THO:2023:3

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Kysymys siitä, onko työmarkkinatukea pidettävä velallisen tulopohjaan luettavana ulosottokaaren 4 luvun 45 §:n 1 momentissa tarkoitettuna palkan sijasta maksettavana toimeentuloetuutena vai tulopohjan ulkopuolelle jätettävänä saman luvun 19 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna eläke- tai sosiaalilainsäädännön nojalla määrättyyn tarkoitukseen myönnettynä avustuksena.

Punnittuaan muun muassa työmarkkinatuen luonnetta suhteessa työttömän peruspäivärahaan ja toimeentulotukeen hovioikeus katsoi, että työmarkkinatukea on pidettävä ulosottokaaren 4 luvun 45 §:n 1 momentissa tarkoitettuna palkan sijasta maksettavana toimeentuloetuutena, joka kuuluu kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun tulopohjaan.

PIRKANMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 12.12.2022

Lyhennelmä käräjäoikeuden päätöksestä

Valittaja

Asia

Ulosottovalitus

Vireille

14.11.2022

Valituksenalainen ulosottopäätös

Ulosottolaitoksen ulosmittauspäätös 27.10.2022 velallisen A:n tulojen yhteenlasketusta nettomäärästä toimitettavasta ulosmittauksesta päätöksessä mainittujen velkojen perimiseksi.

Valittajan valitus

A on valittanut yllä mainitusta ulosmittauspäätöksestä vaatien sen muuttamista siten, että Kansaneläkelaitoksen maksamaa työmarkkinatukea ei oteta huomioon tulopohjassa, koska työmarkkinatuki on sosiaalietuus eikä palkan sijaisetuus.

Kihlakunnanvoudin lausunto

Kihlakunnanvouti - - - on katsonut, että valitus tulisi perusteettomana hylätä.

Ulosottokaaren 4 luvun 45 §:n 1 momentin mukaan ulosmitattava määrä lasketaan palkan ulosmittauksessa velallisen tulojen ja toimeentuloetuuksien yhteismäärästä (tulopohja). Tulopohjaan kuuluvat kaikki velallisen saamat palkat ja luontoisedut sekä ulosmittauskelpoiset ja ulosmittauskelvottomat eläkkeet ja muut palkan sijasta maksettavat toimeentuloetuudet. Tulopohjaan eivät kuulu 19 §:ssä tarkoitetut avustukset, korvaukset tai muut varat. Työttömyysturvalain nojalla maksettu työmarkkinatuki on edellä todettua palkan sijasta maksettavaa toimeentuloetuutta, ei ulosottokaaren 4 luvun 19 §:ssä tarkoitettua avustusta tai korvausta.

Oikeuskirjallisuuden (Linna-Leppänen, Ulosotto-oikeus II, Talentum Pro 2015, s. 60) mukaan "…ulosottokaaressa mainitun yleisen ulosmittauskiellon lisäksi eläke- ja sosiaalilainsäädännössä on säädetty useita erityisiä ulosmittauskieltoja. Niiden nojalla ulosottokelvottomia ovat muun muassa kansaneläke, peruspäiväraha ja työmarkkinatuki (Työttömyysturvalaki 11 luku 15 §). Tällainen etuus maksetaan palkan sijasta yleisiin elinkustannuksiin eikä määrätarkoitukseen. Olennainen ero edellä mainittuun nähden on siinä, että tällainen muussa lainsäädännössä ulosmittauskelvottomaksi säädetty etuus otetaan huomioon palkan ulosmittauksen tulopohjassa (UK 4 luku 45 § 1). Jos taas erityistä ulosmittauskieltoa ei ole, palkan sijasta maksettava toimeentuloetuus, esimerkiksi työeläke tai ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha, ulosmitataan kuten palkka."

Kansaneläkelaitoksen maksama työmarkkinatuki on otettava huomioon palkkatulon ulosmittauksen tulopohjaa laskettaessa. A:n perustoimeentulo jää turvattavaksi kyseisellä työmarkkinatuella täysimääräisesti ja ulosmittaus koskee vain sen ohella maksettavaa palkkaa siltä osin kuin A:n palkkaa saisi ulosmitata ja kyseisestä määrästä tehdään vielä suojaosuusvähennys.

Täytäntöönpano on suoritettu ulosottokaaren säännöksiä noudattaen.

Valittajan lausuma

A on valituksessaan esittämänsä vaatimuksen uudistaen lausunut, että kihlakunnanvoudin siteeraamaa katkelmaa oikeuskirjallisuudesta ei voida pitää tässä asiassa määräävänä tekijänä, koska kyseessä on tulkintavirhe lain tarkoituksesta. Jos mainittuja perusteita käytettäisiin tulopohjaa määriteltäessä, voitaisiin jopa toimeentulotuki huomioida ulosmittauksessa, koska senkään osalta ei erikseen määrätä, mitä kyseisellä rahalla saa ostaa. Työmarkkinatuki ei kata edes perustoimeentuloa ja A joutuisi ilman osa-aikatyötä ollessaan hakemaan vielä toimeentulotukea.

Perustuslain 19 § takaa kaikille oikeuden perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Perusturvan kivijalka ovatkin syyperusteiset etuudet eli etuudet, joita voi saada, kun ei jostain lain tunnistamasta syystä pysty elättämään itseään työllä. Esimerkiksi sairauspäiväraha, työttömyysturva ja äitiyspäiväraha vähimmäismääräisinä sekä takuu- ja kansaneläke ovat niin sanottuja perusturvaetuuksia. Kelan mainitsemilla syyperusteisilla etuuksilla tarkoitetaan ulosottokaaressa mainittuja tulopohjaan kuulumattomia määrätarkoitukseen maksettavia sosiaalietuuksia.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa on riitaista se, miten tulopohja ulosottokaaren mukaan määräytyy. A:n mielestä Kansaneläkelaitoksen maksamaa työmarkkinatukea ei voi lisätä tulopohjaan, koska sen ulosmittaaminen on kiellettyä.

Ulosottokaaren 4 luvun 19 §:n 1 kohdan mukaan työmarkkinatuki on säädetty ulosmittauskiellon alaiseksi, koska se on työttömyysturvalain 2 §:n perusteella katsottava määrättyyn tarkoitukseen maksettavaksi sosiaaliavustukseksi.

Ulosottokaaren 4 luvun 19 §:n 1-kohdan mukaan ulosmitata ei saa avustusta tai kustannusten korvausta, joka on myönnetty eläke- tai sosiaalilainsäädännön nojalla määrättyyn tarkoitukseen.
Ulosottokaaren 4 luvun 45 §:ssä säädetään tulopohjan laskemisesta. Ulosmitattava määrä lasketaan palkan ulosmittauksessa velallisen tulojen ja toimeentuloetuuksien yhteismäärästä eli tulopohjasta. Sen sijaan ulosottokaaren 4 luvun 19 §:ssä tarkoitetut avustukset, korvaukset tai muut varat eivät kuulu tulopohjaan.

Oikeuskirjallisuudessa (Linna-Leppänen, Ulosotto-oikeus II, Talentum Pro 2015, s. 60) on todettu, että ulosottokaaressa mainitun yleisen ulosmittauskiellon lisäksi eläke- ja sosiaalilainsäädännössä on säädetty useita erityisiä ulosmittauskieltoja. Niiden nojalla ulosottokelvottomia ovat muun muassa kansaneläke, peruspäiväraha ja työmarkkinatuki (työttömyysturvalaki 11 luku 15 §). Tällainen etuus maksetaan palkan sijasta yleisiin elinkustannuksiin eikä määrätarkoitukseen. Olennainen ero edellä mainittuun nähden on siinä, että tällainen muussa lainsäädännössä ulosmittauskelvottomaksi säädetty etuus otetaan huomioon palkan ulosmittauksen tulopohjassa (UK 4 luku 45 § 1).

Käräjäoikeus toteaa, että edellä selostetun perusteella A:lle maksettu työmarkkinatuki on ulosottokaaren säännösten mukaisesti lisätty tulopohjaan. Ulosottomenettely on näin ollen suoritettu ulosottokaaren säännösten mukaisesti. A on viitannut myös perustuslain 19 §:ään, joka takaa kaikille oikeuden perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Käräjäoikeus toteaa, että ulosottokaaressa on säädetty ulosmittauskielloista ja suojaosuuksista, joilla taataan ulosottovelallisen perustoimeentulo. Perustuslakivaliokunta valvoo lakien säätämisprosessissa niiden perustuslainmukaisuutta. Oikeuskirjallisuudessa (Linna: Ulosotto ja perusoikeudet. LM 2000 s. 690–709) on muun ohella todettu, että ulosottomenettelyn perusidea on ulosmitata vain velkaa vastaava määrä velallisen omaisuutta, jolloin velallisen velka vastaavasti lyhenee. Velallinen saa näin ollen suoritukselleen vastineen. Käräjäoikeus toteaa, että menettelyä ei miltään osin ole pidettävä perustuslain vastaisena.

A:n valitusta ei voida hyväksyä.

Päätöslauselma

A:n valitus hylätään.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Säde Suojanen

TURUN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 20.6.2023

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Valittaja

Kuultava

Ulosottolaitos

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

A on vaatinut käräjäoikeuden ratkaisun muuttamista siten, että Kansaneläkelaitoksen hänelle maksamaa työmarkkinatukea ei oteta huomioon ulosotossa laskettavassa tulopohjassa. Lisäksi A on vaatinut, että vastapuoli velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.

Perusteinaan A on lausunut, että työmarkkinatuki ei ole palkan sijasta yleisten elinkustannusten kattamiseen tarkoitettu etuus. Työmarkkinatuen tarkoitus on sen sijaan turvata työttömän toimeentulo työhaun aikana. Se on näin ollen rinnasteinen ulosottokaaren 4 luvun 19 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaiseen avustukseen tai kustannusten korvaukseen.

Vastaus

B ei ole vastannut valitukseen.

Kihlakunnanvoudin lausunto

Kihlakunnanvouti on katsonut, että valitus ja siten myös A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus tulisi hylätä.

Kihlakunnanvouti on perusteluinaan viitannut käräjäoikeudelle antamansa lausuman perusteluihin sekä käräjäoikeuden päätökseen perusteluineen. Lisäksi kihlakunnanvouti on lausunut, että työmarkkinatuki itsessään voi olla ulosmittauskelvotonta, mutta ulosottokaaren 4 luvun 45 §:n 1 momentin mukaan ulosmittauksen tulopohjaan lasketaan kuitenkin myös ulosmittauskelvoton eläke ja muu palkan sijasta maksettava toimeentuloetuus. Työmarkkinatukea on pidettävä tällaisena toimeentuloetuutena, eikä se ole avustusta tai korvausta, jota tarkoitetaan ulosottokaaren 4 luvun 19 §:ssä.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Sovellettavat ulosottokaaren säännökset ja niiden tulkinta

Ulosottokaaren 4 luvun 45 §:n 1 momentin mukaan ulosmitattava määrä lasketaan palkan ulosmittauksessa velallisen tulojen ja toimeentuloetuuksien yhteismäärästä (tulopohja). Tulopohjaan kuuluvat kaikki velallisen saamat palkat ja luontoisedut sekä ulosmittauskelpoiset ja ulosmittauskelvottomat eläkkeet ja muut palkan sijasta maksettavat toimeentuloetuudet. Yksittäisestä ulosmittauskelpoisesta tulosta tai etuudesta saadaan tällöin ulosmitata säännönmukaista suurempi määrä. Tulopohjaan eivät kuulu 19 §:ssä tarkoitetut avustukset, korvaukset tai muut varat.

Ulosottokaaren 4 luvun 19 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, ulosmitata ei saa avustusta tai kustannusten korvausta, joka on myönnetty eläke- tai sosiaalilainsäädännön nojalla määrättyyn tarkoitukseen.

Mainittujen lainkohtien perustelujen mukaan tulopohjaan kuuluvat eläkkeet ja muut palkan sijasta maksettavat toimeentuloetuudet riippumatta siitä, ovatko ne ulosmittauskelpoisia tai ulosmittauskelvottomia, kuten kansaneläke ja työttömän peruspäiväraha. Tulopohjaan eivät sen sijaan kuulu 19 §:ssä tarkoitetut avustukset, korvaukset tai muut varat. Kokonaan ulosoton ulkopuolelle siten jäävät eläke- tai sosiaalilainsäädännön nojalla määrätarkoitukseen myönnetyt avustukset ja korvaukset, kuten toimeentulotuki, elatustuki, asumistuki ja lapsilisä. (HE 13/2005 vp s. 52 ja 76–77)

Korkein oikeus on antanut ulosottokaaren 4 luvun 19 §:n ja 45 §:n tulkinnasta ennakkopäätöksen KKO 2013:3, jossa on ollut kysymys omaishoidon tuesta annetun lain mukaan maksetun hoitopalkkion lukemisesta tulopohjaan. Ennakkopäätös vahvistaa sitä ulosottokaaren 4 luvun 19 § ja 45 §:stä sekä niiden esitöistä ilmenevää lähtökohtaa, että tulopohjaan lukemisen kannalta on ratkaisevaa, onko tietty sosiaalietuus palkan sijasta maksettava toimeentuloetuus vai sosiaalilainsäädännön nojalla maksettava avustus tai korvaus.

Onko työmarkkinatuki luonteelta tulopohjassa huomioon otettava vai kokonaan ulosmittauksen
ulkopuolelle jätettävä etuus

Työttömyysturvalain 1 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työttömän työnhakijan perustoimeentulo työttömyyden aikana turvataan työttömyyspäivärahalla ja työmarkkinatuella. Työmarkkinatuella pyritään kyseisen lain esitöiden mukaan edistämään työmarkkinoille hakeutuvan tai pitkään työttömänä olleen henkilön työllistymisedellytyksiä aktiivisin toimenpitein (HE 115/2002 vp s. 15). Työmarkkinatuki on perusoikeusjärjestelmässä lakisääteinen sosiaaliturvajärjestelmä työttömyyden varalta (HE 115/2002 vp s. 41).

Työttömyysturvalain 11 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan peruspäivärahaa, työmarkkinatukea ja kyseisen lain 8 luvussa tarkoitettua liikkuvuusavustusta ei saa ulosmitata. Työttömyysturvalain 11 luvun 15 §:n 1 momentti vastaa peruspäivärahan osalta aiemmin työttömyysturvalain (602/1984) 45 §:n 4 momentissa (226/1987) säädettyä ja työmarkkinatuen osalta työmarkkinatuesta annetun lain (1542/1993) 37 §:ssä säädettyä. Viimeksi mainitun lainkohdan perustelujen mukaan työmarkkinatuki on tarkoitettu henkilölle työvoimapoliittisten toimenpiteiden aikaiseksi vähimmäistoimeentulon turvaavaksi etuudeksi, joten on perusteltua kieltää sen ulosmittaaminen (HE 235/1993 vp s. 28).

Työttömyysturvalain 7 luvun 1 §:n mukaan työmarkkinatukeen on oikeus työttömällä: 1) joka ei täytä työssäoloehtoa; tai 2) jonka oikeus työttömyyspäivärahaan on päättynyt 6 luvun 7 tai 9 §:ssä säädetyn enimmäisajan täyttymisen vuoksi; ja 3) joka on taloudellisen tuen tarpeessa (tarveharkinta). Saman luvun 4 §:n 1 momentin mukaan täysimääräinen työmarkkinatuki on 6 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun peruspäivärahan suuruinen ja työmarkkinatuen korotusosa 6 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun peruspäivärahan korotusosan suuruinen.

Edellä todetun perusteella hovioikeus toteaa, että työmarkkinatuella on tukimuotona yhtäläisyyksiä yhtäältä työttömyyspäivärahaan, erityisesti peruspäivärahaan, toisaalta toimeentulotukeen. Yhteys työttömyyspäivärahaan ilmenee selvemmin siitä, että työmarkkinatuen tarkoitus on työttömyyspäivärahan tavoin turvata työttömän työnhakijan perustoimeentulo työttömyyden aikana. Lisäksi täysimääräinen työmarkkinatuki vastaa määrältään peruspäivärahaa. Nämä työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa yhdistävät piirteet puoltavat tulkintaa, että työmarkkinatuki luettaisiin peruspäivärahan tavoin tulopohjaan, vaikka työttömyysturvalain 11 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan kumpaakaan mainituista etuuksista ei saa ulosmitata. Käräjäoikeuden toteamin tavoin oikeuskirjallisuudessa onkin todettu, että työttömän peruspäiväraha ja työmarkkinatuki otettaisiin mainitun ulosmittauskiellon estämättä huomioon tulopohjassa, koska ne maksetaan palkan sijasta yleisiin elinkustannuksiin eikä määrätarkoitukseen (Tuula Linna ja Tatu Leppänen, Ulosotto-oikeus II, 2015, s. 60).

Toisaalta oikeuskirjallisuudessa on esitetty myös näkemys, että työmarkkinatuki on ulosottokaaren 4 luvun 19 §:n 1 momentin 1 kohdan mukainen eläke- tai sosiaalilainsäädännön nojalla määrättyyn tarkoitukseen myönnetty avustus, jota ei lainkaan lasketa mukaan palkan ulosmittauksen tulopohjaan (Tuula Linna, Ulosottokaaren pääkohdat, 2019, s. 136). Tätä tulkintaa puoltaa se, että työmarkkinatuen saamisen edellytykset poikkeavat olennaisilta osin työttömyysrahan saamisen edellytyksistä. Työmarkkinatukeen on edellä todetusti oikeutettu työtön, joka ei täytä työssäoloehtoa tai jonka oikeus työttömyyspäivärahaan on enimmäisajan täyttymisen vuoksi päättynyt. Vaikka mainitut työmarkkinatuen saamisen edellytykset eivät ainakaan yksistään anna aihetta katsoa, että työmarkkinatuki ei rinnastu palkan sijasta maksettavaan etuuteen, ne ilmentävät sitä, että työmarkkinatuella on etäisempi yhteys työstä maksettavaan korvaukseen kuin työttömyysrahalla. Selvemmin eroa työttömyyspäivärahaan ilmentää se, että työttömän on pääsäännön mukaan oltava taloudellisen tuen tarpeessa ollakseen oikeutettu työmarkkinatukeen. Tarvesidonnaisuus ja siitä seuraava työmarkkinatuen rajaaminen vain tiettyjen työttömien oikeudeksi sekä vanhemmissa esitöissä todettu tarkoitus työmarkkinatuesta vähimmäistoimeentulon turvaavajana puoltavat tulkintaa, että työmarkkinatuki rinnastuisi eläke- tai sosiaalilainsäädännön nojalla määrättyyn tarkoitukseen myönnettävään avustukseen.

Työttömyysturvalain 7 luvun 8 §:n mukaan työmarkkinatuki myönnetään ilman tarveharkintaa siltä ajalta, jona henkilö osallistuu työllistymistä edistäviin palveluihin sekä myös sellaiselle 55 vuotta täyttäneelle henkilölle, joka on työttömäksi joutuessaan täyttänyt työssäoloehdon. Tarveharkinnattoman työmarkkinatuen maksamisella pyritään tukemaan työnhakijan aktiivisuutta osallistua työllistymisvalmiuksiaan edistäviin toimenpiteisiin sekä turvaamaan työttömyysaikaista toimeentuloa muun muassa työnhakijan ikään liittyvissä erityistilanteissa (HE 115/2002 vp s. 78). Siten myös silloin kun työmarkkinatuki myönnetään ilman tarveharkintaa, sillä voidaan katsoa olevan piirteitä, jotka puoltaisivat sen katsomista pikemmin määrättyyn tarkoitukseen maksettavaksi avustukseksi kuin palkan sijasta maksettavaksi etuudeksi.

Vertailtaessa työmarkkinatukea ja toimeentulotukea voidaan todeta, että näistä toimeentulotuki on toimeentulotuesta annetun lain (toimeentulotukilaki) 1 §:n perusteella nykyisessä sosiaaliturvajärjestelmässä myös työttömälle työnhakijalle viimesijainen tukimuoto. Kumpikin tukimuodoista on tarvesidonnainen, mutta siinä missä työmarkkinatuki maksetaan työttömyysturvalain säännösten perusteella yleisesti ottaen työttömän toimeentulon edellyttämiin menoihin, toimeentulotuki on toimeentulotukilain säännösten perusteella selvemmin tarkoitettu kattamaan tietyt välttämättömät menot. Toimeentulotukea myönnetään toimeentulotukilain 6 §:n 1 momentin mukaan kyseisen lain mukaan määriteltyihin tarpeellisiin menoihin, joita henkilö tai perhe ei pysty kattamaan käytettävissä olevilla tuloillaan ja varoillaan. Kyseisessä lainkohdassa tarkoitetut menot on määritelty muun muassa saman lain 7 §:ssä, jonka 1 momentin mukaan perustoimeentulotukea myönnettäessä huomioon otettaviin perusosalla katettaviin menoihin kuuluvat ravintomenot, vaatemenot, vähäiset terveydenhuoltomenot sekä henkilökohtaisesta ja kodin puhtaudesta, paikallisliikenteen käytöstä, sanomalehden tilauksesta, puhelimen ja tietoliikenteen käytöstä ja harrastus- ja virkistystoiminnasta aiheutuvat menot sekä vastaavat muut henkilön ja perheen jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot. Pykälän 2 momentin mukaan perusosalla katettavien menojen lisäksi muina perusmenoina otetaan tarpeellisen suuruisina huomioon muut kuin perusosaan sisältyvät asumis-, terveydenhuolto- ja muut menot, joista säädetään kyseisen lain 7 a ja 7 b §:ssä. Täydentävää toimentulotukea harkitessa otetaan huomioon vain erityisiä menoja toimeentulotukilain 7 c §:n mukaisesti. Toimeentulotuki maksetaan sinällään tarkemmin käyttökohdetta määrittelemättä lain 16 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan tuen hakijalle käytettäväksi hänen ja hänen perheensä elatukseen. Kuitenkin saman pykälän 2 momentin mukaan toimeentulotuki voidaan erityisestä syystä maksaa tuen hakijan perheenjäsenelle tai tuen saajasta huolehtivalle henkilölle käytettäväksi tuen saajan elatukseen tai muutoin käyttää hänen toimeentulostaan aiheutuvien menojen suorittamiseen taikka 3 momentin mukaan kokonaan tai osittain antamalla hakijalle sitoumus maksaa siinä määritelty tuote tai palvelu toimeentulotuen hakijan puolesta.

Perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Hovioikeus toteaa, että näiden perusoikeuksien välinen jännite velkojan ja velallisen välisessä suhteessa on otettu huomioon ulosottolainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä nimenomaan palkan, eläkkeen ja muun toistuvaistulon ulosmittausta koskien sekä päädytty arvioon, että ehdotettu järjestelmä on kohtuullinen sekä velkojille että velallisille (HE 13/2005 vp s. 198–199). Tämän arvion oikeellisuutta tukevat muun ohella ulosottokaaren 4 luvun 48 §:n säännös suojaosuudesta sekä saman luvun 49 §:n 1 momentin säännös luvun 45–47 §:ssä tarkoitetusta tulopohjasta ulosmittaamatta jätettävistä määristä. Mainitut velallisen perustoimeentuloa suojaavat säännökset huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että työmarkkinatuen lukemiselle tulopohjaan ei ole perustuslain 19 §:stä 1 momentista johtuvaa estettä. Toisaalta hovioikeus toteaa myös, että työmarkkinatuen jättäminen kokonaan ulosoton ulkopuolelle ei yleisesti ottaen merkitsisi suhteetonta rajoitusta velkojien oikeuteen saada saatavansa perityksi.

Edellä todetusti työmarkkinatuki on tulopohjaan luettavan työttömän peruspäivärahan tavoin tarkoitettu turvaamaan työttömän työnhakijan perustoimeentulo työttömyyden aikana. Työmarkkinatuki vastaa lähtökohtaisesti määrältään työttömän peruspäivärahaa. Työmarkkinatuen ei voida katsoa olevan vastaavalla tavalla määrätarkoitukseen myönnetty etuus kuin toimeentulotuki. Ulosottokaaren 4 luvun 48 ja 49 §:n säännösten voidaan katsoa turvaavan työttömälle velalliselle välttämättömän toimeentulon myös siinä tapauksessa, että työmarkkinatuki lasketaan tulopohjaan. Erityisesti mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeus päätyy kaiken edellä todetun perusteella katsomaan, että työmarkkinatukea on pidettävä sellaisena ulosottokaaren 4 luvun 45 §:n 1 momentissa tarkoitettuna palkan sijasta maksettavana toimeentuloetuutena, joka kuuluu kyseisessä lainkohdassa tarkoitettuun tulopohjaan. Käräjäoikeuden päätöslauselman muuttamiseen ei siten ole ilmennyt aihetta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöslauselmaa ei muuteta.

A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta hylätään.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Matti Kolehmainen
Hovioikeudenneuvos Jussi Virtanen, joka esitteli asian
Hovioikeudenneuvos Minnimari Saari

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen