I-SHO:2023:1

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Käräjäoikeus oli yksityishenkilön velkajärjestelyasiassa määrätyn selvittäjän palkkiosta ja kulukorvauksesta annetun oikeusministeriön asetuksen 1 §:n nojalla vahvistanut selvittäjän lähtökohtaisen palkkion määrän asetuksen sanamuodon mukaisesti velkojien lukumäärän perusteella. Selvittäjän valituksen johdosta kysymys siitä, vahvistetaanko asetuksen 1 §:n mukainen selvittäjän lähtökohtainen palkkio velkojien vai velkojen lukumäärän perusteella.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta. Hovioikeuden ratkaisukokoonpanon enemmistö katsoi, että asetuksen 1 §:n mukainen selvittäjän lähtökohtainen palkkio oli vahvistettava asetuksen sanamuodon mukaisesti velkojien lukumäärän perusteella.

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 16.2.2023

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

A on vaatinut, että hänen palkkiokseen selvittäjän tehtävästä vahvistetaan käräjäoikeudessa esitetyn laskun mukaisesti 844,20 euroa 25 prosentilla korotettuna eli yhteensä 1.055,25 euroa lisättynä arvonlisäveron määrällä sekä kuluilla ja se määrätään valtion ja velallisen maksettavaksi laskussa eritellyin määrin korkoineen 31.10.2022 lukien.

Selvittäjän palkkiota koskevien säännösten mukaan peruspalkkion suuruus määräytyy velkojien lukumäärän mukaan. Oikeuskäytännössä on kuitenkin noudatettu periaatetta, jonka mukaan peruspalkkio määräytyy velkojen lukumäärän perusteella. Itä-Suomen hovioikeus on 15.12.2020 antamassaan ratkaisussa nro 655 vahvistanut selvittäjän palkkion velkojen lukumäärän perusteella. Käräjäoikeus on tulkinnut oikeuskäytäntöä väärin. Peruspalkkion määräytyminen velkojen lukumäärän perusteella on kohtuullista sen vuoksi, että ennen velkajärjestelyä ja sen aikana velkojat ja niiden edustajat voivat vaihtua useaan kertaan. Selvittäjä joutuu joka tapauksessa selvittämään kaikkien velkojen tilanteen. Käräjäoikeuden sinällään säännösten sanamuodon mukainen tulkinta johtaa sellaiseen kohtuuttomuuteen, ettei se ole enää lain tarkoituksen mukainen eikä selvittäjä saa kohtuullista korvausta työstään. Asiassa esitetty palkkiovaatimus on ollut erittäin kohtuullinen ottaen huomioon, että käräjäoikeus on korottanut palkkiota jopa 40 prosentilla.

Vastaus

B on vastustanut muutosvaatimusta.

Käräjäoikeus on ratkaissut asian oikein.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 70 §:n 1 momentin mukaan selvittäjällä on oikeus saada tehtävästään kohtuullinen palkkio sekä korvaus hänelle aiheutuneista tehtävän kannalta tarpeellisista kustannuksista. Pykälän 6 momentin mukaan tarkempia säännöksiä selvittäjän palkkiosta ja kustannusten korvauksesta annetaan oikeusministeriön asetuksella.

Yksityishenkilön velkajärjestelyasiassa määrätyn selvittäjän palkkiosta ja kulukorvauksesta annetun oikeusministeriön asetuksen 1 §:n 2 momentin mukaan palkkiot selvittäjän tehtävästä ovat 604,80 euroa, kun velkojia on vähintään 5 mutta vähemmän kuin 15 (kohta 2) ja 844,20 euroa, kun velkojia on vähintään 15, velallisen omistusasunto ehdotetaan maksuohjelmassa säilytettäväksi, järjestellään velallisen elinkeinotoimintaan liittyviä velkoja tai kun asia muusta syystä on erityisen vaikea (kohta 3).

Asetuksen 2 §:n mukaan jos asia on erityisen vaikea tai työmäärältään erityisen laaja, selvitystehtävästä 1 §:n mukaan määrättävää palkkiota voidaan tuomioistuimen harkinnan mukaan korottaa enintään 50 prosentilla. Jos korottamiseen kuitenkin on erittäin painava syy, korotus voi olla suurempi. Palkkion korottaminen on erikseen perusteltava.

Asetuksen mukaan selvittäjän lähtökohtaisen palkkion suuruus määräytyy pääosin velkojien lukumäärän perusteella. Valituksen johdosta asiassa on kysymys siitä, voidaanko selvittäjän lähtökohtainen palkkio vahvistaa velkojien lukumäärän asemesta asetuksen sanamuodon vastaisesti velkojen lukumäärän perusteella.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa käräjäoikeus on vahvistanut selvittäjän palkkion lähtökohtaiseksi määräksi 604,80 euroa, koska velkojia on ollut 9. Käräjäoikeus on kuitenkin asetuksen 2 §:n nojalla korottanut palkkiota selvittäjän erityisen laajan työmäärän perusteella 844,20 euroksi. Selvittäjä on valituksessaan katsonut, että asetuksen 1 §:n 2 momentin nojalla selvittäjälle maksettavaksi määrättävä lähtökohtainen palkkio tulisi vahvistaa velkojien lukumäärän asemesta velkojen lukumäärän perusteella.

Tämän hovioikeuden 15.12.2020 asiassa S 20/833 antamassa ratkaisussa nro 655 selvittäjä oli vaatinut asetuksen 1 §:n 2 momentin nojalla palkkiota 844,20 euroa velkojien lukumäärän asemesta velkojen lukumäärän perusteella. Selvittäjä ei ollut vaatinut palkkiota korotettavaksi asetuksen 2 §:n nojalla. Asiassa velkojia oli ollut 10 ja velkoja 25 kappaletta. Ratkaisussa hovioikeus arvioi, että selvittäjän tosiasiallinen työmäärä riippui siitä, kuinka monta velkaa velallisella oli. Sen vuoksi ratkaisussa katsottiin olevan kohtuullista määrätä selvittäjälle palkkiota velkojen lukumäärän perusteella vaaditut 844,20 euroa.

Hovioikeus toteaa, että asetuksen 1 §:n 2 momentin sanamuoto on selvä. Asetus ei ole myöskään ristiriidassa lain 70 §:n 1 momentin kanssa, koska selvittäjälle voidaan vahvistaa tehtävästään kohtuullinen palkkio korottamalla velkojien lukumäärään perustuvaa lähtökohtaista palkkiota asetuksen 2 §:n nojalla, mikäli siinä mainitut korottamisen edellytykset täyttyvät. Palkkion korottamista harkittaessa yhtenä perusteena voi olla velkojen poikkeuksellisen suuri lukumäärä. Näin ollen ei ole perusteita poiketa siitä asetuksen lähtökohdasta, että selvittäjän palkkio määräytyy velkojien lukumäärän perusteella. Näillä perusteilla hovioikeus päätyy edellä mainitusta ratkaisusta nro 655 poikkeavaan lopputulokseen.

Hovioikeus pitää käräjäoikeuden selvittäjälle vahvistamaa palkkiota korotuksineen kohtuullisena nyt kysymyksessä olevaan selvittäjän työmäärään nähden.

Näillä perusteilla käräjäoikeuden ratkaisua ei ole aihetta muuttaa.

Päätöslauselma

Valitus hylätään. Käräjäoikeuden päätöstä ei muuteta.

- - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

presidentti Antti Savela
hovioikeudenneuvos Merja Lahti
hovioikeudenneuvos Aki Rasilainen
hovioikeudenneuvos Harri Hyvärinen
hovioikeudenneuvos Sirpa Pulkkinen
hovioikeudenneuvos Kari Puukka
hovioikeudenneuvos Juha Palkamo

Äänestys.

ERI MIELTÄ OLEVIEN JÄSENTEN LAUSUNNOT ASIASSA S 22/931

Hovioikeudenneuvos Aki Rasilainen:

Oikeusministeriön asetuksessa selvittäjän palkkion määrä oli jo sen alkuperäisessä muodossa 1 §:ssä (1212/2001) säädetty velkojien määrän perusteella kohdittain neljään eri portaaseen. Nyt voimassa olevat velkojien määrän mukaiset palkkiot on säädetty asetuksella 1433/2015 voimaan 1.1.2016.

Käräjäoikeus on päätynyt asetuksen 1 §:n 3 kohdan mukaiseen palkkioon A:lle 2 kohdan mukaisen palkkion asemesta siinä käsityksessä, että velkojen määrä voidaan ottaa huomioon asetuksen 2 §:n mukaisena erityisen laajaan työmäärään perustuvana harkinnanvaraisena palkkion korotusperusteena.

Asiassa on ensiksi kysymys siitä, voidaanko asetuksen 2 §:ää soveltaa sen 1 §:n mukaista palkkiota määrättäessä käräjäoikeuden tekemällä tavalla ja toiseksi siitä, täyttävätkö asetuksen 1 §:llä säädetyt velkojien määrään perustuvat palkkiot laissa säädetyn vaatimuksen selvittäjälle kuuluvasta kohtuullisesta palkkiosta. Perustuslain 107 §:n mukaan jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa.

Asetuksella sen 1 §:ään on säädetty palkkion perustaksat kolmelle eri tasolle kohdittain velkojien määrän mukaisesti porrastettuna. Eri kohtien soveltaminen ei ole harkinnanvaraista, vaan palkkiot määräytyvät kaikissa tapauksissa yksiselitteisesti suoraan velkojien määrän perusteella. Tällä on turvattu selvittäjien yhdenvertainen kohtelu palkkiota määrättäessä. Sen sijaan 2 §:ssä on säädetty harkinnanvaraisista poikkeuksellisista palkkion korotusperusteista erityisen vaikeassa tai työmäärältään erityisen laajassa asiassa. Sen sanamuodon mukaan 1 §:n mukaan määrättävää palkkiota voidaan tällaisessa asiassa korottaa pääsääntöisesti enintään 50 prosentilla. Tällainen korotuspäätös on erikseen perusteltava.

Asetuksen 2 §:ää sovellettaessa ei siten ole tarkoitettu, että sen lopputuloksena 1 §:n mukaista peruspalkkiota korotetaan 2 kohdan mukaisesta palkkiosta 3 kohdan mukaiseksi palkkioksi soveltamalla pykäliä samanaikaisesti, vaan pykälien soveltaminen on tarkoitettu toisensa poissulkeviksi.

Velkojen määrä on samanlainen yksiselitteinen palkkion peruste kuin velkojien määrä. Sen käyttäminen palkkion perusteena ei edellytä sellaista tapauskohtaista harkintaa, jota asetuksen 2 §:ssä edellytetään.

Nähdäkseni velkojen määrää ei voida käyttää 2 §:ssä tarkoitettuna harkinnanvaraisena yksittäistapauksellisena perusteena määrättäessä 1 §:n mukaista peruspalkkiota, koska silloin selvittäjiä ei kohdella yhdenvertaisesti. Jos selvittäjä saa perustaksan kohdan 2 mukaisen palkkion asemesta kohdan 3 mukaisen palkkion velkojen määrän perusteella, sama etu on myönnettävä kaikille selvittäjille, koska jos jokin määrätty velkojen määrä tarkoittaa jossakin asiassa erityisen laajaa työmäärää, sen tulee tarkoittaa sitä myös kaikissa muissakin asioissa.

Valituksesta ilmenevällä tavalla velallisen velkojien määrä voi yksittäisessä asiassa vaihdella selvityksen aikana, koska perintää harjoittavat yritykset ostavat velkoja muilta velkojilta. Tällaista ilmiöitä ei vielä esiintynyt samassa määrin asetusta säädettäessä vuonna 2001. Selvittäjän on kuitenkin selvitettävä jokainen yksittäinen velka samalla tavalla, vaikka samalla velkojalla olisi niitä useampia. Näihin seikkoihin nähden selvittäjän perustaksan mukainen palkkio määräytyy asetusta sen sanamuotonsa mukaisesti soveltamalla selvittäjästä ja tämän tekemän työn määrästä riippumattomista ja selvittäjän kannalta sattumanvaraisista seikoista. Tätä ei voida pitää kohtuullisena palkkion määräytymisperusteena.

Hovioikeuskäytännössä on jo asetuttu sille kannalle, että selvittäjän tosiasiallinen työmäärä riippuu siitä, kuinka monta velkaa velallisella on, ja määrätty selvittäjälle laissa säädetty kohtuullinen palkkio velkojen lukumäärän perusteella (Itä-Suomen hovioikeus 15.12.2020 nro 655). Mielestäni velkojen määrä on velkojien määrää selkeämpi ja kohtuullisempi peruste määrätä asetuksen 1 §:n mukainen peruspalkkio. Samalla selvittäjien yhdenvertainen kohtelu turvataan, kun velkojen määrää ei käytetä palkkion perusteena soveltamalla asetuksen 1 §:ää ja 2 §:ää samanaikaisesti, vaan määrättäessä pelkästään asetuksen 1 §:n mukaista peruspalkkiota. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, että silloin, kun velkoja on poikkeuksellisen paljon, velkojen määrä voidaan ottaa huomioon yhtenä tekijänä korotettaessa palkkiota 2 §:ssä tarkoitetulla erikseen perusteltavalla korotuspäätöksellä, koska silloin ei ole kysymys 1 §:n mukaisen peruspalkkion määräämisestä.

Näillä perusteilla katson tässäkin asiassa, että asetusta sanamuotonsa mukaisesti soveltamalla A ei saa laissa säädettyä kohtuullista palkkiota. Tämän vuoksi sovellan asetuksen 1 §:ää niin, että A:lle sen mukaan määrättävä palkkio perustuu velkojien asemesta velkojen määrään. Käräjäoikeuden ratkaisu vastaa asetuksen 1 §:n 3 kohdan mukaista peruspalkkiota ja on siten määrältään oikea.

Sen sijaan valituksesta ei ilmene, millä perusteella näin määräytyvää peruspalkkiota olisi korotettava asetuksen 2 §:n perusteella.

Näillä perusteilla käräjäoikeuden ratkaisun lopputulosta ei ole mielestäni aihetta muuttaa.

Hovioikeudenneuvos Merja Lahti:

Olen samaa mieltä kuin hovioikeudenneuvos Rasilainen.

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 9.10.2024 KKO:2024:60

‍