THO:2022:6
RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ
A oli tuomittu vahingonteosta ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta yhteiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Tämän jälkeen käräjäoikeus on tuominnut A:n kahdesta vahingonteosta, lievästä vahingonteosta ja haitanteosta virkamiehelle yhteiseen 40 päiväsakon sakkorangaistukseen. Kysymys siitä, voitiinko aikaisempi ehdollinen vankeusrangaistus katsoa riittäväksi seuraamukseksi myös myöhemmin käsiteltäviksi tulleista teoista, kun kaikista rikoksista olisi voitu tuomita rangaistus samalla kertaa.
AVGÖRANDETS CENTRALA INNEHÅLL
A hade dömts till ett gemensamt villkorligt fängelsestraff för skadegörelse och våldsamt motstånd mot tjänsteman. Därefter hade tingsrätten dömt A för två fall av skadegörelse, för lindrig skadegörelse och för hindrande av tjänsteman till ett gemensamt bötesstraff på 40 dagsböter. Fråga om huruvida det tidigare villkorliga fängelsestraffet kunde anses som tillräcklig påföljd även för de sistnämnda brotten då A på samma gång kunde ha dömts till straff för alla dessa brott.
PIRKANMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 21.5.2021
Selostus asian käsittelystä käräjäoikeudessa
Käräjäoikeus on arvioinut oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi A:lle yleisen oikeuskäytännön mukaisen yhteisen 40 päiväsakon sakkorangaistuksen.
Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:
Käräjätuomari Heidi Fröberg
TURUN HOVIOIKEUDEN TUOMIO
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Vaatimukset hovioikeudessa
Valitus
A on vaatinut, että hänelle aikaisemmin tuomittu Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio 16.4.2021 katsotaan riittäväksi seuraamukseksi myös nyt kysymyksessä olevista teoista.
Perusteinaan A on lausunut, että mikäli nyt kysymyksessä olevat teot olisi käsitelty samassa yhteydessä kuin Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomiossa 16.4.2021 käsitellyt rikokset, ei teoilla olisi ollut merkittävää vaikutusta rangaistuksen määrään. Rikoksentekijän kokonaisrangaistuksen tulisi olla sama riippumatta siitä, onko eri aikoina tehdyt rikokset käsitelty yhdessä vai useammassa oikeudenkäynnissä, jos ne periaatteessa olisi voitu käsitellä yhdessä. Rikosasiat ovat olleet vireillä samanaikaisesti Pirkanmaan käräjäoikeudessa, ja käräjäoikeuden olisi tullut yhdistää ne yhdessä käsiteltäviksi.
Vastaus
Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
A on muutoksenhaun kohteena olevalla ratkaisulla tuomittu yhteiseen 40 päiväsakon sakkorangaistukseen 27.4.2020 tehdyistä kahdesta vahingonteosta, lievästä vahingonteosta ja haitanteosta virkamiehelle. A:n rikosrekisterin osaotteesta ilmenee, että hänet on tätä ennen tuomittu Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomiolla 16.4.2021 yhteiseen viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen 20.8.2020 tehdyistä rikoksista. Asiassa on kysymys siitä, voidaanko aikaisempi ehdollinen vankeusrangaistus katsoa riittäväksi seuraamukseksi myös nyt kysymyksessä olevista teoista, kun kaikista rikoksista olisi voitu tuomita rangaistus samalla kertaa.
Rikoslain 7 luvussa säädetään yhteisestä rangaistuksesta. Luvun 1 §:n 2 momentin säännös yhteisen vankeusrangaistuksen määräämisestä silloin, kun osasta rikoksista olisi tuomittava vankeutta ja osasta sakkoa, koskee säännöksen 1 momentin sanamuodon mukaan tilanteita, jolloin rikokset ovat tuomittavina samalla kertaa. Luvun 3 §:n 1 momentissa säädetään vastaavalla tavalla yhteisen sakkorangaistuksen määräämisestä.
Rikoslain 7 luvun 6 §:n 1 momentissa säädetään aikaisemmin tuomitun vankeusrangaistuksen huomioon ottamisesta. Lainkohdan mukaan, jos ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittua syytetään hänen ennen tämän rangaistuksen tuomitsemista tekemästään muusta rikoksesta, voidaan aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus ottaa uutta rangaistusta määrättäessä kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta alentavana tai lieventävänä seikkana. Uudesta rikoksesta voidaan myös tuomita laissa sille säädettyä vähimmäisaikaa lyhyempään vankeusrangaistukseen tai katsoa aikaisempi rangaistus riittäväksi seuraamukseksi myös myöhemmin käsiteltäväksi tulleesta rikoksesta.
Lainkohdan sanamuodon mukaan säännös soveltuu vain sellaiseen tilanteeseen, jossa aiempi huomioon otettava rangaistus on ehdoton vankeusrangaistus. Lainkohtaa koskevissa esitöissä (HE 48/1997 vp s. 8) on aiemmista ehdollisista vankeusrangaistuksista todettu, että niitä ei ole tarpeen ottaa kohtuullistamisharkinnassa huomioon, koska tarpeellinen kohtuullistaminen voidaan tehdä siinä vaiheessa, kun ehdollinen vankeusrangaistus määrätään pantavaksi täytäntöön joko kokonaan tai osittain ja täytäntöönpantavaksi määrätystä rangaistuksesta ja uudesta rikoksesta tuomittavasta rangaistuksesta samalla yleensä määrätään 7 luvun säännöksiä soveltaen yhteinen ehdoton vankeusrangaistus.
Korkeimman oikeuden nyt kysymyksessä olevassa asiassa relevantti ratkaisukäytäntö (KKO 2003:8, KKO 2020:90) on koskenut tilannetta, jossa aikaisempi huomioon otettava rangaistus on ollut ehdoton vankeusrangaistus, eikä säännöksen soveltamisala ole siten oikeuskäytännössä laajentunut koskemaan aikaisemman ehdollisen vankeusrangaistuksen huomioon ottamista. Näin ollen sanottu rikoslain säännös ei nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa tule lähtökohtaisesti sovellettavaksi.
Rikoslain 7 luvun 6 §:n 1 momentin tarkoituksena on, että rikoksentekijän kokonaisrangaistuksen tulisi muodostua samaksi riippumatta siitä, usein sattumanvaraisesta seikasta, käsitelläänkö eri aikoina tehdyt rikokset yhdessä vai useammassa oikeudenkäynnissä. Säännöksen soveltaminen edistää myös yhdenvertaisuutta, kun rangaistus määrätään samojen, rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentissa ilmaistujen periaatteiden mukaisesti silloinkin, kun rikokset on käsitelty eri oikeudenkäynneissä. (Ks. esim. KKO 2022:43, kohta 11 ja siinä mainitut ratkaisut.)
Saman tarkoituksen toteutumista edesauttaa myös oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 18 §:n 1 momentti, jonka mukaan saman vastaajan tekemiä eri rikoksia koskevat syytteet käsitellään yhdessä, jollei niiden erikseen käsittelemistä pidetä soveliaampana. Kuten tunnettua, tämä ei kuitenkaan käytännössä ole aina mahdollista, vaan eri tekojen muodostamaa kokonaisuutta joudutaan arvioimaan jälkikäteen. Rikoslain 6 luvun 12 §:n 5 kohdan mukaan tuomioistuin voi jättää vastaajan rangaistukseen tuomitsematta, jos rikos ei yhteisen rangaistuksen määräämistä koskevien säännösten johdosta olennaisesti vaikuttaisi kokonaisrangaistuksen määrään.
Edellä mainitut korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä ilmenevät periaatteet ja rikoslain säännökset huomioon ottaen A:lle rangaistusta nyt määrättäessä on arvioitava, onko syytteiden erikseen käsitteleminen johtanut siihen, että A on tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin siinä tapauksessa, että syytteet olisi käsitelty yhdessä.
A on nyt syytteessä 27.4.2020 tehdyistä kahdesta vahingonteosta, lievästä vahingonteosta ja haitanteosta virkamiehelle. Hänet on 16.4.2021 tuomittu 20.8.2020 tehdyistä vahingonteosta ja virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta yhteiseen 5 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Vähimmäisrangaistus virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta on rikoslain 16 luvun 1 §:n mukaan 4 kuukautta vankeutta. Nyt kysymyksessä olevilla rikoksilla ei ole yhteyttä aiempiin rikoksiin, eikä niitä ole tekojen määrää ja toteuttamistapa huomioon ottaen pidettävä rangaistusarvoltaan aivan vähäisinä tekoina. Näihin seikkoihin nähden on ilmeistä, että rangaistus olisi ollut enemmän kuin 5 kuukautta vankeutta siinä tapauksessa, että nyt käsiteltävänä olevat rikokset olisi käsitelty yhtä aikaa 16.4.2021 tuomittujen rikosten kanssa. Kun A:lle on nyt kysymyksessä olevassa asiassa tuomittu sakkorangaistus eli vankeusrangaistusta lievempi seuraamus, käräjäoikeuden A:lle erikseen tuomitsema 40 päiväsakon sakkorangaistus ei ole johtanut A:n kannalta ankarampaan seuraamukseen.
Näillä perusteluilla hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen.
Hovioikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee tuomiolauselmasta.
Tuomiolauselma
- - -
Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Hovioikeudenneuvos Kimmo Suorsa (eri mieltä)
Hovioikeudenneuvos Essi Kinnunen
Asessori Helena Virtanen
Hovioikeuden esittelijä Timo Paara
Asia on ratkaisu esittelystä.
Äänestys
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto asiassa R 21/1076
Hovioikeudenneuvos Kimmo Suorsa
Olen eri mieltä rangaistusseuraamuksesta. Mielestäni A on jätettävä rangaistukseen tuomitsematta.
A:lla on ollut käräjäoikeudessa vireillä samaan aikaan kaksi rikossyytettä, jotka on ratkaistu erikseen, vaikka ne olisi rikosasioiden käsittelystä annetun lain 5 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan tullut lähtökohtaisesti käsitellä yhdessä. Yhteiskäsittelyn tarkoituksena on varmistaa, että syytetyn kokonaisrikollisuus tulee oikeudenmukaisesti huomioon otetuksi seuraamusharkinnassa. Erilliskäsittelyt ovat tässä tapauksessa johtaneet siihen, että A:lle on ensin tuomittu ehdollinen vankeusrangaistus ja sen jälkeen erikseen yhteinen sakkorangaistus nyt käsillä olevassa tuomiossa syyksi luetuista rikoksista. Yhteiskäsittelyn periaatteellisen merkityksen vuoksi on perusteltua ottaa aikaisempi ehdollinen vankeusrangaistus huomioon arvioitaessa nyt valituksen kohteena olevaa 40 päiväsakon yhteistä sakkorangaistusta. Sen rangaistusarvo sakon muuntorangaistusta määrättäessä olisi kymmenen päivää vankeutta, joka alittaa rikoslain 2c luvun 2 momentin mukaisen 14 päivän vähimmäisrangaistuksen. Mielestäni nyt A:n syyksi luetuilla rikoksilla ei olisi ollut olennaista vaikutusta kokonaisrangaistukseen, jos ne olisi saatettu yhteisen seuraamusharkinnan kohteeksi aikaisemmin tuomittujen rikosten kanssa.
Rikoslain 6 luvun 12 §:n 5 -kohdan mukaan tuomioistuin voi jättää rangaistuksen tuomitsematta, jos rikos ei yhteisen rangaistuksen määräämistä koskevien säännösten johdosta olennaisesti vaikuttaisi kokonaisrangaistuksen määrään. Tästä lainkohdasta ilmenevän säännön nojalla jätän A:n rangaistukseen tuomitsematta.
Muilta osin olen samaa mieltä kuin enemmistö.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Lainvoimaisuustiedot:
Korkeimmassa oikeudessa
Valituslupa myönnetty 10.1.2023