I-SHO:2023:3
RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ
A:n ja B:n välisestä tappelusta oli ollut heidän seurueissaan puhetta heidän kummankin tieten jo ennen tappelua, jota oli kuvattu videolle. A:n syyksi luettiin törkeä pahoinpitely ja B:n syyksi pahoinpitely. Koska väkivaltaa oli kummankin taholta ennalta provosoitu, kysymys ei ollut sellaisesta ennakoimattomasti ja hätävarjeluoikeuteen vedonneen A:n kannalta yllättävästi syntyneestä hätävarjelutilanteesta, jota rikoslain 4 luvun 4 §:n hätävarjelusäännöksessä tarkoitetaan. Kysymys myös vahingonkorvausvelvollisuuden sovittelusta.
KYMENLAAKSON KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 25.3.2022
Syyttäjän rangaistusvaatimukset
1. Törkeä pahoinpitely
Rikoslaki 21 luku 6 § 1
30.05.2020 Kotka
A on tehnyt asuintalon pihalla ruumiillista väkivaltaa B:lle juoksemalla tätä päin ja lyömällä tätä nyrkillä päähän, kaatamalla B:n maahan ja potkaisemalla kaatuneena ollutta B:tä kaksi tai kolme kertaa päähän. Potkujen jälkeen A on lopettanut hetkeksi pahoinpitelyn, mutta on B:n noustua maasta jatkanut pahoinpitelyä lyömällä pystyssä ollutta B:tä nyrkillä päähän, kaatamalla tämän maahan ja lyömällä kaatuneena ollutta B:tä useita kertoja nyrkillä päähän.
A on aiheuttanut väkivallalla B:lle kipua sekä ruhjeita ja turvotusta otsaan ja kasvoille.
A on tehnyt pahoinpitelyn erityisen raa'alla ja julmalla tavalla jatkamalla väkivallan tekemistä kahdesti kaadettuaan B:n maahan puolustuskyvyttömään asemaan sekä kohdistamalla potkuja ja lyöntejä kaatuneena olleen B:n pään alueelle.
Rikosta on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.
- - - - - - - - - -
Tuomion perustelut
Syyksilukeminen perusteluineen
- - - - - - - - - -
Johtopäätökset
Asiassa on riidatonta, että asianosaiset ovat olleet samoissa juhlissa ja niiden päättyessä heidän välillään on syntynyt fyysinen yhteenotto pihalla. Kumpikin heistä on käyttänyt väkivaltaa toista kohtaan.
Asiassa on tullut selvitettäväksi, onko A ennen videolla nähtyä tapahtumaa hyökännyt B:n kimppuun, kaatanut hänet ja potkinut häntä päähän. Tämä teonkuvauksessa kuvattu väkivalta ei ole tallentunut videolle, joten sen tapahtumista tulee arvioida asiassa esitetyn muun näytön perusteella.
Videotallenteen perusteella ei voida päätellä, mitä ennen kuvaamisen alkamista on tapahtunut asianosaisten välillä. Todistaja C:n kertomuksen perusteella syntyy kuva kahdesta erillisestä tilanteesta, jotka kumpikin ovat päättyneet siihen, että A on kohdistanut maassa olevaan B:hen väkivaltaa. Näistä ensimmäisessä tilanteessa A on potkinut ja toisessa lyönyt nyrkeillä B:tä päähän. Todistajan kertomuksen luotettavuutta ja uskottavuutta tapahtumien kulusta lisää se, että hänen kuvauksensa jälkimmäisestä tilanteesta vastaa erittäin hyvin videotallenteelta nähtävissä olleita tapahtumia. Todistajan kertomuksen lisäksi lääkärintodistuksessa kuvatut ja valokuvissa näkyvät B:n vammat viittaavat siihen, että häntä on nyrkillä lyöntien lisäksi myös potkittu pään alueelle. Myös B:n käsivarressa oleva heikosti näkyvä mustelma on todennäköisesti syntynyt enemmin potkusta kuin nyrkin iskusta.
Puolestaan A:n väite siitä, että hänen ja B:n välinen fyysinen yhteenotto on tallentunut kokonaisuudessaan videolle saa tukea todistaja D:n kertomuksesta. Kuitenkin todistaja D:n kertomus tapahtumista on ollut niukka ja se ei ole sisältänyt juurikaan yksityiskohtia. Tähän selityksenä saattaa olla ajan kuluminen tapahtumista, mutta todistaja D:n kertomus tapahtumista ei vastaa videotallenteelta nähtäviä tapahtumia. Näin ollen todistaja D:n kertomusta on edellä olevat seikat huomioon ottaen pidettävä riittämättömänä ja A:n väite kaiken väkivallan tallentumisesta videolle ei saa tukea asiassa esitetystä muusta näytöstä.
Edellä selostetut seikat huomioon ottaen on katsottava, että ennen kuvaamisen alkamista A on syytteen teonkuvauksessa kuvatulla tavalla hyökännyt B:n kimppuun ja lopulta potkinut maassa makaavaa B:tä pään alueelle. Syytteen teonkuvauksen mukainen maahan kaatamisen osalta näyttö on jäänyt kuitenkin epäselväksi, sillä näytön perusteella ei voida varmuudella päätellä, että A on kaatanut B:n maahan ennen potkimista.
Asiassa tulee vielä arvioitavaksi täyttääkö teonkuvauksen mukainen teko poislukien B:n kaatamisen maahan ennen potkimista törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Rikoslain esitöiden (HE 94/1993 vp s. 96) mukaan päähän potkimista on voitu yleensä pitää raakana ja puolustuskyvyttömään kohdistunutta pahoinpitelyä julmana tekotapana. Teon raakuuden arvioimisessa painopiste on ollut väkivallan fyysisessä karkeudessa, kun taas julmuus taas on voinut ilmetä esimerkiksi puolustuskyvyttömään kohdistuvana väkivaltana.
Asiassa esitetyn näytön perusteella A on sekä potkinut että lyönyt useamman kerran nyrkeillä maassa ollutta B:tä. A:n potkut ja lyönnit ovat olleet voimakkaita, joten pahoinpitelyn tekotapa on ollut erityisen raaka. Ainakin lääkärintodistuksen perusteella voidaan päätellä, että B:n humalatilan on täytynyt vaikuttaa hänen mahdollisuutensa puolustaa itseään ainakin niissä tilanteissa, joissa hän on ollut maassa. Käräjäoikeus kuitenkin katsoo, että B humalastaan huolimatta ei ole ollut siinä määrin puolustuskyvytön, että A:n teko on katsottava myös julmaksi.
Näin ollen tulee A:n teon osalta arvioida, onko se ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Tässä arvioinnissa on otettava huomioon tekotavan ja käytetyn väkivallan lisäksi A:n mahdollinen motiivi ja muiden henkilöiden vaikutus tekoon.
B on esittänyt, että A:n teon motiivina on ollut kuvamateriaalin hankkiminen sosiaalista mediaa varten. Vaikka videotallenne on löytynyt A:n puhelimesta ja hän on ilmeisimmin aikaisemmin julkaissut vastaavanlaisia videoita sosiaalisessa mediassa, nämä seikat eivät vielä kuitenkaan osoita A:lla olleen B:n kertomaa motiivia. Asiassa esitetyn näytön perusteella ei voida päätellä, että nimenomaan joku A:n ystävistä on kuvannut videon ja lähettänyt sen A:lle. Epäselväksi on myös jäänyt se, onko A itse julkaissut videon sosiaalisessa mediassa.
Videotallenteelta on nähtävissä, että asianosaisten ympärille on kerääntynyt usean henkilön joukko ja he ovat suhtautuneet lähinnä välinpitämättömästi B:hen kohdistettuun väkivaltaan. Heidän huoli on kohdistunut enemmän lähelle pysäköityyn autoon. Yksi henkilö on yllyttänyt A:ta lyömään ja nämä huudot ovat kiihdyttäneet A:n lyöntejä.
Kun otetaan huomioon A:n tekotapa, hänen reaktionsa ystävänsä yllyttämiseen ja käytetty väkivalta A:n tekoa pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.
Kumpikin asianosainen on vedonnut rikoslain 4 luvun 4 §:n mukaiseen hätävarjeluun. Asiassa esitetty näyttö ei kuitenkaan tue kummankaan asianosaisen väitettä siitä, että toinen asianosainen olisi aloittanut oikeudettoman hyökkäyksen toista kohtaan, minkä vuoksi asianosainen olisi joutunut käyttämään väkivaltaa. Asiassa esitetyn näytön perusteella käräjäoikeus katsoo, että tapahtumat ovat muistuttaneet nyrkkeilyottelua ja kumpikin asianosainen on selkeästi pyrkinyt lyömään toista. Lisäksi käräjäoikeuden käsityksen mukaan kummallakin asianosaisella on ollut mahdollisuus poistua paikalta ilman toisen vahingoittamista.
Asiassa esitetyn näytön perusteella voidaan päätellä, että asianosaisten välisen fyysisen yhteenoton on aloittanut A, mutta B:n syyksiluettu väkivalta A:ta kohtaan ei ole tapahtunut tässä tilanteessa, vaan myöhemmin. Ennen lyöntiä B on mennyt A:n luokse ja kumpikin on pyrkinyt lyömään toista. Kun B on tässä tilanteessa osunut A:han, B:n käyttämään väkivaltaan ei ole enää liittynyt B:hen kohdistettua oikeudetonta hyökkäystä, jonka perusteella B:llä olisi ollut oikeus puolustaa itseään.
Asiassa esitetystä näytöstä voidaan myös päätellä, että A:n kohdistama väkivalta B:hen ei ole johtunut häneen kohdistuneesta hyökkäyksestä. A:n väkivallassa B:tä kohtaan on ollut kysymys siitä, että A on saatuaan B:n altavastaajan asemaan potkinut ja lyönyt B:tä. Tällainen väkivalta ei ole ollut millään tavalla perusteltavissa itsensä puolustamisella.
Yllä olevat seikat huomioon ottaen käräjäoikeus katsoo, että kummankaan asianosaisen kohdalla ei ole ollut kysymys hätävarjelutilanteesta tai hätävarjelun liioittelusta.
Rangaistusseuraamus
Vastaaja A
Rangaistusta mitattaessa huomioon otetaan huomioon se, että vastaaja A on kohdistanut maassa makaavaan asianomistaja B:hen voimakasta ja raakaa väkivaltaa potkimalla ja lyömällä nyrkein pään alueelle. Kun lyöminen ja potkiminen on kohdistunut päähän, väkivalta olisi voinut aiheuttaa B:lle vakavia vammoja. Nyt kuitenkin B:n vammat ovat jääneet pinnallisiksi vammoiksi. A:n teko on myös kohdistunut humalassa olleeseen B:hen, joka ei ole pystynyt täysin puolustamaan itseään A:ta vastaan. Tämä ja A:n reagointi kolmannen henkilön yllytyshuutoihin tekevät hänen teostaan moitittavamman.
Asianomistajan voimakas oma myötävaikutus voidaan rikoslain 6 luvun 2 §:n 2 kohdan mukaisesti ottaa huomioon rangaistuksen lieventämisperusteena. Vaikka B on syyllistynyt A:n pahoinpitelyyn ja hän on myös tapahtumiin selvästi myötävaikuttanut omalla käytöksellään, kysymys ei kuitenkaan ole ollut käräjäoikeuden näkemyksen mukaan sellaisesta voimakkaasta omasta myötävaikutuksesta, jonka perusteella A:lle määrättävää rangaistusta tulee lieventää.
Yllä olevat seikat huomioon ottaen oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta rikoksesta on sen vahingollisuus ja vaarallisuus, teon vaikuttimet sekä rikoksesta ilmenevä muu vastaajan syyllisyys ja rangaistuskäytännön yhtenäisyys huomioon ottaen 1 vuosi 2 kuukautta vankeutta. Ottaen huomioon vastaajan aikaisemmat ehdolliset tuomiot, vankeusrangaistus on tuomittavana ehdottomana.
- - - - - - - - - - - -
Tuomiolauselma
Vastaaja A
Syyksi luettu rikos
1. Törkeä pahoinpitely
30.05.2020
Rikoslaki 21 luku 6 § 1
Rangaistusseuraamukset
Vankeus
Syyksi luetut rikokset 1
1 vuosi 2 kuukautta vankeutta
Korvausvelvollisuus
- - - - - - - - - - - -
A velvoitetaan korvaamaan B:lle syytekohdan 1 mukaisen törkeän pahoinpitelyn aiheuttamasta:
- kärsimyksestä 800 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 30.5.2020 lukien,
- kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta 1000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 30.5.2020 lukien,
- vahingoittuneesta paidasta 40 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen lukien kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien,
- lääkärikuluina 158,40 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien ja
- asianosaiskuluina 100 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.
- - - - - - - - - - - -
Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:
Käräjätuomari Jaana Kumpumäki ja lautamiehet.
ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 6.10.2023
Vaatimukset hovioikeudessa
Valitus
A on vaatinut, että syyte kohdassa 1 hylätään ja hänet vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta. Toissijaisesti hän on katsonut syyllistyneensä törkeän pahoinpitelyn sijasta vain hätävarjelun liioitteluna tehtyyn pahoinpitelyyn ja vaatinut, että syyte enemmälti hylätään ja hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta tai että rangaistusta syyksilukemisen muutosta vastaavasti ainakin alennetaan. Joka tapauksessa hän on vaatinut, että hänen B:lle maksettavakseen tuomittuja vahingonkorvauksia sovitellaan kärsimyksen osalta 500 euroon ja kivun, säryn ja muun tilapäisen haitan osalta 700 euroon, ja että hänet vapautetaan velvollisuudesta korvata B:n oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa.
Hän ei ollut potkinut B:tä, vaan ainoastaan lyönyt tätä videolta ilmenevällä tavalla. Hänen toimintansa oli ollut sallittua hätävarjelua. B oli seurannut häntä pihalle ja haastanut riitaa. Kun hän ei ollut haastamisesta huolimatta ryhtynyt tappeluun, B oli tullut tönimään ja lyömään häntä. Tämän jälkeen hän oli tilanteessa puolustautunut itseään huomattavasti isokokoisemman ja aiemmin nyrkkeilijätaidoistaan kertoneen B:n hyökkäykseltä. Hänen reaktionsa oli ollut ymmärrettävä ja siten kokonaisuutena arvostellen puolustettava.
Joka tapauksessa kyse on enintään hätävarjelun liioittelusta. Jos hänen katsotaan ylittäneen hätävarjelun rajat, se on tapahtunut hänen lyötyään B:tä tämän kaaduttua maahan. Häneltä ei kuitenkaan olisi voitu kohtuudella edellyttää muunlaista suhtautumista ottaen huomioon hätävarjelusäännöksessä mainitut olosuhteet. B oli haastanut häntä tappeluun pitkin päivää ja aloittanut pahoinpitelytilanteen tönäisemällä ja lyömällä häntä. B oli häntä fyysisesti isompikokoinen ja omasi nyrkkeilytaustan. B ei ollut päästänyt hänestä irti alkaessaan kaatua, vaan oli vetänyt hänet päälleen ja vielä maassa maatessakaan B ei ollut irrottanut otettaan, vaan oli pyrkinyt jatkamaan tappelua ja kaatamaan hänet. Näistä seikoista johtuen hän oli kokenut tilanteen uhkaavaksi ja hänellä oli ollut perusteltu syy pelätä. Tilanne oli muodostanut aidon vaaran hänelle ja ilman puolustautumista hän olisi kärsinyt vakavia vammoja. B ei ollut osoittanut mitään merkkejä siitä, että hän olisi lopettanut hyökkäyksensä.
Missään tapauksessa pahoinpitelyä ei ole tehty törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistössä tarkoitetulla erityisen raa´alla tavalla. Kun huomioidaan B:n voimakas myötävaikutus, hakeutuminen tappeluun ja aloitteellisuus väkivallan tekemisessä, pahoinpitelyä ei voida myöskään pitää kokonaisuutena arvostellen törkeänä
Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hänet tulee jättää rangaistukseen tuomitsematta tai rangaistusta on ainakin alennettava ja mittaamisharkinnassa on annettava merkitystä hätävarjelutilanteelle ja B:n omalle myötävaikutukselle. Osapuolten välillä ei olisi ollut minkäänlaista fyysistä yhteenottoa ilman B:n puolelta tullutta aloitetta. B oli seurannut häntä ja pyrkinyt tappelemaan hänen kanssaan jo aiemmin päivän ja illan aikana.
Kärsimyksestä sekä kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta tuomittuja vahingonkorvauksia tulee joka tapauksessa sovitella ottaen huomioon B:n oma myötävaikutus asiassa.
- - - - - - - - - -
Kysymyksenasettelu
Asiassa on riidatonta, että A:n ja B:n välillä on ollut videotallenteelta ilmenevä tappelutilanne. B on tuomittu kohdassa 2 lainvoimaisesti A:han kohdistuneesta pahoinpitelystä. Riidatonta on, että A on tässä videotallenteelta ilmenevässä tilanteessa tehnyt B:lle ruumiillista väkivaltaa syytteen jälkimmäisen osan mukaisesti lyömällä pystyssä ollutta B:tä nyrkillä päähän, kaatamalla tämän maahan ja lyömällä kaatuneena ollutta B:tä useita kertoja nyrkillä päähän. Kysymys on siitä, onko A lisäksi ennen kyseistä tilannetta tehnyt B:lle ruumiillista väkivaltaa juoksemalla tätä päin, lyömällä tätä nyrkillä päähän ja potkaisemalla kaatuneena ollutta B:tä kaksi tai kolme kertaa päähän. Oikeudellisesti arvioitavana on, onko A:n menettely ollut hätävarjeluna sallittua vai onko A syyllistynyt menettelyllään pahoinpitelyyn tai hätävarjelun liioitteluna tehtyyn pahoinpitelyyn ja onko teko ollut törkeä. Lisäksi kysymys on rangaistuksen mittaamisesta sekä vahingonkorvauksista.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Kohta 1
Näyttö, näytön arviointi ja johtopäätökset
Asiassa on esitetty hovioikeudessa sama näyttö kuin käräjäoikeudessa. Asiassa kuullut henkilöt ovat kertoneet hovioikeudessa oleellisilta osin kuten heidän kertomakseen on käräjäoikeuden tuomioon kirjattu jäljempänä mainituin muutoksin ja lisäyksin.
Kaikki asiassa kuullut henkilöt ovat kertoneet olleensa ennen juhlia, joiden lopuksi nyt käsiteltävä tappelutilanne oli tapahtunut, kaupungintalon takana olevassa puistossa. A:n ja D:n mukaan A ja B olivat tavanneet puistossa ja B olisi jo silloin haastanut A:ta tappeluun. B ei ole hovioikeudessa kertonut juhlia edeltävistä tapahtumista, mutta käräjäoikeudessa hänkin on kertonut menneensä puistoon tavatakseen A:n ja että hänen tieten ainakin joidenkin henkilöiden välillä oli käyty viestittelyä siitä, että hän tappelee A:n kanssa. Hänen käräjäoikeudessa kertoman mukaan hän ei ollut puistossa A:ta kuitenkaan tavannut. Myös C on kertonut olleensa puistossa, mutta hänellä ei ole ollut havaintoja tappeluun haastamisen osalta. B:n, A:n ja D:n kertomusten perusteella on siten selvää, että A:n ja B:n välisestä tappelusta ja molempien aikomuksesta siihen on ollut puhetta asianosaisten tieten jo ennen juhliin menoa.
Tappelu on tapahtunut juhlien ollessa päättymässä pihan pysäköintialueella. A:n mukaan tappelu oli alkanut siitä, että B oli tullut hänen päällensä ja yrittänyt lyödä. Hän oli ollut peloissaan eikä hänelle ollut jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tapella puolustaakseen itseään. Hänen mukaansa koko tappelu näkyy videotallenteella. B:llä ei ole ollut mitään muistikuvia tappelusta tai siitä, miten se oli alkanut. D on hovioikeudessa kertonut, että B oli parkkipaikalla lyönyt A:ta, A oli väistänyt ja lyönyt takaisin B:tä, minkä seurauksena B oli tippunut maahan. Tippumisella hän on tarkoittanut sitä, että B:ltä oli lähtenyt ”taju pois”. Tilanne oli päättynyt tähän. Hän ei ollut nähnyt koko tappelutilannetta, vaan oli nähnyt paikan päällä vain viimeisen lyönnin. Hän oli myöhemmin nähnyt tilanteesta kuvatun videon, josta oli nähnyt muun osan tappelusta. Kyseinen ”tippuminen” näkyi hänen mielestä hänen tilanteesta näkemällään videolla. C sen sijaan on kertonut tappeluun sisältyneen myös teonkuvauksessa kuvatut muut ennen videotallennusta tapahtuneet teot. Hän on kertonut ensin havainneensa A:n ja B:n olleen pihalla noin 1-2 metrin päässä toisistaan ja heidän välillään olleen suukopua. Sitten A oli juossut B:tä päin ja lyönyt tätä. Siitä oli alkanut tappelu, ja jossain vaiheessa B oli kaatunut maahan, jolloin A oli potkinut B:tä. Tästä hetken päästä B oli noussut ylös ja tappelu oli jatkunut, minkä seurauksena B oli kaatunut maahan uudestaan. C ei ole hovioikeudessa enää muistanut millaisia potkut olivat ja mihin ne osuivat. Esitutkinnassa hän on noin kaksi viikkoa tapahtumien jälkeen kuultuna kertonut videotallennetta edeltäneestä tilanteesta niin, että ”jossain vaiheessa B kaatui maahan, jonka jälkeen A potkaisi B:tä päähän kaksi tai kolme kertaa. A:n potkut olivat kovia ja mielestäni A ainakin kerran polkaisi B:n päätä jalanpohjalla” (etptk s. 13).
Tilanteesta kuvatulta videotallenteelta ilmenee A:n riidattomasti B:hen kohdistama väkivalta. Videotallenne alkaa siten, että tappelu on ollut jo käynnissä. Siitä ei ole pääteltävissä, kumpi tappelun on aloittanut ja onko sitä edeltänyt myös muuta A:n B:hen kohdistamaa väkivaltaa. Tallenteella B ja A ovat toisissaan kiinni ja B lyö muutaman kerran A:ta, minkä jälkeen A juoksee voimalla läpi B:n suojauksen ja saa kaadettua tämän maahan. A lyö seitsemän nyrkiniskua maassa olleen B:n päähän. Tappelulla on yleisöä, josta sitä pimenevässä illassa valaistaan puhelimella ja huudetaan A:lle kannustukseksi ”lyö” ja ”tapa se”! Tallenne on takavarikoitu A:n puhelimesta.
D on hovioikeudessa kertonut nähneensä paikan päällä vain viimeisen lyönnin ja muilta osin hänen muistikuvansa ovat perustuneet hänen tilanteesta näkemäänsä videotallenteeseen. Toisin kuin käräjäoikeus, hovioikeus katsoo siten, ettei hänen kertomuksensa tue A:n väitettä siitä, että pahoinpitely olisi tallentunut kokonaisuudessaan videotallenteelle. Myöskään B:llä todetuista vammoista ei voida tehdä päätelmää, ovatko ne aiheutuneet potkujen vai lyöntien seurauksena.
Näyttö A:n B:hen kohdistamasta muusta kuin videotallenteelta ilmenevästä väkivallasta perustuu siten ainoastaan C:n kertomaan. C:n kertomuksen uskottavuutta arvioitaessa on otettava huomioon, että hän on B:n ystävä. Tässä tapauksessa, koska B:llä itsellään ei ole ollut mitään muistikuvia tappelusta, C:n muistikuvat eivät ole voineet kuitenkaan muokkautua B:n kanssa käytyjen keskustelujen seurauksena. C on kuljettanut tapahtuman jälkeen A:n päivystykseen, ja jo lääkärinlausuntoon on esitietoina kirjattu tieto, että potilaan mukaan potilasta oli lyöty ja potkittu kasvoihin. Koska B:llä ei ole muistikuvia tappelusta, esitietojen on täytynyt olla peräisin C:ltä, joka on siis kertonut potkuista jo tuoreeltaan heti tapahtumien jälkeen.
C:n kertomus A:n B:hen kohdistamasta väkivallasta on pysynyt asian käsittelyn eri vaiheissa oleellisilta osin muuttumattomana. Tapahtumista on kulunut hovioikeuden pääkäsittelyn aikaan jo yli kolme vuotta, joten se, ettei hän ole enää hovioikeudessa muistanut potkuja koskevia yksityiskohtia, selittyy ajan kulumisella eikä heikennä hänen kertomuksensa uskottavuutta. C on alusta asti kertonut A:n kohdistaneen B:hen väkivaltaa siten, että B on ollut kaksi kertaa maassa ja tämän ollessa ensimmäisen kerran maassa A oli myös potkinut B:tä. C:n kertomuksen uskottavuutta tukee oleellisesti myös se, että hänen kertomuksensa A:n B:hen kohdistaman videolle tallennetun väkivallan osalta vastaa tallenteelta ilmenevää, vaikka hän ei ole hovioikeudessa kertomansa mukaan videotallennetta lainkaan nähnyt.
Edellä todetun perusteella hovioikeus katsoo, että C:n kertomus videotallenteelta ilmeneviä tapahtumia edeltäneestä A:n B:hen kohdistamasta väkivallasta on uskottava. Varteenotettavaa epäilyä siitä, että A on menetellyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemalla tavalla, ei jää.
Hätävarjelu
Rikoslain 4 luvun 4 §:n mukaan aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet. Pykälän 2 momentin mukaan jos puolustuksessa on ylitetty hätävarjelun rajat (hätävarjelun liioittelu), tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos olosuhteet ovat olleet sellaiset, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys sekä tilanne muutenkin. Oikeuskirjallisuuden mukaan jos puolustautuja on provosoinut hyökkääjää voidakseen käyttää hätävarjeluoikeuttaan, kysymyksessä ei ole lainkohdan tarkoittama puolustettava puolustusteko (Frände ym: Yleinen rikosoikeus 2020, s. 258).
Hovioikeuskäytännön mukaan edellä selostettu säännös tarkoittaa hätävarjelun olevan oikeutettua sellaista ennakoimatonta hyökkäystä vastaan, joka on tapahtunut sillä tavalla yllättävästi, että hätävarjeluun oikeutetulla ei ole ollut mahdollisuutta muunlaiseen toimintaan tai puolustustekoon kuin syytteenmukaiseen menettelyyn. Säännöstä ei ole tarkoitettu sovellettavaksi väkivaltaiseen kohtaamiseen, jonka hätävarjeluoikeuteen vetoava on itse järjestänyt ja provosoinut väkivaltaan yllyttäväksi. (ks esim. Itä-Suomen hovioikeus 10.2.2021 nro 21/104887 ja 3.3.2022 nro 22/109116).
Edellä todetuin tavoin A:n ja B:n välisestä tappelusta on ollut puhetta kummankin osapuolen tieten jo ennen juhliin menoa. Molempia on myös heidän seurueistaan käsin kannustettu siihen. Kyseessä on siten ollut tappelu, jonka toteutumista kumpikin on osannut ainakin jossain määrin odottaa. C:n kertomalla tavalla tappelu oli juhlien ollessa päättymässä alkanut A:n hyökättyä ensin B:n kimppuun. Kysymys on siten ollut kummankin provosoimasta ja A:n lopulta aloittamasta väkivaltatilanteesta eikä sellaisesta ennakoimattomasti syntyneestä hätävarjelutilanteesta, jota laissa tarkoitetaan. Kyse ei siten ole hätävarjelusta tai sen liioittelusta.
Teon törkeysarvostelu
Kysymys on vielä siitä, onko A menettelyllään syyllistynyt törkeään vai tavalliseen pahoinpitelyyn.
Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen siitä, että huomioon ottaen A:n maassa maanneen B:n päähän kohdistamat potkut rikos on tehty törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistössä tarkoitetuin tavoin erityisen raa´alla tavalla.
Rikoksen kokonaistörkeysarvostelun osalta huomioon on otettava, että kysymys on ollut molemminpuolisesta tappelutilanteesta, johon asiassa esitetyn selvityksen perusteella molemmat ovat hakeutuneet, ja jossa molemmat ovat pyrkineet tekemään toisilleen väkivaltaa. Kysymyksessä ei siten ole yhtä moitittava teko kuin sellainen, jossa pahoinpitelyn uhri ei ole antanut aihetta pahoinpitelyn tapahtumiselle. Tämä jossain määrin puhuu rikoksen kokonaistörkeyttä vastaan. A on kuitenkin päästyään tappelussa voitolle ja B:n ollessa maassa kohdistanut tämän päähän voimakkaita potkuja tilanteessa, jossa B ei ole enää muodostanut hänelle itselleen välitöntä vakavaa uhkaa. Tämän jälkeen tappelutilanteen jatkuessa A on vielä saatuaan B:n kaadettua uudestaan maahan lyönyt tätä nyrkillä päähän useita kertoja. Vaikka B:llä todetut vammat ovat jääneet lopulta pinnallisiksi, tappelutilanteen olemassaolosta huolimatta tällainen menettely on siinä määrin moitittavaa ja syyllisyyttä osoittavaa, että rikosta on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Aihetta syyksilukemisen muuttamiseen ei siten ole.
Rangaistusseuraamus
Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun rangaistuksen mittaamisesta perusteluineen.
- - - - - - - - - - -
Vahingonkorvausvelvollisuus
Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2003:67 on ollut kysymys tilanteesta, jossa pahoinpitelyn uhri B oli ennen pahoinpitelyn tapahtumista sanallisesti ärsyttänyt ja provosoinut pahoinpitelyn tekijä A:ta. Ratkaisussa korkein oikeus totesi, että tappeluun ryhtymisestä oli käyty asianosaisten kesken jonkinlaista keskustelua, mutta pahoinpitelyn alkaminen oli kuitenkin tullut B:lle yllätyksenä, eikä asianosaisten siten voitu katsoa olleen yksimielisiä fyysisen tappelun aloittamisesta. B:n ei ollut osoitettu suoranaisesti uhanneen A:ta väkivallalla tai käyneen A:han käsiksi. A:n menettely ei ollut ollut itsepuolustusta eikä käsillä ollut tilanne ollut edellyttänyt väkivallan käyttöä tai tehnyt sitä hyväksyttäväksi. A:n käyttämä väkivalta oli ollut voimakasta ja siitä oli B:lle aiheutunut vakava vammautuminen. B:n oma käyttäytyminen ei ollut sen laatuista, että hänellä olisi ollut aihetta ennakoida tämän kaltaisia vakavia seurauksia. Muun muassa mainituilla perusteilla ratkaisussa katsottiin, ettei tapauksessa ollut edellytyksiä korvausten sovittelulle vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n perusteella. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että B:n käyttäytyminen voitiin ottaa huomioon A:n syyllisyyden astetta alentavana seikkana vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaisessa sovitteluharkinnassa.
Edellä todetuin tavoin nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa on ollut kysymys molemminpuolisesta tappelutilanteesta, jossa B on itsekin hakeutunut tappeluun ja tehnyt kohdassa 2 katsotuin tavoin A:lle väkivaltaa. Tapaus eroaa siten edellä mainitusta korkeimman oikeuden ratkaisusta, jossa provokaatio oli jäänyt yksinomaan suullisen ärsyttämisen tasolle. Nyt arvioitavana olevan kaltaista tappeluun osallistumista on perusteltua pitää sellaisena vahingonkorvausoikeudellisesti merkityksellisenä provokaationa, jonka johdosta vahingonkorvauksia voidaan sovitella vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n nojalla uhrin oman myötävaikutuksen perusteella. Hovioikeus katsoo, että tässä tapauksessa korvauksia on kohtuullista sovitella kahteen kolmasosaan tuomituista määristä B:n oman toiminnan ja käyttäytymisen perusteella. Kivun ja säryn osalta sovittelu voidaan kuitenkin ulottaa enintään A:n myöntämään 700 euroon.
- - - - - - - - - - -
Tuomiolauselma
Vastaaja A
Muutokset käräjäoikeuden tuomioon
Korvausvelvollisuus
A:n B:lle kärsimyksestä maksettavaksi tuomittu korvaus alennetaan 533 euroksi sekä kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta tuomittu korvaus 700 euroksi käräjäoikeuden tuomitsemine viivästyskorkoineen.
Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
- - - - - - - - - - -
Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Hovioikeudenneuvos Aki Rasilainen
Hovioikeudenneuvos Marleena Tuikkala
Asessori Antti Santaranta
Ratkaisu on yksimielinen.
Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen.