THO:2021:6
RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ
Vastaaja oli uhannut asuntoonsa murtautumalla sisään päässeitä ensihoitajia puukolla herättyään siihen, että toinen ensihoitaja oli herätellyt häntä painamalla voimakkaasti rintakehästä. Vastaajan menettely täytti laittoman uhkauksen tunnusmerkistön. Kysymys siitä, oliko hän perustellusti luullut toimivansa hätävarjelutilanteessa ja oliko hän siten erehtynyt tekonsa sallittavuudesta rikoslain 4 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi kysymys vastaajan itse aiheutetun päihtymyksen merkityksestä asiassa.
AVGÖRANDETS CENTRALA INNEHÅLL
Svaranden hade hotat primärskötarna, som fått tillträde till bostaden genom att bryta sig in i bostaden, med kniv efter det att han vaknat av att den ena primärskötaren väckt honom genom att kraftigt trycka honom på bröstkorgen. Svarandens förfarande uppfyllde rekvisitet för olaga hot. Fråga om huruvida han av grundad anledning trott sig handla i nödvärn och om han därigenom misstagit sig beträffande gärningens tillåtlighet på det sätt som avses i strafflagens 4 kap. 3 §. Dessutom fråga om betydelsen av det rustillstånd svaranden förorsakat sig.
PIRKANMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 8.9.2020
Selostus asian käsittelystä käräjäoikeudessa
Syyte ja vastaus
Syyttäjä vaati, että A tuomitaan rangaistukseen laittomasta uhkauksesta. A oli uhannut ensihoitajina toimineita B:tä ja C:tä rikoksella sellaisissa olosuhteissa, että näillä oli ollut perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden olevan vakavassa vaarassa. B ja C olivat menneet A:n asuntoon hälytystehtävälle. A oli ensihoitoyksikön saapuessa asuntoonsa maannut olohuoneensa sohvalla, ja yksikkö oli alkanut herätellä häntä. A:n herätessä hän oli ottanut yllättäen käteensä isokokoisen puukon, nostanut puukon kohti B:tä ja C:tä ja heilutellut puukkoa uhkaavasti. A oli tämän jälkeen noussut ylös sohvalta puukko edelleen kädessään. B ja C olivat poistuneet asunnosta ambulanssiin ja soittaneet paikalle poliisipartion.
B ja C yhtyivät syyttäjän rangaistusvaatimukseen.
A kiisti syytteen. Hän ei ollut toiminut tahallaan. A oli perustellusti luullut, että hänen asuntoonsa oli murtauduttu, ja hän oli toiminut hätävarjelutilanteessa. A oli ollut tekohetkellä päihtynyt, nukkunut sohvallaan ja toiminut spontaanisti häntä heräteltäessä. Hän oli humalatilansa vuoksi tehnyt väärän arvion tilanteesta.
Käräjäoikeuden tuomio
Rikoslain 4 luvun 3 §:ssä säädetään vastuusta vapauttavaa seikkaa koskevasta erehdyksestä. Pykälän mukaan jos tekoon ei liity luvun 4 - 6 §:ssä tarkoitettua vastuuvapausperustetta, mutta tekotilanteeseen, sellaisena kuin tekijä sen perustellusti käsitti, olisi tällainen peruste liittynyt, häntä ei rangaista tahallisesta rikoksesta.
Säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 44/2002) mukaan tekijä erehtyy tällöin tosiasioista ja toimii tämän virheellisen tosiasiatiedon pohjalta tavalla, joka olisi oikeutettua, mikäli tekijän käsitys asioista olisi oikea. Toisin sanoen tilanteeseen sellaisena kuin tekijä sen käsitti olisi liittynyt jokin vastuuvapausperuste. Näissä tapauksissa tekijä vapautuu tahallisuusvastuusta.
Käräjäoikeus totesi riidattomaksi, että B ja C olivat olleet pukeutuneina pelastushenkilöstölle tyypillisiin asuihin ja olleet paikalla hälytystehtävällä. Riidatonta oli myös se, että A oli havahduttuaan ottanut jostakin käteensä puukon ja noussut sohvalta seisomaan.
B:n ja C:n kertomusten mukaan heidän saapuessaan paikalle talo oli ollut pimeänä ja he olivat rikkoneet oven ikkunan päästäkseen sisään. C:n mukaan he olivat ilmaisseet eteisessä pelastuslaitoksen ensihoidon tulleen paikalle. A oli herättelyn alkaessa ollut joko tajuton tai niin sikeässä unessa, ettei hän ollut herännyt sisääntulon aiheuttamiin ääniin eikä asuntoon sytytettyihin valoihin. A oli havahtunut vasta voimakkaampaan fyysiseen herättelyyn eli voimakkaaseen painamiseen rinnasta. Tilanne oli B:n ja C:n kertoman mukaan edennyt erittäin nopeasti muutamissa sekunneissa. Ensihoitajat olivat poistuneet paikalta välittömästi.
Käräjäoikeus totesi selvitetyksi, ettei A ollut havahtunut ensihoitajien sisääntuloon, jossa nämä olivat ilmaisseet ensihoidon olevan paikalla, eikä siten tullut tietoiseksi asiasta. Sohvalla makaavan herättely ei käräjäoikeuden mukaan liene mahdollista suorilta jaloilta, joten C:n oli täytynyt olla jossain määrin kumartuneena A:n ylle, mikä oli hankaloittanut havaintojen tekemistä ensihoitajien nimikylteistä tai asusta ylipäätään.
Johtopäätöksenään käräjäoikeus lausui olevan mahdollista, että A oli rikoslain 4 luvun 3 §:n tarkoittamin tavoin erehtynyt sen suhteen, että kysymys oli hänen kotiinsa tunkeutumisesta ja häneen kohdistettavasta väkivallasta, jota vastaan hänellä olisi ollut oikeus hätävarjelutilanteessa puolustautua. Siten asiassa jäi järkevä epäily siitä, että A olisi teonkuvauksessa kerrotulla tavalla tahallaan uhannut asianomistajia puukolla.
Syyte laittomasta uhkauksesta hylättiin.
Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:
Käräjätuomari Sinikka Mäkelä
TURUN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 12.7.2021
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Vaatimukset hovioikeudessa
Valitukset
Syyttäjä on vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen laittomasta uhkauksesta - - - käräjäoikeudessa esitetyn rangaistusvaatimuksen mukaisesti - - -. Perusteinaan syyttäjä on lausunut, että A oli menetellyt rangaistusvaatimuksessa kerrotulla tavalla ja hänen menettelynsä täyttää laittoman uhkauksen tunnusmerkistön. Hän ei ollut voinut perustellusti käsittää, että kysymyksessä olisi ollut hätävarjelutilanne.
B on vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen häneen kohdistuneesta laittomasta uhkauksesta syyttäjän käräjäoikeudessa esittämän rangaistusvaatimuksen mukaisesti. - - -
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Vastaus
A on vaatinut, että syyttäjän ja B:n valitukset hylätään. Perusteinaan A on lausunut, että hän oli välittömästi heräämisensä jälkeen tarttunut puukkoon ja noussut ylös. Tapahtuma hänen heräämisestään asianomistajien poistumiseen oli kestänyt vain muutaman sekunnin. A ei ollut ymmärtänyt, että asianomistajat olivat olleet hoitohenkilökuntaa. Hän oli perustellusti luullut, että kysymys on laittomista tunkeutujista.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Näyttö
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Lääkärinlausunnosta - - - ilmenee, että A on saanut - - - diagnoosin vuonna 2015. Oireina on mainittu muun muassa - - - hitaus visuomotoriikkaa, tarkkaavuutta ja tiedonkäsittelyn nopeutta ja sujuvuutta edellyttävissä suorituksissa.
Johtopäätökset näytöstä ja oikeudellinen arviointi
C:n ja B:n kertomuksilla on selvitetty, että A oli menetellyt syytteessä kerrotulla tavalla. A:n menettely täyttää laittoman uhkauksen tunnusmerkistön. Arvioitavana on, oliko A perustellusti luullut toimivansa hätävarjelutilanteessa ja oliko hän siten erehtynyt tekonsa sallittavuudesta rikoslain 4 luvun 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
Käräjäoikeuden tuomiossa lausutulla tavalla A oli ollut tajuttomana tai syvässä unessa ensihoitajien tullessa sisään asuntoon. Hän ei ollut herännyt ikkunan rikkomiseen, valojen sytyttämiseen eikä sanalliseen herättelyyn. Vasta voimakas painaminen rintakehästä oli herättänyt hänet. Ennen heräämistään A ei ollut voinut tehdä havaintoja C:stä ja B:stä tai kuulla näiden ilmoitusta siitä, että he ovat pelastuslaitokselta. Hän ei siten ollut tullut tietoiseksi siitä, että he ovat hoitohenkilökuntaa.
Asiassa on selvitetty, että A oli tarttunut puukkoon välittömästi herättyään ja että C ja B olivat tämän jälkeen poistuneet asunnosta muutamassa sekunnissa. Tilanteen nopeus sekä A:n päihtymys- ja terveydentilasta esitetty selvitys huomioon ottaen on uskottavaa, ettei A ollut tässäkään vaiheessa ehtinyt tehdä havaintoja ensihoitajien vaatetuksesta, varustuksesta tai käyttäytymisestä.
Syyttäjä ja B ovat vedonneet siihen, että A:n itse aiheutettua päihtymystilaa ei voida ottaa huomioon arvioitaessa sitä, mitä hän oli tilanteessa perustellusti käsittänyt. Tältä osin hovioikeus lausuu seuraavaa.
Rikoslain 3 luvun 4 §:n 4 momentin mukaan päihtymystä, johon tekijä on saattanut itsensä, ei oteta syyntakeisuusarvioinnissa huomioon, ellei siihen ole erityisen painavia syitä. Lain esitöiden (HE 44/2002 vp s. 65) mukaan pääsääntönä on, että itse hankittu humala ei vaikuta rikoksentekijän vastuuseen. On kuitenkin osoitettavissa erityistilanteita, esimerkiksi erehdystilanteet, joissa humala saattaa poistaa rikosvastuun.
Asiassa ei ole esitetty väitettä siitä, että A olisi ollut syyntakeettomassa tilassa, eikä sellaista muutoinkaan ole tullut esille. Kysymys on näin ollen ainoastaan siitä, voiko päihtymys vaikuttaa A:n erehtymisen arviointiin.
Käsiteltävänä olevassa asiassa A oli ollut päihtyneenä nukkumassa yksin omassa asunnossaan. Ensihoitajien murtautuminen lukittuun asuntoon oli ollut yllättävää, eikä A ollut voinut varautua siihen. Mainitussa tilanteessa hänen viakseen ei voi lukea sitä, että hän oli ollut itse aiheutetussa päihtymystilassa. A:n menettelyä on siten arvioitava hänen teonhetkisen ymmärrys- ja havainnointikykynsä perusteella.
Koska A ei ollut voinut tilanteessa havaita, että hänen asuntoonsa murtautuneet henkilöt ovat ensihoitajia, tilanne oli ollut hänen näkökulmastaan huomattavan uhkaava. Näin ollen hän oli perustellusti erehtynyt hätävarjelutilanteen käsillä olosta. Teko ei ole ylittänyt sitä, mitä olisi rikoslain 4 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan voitu pitää kokonaisuutena arvioiden puolustettavana. Näin ollen A:ta ei voida rikoslain 4 luvun 3 §:n mukaan rangaista tahallisesta rikoksesta.
Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perustelut ja johtopäätöksen syytteen hylkäämisestä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tuomiolauselma
Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenneuvos Tarja Huossa
hovioikeudenneuvos Vilja Hahto
asessori Miia Ylikulju
Ratkaisu on yksimielinen.
Lainvoimaisuustiedot:
Korkeimman oikeuden ratkaisu 28.3.2022 : Ei valituslupaa