THO:2023:1
RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ
A oli jättänyt ilmoittamatta Verohallinnolle pääomatuloja ja välttänyt 1.094,08 euron verot.
Korkein oikeus on petoksen ja törkeän petoksen välistä rajanvetoa harkitessa ratkaisussaan KKO 2015:52 todennut, että huomattavaa hyötyä koskevan arvioinnin tulisi olla toisiaan vastaavissa eri rikoksissa lähtökohtaisesti samanlaista. Hovioikeus katsoi, että samaa periaatetta on sovellettava myös hyödyn vähäisyyden arvioinnissa. Veropetoksessa ei siten ole perusteita arvioida rikoksella tavoitellun hyödyn vähäisyyttä toisin kuin muissa vastaavissa rikoksissa. Kun vähäisyyden kokonaisarviossa ei ollut hyödyn määrän lisäksi muita huomioon otettavia seikkoja, veropetosta ei voitu pitää lievänä.
PIRKANMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 1.10.2021
Puheenjohtaja
Käräjätuomari Lotta Teivaala
Syyttäjä
Erikoissyyttäjä Kari Laaja
Vastaaja
A
Asianomistaja
Verohallinto
Asia
Veropetos
Vireille 03.06.2021
Syyttäjän rangaistusvaatimus
1. Veropetos
5680/R/0037226/19
Rikoslaki 29 luku 1 §
A on veron välttämistarkoituksessa laiminlyönyt antaa veroilmoituksen verovuosilta 2012-2015 vaikka hänellä on ollut ansio- tai pääomatuloa samana aikana
- - - -
-vuonna 2015 pääomatuloa 4.558,67 euroa, minkä johdosta hänelle on jäänyt
määräämättä veroa 1.094,08 euroa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Vastaus
Vastaaja A on kiistänyt syytteen veropetoksesta ja vaatinut syytteen hylkäämistä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Verovuoden 2015 osalta A ei ole tahallaan jättänyt ilmoittamatta syytteessä mainittua tuloa. - - - . Kysymys voisi olla korkeintaan lievästä veropetoksesta, jonka osalta syyteoikeus on vanhentunut.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tuomion perustelut
Syyksilukeminen
Vastaaja A on veron välttämistarkoituksessa laiminlyönyt antaa veroilmoituksen vuodelta 2015 vaikka hänellä on ollut pääomatuloa 4.558,67 euroa, minkä johdosta hänelle on jäänyt määräämättä veroa 1.094,08 euroa. A on menettelyllään syyllistynyt veropetokseen tekoajalla 1.11.2016.
Syyksilukemisen perusteet
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Näytön arviointi ja johtopäätökset
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Verovuosien 2015-2016 teosta
Asiassa riidatonta on, että A on jättänyt ilmoittamatta syytteessä kuvatulla tavalla vuoden 2015 pääomatulot 4.558,67 euroa ja tämän johdosta hänelle on jäänyt määräämättä veroa. A:n kertomuksesta on käynyt ilmi, että tulojen ilmoittamatta jättämisessä on ollut kysymys saamattomuudesta tai ajattelemattomuudesta. Ottaen huomioon että A on kuitenkin edellisenä vuonna ilmoittanut samasta tulolähteestä peräisin olleet tulot verotuksessa, on A selvästi ollut tietoinen ilmoitusvelvollisuudestaan. Käräjäoikeus toteaa, että A on tältä osin tahallaan jättänyt ilmoittamatta tulonsa verovuodelta 2015.
- - A on menetellyt verovuoden 2015 osalta siten kuin syytteessä on esitetty.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Johtopäätökset
Edellä selostetulla tavalla näytetyksi on tullut, että A on laiminlyönyt antaa veroilmoituksen vuodelta 2015, vaikka hänellä on ollut kyseisenä vuonna syytteessä mainittu määrä pääomatuloja. Tästä on seurannut, että A:lle on jäänyt määräämättä veroa syytteessä mainittu määrä verotuksen valmistuessa 1.11.2016. A:n tekoa arvioitaessa käräjäoikeus kiinnittää huomiota siihen, että hän on laiminlyönyt kyseiseltä vuodelta kokonaan tulojensa ilmoittamisen. Ottaen huomioon että A on vuonna 2014 ilmoittanut tulonsa verotuksessa, on A selvästi ollut tietoinen ilmoittamisvelvollisuudestaan. Käräjäoikeus katsoo A:n nimenomaisesti veronvälttämistarkoituksessa jättäneen ilmoittamatta tulonsa vuodelta 2015. Edellä esitetyt tekoon liittyvät seikat huomioon ottaen vältetyn veron vähäisestä määrästä huolimatta A:n menettelyä ei voida pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. A on menettelyllään syyllistynyt veropetokseen.
Rangaistusseuraamus
A tulee tuomita syyksi luetusta teostaan sakkorangaistukseen. A:lle rangaistusta mitattaessa käräjäoikeus ottaa huomioon sen asian käsittelyssä riidattomasti ilmi tulleen seikan, että A on maksanut kaikki hänelle määrätyt verot kokonaisuudessaan. A on myös asiaa selvitettäessä tuonut oma-aloitteisesti ilmi tulotapahtumia, joista ei olisi ollut saatavissa vertailutietoja kolmansilta. Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen käräjäoikeus katsoo oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi A:n syyksi luetusta teosta 15 päiväsakkoa. Päiväsakon rahamäärä on laskettu A:n pääkäsittelyssä ilmoittamiin nettotuloihin perustuen.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tuomiolauselma
Vastaaja
A
Syyksi luettu rikos
Veropetos
01.11.2016
Rikoslaki 29 luku 1 §
Rangaistusseuraamukset
Sakko
Syyksi luetut rikokset 1
15 päiväsakkoa à 62,00 euroa = 930,00 euroa
Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:
Käräjätuomari Lotta Teivaala
TURUN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 16.3.2023
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Pirkanmaan käräjäoikeus 1.10.2021 nro 141061
Asia
Veropetos
Valittaja
A
Vastapuolet
Erikoissyyttäjä Kari Laaja
Verohallinto
Vaatimukset hovioikeudessa
Valitus
A on vaatinut, että syyte hylätään - - -
Perusteinaan A on lausunut, että hän on menettelyllään syyllistynyt veropetoksen asemesta lievään veropetokseen ja siitä syyteoikeus on vanhentunut ennen haasteen tiedoksiantoa. Vältetyn veron määrä on ollut 1.094,08 euroa eikä tekoon ole liittynyt raskauttavia seikkoja.
Vastaukset
Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään.
Perusteenaan syyttäjä on lausunut, että pelkästään vältetyn veron määrä riittää täyttämään perusmuotoisen veropetoksen tunnusmerkistön. - - -
Verohallinto on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Sovellettavat säännökset ja kysymyksenasettelu
Rikoslain 29 luvun 1 §:n 3 kohdan mukaan joka veron välttämistarkoituksessa laiminlyömällä verotusta varten säädetyn velvollisuuden, jolla on merkitystä veron määräämiselle, aiheuttaa veron määräämättä jättämisen, on tuomittava veropetoksesta.
Mainitun luvun 3 §:n mukaan jos veropetos, huomioon ottaen tavoitellun taloudellisen hyödyn määrä tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä veropetoksesta.
Lainkohtaa koskevien esitöiden mukaan veropetos voidaan katsoa lieväksi ensinnäkin rikoksella tavoitellun hyödyn vähäisyyden perusteella. Myös jokin muu rikokseen liittyvä seikka saattaa johtaa teon arvioimiseen vähäiseksi. Lievän tekomuodon edellytyksenä on kuitenkin aina, että teko myös kokonaisuutena arvostellen on vähäinen. (HE 66/1988 vp. s. 64.)
Rikoslain 8 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan syyteoikeus vanhentuu, jollei syytettä ole nostettu viidessä vuodessa, jos ankarin rangaistus on yli vuosi ja enintään kaksi vuotta vankeutta (3 kohta) ja kahdessa vuodessa, jos ankarin rangaistus on enintään vuosi vankeutta, sakkoa tai rikesakko (4 kohta).
Asiassa on riidatonta, että A on vuoden 2015 verotuksen päättyessä 1.11.2016 laiminlyönyt 4.558,67 euron pääomatulon ilmoittamisen Verohallinnolle, minkä seurauksena hän on välttänyt 1.094,08 euron verot. Haaste on annettu tiedoksi A:lle 22.10.2020 eli vajaan neljän vuoden kuluttua tekopäivästä.
Hovioikeudessa on kysymys siitä, täyttääkö A:n teko perusmuotoisen veropetoksen tunnusmerkistön vai onko tekoa pidettävä lievänä veropetoksena. Asiassa on siten arvioitava, onko teko kokonaisuutena arvostellen vähäinen ottaen huomioon vältetyn veron määrä tai muut tekoon liittyvät seikat. Mikäli kysymys on lievästä veropetoksesta, on syyte hylättävä vanhentuneena.
Johtopäätökset
Käräjäoikeuden tuomionsa sivulla 5 kohdassa johtopäätökset lausuman johdosta hovioikeus toteaa, että veropetos ja lievä veropetos ovat rangaistavia vain tahallisina. Laiminlyömällä tehdyssä teossa tahallisuus edellyttää muun ohella tietoisuutta ilmoitusvelvollisuudesta. A:n tietoisuus ilmoitusvelvollisuudesta ei ole ankaroittava eikä lieventävä seikka, vaan rangaistusvastuun edellytys. Samoin käräjäoikeuden tuomiossa mainittu teon tekeminen veron välttämistarkoituksessa on niin veropetoksen kuin lievän veropetoksen tunnusmerkistöön kuuluva seikka, eikä ankaroittava seikka.
Asiassa ei ole tullut tavoitellun hyödyn määrän lisäksi esiin A:n menettelyyn liittyviä lieventäviä seikkoja, jotka olisi otettava kokonaisarviossa huomioon. Ratkaisu lievän ja perusmuotoisen tekomuodon välillä on tehtävä lähinnä tavoitellun hyödyn määrän perusteella.
A on valituksensa tueksi vedonnut Kouvolan hovioikeuden Rangaistustaulukkoryhmän julkaisuun 28.9.2007. Julkaisun mukaan muun muassa rikoksen kohteena olevan omaisuuden arvon ollessa enintään noin 500 euroa anastusta voidaan pitää vähäisenä ja rikosta näpistyksenä, lievän kavalluksen osalta rajana on pidetty noin 700 euron määrää ja kätkemisrikkomuksen osalta noin 1.000 euroa. Lievän petoksen osalta vähäisen hyödyn ylärajaksi on määritelty noin 500 euroa, mutta lievän veropetoksen osalta korkeintaan 2.000 euron hyöty voisi julkaisun mukaan vielä olla vähäistä. Julkaisussa, jonka on ilmoitettu perustuvan hovioikeuspiirin oikeuskäytäntöön, vähäisen hyödyn arviointi lievässä veropetoksessa poikkeaa merkittävästi muista vastaavista lievemmän tekomuodon rikoksista. Erityisiä perusteluja tälle ei ole mainittu.
Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2009:82 todennut, että esimerkiksi henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset eivät ole tuomioistuimia sitovia. Sama koskee lähtökohtaisesti myös edellä mainittua julkaisua ja muita vastaavia ohjeita, joita voidaan pitää sitovina ainoastaan siltä osin kuin ne ilmentävät vakiintunutta yleistä oikeuskäytäntöä.
Hovioikeus toteaa, että näpistyksen, lievän petoksen tai lievän kavalluksen osalta julkaisussa mainittuja enimmäismääriä on oikeuskäytännössä yleisesti noudatettu ottaen myös huomioon rahan arvon muuttuminen, joka on noussut vuodesta 2007 noin 15 prosenttia vuoteen 2016 mennessä. (Tilastokeskus – rahanarvonmuunnin)
Lievän veropetoksen soveltamisalasta ei ole juurikaan ohjaavaa oikeuskäytäntöä, josta ilmenisi milloin tavoitellun hyödyn on katsottu olleen vähäinen. Sen sijaan korkein oikeus on muihin varallisuusrikoksiin liittyen antanut ratkaisuja siitä, milloin tavoiteltua hyötyä on pidettävä huomattavana. Ratkaisuissaan KKO 2018:47 (kohdat 7–9) ja KKO 2015:52 (kohdat 10–14) se on todennut, että rikoksella saadun hyödyn huomattavuutta koskevan tunnusmerkin tulkinnan tulisi olla pitkälle sama toisiaan vastaavissa rikoksissa. Vaikka taloudelliseen merkitykseen perustuva ankaroittamisperuste eri rikosten tunnusmerkistöissä on ilmaistu hieman eri tavoin, ei ankaroittamisperusteiden soveltamisen lähtökohtaisesti tulisi erota toisistaan silloin, kun kysymys on toisiaan muutoin vastaavista rikoksista. Vielä korkein oikeus on todennut, että rikoslain esitöissä ei ole kannanottoja, joiden mukaan tavoitellun hyödyn määrää ankaroittamisperusteena nimenomaan julkisiin varoihin kohdistuvissa erilaisissa talousrikoksissa tulisi arvioida eri perustein. Huomattavaa hyötyä koskeva tulkintasuositus tukee päinvastoin ajatusta, että arvioinnin tulisi olla toisiaan vastaavissa eri rikoksissa lähtökohtaisesti samanlaista. (KKO 2015:52, kohta 11)
Omaisuuden vähäinen arvo on tunnusmerkistötekijänä näpistyksessä, lievässä kavalluksessa ja kätkemisrikkomuksessa. Lievän petoksen ja lievän veropetoksen tunnusmerkistöissä on rikoksen taloudelliseen merkitykseen liittyvä peruste määritelty tavoitellun hyödyn vähäisellä määrällä. Kaikissa näissä rikoksissa on kysymys rahassa mitattavan arvon määrittämisestä ja kaikissa on sama rangaistusasteikko, eli ne ovat toisiaan vastaavia rikoksia.
Korkein oikeus ei ole antanut ennakkoratkaisua siitä, tuleeko edellä mainittuja periaatteita soveltaa vastaavasti, kun harkitaan lievemmän rikoksen tunnusmerkistön täyttymistä rikoksen kohteena olleen omaisuuden vähäisen määrän perusteella. Rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä tavoiteltaessa tätä on hovioikeuden käsityksen mukaan pidettävä perusteltuna lähtökohtana. Sen vuoksi hovioikeus katsoo korkeimman oikeuden ilmaisemien periaatteiden nojalla, että veropetoksessa ei ole perusteita arvioida rikoksella tavoitellun hyödyn vähäisyyttä toisin kuin muissa vastaavissa rikoksissa. Tällöin 1.000 euron ylittävää rikoshyötyä ei voida pitää vähäisenä. Kun vähäisyyden kokonaisarviossa ei ole muita huomioon otettavia seikkoja, ei nyt kysymyksessä olevaa veropetosta voida pitää vähäisenä.
A on siten syyllistynyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan veropetokseen.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tuomiolauselma
Vastaaja
A
Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Ratkaisu on yksimielinen.
Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Hovioikeudenneuvos Elise Mäki
Hovioikeudenneuvos Elina Paasivirta
Asessori Jari Laasanen
Hovioikeuden esittelijä Ina Johansson
Ratkaisu on yksimielinen.
Lainvoimaisuustiedot:
Korkeimmassa oikeudessa