I-SHO:2024:8

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Puolustusvoimat oli nimennyt käräjäoikeudessa vireillä olevassa riita-asiassa kirjallisiksi todisteiksi asiakirjoja, jotka olivat turvallisuusluokkien II-IV asiakirjoiksi turvallisuusluokiteltuja. Sanotuista kirjallisista todisteista kaksi oli oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla salassa pidettäviä, ja yhden todisteista käräjäoikeus oli päätöksessään määrännyt mainitun lain 10 §:n nojalla salassa pidettäväksi.

Käräjäoikeus oli päätöksessään määrännyt, että kysymyksessä olevien salassa pidettävien asiakirjojen sisällöstä annetaan tieto riita-asiassa Puolustusvoimien vastapuolena olevalle A:lle antamalla näistä asiakirjoista kopiot. Käräjäoikeus oli hylännyt Puolustusvoimien vaatimukset pääkäsittelyn toimittamisesta asiakirjojen turvallisuusluokittelusta valtionhallinnossa annetun valtioneuvoston asetuksen (turvallisuusluokitteluasetus) 9 §:n mukaisella turvallisuusalueella ja henkilötodistelun äänittämättä jättämisestä.

Puolustusvoimat vaati, että käräjäoikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin käräjäoikeus oli määrännyt, että kysymyksessä olevien todisteiden sisällöstä annetaan tieto A:lle antamalla näistä asiakirjoista kopiot. Puolustusvoimat vaati lisäksi, että käräjäoikeuden pääkäsittely määrätään toimitettavaksi, ainakin turvallisuusluokkien II ja III todisteiden osalta, turvallisuusluokitteluasetuksen 9 §:n mukaisella turva-alueella sekä että hovioikeus määrää, että todistajien puhetta turvallisuusluokitelluista asiakirjoista tai asioista, varsinkin turvallisuusluokkiin II ja III kuuluvista, ei äänitetä tai että todistelu ainakin otetaan vastaan sanotulla turva-alueella.

Hovioikeus katsoi, että kysymyksessä olevien todisteiden sisällöstä on annettava tieto A:lle antamalla asiakirjat nähtäväksi viranomaisen luona maavoimien esikunnan tiloissa tai muissa vastaavissa turvallisuusluokitteluasetuksen 9 §:n mukaisissa tiloissa. Lisäksi hovioikeus määräsi käräjäoikeuden pääkäsittelyn TL III - ja TL II -turvallisuusluokiteltujen kirjallisten todisteiden sekä sanottuja todisteita koskevan henkilötodistelun vastaanottamisen osalta toimitettavaksi turvallisuusluokitteluasetuksen 9 §:n 2 kohdan mukaisella turva-alueella. Muilta osin käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Käräjäoikeudessa on käsiteltävänä A:n kanne Suomen Puolustusvoimia vastaan työsuhteen päättämistä koskevassa asiassa. Puolustusvoimat on nimennyt mainitussa asiassa kolme kirjallista todistetta, jotka on turvallisuusluokiteltu kuuluviksi turvallisuusluokkiin II-IV.

Asiassa on riidatonta, että A:lla on oikeus saada tieto edellä mainittujen todisteiden sisällöstä. Hovioikeudessa on kysymys siitä, annetaanko tieto A:lle antamalla hänelle näistä asiakirjoista kopiot vai tuleeko todisteisiin tutustumisen tapahtua viranomaisen luona turvallisuusluokitteluasetuksen 9 §:n mukaisissa tiloissa. Lisäksi kysymys on siitä, onko mainittu kirjallinen todistelu ja siihen liittyvä henkilötodistelu otettava vastaan turvallisuusluokitteluasetuksen 9 §:n mukaisella turva-alueella ja onko henkilötodistelu sanotuilta osin jätettävä äänittämättä.

Asiakirjojen julkisuusasema

Nyt muutoksenhaun kohteena olevassa asiassa on riidatonta, että kirjalliset todisteet 11 ja 21 ovat oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (jäljempänä oikeudenkäynnin julkisuuslaki) 9 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla salassa pidettäviä. Kirjallisen todisteen 16 käräjäoikeus on määrännyt oikeudenkäynnin julkisuuslain 10 §:n nojalla salassa pidettäväksi. Puolustusvoimat on turvallisuusluokitellut todisteen 11 turvallisuusluokkaan III, todisteen 21 turvallisuusluokkaan II ja todisteen 16 turvallisuusluokkaan IV. Hovioikeudella ei ole aihetta epäillä turvallisuusluokittelua koskevien merkintöjen oikeellisuutta.

Asiakirjojen antamistapa

Oikeudenkäynnin ja oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa säädetään oikeudenkäynnin julkisuuslaissa. Asianosaisen oikeudesta tiedonsaantiin oikeudenkäynnissä yleisessä tuomioistuimessa säädetään sanotun lain 12 §:ssä. Lähtökohtana on, että asianosaisella on laaja tiedonsaantioikeus kaikista oikeudenkäynnissä esitettävistä asiakirjoista. Edellä mainitun pykälän 1 momentin mukaan asianosaisella on oikeus saada tieto muunkin kuin julkisen oikeudenkäyntiasiakirjan sisällöstä, jollei 2 momentista muuta johdu. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole kysymys mistään sanotussa 2 momentissa mainitusta asianosaisen tiedonsaantioikeutta koskevasta poikkeuksesta. Asiassa onkin edellä todetuin tavoin riidatonta, että A:lla on oikeus saada tieto kysymyksessä olevien kirjallisten todisteiden sisällöstä, ja kysymys on siitä, millä tavalla tämä oikeus tulee oikeudenkäynnissä toteutettavaksi.

Oikeudenkäynnin julkisuuslain 13 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntiasiakirjan antamistavoista säädetään julkisuuslain 16 §:ssä. Julkisuuslain 16 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirjan sisällöstä annetaan tieto suullisesti taikka antamalla asiakirja viranomaisen luona nähtäväksi ja jäljennettäväksi tai kuunneltavaksi tai antamalla siitä kopio tai tuloste. Tieto asiakirjan julkisesta sisällöstä on annettava pyydetyllä tavalla, jollei pyynnön noudattaminen asiakirjojen suuren määrän tai asiakirjan kopioinnin vaikeuden tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi aiheuta kohtuutonta haittaa virkatoiminnalle.

Oikeudenkäynnin ja oikeudenkäyntiasiakirjan julkisuus määräytyy lähtökohtaisesti oikeudenkäynnin julkisuuslain perusteella. Tiedonhallintalaki sinänsä koskee myös tuomioistuimia. Hovioikeus katsoo, että kun kysymys on turvallisuusluokitellusta asiakirjasta, on lisäksi otettava huomioon tiedonhallintalain 18 § ja sen nojalla annetun turvallisuusluokitteluasetuksen säännökset.

Turvallisuusluokitteluasetuksen 9 ja 10 §:issä on säännökset tiedonhallintayksikölle määritettävistä turvallisuusalueista sekä asiakirjan käsittelyn ja tietojärjestelmien suojaamisesta turvallisuusalueiden avulla. Asetuksen 10 §:n 1 momentin mukaan turvallisuusluokiteltuja asiakirjoja on turvallisuusalueilla ja niiden ulkopuolella käsiteltävä siten, että pääsy turvallisuusluokiteltuihin tietoihin suojataan sivullisilta. Saman pykälän 3 momentin mukaan turvallisuusluokan II–IV asiakirjaa saa käsitellä turvallisuusalueilla ja niiden ulkopuolella kuitenkin siten, että 1) turvallisuusluokan II tai III asiakirjoja sisältävät tietovarannot ja näiden asiakirjojen käsittelyyn käytetyt tietojärjestelmät on sijoitettava turva-alueelle; 2) turvallisuusluokan II ja III paperiasiakirjat on säilytettävä turva-alueella; 3) turvallisuusluokan IV asiakirjoja sisältävät tietovarannot ja näiden asiakirjojen käsittelyyn käytetyt tietojärjestelmät on sijoitettava turvallisuusalueelle ja 4) turvallisuusluokan IV paperiasiakirjat on säilytettävä turvallisuusalueella. Pykälän 4 momentin mukaan sen estämättä, mitä 3 momentin 1 ja 3 kohdassa säädetään tietojärjestelmän sijoittamisesta turvallisuusalueille, turvallisuusluokan II–IV asiakirjoja saa käsitellä myös 9 §:n 1 kohdassa tarkoitetuilla hallinnollisilla alueilla ja niiden ulkopuolella 11 ja 12 §:n vaatimukset täyttävän päätelaitteen ja tietoliikennejärjestelyn avulla. Turvallisuusluokan II asiakirjan käsittelyyn käytetty päätelaite on kuitenkin säilytettävä turva-alueella. Jos turvallisuusluokan III tai IV sähköisiä asiakirjoja säilytetään päätelaitteessa turva-alueiden ulkopuolella, ne on suojattava turvallisuusluokalle riittävän turvallisella salausratkaisulla.

Tiedonhallintalautakunnan suosituksessa on esitetty muun muassa, että esimerkiksi turvallisuusluokkien III tai II kiinteää tietoverkkoa ei voi ulottaa hallinnolliselle alueelle. Mikäli turvallisuusluokan III tietojen käsittelyyn käytettävää päätelaitetta joudutaan säilyttämään hallinnollisella alueella tai jopa turvallisuusalueiden ulkopuolella, voidaan fyysisen pääsynhallinnan tuoman eheyssuojauksen puuttumista pyrkiä riskiperustaisesti kompensoimaan esimerkiksi päätelaitteen sijoittamisella luvattoman pääsyn paljastavaan koteloon tai pakkaukseen. Turvallisuusalueiden ulkopuolella toimiessa sekä turvallisuusluokiteltuun tietoon että sen käsittelyyn käytettäviin päätelaitteisiin kohdistuu erityisesti turvallisuusluokasta III lähtien riskejä, joiden riittävä pienentäminen voi olla useissa käyttötapauksissa erittäin haastavaa, ellei jopa mahdotonta. Suosituksessa on edelleen esitetty, että turvallisuusluokan IV paperiasiakirjat on säilytettävä soveltuvaksi arvioiduissa lukituissa toimistokalusteissa hallinnollisella tai turva-alueella. Niitä voidaan tilapäisesti säilyttää turva- tai hallinnollisen alueen ulkopuolella, jos asiakirjojen haltija on sitoutunut noudattamaan viranomaisen antamissa turvallisuusohjeissa määrättyjä korvaavia toimenpiteitä. Tilanteissa, joissa turvallisuusluokan IV tietoa käsitellään ja säilytetään kyseisen turvallisuusluokan mukaisessa päätelaitteessa turvallisuusalueiden ulkopuolella, tulee päätelaitteessa olevien tietojen olla suojattu kyseiselle turvallisuusluokalle riittävän turvallisella salausratkaisulla. (tiedonhallintalautakunnan suositus, s. 28, 29, 48 ja 49)

Turvallisuusluokitteluasetusta koskevassa valtiovarainministeriön muistiossa 28.11.2019 (s. 9 ja 10) on todettu, että turvallisuusluokiteltujen asiakirjojen laittomalta tiedustelulta suojaaminen liittyy erityisesti turvallisuusluokan I-III tietojen suojaamiseen tekniseltä tiedustelulta tiedon käsittelyn tapahtuessa sähköisesti tai puhumalla.

Korkein hallinto-oikeus on 4.6.2024 antamassaan ennakkopäätöksessä KHO:2024:81 ottanut kantaa asiakirjan antamistapaan annettaessa asianosaiselle tieto salassa pidettävien maanpuolustusta koskevien asiakirjojen sisällöstä. Asiassa on ollut kysymys siitä, olisiko keskusrikospoliisin tullut antaa esitutkinnassa asianosaisen asemassa olleille henkilöille heitä koskevaa rikosasiaa koskeva esitutkintapöytäkirja liitteineen kokonaisuudessaan jäljennöksenä vai oliko se eräiltä osiltaan voitu antaa heille ainoastaan nähtäväksi keskusrikospoliisin tiloissa. Esitutkinta-aineistoon on sisältynyt tietoa turvallisuusluokkien I-IV asiakirjoista. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan katsonut, että vaikka asiakirjojen antamistapaa koskevan julkisuuslain 16 §:n 1 momentin toisen virkkeen säännös tiedon antamisesta lähtökohtaisesti pyydetyllä tavalla koskee sanamuotonsa mukaan ainoastaan julkisten tietojen ja asiakirjojen antamista, säännöksestä ilmenevää periaatetta tiedon pyytäjän oikeudesta saada tieto pyytämällään tavalla on lähtökohtaisesti perusteltua soveltaa soveltuvin osin myös tilanteessa, jossa tietopyyntö koskee salassa pidettävää tietoa tai asiakirjaa, josta tiedon pyytäjällä on esitutkintalain 4 luvun 15 §:n perusteella oikeus saada tieto. Toisaalta viranomaiselle on perusteltua katsoa vastaavasti jäävän asiakirjan antamistapaa koskevaa harkintavaltaa ainakin tilanteissa, joissa asiakirjoihin sisältyvien tietojen salassa pidettävyys perustuu yleiseen etuun. Tätä harkintavaltaa käytettäessä on kuitenkin otettava huomioon esitutkinnalle oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen osalta asetettavat vaatimukset sekä esitutkinnan asianosaisen oikeus puolustautua asianmukaisesti. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan katsonut, että kun otetaan huomioon esitutkintapöytäkirjaan ja sen liitteisiin sisältyvien julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 2, 3 ja 10 kohdan perusteella salassa pidettävien tietojen luonne ja tietojen sivullisille paljastumisen mahdolliset seuraukset, keskusrikospoliisi oli voinut päättää, että nämä asiakirjat annetaan esitutkinnan asianosaisille osittain ainoastaan nähtäväksi keskusrikospoliisin tiloissa.

Nyt kysymyksessä olevat asiakirjat eli kirjalliset todisteet 11, 16 ja 21 ovat edellä todetuin tavoin salassa pidettäviä joko suoraan oikeudenkäynnin julkisuuslain nojalla tai käräjäoikeuden sanotun lain nojalla antaman määräyksen perusteella. Hovioikeus katsoo, että huomioon ottaen asianosaisen laaja tiedonsaantioikeus tieto myös salassa pidettävän asiakirjan sisällöstä on julkisuuslain 16 §:n 1 momentin toisen virkkeen sanamuodosta huolimatta annettava asianosaiselle lähtökohtaisesti hänen pyytämällään tavalla. Hovioikeus katsoo myös, että tuomioistuimella on kuitenkin antamistapaa koskevaa harkintavaltaa etenkin nyt kysymyksessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa salassapidon peruste liittyy valtion ulkoiseen turvallisuuteen. Huomioon on otettava myös tietoaineistojen tietoturvallisen käsittelyn vaatimukset. Hovioikeus toteaa, että se, että asiakirjat annetaan vain viranomaisen luona nähtäviksi, voi hankaloittaa asianosaisen valmistautumista oikeudenkäyntiin ja saattaa oikeudenkäynnin asianosaiset tiedonsaantioikeuden käytännön toteutumisen suhteen jossain määrin epätasavertaiseen asemaan. Kun kuitenkin otetaan huomioon kysymyksessä oleviin asiakirjoihin sisältyvien salassa pidettävien tietojen luonne ja tietojen oikeudettoman paljastumisen mahdolliset seuraukset, hovioikeus katsoo, että edellä mainitusta seikasta huolimatta A:lle ei tule antaa asiakirjoista kopioita vaan tieto asiakirjojen sisällöstä tulee antaa hänelle antamalla asiakirjat Puolustusvoimien vaatimin tavoin viranomaisen luona nähtäviksi. Tämän ei ole katsottava loukkaavan A:n oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, koska hän kuitenkin saa tiedon kaikkien todisteiden sisällöstä.

Pääkäsittelyn toimittamispaikkaa ja henkilötodistelun äänittämättä jättämistä koskevat vaatimukset

Tiedonhallintalain 18 §:n 4 momentti ja siten turvallisuusluokitteluasetus koskevat myös tuomioistuimia. Edellä todetuin tavoin turvallisuusluokiteltuja asiakirjoja on turvallisuusluokitteluasetuksen 10 §:n 1 momentin mukaan turvallisuusalueilla ja niiden ulkopuolella käsiteltävä niin, että pääsy turvallisuusluokiteltuihin tietoihin suojataan sivullisilta. Mainitun pykälän 3 ja 4 momentteihin sisältyvien, asiakirjan käsittelyn ja tietojärjestelmien suojaamista turvallisuusalueiden avulla koskevien määräysten sisältö on selostettu edellä asiakirjojen antamistapaa koskevissa perusteluissa.

Turvallisuusluokitteluasetuksen 11 §:n 1 momentin mukaan turvallisuusluokiteltujen asiakirjojen käsittelyyn käytetyt tietojärjestelmät ja tietoliikennejärjestelyt on toteutettava muun ohessa siten, että 1) ne erotetaan niissä käsiteltyjen asiakirjojen turvallisuusluokka huomioon ottaen riittävän luotettavasti alemman turvallisuustason tietojärjestelmistä ja tietoliikennejärjestelyistä ja että 7) käytetyt salausratkaisut ovat tietojärjestelmässä tai tietoliikennejärjestelyssä käsiteltyjen asiakirjojen turvallisuusluokka huomioon ottaen riittävän turvallisia. Pykälän 2 momentin mukaan käsiteltäessä turvallisuusluokan I–III asiakirjoja sähköisesti, on pidettävä huolta, että hajasäteilyyn ja elektroniseen tiedusteluun liittyviä riskejä on pienennetty riittävästi. Riskien pienentämiseksi toteutettavat tietoturvallisuustoimenpiteet on suhteutettava tietojen hyväksikäytön riskiin ja turvallisuusluokan tasoon.

Turvallisuusluokitteluasetusta koskevassa valtiovarainministeriön muistiossa 28.11.2019 (s. 9 ja 10) on todettu, että turvallisuusluokiteltujen asiakirjojen käsittelemisellä siten, että pääsy turvallisuusluokiteltuihin tietoihin on suojattu sivullisilta, tarkoitetaan tiedon suojaamista sekä henkilöiltä, joilla ei ole tiedonsaantitarvetta kyseiseen tietoon, että laittomalta tiedustelulta. Huomioon on otettava muun ohessa näkyvyyden rajoittaminen tilaan. Laittomalta tiedustelulta suojaaminen liittyy erityisesti turvallisuusluokan I-III tietojen suojaamiseen tekniseltä tiedustelulta tiedon käsittelyn tapahtuessa sähköisesti tai puhumalla. Tilanteissa, joissa turvallisuusluokan II tai III tietoa käsitellään sähköisessä muodossa hallinnollisella alueella tai sen ulkopuolella, tulisi esimerkiksi pitää huolta, että hajasäteilyyn ja elektroniseen tiedusteluun liittyviä riskejä on pienennetty riittävästi.

Tiedonhallintalautakunnan suosituksen mukaan esimerkiksi turvallisuusluokkien III tai II kiinteää tietoverkkoa ei voi ulottaa hallinnolliselle alueelle. Turvallisuusluokkien II ja III sähköinen käsittely on mahdollista tietyillä työnantajan käyttöön osoittamilla, hyväksymillä ja ohjeistamilla työvälineillä ja järjestelmillä. Mikäli turvallisuusluokan II tietoa käsitellään suullisesti, tulee käsittelyn tapahtua erikseen nimetyissä tiloissa (turva-alueella). Turvallisuusluokkien III ja IV tiedon suullisesta käsittelystä ei ole erikseen ohjeistettu. Kuitenkin viranomaisen tulee suosituksen mukaan riskienarvioinnissaan huomioida, että turvallisuusalueiden ulkopuolella toimiessa sekä turvallisuusluokiteltuun tietoon että sen käsittelyyn käytettäviin päätelaitteisiin kohdistuu erityisesti turvallisuusluokasta III lähtien riskejä, joiden riittävä pienentäminen voi olla useissa käyttötapauksissa erittäin haastavaa, ellei jopa mahdotonta. Käsittelyssä tulee huomioida lisäksi salakatselulta ja -kuuntelulta suojautuminen, sekä riskipohjaisesti myös esimerkiksi hajasäteilyriskejä vastaan suojautuminen. (tiedonhallintalautakunnan suositus, s. 48 ja 49)

Hovioikeus toteaa, että kirjallista todistelua pääkäsittelyssä vastaan otettaessa todisteisiin sisältyvää tietoa tavallisesti esitetään myös suullisesti.

Käräjäoikeus on päätöksessään todennut, että Etelä-Savon käräjäoikeudessa ei ole istuntosalia, joka olisi nimenomaisesti määritetty turvallisuusluokitteluasetuksen 9 §:n 1 tai 2 kohdan mukaiseksi turvallisuusalueeksi.

Tiedonhallintalain tavoitteena olevan tietoaineistojen tietoturvallisen käsittelyn saavuttamiseksi on tärkeää, että viranomaiset käsittelevät tietoaineistoja yhdenmukaisesti. Hovioikeus katsoo, että turvallisuusluokkien II ja III tietoja sisältävien kirjallisten todisteiden käsittelemiseen pääkäsittelyssä sekä mainittujen turvallisuusluokkien tietoja koskevan henkilötodistelun vastaanottamiseen tarvitaan tiedonhallintalain ja turvallisuusluokitteluasetuksen vaatimukset täyttävä päätelaite ja tiedon käsittely-ympäristö. Näin ollen turvallisuusluokkien III ja II todisteita eli kirjallisia todisteita 11 ja 21 tulee pääkäsittelyssä käsitellä sekä turvallisuusluokkien II ja III tietoja koskeva henkilötodistelu ottaa pääkäsittelyssä vastaan Puolustusvoimien vaatimuksen mukaisesti turvallisuusluokitteluasetuksen 9 §:n 2 kohdan mukaisella turva-alueella.

Oikeudenkäymiskaaren 22 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan todistajan, asiantuntijan sekä todistelutarkoituksessa kuullun asianosaisen tai muun henkilön kuulustelu on äänitettävä. Jos äänittäminen ei ole mahdollista, lausuma on sanatarkasti merkittävä pöytäkirjaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan, jos äänittäminen lausuman lyhyyden vuoksi on ilmeisen tarpeetonta, pöytäkirjaan on äänittämisen sijasta tarkoin merkittävä, mitä asiassa on kerrottu.

Edellä mainittua pykälää koskevissa lain esitöissä on todettu, että käytännössä saattaa syntyä sellaisia tilanteita, ettei lausumaa esimerkiksi äänityslaitteen teknisestä viasta johtuen voida äänittää. Tuolloin lausuma on merkittävä pöytäkirjaan. Jotta suullinen lausuma voitaisiin mahdollisimman luotettavasti tallentaa silloinkin, kun sen äänittäminen ei ole mahdollista, lausuman sisältö on merkittävä pöytäkirjaan sanatarkasti. Suullisen todistelun tallentaminen on tarpeen muun ohessa sen varalta, että tuomioistuimen ratkaisuun haetaan muutosta. Tällöin muutoksenhakutuomioistuin voi tutkia, onko alioikeus arvioinut näytön väärin ja harkita sitä, onko todistelun vastaanottaminen uudelleen muutoksenhakutuomioistuimessa tarpeen. (HE 154/1990 vp, s 19 ja 20)

Hovioikeus katsoo, että asiassa ei ole tullut esiin perustetta kieltää Puolustusvoimien vaatimin tavoin käräjäoikeuden pääkäsittelyssä esitettävän henkilötodistelun äänittämistä. Tietoturvallisuustekijät eivät ole tällainen peruste. Turvallisuusluokkien II ja III tietoja käsittelevä henkilötodistelu äänittämisineen on kuitenkin edellä todetuin tavoin otettava pääkäsittelyssä vastaan turvallisuusluokitteluasetuksen 9 §:n 2 kohdan mukaisella turva-alueella.

Hovioikeus toteaa, että tyydyttävänä ei voida pitää tilannetta, jossa tuomioistuimen toimitiloissa ei voida tietoturvallisesti toimittaa koko oikeudenkäyntiä ja käsitellä kaikkea siihen liittyvää oikeudenkäyntiaineistoa. Hovioikeus kuitenkin katsoo, että tämä puute ei tässä tapauksessa loukkaa asianosaisten oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 14 §:n 2 momentin mukaan ratkaisu oikeudenkäyntikuluista on annettava samalla kun tuomioistuin ratkaisee asian.

Hovioikeus ei tässä yhteydessä ratkaise asiaa oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta, koska pääasian käsittely jatkuu käräjäoikeudessa eikä pääasia ole nyt osaksikaan hovioikeuden ratkaistavana.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöstä muutetaan.

Käräjäoikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin käräjäoikeus on määrännyt, että PVJJK:n väliraportin 15.9.2020 (todiste 11), esitutkinnan 2400/R/226/20 otteen (todiste 16) sekä sanotun esitutkinnan liitteen 7 (todiste 21) sisällöstä annetaan tieto A:lle antamalla hänelle näistä asiakirjoista kopiot. Mainittujen todisteiden sisällöstä on annettava tieto A:lle antamalla sanotut asiakirjat nähtäväksi viranomaisen luona maavoimien esikunnan tiloissa tai muissa vastaavissa asiakirjojen turvallisuusluokittelusta valtionhallinnossa annetun valtioneuvoston asetuksen 9 §:n mukaisissa tiloissa.

Käräjäoikeuden päätöstä muutetaan pääkäsittelyn toimittamispaikkaa koskevilta osin siten, että pääkäsittely määrätään TL III - ja TL II -turvallisuusluokiteltujen kirjallisten todisteiden 11 ja 21 sekä sanottuja todisteita koskevan henkilötodistelun vastaanottamisen osalta toimitettavaksi asiakirjojen turvallisuusluokittelusta valtionhallinnossa annetun valtioneuvoston asetuksen 9 §:n 2 kohdan mukaisella turva-alueella.

Muilta osin käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Hovioikeuden 15.11.2023 antama täytäntöönpanon keskeytysmääräys raukeaa.

Käräjäoikeuden on pääasian ratkaistessaan lausuttava oikeudenkäyntikuluja koskevista vaatimuksista myös tämän hovioikeuskäsittelyn osalta.

- - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

presidentti Antti Savela
hovioikeudenneuvos Minna Huttunen
hovioikeudenneuvos Tellervo Turunen

Esittelijä: hovioikeuden esittelijä Sini Järvi

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Vailla lainvoimaa.