I-SHO:2022:6

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

B ja C oli lainvoimaisesti tuomittu salakuljetuksesta ja törkeästä veropetoksesta. He olivat yhdessä tuoneet Ruotsista Suomeen nuuskaa Torniossa. Myös A oli tuomittu nuorena henkilönä B:n ja C:n rikoskumppanina törkeästä veropetoksesta. Hän ei ollut osallistunut salakuljetukseen Torniossa, vaan tilannut ja ottanut B:ltä ja C:ltä haltuunsa nuuskaa jälleenmyyntiä varten Kouvolassa. Kysymys siitä, oliko A syyllistynyt törkeään veropetokseen vai laittomaan tuontitavaraan ryhtymiseen.

Kysymys myös C:n esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä kanssavastaajana antamien kertomusten asemasta näytön arvioinnissa A:n vastaanottaman nuuskan määrästä.

B ja C oli velvoitettu korvaamaan Verohallinnolle vältettyä tupakkaveroa ja tuomittu menettämään saamansa rikoshyöty valtiolle. Kysymys vielä siitä, oliko heidät vapautettava menettämisseuraamuksesta sillä perusteella, että vahingonkorvausvelvollisuus oli määrältään suurempi kuin menettämisseuraamus.

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 15.9.2022

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitukset

A on katsonut kohdassa 4 syyllistyneensä törkeän veropetoksen asemesta ainoastaan laittomaan tuontitavaraan ryhtymiseen nuorena henkilönä ja vaatinut, että syyte enemmälti hylätään ja rangaistusta vastaavasti ja joka tapauksessa alennetaan. Lisäksi hän on vaatinut, että rikoshyödyn menettämistä koskeva vaatimus hylätään tai menettämisseuraamuksen määrää ainakin alennetaan, ja että Verohallinnon vahingonkorvausvaatimus hylätään tai että hänen korvausvelvollisuuttaan ainakin sovitellaan tuomittua alhaisemmaksi.

Hän on ostanut B:ltä ja C:ltä enintään yksi tai kaksi laatikkoa nuuskaa omaan käyttöönsä. Hän ei ole tilannut niitä ennakkoon eikä sellaisesta ollut B:n tai C:n kanssa sovittu. Hän ei ole osallistunut nuuskan salakuljetukseen eikä muunkaanlaisiin maahantuontijärjestelyihin Ruotsista eikä ole ollut B:n tai C:n mukana Ruotsissa. Hänellä ei ole ollut varoja syyksiluettujen määrien hankkimiseen.

Verohallinto on hallinnollisessa menettelyssä määrännyt hänelle maksettavaksi tupakkaveroa 42.743,15 euroa. Vahingonkorvausvelvollisuus ei voi olla päällekkäinen verovelvollisuuden kanssa. Vahingonkorvausvaatimus olisi tullut jättää tutkimatta.

A on ollut teon tehdessään alle 18-vuotias ja käräjäoikeus on sovitellut hänen korvausvelvollisuutensa samalla suhteellisella osuudella kuin täysi-ikäisten vastaajien velvollisuuden, vaikka alaikäisen vastuun tulee vahingonkorvauslain mukaan olla vähäisempi kuin täysi-ikäisen. Näin etenkin kun asianomistajana on valtio eikä yksityishenkilö.

B on vaatinut, että rikoshyödyn menettämistä koskeva vaatimus hylätään.

Hänelle tuomittu vahingonkorvausvelvollisuus vältetyistä veroista on määrältään suurempi kuin hänen saamakseen väitetty rikoshyöty. Rikoshyödyn menettämisen ei kuulu olla rangaistuksen luontoinen eikä se saa olla päällekkäinen vahingonkorvauksen kanssa.

C on vaatinut, että rikoshyödyn menettämistä koskeva vaatimus hylätään tai sen määrää ainakin sovitellaan tuomittua alemmaksi.

Vahingonkorvaus vältetystä verosta on toissijaista samasta tapahtumienkulusta johtuvaan rikoshyödyn menettämiseen nähden. Kun vahingonkorvausvelvollisuus tässä tapauksessa on suurempi kuin taloudellinen hyöty, ei menettämisseuraamusta saa määrätä.

Menettämisseuraamus on joka tapauksessa kohtuuton hänen taloudelliseen tilanteeseensa ja nuoreen ikäänsä nähden.

Vastaukset

Syyttäjä on vastustanut A:n muutosvaatimuksia ja vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeudessa maksettavat todistelukustannukset.

Syyttäjä ei ole antanut vastausta B:n ja C:n valituksiin.

Verohallinto on vastustanut A:n muutosvaatimuksia.

Verotuspäätös ei estä tutkimasta vahingonkorvausvaatimusta rikosasian yhteydessä. Korvausvelvollisuus määrätään siltä varalta, että vältettyjä veroja ei saada perittyä hallinnollisessa menettelyssä, koska verovelan vanhenemisaika on lyhyempi kuin rikosperusteisen vahingonkorvauksen. Verohallinnolla on siten oikeussuojan tarve saada vahinkonsa korvattua

A:n korvausvelvollisuutta on jo soviteltu riittävästi.

- - - - - - - - - - - -

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

A:n valitus

Syyksilukeminen

Asiassa on riidatonta, että B ja C ovat lainvoimaisesti syyllistyneet salakuljetukseen ja törkeään veropetokseen Torniossa tuomalla käräjäoikeuden tuomion syyksilukemisista ilmenevin tavoin nuuskaa Ruotsista Suomeen. Edelleen riidatonta on, että A ei ole osallistunut salakuljetukseen eikä ole itsetuonut nuuskaa Ruotsista Suomeen. Kysymys on siitä, onko A syytteessä kohdassa 4 todetulla tavalla ottamalla B:ltä ja C:ltä Kouvolassa haltuunsa nuuskaa jälleenmyyntiä varten syyllistynyt B:n ja C:n rikoskumppanina törkeään veropetokseen vai laittomaan tuontitavaraan ryhtymiseen. Lisäksi kysymys on A:n haltuunsa ottaman ja edelleen myymän nuuskan määrästä.

Syytteen mukainen käsitys, että maahantuonnin yhteydessä verotusta varten säädetyn ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömällä tehtyyn veropetokseen voi rikoskumppanina syyllistyä myös tekijä, joka ei ole itse tuonut verotettavia tuotteita maahan, perustuu ennakkoratkaisuun KKO:2008:18. Siinä M ja V olivat palkkiota vastaan kuljettaneet Suomessa paikkakunnalta toiselle pakettiautoilla Venäjältä muiden henkilöiden Suomeen tuomia savukkeita.

Korkein oikeus kiinnitti kohdissa 6-7 huomiota siihen, että veropetoksen tekijävastuuta ei ollut laissa rajoitettu vain niihin henkilöihin, joilla on nimenomainen ilmoitusvelvollisuus, vaan tekijävastuuta tulee arvioida myös rikokseen osallisuutta koskevien periaatteiden perusteella, ja siihen, että laajamittaista tupakan salakuljetustoimintaa harjoittavat useimmiten järjestäytyneet rikollisryhmät, joihin kuuluvien henkilöiden tehtäväjako voi olla varsin eriytynyttä jopa niin, että henkilöt eivät ole välttämättä edes tietoisia, keitä muut osallistujat ovat. Toiminta vaatii tarkkaa etukäteistä suunnittelua ja valmistelua. Savukkeita salakuljetettaessa ne jätetään veron välttämistarkoituksessa kokonaan tullille ilmoittamatta. Jo tästä syystä on perusteltua katsoa, että veropetokseen voi syyllistyä varsinaisen maahantuojan ohella myös sellainen henkilö, joka on osallisena salakuljetusketjussa maahantuonnin jälkeenkin. Edellytyksenä tällöin on, että hän on ollut tietoinen siitä, että savukkeet on tuotu maahan veroa välttäen ja että hän on salakuljetusketjuun kuuluvana käsitellyt savukkeita merkityksellisellä tavalla ennen kuin ne ovat päätyneet ketjun ulkopuolelle, esimerkiksi sellaiselle ostajalle, joka ei ole osallistunut niiden maahantuontiin. Tällaisen rikokseen osallisen kohdalla ei veropetoksen tunnusmerkistön täyttyminen siis katkea hovioikeuden ratkaisevana pitämään maahantuontiin. Salakuljetustoimintaan osallistunut henkilö voidaan siis tuomita veropetoksesta siitä riippumatta, onko hän ollut se henkilö, joka savukkeita maahantuotaessa ei ole ilmoittanut niitä tullissa.

C:n kertomuksesta hovioikeudessa ja esitutkintakertomuksesta ilmenee, että he olivat B:n kanssa valinneet Kouvolan seudun nuuskan myyntipaikaksi, koska C:n isä ja sisaret asuivat siellä ja nuuskan myyntihinnat olivat maan korkeimmat. He olivat saaneet vakioasiakkaakseen A:n, jolle he ryhtyivät tuomaan nuuskaa lähes jokaisella Kouvolassa käynnillä. Niitä kertyi yhteensä 12. Tällaisia vakioasiakkaita oli Kaakkois-Suomessa kaksi muutakin henkilöä. A ilmoitti C:lle etukäteen, montako laatikkoa hän kulloisestakin kuljetuksesta nuuskaa ostaisi. A maksoi nuuskat tavattaessa käteisellä.

Rikoslain 46 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan laittomasta tuontitavaraan ryhtymisestä on tuomittava se, joka kätkee, hankkii, ottaa huostaansa tai välittää sellaista omaisuutta, johon nähden sitä maahan tuotaessa on tehty 1-5 §:ssä tai 29 luvun 1-3 §:ssä tarkoitettu rikos, taikka muulla tavalla ryhtyy sellaiseen omaisuuteen, vaikka hän tietää, että omaisuus on tällä tavalla maahan tuotu. Kysymys on siis kätkemisrikokseen verrattavasta ryhtymisrikoksesta, josta tuomitseminen edellyttää omaisuuteen ryhtyjältä tietoisuutta ns. esirikoksesta, jotka voivat olla säännöstelyrikoksia, salakuljetusrikoksia tai veropetoksia. Kysymys on siitä, onko A nuuskat C:ltä ja B:ltä ostaessaan syyllistynyt esirikoksen asemassa olevaan veropetokseen vai ainoastaan ryhtymisrikokseen.

Rikosoikeudessa noudatettavaan analogiakieltoon ja laillisuusperiaatteeseen nähden laissa säädettyjä rikostunnusmerkistöjä ja osallisuusoppeja ei saa tulkita vastaajan vahingoksi laajentavasti. Se tarkoittaa samalla sitä, että verrattaessa nyt arvioitavana olevaan tapahtumainkulkuun sitä tapahtumienkulkua, joka on ollut korkeimman oikeuden arvioitavana edellä selostetussa ennakkoratkaisussa, vertailun lopputulos ei saa johtaa sovellettavan tunnusmerkistön soveltamisalan laajentumiseen niin, että lievemmin rangaistavan ryhtymisrikoksen soveltamisala supistuisi ja ankarammin rangaistavan veropetoksen soveltamisala vastaavasti laajenisi. Siksi tapahtumienkulun vertailussa tulee olla varovainen ja siinä on tunnistettava vertailun kannalta oikeudellisesti olennaiset seikat.

Ryhtymisrikoksen tekotavat vastaavat kätkemisrikoksen tekotapoja. Niistä tyypillisin on esirikoksen kohteena olleen tavaran hankkiminen, jolla tarkoitetaan tällaisen tavaran ostamista (HE 66/1988 vp, s. 105).

Edellä mainitussa ennakkoratkaisussaan korkein oikeus piti merkityksellisenä sitä, että M:n ja V:n menettelyä ei ollut aihetta arvioida laittomasta maahantuonnista erillisenä toimintana, vaan että he olivat toimineet salakuljetusketjussa rikoskumppaneina ennen heitä toimineiden tekijöiden kanssa. Olennaista on silloin arvioida, onko vastaaja toiminut osana tällaista salakuljetusketjua. Korkein oikeus totesi nimenomaisesti, että tällaisessa ketjussa ei ole mukana enää sellainen ostaja, joka ei ole osallistunut maahantuontiin.

Hovioikeus katsoo, että A on ollut juuri tällainen ostaja eikä salakuljetusketjun osa. Jos veropetoksen kohteena olleen maahantuodun tavaran ostajaakin pidettäisiin veropetokseen osallisena, se tarkoittaisi ryhtymisrikoksen soveltamisalan olennaista kaventamista veropetoksen soveltamisalan hyväksi. Sellainen kuuluu oikeusvaltiossa lainsäätäjälle eikä lainsoveltajalle. Sillä, että A on pyytänyt C:tä ja B:tä tuomaan haluamiaan nuuskamääriä omaa jälleenmyyntiään varten, ei ole asiassa merkitystä.

A:n ostamien ja edelleen myymien nuuskamäärien osalta hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden arvion siitä, että laatikkoina nuuskaa on ollut yhteensä 45, vaikka se perustuu C:n esitutkinnassa esittämään arvioon. Esitutkinnassa hän on pitänyt arviotaan todennäköisesti liian alhaisena, mutta hovioikeudessa liian suurena. Mitään kirjaa A:lle myydyistä määristä ei ollut pidetty. C:n esitutkintakertomusta on pidettävä ylipäätään varsin luotettavana todisteena tapahtumienkulusta. Ottaen huomioon, että Kouvolaan kuljetettavat nuuskat on kerätty vähitellen kerrallaan rajan yli sallitusti tuoduista yhden kilogramman eristä ja ne on kuljetettu Kouvolaan sedan-mallisella henkilöautolla, jonka tavaratila täyttyy C:n kertomista kerrallaan tuoduista määristä, ei ole aihetta epäillä hänen arvioitaan liioitelluiksi. C:n arviota tukee kirjallisena todisteena esitetty A:n viesti B:lle, jossa tämä pyytää tuomaan ”ne 2 lodjuu tähä meille”. Viesti on lähetetty C:n ja B:n viimeisen käynnin aikana, jolloin nämä jäivät kiinni. Sen vuoksi B ei ollut tätä viestiä hovioikeudessa kertomallaan tavalla nähnyt. Viestistä ilmenee, että A on aiemmin sopinut C:n ja B:n kanssa hänelle tulevista kahdesta laatikosta.

Esitutkinnassa C on niin ikään viestistä tietämättömänä kertonut, että tästä viimeiseksi jääneestä kuljetuksesta A:lle oli tarkoitus mennä viestiä vastaavasti kaksi laatikkoa.

Mitään sellaista puolustuksen väittämää ja käräjäoikeudenkin viittaama yleistävää oikeusohjetta, jonka mukaan kanssavastaajan kertomus ei yksin riittäisi syyksilukevaksi näytöksi, ei ole oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:ssä säädetyssä vapaassa todistusharkinnassa noudatettava, vaan kaikkien todistelutarkoituksessa kuultujen henkilöiden kertomusten luotettavuutta tulee arvioida heidän prosessuaalisesta asemastaan riippumatta vapaasti ja yksilöllisesti tapaus ja kertoja kerrallaan noudattamalla yleisiä kokemussääntöjä ihmisen käyttäytymisestä. A:n puolustuksen mukaan C:llä on ollut verovelkavastuun yhteisvastuullisuudesta johtuva motiivi liioitella A:lle myytyjä määriä. Tällaisen kokemussäännön soveltaminen edellyttää, että C olisi jo esitutkinnassa ymmärtänyt kaikki ne taloudelliset seuraamukset, jotka tämäntapaiseen rikollisuuteen liittyvät, ja osannut ottaa oikeudellisena näkökohtana korvausvelvollisuuden yhteisvastuullisuudenkin kertomuksessaan huomioon. Jos hän tämän kaiken olisi ymmärtänyt, hän tuskin olisi oma-aloitteisesti kertonut aikaisemmillakin käyntikerroilla nuuskamäärien olleen samaa suuruusluokkaa kuin kiinnijäämiskerralla, vaikka poliisilla ei ollut mitään näyttöä aikaisempien kertojen määrien suuruusluokasta. C:llä olisi ollut tilaisuus liioitella A:lle menevää määrää erityisesti takavarikkoon otetun viimeisen erän kohdalla, koska siihen sisältyi 14 laatikkoa. Liioittelun asemesta hän on esitutkinnassa kertonut A:lle olleen menossa edellä todetulla tavalla ainoastaan kaksi laatikkoa, mikä edellä todetulla tavalla ilmenee muustakin näytöstä. Ratkaisu syyksilukemisesta voidaan siten tehdä C:n esitutkinnassa kertomien seikkojen perusteella.

Näillä perusteilla A:n syyksi on luettava kohdassa 4 laittomaan tuontitavaraan ryhtyminen nuorena henkilönä seuraavasti: A on tilannut ja ottanut haltuunsa jälleenmyyntiä varten C:ltä ja B:ltä yli kymmenellä eri kerralla yhteensä ainakin 45 laatikkoa nuuskaa tietäen, että C ja B ovat maahantuonnin yhteydessä jättäneet tekemättä tupakkaveron veroilmoituksen Suomeen tuomistaan ja Suomessa hallussapitämästään nuuskasta. Syyte hylätään enemmälti.

Korvausvelvollisuus ja sen sovittelu

Syyksilukemiseen edellä tehty muutos ei vaikuta A:n korvausvelvollisuuteen. Verohallinnon vastauksesta ilmenevin perustein aihetta vapauttaa A tuomitusta korvausvelvollisuudesta ei ole. Käräjäoikeus on lausumillaan perusteilla sovitellut muiden vastaajien korvausvelvollisuutta yhdellä kolmasosalla vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n perusteella ja A:n korvausvelvollisuutta myös yhdellä kolmasosalla saman lain 2 luvun 2 §:n perusteella. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen. Aihetta A:n korvausvelvollisuuden enempään sovitteluun pelkästään hänen alaikäisyytensä perusteella ei ole ilmennyt.

Rangaistusseuraamus

Laittomaan tuontitavaraan ryhtymisestä on tuomittava vähintään sakkoa ja enintään vankeutta 1 vuosi 6 kuukautta. Rangaistusta määrätessään hovioikeus on ottanut huomioon A:n 17 -vuoden iän tekoaikana, hänen varsin merkittävän asemansa nuuskan välitystoiminnan kokonaisuudessa, minkä vuoksi toiminta oli C:n kertomin tavoin olennaisesti laajentunut A:n mukaan tulon myötä. Toiminnalla oli tavoiteltu suurta hyötyä. Teko on lajissaan vakava. Näillä perustein hovioikeus katsoo oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi A:lle 3 kuukautta vankeutta, joka voidaan määrätä ehdollisena.

Rikoshyödyn menettäminen

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen A:n menettämisseuraamuksesta.

B:n ja C:n valitukset

- - - - - - - - - - -

Rikoslain 10 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan valtiolle on tuomittava menetetyksi rikoksen tuottama taloudellinen hyöty, jolla tarkoitetaan muun muassa rikoksella välittömästi saatua omaisuutta, sen tuottoa taikka niiden arvoa (kohdat 1-4). Saman lainkohdan 3 momentin mukaan menettämiseen tuomitaan rikoksesta hyötynyt tekijä, osallinen tai se, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty. Edelleen 6 momentin mukaan hyötyä ei tuomita menetetyksi siltä osin kuin se on palautettu tai tuomittu taikka tuomitaan suoritettavaksi loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena.

Menettämisseuraamus perustuu siihen lähtökohtaan, ettei rikos saa kannattaa, ja sillä pyritään osaltaan eliminoimaan rikoksen vaikutuksia. Hyötykonfiskaation ja vahingonkorvauksen suhdetta koskeva edellä tarkoitettu rikoslain 10 luvun 2 §:n 6 momentti vastaa aikaisemmin voimassa olleen saman pykälän 3 momenttia. Sen säätämisperustelujen mukaan hyötyä ei tuomita menetetyksi, jos hyötyä vastaava korvaus on jo suoritettu vahinkoa kärsineelle. Jos rikoksen tuottama hyöty vastaisi toiselle aiheutunutta varallisuuden vähennystä, tuomittaisiin tällöin vahingonkorvausta (HE 80/2000 vp, s. 23).

Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuissa KKO:2004:105 (kohta 7) ja KKO:2009:1 (kohta 35) on katsottu, että rikoksentekijä voi joutua sekä menettämään rikoksella saamansa hyödyn valtiolle että myös suorittamaan rikoksen johdosta vahinkoa kärsineille korvausta silloin, kun hyöty ja vahinko eivät vastaa toisiaan. Hyötyä ei tuomita menetetyksi siltä osin kuin samasta rikoksesta on johtunut hyötyä vastaava vahinko jollekin tietylle taholle. Myös ratkaisusta KKO:2020:101 (kohta 80) käy ilmi oikeusohje, jonka mukaan tuomitun vahingonkorvausvelvollisuuden ylittävä hyöty voi tulla määrätyksi menetetyksi valtiolle siltä osin, kuin rikoksentekijä on saanut teosta hyötyä itselleen.

B ja C on käräjäoikeudessa tuomittu menettämään valtiolle rikoshyötynä nuuskan myynnistä saamansa myyntitulot ja velvoitettu korvaamaan Verohallinnolle rikoksella vältettyä tupakkaveroa. Edellinen on C:n ja B:n rikoksella itselleen saamaa tuottoa ja jälkimmäinen korvausta Verohallinnolle siltä rikoksen johdosta saamatta jääneestä verosta. Ne eivät siten vastaa toisiaan eivätkä ole miltään osin päällekkäisiä.

C:n korvausvelvollisuutta ei ole ilmennyt aihetta sovitella käräjäoikeuden ratkaisua enempää.

Näillä perusteilla käräjäoikeuden ratkaisua ei ole C:n ja B:n valitusten vuoksi aihetta muuttaa.

- - - - - - - - - -

Tuomiolauselma
Vastaaja A

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon

Syyksi luettu rikos
4. Laiton tuontitavaraan ryhtyminen nuorena henkilönä 20.02.2019 - 13.10.2019
Rikoslaki 46 luku 6 § 1

Rangaistusseuraamukset
Vankeus
Syyksi luetut rikokset 4
3 kuukautta vankeutta
Vapaudenmenetysaika 16. - 19.10.2019
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika on alkanut käräjäoikeuden tuomion antamispäivästä ja päättyy 12.10.2023.
Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta

- - - - - - - - - - -

Tuomiolauselma
Vastaaja B

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

- - - - - - - - - - -

Tuomiolauselma
Vastaaja C

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

- - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Aki Rasilainen
Hovioikeudenneuvos Marleena Tuikkala
Hovioikeudenneuvos Harri Tuhkanen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 30.11.2022 : Ei valituslupaa

‍