I-SHO:2022:5
RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ
Yhdysvaltojen liittovaltion poliisi (FBI) oli toteuttanut peiteoperaation, jossa niin kutsuttujen Anom-puhelimien välinen Suomessa tapahtunut viestiliikenne oli käyttäjien tietämättä tallentunut FBI:n palvelimelle. Kysymys siitä, mikä merkitys viestinnän hankintatavalla oli viestien näyttöarvoon todisteena. Ks. Itä-Suomen hovioikeus
ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 8.7.2022
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Käsittelyratkaisu
Asian tausta ja vaatimukset
Hovioikeus on 20.4.2022 (nro 185) ja 27.5.2022 (nro 257) antamillaan käsittelyratkaisuilla hylännyt A:n, B:n, C:n, ja D:n valituksissaan esittämät vaatimukset niin kutsuttujen Anom-viestien hyödyntämiskieltoon asettamisesta.
Pääkäsittelyssä A, B, C ja D ovat uudistaneet hyödyntämiskieltovaatimuksensa sen perusteita seuraavilla uusilla seikoilla täydentäen. FBI:n virkamiehiä voidaan pitää väitettyjen törkeiden huumausainerikoksen tekijöinä ennakkoratkaisusta KKO 2022:11 ilmenevä oikeusohje huomioon ottaen. Ilmi on lisäksi tullut, että viestien salauksen purkanut palvelin on sijoitettu kolmannen valtion alueelle, jotta viestien hankinnassa ei ole tarvinnut noudattaa Yhdysvaltojen lainsäädäntöä. Yhdysvalloista lähetetty tai siellä vastaanotettu viestintä ei myöskään ole sisältynyt Suomeen luovutettuihin tietoihin. Näistä seikoista johtuen viestinnän hankinnassa tapahtunut oikeudenloukkaus on ollut tosiasiassa syvempi kuin millaisena hovioikeus on sen käsittelyratkaisuissaan huomioon ottanut. Tämän vuoksi viestinnän hyväksyminen todisteeksi vaarantaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen.
Syyttäjä on ratkaisussa 185 esittämänsä perustelut toistaen vaatinut vaatimusten hylkäämistä.
Johtopäätökset
Koska FBI:n virkamiesten menettelyn rikosoikeudellinen arviointi ei ole oikeudenkäynnin kohteena tässä asiassa, vastaajien vetoamalla ennakkoratkaisulla ei ole merkitystä asiassa.
Uutena kirjallisena todisteena esitetystä Kalifornian eteläiselle piirioikeudelle esitetystä liittovaltion poliisin (FBI:n) erikoisagentin X:n valaehtoisesta vakuutuksesta 17.5.2021 ilmenee seuraavia seikkoja:
Yhdysvalloissa olleiden Anom-puhelinten viestintää ei ole tallennettu salakoodauksen purkavalle serverille, eikä tämä viestintä ole siten tullut viranomaisten tietoon. Yhdysvaltalaisten Anom-puhelinten viestit on geo-aidattu (geo-fenced) operaation tarkkailun ulkopuolelle. FBI on organisoinut Anom-peiteoperaation siten, että serveri on sijoitettu sellaisen kolmannen maan alueelle, jonka lainsäädäntö on mahdollistanut viestien tallentamisen ja salakoodauksen purkamisen puhelinten käyttäjien tietämättä. Säännölliset tiedot puretuista viesteistä FBI on saanut tuon maan ja Yhdysvaltain keskinäisin oikeusapusopimuksin. Tämä kolmas maa on toimittanut Anom-serverin dataa FBI:lle 7.6.2021 asti, jolloin sen tuomioistuimen päätöksen voimassaolo päättyi.
Vakuutuksesta ilmenee edelleen, että tähän peiteoperaatioon ryhdyttiin siinä tarkoituksessa, että sillä heikennetään rikollisjärjestöjen luottamusta kaikenlaisten salattujen viestintävälineiden ominaisuuksiin siitä riippumatta, mikä taho niitä niille markkinoi ja valmistaa. Aiemmin nämä markkinat olivat olleet yksityisten toimijoiden hallussa, mutta Anom-operaation tarkoituksena oli osoittaa, että myös FBI on halukas ja kykenevä toimimaan samalla tavalla.
Sanotuista seikoista on pääteltävissä, että operaation tarkoitus ei ole ollut kerätä näyttöä epäiltyjen rikosten tutkimiseksi, vaan sen tarkoituksena on ollut laajemmin rikollisuuden torjunta. Tämän tarkoituksen toteutumisen kannalta on ollut välttämätöntä, että Anom-viestejä käytetään mahdollisimman laajalti näyttönä oikeudenkäynneissä muualla, koska se ei ole mahdollista Yhdysvalloissa.
Edellä tarkoitettua käsittelyratkaisua nro 185 tehdessään hovioikeus on syyttäjän antaman vastauksen perusteella ollut siinä käsityksessä, että tämä FBI:n peiteoperaatio on toteutettu Yhdysvalloissa ja on sen liittovaltion lainsäädännön mukainen. Tämä käsitys on nyt osoittautunut virheelliseksi. Tämä seikka sinänsä syventää valittajien väittämällä tavalla oikeudenloukkausta hovioikeuden aikaisemmin toteamasta. Hovioikeuden käsittelyratkaisussaan toteaman mukaisesti oikeudenloukkaus perustuu siihen, että tiedot viesteistä on alun perin hankittu mitään eduskuntalakia noudattamatta. Siksi nyt ilmennyt seikka, että tietojen hankinnassa ei ole noudatettu Yhdysvaltojenkaan lakeja, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin kuin hovioikeus on käsittelyratkaisussaan tehnyt.
Näillä perusteluilla vaatimus hyödyntämiskiellosta hylätään.
Anom-viestien teknisen hankintatavan vaikutus niiden näyttöarvoon
Vastaajat ovat lisäksi väittäneet, että Anom-viestinnän tekninen hankintatapa heikentää viestinnän näyttöarvoa. Tältä osin he ovat edellä mainitun ”geo-aitauksen” lisäksi vedonneet siihen, ettei asiassa voida varmistua siitä, että FBI on toimittanut Suomeen kaiken asiaan liittyvän aineiston, tai siitä, että aineisto ei ole muuttunut sitä käsiteltäessä. Viestinnän näyttöarvo on muutoinkin heikko, koska siinä on ilmennyt virheitä. Ryhmäviestejä oli joissakin Anom-oikeudenkäynneissä puuttunut aineistosta, ja joissakin tapauksissa niitä oli viestintäraporttien mukaan toimitettu sellaisille käyttäjille, jotka eivät olleet tämän ryhmän jäseniä. Viranomaiset ovat itse ilmoittaneet virheitä olevan myös paikannustiedoissa.
Todistaja Y:n kertomuksen mukaan Suomen poliisi oli käsitellyt viestejä ainoastaan saattamalla ne luettavaan muotoon. Hovioikeus toteaa, ettei asiassa ole tullut ilmi mitään konkreettista seikkaa, joka antaisi aiheen epäillä tämän jutun vastaajien viestineen Yhdysvaltoihin tai viestintää myöskään FBI:n toimesta epäasiallisesti muokatun tai pimitetyn.
Tässä asiassa todisteena esitetystä Anom-viestinnästä ilmenee, että kysymys ei ole ryhmäviestinnästä vaan kahdenvälisistä keskusteluista, joten ryhmäviesteissä ilmenneet virheet ovat tässä asiassa vailla merkitystä. Y on hovioikeudessa kertonut, että laite teki automaattisesti kahdenlaisia paikannuksia sen oman paikannusjärjestelmän avulla. Laite kirjasi ensinnäkin viimeisimmän paikkatiedon, joka päivittyi operaation aikana ja joka ilmenee myös JID-tietolehdiltä. Lisäksi laite yritti tehdä paikannuksen aina, kun siitä lähetettiin viesti. Viimeksi mainituissa paikannuksissa oli havaittu virheitä silloin, kun paikannus ei ollut onnistunut. Tällöin laite ei jättänyt paikkatietoa ilmoittamatta, vaan kirjasi virheellisen paikkatiedon. Nämä epäonnistuneet paikannukset olivat selvästi havaittavissa siitä, että latitudin kohdalla ei ollut desimaaleja ollenkaan ja longitudin perässä on ollut E12-merkkijono, tai siitä, että paikkatietojen kohdalla oli pelkkä tyhjä kohta. Sen sijaan ne paikannukset, joiden koordinaattitieto oli muodoltaan oikea, olivat onnistuneet. Nämä paikkatiedot olivat luotettavia. Tämän hän tiesi siitä, että hän oli verrannut laitteiden paikkatietoja esimerkiksi niillä otetuista kuvista ilmenevien maamerkkien paikkatietoihin ja havainnut niiden täsmäävän. Vastaavalla tavalla hän oli vertaillut laitteiden paikkatietoja laitteisiin kohdistettuihin televalvontatietoihin ja havainnut näidenkin tietojen täsmäävän. Hän ei muistamansa mukaan ollut tehnyt näitä vertailuja juuri tässä asiassa. Muissa asioissa niitä oli kuitenkin tehty niin paljon, että hän oli tullut vakuuttuneeksi siitä, että onnistuneiden paikannusten paikkatiedot olivat luotettavia myös yleisesti ottaen. Näistä Y:n kertomista syistä hovioikeus käräjäoikeuden tavoin lähtee siitä, että havaitut virheet eivät tee epäluotettaviksi niitä paikannuksia, joiden koordinaatit ovat muodoltaan oikeat.
Edellä mainituilla perusteluilla hovioikeus katsoo, ettei asiassa ole tullut ilmi mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella Anom-viestejä olisi niiden teknisen hankintatavan vuoksi pidettävä epäluotettavina.
Anom-viestien laittoman hankintatavan vaikutus niiden näyttöarvoon
Kuten hovioikeus on tämän asian käsittelyratkaisussa nro 185 todennut, lainvastaisesti hankitun todistelun näyttöarvo arvioidaan vasta, kun todistelu on kokonaisuudessaan otettu vastaan. Silloin vapaata todistusharkintaa rajoittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisukäytäntö lainvastaisesti hankitun todistelun asemasta. Hovioikeus on tehnyt tämän arvionsa käsittelyratkaisussa edellytetyllä tavalla vastaaja- ja syytekohdittain ja toteaa sen perusteella kokoavasti seuraavan.
Anom-viestit ovat jokaisessa valitetussa kohdassa jokaisen valittajan osalta ratkaisevaa näyttöä huumaus- ja lääkeaineiden hankinnasta, hallussapidosta ja levittämisestä sekä aineiden laadusta, lajista ja määristä siltä osin kuin aineita ei ole saatu takavarikoitua. Hovioikeuden käsittelyratkaisussa selostaman EIT:n ratkaisukäytännön mukaan tällaista laittomasti hankittua näyttöä tukevan todistelun tarve on kuitenkin vähäinen, jos mitään riskiä todistelun sisällön virheellisyydestä ei ole.
Edellä on todettu, että viestien hankintatapaan ei sisälly sellaisia teknisiä virheitä, jotka vaikuttaisivat todistelun oikeellisuuteen. Todistelun sisällönkään kannalta sellaista ei ole aihetta epäillä, koska viestittelyn osapuolet ovat luottaneet puhelimiensa salausominaisuuksiin eivätkä ole siksi kokeneet välttämättömäksi käyttää sellaista tulkintavaikeuksia aiheuttavaa peitekieltä, jollaista huumausainerikollisuudessa yleensä käytetään silloin, kun viestin tai puhelun salaiseksi jäämiseen ei ole voitu luottaa. Nyt käsillä olevissa viesteissä huumausaineiden liikutteluun liittyneistä tapahtumista kerrotaan yksityiskohtia myöten avoimesti sellaisina kuin ne ovat tapahtuneet, koska osapuolilla ei ole ollut mitään syytä peitellä aikomuksiaan ja tekojaan. Viestien lukijallakaan ei ole vaikeuksia niiden tulkinnassa. Viestijöiden käyttämien nimimerkkien yhteys vastaajiin on selvitetty kokonaan muulla todistelulla, jolla on näytetty B:n, C:n ja D:n pitäneen Anom-puhelimia hallussaan ja käyttäneen niitä viestintään.
Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, ettei viestien laittomalla hankintatavalla ole niiden näyttöarvoa heikentävää vaikutusta.
- - - - - - - - - - - -
Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Hovioikeudenneuvos Aki Rasilainen
Hovioikeudenneuvos Tiina Pirinen
Hovioikeudenneuvos Harri Tuhkanen
Valmistelija: Hovioikeuden esittelijä Inka Jääskeläinen
Lainvoimaisuustiedot:
Korkeimman oikeuden ratkaisu 8.1.2024