THO:2022:4

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Osakassopimuksessa välimiehen nimittäjäksi, mikäli osapuolet eivät pääse välimiehestä yksimielisyyteen, oli sovittu kauppakamarin välityslautakunta. Kyseisellä kauppakamarilla ei kuitenkaan ollut välityslautakuntaa. Kysymys siitä, oliko sopimuksessa sellainen virhe, jonka vuoksi välimiesmenettelylle ei ollut laillisia edellytyksiä eikä käräjäoikeus siten voinut määrätä välimiestä, kun sopijapuolet eivät olleet pystyneet sopimaan välimiehestä.

Välimiesmenettelystä annetun lain 17 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuimen päätökseen välimiehen määräämistä koskevassa asiassa ei saa hakea muutosta. Hovioikeus katsoi päätöksestään ilmenevillä perusteilla, että päätökseen, jolla käräjäoikeus oli hylännyt välimiehen määräämistä koskevan hakemuksen, sai hakea muutosta.

AVGÖRANDETS CENTRALA INNEHÅLL

I delägaravtalet hade avtalats att handelskammarens skiljedomsinstitut förordnar skiljemannen, om parterna inte kan komma överens om skiljemannen. Nämnda handelskammare hade dock inte något skiljedomsinstitut. Fråga om avtalet var behäftat med ett sådant fel att det inte fanns lagliga förutsättningar för skiljemannaförfarande och att tingsrätten sålunda inte kunnat förordna skiljeman, då parterna inte kunnat avtala om skiljemannen.

Enligt 17 § 3 mom. lagen om skiljeförfarande får ändring inte sökas i domstolens beslut som gäller utseende av skiljeman. Hovrätten fann, på de grunder som framgår från beslutet, att ändring kunde sökas i ett beslut där tingsrätten förkastat ansökan om förordnande av skiljeman.

KANTA-HÄMEEN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 29.12.2020

Hakija

Asiaan osalliset

Oy C Ab

Asia

Välimiesmenettelylain mukainen hakemus välimiehen määräämiseksi

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hakijan vaatimukset

Kanta-Hämeen käräjäoikeuden tulee nimetä välimies hakijan ja vastaajien välisen osakassopimusta koskevan riitaisuuden ratkaisemiseksi välimiesmenettelystä annetun lain (967/1992) 16 §:n ja 17 §:n mukaisesti.

Hakijan perusteet

A, B ja Oy C Ab (myöhemmin C) ovat 15.3.2015 allekirjoittaneet osakassopimuksen D Oy:n osakkeenomistajina. Edelleen osapuolet ovat 17.1.2018 allekirjoittaneet lähes samansisältöisen uudistetun osakassopimuksen. Molemmissa osakassopimuksissa on yhtenevä välityslauseke.

Osakassopimuksen mukaan, elleivät osapuolet pääse sopimusta koskevista erimielisyyksistä ratkaisuun sopijapuolten keskinäisin neuvotteluin, ratkaistaan asia välimiesmenettelyssä. Välityslausekkeen mukaan osakassopimukseen liittyviä riitaisuuksia koskeva välimiesmenettely toteutetaan Hämeen kauppakamarin välityslautakunnan sääntöjen mukaisesti ja kyseinen välityslautakunta nimeää yhden (1) välimiehen, mikäli osapuolet eivät pääse välimiehestä yksimielisyyteen. Tämä osakassopimuksen kohta on osoittautunut virheelliseksi, koska Hämeen kauppakamarilla ei ole välityslautakuntaa eikä välityslautakunnan sääntöjä, joiden mukaan menettely voitaisiin toteuttaa.

Hämeen kauppakamarin sääntöjen 4 §:ssä todetaan: "Mikäli Hämeen kauppakamarin tai jonkin sen toimielimen on välityssopimuksen tai muun määräyksen mukaan nimettävä välimies tai välimiehet ratkaisemaan elinkeinoelämässä syntyvää tai syntynyttä riitaa, suorittaa tämän tehtävän kauppakamarin puolesta Keskuskauppakamarin välityslautakunta.".

Hakija katsoo, että osapuolten yksimielisenä tahtona on kuitenkin ollut käsitellä osakassopimukseen liittyvät riitaisuudet välimiesmenettelyssä Helsingissä. Erehdyksessä kirjattu virheellinen välityslautakunta ei tee välityslausekkeesta kokonaisuudessaan pätemätöntä ja estä välimiesmenettelyn aloittamista.

A on 2.4.2020 lähettänyt B:lle ja C:lle välimiesmenettelystä annetun lain 12 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen, jossa on ollut hänen näkemys välityslausekkeen tulkinnasta sekä välimiesoikeuden toimivallasta.

Ei ole ilmeistä, ettei välimiesmenettelylle olisi laillisia edellytyksiä. Osapuolet ovat sopineet, että riidat ratkaisee yksi välimies, välimiesmenettelyn kieli on suomi ja käsittelypaikkakunta Helsinki. Osakassopimuksen tulkintaan sovelletaan Suomen lakia.

Koska osapuolet eivät ole päässeet välimiesmenettelystä annetun lain 16 §:n mukaisesti yksimielisyyteen siitä, kuka on soveltuva välimies ratkaisemaan osapuolten välisen riitaisuuden ja kun keskuskauppakamarin välimieslautakunta on 2.6.2020 päättänyt, ettei menettelyn anneta edetä, tulee käräjäoikeuden nimetä välimies välimiesmenettelystä annetun lain 17 §:n mukaisesti.

Asiaan osallisten vastaus

B ja C ovat vastustaneet A:n hakemusta välimiehen nimittämisestä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asiaan osallisten perusteet

Käräjäoikeus ei ole toimivaltainen määräämään tässä asiassa välimiestä, koska osapuolet ovat syrjäyttäneet välimiesmenettelylain 16 §:n sopimalla välityslausekkeessa, että "Osakkaat valitsevat välimiehen ja ellei yksimielisyyteen päästä, välimiehen nimittää Hämeen kauppakamarin välityslautakunta.". Pyyntöä välimiehen nimeämisestä ei ole koskaan edes toimitettu Hämeen kauppakamarin välityslautakunnalle vaan virheellisesti keskuskauppakamarin välityslautakunnalle. Mikäli käräjäoikeus nimeäisi välimiehen, olisi välimiehen antama tuomio joka tapauksessa pätemätön, koska välimiestä ei olisi asetettu asianmukaisessa järjestyksessä.

Toiseksi välityssopimus on pätemätön, koska osapuolten solmima välityslauseke on pätemätön. Tästä johtuen välimiesmenettelylle ei ole välimiesmenettelylain 17 §:n tarkoittamia laillisia edellytyksiä. Välityslausekkeen pätemättömyys johtuu kolmesta eri syystä:
- Välimiesmenettelyssä tulisi noudattaa sellaisia sääntöjä, joita ei ole olemassakaan;
- Välitystuomio pitäisi antaa 30 päivän kuluessa välimiehen nimittämisestä;
- Välimiesmenettelyn kustannukset on osoitettu kolmannelle taholle, joka ei ole edes sopimuksen osapuolena.

Koska edellä mainittuja välityslausekkeen ehtoja ei voitaisi välitysmenettelyssä noudattaa, olisi niitä koskevat määräykset jätettävä huomiotta. Tämä johtaisi siihen, että välityslauseke muuttuisi täysin toisenlaiseksi, kuin mitä osapuolet ovat sopimusta tehtäessä ajatelleet.

Välityssopimuksen keskeisten elementtien pätemättömyys ja mahdottomuus päätellä, mikä on osapuolten yhteinen tahto johtaa siihen, että välityslauseke on kokonaisuudessaan pätemätön. Jos välimies nimetään ylittäisi hän välitystuomion antaessaan toimivaltansa, koska tuomio perustuisi pätemättömään välityslausekkeeseen.

Hakija ei kärsi tässä asiassa oikeudenmenetystä vaikka välimiesmenettelyä ei voida käyttää, koska A:lla on mahdollisuus nostaa B:tä ja C:tä vastaan kanne Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa ja saada asia sen kautta ratkaistua.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Välimiesmenettelystä annetun lain (967/1992) 16 §:n mukaan: "Jos riita on yhden välimiehen ratkaistava mutta asianosaiset eivät ole päässeet sopimukseen välimiehestä 30 päivän kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut toiselta asianosaiselta 12 §:n 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen, voi asianosainen pyytää tuomioistuinta määräämään välimiehen."

Saman lain 17 §:n 1 momentin mukaan: "Kun asianosainen on 14, 15 tai 16 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa pyytänyt tuomioistuinta määräämään välimiehen, tuomioistuimen on määrättävä välimies, jollei ole ilmeistä, ettei välimiesmenettelylle ole laillisia edellytyksiä.".

Nyt riidan kohteena olevassa osakassopimuksessa on sovittu, että siihen liittyvät riitaisuudet ratkaistaan välimiesmenettelyssä. Osakkaat valitsevat yhden välimiehen ja ellei yksimielisyyteen päästä, välimiehen nimittää Hämeen kauppakamarin välityslautakunta. Ensisijainen tapa valita välimies on osakkaiden sopimus ja valinta. Osakkaat ovat sopineet myös siitä, miten tulee toissijaisesti menetellä, elleivät he pysty sopimaan välimiehestä.

Toissijaisesti välimiehen nimittäjäksi on sovittu Hämeen kauppakamari, jolla ei kuitenkaan ole välityslautakuntaa. Tästä johtuen A ei ole pyytänyt Hämeen kauppakamaria vaan Keskuskauppakamarin välityslautakuntaa nimeämään välimiehen ja toteuttamaan menettely sen välimiesmenettelysääntöjen mukaisesti. B ja C ovat vastustaneet tätä pyyntöä. Keskuskauppakamarin välityslautakunta on 2.6.2020 on tehnyt päätöksen, jonka mukaan menettelyn ei annettu edetä.

Käräjäoikeus katsoo osakkaiden sopineen, että erimielisyystilanteessa välimiehen määrää yksityinen toimija eli kauppakamari, jolla ei ole siihen tarkoitettua organisaatioita. Keskuskauppakamari on hylännyt sille osoitetun pyynnön välimiehen määräämisestä. Käräjäoikeudella ei ole toimivaltaa muuttaa Keskuskauppakamarin ratkaisua. Käräjäoikeus viittaa lisäksi välimiesmenettelystä annetun lain 20 §:än: "Mitä 12 §:ssä ja 14 -18 §:ssä säädetään on noudatettava ainoastaan, jolleivat asianosaiset ole toisin sopineet".

Käräjäoikeuden tehtävä ei ole välimiehen määräämistä koskevan hakemusasian yhteydessä enemmälti arvioida välityssopimuksen pätevyyttä. Virhe välimiehen määräämistä koskevassa sopimuskohdassa johtaa siihen, ettei välimiesmenettelylle ole laillisia edellytyksiä, jos ja kun sopijapuolet eivät pysty sopimaan välimiehestä.

Vaikka välimiesmenettelystä annetun lain 17 §:n 3 momentissa on säännös, ettei tuomioistuimen päätökseen välimiehen määräämistä koskevassa asiassa saa hakea muutosta, ei tämän ole katsottu koskevan tilannetta, jossa hakemus välimiehen määräämisestä hylätään (mm. Risto Koulu; Välityssopimus välitysmenettelyn perustana 2008; s. 240-241).

Lainkohdat

Laki välimiesmenettelystä 16 §, 17 § ja 20 §.

Päätöslauselma

Hakemus hylätään.

Muutoksenhaku

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla Turun hovioikeuteen tai ennakkopäätösvalituksella korkeimpaan oikeuteen.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Jari Kirmo

TURUN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 1.2.2022

Valittaja

Vastapuolet

Oy C Ab

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

A on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja että hovioikeus nimeää välimiehen hänen ja vastapuolten eli B:n ja Oy C Ab:n (jäljempänä myös yhtiö) välille osakassopimusta koskevan riitaisuuden ratkaisemiseksi.

Perusteinaan A on viitannut käräjäoikeudessa lausumaansa. Lisäksi hän on lausunut, että osakassopimuksessa on sovittu, että riitaisuudet ratkaistaan välimiesmenettelyssä. Se, että sopimuksessa on ollut kirjoitusvirheeksi tai erehdykseksi tulkittava kirjaus välimiehen määräävästä tahosta, ei tee osapuolien sopimasta riidanratkaisutavasta kuitenkaan kokonaisuudessaan pätemätöntä tai mitätöntä. Välimiesmenettelylle on lailliset edellytykset, eikä se, että Hämeen kauppakamarin välityslautakuntaa ei ole olemassa, muuta sitä tosiasiaa. Kirjoitusvirheeseen tai ilmiselvään asiavirheeseen liittyvässä sopimustulkinnassa keskeisin merkitys on annettava sille, mikä on ollut osapuolten sopimustarkoitus. Välityslausekkeen virheellisen kirjauksen seurauksena asiassa on sovellettava välimiesmenettelystä annettua lakia (jäljempänä myös välimiesmenettelylaki), minkä perusteella tuomioistuimella on velvollisuus nimetä välimies.

Vastaus

B ja Oy C Ab ovat vaatineet, että valitus ensisijaisesti jätetään tutkimatta ja toissijaisesti hylätään.

Perusteinaan B ja yhtiö ovat lausuneet, että valitus on jätettävä tutkimatta, koska välimiesmenettelylain 17 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuimen päätökseen välimiehen määräämistä koskevassa asiassa ei saa hakea muutosta. Käräjäoikeuden päätös on virheellinen siltä osin, kuin käräjäoikeus on katsonut, että päätökseen välimiehen määräämistä koskevan hakemuksen hylkäämisestä saa hakea muutosta. Mainittu lainkohta ei mahdollista käräjäoikeuden päätöksen mukaista tulkintaa. Toissijaisesti B ja yhtiö ovat lausuneet, että käräjäoikeuden päätöslauselma on oikea, ja viitanneet käräjäoikeudessa lausumaansa sekä käräjäoikeuden päätöksen perusteluihin.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Muutoksenhakuoikeus käräjäoikeuden päätökseen

Välimiesmenettelylain 17 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuimen päätökseen välimiehen määräämistä koskevassa asiassa ei saa hakea muutosta.

Aikaisemmassa välimiesmenettelylaissa (46/28) muutoksenhakusäännös oli 25 §:n 2 momentissa. Sen mukaan oikeuden päätökseen tai toimenpiteeseen sai hakea muutosta valituksella. Sellaiseen päätökseen, jolla oikeus oli määrännyt välimiehen tai välimiesten puheenjohtajan, ei kuitenkaan saanut hakea muutosta.

Nykyinen, 1.12.1992 voimaan tullut laki ei alkuperäisessä muodossaan sisältänyt lainkaan muutoksenhakua koskevaa säännöstä, vaan nyt esillä oleva momentti on lisätty lakiin 1.7.1993. Sen esitöissä (HE 79/1993 vp, s. 30) on lyhyesti todettu, että välimiesmenettelylain 17 §:ään ehdotetaan otettavaksi aikaisemman lain 25 §:n 2 momenttia vastaava uusi 3 momentti, jonka mukaan tuomioistuimen päätökseen välimiehen määräämistä koskevassa asiassa ei saa hakea muutosta. Säännöksen lisääminen tapahtui alioikeusuudistuksen siirtymäsäännösten yhteydessä. Oikeuskirjallisuudessa on arveltu säännöksen puuttumisen vuoden 1992 laista johtuneen epähuomiosta (Möller, Gustaf: Behovet av en översyn av Finlands lag om skiljeförfarande, JFT 2015/5-6, s. 411) ja sen lisäämisen liittyneen erääseen oikeudenkäyntiin, jossa välimies oli määrätty vastapuolta kuulematta ja hovioikeus oli kumonnut nimeämisen (Kurkela, Matti S.: Välimiesmenettelylaki, 1996, s. 56).

Käräjäoikeuden mainitsemassa oikeuskirjallisuudessa (Koulu, Risto: Välityssopimus välitysmenettelyn perustana, 2008, s. 240-241) on hyvin lyhyesti todettu, ettei 17 §:n 3 momentin muutoksenhakukielto koske hylkäävää päätöstä.

Teoksessa Siviili- ja rikosprosessioikeus (Helenius, Dan – Linna, Tuula, 2021, s. 702-703) on tämän säännöksen osalta toistettu momentin tekstisisältö ja todettu, että ilman muutoksenhakukieltoa välimiesmenettely saattaisi viivästyä kohtuuttomasti ja että asianosaiset, jotka eivät ole kyenneet itse hoitamaan nimeämisiä, joutuvat tyytymään käräjäoikeuden päätökseen.

Toisaalta oikeuskirjallisuudessa on esitetty (Möller em. julkaisu ja Savola, Mika: Miksi ja miten välimiesmenettelylakia tulisi muuttaa? DL 4/2017, s. 507) myös kanta, että 17 §:n 3 momentin säännös ei koske ainoastaan tuomioistuimen päätöstä, jolla välimies on määrätty, vaan myös tilannetta, jossa välimies on jätetty määräämättä. Kyseisissä kirjoituksissa on todettu, että viimeksi mainitussa tapauksessa asianosaisilla pitäisi kuitenkin olla muutoksenhakuoikeus tuomioistuimen päätöksestä samaan tapaan, kuin jo vuoden 1928 lain 25 §:n 2 momentissa säädettiin, ja että ongelma on poistettavissa muuttamalla laki siihen muotoon, että muutoksenhakukielto koskee vain tuomioistuimen päätöstä, jolla välimies on määrätty.

Aihetta koskevaa julkaistua oikeuskäytäntöä ei ole.

Edellä lausutun perusteella kysymys välimiesmenettelylain 17 §:n 3 momentin soveltumisesta käräjäoikeuden päätökseen, jolla hakemus välimiehen määräämisestä on hylätty, on jossain määrin tulkinnanvarainen. Säännöksen sanamuodon mukaan se koskisi myös kyseisiä tilanteita. Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on kuitenkin oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa, ja lainkohdan 2 momentin mukaan oikeus hakea muutosta turvataan lailla. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että tämä ei tarkoita sitä, että oikeuden muutoksenhakuun tulisi olla poikkeukseton. Perustuslain 21 § ei estä säätämästä vähäisiä poikkeuksia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin, kunhan tällaiset poikkeukset eivät muuta oikeusturvatakeiden asemaa pääsääntönä eivätkä vaaranna yksilön oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. (Niemi, Johanna – Saranpää, Timo, teoksessa Prosessioikeus.) Perusoikeuksien rajoittaminen on sallittua vain hyväksyttävillä perusteilla (HE 309/1993 vp, s. 30).

Välimiesmenettelylain 17 §:n 3 momentin mukainen muutoksenhakukielto on siten poikkeus pääsäännöstä, jonka mukaan käräjäoikeuden päätökseen saa hakea muutosta. Edellä esitetyin tavoin muutoksenhakukielto on mahdollinen vain hyväksyttävillä perusteilla. Siltä osin, kuin kysymys on päätöksestä, jolla välimies on määrätty, oikeuskirjallisuudessa on tuotu esiin tällaisia perusteita. Sitä vastoin siltä osin, kuin kyse on päätöksestä, jolla välimiestä ei ole määrätty, oikeuskirjallisuudessa on joko katsottu, että muutoksenhakukielto ei lain sanamuodon vastaisesti koske tällaista tilannetta tai että näin ei ainakaan pitäisi olla. Myös välimiesmenettelylain esityöt viittaavat siihen, ettei muutoksenhakukieltoa ole ollut tarkoitus laajentaa siitä, mikä se oli aiemmassa laissa. Ottaen lisäksi huomioon, että mikäli muutoksenhakuoikeutta nyt kyseisen kaltaiseen ratkaisuun ei ole, asian käsittely tuomioistuimissa päättyy käräjäoikeuden ainoana oikeusasteena antamaan ratkaisuun, mitä voidaan pitää osapuolten oikeusturvan kannalta ongelmallisena.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että käräjäoikeuden päätökseen, jolla se on hylännyt välimiehen määräämistä koskevan hakemuksen, saa hakea muutosta. Hovioikeus tutkii A:n valituksen.

Pääasia

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Välimiesmenettelylain 17 §:n 1 momentin mukaan kun asianosainen on 14, 15 tai 16 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa pyytänyt tuomioistuinta määräämään välimiehen, tuomioistuimen on nimettävä välimies, jollei ole ilmeistä, ettei välimiesmenettelylle ole laillisia edellytyksiä. Sanotun lain 20 §:n mukaan mitä 12 §:ssä ja 14-18 §:ssä säädetään, on noudatettava ainoastaan, jolleivät asianosaiset ole toisin sopineet.

Osapuolet ovat tehneet osakassopimuksen, jonka mukaan mikäli sopimusta koskevissa mahdollisissa erimielisyyksissä ei päästä neuvotellen ratkaisuun, ne ratkaistaan välimiesmenettelyssä Hämeen kauppakamarin välityslautakunnan sääntöjen mukaisesti ja mikäli he eivät pääse yksimielisyyteen välimiehen nimeämisestä, välimiehen nimittää Hämeen kauppakamarin välityslautakunta. On ilmeistä, että osapuolet ovat tarkoittaneet, että riidat ratkaistaan nimenomaan välimiesmenettelyssä, koska sopimukseen on sisällytetty välityslauseke. Se, että välityslausekkeessa on nimetty sellaisen kauppakamarin välityslautakunta, jolla ei ole välityslautakuntaa, ei tee sanottua tarkoitusta toiseksi.

Välityslausekkeen virhe merkitsee sitä, etteivät osapuolet ole sopineet pätevästi siitä, minkä tahon tulisi nimetä välimies, mikäli he eivät keskenään pääse asiasta yhteisymmärrykseen. Sanotussa tilanteessa tuomioistuimen on välimiesmenettelylain 17 §:n perusteella nimettävä välimies, jollei ole ilmeistä, ettei välimiesmenettelylle ole laillisia edellytyksiä.

Lain esitöiden (HE 202/1991 vp, s. 18) mukaan välimiesmenettelylle ei ole laillisia edellytyksiä esimerkiksi silloin, kun välimiesten ratkaistavaksi jätettyä riitaa ei lainkaan voisi käsitellä välimiesmenettelyssä. Välimiesmenettely ei myöskään tule kysymykseen, jos sen perusteeksi esitetty välityssopimus ei koske välimiesten ratkaistavaksi jätettyä erimielisyyttä. Välimiesmenettelylle ei ole laillisia edellytyksiä, jos ei voida esittää muodon puolesta pätevää välityssopimusta. Samoin saattaa asianlaita olla, jos ilmenee seikkoja, joiden johdosta välityssopimusta ei voida pitää asianosaisia sitovana. Kun tuomioistuin voisi jättää välimiehen määräämättä vasta silloin, kun on ilmeistä, ettei välimiesmenettelyyn ole laillisia edellytyksiä, ei hakemuksen hylkääminen kävisi päinsä vain sillä perusteella, että tuomioistuin katsoisi menettelyn edellytysten puuttumisen mahdolliseksi tai jopa todennäköiseksi. Hakemusmenettelyssä tehty ratkaisu ei missään tapauksessa lopullisesti ratkaisisi kysymystä välityssopimuksen voimassaolosta.

Edellä lausuttu huomioon ottaen ei ole ilmeistä, ettei välimiesmenettelylle ole laillisia edellytyksiä. Näin ollen hakemus välimiehen määräämisestä on hyväksyttävä. Tämän jälkeen tulee ratkaistavaksi kysymys siitä, määrääkö hovioikeus asianosaisia kuultuaan välimiehen vai palauttaako se asian käräjäoikeuteen. Pyrkimys enemmän viivästyksen välttämiseen ja se, että päätökseen, jolla välimies määrätään, ei saa hakea muutosta, puoltavat välimiehen määräämistä hovioikeudessa. Toisaalta mikäli välimies määrätään hovioikeudessa, hakijan vastapuolet menettävät mahdollisuuden hakea korkeimmalta oikeudelta muutosta ratkaisuun myös niiltä riitaisilta osin, kuin hovioikeus katsonut käräjäoikeuden päätöksen muutoksenhakukelpoiseksi ja on toisin kuin käräjäoikeus päätynyt siihen, että välimies voidaan tässä asiassa määrätä. Tähän nähden hovioikeus päätyy siihen, että asia palautetaan käräjäoikeuteen välimiehen määräämistä varten.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan Kanta-Hämeen käräjäoikeuteen, jonka tulee palautuspäätöksen saatua lainvoiman omasta aloitteestaan ottaa asia käsiteltäväkseen.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Juha Karvinen, joka esitteli asian
Hovioikeudenneuvos Katariina Sorvari
Hovioikeudenneuvos Atso Sinervo

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 1.6.2023 KKO:2023:38