RHO 2021:3
TAPAHTUMATIEDOT
B Oy oli A Oy:n tilauksesta asentanut A Oy:n hankkimaan nosturitelineeseen A Oy:n omistaman kuormausnosturin omissa toimitiloissaan 25.4. ja 13.5.2016 välisenä aikana. Lisäksi B Oy oli A Oy:n tilauksesta tehnyt kuormausnosturiin ja nosturitelineeseen korjaustöitä
20. ja 26.10.2016 välisenä aikana. A Oy:n vuokratyöntekijänä toiminut P oli ollut 20.10.2017 täyttämässä hiekalla hiekkasiiloa kuormausnosturilla, kun kuormausnosturin kiinnitys nosturitelineestä oli irronnut ja nosturi oli kaatunut. P oli kaatunut kuormausnosturin mukana loukkaantuen vakavasti.
ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA
Syyttäjä vaati syytteessään, johon P asianomistajana yhtyi, A Oy:n toimitusjohtajan ja P:n esimiehen M:n ohella B Oy:n toimitusjohtajalle Y:lle rangaistusta muun ohella työturvallisuusrikoksesta. Lisäksi syyttäjä vaati A Oy:n ohella B Oy:n tuomitsemista yhteisösakkoon.
Syytteen mukaan Y ei ollut B Oy:n edustajana huolehtinut, että asennustyössä 25.4.–13.5.2016 ja 20.–26.10.2016 otetaan huomioon valmistajan ja muut ohjeet ja että kone saatetaan työturvallisuuslain 58 §:ssä edellytetyllä tavalla asianmukaiseen kuntoon. Y oli
B Oy:n puolesta luovuttanut koneen A Oy:n käyttöön riskirakenteena.
Y ja B Oy kiistivät syyttäjän vaatimukset katsoen, että työturvallisuuslain 58 §:ssä tarkoitettu vastuuasema ei ollut koskenut B Oy:n tekemää asennustyötä.
Käräjäoikeus totesi, että työturvallisuuslain 58 §:ssä tarkoitetulla koneen, laitteen tai työvälineen asentamisella tarkoitetaan työpaikan ulkopuolisen henkilön tekemää koneen tai laitteen asentamista työpaikalla ja kyseeseen tulevat tilanteet, joissa jokin itsenäinen ammatinharjoittaja tai muu työpaikan ulkopuolinen asentaja tulee toimeksiannosta tekemään koneen tai lait-teen asennustöitä työpaikalle. Koska kuormausnosturin asennustyö oli tässä tapauksessa tehty B Oy:n omissa toimitiloissa, käräjäoikeus katsoi, että Y ja B Oy eivät olleet työturvallisuuslain 58 §:n tarkoittamassa vastuuasemassa ja hylkäsi Y:hyn kohdistetun syytteen työturvallisuusrikoksesta sekä B Oy:öön kohdistetun yhteisösakkovaatimuksen.
VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA
Syyttäjä valitti hovioikeuteen vaatien muun ohella, että Y tuomitaan syyttäjän hovioikeudessa tarkistaman teonkuvauksen mukaisesti rangaistukseen työturvallisuusrikoksesta ja että
B Oy tuomitaan yhteisösakkoon.
Y ja B Oy vaativat vastavalituksessaan ja syyttäjän valitukseen antamassa vastauksessaan, että syyttäjän syyte työturvallisuusrikoksesta tarkistuksineen hylätään vanhentuneena ja että valitus joka tapauksessa hylätään.
HOVIOIKEUDEN RATKAISU
Kysymyksenasettelu
Hovioikeudessa on Y:n osalta kysymys siitä, onko syyteoikeus työturvallisuusrikoksesta tähän kohdistettuna vanhentunut. Mikäli syyteoikeus ei ole vanhentunut, hovioikeuden ratkaistavina ovat kysymykset siitä, onko Y asiassa työturvallisuuslain 58 §:n tarkoittamassa vastuuasemassa sekä siitä, onko Y menetellyt syytteen teonkuvauksessa kuvatulla tavalla huolimattomasti. B Oy:n osalta kysymys on siitä, onko Y:hyn kohdistetun työturvallisuusrikoksen syyteoikeuden mahdollinen vanhentuminen esteenä yhteisösakkoa koskevan vaatimuksen tutkimiselle. Jos yhteisösakkovaatimuksen tutkimiselle ei ole estettä, asiassa on kysymys siitä, onko asiassa rikoslain 9 luvun 2 §:ssä säädettyjä edellytyksiä yhteisösakon tuomitsemiselle, siitä voidaanko yhteisösakko joka tapauksessa jättää tuomitsematta saman luvun 4 §:ssä säädetyillä perusteilla ja vielä siitä, mikä on mahdollisesti tuomittavan yhteisö-sakon oikea määrä.
Syyteoikeus työturvallisuusrikoksesta
Syyttäjä on vaatinut Y:lle rangaistusta työturvallisuusrikoksesta tekoajalla 25.4.2016–20.10.2017. Teonkuvauksen mukaan Y ei ole B Oy:n edustajana huolehtinut, että asennus-työssä 25.4.–13.5.2016 ja 20.–26.10.2016 otetaan huomioon valmistajan ja muut ohjeet ja että kone saatetaan työturvallisuuslain 58 §:ssä edellytetyllä tavalla asianmukaiseen kuntoon. Lisäksi teonkuvauksessa on väitetty, että Y on B Oy:n puolesta luovuttanut koneen
A Oy:n M:lle käyttöön riskirakenteena. Teonkuvausta on hovioikeudessa täydennetty vielä siten, että asennustyössä ei ole ollut käytössä minkäänlaisia ohjeita ja siten, että nosturitelineen valmistaja ei ole ollut tiedossa.
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:n mukaan tuomioistuin saa tuomi-ta vain siitä teosta, josta rangaistusta on vaadittu. Mikäli syytteen sanamuoto on tulkinnan-varainen tai ristiriitainen, tuomioistuimen on saman lain 6 luvun 5 §:n 2 momentin mukaisesti pyrittävä selventämään sitä prosessinjohdollisin keinoin huomioon ottaen kuitenkin erityisesti syytetyn oikeusturva ja tuomioistuimeen kohdistuva puolueettomuusvaatimus.
Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä (esimerkiksi KKO 2017:7 ja 2020:51) ilmenee, että teolla tarkoitetaan syytteen teonkuvauksen mukaista tekoa. Koska vastaajalla tulee olla asianmukainen mahdollisuus puolustautua syytettä vastaan, syyksilukeminen ei myöskään saa perustua muihin seikkoihin kuin niihin, joihin syytteen teonkuvauksessa on vedottu rangaistusvaatimuksen tueksi. Tuomioistuin ei siten saa perustaa ratkaisuaan sellaiseen vastaajan menettelyyn, jota syytteessä ei ole kuvattu. Syytteen teonkuvauksessa ei ole tarkoitus toistaa rangaistussäännöstä eikä välttämättä käyttää samoja ilmaisuja. Olennaista on se, miten tapahtumat, subjektiiviset edellytykset ja olosuhteet on tosiseikkoina esitetty. Lähtökohtana on, että tunnusmerkistön toteuttava historiallinen tapahtumainkulku kuvataan yleiskielisesti ja erityisesti puolustuksen näkökulmasta ymmärrettävällä tavalla.
Syyttäjä on katsonut, että Y:n menettelyssä on ollut kysymys lainvastaisen asiantilan ylläpitämisestä nosturin kaatumiseen 20.10.2017 saakka, koska virheellistä asennustyötä ei ollut sen tekemisen jälkeen korjattu. Ottaen huomioon teonkuvauksessa esitetyt tapahtumat ja se, että Y:n menettelyn osalta teonkuvauksessa on nimenomaisesti viitattu vain 25.4. ja 13.5.2016 sekä 20. ja 26.10.2016 välisinä aikoina tehtyihin asennustöihin, hovioikeus katsoo, ettei syytteen teonkuvaus sisällä väitettä siitä, että Y:n menettely on ylläpitänyt lainvastaista asiaintilaa 20.10.2017 saakka. Hovioikeus katsoo, että syytteen teonkuvauksessa Y:lle on vaadittu rangaistusta ainoastaan 25.4. ja 13.5.2016 sekä 20. ja 26.10.2016 välisinä aikoina työturvallisuuslain 58 §:n vastaisesti tehdyistä nosturin ja sen telineen asennustöistä.
Rikoslain 47 luvun 1 §:n mukaan työturvallisuusrikoksen rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään yksi vuosi. Näin ollen syyteoikeus työturvallisuusrikoksesta vanhentuu rikoslain 8 luvun 1 §:n 2 momentin 4 kohdan perusteella kahdessa vuodessa. Edellä syytteen teonkuvauksen osalta lausuttu huomioon ottaen syyteoikeuden vanhentumisaika on Y:n osalta alkanut rikoslain 8 luvun 2 §:n 1 momentin perusteella siitä hetkestä, kun nosturin teonkuvauksessa tarkoitetut asennustyöt on saatu B Oy:ssä valmiiksi eli 26.10.2016. Koska haaste on annettu tiedoksi Y:lle 19.10.2019 eli yli kaksi vuotta vanhentumisajan alkamisen jälkeen, syyteoikeus on Y:n osalta vanhentunut. Y:hyn kohdistettu syyte työturvallisuusrikoksesta on siten hylättävä.
Yhteisösakkovaatimuksen tutkimisen edellytykset
Rikoslain 8 luvun 7 §:n mukaan yhteisösakkoa koskevan vaateen vanhentumisaika on sama kuin vaateen perusteena olevan rikoksen vanhentumisaika. Lyhin vanhentumisaika on kuitenkin viisi vuotta. Rikoslain 9 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan yhteisösakkoon tuomitaan, vaikkei rikoksentekijää saada selville tai muusta syystä tuomita rangaistukseen.
Rikoslain 8 luvun 7 §:n mukainen pääsääntö on, että yhteisösakkoa koskeva vaade vanhenee samassa ajassa kuin vaateen perusteena oleva rikos. Jos rikoksentekijälle ei vanhentumisen vuoksi saa tuomita rangaistusta, ei myöskään oikeushenkilöä, jonka puolesta tai hyväksi hän on toiminut, saa lähtökohtaisesti tuomita rangaistukseen. Tästä huolimatta yhteisösakkoa koskevan vaateen lyhimmäksi vanhentumisajaksi on säädetty viisi vuotta.
Lain esitöissä (HE 27/1999 vp s. 25) yhteisösakon pidempää vanhentumisaikaa on perusteltu siten, että kahden vuoden vanhentumisaika osoittautuisi yhteisösakkoon tuomitsemisen kannalta varsin todennäköisesti usein liian lyhyeksi muun muassa sellaisissa taloudellisissa rikoksissa, jotka voivat olla vaikeasti paljastettavia ja niiden selvittäminen työlästä, mutta joiden laissa säädetty enimmäisrangaistus on yksi vuosi vankeutta, ja säännönmukainen syyteoikeuden vanhentumisaika siten kaksi vuotta. Edelleen esitöissä on todettu, että voi siis esiintyä tapauksia, joissa yksilöllinen rangaistusvastuu sulkeutuu pois syyteoikeuden vanhentumisen vuoksi, mutta oikeushenkilö tuomitaan yhteisösakkoon. Pitempi vanhentumisaika yhteisösakkovaatimuksen esittämiselle on perusteltu ennen kaikkea silloin, kun oikeushenkilön rangaistusvastuu perustuu useihin itsenäisesti arvioiden verraten lieviin rikoksiin, joiden yhteisvaikutusta kuitenkin on pidettävä vakavana.
Oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevassa hallituksen esityksessä
(HE 95/1993 vp s. 17) on todettu, että yhteisösakkoon tuomitsemisen edellytyksenä ei aina ole syytteen nostaminen rikoksentekijää vastaan ja hänen tuomitsemisensa rangaistukseen. Yksilöllinen rangaistavuus voi sulkeutua pois esimerkiksi toimenpiteistä luopumisen, rikoksentekijän kuoleman tai syyteoikeuden vanhentumisen vuoksi taikka sen vuoksi, että rikoksentekijä on paennut tavoittamattomiin ja välttänyt siten oikeudellisen vastuun teostaan. Mikään näistä tapahtumista ei kuitenkaan vähennä oikeushenkilön menettelyn moitittavuutta eivätkä ne sen vuoksi ehdotuksen mukaan ole esteenä yhteisösakon tuomitsemiselle.
Yhteisösakon vanhentumisaika on alkanut Y:n syytteen hylkäämistä koskevista perusteluista ilmenevällä tavalla 26.10.2016. B Oy:lle on annettu haaste laillisesti tiedoksi 19.10.2019. Näin ollen haaste on annettu yhtiölle tiedoksi rikoslain 8 luvun 7 §:ssä säädetyn viiden vuo-den vanhenemisajan kuluessa. Tähän nähden ja ottaen huomioon, että rikoslain 9 luvun
2 §:n 2 momentin mukaan yhtiön toiminnassa rikoksen tehneen henkilön rangaistukseen tuomitsematta jättäminen ei ole esteenä yhteisösakon tuomitsemiselle hovioikeus katsoo, että B Oy:öön kohdistuvan yhteisösakkovaatimuksen tutkimiselle ei ole vanhentumisen vuoksi tai muustakaan syystä estettä.
Yhteisösakon tuomitsemisen edellytykset
Asian arvioimisen lähtökohdat
Rikoslain 9 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan yhteisö, säätiö tai muu oikeushenkilö, jonka toiminnassa on tehty rikos, on syyttäjän vaatimuksesta tuomittava rikoksen johdosta yhteisö-sakkoon, jos se on tässä laissa säädetty rikoksen seuraamukseksi. Saman luvun 2 §:n
1 momentin mukaan oikeushenkilö tuomitaan yhteisösakkoon, jos sen lakisääteiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluva taikka oikeushenkilössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä on ollut osallinen rikokseen tai sallinut rikoksen tekemisen taikka jos sen toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi. Saman pykälän 2 momentin mukaan yhteisösakkoon tuomitaan, vaikkei rikoksentekijää saada selville tai muusta syystä tuomita rangaistukseen.
Syyttäjä on vaatinut, että B Oy tuomitaan yhteisösakkoon, koska sen toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi. Yhtiön edustajaan kohdistuneen syytteen syyteoikeus on vanhentunut. B Oy:n rangaistusvastuun edellytyksenä on kuitenkin se, että yhtiön toiminnassa on tehty rikoslain 9 luvun 1 §:ssä edellytetyllä ja vaatimuksen perusteena oleva rikoslain 47 luvun 1 §:ään ja työturvallisuuslain
7 §:ään ja 58 §:ään perustuva työturvallisuusrikos ja se, että yhtiön toiminnassa ei ole saman luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi.
B Oy:n työturvallisuuslain 58 §:ään perustuva vastuuasema
Työturvallisuuslain 58 § on saanut nykyisen sanamuotonsa 1.1.2003 voimaan tulleella työ-turvallisuuslailla 23.8.2002/738. Pykälän mukaan sen, joka toimeksiannosta asentaa koneen, työvälineen tai muun laitteen käyttöön työpaikalla, on otettava huomioon asennuksesta annetut valmistajan ja muut ohjeet sekä muutoinkin osaltaan huolehdittava siitä, että kone tai laite siihen kuuluvine suojalaitteineen saatetaan asianmukaiseen kuntoon. Asiassa on kysy-mys siitä, edellytetäänkö lainkohdassa asentamistyön tekemistä toimeksiantajan työpaikalla.
Lakimuutosta edeltäneessä laissa 28.6.1958/299 kyseistä pykälää vastaava velvoite on sisältynyt 40 §:n 4 momenttiin, jonka mukaan sen, joka itsenäisenä yrittäjänä toimittaa koneen, välineen tai laitteen asentamisen, on huolehdittava siihen kuuluvien suojalaitteiden saattamisesta asianmukaiseen kuntoon ja muutoinkin noudatettava sellaisesta asentamisesta ehkä annettuja määräyksiä ja ohjeita.
Nykyisen työturvallisuuslain esitöissä (HE 59/2002 vp s. 3) on lain soveltamisalan osalta todettu, että työturvallisuuslakia on laajennettu koskemaan myös eräitä muita henkilöitä ja yhteisöjä, joiden toiminta vaikuttaa työturvallisuuteen muualla kuin näiden omalla työpaikalla ja säännösten tavoitteena on varmistaa, että työssä käytettäväksi tulevat tuotteet, koneet ja
laitteet sekä kemikaalit ovat työssä käytettyinä turvallisia ja niitä koskevien säännösten mukaisia. Velvoitteet koskevat muun muassa valmistajaa, maahantuojaa, suunnittelijaa sekä rakennusalalla pääurakoitsijaa ja rakennuttajaa sekä eräitä muita tahoja.
Edelleen esitöissä (HE 59/2002 vp s. 55) on 58 §:n osalta todettu, että pykälässä asetettaisiin nykyisen työturvallisuuslain 40 §:n 4 momenttia vastaava velvoite koneen tai laitteen asentajalle. Pykälän velvoitteet kohdentuisivat itsenäiseen ammatinharjoittajaan tai muuhun ulko-puoliseen asentajaan tai asennusliikkeeseen. Toimeksiannosta koneen, työvälineen tai muun laitteen asentamista työpaikalla suorittavan olisi otettava huomioon asennuksesta annetut valmistajan ja muut ohjeet sekä muutoinkin osaltaan huolehdittava siitä, että kone tai laite siihen kuuluvine suojalaitteineen saatetaan asianmukaiseen kuntoon.
Kumotun työturvallisuuslain 299/1958 esitöissä (HE 5/1957 s. 8) on todettu, että työturvallisuuslain ulottamista koskemaan myös eräitä työsopimussuhteen ulkopuolella olevia puoltaa myös lain noudattamisen valvonnan tehostaminen ja työturvallisuustekniikan edistäminen. Työsuojelun kannalta voidaan siis pitää kohtuullisena, että koneen, välineen tai muun teknillisen laitteen valmistaja, maahantuoja, myyjä taikka se joka muutoin luovuttaa sellaisen esineen käyttöön, lähinnä siis työssä käytettäväksi, velvoitetaan ottamaan huomioon työturvallisuusmääräykset. Tätä koskevat säännökset sisältyvät lakiehdotuksen 40 §:ään. Pykälässä ehdotetaan sama velvollisuus asetettavaksi myös sille, joka itsenäisenä yrittäjänä toimittaa koneen, välineen tai laitteen asentamisen.
Työturvallisuuslain 58 §:n tulkinnasta ei ole annettu nyt ratkaistavana olevan tulkintakysymyksen kannalta merkityksellistä ennakkoratkaisua. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2011:12 on ollut kysymys siitä, oliko tuossa asiassa asennustyön tehnyt yhtiö ollut työturvallisuuslain 58 §:ssä tarkoitettu ulkopuolinen yrittäjä. Ratkaisun perustelujen kohdassa 12 korkein oikeus on todennut yhtiön tehneen asennustyön työpaikalla, mutta sanotusta maininnasta ei voida tarkempien perustelujen puuttuessa tehdä tässä asiassa tulkintaa ohjaavia johto-päätöksiä.
Työturvallisuuslain 58 §:n sanamuoto puoltaa sitä, ettei pykälässä tarkoitetun vastuuaseman syntyminen edellytä koneen, työvälineen tai muun laitteen asennustyön tekemistä työpaikalla, vaan riittävää on, että asennustyön kohteena oleva kone, työväline tai laite tulee käyttöön työpaikalla. Tämä tulkinta saa varsin vahvaa tukea lain soveltamisalaa koskevista esitöistä sekä lainkohtaa koskevista esitöistä siltä osin kuin niissä on lausuttu säädettävän velvoitteen vastaavan aikaisempaa lainsäädäntöä. Aikaisemmin voimassa ollut työturvallisuuslain
40 §:n 4 momentti ei ole sanamuotonsa mukaan edellyttänyt asennustyön tekemistä työpai-kalla ja lainkohdan esitöiden mukaan riittävää on ollut, että asennustyön tekijä luovuttaa koneen, välineen tai laitteen työssä käytettäväksi. Toisen suuntaista tulkintaa puoltaa jossakin määrin lainkohdan esitöiden maininta siitä, että pykälässä säädetyt velvoitteet koskevat sitä, joka toimeksiannosta suorittaa koneen, työvälineen tai muun laitteen asentamisen työpaikalla. Sanottu esitöiden maininta ei kuitenkaan edellä lain soveltamisalasta lausuttu ja siitä il-menevä lain tarkoitus sekä kumotun työturvallisuuslain 40 §:n esitöissä käytetyt ilmaisut huomioon ottaen sulje pois pykälän sanamuodon mukaista tulkintaa, joka muilta osin on yhdenmukainen myös lainkohdan esitöiden kanssa. Hovioikeus katsoo toisin kuin käräjäoikeus, ettei 58 §:n soveltaminen edellytä sitä, että koneen, työvälineen tai muun laitteen asentaminen tapahtuu toimeksiantajan työpaikalla. Näin ollen B Oy on ollut nosturiasennusta suorittaessaan 58 §:ssä tarkoitettu ulkopuolinen asennusliike ja sen on siten tullut asennustyötä tehdessään ottaa huomioon kyseisestä säännöksestä ilmenevät velvoitteet.
B Oy:n toiminnassa tehty rikos ja muut yhteisösakon tuomitsemisen edellytykset
Asiassa on selvitetty, että nosturitelineen valmistaja ei ole ollut B Oy:ssä tiedossa nosturin ja sen telineen asennustyötä tehtäessä eikä sitä asiassa esitetyn todistelun perusteella ole myöskään yritetty selvittää. Yhtiössä ei ole ollut sanotusta syystä käytettävissä missään vaiheessa nosturitelineen valmistajan ohjeita. Todistajina kuullun B Oy:n asentajan D kertomuksesta ilmenee, että asennustyöstä ei ole yhtiössä tehty erillistä yksityiskohtaista suunnitelmaa. Yhtiössä on ollut käytössään asennustyön aikana vain nosturin valmistajan kirjalliset ohjeet. Il-man nosturitelineen valmistajan ohjeita, asennusta koskevaa suunnitelmaa ja muutettua rakennetta koskevia lujuuslaskelmia toteutetun nosturitelineen aisojen jatkamisen jälkeen nosturi on asennettu muutetun nosturitelineen päälle tiedustelematta rakenteen asianmukaisuutta ja turvallisuutta nosturin valmistajalta tai varmistumatta siitä muutoin riittävästi. B Oy on ollut kyseisen nosturimerkin valtuutettu korjaus- ja huoltoliike. Näin ollen sillä on ollut edellytykset varmistua muutostyön asianmukaisuudesta ja turvallisuudesta yhteistyössä nosturin valmistajan kanssa. B Oy:llä on ollut nosturiasennuksia tekevänä alan toimijana edellytykset selvittää myös nosturitelineen valmistaja ja hankkia käyttöönsä myös nosturitelineen valmistajan ohjeet sekä tiedustella muutostyön asianmukaisuutta ja turvallisuutta myös telineen valmistajalta. Edellä kerrotut työturvallisuuslain 58 §:n perusteella yhtiölle kuuluneiden velvoitteiden laiminlyönnit huomioon ottaen B Oy ei ole ryhtynyt toiminnassaan riittäviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että nosturi saatetaan työturvallisuuslain 58 §:ssä tarkoite-tulla tavalla asianmukaiseen kuntoon. Laiminlyönnit osoittavat niiden laatu huomioon ottaen B Oy:n toiminnassa piittaamattomuutta työturvallisuuslain perusteella sille asentajana kuulu-vista velvoitteista.
Hovioikeus katsoo johtopäätöksenään, että B Oy:n toiminnassa ei ole noudatettu rikoslain
9 luvun 2 §:ssä tarkoitettua vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta työturvallisuusrikoksen ehkäisemiseksi. B Oy:n laiminlyönti ei ole ollut rikoslain 9 luvun 4 §:n 1 momentin
2 kohdassa tarkoitetulla tavalla vähäinen. Yhteisösakon tuomitsemisen perusteena olevat lainkohdat eivät ole siinä määrin epäselviä, että lainsäädännön epäselvyys olisi esteenä sen tuomitsemiselle. Näin ollen B Oy on tuomittava yhteisösakkoon.
Yhteisösakon määrä
Rikoslain 9 luvun 6 §:n mukaan yhteisösakon rahamäärä vahvistetaan oikeushenkilön 2 §:ssä tarkoitetun laiminlyönnin laadun ja laajuuden tai johdon osuuden sekä oikeushenkilön taloudellisen aseman mukaan.
B Oy:n pääasiallinen toimiala on traktoreiden ja maatalouskoneiden huollot ja korjaukset.
B Oy:n edellä todettu huolimaton menettely sen päätoimialalla on ollut moitittavaa. Lisäksi B Oy:ssä on nyt käsiteltävänä olevassa asiassa suhtauduttu piittaamattomasti asennustyötä koskevien selvien ja yksiselitteisten määräysten noudattamiseen. Hovioikeus katsoo, että oikeudenmukainen yhteisösakon määrä on yhtiön moitittavan menettelyn laatu ja laajuus sekä yhtiön taloudellisesta asemasta esitetty selvitys huomioon ottaen 5 000 euroa.
TUOMIOLAUSELMA
Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota ja tuomitsi muun ohella B Oy:n rikoslain 9 luvun 1 §:n, 2 §:n ja 3 §:n, 47 luvun 1 §:n ja työturvallisuuslain 7 §:n ja 58 §:n nojalla 5 000 euron yhteisösakkoon.
Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenneuvos Maarit Tukiainen
hovioikeudenneuvos Janne Mononen
asessori Jimi Sillanpää
Valmistelija
hovioikeuden esittelijä Anni Oittinen
Lainvoimaisuustiedot
Korkeimmassa oikeudessa, valituslupa myönnetty 8.9.2021