I-SHO:2024:2
RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ
Pankki P on hovioikeudessa vaatinut, että A:n maksuohjelmaa muutetaan siten, että alkuperäisen maksuohjelman jo maksettuja ja muutetun maksuohjelman kertymän ylittäviä suorituksia ei kohdenneta uudelleen ja että asia palautetaan käräjäoikeuteen uuden maksuohjelman laatimiseksi, koska tosiasiallisesti kyse on oikeuskäytännössä kielletystä suoritusten palauttamisesta. Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa (jäljempänä velkajärjestelylaki) ei ole säännöksiä tilanteesta, jossa velkojalle on alkuperäisen maksuohjelman perusteella maksettu enemmän kuin velkojan muutetun maksuohjelman mukaan kuuluisi saada. Velkajärjestelylain 44 §:n 2 momentin mukaan maksuohjelman muutos velkojien vahingoksi koskee niitä velkojia, joille ohjelman mukaan vielä tulisi suoritus. Pankki P kuuluu näihin velkojiin. Hovioikeus katsoi velkojien yhdenvertaisuuden edellyttävän, että lakia tulkitaan velkakohtaisen tarkastelun sijaan velkojakohtaisesti lain sanamuodon mukaisesti. Muutoin alkuperäisen maksuohjelman mukaisia muutetun maksuohjelman kertymän ylittäviä suorituksia saanut velkoja hyötyisi muiden vielä muutetun maksuohjelman mukaisia suorituksia odottavien velkojien kustannuksella. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.
ETELÄ-SAVON KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 3.11.2023
SELOSTUS ASIASTA
Käräjäoikeus muutti A:lle 15.10.2018 vahvistettua yksityishenkilön velkajärjestelyn maksuohjelmaa takautuvasti 1.8.2020 lukien, koska A:n maksuvara oli muuttunut olennaisesti.
Selvittäjän muutettuun maksuohjelmaehdotukseen liittyen Pankki P on katsonut, ettei veloille C50 ja C82 tehtyjä suorituksia tule vähentää velalle C81 maksettavasta määrästä. Selvittäjä on esittänyt kantaansa perustellen maksuohjelmaa käräjäoikeudelle vahvistettavaksi. Käräjäoikeus on katsonut, että velkojia tulee kohdella tasapuolisesti. Siten on perusteltua katsoa, että selvittäjän tekemä linjaus kaikkien samassa asemassa olevien velkojen suhteen on menetelty samalla tavalla, on lainsäätäjän tarkoituksen mukainen. Kun kyse on saman velkojan useista veloista, on perusteltua katsoa, ettei tämän velkojan tule päästä toisia velkojia parempaan asemaan sen vuoksi, että velat on ilmoitettu useammassa kuin yhdessä erässä. Kyse ei siten ole jo saatujen suoritusten palauttamisesta, vaan samalle velkojalle maksettavien suoritusten uudelleenkohdentamisesta hakijan maksuvarassa tapahtuneiden muutosten perusteella.
Käräjäoikeus vahvisti 22.9.2023 maksuohjelmaehdotuksen sellaisenaan hakijan muutetuksi maksuohjelmaksi.
Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:
Käräjätuomari Minna Jääskeläinen
ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 11.3.2024
Vaatimukset hovioikeudessa
Valitus
Pankki P on vaatinut, että A:n maksuohjelmaa muutetaan siten, että alkuperäisen maksuohjelman 15.10.2018 mukaisia jo maksettuja ja muutetun maksuohjelman kertymän ylittäviä suorituksia veloille C50 ja C82 ei kohdenneta uudelleen velkaan C81 ja että asia palautetaan käräjäoikeuteen uuden maksuohjelman laatimiseksi pankki P:n vaatimalla tavalla.
Muutetussa maksuohjelmassa velan C81 lasketusta kertymästä ei tule vähentää saman velkojan eri saataville C50 ja C82 jo maksettuja ja uuden kertymän ylittäviä suorituksia. Kertymät tulee huomioida velkakohtaisesti. Nyt muutetun maksuohjelman laskentatapa rinnastuu jo maksettujen suoritusten kiellettyyn palauttamiseen. Maksettujen suoritusten tulisi jäädä velkojien hyväksi. Suoritukset ovat tulleet velkojalle ulosoton kautta, eikä velkoja ole voinut vaikuttaa suoritusten kohdentumiseen velkojen välillä. Velkajärjestelylain 44 §:n 2 momentin säännös ei sanamuodostaan huolimatta tarkoita velkojaa vaan velkojan yksittäistä maksuohjelmassa huomioitavaa saatavaa. Velkajärjestelylain 44 §:n 2 momentin säännöstä on tulkittava samoin kuin lain 31 §:n 4 momentin säännöstä velka- eikä velkojakohtaisesti. Muutettu maksuohjelma loukkaa velkojien yhdenvertaista kohtelua.
Vastaus
A on vastustanut muutosvaatimuksia.
Käräjäoikeuden ratkaisu on oikea.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Velkajärjestelylain 44 §:n 2 momentin mukaan maksuohjelman muutos velkojien vahingoksi koskee niitä velkojia, joille ohjelman mukaan vielä tulisi suoritus.
Hovioikeus toteaa, että velkajärjestelylaissa ei ole säännöksiä tilanteesta, jossa velkojalle on alkuperäisen maksuohjelman perusteella maksettu enemmän kuin velkojan muutetun maksuohjelman mukaan kuuluisi saada.
Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että jos velallisella on ollut vain tavallisia velkoja, joista osa on jo maksuohjelman mukaisesti maksettu loppuun tai peritty ulosotossa kokonaan, muutos ei koske näitä velkoja. Heiltä ei ryhdytä perimään suorituksia takaisin. Maksuohjelman muuttaminen merkitsee niille veloille tulevan kertymän pienenemistä, jotka ovat ohjelman mukaan vielä maksamatta (Koskelo ja Lehtimäki: Yksityishenkilön velkajärjestely, Helsinki 1997, s. 406).
A:n maksuohjelmaa on muutettu 1.8.2020 lukien. Tuona ajankohtana alkuperäisen maksuohjelman mukainen maksuvelvollisuus on kokonaan täyttynyt 21 velkojan osalta (yhteensä 30 velkojaa). Tämän vuoksi maksuohjelman muutos koskee jäljelle jääneitä velkojia, kuten pankki P:tä. Tässä tilanteessa maksuohjelman muuttaminen merkitsee näiden velkojien veloille tulevan kertymän pienenemistä. Osalle A:n velkojista on alkuperäisen maksuohjelman perusteella maksettu enemmän suorituksia kuin niiden osuus maksuvarasta on muutetussa maksuohjelmassa. Pankki P:n osalta se tarkoittaa, että muutettuun maksuohjelmaan verrattuna velasta C50 yli menevä osuus on ollut 435 euroa ja velasta C82 yli menevä osuus on ollut 1.877,64 euroa, kun taas velasta C81 on edelleen kertymättä 2.192,03 euroa. Näin ollen velkojakohtaisessa tarkastelussa pankki P:n muutetun maksuohjelman mukainen yli menevä osuus on ollut 120,26 euroa, kun taas velkakohtaisessa tarkastelussa velkojalla on edelleen saatavia 2.192,03 euroa.
Oikeuskirjallisuudessa velkojien yhdenvertaisuuden periaate on määritelty siten, että samassa asemassa olevia velkojia on kohdeltava samalla tavalla. Usein puhutaankin yhdenvertaisuuden sijasta tasapuolisen kohtelun periaatteesta. Periaate ei siis edellytä velkojien yhtäläistä kohtelua sanan varsinaisessa merkityksessä, esimerkiksi samaa oikeutta saada maksu insolvenssivarallisuudesta. Päinvastoin velkojan ja velallisen aikaisempaa sopimusta esimerkiksi vakuudesta on kunnioitettava (Koulu, Lindfors ja Niemi, Insolvenssioikeus, Helsinki 2017, s. 46).
Velkojien yhdenvertaisuuden arvioinnin kannalta olennaista on, keiden velkojien katsotaan olevan samassa asemassa. Pankki P:n mukaan velkojien yhdenvertaisuus ei toteudu, koska velkojakohtainen tarkastelu asettaa eräät velkojat eri asemaan niiden 21 velkojan kanssa, jotka ovat jo saaneet maksuohjelman mukaiset suorituksensa kokonaan, koska heidän mahdollisesti yli meneviä suorituksiaan ei enää velkajärjestelylain 44 § 2 momentin perusteella huomioida muutetussa maksuohjelmassa. Toisaalta selvittäjä on katsonut, että kaikkien samassa asemassa olevien velkojien ja velkojen suhteen on menetelty samalla tavalla. Hovioikeus katsoo, että alkuperäisen maksuohjelman velkojia ei tule enää verrata muutetussa maksuohjelmassa mukana oleviin velkojiin, vaan muutetun maksuohjelman velkojia tulee kohdella yhdenvertaisesti. Velkakohtaisessa tarkastelussa velkojakohtaisuuden sijaan muiden kuin muutetussa maksuohjelmassa ylimeneviä suorituksia saaneiden velkojien kertymät pienenevät entisestään. Siten alkuperäisen maksuohjelman mukaisia muutetun maksuohjelman kertymän ylittäviä suorituksia saanut velkoja hyötyisi muiden vielä muutetun maksuohjelman mukaisia suorituksia odottavien velkojien kustannuksella. Tämän vuoksi velkajärjestelylain 44 §:n 2 momentin säännöstä on tulkittava sanamuotonsa mukaisesti.
Näin täydennettynä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden päätöksen perustelut ja lopputuloksen.
Päätöslauselma
Käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
- - - - - - - - - - - -
Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenneuvos Jukka Soininen
hovioikeudenneuvos Tuulikki Räsänen
hovioikeudenneuvos Virpi Pääkkönen
Esittelijä: hovioikeuden esittelijä Sini Järvi
Ratkaisu on yksimielinen.
Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen.