymyksenasettelu

A on määrätty F Oy:n selvittäjäksi saneerausmenettelyn aloittamisen yhteydessä. A on F Oy:n selvittäjänä 7.2.2020 nostanut B:tä vastaan takaisinsaantikanteen, jonka käräjäoikeus on 28.10.2020 antamallaan tuomiolla hylännyt katsottuaan, että kanne on nostettu liian myöhään. Hovioikeus on A:n valituksesta 17.3.2021 antamallaan päätöksellä kumonnut käräjäoikeuden tuomion katsottuaan, että kanne on nostettu määräajassa, ja palauttanut asian uudelleen käräjäoikeuden käsiteltäväksi. B on pyytänyt korkeimmalta oikeudelta valituslupaa hovioikeuden ratkaisuun.

A on saneerausohjelman vahvistamisvaiheessa 6.5.2020 pyytänyt, että selvittäjän palkkioksi ja kustannusten korvaukseksi vahvistetaan arvonlisäveroineen yhteensä 110.955,20 euroa. Työeläkevakuutusyhtiö D on riitauttanut palkkiovaatimuksen, ja käräjäoikeus on 31.7.2020 vahvistanut palkkion ja kulukorvauksen määräksi arvonlisäveroineen yhteensä 73.200 euroa. Itä-Suomen hovioikeuden palautettua asian A:n valituksen johdosta menettelyvirheen vuoksi käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi käräjäoikeus on 4.5.2021 antamallaan päätöksellä vahvistanut palkkion ja kulukorvauksen yhteismääräksi 86.800 euroa. A on valittanut päätöksestä.

B on nyt kysymyksessä olevassa asiassa vaatinut käräjäoikeudelle 12.3.2021 jättämässään hakemuksessa, jota E Oy ja F Oy ovat puoltaneet ja johon Työeläkevakuutusyhtiö D lausumassaan ja C Oy määräajan jälkeen antamassaan lausumassa ovat yhtyneet, että A erotetaan selvittäjän ja valvojan toimesta.

Asiassa on kysymys siitä, onko A:n erottamiselle selvittäjän ja valvojan toimesta laissa säädetyt edellytykset.

Sovellettavat säännökset

Yrityssaneerauslain 86 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi omasta aloitteestaan taikka velkojatoimikunnan tai velkojan vaatimuksesta sekä varattuaan selvittäjälle ja harkintansa mukaan muille asiaan osallisille tilaisuuden tulla kuulluksi erottaa selvittäjän toimestaan, jos hän olennaisesti laiminlyö velvollisuuksiaan tai erottamiseen on muu painava syy. Tuomioistuin voi myös pätevästä syystä vapauttaa selvittäjän tehtävästään, jos tämä sitä pyytää. Yrityssaneerauslain 61 §:n 2 momentin mukaan valvojaan sovelletaan vastaavasti, mitä muun ohella 83-87 §:ssä säädetään selvittäjästä.

Lain esitöissä (HE 182/1992 vp s. 107) on katsottu, että muu painava syy kuin velvollisuuksien suoranainen laiminlyönti voisi olla esimerkiksi se, että selvittäjän pätevyys tehtäväänsä osoittautuu riittämättömäksi.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että painavaksi syyksi on kelpuutettava myös velkojien enemmistön ja selvittäjän välinen syvä luottamuspula, oli se aiheellinen tai ei (Koulu: Uudistettu yrityssaneeraus, 2007, s. 153 ja Koulu – Korkea-aho: Yrityssaneeraus, teoksessa Insolvenssioikeus, 2009, s. 742 sekä Koulu – Niemi-Kiesiläinen: Velkajärjestelyn ja saneerauksen pääpiirteet, 1999 s. 122). Lisäksi on lausuttu (Koskelo: Yrityssaneeraus, 1994 s. 233 - 234), että velkojatoimikunta voi tehdä esityksen selvittäjän erottamiseksi toimestaan, jos tämä on laiminlyönyt tehtäviään taikka ei muusta syystä nauti toimikunnan luottamusta ja erottamiseen sen vuoksi on painava syy (YSL 86.1 §).

Arviointi

A on vedonnut velkojien taholta nauttimansa luottamuksen tueksi yrityssaneerauslain 83 §:n 2 momentissa, oikeastaan 3 momentissa määritellyllä tavalla laskettavaan velkojaryhmän enemmistöön.

Yrityssaneerauslain 83 §:n 2 momentin nojalla voidaan saneerausmenettelyä aloitettaessa määrätyn selvittäjän tilalle tai lisäksi velkojatoimikunnan vaatimuksesta määrätä velkojatoimikunnan esittämä selvittäjä. Säännöksen 3 momentin mukaan, jos vähintään puolet johonkin 51 §:n 3 momentissa tarkoitettuun velkojaryhmään kuuluvista tunnetuista velkojista sitä vaatii, 1 momentin nojalla määrätyn selvittäjän tilalle tai lisäksi voidaan määrätä näiden esittämä selvittäjä. Edellytyksenä on, että esitystä kannattaa vähintään puolet kuhunkin edellä tarkoitettuun velkojaryhmään kuuluvista tunnetuista velkojista. Säännöksen 2 momenttiin perustuva vaatimus selvittäjän vaihtamisesta on tehtävä kuukauden kuluessa velkojatoimikunnan asettamisesta ja vastaava 3 momenttiin perustuva vaatimus kuukauden kuluessa saneerausmenettelyn alkamisesta.

Hovioikeus toteaa, että ennen saneerausmenettelyn alkamista ja selvittäjän määräämistä varataan yleensä vain merkittävimmille velkojille tilaisuus lausuman antamiseen. Tämän vuoksi yrityssaneerauslakiin on otettu edellä selostetut säännökset siitä, että menettelyn alkamisen jälkeen selvittäjä voidaan lyhyessä määräajassa ilman erityisiä edellytyksiä vaihtaa, vaikkakaan velkojatoimikunnalla tai velkojaryhmällä ei ole ehdotonta oikeutta saada selvittäjä vaihdetuksi. Näin ollen painavaa syytä arvioitaessa ei oikeuskirjallisuudessa edellytetyn velkojien enemmistön luottamusta voida määritellä 83 §:ssä säädetyllä tavalla.

Yrityssaneerauslain 86 §:n 1 momentissa on annettu mahdollisuus saneerausmenettelyn tai -ohjelman toteuttamisen aikana erottaa pykälässä säädetyillä edellytyksillä selvittäjä tai valvoja toimestaan. Näin ollen sillä, että A on nauttinut velkojien enemmistön luottamusta siinä vaiheessa, kun hänet on menettelyn aloittamisen yhteydessä määrätty selvittäjäksi ja edelleen saneerausohjelman vahvistamisen yhteydessä valvojaksi, ei ole merkitystä ratkaistaessa, onko hänen erottamiselleen mainituista tehtävistä lain tarkoittama painava syy.

Selvittäjän tehtävän asianmukainen hoitaminen edellyttää sekä velallisen että velkojien luottamusta. Valvojan tehtävänä on yrityssaneerauslain 61 §:n 1 momentin mukaan valvoa velkojien lukuun saneerausohjelman toteuttamista sekä huolehtia sellaisista ohjelman mukaisista toimenpiteistä, joiden suorittaminen ei kuulu asianosaisille. Valvojalla on myös oikeus vaatia, että saneerausohjelma määrätään rauenneeksi ja että velallisyritys maksaa lisäsuorituksia odotettua suuremman voiton perusteella. Valvojan tehtävän hoitaminen edellyttää siten erityisesti velkojien luottamusta. Selvittäjän ja valvojan erottamista toimestaan on siten edellä selostetut lain esityöt huomioon ottaen pidettävä perusteltuna silloin, kun selvittäjä tai valvoja on aikaisemmalla toiminnallaan osoittanut, ettei hän enää objektiivisin perustein arvioiden nauti velkojakunnan luottamusta.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa selvittäjän ainoana tehtävänä on enää saattaa päätökseen A:n B:tä vastaan vireille panema takaisinsaantia koskeva oikeudenkäynti, joka on tällä hetkellä vireillä korkeimmassa oikeudessa. Ratkaisevaa on siten valvojan ja velkojakunnan välinen luottamus.

F Oy:n tavarantoimittaja E Oy ja Työeläkevakuutusyhtiö D ovat lausumissaan ilmoittaneet, etteivät ne enää luota A:han ja vaatineet B:n hakemukseen yhtyen A:n erottamista selvittäjän ja valvojan toimesta. Kummallakaan velkojista ei, eikä varsinkaan Työeläkevakuutusyhtiö D:llä, ole epäasiallista kytkentää F Oy:n / A:n ja B:n väliseen takaisinsaantioikeudenkäyntiin. Vapauttamishakemuksen vireille pannut B on F Oy:n rahoittaja ja sen suurin velkoja. Valvojan tehtävän asianmukainen hoitaminen edellyttää siten myös B:n luottamusta. Ottaen lisäksi huomioon, että B on pannut nyt kysymyksessä olevan vapauttamishakemuksen vireille vasta käräjäoikeuden takaisinsaantiasiassa antaman tuomion jälkeen muiden velkojien vastustettua tuomiosta valittamista ja ennen kuin hovioikeus on antanut takaisinsaantiasiassa ratkaisunsa, B:n ilmaisemaa epäluottamusta ei voida pitää sillä tavoin epäasiallisena, etteikö myös sitä voitaisi ottaa huomioon.

Työeläkevakuutusyhtiö D:n lausumasta ilmenee, että sen lisäksi kaksi muuta suurta velkojaa, jotka eivät ole antaneet lausumaa nyt kysymyksessä olevassa asiassa, ovat vastustaneet valituksen tekemistä käräjäoikeuden takaisinsaantiasiassa antamasta kanteen hylkäävästä tuomiosta. Lisäksi F Oy:n vuokranantaja C Oy on käräjäoikeudelle määräajan jälkeen antamassaan lausumassa puoltanut A:n erottamista selvittäjän ja valvojan tehtävästä. Näin ollen siitä, että kaikki velkojat eivät ole nyt kysymyksessä olevassa asiassa antaneet niiltä pyydettyjä lausumia, ei voida päätellä, että A nauttisi kaikkien muiden kuin määräajassa lausuman antaneiden velkojien luottamusta.

Asiassa on kuultu vain osaa velkojista eikä yrityssaneerauslain 86 §:n 1 momentti sanamuotonsa mukaan edellytä jollain perusteella laskettavan velkojien enemmistön epäluottamusta. Kun saneerausohjelman vahvistamisella ja sen noudattamisella pyritään yrityksen tervehdyttämiseen varsin usein myös velkojien saatavia leikkaamalla, hovioikeus pitää olennaisena sitä, että valvoja nauttii yhtiön suurimpien ja sen toiminnan kannalta keskeisten velkojien luottamusta. Käytännössä valvojat neuvottelevatkin pääasiassa velallisyrityksen suurimpien velkojien kanssa ja informoivat niitä. Tässä asiassa on annettujen lausumien perusteella selvää, että A on toiminnallaan menettänyt kaikkien suurimpien etuoikeudettomien, yhtiön toiminnan kannalta keskeisten velkojien luottamuksen. Työeläkevakuutusyhtiö D:n ja C Oy:n edellä selostettujen lausumien perusteella voidaan myös päätellä, että velkojakunnan epäluottamus on huomattavasti laajempaa. Hovioikeus toteaa lisäksi, että jo se, että F Oy:n saneerausmenettelyyn liittyen on vireillä useita oikeudenkäyntejä, joihin liittyen A:n toimintaa ei ole pidetty asianmukaisena, osoittaa osaltaan, ettei A:lla enää ole edellytyksiä menestyksellisesti hoitaa vielä jäljellä olevaa selvittäjän sekä valvojan tehtävää.

Myös velallisyhtiö F Oy on puoltanut B:n hakemusta. Hovioikeus toteaa, että velallisyhtiöllä ei ole oikeutta vaatia selvittäjän ja valvojan erottamista tehtävästään. Velallisella on kuitenkin yrityssaneerauslain 61 §:n 4 momentin nojalla saneerausohjelman aikana samanlainen tietojenanto- ja myötävaikutusvelvollisuus suhteessa valvojaan kuin 13 §:ssä säädetään selvittäjästä. Näin ollen valvojankin tehtävän menestyksellinen hoitaminen edellyttää osaltaan myös velallisen luottamusta. Lisäksi sekä takaisinsaantikanteen ajamisesta aiheutuvat kulut ja selvittäjän palkkio että valvojan toimen hoitamisesta aiheutuvat palkkio ja kulut maksetaan velallisyhtiön varoista. Näistä syistä myös F Oy:n asian yhteydessä ilmaisema epäluottamus puoltaa A:n erottamista tehtävistään.

Edellä lausutuilla perusteilla hovioikeus katsoo, ettei syytä käräjäoikeuden päätöksen muuttamiseen A:n valvojan toimesta erottamisen osalta ole.

A:n selvittäjän tehtävästä erottamisen ja uuden selvittäjän määräämisen osalta hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

- - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Lea Nousiainen
hovioikeudenneuvos Merja Lahti
hovioikeudenneuvos Päivi Törmänen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen.