RHO 2021:4

ASIAN TAUSTAA

S:lle oli myönnetty 1 000 euron kertaluotto 11.4.2016 ja 5 000 euron kertaluotto 2.11.2016. S:lle myönnetystä 5 000 euron kertaluotosta oli maksettu 11.4.2016 myönnetyn luoton avoin saldo 926,41 euroa, joten S oli saanut tililleen 4 073,59 euroa jälkimmäisen luoton osalta. Molemmissa luottosopimuksessa oli lisäksi sovittu kantajayhtiölle maksettavista toimituspalkkioista. Ensimmäisessä luottosopimuksessa toimituspalkkio oli ollut 150 euroa ja toisessa luottosopimuksessa 690 euroa.

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Käräjäoikeus oli 24.3.2020 antamallaan yksipuolisella tuomiolla määrännyt A:n maksamaan kantajayhtiölle muun muassa pääomaa 4 342,51 euroa ja sille korkoa sekä viivästyskorkosaatavaa, korkosaatavaa ja perintäkuluja.

S haki asiassa takaisinsaantia vaatien yksipuolisen tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä siltä osin kuin vaadittu pääoma on ylittänyt 4 073,59 euroa, kanteen kohtien 1 ja 3 korkovaatimusten ja kanteessa vaadittujen toimituskulupalkkioiden osalta ja että hänelle hyvitetään toimituskulupalkkioiden osalta 106,25 euroa luoton ennenaikaisen maksun vuoksi.

Kantajayhtiö vaati hakemuksen hylkäämistä.

Käräjäoikeus hylkäsi takaisinsaantihakemuksen pääosin ja velvoitti S:n korvaamaan kantajayhtiön oikeudenkäyntikulut.

Käräjäoikeus katsoi, että kantajayhtiön vaatimus pääoman 4 073,59 ylittäviltä osin ei ollut perusteeton, avoimelle pääomalle laskettu korko ei ollut perusteeton, luoton korko- ja kuluehdot eivät olleet epäselviä, kohtuuttomia, pätemättömiä tai lain vastaisia eikä S:lle tullut hyvittää kuluja 106,25 euroa luoton ennenaikaisen maksun vuoksi.

Käräjäoikeus lausui toimituspalkkioiden kohtuullisuudesta, että kummankaan lainan luottokuluja ei voitu pitää kohtuuttomina, eivätkä ne ylittäneet kuluttajasuojalain 7 luvun 17 a §:ssä määriteltyjä rajoja. Lisäksi kantajayhtiö oli ilmoittanut toimituskulujen koostuvan luoton perustamiskuluista, velallisen osoite- ja luottotietojen tarkistuksesta, luottokelpoisuuden arvioinnista todisteissa kuvatun prosessin mukaisesti, sekä luoton maksatuksesta. Nämä toimet oli ilmoituksen mukaan tehty myös korotetun uuden luoton osalta. Käräjäoikeus katsoi, ettei S ollut perustellusti voinut kumota kantajayhtiön ilmoitusta toimenpiteistä, jotka olivat aiheuttaneet ilmoitetun mukaiset toimituskulut. Osa kuluista oli aiheutunut kuluttajansuojalain säännöksistä.

Ensimmäisen luoton ennenaikaisen maksun vuoksi vaadittavan hyvityksen osalta käräjäoikeus totesi, että jos kuluttaja ennenaikaisesti täytti velvollisuutensa, hänellä oli oikeus luoton kokonaiskulujen vähennykseen Euroopan unionin oikeuden ja kuluttajansuojalain 7 luvun 27 §:n mukaisesti. Käräjäoikeus katsoi, että ensimmäisen luoton osalta S ei ollut maksanut luottoa ennenaikaisesti, vaan se oli kuitattu maksetuksi uudella luotolla luotonantajan toimesta. Maksaja ei ollut ollut S vaan luottolaitos. Kuluttajansuojalain 7 luvun 27 §:n säännös ei siis koskenut S:n tilannetta.

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

S vaati, että käräjäoikeuden tuomio sekä yksipuolinen tuomio kumotaan ja kanne hylätään siltä osin kuin vaadittu pääoma on ylittänyt 4 073,59 euroa, kanteen kohtien 1 ja 3 korkovaatimusten, kanteessa vaadittujen toimituskulupalkkioiden sekä perintäkulujen osalta.

S muun muassa lausui, että hän oli täyttänyt ensimmäisen luottosopimuksen mukaiset velvollisuutensa oma-aloitteisesti ennenaikaisesti, jolloin hänellä oli oikeus Euroopan unionin oikeuskäytännön ja direktiivin 2008/78 perusteella vähennykseen luoton kokonaiskustannuksista. Hän oli maksanut ensimmäisen luoton 17 kuukautta ennen luottoajan päättymistä, joten hän oli oikeutettu luotossa määrätyn 150 euron toimituspalkkion osalta vähintään 106,25 euron hyvitykseen. Lisäksi luotoissa vaaditut toimituspalkkiot 150 euroa ja 690 euroa eivät olleet niiden määrien ja kulutusluottodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan vastaisen sopimusehdon johdosta oikeasuhtaisia sekä kuluttajaa sitovia kuluttajansuojalain 4 luvun 1 ja 2 §:issä tarkoitetulla tavalla.

Kantajayhtiö vaati, että valitus hylätään.

Kantajayhtiö muun muassa lausui, että käräjäoikeus oli ratkaissut asian oikein. S ei ollut maksanut luottoa ennenaikaisesti vaan hakenut uutta luottoa. Korotettu luotto oli toteutettu kuittaamalla vanha luotto järjestelmässä ja luomalla uusi luotto. Luottojen toimituspalkkiot olivat joka tapauksessa luoton perustamiseen liittyviä kuluja. Luotonantaja sai periä luoton perustamiseen liittyvistä toimista aiheutuneet todelliset kulut. S:n perintäkuluja koskeva vaatimus oli uusi ja se tuli jättää tutkimatta.

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Korko- ja kuluehtojen epäselvyys, kohtuuttomuus, pätemättömyys ja lain vastaisuus

Neuvoston direktiivin 93/13/ETY 3 artiklan 1 kohdan mukaan sopimusehtoa, josta ei ole erikseen neuvoteltu, pidetään kohtuuttomana, jos se hyvän tavan vastaisesti aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille.

Euroopan unionin tuomioistuin on erästä kiinnelainaa koskevan ratkaisunsa 16.7.2020 (yhdistetyt asiat C-224/19 ja C-259/19, Caixabank) kohdassa 79 tulkinnut direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohtaa siten, että kuluttajan ja rahalaitoksen välisen lainasopimuksen ehto, jossa velvoitetaan kuluttaja maksamaan toimituspalkkio, on omiaan aiheuttamaan kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille vastoin lojaliteettiperiaatetta, kun rahalaitos ei osoita, että tämä palkkio vastaa tosiasiallisesti suoritettuja palveluja ja sille aiheutuneita kuluja.

Hovioikeus katsoo, että kyseistä Euroopan unionin tuomioistuimen tulkintaa on noudatettava kiinnelainojen lisäksi myös kuluttajaluotoissa eli kantajayhtiön on osoitettava, että S:ltä perityt toimituspalkkiot vastaavat tosiasiallisesti suoritettavia palveluja ja sille aiheutuneita kuluja.

Kantajayhtiö on käräjäoikeuden tuomion perusteluista ilmenevällä tavalla selvittänyt, mistä sen S:ltä perimät toimituskulut ovat muodostuneet. Osa näistä toimenpiteistä ilmenee myös kirjallisena todisteena esitetystä luottohakemuksen käsittelyprosessin järjestelmäotteesta. Kantajayhtiö on myös uskottavasti ilmoittanut, että mitä isommasta ja pitkäaikaisemmasta luotosta oli kyse, sitä tarkemmin luotonhakijan luottokelpoisuus jouduttiin selvittämään. Hovioikeus katsoo, että kantajayhtiö on riittävällä tavalla selvittänyt, että S:ltä perityt toimituspalkkiot vastaavat tosiasiallisesti suoritettuja palveluja ja sille aiheutuneita kuluja.

Edellä mainitulla lisäyksellä hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut.

Hyvitys luoton ennenaikaisen maksun vuoksi

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48 16 artiklan 1 kohdan mukaan kuluttajalla on milloin tahansa oikeus täyttää luottosopimuksen mukaiset velvollisuutensa kokonaan tai osittain. Tällöin kuluttajalla on oltava oikeus kohtuulliseen vähennykseen luoton kokonaiskustannuksista, ja tämä vähennys koostuu koroista ja kustannuksista sopimuksen jäljellä olevana voimassaoloaikana.

Saman artiklan 2 kohdan mukaan jos luotto maksetaan takaisin ennenaikaisesti, luotonantajalla on oikeus saada oikeudenmukainen ja objektiivisesti perusteltu korvaus mahdollisista kustannuksista, jotka liittyvät suoraan luoton ennenaikaiseen takaisinmaksuun, edellyttäen että ennenaikainen takaisinmaksu tapahtuu jaksolla, jonka osalta on sovittu kiinteästä lainakorosta. Tällainen korvaus ei saa olla enempää kuin 1 prosentti ennenaikaisesti maksetun luoton määrästä, jos ennenaikaisen takaisinmaksun ja luottosopimuksen sovitun päättymisajankohdan välinen ajanjakso on yli vuoden pituinen. Jos tämä ajanjakso on alle vuoden pituinen, korvauksen määrä ei voi ylittää 0,5:tä prosenttia ennenaikaisesti takaisinmaksetun luoton määrästä.

Saman artiklan 4 b kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää, että luotonantaja voi poikkeuksellisesti vaatia suurempaa korvausta, jos hän voi osoittaa, että ennenaikaisesta takaisinmaksusta hänelle aiheutunut tappio ylittää 2 kohdan mukaisesti lasketun määrän. Jos luotonantajan vaatima korvaus ylittää todellisen tappion, kuluttaja voi vaatia sen alentamista vastaavasti. Tässä tapauksessa tappio muodostuu alun perin sovitun korkokannan ja sen korkokannan välisestä erotuksesta, jolla luotonantajan on ennenaikaisen takaisinmaksun ajankohtana mahdollista antolainata ennenaikaisesti takaisin maksettu määrä markkinoilla, ottaen lisäksi huomioon ennenaikaisen takaisinmaksun vaikutus hallintokustannuksiin.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 27 §:n 2 momentin (27.8.2010/746) mukaan jos kuluttaja maksaa luoton tai sen osan ennenaikaisesti, on jäljellä olevasta luotonantajan saatavasta vähennettävä se osa luottokustannuksista, joka kohdistuu käyttämättä jäävään luottoaikaan. Luotonantaja saa kuitenkin periä kokonaisuudessaan luottosopimuksessa yksilöidyt, kyseisen luoton perustamiseen liittyvistä toimista aiheutuneet todelliset kulut.

Euroopan unionin tuomioistuin on ratkaisussaan 11.9.2019 C-383/18 (Lexitor) tulkinnut direktiivin 2008/48 16 artiklan 1 kohtaa siten, että kuluttajan oikeus vähennykseen luoton kokonaiskustannuksista luoton ennenaikaisen takaisinmaksun yhteydessä kattaa kaikki kuluttajalle aiheutuneet kustannukset. Näin ollen kuluttajalla on maksaessaan lainan ennenaikaisesti oikeus saada vähennystä myös sellaisista luoton kustannuksista, jotka eivät kohdistu käyttämättä jäävään luottoaikaan.

Kyseisessä tapauksessa kantajayhtiö on ilmoittanut, että järjestelmäteknisistä syistä S:n pyytämä luoton korotus 1 000 eurosta 5 000 euroon on järjestetty siten, että kantajayhtiö on myöntänyt S:lle uuden 5 000 euron luoton ja maksanut sillä ensin entisen 1 000 euron luoton jäljellä olevan pääoman pois ja siirtänyt loput S:n tilille. Ensimmäistä lainaa luotonantaja ei ole peruuttanut. Tilanne on siis tosiasiallisesti ollut se, että S:lle on myönnetty uusi luotto ja sen saadakseen S:n on täytynyt maksaa entisen luoton pääoma pois. Vaikka maksaja konkreettisesti ei ole ollut S, ensimmäinen luotto on ollut S:n nimissä, maksu on tapahtunut hänen hyväkseen ja hänelle myönnetyllä luotolla. Hovioikeus katsoo, että kuluttajan suojaksi säädettyä pakottavaa lainsäädäntöä ei voida tulkita kuluttajan vahingoksi siten, että jos kuluttajan lainan maksaa pois ennenaikaisesti joku toinen taho kuin itse kuluttaja, kuluttaja ei olisi tällöin oikeutettu lain mukaiseen hyvitykseen. Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo toisin kuin käräjäoikeus, että kyseisessä tapauksessa kysymys on ollut kuluttajasuojalain 7 luvun 27 §:n 2 momentin mukaisesta luoton ennenaikaisesta maksamisesta. S:llä on siten oikeus direktiivin 2008/48 ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella saada ennenaikaisesta maksusta hyvitystä kaikista luottoon liittyvistä kustannuksista ja myös kyseisen luoton toimituskuluista, jos kantajayhtiöllä ei ole oikeutta direktiivin 2008/48 ja kuluttajansuojalain 7 luvun 27 §:n 2 momentin nojalla periä luoton toimituskuluja.

Hovioikeus toteaa, että kuluttajansuojalain 7 luvun 27 §:n 2 momentin perusteella luotonantaja saa ennenaikaisessa takaisinmaksutilanteessa periä kokonaisuudessaan luottosopimuksessa yksilöidyt, kyseisen luoton perustamiseen liittyvistä toimista aiheutuneet todelliset kulut. Asiassa on siis ratkaistava onko tämä säännöksen kohta direktiivin 2008/48 vastainen, kun myös siinä on säädetty mitä korvauksia luotonantaja voi periä, jos luotonsaaja maksaa luoton ennenaikaisesti.

Direktiivin 2008/48 16 artiklan 4 b kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää, että luotonantaja voi poikkeuksellisesti vaatia suurempaa korvausta kuin kohdassa 2, jos hän voi osoittaa, että ennenaikaisesta takaisinmaksusta hänelle aiheutunut tappio ylittää 2 kohdan mukaisesti lasketun määrän. Todellisessa tappiossa otetaan muun muassa huomioon ennenaikaisen takaisinmaksun vaikutus hallintokustannuksiin. Euroopan komission direktiivin 2008/48 soveltamista koskevassa ohjeistuksessa (Commission staff working document: Guidelines on the application of Directive 2008/48/EC (Consumer Credit Directive) in relation to costs and the Annual Percentage Rate of charge, SWD(2012) 128, Bryssel, 8.5.2012, s. 15) todetaan, että kuluttajalle aiheutuviin luoton kokonaiskustannuksiin kuuluvat muun muassa hallinnolliset kulut, joita aiheutuu esimerkiksi lainasopimuksen valmistelusta tai sopimuksen edellytysten selvittämisestä ja sen tekemisen hyväksymisestä. Siten direktiivissä 2008/48 mainittuihin hallintokustannuksiin sisältyvät kuluttajansuojalain 7 luvun 27 §:n 2 momentin mukaiset luoton perustamiseen kuuluvat kustannukset.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että kuluttajansuojalain 7 luvun 27 §:n 2 momentin säännös ei ole direktiivin 2008/48 vastainen.

Hovioikeus on edellä katsonut kantajayhtiön riittävällä tavalla selvittäneen, että sen S:ltä perimät toimituspalkkiot vastaavat tosiasiallisesti suoritettuja palveluja ja sille aiheutuneita kuluja. Näin ollen S:llä ei ole oikeutta saada ensimmäisen lainan ennenaikaisen maksun osalta vaatimaansa hyvitystä peritystä toimitusmaksusta kuluttajansuojalain 7 luvun 27 §:n 2 momentin nojalla.

Muut perustelut

Hovioikeus jätti S:n perintäkuluja koskevan vaatimuksen uutena tutkimatta ja hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut pääoman sekä yksipuolisen tuomion kohtien 1. ja 3. korkovaatimusten osalta.

Hovioikeuden ratkaisu

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

S:n vaatimus vaadittujen perintäkulujen hylkäämisestä jätettiin tutkimatta.

S velvoitettiin korvaamaan kantajayhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet:

hovioikeudenneuvos Maarit Tukiainen
hovioikeudenneuvos Petri Nykänen
määräaikainen hovioikeudenneuvos Tuomo Hietanen, joka on myös esitellyt asian

Lainvoimaisuustiedot

Lainvoimainen