THO:2023:4
RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ
A oli hakenut käräjäoikeudessa muutosta hänelle annettuun rangaistusmääräykseen ja valituskirjelmässään rajoittanut valituksensa rangaistuksen alentamiseen sekä menettämisseuraamuksen kumoamiseen. Käräjäoikeus oli katsonut, ettei asiassa ollut syyksilukemisen edellyttämällä varmuudella osoitettu A:n syyllistyneen siihen, mistä syyttäjä oli hänelle rangaistusta vaatinut, ja poistanut rangaistusmääräyksen sekä kumonnut menettämisseuraamuksen.
Hovioikeus katsoi, ettei käräjäoikeuden olisi lähtökohtaisesti tullut tutkia A:n vasta käräjäoikeuskäsittelyn myöhemmässä vaiheessa esittämää vaatimusta rangaistusmääräyksen poistamisesta teonkuvauksen mukaisen menettelyn kiistämisen perusteella, koska A ei tältä osin ollut alun perin hakenut asiassa muutosta. Asiassa oli kuitenkin ollut erityinen syy syyllisyyskysymyksen tutkimiseen, koska rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellytykset eivät olleet täyttyneet.
VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 22.6.2021
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Vaatimus
A on toimittanut 23.7.2019 käräjäoikeudelle valituksen Salpausselän syyttäjänviraston 16.6.2019 tekemästä ratkaisusta rangaistusmääräysasiassa (perintätunnus - - -) koskien ilmailurikkomusta ja menettämisseuraamusta.
Rangaistusmääräyksen mukaan A on rikkonut ilmailulain mukaan rangaistavaksi säädettyä säännöstä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta siten, että A on lennättänyt DJI Mavic Pro -lennokkia MM-kultaa juhlivan yleisömassan päällä sekä laskenut koneen jalkakäytävälle.
Valitus
A kiistää syyllistyneensä rikokseen. A vaatii rangaistusmääräyksen poistamista ja menettämisseuraamuksen kumoamista.
A ei ole lennättänyt dronea väkijoukon yllä, eikä alle 50 metrin etäisyydellä henkilöistä ja toiminta ei ole aiheuttanut vaaraa kenellekään. A on toiminut ammattimaisesti.
A:n mukaan Dronen lennätyspaikalla ei ollut suurta yleisöjoukkoa, vaan vähäinen määrä henkilöitä. A:n mukaan poliisi on käskenyt A:n laskemaan Dronen jalkakäytävälle.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Vastaus
Syyttäjän lausuma
Syyttäjä on kiistänyt A:n vaatimuksen ja menettämisseuraamuksen kumoamisen.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tuomion perustelut
Asiassa esitetty näyttö
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Arviointi ja johtopäätökset
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Asiassa on kyse siitä, onko etäisyys väkijoukosta ollut lentämisvaiheessa vähintään 50 metriä ja onko A:ta käsketty poliisipartion toimesta laskemaan lennokki, jolloin hänellä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin laskea lennokki jalkakäytävän viereen ja kauppatorilta poistuvan väkijoukon läheisyyteen.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
- - - Asiassa ei ole syyksilukemisen edellyttämällä varmuudella osoitettu vastaajan syyllistyneen asiassa siihen, mistä syyttäjä on hänelle rangaistusta vaatinut.
Rangaistusmääräys poistetaan ja menettämisseuraamus kumotaan.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tuomiolauselma
Vastaaja
A
Salpausselän syyttäjänviraston 16.6.2019 määräämä rangaistusmääräys, jonka perintätunnus on - - -, poistetaan
Ilmailulaki 178 §
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Muut lausunnot
Takavarikko (- - -) kumotaan. Takavarikoitu DJI MAVIC PRO M1P DRONE -lennokki määrätään palautettavaksi A:lle.
Pakkokeinolaki 7 luku 17 §
Rikoslaki 10 luku 4 §
Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:
Käräjänotaari Johannes Lamminen
TURUN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 24.5.2023
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Vaatimukset hovioikeudessa
Valitus
Syyttäjä on vaatinut, että A:n rangaistusmääräystä koskeva valitus hylätään.
Perusteinaan syyttäjä on lausunut, ettei käräjäoikeus olisi saanut tutkia valitusta niin laajana kuin se oli tehnyt. A oli käräjäoikeudelle toimittamassaan valituksessa vaatinut päiväsakkomäärän alentamista ja menettämisseuraamuksen kumoamista. A oli vasta käräjäoikeuden pääkäsittelyssä ilmoittanut kiistävänsä teon kokonaan ja vaativansa rangaistusmääräyksen poistamista. Oikeudenkäynnin kohteena on voinut olla ainoastaan A:n valituskirjelmässään yksilöimä vaatimus. Valitus on joka tapauksessa hylättävä, koska A oli menetellyt rangaistusmääräyksen teonkuvauksessa esitetyllä tavalla. A:n esittämä vaihtoehtoinen tapahtumainkulku ei ole mahdollinen. A:lle määrätty menettämisseuraamus on oikea.
Vastaus
A on vaatinut, että valitus hylätään.
Perusteinaan A on lausunut, että käräjäoikeus on voinut tutkia valituksen siinä laajuudessa, kuin se oli tehnyt. Hän oli jo valituksensa perusteissa kiistänyt syyllistyneensä rikokseen. Hänen valituksessaan esittämäänsä vaatimusta rangaistuksen alentamisesta on tulkittava siten, että hän oli tarkoittanut vaatimuksellaan myös rangaistuksen poistamista. Käräjäoikeudella oli lisäksi ollut valituksen perusteet ja asiassa esitetty näyttö huomioon ottaen erityinen syy tutkia, oliko hän syyllistynyt väitettyyn tekoon. Hän ei ole syyllistynyt siihen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta. Vaikka hänen katsottaisiin syyllistyneen rikokseen, ei menettämisseuraamusta tule määrätä. Häntä ei ollut kuultu menettämisseuraamuksesta. Menettämisseuraamus on kohtuuton ottaen huomioon rikoksen ja esineen laatu, vastaajan taloudellinen asema sekä muut olosuhteet.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Käräjäoikeuden tutkimisvalta
Arvioinnin lähtökohdat
Sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 34 §:n 1 momentin nojalla rangaistusmääräykseen haetaan muutosta siten kuin mainitussa laissa säädetään. Lain 35 a §:n 1 momentin nojalla valituskirjelmässä on muun ohella mainittava, miltä kohdin määräykseen haetaan muutosta ja mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäviksi. Lain 35 b §:n 1 momentin mukaan, jos valitus on puutteellinen ja sen täydentäminen on oikeudenkäynnin jatkamiseksi tarpeen, valittajaa on kehotettava korjaamaan puute käräjäoikeuden määräämässä ajassa. Lain 35 c §:n 1 momentin mukaan määräyksen saajan valituksen käsittelyssä käräjäoikeudessa noudatetaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1 §:ssä, 2 §:n 2 momentissa sekä 3–6, 8, 17–24 ja 28 §:ssä säädetään valituksen käsittelystä hovioikeudessa.
Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1 §:n mukaan oikeudenkäynti hovioikeudessa koskee käräjäoikeuden ratkaisun kohteena ollutta asiaa valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedotulta osalta. Tutkittavana on, onko ja miten käräjäoikeuden ratkaisua muutettava. Saman luvun 2 §:n 2 momentin mukaan, jos käräjäoikeuden tuomioon rikosasiassa haetaan muutosta ainoastaan rangaistusseuraamuksen osalta, hovioikeus ei saa ilman erityistä syytä tutkia, onko vastaaja syyllistynyt hänen syykseen luettuun tekoon.
Sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain valituskirjelmää koskevan 35 a §:n esitöiden (HE 103/2017 vp, s. 60–61) mukaan säännöksen tarkoituksena on ennen kaikkea helpottaa kirjelmän laatimista. Tarkoituksena ei ole, että valittaminen yleensä edellyttäisi avustajaan tukeutumista vaan että maallikko voisi itse laatia kirjelmän säännöksen perusteella. Säännöstä ei tämän vuoksi ole tarkoitettu tulkittavaksi ahtaasti.
Saman lain 35 c §:ää koskevissa esitöissä (HE 103/2017 vp, s. 61–62) on todettu pykälän 1 momentin tarkoituksena olevan, että käräjäoikeus olisi valitusta tutkiessaan samassa roolissa kuin hovioikeus tutkiessaan käräjäoikeuden rikostuomion johdosta tehtyä valitusta. Valitusasian käsittelyn kohteena olisi sakkomenettelyssä annetussa määräyksessä tarkoitettu asia valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedotulta osalta. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n 2 momenttia koskevan viittauksen perusteella, jos sakkomenettelyssä annettuun määräykseen haetaan muutosta ainoastaan rangaistusseuraamuksen osalta, käräjäoikeus ei ilman erityistä syytä tutkisi, onko valittaja syyllistynyt hänen syykseen luettuun tekoon. Tällainen syy voisi olla käsillä, jos käräjäoikeus havaitsee, ettei määräyksen saaja ole syyllistynyt hänen syykseen luettuun tekoon. Esitöissä on tässä kohtaa viitattu lakivaliokunnan mietintöön LaVM 11/1993 vp (s. 5), josta ilmenee, että sanat ”ilman erityistä syytä” on lisätty hovioikeuden tutkimisoikeutta koskevaan lainkohtaan, jottei tutkimisoikeuden rajoitus johtaisi esimerkiksi siihen, että tilanteessa, jossa vastaajan syyllisyys tekoon on hänen vahingokseen arvioitu väärin, hovioikeus joutuisi hakemaan purkua korkeimmalta oikeudelta sen sijaan, että voisi itse muuttaa valituksenalaista päätöstä.
Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n 2 momenttiin sisältyvän, hovioikeuden tutkimisoikeutta rajoittavan säännöksen esitöissä (HE 79/1993 vp, s. 26) on lisäksi todettu, että kyseisen säännöksen estämättä hovioikeus voi hylätä syytteen silloin, kun se havaitsee, että syyteoikeus on jo vanhentunut tai että teko ei ole lainkaan rangaistava.
Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2014:46 (kohdat 30–31 ja 33) todennut, että oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1 §:n eräänä tarkoituksena on rajoittaa oikeudenkäynti muutoksenhakuasteessa sen tutkimiseen, onko käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen aihetta siltä osin, kuin asianosainen on vaatinut muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun. Muutoksenhakijalla on oikeus rajoittaa valituksensa koskemaan osaa käräjäoikeuden ratkaisusta. Siltä osin, kuin ratkaisuun ei haeta muutosta, se tulee lainvoimaiseksi, eikä ratkaisua enää voida tältä osin muutoksenhaun perusteella tutkia. Muutoksenhakija voi rajoittaa valituksensa siihen käräjäoikeuden ratkaisun osaan, johon hänellä on itsenäinen oikeudellinen tarve hakea muutosta. Muutoksenhaun rajoittamisen edellytyksenä on kuitenkin yleensä se, että muutoksenhaku kohdistuu tuomion sellaiseen osaan, joka voidaan tutkia ja ratkaista tuomion muista osista riippumatta.
Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 2 §:n 2 momentin mukainen erityinen syy tutkia, onko vastaaja syyllistynyt hänen syykseen luettuun tekoon, vaikkei syyksilukemiseen ole haettu muutosta, on olemassa ainakin silloin, kun syytön tulisi jutussa tuomituksi tai siinä tulisi muuten annettavaksi aineellisen oikeuden vastainen tuomio syytetyn vahingoksi (Jokela, Antti: Hovioikeusmenettely, 3., uudistettu painos, Helsinki 2022, s. 379).
Arviointi tässä asiassa
A on käräjäoikeudelle toimittamassaan valituskirjelmässä kohdassa ”Muutoksenhaku” vaatinut, että hänelle tuomittu menettämisseuraamus kumotaan ja että teosta määrättyä rangaistusta alennetaan päiväsakkomäärän osalta. Lisäksi hän on vaatinut, että hänelle joka tapauksessa palautetaan koneessa oleva muistikortti. Kohdassa ”Perustelut” hän on muun ohella lausunut, ettei lennokkia ollut lennätetty yleisön yllä ja että koneen laskeminen jalkakäytävälle oli johtunut poliisin käskystä.
A on valituskirjelmässään esittänyt selkeästi, miltä kohdin hänelle annettuun rangaistusmääräykseen haetaan muutosta ja mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäviksi. Esitetyt vaatimukset ovat olleet sisällöltään yksiselitteisiä. Valitus ei ole vaatimusten osalta ollut sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain 35 b §:ssä tarkoitetulla tavalla puutteellinen, jolloin käräjäoikeuden olisi täydennysmenettelyn kautta tullut kehottaa A:ta korjaamaan siinä oleva puute. Se seikka, että A on valituskirjelmänsä perusteluissa kiistänyt rangaistusmääräyksen teonkuvauksen mukaisen menettelyn, ei ole tehnyt esitettyjä vaatimuksia epäselviksi tai tulkinnanvaraisiksi. Asiassa ei ole esitetty mitään estettä sille, että A olisi voinut vaatia rangaistusmääräyksen poistamista jo valituskirjelmässään. Tämän seikan arvioinnissa on otettava huomioon se, että A:lla on ollut oikeudenkäynnin alusta asti lainoppinut avustaja, joka on myös laatinut A:n valituskirjelmän. Esitettyjen vaatimusten selventäminen käräjäoikeuden toimesta ei näin ollen ole ollut tarpeen silläkään perusteella, että valituksen olisi laatinut maallikko, jolle sakon ja rikesakon määräämisestä annetun lain muutoksenhakua koskevat säännökset voivat olla vieraampia.
A on valituskirjelmässään rajoittanut valituksensa rangaistuksen alentamiseen ja menettämisseuraamuksen kumoamiseen, jotka ovat rangaistusmääräyksen sellaisia osia, jotka olisi voitu tutkia ja ratkaista määräyksen muista osista riippumatta. Hovioikeus toteaa, että käräjäoikeuden olisi joka tapauksessa pitänyt tutkia valitus näiltä osin. Käräjäoikeuden ei olisi lähtökohtaisesti kuitenkaan tullut tutkia A:n vasta käräjäoikeuskäsittelyn myöhemmässä vaiheessa esittämää vaatimusta rangaistusmääräyksen poistamisesta teonkuvauksen mukaisen menettelyn kiistämisen perusteella, koska A ei tältä osin ollut alun perin hakenut asiassa muutosta.
Asiassa on vielä arvioitava, onko ollut sellaisia erityisiä syitä, joiden perusteella käräjäoikeudella on ollut oikeus tutkia syyllisyyskysymys muutoksenhaun rajoittamisesta huolimatta. Erityisen syyn olemassaolo merkitsee poikkeusta siihen pääsääntöön, ettei syyllisyyskysymystä tutkita ilman siihen kohdistuvaa muutoksenhakua. Sen seikan arvioimisessa, onko A lennättänyt lennokkia väkijoukon yläpuolella tai alle 50 metrin etäisyydellä väkijoukosta, on ollut kysymys tavanomaisesta näyttökysymyksestä. Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella olisi ilmeistä, ettei A ole menetellyt rangaistusmääräyksen teonkuvauksessa kuvatulla tavalla. Näiden seikkojen perusteella erityistä syytä tutkia syyllisyyskysymystä ei ole ollut.
Asiassa on kuitenkin ollut jäljempänä ilmenevä erityinen syy syyllisyyskysymyksen tutkimiseen.
Sovellettava laki
Rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Pykälän 2 momentin mukaan, jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan kuitenkin uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen. Kyse on niin sanotusta lievemmän lain periaatteesta. Saman pykälän 4 momentissa, joka koskee niin sanottuja blankorangaistussäännöksiä, säädetään poikkeuksesta lievemmän lain periaatteeseen. Lainkohdan mukaan, jos lakiin sisältyvä rikossäännös saa täsmällisen sisältönsä muualta laista tai sen nojalla annetuista säännöksistä tai määräyksistä, teon rangaistavuus arvioidaan tekohetkellä voimassa olleiden säännösten tai määräysten perusteella, jollei laissa ole toisin säädetty tai jollei uusi sääntely osoita suhtautumisen teon rangaistavuuteen muuttuneen.
A:lle annetusta rangaistusmääräyksestä ilmenee, että hänelle on määrätty sakkorangaistus ilmailurikkomuksesta ilmailulain 178 §:n perusteella. Teonkuvauksen mukaan A oli rikkonut ilmailulain mukaan rangaistavaksi säädettyä säännöstä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta. Hän oli lennättänyt DJ Mavic -lennokkia MM-kultaa juhlivan yleisömassan päällä ja laskenut koneen jalkakäytävälle.
Rangaistusmääräyksestä ei ilmene, minkä ilmailulain 178 §:n kohdan perusteella se on annettu. Tekohetkellä 27.5.2019 voimassa olleen ilmailulain 178 §:n (965/2018) 10 kohdan nojalla ilmailurikkomuksesta on tuomittava se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo 57 §:ssä ilma-aluksen tai laitteen päällikölle taikka miehistön jäsenelle tai tähystäjälle säädettyä velvollisuutta lennon valmistelusta ja suorittamisesta. Hovioikeus toteaa säännöksessä olevan kyse rikoslain 3 luvun 2 §:n 4 momentissa tarkoitetusta blankorangaistussäännöksestä. Tekohetkellä voimassa olleen ilmailulain 57 §:n (965/2018) 2 momentista ilmenee, että ilma-aluksen tai laitteen päällikön on muun ohella huolehdittava siitä, että lennolla noudatetaan määräyksiä. Pykälän 4 momentin 2 kohdan nojalla Liikenne- ja viestintävirasto voi antaa turvallisuuden edellyttämiä tarkempia määräyksiä lennon suorittamisesta ja toiminnasta lennon aikana.
Tekohetkellä on ollut voimassa Liikenteen turvallisuusviraston 4.12.2018 antama määräys OPS M1-32 (Kauko-ohjatun ilma-aluksen ja lennokin käyttäminen ilmailuun) (TRAFI/334638/03.04.00.00/2017), jonka säädösperustana on muiden lainkohtien ohella mainittu ilmailulain 57 §. Määräyksen 4.2 kohdan mukaan lennokin lennättäminen lähempänä kuin 50 m vaakasuoralla etäisyydellä ulkosalle kokoontuneesta väkijoukosta tai väkijoukon yläpuolella ei ole sallittua. A:lle annetussa rangaistusmääräyksessä on mitä ilmeisimmin ollut kysymys tämän määräyksen rikkomisesta. Viimeisin määräys OPS M1-32 (TRAFICOM/429321/03.04.00.00/2021), johon on sisältynyt edellä mainittua 4.2 kohtaa vastaava määräys, on ollut voimassa 31.12.2022 asti.
Siviili-ilmailun turvallisuutta koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1139 eli niin sanotun EASA-asetuksen nojalla on annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/947 säännöistä ja menetelmistä miehittämättömien ilma-alusten käytössä (jäljempänä täytäntöönpanoasetus). Täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklasta ilmenee, että miehittämättömillä ilma-alusjärjestelmillä harjoitettava toiminta on jaettu kategorioihin, joista kategoriassa ”avoin” harjoitettavaan toimintaan ei vaadita ennakkoon haettavaa toimintalupaa eikä miehittämättömän ilma-alusjärjestelmän toiminnasta tehtävää ilmoitusta ennen toiminnan aloittamista. Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdasta ilmenee, että toiminta miehittämättömällä ilma-alusjärjestelmällä luokitellaan kategoriassa ”avoin” harjoitettavaksi toiminnaksi vain, jos kauko-ohjaaja varmistaa, että miehittämätön ilma-alus pidetään turvallisen välimatkan päässä ihmisistä eikä sitä lennätetä ihmisjoukkojen yläpuolella. Mainittua asetusta sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Voimassa olevan ilmailulain 178 §:n 10 kohdan nojalla ilmailurikkomuksesta on tuomittava se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo 57 §:ssä tai sen nojalla annetussa määräyksessä taikka EASA-asetuksessa tai sen nojalla annetussa asetuksessa säädettyä tai määrättyä ilma-aluksen tai laitteen päällikön taikka miehistön jäsenen tai tähystäjän lennon valmistelua ja suorittamista koskevaa velvollisuutta. Käsiteltävänä olevaa menettelyä vastaava ilmailurikkomus saa tällä hetkellä täsmällisen sisältönsä edellä mainitusta komission täytäntöönpanoasetuksesta, koska kansallinen määräys OPS M1-32 ei ole enää voimassa. Asiassa on näin ollen ratkaistavana se, osoittaako sääntelyn muutos muuttunutta suhtautumista kysymyksessä olevan teon rangaistavuuteen.
Voimassa olevan ilmailulain 178 §:n esitöistä (HE 197/2021 vp, s. 58) ilmenee, että pykälän 10 kohtaan on lisätty täsmennys, jonka mukaan ilmailurikkomuksesta voidaan tuomita myös saman lain 57 §:n nojalla annetussa määräyksessä taikka EASA-asetuksessa tai sen nojalla annetussa komission asetuksessa asetetun velvollisuuden rikkomisesta, koska lisäyksellä on ollut tarkoitus tarkentaa rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämää viittausketjua ilmailulaista sen perusteella annettuihin alemman asteisiin säännöksiin sekä suoraan sovellettavaan EU-sääntelyyn. Esitöiden mukaan teonkuvauksen asiallista sisältöä ei ole ollut tarkoitus muuttaa siitä, kuinka sitä on voimassa olevan lain nojalla tulkittu.
Esitöiden perusteella ilmailulain 178 §:n 10 kohdan muutoksen taustalla ei ole ollut muuttunut suhtautuminen teonkuvauksen täyttävien tekojen rangaistavuuteen. Komission täytäntöönpanoasetuksen mukaan ”avoimessa” kategoriassa, johon A:n tekoaikainen lennokin lennättäminen rinnastuu, miehittämättömän ilma-aluksen kauko-ohjaajan on varmistettava, että ilma-alus pidetään turvallisen välimatkan päässä ihmisistä eikä sitä lennätetä ihmisjoukkojen yläpuolella. Säännös ei erilaisesta sanamuodostaan huolimatta osoita tekohetkellä voimassa olleesta määräyksestä OPS M1-32 poikkeavaa suhtautumista lennokin lennättämisen sallittavuuteen väkijoukon yläpuolella tai sen läheisyydessä. Teon rangaistavuus on näin ollen rikoslain 3 luvun 2 §:n 4 momentin nojalla arvioitava tekohetkellä voimassa olleiden säännösten tai määräysten perusteella.
Laillisuusperiaate
Rikoslain 3 luvun 1 §:ssä säädetään laillisuusperiaatteesta. Lainkohdan mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin. Laillisuusperiaatteen noudattaminen on korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2021:4 (kohta 4) ilmenevin tavoin viran puolesta tutkittava kysymys.
Korkein oikeus on useissa ennakkopäätöksissään arvioinut niin sanottuja blankorangaistussäännöksiä rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta. Korkein oikeus on ratkaisuissaan ottanut huomioon eduskunnan perustuslakivaliokunnan tällaiselle lainsäädäntötekniikalle asettamat tavoitteet. Perustuslakivaliokunta on esittänyt tavoitteiksi, että 1) rangaistusuhan sisältävästä laintasoisesta säännöksestä lähtevä niin sanottu valtuutusketju rangaistavan teon tunnusmerkistön sisältävään normiin on täsmällinen, 2) että rangaistavuuden edellytykset ilmaisevat aineelliset säännökset kirjoitetaan rikossäännöksiltä vaadittavalla tarkkuudella, 3) että nämä säännökset käsittävästä normistosta käy ilmi niiden rikkomisen rangaistavuus ja 4) että kriminalisoinnin sisältävässä säännöksessä on jonkinlainen asiallinen luonnehdinta kriminalisoitavaksi tarkoitetusta teosta (PeVM 25/1994 vp, s. 8). Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä blankorangaistussääntelyä tapauskohtaisesti arvioitaessa sitä on kuitenkin saatettu pitää laillisuusperiaatteen kannalta riittävän täsmällisenä, vaikka se ei olekaan täyttänyt kaikkia edellä mainittuja tavoitteita (KKO 2021:4, kohta 6).
Ennakkopäätöksessään KKO 2015:22 korkein oikeus on purkanut hovioikeuden lainvoiman saaneen tuomion ja hylännyt syytteen sillä perusteella, että sovelletussa rangaistussäännöksessä ei ollut rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämää viittausta syytteessä mainittuun, huolellisuusvelvoitteen sisällön täsmentävään toimintaohjeen määräykseen (kohta 10). Toimintaohjeessa ei ollut myöskään ilmaistu, että sen määräysten rikkominen olisi rangaistavaa, eikä siitä muutoinkaan ilmennyt, että ohjeessa olisi kysymys sovelletussa rangaistussäännöksessä tarkoitetuista määräyksistä (kohta 11).
Ennakkopäätöksessään KKO 2021:4 korkein oikeus on hylännyt syytteen sillä perusteella, ettei kemikaali- ja räjähdeturvallisuuslain 125 §:ssä ollut laillisuusperiaatteen edellyttämää viittausta räjäytys- ja louhintatyön turvallisuusasetukseen. Lisäksi mainitusta asetuksesta ei ilmennyt, että se olisi kemikaali- ja räjähdeturvallisuuslain 78 §:n 2 momentissa tarkoitettu säädös, eikä myöskään se, että asetuksessa säädettyjen velvollisuuksien rikkominen olisi rangaistavaa (kohta 10).
Hovioikeus on edellä todennut A:lle annetun rangaistusmääräyksen perustuneen blankorangaistussäännökseen. Voimassa olevan ilmailulain 178 §:n esitöissä (HE 197/2021 vp, s. 58) on todettu, että viimeaikaisessa oikeuskäytännössä on korostettu rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen merkitystä blankorangaistussäännösten osalta. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää, että laintasoisessa rangaistussäännöksessä pitää olla tarpeeksi selvä ja katkeamaton valtuutusketju itse kielletyn toiminnan kuvaavaan säännökseen. Tästä syystä 178 §:n 10 kohdasta lähtevää viittausketjua on selvennetty lisäämällä siihen maininta lain 57 §:n nojalla annetussa määräyksessä asetetun velvollisuuden rikkomisesta. A:n syyksi väitetyn rikoksen tekohetkellä 178 §:n 10 kohdassa ei ole ollut tällaista mainintaa. Lainkohdassa ei siten ole ollut rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämää viittausta tekohetkellä voimassa olleeseen Liikenteen turvallisuusviraston 4.12.2018 antamaan määräykseen OPS M1-32, johon A:lle annettu rangaistusmääräys on perustunut.
Tekohetkellä voimassa olleen määräyksen OPS M1-32 säädösperustana on mainittu ilmailulain 5, 9 ja 57 §:t. Määräyksessä ei ole viittausta saman lain ilmailurikkomusta koskevaan 178 §:ään, eikä määräyksessä ole ilmaistu, että siinä asetettujen velvollisuuksien rikkominen olisi rangaistavaa. Myöhempiin, eli 18.12.2020 ja 14.12.2021 annettuihin määräyksiin on lisätty maininta siitä, että määräyksen vastaisen toiminnan seuraamuksista säädetään ilmailulain 175 ja 178 §:issä. Koska tällainen maininta on puuttunut tekohetkellä voimassa olleesta määräyksestä, se ei ole tältä osin täyttänyt rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellytyksiä.
Koska rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellytykset eivät ole asiassa täyttyneet, A:lle ei olisi tullut määrätä sakkorangaistusta tai menettämisseuraamusta ja asiassa on ollut myös erityinen syy syyllisyyskysymyksen tutkimiseen.
Näillä perusteilla käräjäoikeuden tuomion lopputulosta, jossa A:lle määrätty rangaistusmääräys on poistettu ja A:n lennokin takavarikko on kumottu, ei ole aihetta muuttaa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tuomiolauselma
Vastaaja
A
Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Hovioikeudenneuvos Juha Karvinen
Hovioikeudenneuvos Katariina Sorvari
Hovioikeudenneuvos Atso Sinervo
Hovioikeuden esittelijä Sini Toskala
Ratkaisu on yksimielinen.
Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen