Ulvilan surma

Ratkaisu, josta on valitettu

Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 12.12.2013 nro 130714

ASIA I Murha

Valittaja Anneli Auer

Vastapuolet Kihlakunnansyyttäjät Kalle Kulmala ja Paula Pajula

A

B

C

D

E

ASIA II Puolustajan palkkio ym.

Valittaja Asianajaja Juha Manner

Vastapuoli Kihlakunnansyyttäjät Kalle Kulmala ja Paula Pajula

Hovioikeuden tuomion julkisuus

Hovioikeuden tuomio on julkinen. Eri mieltä oleva jäsen on määrännyt tiettyjä osuuksia salassa pidettäviksi oman äänestyslausuntonsa osalta. Asian laadun ja sen julkisuudessa synnyttämän huomattavan kiinnostuksen vuoksi tuomiota ei ole ollut perusteltua määrätä salassa pidettäväksi miltään osin. Perusteluissa on oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 26 §:n 1 momentin nojalla selostettu tarpeellisessa laajuudessa myös Anneli Auerin ja Jukka Lahden kolmen nuorimman lapsen kertomuksia ja näiden kertomusten luotettavuudesta esitettyä näyttöä sekä muitakin edellä mainitun lain 24 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja, koska ne koskevat asian ratkaisemisen kannalta kaikkein keskeisintä kysymystä eli sitä, onko Anneli Auer syyllistynyt Jukka Lahden surmaamiseen.

ASIA I Murha

Asian aikaisempi käsittely

Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 12.11.2010 nro 2845

Käräjäoikeus tuomitsi äänestyksen jälkeen Anneli Auerin murhasta elinkaudeksi vankeuteen ja suorittamaan korvausta asianomistajille ja valtiolle.

Vaasan hovioikeuden tuomio 1.7.2011 nro 811

Hovioikeus hylkäsi Anneli Aueria vastaan ajetun syytteen murhasta tai taposta ja vapautti hänet käräjäoikeuden hänelle tuomitsemasta rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta.

Korkeimman oikeuden päätös 19.10.2012 nro 2077

Korkein oikeus on kumonnut käräjä- ja hovioikeuden tuomiot edellä mainituilta osin ja palauttanut asian käräjäoikeuteen käsiteltäväksi.

Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 12.12.2013 nro 130714

Käräjäoikeus on liitteenä olevan tuomion mukaisesti tuominnut äänestyksen jälkeen Anneli Auerin murhasta elinkaudeksi vankeuteen ja suorittamaan korvausta asianomistajille ja valtiolle.

Oikeudenkäynti hovioikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Anneli Auer on vaatinut, että sekä ensisijainen syyte murhasta että toissijainen syyte taposta hylätään ja että hänet vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta.

Perusteet

Syytteen kiistäminen

Anneli Auer ei ole surmannut Jukka Lahtea, eikä hän ole kohdistanut tähän mitään muutakaan väkivaltaa.

Menettelyvirhe käräjäoikeudessa

Käräjäoikeus on menetellyt virheellisesti, kun se on arvioinut itsenäisesti uudelleen käräjä- ja hovioikeudessa aikaisemmin esitetyn näytön. Käräjäoikeuden olisi pitänyt edellä mainittu korkeimman oikeuden päätös ja oikeusastejärjestys huomioon ottaen harkita vain, antaako syyttäjien hovioikeuden edellä mainitun tuomion antamisen jälkeen esittämä lisänäyttö yhdessä aikaisemmin esitetyn näytön kanssa aiheen päätyä toisenlaiseen johtopäätökseen Anneli Auerin syyllisyydestä kuin hovioikeus. Hovioikeuden tuomion 1.7.2011 nro 811 todistusvaikutusta ei ole otettu asianmukaisesti huomioon.

Esitutkinnan merkitys asiassa

Käräjäoikeus on tehnyt virheellisiä johtopäätöksiä asiassa suoritetusta esitutkinnasta. Esitutkinta on ollut lainvastainen ja niin vakavasti puutteellinen, että syyte on jo sen vuoksi hylättävä. Joka tapauksessa esitutkinnan puutteita, virheitä ja esitutkintalain säännösten noudattamatta jättämistä tulee arvioida syytetyn eduksi ja asettaa tuomitsemiskynnys tavanomaista korkeammaksi.

Näytön arviointi käräjäoikeudessa

Käräjäoikeus on joka tapauksessa arvioinut asiassa esitetyn näytön väärin.

Ulkopuolinen tekijä on ulkoapäin rikkonut terassin oven ikkunan, tullut sisään makuuhuoneena käytettyyn takkahuoneeseen, tappanut Jukka Lahden ja lyönyt veitsellä myös Anneli Aueria rintaan.

Asianomistajana kuultu A on uskottavana pidettävän kertomuksensa mukaan nähnyt ulkopuolisen tekijän poistuvan terassin oven ikkuna-aukosta, eivätkä asianomistaja B:n havainnot sulje pois ulkopuolisen tekijän mahdollisuutta. Ulkopuolisen tekijän vaatteista on jäänyt taloon ruskeankirjavia tekokuituja, ja hänen kengistään ja hansikkaistaan on jäänyt tapahtumapaikalle jälkiä. Ulkopuolinen tekijä on jättänyt taloon veitsen. Ulkopuoliseen tekijään viittaavia seikkoja sekä hänen läsnäolonsa talossa käy myös ilmi Anneli Auerin soittaman hätäkeskuspuhelun tallenteelta. Lisäksi ulkopuolisesta tekijästä on jäänyt jälkiä naapuritontin rajalle hänen liikkuessaan alueella. Kaikki Jukka Lahdella todetut vammat on ollut mahdollista saada aikaan muutaman minuutin kuluessa.

Anneli Auerilla ei ole ollut motiivia tappaa Jukka Lahtea, eikä hän ole lavastanut olosuhteita ulkopuoliseen tekijään viittaaviksi.

Syyttäjien vastaus

Vaatimukset

Syyttäjät ovat vaatineet ensisijaisesti, että valitus hylätään, ja toissijaisesti, että Anneli Auer tuomitaan käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän syytteen mukaisesti rangaistukseen taposta. Lisäksi syyttäjät ovat toistaneet käräjäoikeudessa esitetyn, vaihtoehtoiseen teonkuvaukseen perustuvan syytteen murhasta tai taposta. Vielä syyttäjät ovat vaatineet, että Anneli Auer velvoitetaan korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeudessa suoritetut todistelukustannukset.

Perusteet

Väitetty menettelyvirhe käräjäoikeudessa

Käräjäoikeus ei ole menetellyt virheellisesti. Korkein oikeus on päätöksessään todennut, että sen arvioiminen, onko Anneli Auer syyllistynyt Jukka Lahden surmaamiseen, edellyttää asiassa sekä alemmissa oikeuksissa jo esitetyn että hovioikeuden tuomion jälkeen ilmi tulleen näytön arviointia kokonaisuutena. Näyttöä ei ole ollut edes mahdollista arvioida Anneli Auerin esittämällä tavalla sen vuoksi, että hovioikeuden tuomion antamisen jälkeen on selvinnyt, ettei tekopaikalla olleessa halossa ollutkaan ollut tuntemattomaksi jääneen mieshenkilön DNA:ta.

Esitutkinnan merkitys asiassa

Esitutkinta on suoritettu säännösten ja määräysten mukaisesti.

Näytön arviointi käräjäoikeudessa

Käräjäoikeus on arvioinut esitetyn näytön oikein ja tehnyt siitä oikeat johtopäätökset Anneli Auerin syyllisyydestä.

A:n vastaus

Vaatimus perusteineen

A on vaatinut, että valitus hylätään siinä tapauksessa, että Anneli Auerin syyllisyydestä esitetään riittävä näyttö. A on loppulausunnossaan hovioikeuden pääkäsittelyssä vaatinut, että Anneli Aueria vastaan ajettu syyte hylätään.

Jos Anneli Auer katsotaan syylliseksi, menettelyä on pidettävä sellaisena, että se on ollut omiaan aiheuttamaan A:lle huomattavan suurta ja pitkäaikaista kärsimystä.

B:n ja hänen myötäpuoliensa vastaus

Vaatimus perusteineen

B, C ja D ovat vaatineet, että valitus hylätään siinä tapauksessa, että Anneli Auerin syyllisyydestä esitetään riittävä näyttö. Hovioikeuden pääkäsittelyssä esittämässään loppulausunnossa B myötäpuolineen on vaatinut, että valitus hylätään.

Käräjäoikeus ei ole menetellyt virheellisesti näyttöä arvioidessaan. Jos Anneli Auerin katsotaan syyllistyneen siihen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta, hänen B:lle ja tämän myötäpuolille maksettavakseen tuomittuja vahingonkorvauksia ei ole aihetta alentaa.

E:n vastaus

Vaatimus perusteineen

E on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana.

Pääkäsittely

Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn 1.–3.9., 8.–10.9., 16.–18.9., 22.–24.9., 29.9.–2.10., 6.–9.10. ja 14.10.2014 siitä erikseen laaditun pöytäkirjan mukaisesti.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Vaasan hovioikeuden tuomion 1.7.2011 nro 811 merkitys asiassa

1. Korkein oikeus on päätöksellään 19.10.2012 nro 2077 kumonnut sekä käräjäoikeuden tuomion 12.11.2010 nro 2845 että hovioikeuden tuomion 1.7.2011 nro 811 kokonaan lukuun ottamatta päätöksessä erikseen mainittuja valtion varoista maksettuja korvauksia. Sanottu hovioikeuden tuomio on jäänyt pysyväksi myös siltä osin kuin eräät asianomistajien esittämät vaatimukset ovat tulleet lainvoimaisesti hylätyiksi. Muilta osin asia on palautettu käsiteltäväksi käräjäoikeuteen. Päätöstä on perusteltu muun ohessa sillä, että sen arvioiminen, onko Anneli Auer syyllistynyt Jukka Lahden surmaamiseen, edellyttää asiassa sekä alemmissa oikeuksissa jo esitetyn että hovioikeuden tuomion jälkeen ilmitulleen näytön arviointia kokonaisuutena. Korkein oikeus on katsonut, että asia on uudelleen käsittelyä varten perusteltua palauttaa alemman oikeusasteen käsiteltäväksi.

2. Kysymys aikaisemman rikostuomion niin sanotusta todistusvaikutuksesta on noussut oikeuskäytännössä tyypillisesti esiin tilanteissa, joissa arvioitavana on ollut lainvoiman saaneen tuomion merkitys toisessa oikeudenkäynnissä. Korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 2005:90, 2011:58 ja 2014:72 ilmenevällä tavalla aikaisemmassa oikeudenkäynnissä lainvoimaisesti ratkaistulla ennakkokysymyksellä on uudessa oikeudenkäynnissä, jossa sama näyttökysymys on ratkaistavana, vain todistusvaikutus, mutta ei sitovaa vaikutusta. Uudessa oikeudenkäynnissä voidaan siten esimerkiksi uutta selvitystä esittämällä horjuttaa aikaisemmassa oikeudenkäynnissä näytetyiksi katsottuja seikkoja.

3. Käsillä olevassa tapauksessa ei ole kysymys osapuolten välisessä aikaisemmassa oikeudenkäynnissä lainvoimaisesti ratkaistusta ennakkokysymyksestä. Korkeimman oikeuden kumoama Vaasan hovioikeuden tuomio 1.7.2011 nro 811 on annettu samassa, 15.3.2010 käräjäoikeudessa vireille tulleessa asiassa kuin nyt muutoksenhaun kohteena oleva käräjäoikeuden tuomio.

4. Edellä mainituin perustein hovioikeus katsoo, ettei sen 1.7.2011 antamalla tuomiolla nro 811 ole ollut sitovaa todistusvaikutusta käräjäoikeuden suorittamassa näytön arvioinnissa. Sanottu, kirjalliseksi todisteeksi hovioikeudessa nimetty tuomio ei vastaavasti rajoita myöskään hovioikeuden harkintavaltaa todistelun vastaanottamisessa ja arvioimisessa.

Tarkastelun lähtökohdat ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

5. Lähtökohtana esitetyissä rangaistusvaatimuksissa on ollut, että Anneli Auer on yksin surmannut puolisonsa Jukka Lahden näiden välille syntyneen riidan päätteeksi ja lavastanut olosuhteet ulkopuoliseen tekijään viittaaviksi. Käräjäoikeus on katsonut Anneli Auerin syyllistyneen murhaan siten, että Jukka Lahti on surmattu Anneli Auerin hätäkeskukseen soittaman puhelun aikana.

6. Syyttäjien hovioikeudessa toistaman vaihtoehtoisen teonkuvauksen mukaan Jukka Lahti on kuollut Anneli Auerin menettelyn seurauksena jo ennen tämän hätäkeskukseen soittamaa puhelua ja puhelun taustalla kuuluvat Jukka Lahden valitusäänet ovat peräisin ajallisesti aikaisemmin tehdyltä tallenteelta.

7. Anneli Auer on kiistänyt tappaneensa Jukka Lahden tai kohdistaneensa tähän mitään muutakaan väkivaltaa. Anneli Auer on puolustuksekseen vedonnut siihen, että rikkomansa terassin oven ikkunan kautta takkahuoneeseen tunkeutunut ja samaa kautta paikalta poistunut ulkopuolinen tekijä on surmannut Jukka Lahden ja vahingoittanut veitsellä myös Anneli Aueria.

8. Hovioikeudessa on kysymys siitä, onko Anneli Auer syyllistynyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan murhaan tai syyttäjien hovioikeudessa toistamassa vaihtoehtoisessa taikka toissijaisessa syytteessä tarkoitettuun murhaan tai tappoon.

Syyksi lukemisen edellyttämä näyttökynnys rikosasiassa

9. Syyttäjän tai asianomistajan on näytettävä toteen ne seikat, joihin hänen esittämänsä rangaistusvaatimus perustuu (oikeudenkäymiskaari 17 luku 1 § 2 momentti). Oikeuskäytännössä (ks. esim. KKO 2002:47, 2004:60, 2009:43, 2013:27, 2013:77, 2013:96 ja 2014:48) ja oikeuskirjallisuudessa (ks. esim. Virolainen – Martikainen, Tuomion perusteleminen (Helsinki 2010), s. 290–310, Virolainen – Pölönen, Rikosprosessin perusteet. Rikosprosessioikeus I (Helsinki 2003), s. 426–431, Frände, Finsk straffprocessrätt (Helsinki 2009), s. 363–370 ja Pölönen, Henkilötodistelu rikosprosessissa (Helsinki 2003), s. 99–179, erityisesti s. 158–179) vakiintuneella tavalla syytteen hyväksyminen edellyttää, että sitä tukeva näyttö on niin vakuuttavaa, ettei asiassa jää varteenotettavaa epäilyä (utom rimligt tvivel; beyond reasonable doubt) syytetyn syyllistymisestä syytteessä kuvattuun tekoon. Tämän mukaisesti syyksilukevaan tuomioon ei riitä vielä se, että syytetyn syyllisyydestä on esitetty vahvempi näyttö kuin hänen syyttömyydestään. Riittävää ei siten ole se, että syytteessä kuvattu tapahtumainkulku ja syytetyn syyllisyys on todennäköisempi kuin jokin muu vaihtoehtoinen syytetyn syyttömyyteen viittaava tapahtumainkulku. Riittävää ei ole myöskään, että tuomari itse vakuuttuu syytetyn syyllisyydestä, jos todistusaineiston perusteella ei voida riittävällä varmuudella poissulkea syytteeseen nähden vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja ja jos nämä vaihtoehtoiset tapahtumainkulut riittävät muodostamaan varteenotettavan epäilyn syytetyn syyllisyydestä. Arvioitaessa näytön laatua ja riittävyyttä on huomiota kiinnitettävä myös näytön kattavuuteen. Syytteen tueksi esitetyn selvityksen tulee olla kattavinta erityisesti vakavissa rikosasioissa ja rikoksen objektiivisten tunnusmerkistötekijöiden, kuten tekijän ja teon suoritusajan ja -tavan, osalta.

10. Syyttäjillä sekä syytteeseen yhtyneellä asianomistajalla on siten asiassa todistustaakka kaikista murhan tai tapon rikostunnusmerkistöön kuuluvista seikoista. Syyksilukevan tuomion edellytyksenä on sellaisen selvityksen esittäminen, jonka perusteella Anneli Auerin syyllisyys on näytetty toteen sellaisella varmuudella, ettei siitä jää varteenotettavaa epäilyä.

11. Anneli Auerilla ei sen sijaan ole velvollisuutta esittää syyttömyyttään tukevaa näyttöä eikä myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämiseen. Keskeisiin rikosoikeudenkäynnissä noudatettaviin periaatteisiin kuuluu myös syyttömyysolettama, jonka mukaan jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on näytetty laillisesti toteen (ks. myös Hirvelä – Heikkilä, Ihmisoikeudet - käsikirja EIT:n oikeuskäytäntöön (Helsinki 2013), s. 271–278). Epäselvässä näyttötilanteessa asia on ratkaistava syytetyn eduksi. Esitutkinnan puutteellisuudesta johtuva näytön epävarmuus ei saa varsinkaan vakavien rikosten yhteydessä koitua vastaajan vahingoksi (ks. KKO 2004:60, kohta 33).

12. Rikosasiassa tuomioistuin ei ole myöskään sidottu siihen, millaisia syytteeseen nähden vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja asianosaiset ovat esittäneet olevan olemassa (ks. esim. Virolainen – Martikainen, mt., s. 300, Frände, mt., s. 369, Pölönen, mt., s. 159–160 ja KKO 2013:77). Arvioitaviksi tulevien syytetylle edullisten vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen, vapauttavien selitysten, tulee kuitenkin olla varteenotettavia (hyväksyttäviä, järkeviä) siten, että ne ovat perusteltuja eli ne perustuvat loogiseen päättelyyn ja yleisesti hyväksyttyihin kokemussääntöihin (rationaalisuusvaatimus) ja että ne perustuvat asiassa esitettyyn todisteluun (konkreettisuusvaatimus).

13. Näytön arviointi tuomioistuimessa perustuu oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n mukaan vapaaseen todistusharkintaan. Niin kuin korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2013:96 todennut, näyttökysymykset vaihtelevat tapauksittain, eikä todisteiden arvottamisesta tai punnintamenetelmistä voida antaa kiinteitä ja kaavamaisia ohjeita. Yleisesti noudatettaviin periaatteisiin kuitenkin kuuluu muun muassa, että todisteita arvioidaan objektiivisesti, tasapuolisesti ja yleisten kokemussääntöjen mukaisesti ja myös yksilöidysti ennen kokonaisarvioinnin tekemistä. Jos syytteen tueksi on esitetty riittävää näyttöä, sen kestävyyttä on vielä tarkasteltava muiden mahdollisten tapahtumainkulkujen valossa. Näitä seikkoja on myös käsiteltävä tuomion perusteluissa.

14. Jos varteenotettavaa vaihtoehtoista tapahtumainkulkua ei voida riittävällä varmuudella sulkea pois, on syyte hylättävä. Tämä ei edellytä, että vaihtoehtoinen tapahtumainkulku olisi tullut täysin näytetyksi tai että se olisi edes todennäköisempi kuin syytteessä kuvattu tapahtumainkulku.

15. Vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen poissuljenta tai niihin liittyvät heikkoudet eivät sellaisenaan johda siihen, että syyte tulisi näytetyksi. Jos syytteen tueksi ei ole riittävää näyttöä, on syyte hylättävä ilman, että vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja joudutaan edes harkitsemaan.

Yleistä asiassa esitetystä todistelusta

16. Korkein oikeus on tämän asian palauttamista käräjäoikeuteen koskevassa päätöksessään 19.10.2012 nro 2077 katsonut, että syyttäjien muutoksenhakemuksensa tueksi korkeimmassa oikeudessa esittämä uusi aineisto on viitannut sellaiseen tapahtumakulkuun, jonka pohjalta asiaa ei ollut aikaisemmin arvioitu. Syyttäjät olivat korkeimmassa oikeudessa katsoneet, että lasten antamista kertomuksista ilmenee vahvoja viittauksia siihen, että Anneli Auer oli suunnitellut ja toteuttanut Jukka Lahden surmaamisen. Tällaisina seikkoina syyttäjät olivat muun muassa esittäneet, että Jukka Lahden tappamisesta aiheutuneita ääniä oli surmateon yhteydessä tallennettu ja soitettu sittemmin nauhurilta hätäkeskuspuhelun aikana ja että surmatyön yhteydessä oli käytetty suojana taloudessa olleita ruskeita pyyhkeitä. Uuden selvityksen mukaan Anneli Auerin ja Jukka Lahden välillä oli ollut lukuisia riitoja ja Anneli Auer oli kohdistanut väkivaltaa Jukka Lahteen jo ennen surmayötä. Uusi todistelu oli osoittanut syyttäjien mukaan myös, että perheessä oli ollut lukuisia ongelmia ja myös lapsiin kohdistunutta väkivaltaa.

17. Hovioikeus on arvioinut asiassa esitettyä todistelua ensinnäkin siitä näkökulmasta, osoittaako se Anneli Auerin menetelleen syytteessä kuvatuin tavoin.

18. Toiseksi hovioikeus on harkinnut, onko Anneli Auerin kertomuksesta ilmenevä syyttäjien rangaistusvaatimuksessa esitettyyn nähden vaihtoehtoinen tapahtumainkulku todistelun valossa olennaisilta osiltaan mahdollinen ja siinä määrin todennäköinen, ettei sen olemassaoloa voida riittävällä varmuudella sulkea pois. Syyttäjät ovat pyrkineet osoittamaan, ettei talossa ole ollut ulkopuolista tekijää, joka on surmannut Jukka Lahden niin kuin Anneli Auer on esittänyt.

19. Kolmanneksi hovioikeuden arvioinnin kohteena on ollut, tukeeko näyttö sitä vaihtoehtoa, että Jukka Lahti on surmattu jollakin muulla kuin syytteessä kuvatulla tai Anneli Auerin kertomalla tavalla. Huomioon on otettava myös se mahdollisuus, että Anneli Auer ei ole surmannut Jukka Lahtea syytteen teonkuvauksen mukaisesti mutta hän ei syystä tai toisesta kerro Jukka Lahden kuolemaan johtaneista tapahtumista ja ulkopuolisesta tekijästä totuudenmukaisesti, mihin hänellä ei ole velvollisuuttakaan.

20. Hovioikeudessa vastaanotetusta todistelusta ovat käyneet ilmi pääosin samat seikat kuin käräjäoikeuden tuomion sivuille 11–46 on merkitty. Näyttöä on selostettu jäljempänä vain siinä laajuudessa kuin sillä on hovioikeuden harkinnan mukaan ollut merkitystä asian ratkaisemiselle.

21. Hovioikeus on pääkäsittelyn kuluessa ja myös päätösneuvotteluissa tarkastellut katselmusesineinä terassin oven ikkunan verhoa, takkahuoneen lattialta löydettyä mustakahvaista fileerausveistä ja Anneli Auerin punaista T-paitaa.

22. Hovioikeus on pääkäsittelyssä esittänyt Anneli Auerille ja todistajille tarkentavia kysymyksiä muun muassa alla olevista aiheista, joihin on saatu seuraavat vastaukset:

1. Anneli Auerin kertomus siitä, että siniset kurakintaat olivat olleet terassin puutarhatuolilla, joka oli siirretty rikotun ikkunan eteen. Kysymys nousi esille, kun oli epäselvää, mikä oli osapuolten näkemys siitä, millä tavalla ruskeankirjavia tekokuituja voi olla sinisten kurakintaiden päällä.

2. Oikeuslääkäri HL:n kertomus siitä, ettei hän voi arvioida vatsa- ja rintaonteloiden verimäärien perusteella sitä, missä järjestyksessä näihin kohdistuneet vammat oli aiheutettu. HL on kertonut myös, ettei ruumiinavauksessa todettujen vammojen perusteella ollut ollut mahdollista tehdä johtopäätöksiä tekijästä ja tämän koosta.

3. Psykologian tohtori KF on kertonut, että Anneli Auerin ulkopuoliseen tekijään viittaava toiminta on luonnollisesti voinut vaikuttaa siihen, millä tavalla A oli ymmärtänyt tilanteen ja millaisia havaintoja 9-vuotias A oli vallinneissa olosuhteissa tehnyt. KF on asiantuntijalausunnossaan ja todistajankertomuksessaan päätynyt siihen, etteivät Anneli Auerin hätäkeskuspuhelun aikaiset kommentit olleet voineet luoda A:lle valemuistoa poistuvasta ulkopuolisesta tekijästä. Epäselvää oli myös se, oliko KF ollut tietoinen siitä, että A oli tavannut Anneli Auerin sairaalassa ennen puhuttelua 1.12.2006. KF ei ollut ollut tietoinen tästä tapaamisesta.

4. Tekninen tutkija AY on todistajana kuulusteltuna kertonut tutkineensa terassin oven ikkunassa olleen verhon ja laatineensa siitä lausunnon. Epäselväksi AY:n kuulustelussa jäi, mistä suunnasta ikkuna oli hänen mielestään rikottu eli kummalla verhon puolella hänen kertomansa iskemäjäljet olivat olleet. AY on kertonut, että hänen mielestään nämä jäljet olivat olleet sillä puolella verhoa, jonka reunakangas oli ollut vaaleampi, haalistunut. AY oli päätellyt, että iskemäjäljet olivat olleet ikkunaa vasten olleella puolella verhoa. AY:n kuulustelun myötä Anneli Auer nimesi todisteeksi hovioikeudessa AY:n laatiman lausunnon verhosta. Verhoa oli käytetty rekonstruktioissa AY:n lausunnon jälkeen. AY:lle esitettiin myös kysymyksiä tehtyihin rekonstruktioihin liittyen.

5. Äänitutkija TN on kertonut, ettei hän ollut havainnut hätäkeskuspuhelutallenteelta ääniä, jotka olisivat viitanneet liikkumiseen pesutiloissa. Lisäksi TN:lle esitettiin kysymyksiä rekonstruktioihin liittyen.

23. Kaikki hovioikeuden esittämät kysymykset ja niihin annetut vastaukset ovat liittyneet siihen riidanalaiseen kysymykseen, onko ulkopuolinen tekijä vai Anneli Auer surmannut Jukka Lahden ja onko Anneli Auer lavastanut ulkopuoliseen tekijään viittaavia jälkiä. Kysymyksissä esille nostetut seikat ovat ilmenneet joko kirjallisista todisteista tai todistajankertomuksesta ennen kysymyksen esittämistä, mutta todistelutarkoituksessa kuullun henkilön näkemys on jäänyt hovioikeudelle jossain määrin epäselväksi. Hovioikeus on ottanut näytön arvioinnissaan huomioon nämä todistelutarkoituksessa annetut lausumat.

Anneli Auerin kertomus tapahtumien kulusta pääpiirteittäin

24. Anneli Auer on kertonut hovioikeudessa todistelutarkoituksessa kuultuna tapahtumien kulusta olennaisilta osin samalla tavoin kuin puhuttelussa Satakunnan keskussairaalassa 2.12.2006 ja asian aikaisemmissa käsittelyissä. Anneli Auer on 2.12.2006 kertomuksensa eri yhteyksissä todennut, että osittain kyse on hänen mielikuvistaan ja ettei hänellä ole kaikista yksityiskohdista varmaa havaintoa. Keskeiset kertomuksesta ilmi käyneet seikat, joiden paikkansapitävyyttä syyttäjät ovat esittämällään todistelulla pyrkineet horjuttamaan, ovat seuraavat:

1. Punaiseen T-paitaan pukeutunut Anneli Auer ja Jukka Lahti olivat menneet nukkumaan takkahuoneessa sijainneeseen sänkyynsä puolenyön aikaan. Anneli Auer oli nukkunut sängyssä seinän puolella.

2. Anneli Auer ja Jukka Lahti olivat heränneet ääniin, "räiskintään", jotka olivat osoittautuneet takkahuoneeseen johtavan terassin oven ikkunan rikkomisesta johtuneiksi. Aluksi he olivat ihmetelleet, mitä tapahtuu. Anneli Auer oli luullut, että joku paukutteli paukkuja heidän terassillaan. Anneli Auer oli nähnyt valon välähdyksiä.

3. Anneli Auer oli sängyllä joko pystyssä seisten tai polvillaan ollen suojannut kasvojaan ilmassa lentäneiltä lasinsirpaleilta. Ikkunan rikkominen oli kestänyt arviolta noin minuutin ajan.

4. Ikkunasta oli tunkeutunut sisään mies, joka oli käynyt käsiksi sängyltä lattialle nousseeseen Jukka Lahteen.

5. Sisään tunkeutunut mies oli lyönyt Anneli Aueria veitsellä rintaan tämän mentyä tai yritettyä mennä väliin tilanteeseen. Anneli Auer oli tällöin mahdollisesti seisonut sängyllä.

6. Anneli Auer oli juossut avojaloin pois takkahuoneesta loikattuaan sängyn päädyssä olleen arkun yli astuen mahdollisesti joihinkin lasinsirpaleisiin. Miehet olivat tällöin olleet lähempänä takkaa kuin mihin paikkaan Jukka Lahti oli sittemmin surmattu.

7. Anneli Auer oli kohdannut eteisessä valveilla olleen tyttärensä A:n. Tätä ennen Anneli Auer ei ollut nähnyt A:ta.

8. Anneli Auer oli kehottanut huudoin lapsiaan poistumaan talosta ja avannut ulko-oven tässä tarkoituksessa.

9. Anneli Auer oli soittanut hätäkeskukseen keittiössä sijainneesta lankapuhelimesta joko noin minuutin kuluessa siitä, kun tekijä oli tullut taloon sisään (2006), tai muutaman minuutin kuluessa siitä, kun häntä oli puukotettu. Anneli Auerin ensimmäinen ajatus oli ollut saada lapset turvaan, ei soittaa hätäkeskukseen.

10. Hätäkeskuspuhelun aikana Anneli Auer oli käynyt kaksi kertaa katsomassa tilannetta olohuoneessa takkahuoneen edustalla, jolloin ketteräliikkeinen tunkeutuja oli hyökännyt häntä kohti.

11. Anneli Auer oli juossut molemmilla kerroilla pakoon, ensimmäisellä kerralla olohuoneesta eteisen poikki talon etuovesta kuistille asti.

12. Anneli Auer oli hätäkeskuspuhelun aikana kuullut Jukka Lahden tuskanhuutoja sekä "hakkaamisen" ja "mäiskimisen" ääniä takkahuoneesta.

13. Tummiin vaatteisiin ja huppuun pukeutunut, kasvoiltaan ilmeetön tunkeutuja oli ollut noin 180 senttimetriä pitkä, tukeva mies, joka ei ollut sanonut sanaakaan talossa ollessaan.

14. Anneli Auer ei ollut nähnyt miehen poistumista talosta. Anneli Auerin mukaan puhelimen vierestä ei ollut ollut mahdollista nähdä takkahuoneen ovelle, koska näkyvyyden oli estänyt eteisen ja olohuoneen välisen seinän kulma.

15. Anneli Auer oli käynyt katsomassa ja koskettamassa elottomalta vaikuttanutta Jukka Lahtea pesuhuoneen oven kautta saaden mahdollisesti tässä yhteydessä tämän verta T-paitansa hihoihin.

16. Anneli Auerin käsityksen mukaan hänen ja Jukka Lahden 2–7-vuotiaat lapset B, C ja D olivat olleet yhteisessä huoneessaan ulkopuolisen tekijän ollessa talossa.

17. Anneli Auer on arvioinut tapahtumien kestäneen yhteensä noin 15–20 minuuttia.

Anneli Auerin väitetty tunnustaminen esitutkinnassa

25. Anneli Auer on esitutkinnassa 23.9., 24.9., 26.9., 27.9., 30.9., 1.10., 5.10. ja 8.10.2009 kertonut Jukka Lahden kuolemaan johtaneista tapahtumista ja osallisuudestaan niihin niin kuin käräjäoikeuden tuomion sivuilla 15–18 on selostettu. Lisäksi Anneli Auer on videotallenteelle tallennetussa keskustelussa 6.10.2009 kertonut tyttärelleen A:lle uskovansa poliisin hänelle kertomien seikkojen johdosta syyllistyneensä Jukka Lahden surmaamiseen (ks. tarkemmin perustelujen kohdat 51–55). Anneli Auer on esitutkinnassa 20.10.2009 jälleen toistanut kertomuksensa terassin oven ikkunan kautta taloon tunkeutuneesta ulkopuolisesta tekijästä. Anneli Auer on hovioikeudessa selittänyt tunnustukseen viittaavien esitutkintalausumiensa johtuneen siitä, että poliisi oli esittänyt hänelle tosiasioina virheellisiä väitteitä, joiden mukaan talossa ei ollut voinut olla ketään muita tekoon liittyneitä henkilöitä kuin Anneli Auer. Lisäksi Anneli Auer on viitannut kuulustelujen aikaisiin univaikeuksiinsa ja sekavaan mielentilaansa.

26. Laissa ei ole säännöksiä syylliseksi epäillyn esitutkinnassa antaman tunnustuslausuman näyttöarvosta häntä vastaan ajetussa rikosasiassa. Korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 2000:35 ja 2013:25 ilmenevän kannan mukaan peruutettukin tunnustus voidaan ottaa näytön arvioinnissa huomioon. On kuitenkin selvää, että tuomiota ei voida perustaa yksin tai pääasiassa syylliseksi epäillyn esitutkinnassa antamiin, sittemmin peruutettuihin lausumiin.

27. Puheena olevien Anneli Auerin esitutkintalausumien merkitystä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota paitsi siihen, miten lausumat on annettu ja miten ne ovat syntyneet, myös erityisesti niiden asiasisältöön. Viime kädessä olennaista on arvioida, missä määrin Anneli Auerin tunnustukseen viittaavien lausumien mukainen tapahtumainkulku saa tukea muusta asiassa esitetystä todistelusta.

Kertomusten syntyminen

28. Anneli Auerin asema esitutkinnassa on 9.2.2009 lukien muutettu asianomistajasta rikoksesta epäillyksi. Hän on ollut vapautensa menettäneenä 18.–21.9.2009 ja uudelleen 24.9.2009 alkaen. Anneli Auer on poliisin suorittamissa kuulusteluissa 27.8., 19.9., 20.9. ja vielä aamulla 21.9.2009 kiistänyt surmanneensa Jukka Lahden kertoen tapahtumista yöllä 1.12.2006 keskeisiltä osin samoin kuin puhuttelussa 2.12.2006. Iltapäivällä 21.9.2009 jatkuneessa kuulustelussa Anneli Auerille on tuotu esiin, että keskusrikospoliisin tutkimuksen mukaan hätäkeskuspuhelutallenteen taustalta ei kuulu ulkopuolisen tekijän ääniä, minkä seikan hän on kertonut kuulostavan "oudolta ja pelottavalta".

29. Anneli Auer on hovioikeudessa kertonut, että hän oli viettänyt pidättämisestään 18.9.2009 lukien kaikkiaan viisi lähes täysin unetonta yötä, kunnes hän oli saanut unilääkettä. Anneli Auer on kuvannut olleensa sanotusta syystä "aika sekaisin päästään". Anneli Auer on kertonut nukkumisvaikeuksistaan, väsymyksestään ja sekavuudestaan myös veljelleen AA:lle puhelimitse 21.–23.9.2009 (ks. poliisin telekuunteluluvalla taltioimat tallenteet Anneli Auerin ja AA:n puheluista 21.–23.9.2009 litterointeineen, kirjallinen todiste nro 85). Anneli Auerin 21.9.2009 tavanneen MA:n kertomuksen mukaan Anneli Auer oli tapaamisessa kertonut monta yötä kestäneestä unettomuudestaan ja sekavuudestaan. MA:n saaman vaikutelman mukaan Anneli Auer oli "käynyt ylikierroksilla".

30. Anneli Aueria 23.9., 24.9., 26.9., 27.9., 30.9. ja 8.10.2009 kuulustellut rikosylikonstaapeli TS on kertonut, ettei hän ollut havainnut Anneli Auerin vireystilassa ongelmia ja että kuulustelut olivat sujuneet asianmukaisesti.

31. Esitutkintapöytäkirjan merkintöjen mukaan Anneli Auerilla on ollut lainoppinut avustaja kuulusteluissa 24.9. ja 8.10.2009. Ennen kuulustelua 23.9.2009 Anneli Auer on keskustellut puhelimitse avustajansa kanssa, jolloin he olivat sopineet, että avustaja ei saavu kuulusteluun. Kuulustelun 26.9.2009 osalta estyneenä olleen avustajan on kirjattu ilmoittaneen, että poliisi voi hänen poissaolostaan huolimatta kuulustella Anneli Aueria. Avustajaan ei ollut saatu yhteyttä ennen kuulusteluja 27.9. ja 30.9.2009, mutta Anneli Auerin on merkitty hyväksyneen kuulustelun suorittamisen ilman avustajaa tai kuulustelutodistajaa.

32. Anneli Aueria kuulustelleiden poliisimiesten on kirjattu pohjustaneen hänelle syys-lokakuun 2009 kuulusteluissa esitettyjä kysymyksiä esittämällä muun muassa seuraavia väitteitä:

1. Poliisin 25.11.2008 tekemän rekonstruktion mukaan tekijästä on ollut mahdotonta tehdä tarkkoja havaintoja takkahuoneen valaistuksessa (20.9.).

2. Hätäkeskuspuhelutallenteen taustalta ei keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon mukaan kuulu ulkopuolisen tekijän ääniä (21.9., 23.9., 24.9. ja 26.9.), vaikka keskusrikospoliisin 25.11.2008 toteuttaman rekonstruktion perusteella tällaisia ääniä olisi pitänyt kuulua (5.10.).

3. A ja B ovat kuulleet (30.9.) ja A osittain myös nähnyt (27.9.) kovaäänisen riitelyn vanhempiensa välillä.

4. Poliisin toteuttaman rekonstruktion mukaan pesuhuoneen oven raosta ei ole pystynyt kokeilemaan uhrin olkapäätä tai kättä ilman, että uhrin päälaesta ei olisi tarttunut verta oveen (5.10. ja 8.10.).

5. Tutkimuksissa keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa on selvinnyt, että osa tapahtumapaikalta taltioidun hiusnäytteen hiuksista on irronnut väkivaltaa käyttäen (1.10.).

6. Anneli Auer on lausunut "(u)-o-l-e" (27.9. ja 30.9.) ollessaan kahdestaan Jukka Lahden kanssa takkahuoneessa (27.9.), eikä asunnossa ole varmuudella ollut Anneli Auerin, Jukka Lahden ja näiden neljän lapsen lisäksi ketään muuta (30.9. ja 8.10.). A on todennäköisesti kuullut Anneli Auerin sanovan edellä mainitun sanan "(u)-o-l-e", koska tämä on myös kuulunut puhelimen kautta hätäkeskukseen ja tallentunut sen järjestelmään.

7. Koiranohjaajan mukaan kukaan ei ollut poistunut Tähtisentie 54:n tontilta (8.10.).

8. Kengänjäljet takkahuoneen lattialla ovat olleet yhteensopivia Jukka Lahdella käytössä olleeseen kengänkokoon 41–42 nähden (8.10.).

33. Anneli Auer on hovioikeudessa kertonut, että poliisi oli tuonut hänelle esiin myös näkemyksen siitä, että hän oli saattanut kokea muistinmenetyksen koskien yön 1.12.2006 tapahtumia. Lisäksi Anneli Aueria kuulustellut TS oli maininnut poliisikoirapartion havaintojen perusteella tehtävistä ulkopuolisen tekijän poissulkemiseen johtavista johtopäätöksistä jo ennen Anneli Auerin vapauttamista 21.9.2009.

34. Soveltavan psykologian professori PS on hovioikeudessa korostanut, että niin sanottujen väärien tunnustusten antaminen on harvinainen mutta olemassa oleva ilmiö. Yksittäisessä tapauksessa on psykologisin menetelmin mahdotonta arvioida, onko kyse väärästä tunnustuksesta. Unenpuute, heikko älykkyys, nuori ikä sekä joillakin henkilöillä myös johdateltavuus persoonallisuuden piirteenä ovat tutkimustiedon valossa väärille tunnustuksille altistavia riskitekijöitä. Myös alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen joko väitetyn rikoksen tapahtuessa tai kuulusteltaessa sekä varsinkin heikot muistikuvat kyseessä olevasta tapahtumasta ovat väärän tunnustuksen antamisen todennäköisyyttä lisääviä tekijöitä. Lisäksi kuulusteltavan henkilön luottamus kuulustelijaan, joka on kuitenkin antanut kuulusteltavalle väärää tietoa, on keskeinen riskitekijä. Ajan kulumisella Jukka Lahden kuoleman ja vajaat kolme vuotta myöhemmin suoritettujen kuulustelujen välillä ei PS:n arvion mukaan ole käsillä olevassa tapauksessa ollut olennaista merkitystä.

35. Unettomuuden ja unilääkkeiden käyttämisen vaikutus psyykeeseen on käynyt ilmi myös edesmenneen dosentti, lääketieteen ja kirurgian tohtori JA:n antamasta kirjallisesta lausunnosta 29.3.2010 (kirjallinen todiste nro 86). Lausunnon mukaan unettomuus voi sen kestosta riippuen aiheuttaa henkisen ja fyysisen suorituskyvyn laskua, näkö- ja kuuloharhoja, persoonallisuuden hajoamista (dissosiaatio), paniikkireaktioita ja oman persoonallisuuden siirtymistä toiseen (depersonalisaatio). Unilääkkeiden käyttämisestä voi seurata niihin tottumattomalle päiväaikaista ahdistuneisuutta ja keskittymis- ja muistihäiriöitä.

Lausumien sisältö pääpiirteittäin

36. Edellä todetulla tavalla Anneli Auerin esitutkintakertomukset, joiden oikeellisuuden hän on sittemmin kiistänyt, eivät voi muodostaa yksinomaista eivätkä edes pääasiallista syytettä tukevaa näyttöä. Esitutkinnan puutteellisuudet ja sen myötä avoimiksi jäävät kysymykset eivät myöskään saa koitua Anneli Auerin vahingoksi. Anneli Auerin esitutkintakertomuksille voidaan näissä näytön arvioinnin rajoissa antaa merkitystä siinä määrin kuin niistä ilmenevät syytteessä kuvatut tapahtumat ja Anneli Auerin syyllisyys Jukka Lahden surmaamiseen voidaan asiassa esitetyn muun ratkaisevan näytön perusteella katsoa tulleen riittävällä varmuudella selvitetyiksi. Tästä syystä on ensiarvoisen tärkeää tarkastella Anneli Auerin peruuttamista esitutkintakertomuksista ilmeneviä tapahtumien ja teon yksityiskohtia, jotta voidaan varmistaa, etteivät nämä esitutkintakertomukset edes välillisesti ohjaa näytön arviointia ja muodosta siten näytön arvioinnin kokonaisuudessa tosiasiallisesti ratkaisevaa näyttöä Anneli Auerin väitetystä syyllisyydestä.

37. Hovioikeus on kiinnittänyt Anneli Auerin syys-lokakuun 2009 tunnustukseen viittaavien lausumien sisällön osalta huomiota seuraaviin seikkoihin:

1. Tapahtumayönä Anneli Auerin ja Jukka Lahden välille oli mahdollisesti tullut riitaa siitä, millä tavalla Jukka Lahti oli kohdellut A:ta. Anneli Auer oli huutanut tästä Jukka Lahdelle. Ilmeisesti A oli tullut paikalle ja mahdollisesti sanonut jotain Jukka Lahdelle tai Jukka Lahti A:lle. Tästä alkanut riita oli mahdollisesti riistäytynyt käsistä ja päättynyt Jukka Lahden surmaamiseen (24.9.).

2. Jukka Lahti ja Anneli Auer olivat riidelleet kovaäänisesti ensin keittiössä ja sen jälkeen takkahuoneessa. Anneli Auerin muistikuvan mukaan Jukka Lahti oli vienyt hänet olohuoneesta keittiöön. Keittiössä riitelyn jälkeen Jukka Lahti oli joko taluttanut hänet keittiöstä takkahuoneeseen tai sitten Anneli Auer oli itse juossut Jukka Lahtea pakoon takkahuoneeseen (26.9.).

3. Anneli Auerin muistamat yksityiskohdat mahdollisesta kamppailusta Jukka Lahden kanssa ovat rajoittuneet kiinnipitämiseen keittiössä. Jukka Lahti oli pyrkinyt estämään Anneli Aueria lähtemästä pitämällä hänestä kiinni keskellä keittiön lattiaa (27.9.) tai pitämällä häntä väkisin keittiön pöytätasoa vasten siten, ettei Anneli Auer ollut päässyt minnekään (1.10.). Anneli Auer ei ole muistanut muuta kamppailua Jukka Lahden kanssa.

4. Anneli Auer on muistikuvansa mukaan ottanut veitsen esille keittiön alakaapin alimmasta vetolaatikosta (27.9.). Anneli Auer ei ole kuitenkaan ollut varma siitä, oliko veitsen ottanut esille sittenkin Jukka Lahti (26.9., 1.10. ja 5.10.).

5. Anneli Auer on muistanut Jukka Lahden pitäneen takkahuoneessa kädessään veistä (27.9. ja 5.10.) tai joko veistä taikka saksia (26.9.). Anneli Auer ei ole muistanut pitäneensä veistä kädessään kuin keittiössä (26.9.).

6. Anneli Auerilla ei ole ollut muistikuvia siitä, että hän olisi lyönyt veitsellä Jukka Lahtea tai että Jukka Lahti olisi lyönyt veitsellä häntä. Anneli Auer on pitänyt loogisena, että Jukka Lahti olisi ehkä käynyt häneen käsiksi ja lyönyt häntä veitsellä rintaan takkahuoneessa. Jukka Lahdella oli ollut veitsi kädessään takkahuoneessa, ja hän oli huutanut raivoisasti Anneli Auerille (27.9. ja 5.10.).

7. Vasara on ollut mahdollisesti se väline, jolla Anneli Auer oli lyönyt Jukka Lahtea päähän hätäkeskuspuhelun aikana A:n ollessa puhelimessa (30.9. ja 5.10.).

8. Terassin oven ikkuna on Anneli Auerin arvioiden mukaan voinut rikkoutua ainakin aluksi siten, että Anneli Auer on yrittänyt heittää Jukka Lahtea jollakin esineellä (26.9. ja 30.9.). Mahdollista on ollut myös se, että Jukka Lahti on jollakin esineellä rikkonut ikkunaa (30.9.). Vielä Anneli Auer on pitänyt esillä sellaisia vaihtoehtoja, että hän olisi kaatanut Jukka Lahden ikkunaa päin tai että Jukka Lahti olisi itse kaatuillut sitä päin (30.9.). Edelleen Anneli Auer on pitänyt mahdollisena sitäkin, että Jukka Lahti olisi rikkonut ikkunan ulkoapäin ja tullut siitä sisälle saattaen tässä tilanteessa loukata itseään rikkoutuneeseen ikkunaan (8.10.).

9. Anneli Auer on pitänyt mahdollisena, että hän on kävellyt talon sisätiloissa eteisestä tai tuulikaapista ottamansa Jukka Lahden kengät jalassaan, vaikka hän ei tätä olekaan muistanut (24.9., 1.10., 5.10. ja 8.10.). Anneli Auerin mukaan Jukka Lahden talvikenkien olisi pitänyt olla 1.12.2006 tuulikaapissa tai eteisessä, kun poliisimiehet olivat tulleet paikalle (8.10.).

10. Anneli Auer on kertonut muistavansa käyneensä koskettamassa takkahuoneessa Jukka Lahtea pesuhuoneen oven kautta siitä huolimatta, että poliisi on ilmoittanut hänelle, ettei se ole ollut todellisuudessa mahdollista (5.10.), tai ainakin raottaneensa ovea (8.10.).

11. Anneli Auer on kertonut, ettei hän muista Jukka Lahden tarttuneen häntä hiuksista kiinni (5.10.).

12. Anneli Auer on kertonut käsityksensä siitä mahdollisuudesta, että hän olisi surmannut Jukka Lahden, perustuvan siihen, että hänen kertomuksensa ulkopuolisesta tekijästä on ristiriidassa poliisin tutkimusten sekä hänen omien lastensa kertomusten kanssa ja ettei muuta järkevää selitystä näin ollen voida antaa tapahtumille.

13. Anneli Auer ei ole kertonut mitään yksityiskohtia siitä, miten hän oli päättelemällään tavalla kohdistanut Jukka Lahteen väkivaltaa tai kuinka tapahtumat olisivat yksityiskohtaisesti edenneet sen jälkeen, kun Jukka Lahti oli Anneli Auerin mukaan lyönyt häntä veitsellä rintaan takkahuoneessa.

14. Anneli Auer ei ole kertonut, että hän olisi lavastanut olosuhteet talossa ulkopuoliseen tekijään viittaaviksi ja että hän olisi tässä tarkoituksessa kätkenyt sorkkaraudan, vereentyneet vaatteet ja Jukka Lahden talvikengät.

Hovioikeuden johtopäätökset Anneli Auerin tunnustukseen viittaavista esitutkintalausumista

38. Hovioikeus toteaa, että poliisin Anneli Auerille kuulusteluissa ilmoittamat seikat ovat olleet virheellisiä tai harhaanjohtavia seuraavista syistä:

1. Hovioikeudessa esitetyn selvityksen perusteella on mahdollista, että kaikki hätäkeskuspuhelun aikaiset tekoon liittyneet äänet eivät ole tallentuneet hätäkeskuspuhelun tallenteelle (ks. kohdat 281–294).

2. A ja B eivät olleet kertoneet havainneensa riitaa Anneli Auerin ja Jukka Lahden välillä.

3. Takkahuoneen lattialta taltioitujen hiusten irtoaminen on voinut johtua myös voimakkaasta harjaamisesta (ks. kohdat 240–241).

4. Poliisikoirapartio ei ollut tutkinut, oliko Tähtisentie 54:n tontilta poistuttu etupihan katualueeseen rajoittuvan rajan kautta. Näin ollen ei ole poissuljettua, etteikö ulkopuolinen tekijä olisi voinut poistua tontin etupihan kautta (ks. kohdat 215–217).

5. Veriset kengänjäljet tapahtumapaikalla eivät ole kooltaan varmuudella vastanneet Jukka Lahdella käytössä ollutta kengänkokoa (nro 41), eikä asiassa ole selvitetty, että Jukka Lahden talvikenkien pohjakuviointi olisi vastannut veristen kengänjälkien kuviointia (ks. kohdat 182–189).

6. Valaistusolosuhteista tapahtumapaikalla ja niiden vaikutuksesta tehtävissä oleviin näköhavaintoihin ei voida tehdä varmoja johtopäätöksiä (ks. kohdat 249–250).

7. Teknistä rikostutkintaa suorittaneen MM:n kertomuksen ja sitä tukevan MM:n laatiman havainnekuvan sekä teknisen rikostutkinnan valokuvien perusteella rekonstruktiossa 2.12.2011 on ollut virhe. Rekonstruktiossa on selvitetty mahdollisuutta Jukka Lahden ruumiin koskettamiseen pesuhuoneen puolelta. Tämä virhe on voinut vaikuttaa sanotusta rekonstruktiosta tehtäviin johtopäätöksiin (ks. kohdat 255–259). Hovioikeudessa ei ole esitetty tallennetta tai muuta selvitystä samaa teemaa koskevasta vuonna 2009 tehdystä rekonstruktiosta.

39. Sanottujen virheellisten väittämien ja univajeen vaikutusta on asiassa esitetyn selvityksen perusteella pidettävä sellaisina tekijöinä, joiden mahdollista vääristävää vaikutusta Anneli Auerin antamien esitutkintalausumien sisältöön ei voida sulkea pois. Akateemisen koulutuksen saaneen Anneli Auerin antamia surmatyön tunnustamiseen viittaavia lausumia ei voida selittää hänen heikolla älykkyydellään, iällään tai myöskään sillä, että hän olisi ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Kertomuksista ilmenevällä tavalla kyse on pääosin Anneli Auerin loogisesta päättelystä tilanteessa, jossa poliisin esittämien tietojen perusteella pidetään varmasti poissuljettuna, että taloon olisi tunkeutunut Anneli Auerin kertomalla tavalla ulkopuolinen mieshenkilö, joka olisi surmannut Jukka Lahden.

40. Sisällöllisesti Anneli Auerin puheena olevat lausumat ovat olleet ylimalkaisia.

41. Väitettyjen tunnustusten merkitystä syytettä tukevana näyttönä heikentävät seuraavat näkökohdat:

- kertomusten sisäinen ristiriita ja muuttuminen tutkinnan edetessä,

- se, että Anneli Auerilla ei ole todettu puolisoiden keskinäiseen, äkilliseen riitaan ja fyysiseen kiinnipitämiseen tyypillisesti liittyviä hiertymiä tai muitakaan vammoja,

- ristiriita esitetyn teknisen rikostutkinnan tulosten kanssa: teko on ollut huomattavan verinen, mikä olisi puolestaan edellyttänyt Anneli Auerilta pitkälle meneviä toimia teon lavastamiseksi ja toisaalta oman syyllisyytensä peittämiseksi siten, ettei häntä voida poliisin teknisessä rikostutkinnassa tehtyjen jälki-, kuitu-, veri-, DNA-, lasi- tai hiustutkimusten eikä hätäkeskuspuhelutallenteen perusteella yksiselitteisesti liittää tekoon, ja

- Anneli Auer ei ole esitutkinnassa kertonut teosta mitään, josta vain teon tekijän olisi mahdollista tietää.

42. Vaikka jokin seikka saisikin tukea Anneli Auerin peruuttamista esitutkintakertomuksista, eivät nämä voi edellä todetulla tavalla muodostaa yksinomaista tai pääasiallista syytettä tukevaa näyttöä.

A:n kertomukset

43. A on kertonut hovioikeudessa, ettei hän muista tarkasti 9-vuotiaana kokemiaan tapahtumia yöllä 1.12.2006. A oli käynyt katsomassa takkahuoneeseen kolme kertaa. A on korostanut muistavansa varmasti nähneensä kolmannella käyntikerralla, kuinka mies oli poistunut terassin oven ikkuna-aukosta. Hovioikeudessa ovat keskeisesti olleet arvioitavina seuraavat A:n antamat esitutkintakertomukset.

Puhuttelu 1.12.2006

44. A:n puhuttelun 1.12.2006 (ks. käräjäoikeuden tuomio, s. 18–19) osalta hovioikeus on kiinnittänyt huomiota seuraavaan:

1. A oli herännyt, kun ikkuna oli paukkunut. Hän oli luullut, että pakkanen paukuttaa ikkunaa. A oli kuullut, kun äiti tai isä oli kiljunut.

2. A oli käynyt kolme eri kertaa katsomassa takkahuoneeseen.

3. Ensimmäisellä kerralla A ei ollut voinut laittaa valoja päälle, koska takkahuoneen ja olohuoneen rajalla oli ollut lasinsiruja. Terassin oven ikkuna oli ollut rikottu. Isä ja äiti olivat olleet sängyn vieressä. A oli mennyt takaisin huoneeseensa. Hän ei ollut uskaltanut laittaa lukuvaloa päälle.

4. Kun A oli mennyt toisen kerran takkahuoneeseen, hän oli nähnyt isänsä lattialla aika lailla sängyn vieressä. Äiti oli ollut menossa puhelimeen. Lattialla oli ollut puukko. A:n mukaan hän ei ollut nähnyt aiemmin ollenkaan kyseistä veistä, jonka kahva oli ollut musta tai vihreä. A oli ajatellut tällöin, että talossa on ulkopuolinen tekijä.

5. Kolmannella kerralla A oli nähnyt isänsä selvästi lattialla. Ulkopuolinen mies oli ollut kiipeämässä terassin oven ikkunasta. A oli nähnyt vain miehen selän. A on kertonut, että miehellä oli ollut päällään musta huppari, tai ettei hän muista miehen vaatetusta. Hupparin selässä ei ollut ollut mitään tekstiä. Hupparin huppu oli ollut miehellä päässä. A ei ollut nähnyt mitään miehen käsissä. A oli ollut "aika keskel olkkaria" nähdessään poistuvan miehen.

6. Jukka Lahti oli huutanut "Annua" eli Anneli Aueria. A ei ollut kuullut ulkopuolisen miehen puhuvan mitään.

7. A:n mukaan isä oli sössöttänyt jotain ja sitten isältä oli loppunut ääni.

8. A ei ole muistanut muita puheluita kuin hätäkeskuspuhelun.

9. A:n mukaan B oli herännyt tapahtumiin mutta pysytellyt sängyssään.

10. Anneli Auer oli tapahtumien aikana liikkunut keittiöstä takkahuoneeseen vain olohuoneen kautta.

11. A on kertonut, että Anneli Auer oli kertonut hänelle miehen olevan "ainaski 180 senttii" pitkä. A:n mielestä mies oli liikkunut ketterästi: "Kyl se aika vikkelält näytti." Hovioikeus toteaa, että poliisi kysyy tässä yhteydessä johdattelevasti, että kävikö se ulosmeneminen ketterästi siltä mieheltä, mitä ennen A ei ollut kuvannut miehen liikettä ketteräksi.

12. Ulkopuolinen henkilö ei ollut missään vaiheessa tullut A:ta kohti.

13. Anneli Auer oli tullut "lujaa pois" takkahuoneesta: ensin ulos ja sitten puhelimeen. Anneli Auer ei ollut muutoin mennyt ulos. A oli kirkaissut silloin, kun hän oli nähnyt isän lattialla ja isästä oli tullut verta "ihan hirveästi". Tässä vaiheessa A ei ollut nähnyt ulkopuolista tekijää.

14. Hovioikeus toteaa, että A liikuttuu ja alkaa itkeä videolla, kun hän kertoo:

- havainnoistaan isästään ennen tämä kuolemaa (kaksi eri kertaa),

- siitä, ettei isä ollut saanut apua riittävän nopeasti, vaan oli kuollut, ja

- siitä, että isä oli yrittänyt olla kaikille mieliksi töissä, vaikka oli antanut näille "potkuja".

15. Hovioikeus toteaa, että puhuttelussa esitetään useita johdattelevia kysymyksiä (ks. kirjallinen todiste nro 115). A kuitenkin korjaa puhuttelijoita näiden esittämän johdattelevan kysymyksen jälkeen esimerkiksi videotallenteen kohdassa 1:58, joka liittyy ulkopuoliseen mieheen. Sen sijaan A vastaa "ketterästi" MM:n johdattelevaan kysymykseen siitä, "millai se ulosmeneminen, kävikö se ketterästi silt mieheltä vai".

16. A on päätellyt, että ulkopuolinen tekijä oli ollut piilossa pesuhuoneessa, koska hän ei ollut havainnut ulkopuolista tekijää ennen kuin tämä oli poistunut ikkunan kautta.

17. Pehmolelua kädessään pitävän A:n ympärillä on kolme poliisimiestä ja sosiaaliviranomaisen edustaja.

Puhuttelu 7.12.2006

45. A on puhuttelussa 7.12.2006 kertonut seuraavaa (käräjäoikeuden tuomio, s. 20):

1. A oli herännyt yöllä ikkunan "paukkeeseen". Hän oli noussut sängystä ja kuullut "äitin tai iskän kiljuvan", tai että "äiti ja iskä huusi", takkahuoneessa, luultavasti äidin ("iik"). A oli luullut aluksi, että pauke olisi liittynyt pakkaseen.

2. Pauke oli tullut takkahuoneesta terassin oven ikkunasta.

3. A oli mennyt aika nopeasti katsomaan takkahuoneeseen. Lattialla oli ollut kamalasti lasinsiruja. Hän ei ollut voinut laittaa valoja päälle, koska hän oli ollut avojaloin ja koko paikka oli ollut täynnä lasinsirpaleita. A oli nähnyt kuitenkin takkahuoneeseen eli siellä ei ollut ollut niin pimeää.

4. A oli nähnyt äidin ja isän takkahuoneessa sängystä ylös nousseina. Nämä olivat seisseet sängyn vieressä. A ei ollut tässä vaiheessa kuullut enää "ikkunan pauketta", eikä ikkunan pauke ollut toistunut enää myöhemminkään. Hän ei ollut tällöin nähnyt takkahuoneessa muita henkilöitä vanhempiensa lisäksi. A oli nähnyt valokatkaisijan kohdalta koko huoneeseen.

5. A oli ollut paikalla "ihan vähän aikaa", minkä jälkeen hän oli mennyt takaisin omaan huoneeseensa.

6. A oli mennyt "vähän ajan päästä" takaisin katsomaan takkahuoneeseen. A on korjannut arvionsa ajan kulumisesta ensimmäisen ja toisen käyntikerran välillä: "tai no oli siin aika paljon varmaan aikaa välissä". A oli nähnyt isänsä tällöin vatsallaan lattialla ja isästä oli tullut "ihan hirveesti verta". Isän pää oli ollut "saunalle päin", "istumajuttua" kohti. A oli arvellut, että tekijä olisi mennyt "kylppäriin piiloon".

7. A oli mennyt omasta huoneestaan kolmannen kerran takkahuoneeseen, jolloin "iskä oli yhä sillai, et se oli vatsallaan ja osotti taas sinne samaan suuntaan päällään, eikä ollut yhtään liikkunut". "Sit mä näin, kun se murhaaja oli pakenemassa siitä ikkunasta, minkä se rikkoi." Ikkunasta poistuvalla henkilöllä oli A:n mukaan ollut musta huppari. A ei ole muistanut nähneensä henkilöllä hansikkaita, eikä hän ole ollut ihan varma henkilön vaatetuksesta. A oli nähnyt henkilön takaapäin. Henkilö oli ottanut ikkunan alapuolelta kiinni, mistä A ei ole ollut varma. Anneli Auer oli tällöin ollut luultavasti puhelimessa.

9. A ei ollut nähnyt Anneli Aueria ensimmäisen käyntikertansa jälkeen Jukka Lahden vieressä.

10. A ei ollut muistaakseen laittanut valoja päälle olohuoneeseenkaan.

11. Jukka Lahti oli "sillai hätäisesti" huutanut "Annua" apuun. Jukka Lahti oli sanonut useamman kerran "äng" ennen kuin "siltä loppui ääni".

12. A ei ollut kuullut, että Anneli Auer olisi huutanut, että "juoskaa ulos, tääl on joku tappaja".

13. A ei ollut muistanut, että hän olisi itse huutanut.

14. A:n mukaan perheen lankapuhelin oli ollut väriltään musta ja se oli ollut keittiössä lehtipinon vieressä. Anneli Auerille oli ostettu vasta tapauksen jälkeen oma matkapuhelin.

15. A:n mielestä pienempien sisarusten huoneen ovi oli ollut myös auki. B oli kertonut A:lle heränneensä mutta pysytelleensä koko ajan sängyssä. A oli arvellut, että sisarukset olivat heränneet, mutta he eivät olleet tulleet ulos huoneesta.

16. A:n mukaan vanhemmilla ei ollut aiemminkaan ollut "kamalaa riitaa". Joskus vanhemmat olivat nahistelleet tai riidelleet vähän mutta tulleet kuitenkin hyvin toimeen.

Puhuttelu 10.1.2007

46. A:n puhuttelun 10.1.2007 osalta hovioikeus on kiinnittänyt huomiota seuraavaan (käräjäoikeuden tuomio, s. 20–21):

1. A on kertonut tapahtumista pääosin samalla tavalla kuin aiemmin.

2. Ikkunan paukkumista oli kuulunut A:n mukaan "aika kauan". A oli kuunnellut pauketta sängyssään ennen kuin hän oli mennyt takkahuoneeseen kuultuaan, että äiti tai isä oli kiljunut, varmaan äiti.

3. A:n mennessä ensimmäisen kerran takkahuoneeseen ikkuna oli ollut rikottuna, lasia oli ollut lattialla ja äiti ja isä olivat "nousseet sängystä. Tai äiti oli viä makaamas sängyssä, mutta oli se jo, kun se makas, niin se oli jo tällai." Hovioikeus toteaa, että tässä kohdin A näyttää videolla, että Anneli Auer olisi noussut sängyssä istuma-asentoon. A oli ihmetellyt, mitä tapahtuu. Hän oli mennyt takaisin omaan huoneeseensa, koska häntä oli pelottanut. Hän ei ollut kuullut kenenkään puhuvan tai sanovan mitään. Jossain vaiheessa Jukka Lahti oli kironnut A:n mukaan, joko silloin kun tämä oli mennyt takkahuoneeseen tai lähtenyt sieltä pois.

4. A oli mennyt toisen kerran takkahuoneeseen "pari minuuttii, viis, seittemän, jotain sillai" ensimmäisen kerran jälkeen. Jukka Lahti oli tällöin maannut luultavasti vatsallaan lattialla, kuten hän on aiemmin kertonut. A oli mennyt takaisin, koska hänen oli täytynyt selvittää, mitä takkahuoneessa tapahtuu. A oli nähnyt koko huoneen ja hän oli nähnyt vain isänsä.

5. A oli mennyt puhelimeen, kun äiti oli pyytänyt. A oli tainnut palata puhelimesta omaan huoneeseensa.

6. A:n mukaan ulkopuolinen tekijä ei ollut voinut olla takkahuoneessa, kun hän oli tullut toisen kerran takkahuoneeseen. Ulkopuolisen tekijän oli täytynyt mennä pesuhuoneeseen piiloon. A oli arvellut, että takkahuoneessa oli pitänyt olla toisella käyntikerralla valot päällä, koska hän oli nähnyt isän lattialla ja lasinsirpaleet. Ensimmäisellä käyntikerralla valoja ei varmaankaan ollut ollut päällä, mutta kuu oli loistanut.

7. A oli tullut kolmannen kerran takkahuoneeseen. Siinäkin oli ollut väliä "taas varmaan jotain viis seittemän minuuttia". A ei ollut tullut huoneiden rajalle vaan oli ollut vähän taaempana olohuoneen puolella. Ikkunasta poistuvalla henkilöllä oli ollut mustat vaatteet ja hänen toinen "jalkansa oli ollut siellä ulkopuolella". A näyttää videolla asentoa, jossa toinen jalka on ollut suorana alustaa vasten ja toinen koukistettuna ylempänä ikään kuin ylös nousemista varten.

8. Veitsi oli ollut lattialla lähellä Jukka Lahtea.

9. A:n mukaan isä oli ollut taitava lähes kaikessa muussa paitsi juoksemisessa.

10. A on kertonut Anneli Auerin kertoneen hänelle, että tekijä oli ollut iso, aika tukeva ja tällä oli ollut "ainakin vähän pulleat posket" ja aika kapeat huulet. Anneli Auer ei ollut nähnyt ulkopuolisen henkilön silmiä A:n mukaan.

11. Lauantaisin oli yleensä siivottu, mutta A ei ole tiennyt oikein, millä tavalla, koska heillä oli ollut aika sekaista.

12. Vanhemmat olivat tulleet ihan hyvin toimeen. Välillä he olivat riidelleet sanallisesti, mutta nämä vanhempien riidat eivät olleet pelottaneet A:ta.

13. A:n mukaan yksi pelottava tapahtuma ennen isän surmaamista oli ollut se, kun äiti ja isä olivat kertoneet, että koirat olivat raadelleet kanin, jonka raato oli löytynyt heidän pihaltaan.

Puhuttelu 26.8.2009

47. A on kertonut, että Anneli Auerin päällä oli tapahtumahetkellä ollut yöpuku, ei poliisin kysymää kylpytakkia.

48. A on kertonut nähneensä äidillään haavan vasta sairaalassa. A ei ollut nähnyt sitä kotona.

F:n sekä RA:n, AVA:n, AA:n ja MA:n kertomukset

49. Asianomistaja F ei ole halunnut tulla kuulluksi hovioikeudessa todistelutarkoituksessa. F:n on esitutkinnassa 7.9.2009 kirjattu kertoneen muun muassa vierailustaan Satakunnan keskussairaalassa 1.12.2006. Anneli Auer oli F:n sekä muun muassa RA:n, AVA:n, AA:n ja MA:n läsnä ollessa kysynyt A:lta, mitä tämä oli nähnyt. A oli vastannut, ettei hän ollut nähnyt muuta kuin isänsä makaavan takkahuoneen lattialla. A ei ollut maininnut, että hän olisi nähnyt "ketään muuta ulkopuolista" takkahuoneessa. Anneli Auer oli itse kertonut "ulkopuolisesta tappajasta" ja maininnut tästä muutamaan kertaan. Anneli Auer oli pitänyt tavallaan itsestään selvänä, että asunnossa oli ollut "ulkopuolinen murhaaja". Anneli Auer oli muun muassa kertonut, että "murhaaja" oli hypännyt takaoven lasista ulos. A ei ollut tässä vaiheessa puhunut mitään "ulkopuolisesta henkilöstä".

50. F:n esitutkintalausuman näyttöarvoa syytettä tukevana todisteena heikentää se, että Anneli Auerilla ei ole ollut tilaisuutta kuulustella tai kuulustuttaa häntä. Kun RA:n, AVA:n, AA:n ja MA:n kertomusten mukaan A oli kyseisessä tilanteessa F:n lausumasta poiketen ainakin jossain määrin oma-aloitteisesti kertonut nähneensä ulkopuolisen henkilön, ei F:n esitutkinnassa kirjatuksi kertoman perusteella voida päätellä, että Anneli Auer olisi syyttäjien väittämin tavoin sairaalassa johdatellut A:ta kertomaan ulkopuolisesta tekijästä, jota A ei olisi tosiasiassa nähnyt. Jos tällaista johdattelua on ollut, se on tapahtunut jo yöllä 1.12.2006. Ratkaisevaa on, missä määrin tämä Anneli Auerin puhe ja käytös varsinkin hätäkeskuspuhelun aikana on voinut vaikuttaa siihen, millä tavalla A on itsenäisesti omien havaintojensa perusteella kyennyt muodostamaan käsityksensä niistä tapahtumista, joiden seurauksena Jukka Lahti on maannut verissään lattialla, sekä arvioimaan näissä olosuhteissa, kuka on kohdistanut Jukka Lahteen väkivaltaa, ja onko talossa ollut perheen ulkopuolista henkilöä, josta hän on kertonut tehneensä havainnon tämän poistuessa ikkunasta. Tätä taustaa vasten on arvioitava, perustuuko A:n kertomus ulkopuolisesta poistuvasta henkilöstä hänen omaan aitoon havaintoonsa. Arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota erityisesti teknisen rikostutkinnan tuottamaan tietoon teosta ja sen tekijästä sekä todistajina kuulusteltujen JH:n ja KF:n näkemyksiin.

A:n ja Anneli Auerin välinen tapaaminen 6.10.2009

51. A on 6.10.2009 tavannut Anneli Auerin, mikä tapaaminen on videoitu. Anneli Auer kertoo A:lle tässä tapaamisessa, että poliisi oli kertonut hänelle sellaisia seikkoja, että Anneli Auer on tullut siihen johtopäätökseen, ettei talossa ollut ollut ulkopuolisia henkilöitä. Anneli Auer kertoo A:lle, että Jukka Lahti oli "satuttanut" Anneli Aueria, joka oli puolestaan tehnyt "sen" Jukka Lahdelle.

52. A kysyy videolla: "Mutta miks mä näkisin sit väärin?"Anneli Auer yrittää selittää A:lle, että ihmiset eivät näe selvästi tai ymmärtävät väärin asioita, jos he ovat pelästyneitä. Anneli Auer toteaa, että hänenkin on täytynyt sitten nähdä asioita väärin. A ihmettelee myöhemmin videolla ikkunan rikkomista ja kysyy: "Mutta miks te rikkositte sen ikkunan?" Anneli Auer haluaa videon aikana vakuuttaa A:lle, että hänen tilanteensa ei ole A:n syytä. Anneli Auer toteaa, että tämä on kamala juttu ja pahoittelee, että on hirveätä, että A on joutunut tällaista kokemaan.

53. Anneli Auer pitää koko ajan A:n kädestä ja yrittää lohduttaa itkevää A:ta ja mainitsee haluavansa, että A:lla olisi parempi olo. Lopussa A ja Anneli Auer halaavat toisiaan.

54. Hovioikeus toteaa, että Anneli Auerin ja A:n videoitu tapaaminen osoittaa samalla tavalla kuin ne peruutetut esitutkintakertomukset, joilla Anneli Auer on kertonut puolisoiden välisestä riidasta ja sen seurauksista, että Anneli Auerin johtopäätös omasta syyllisyydestään perustuu siihen, että hänelle on poliisin toimesta ilmoitettu seikkoja, joiden perusteella hän päättelee tehneensä rikoksen. Anneli Auer ei ole tässäkään yhteydessä tarkemmin kertonut teon tai siihen väitetysti johtaneen riidan yksityiskohdista.

55. Toisaalta videotallenne osoittaa, että A on 6.10.2009 ollut vakuuttunut siitä, että talossa on hänen oman havaintonsa mukaisesti ollut vastoin Anneli Auerin hänelle kertomaa ulkopuolinen henkilö, jonka hän oli nähnyt poistuvan terassin oven rikotusta ikkunasta. A ei ole myöskään ymmärtänyt, miksi vanhemmat olisivat rikkoneet terassin oven ikkunan. Tallenne osoittaa osaltaan, että A on kyennyt erittelemään omat havaintonsa ja hän on myös kyennyt itsenäiseen tahdonmuodostukseen.

A:n kertomusten luotettavuuteen liittyvästä todistelusta

56. A:n kertomuksen luotettavuudesta on hovioikeudessa kuulusteltu todistajina KF:ää ja JH:ta. KF on laatinut myös kirjallisena todisteena nro 115 esitetyn asiantuntijalausunnon.

57. Psykologian tohtori KF on esittänyt näkemyksenään, että edellytykset A:n kuulemiselle ja mahdollisuudet luotettavan kertomuksen saamiselle ovat lähtökohtaisesti olleet hyvät 1.12.2006. Aikaa tapahtumasta on silloin kulunut alle vuorokausi ja olosuhteet ovat olleet sellaiset, ettei A:han tosiasiallisesti ole voitu olennaisesti vaikuttaa. KF on lausunnostaan ilmenevällä tavalla katsonut, että A:n huomio olisi voinut tämän käydessä katsomassa takkahuoneeseen kiinnittyä vain rikottuun ikkunaan, lasinsiruihin, veitseen ja lattialla maanneeseen, veriseen Jukka Lahteen ennen kuin hän oli havainnut ulkopuolisen tekijän poistuvan ikkunasta. KF on todennut, että A:n kertomus ja havainnot ovat linjassa sen tieteellisen tietämyksen kanssa, joka psykologiassa on traumaattisista tilanteista. Huomio kiinnittyy silloin tunteita herättäviin ärsykkeisiin ja jälkeenpäin muistetaan avainärsykkeet, joita tässä tapauksessa ovat olleet muun muassa lattialla ollut veitsi, rikottu ikkuna ja lasinpalat sekä lattialla maannut isä. KF on kiinnittänyt huomiota siihen, että A oli jo hätäkeskuspuhelun aikana puhunut ulkopuolisesta henkilöstä todellisena olentona. KF on katsonut, ettei Anneli Auerilla ole ollut mahdollisuutta hätäkeskuspuhelun aikaisella puheellaan luoda A:lle valemuistoa poistuvasta ulkopuolisesta tekijästä. KF:n mukaan A:n kertomus on sisältänyt useita epäolennaisia seikkoja, jotka ovat vastanneet muuta asiassa esitettyä todistelua. Lisäksi KF on korostanut, että tämän kaltaisen tarinan keksiminen olisi älyllisesti erittäin haastavaa näin pian tapahtumien jälkeen, mitä KF on pitänyt äärimmäisen epätodennäköisenä. Ei ole todennäköistä, että A olisi voinut olla paljastamatta Anneli Auerin syyllisyyteen viittaavia seikkoja, joista hän olisi tosiasiassa tehnyt havaintoja.

58. Oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti JH:n mukaan A:n havainto ulkopuolisesta tekijästä on valemuisto. JH:n mukaan huomio traumaattisessa tilanteessa kiinnittyy uhkaavimpiin seikkoihin, kuten ulkopuoliseen tekijään. Tähän nähden hän on pitänyt epäuskottavana, ettei A olisi havainnut ulkopuolista tekijää takkahuoneessa jo ennen tämän poistumista. JH:n näkemyksen mukaan on mahdollista, että A on Anneli Auerin hätäkeskuspuhelun aikana antamien tietojen perusteella luonut itselleen valemuiston ulkopuolisen tekijän poistumisesta.

Hovioikeuden johtopäätökset A:n kertomuksesta

59. A:n kertomus on yksityiskohtainen ja sen keskeinen sisältö on säilynyt koko ajan samana seuraavilta osin:

1. Ensimmäisellä käyntikerralla takkahuoneen oven ikkuna on rikottu, lasinsirut estävät A:ta laittamasta valoja päälle ja takkahuoneessa ovat Anneli Auer ja Jukka Lahti.

2. Toisella käyntikerralla A näkee Anneli Auerin menevän puhelimeen, Jukka Lahti makaa lattialla ja takkahuoneen lattialla on lasinsirujen lisäksi veitsi.

3. Kolmannella käyntikerralla A näkee isänsä makaamassa samassa asennossa kuin toisella käyntikerralla. A näkee olohuoneen puolesta välistä, takaapäin katsottuna henkilön poistumassa terassin oven rikotun ikkunan kautta.

4. A ei ole nähnyt ulkopuolista henkilöä takkahuoneessa tai tämän Jukka Lahteen kohdistamaa väkivaltaa.

5. A ei ole kuullut vanhempiensa riitelyä tai ulkopuolisten ääniä missään vaiheessa.

6. A:n mukaan Anneli Auer on hätäkeskuspuhelun aikana juossut lujaa takkahuoneen suunnasta olohuoneen poikki ulko-ovelle ja tullut sen jälkeen takaisin puhelimeen.

60. Hovioikeus toteaa, että A:n kertomus saa esimerkiksi seuraavilta osin selvästi tukea jäljempänä tarkemmin arvioitavasta poliisin teknisestä rikostutkinnasta:

1. A:n kuvaus henkilön poistumisesta rikotun ikkunan kautta vastaa niitä takkahuoneen lattian verisiä kengänjälkiä, jotka ovat nähtävissä lattialla verisen kamppailualueen ja rikotun ikkunan välisellä alueella. Terassin oven ikkunasta poistumiseen viittaavat myös sängyn päädyssä olleella arkulla olleiden housujen päälle jäänyt osittainen kengän verijälki, veriset näppylähansikkaan jäljet rikotun ikkunan läheisyydessä, karmeissa ja seinässä, sekä terassilla olevat veriset kengänjäljet, jotka ovat MM:n kertomalla tavalla vastanneet kuvioinneiltaan takkahuoneen ja olohuoneen verisiä kengänjälkiä ja jotka viittaavat tekijän poistuneen ikkunan kautta. Ikkunassa olleesta verhosta, rikotusta ikkuna-aukosta, arkun päällä olleista housuista ja terassilla ikkunan edessä olleesta tuolista on löytynyt ruskeankirjavia tekokuituja, jotka liittyvät tekoon ja tekijään. On myös huomattava, että MM:n ja muun teknisen rikostutkinnan todistelun mukaan ikkuna on rikottu ulkoapäin ja rikotun ikkunan kautta on takkahuoneeseen noussut henkilö, joka on jättänyt tässä yhteydessä kuraisen kengänjäljen puutarhatuolille. Tämä kurajälki on kuvioinniltaan vastannut tallennettuja verisiä kengänjälkiä. A:n havainto ulkopuolisesta poistuvasta henkilöstä ei ole siten ristiriidassa esitetyn teknisen rikostutkinnan todistelun kanssa. Havaintohetkellä Anneli Auer on ollut puhelimessa.

2. Jukka Lahteen ei kohdisteta veitsellä selvästi kuultavalla tavalla väkivaltaa enää hätäkeskuspuhelutallenteen aikana. A on kertonut, että Anneli Auerin mennessä puhelimeen Jukka Lahti oli maannut lattialla ja veitsi oli ollut myös lattialla. A:n kertomus ei ole tältäkään osin ristiriidassa teknisen rikostutkinnan todistelun tai hätäkeskuspuhelutallenteelta selvästi kuultavien tapahtumien kanssa.

3. A:n kertomus siitä, että Anneli Auer oli juossut hätäkeskuspuhelun aikana takkahuoneesta olohuoneen läpi talon etu-ulko-ovelle, vastaa hätäkeskuspuhelutallenteelta kohdassa 1:58–2:00 kuultavia Anneli Auerin juoksuääniä.

61. A:n kertomus on epäselvä tai ristiriidassa seuraavien poliisin teknisessä rikostutkinnassa todettujen ja/tai rikospaikalta otetuista valokuvista ilmenevien seikkojen kanssa:

1. Jukka Lahteen kohdistettu väkivalta on tapahtunut rajatulla alueella pesuhuoneen oven edessä. Pesuhuoneessa tai sen ovessa ei ole merkkejä siitä, että ovea olisi avattu ja joku olisi piiloutunut pesuhuoneeseen, kuten A on arvellut.

2. Jukka Lahti ei ole voinut olla vatsallaan enää siinä vaiheessa, kun A on kolmannen kerran mennyt takkahuoneeseen ja kirkaissut ja tämän jälkeen nähnyt jonkun henkilön poistuvan ikkunasta. Selvää on, että Jukka Lahti on surmattu hänen maatessaan selällään lattialla.

3. Takkahuoneen ja olohuoneen rajalta on ollut hyvä näkyvyys takkahuoneeseen. Epäselvää on, kuinka A ei ole voinut nähdä ulkopuolista tekijää käydessään ensimmäisen ja toisen kerran takkahuoneessa eikä kolmannellakaan käyntikerralla ennen tämän poistumista.

4. A:n mukaan ulkopuolinen henkilö oli poistunut ikkunasta hätäkeskuspuhelun aikana. Tähän selvästi viittaavia poistumisääniä ei ole kuitenkaan kuultavissa tallenteelta.

62. A:n kertomuksen näyttöarvoa harkittaessa on otettava huomioon, että Anneli Auer on tapahtumahetkellä käyttäytynyt ja puhunut puhelimessa siten, että se on varmasti luonut tuolloin 9-vuotiaalle A:lle vahvan vaikutelman siitä, että talossa on ulkopuolinen henkilö. Tästäkin huolimatta KF on katsonut, ettei ole aihetta epäillä A:n havaintoa ikkunasta poistuvasta ulkopuolisesta tekijästä (ks. kirjallinen todiste nro 115, s. 27–28, 31–32 ja 34–36). Tätä johtopäätöstä tukee se, että A on välittömästi teon jälkeen kyennyt erittelemään kertomuksestaan ne seikat, jotka hän oli itse havainnut niistä seikoista, joiden osalta hänen kertomuksensa oli perustunut Anneli Auerin hänelle kertomaan.

63. Hovioikeus katsoo, ettei A:n seuraavien havaintojen oikeellisuutta ole syytä epäillä miltään osin:

- havainnot rikotusta ikkunasta,

- Jukka Lahdesta ja Anneli Auerista takkahuoneessa ikkunan rikkomiseen liittyneen paukkeen jälkeen, mutta ennen kuin Jukka Lahteen on kohdistettu väkivaltaa,

- lattialla makaavasta Jukka Lahdesta, puhelimeen menossa olevasta Anneli Auerista ja lattialla olevasta veitsestä ja

- siitä, että Anneli Auer oli juossut olohuoneen poikki etu-ulko-ovelle ja tullut sen jälkeen puhelimeen.

64. Sen sijaan A:n kertomukseen ikkunasta poistuvasta tekijästä liittyy edellä mainittuihin seikkoihin nähden suurempi epävarmuus, kuten myös siihen, kuinka pitkä aika oli kulunut A:n eri takkahuoneessa käyntikertojen välillä. A:n kertomus perustuu hänen omaan päättelyynsä siltä osin kuin hän on kertonut ulkopuolisen tekijän piiloutumisesta pesuhuoneeseen.

65. Se, ettei A ollut ensimmäisellä käyntikerralla nähnyt ulkopuolista tekijää voi selittyä sillä mahdollisella, joskin sattumanvaraisella seikalla, että ulkopuolinen tekijä on ollut juuri sanotulla hetkellä hakemassa terassilla ollutta muovituolia. Ks. jäljempänä kohta 201.

66. Arvioitaessa A:n havaintojen luotettavuutta on otettava huomioon, että A on kertonut virheellisesti, että Jukka Lahti olisi ennen ulkopuolisen henkilön poistumista maannut lattialla vatsallaan. Tämä voisi selittyä takkahuoneen valaistuksen ohella sillä, ettei A ole kuitenkaan nähnyt Jukka Lahtea todellisuudessa kokonaisuudessaan ja että esimerkiksi takkahuoneen takka on estänyt häntä tekemästä tarkkoja havaintoja.

67. Asiassa on jäänyt jossain määrin epäselväksi, millainen valaistus takkahuoneessa on ollut siinä vaiheessa, kun A on käynyt katsomassa sinne toisen ja kolmannen kerran. A:n kirkaisu viittaa siihen, että hän on tuossa yhteydessä kyennyt tekemään joko aiempaa tarkempia havaintoja Jukka Lahdesta tai takkahuoneessa oli tapahtunut toisen käyntikerran jälkeen jotain sellaista, mikä oli saanut A:n järkyttymään aiempaa suuremmassa määrin. A:n kuvaus siitä, että isästä oli tullut "hirveästi verta", viittaa siihen, että A:lla oli ollut siinä vaiheessa mahdollisuus tehdä tarkempia havaintoja Jukka Lahden pään vammoista. Toisaalta A on tältäkin osin kertonut virheellisesti, että Jukka Lahti olisi maannut lattialla vatsallaan.

68. Asiassa on tullut esille ulkopuolisen tekijän terassin oven ikkunasta poistumista koskevan A:n näköhavainnon oikeellisuutta puoltavia ja sitä vastaan puhuvia näkökohtia. Havainnon paikkansapitävyyden puolesta puhuu ehkä voimakkaimmin se, että A on pitänyt näkemyksestään johdonmukaisesti kiinni sekä lukuisissa esitutkintalausumissaan että tuomioistuinkuulusteluissaan. Edes tapaaminen Anneli Auerin kanssa 6.10.2009 ei ole saanut A:ta tässä suhteessa horjumaan: "Mutta miks mä näkisin sit väärin?" Myös KF:n ja PS:n näkemysten mukaan tämän ikäinen lapsi kykenee itsenäisesti arvioimaan havaitsemiaan asioita. Tätä johtopäätöstä tukee myös esitetty teknisen rikostutkinnan näyttö liittyen ikkunasta tapahtuvaan poistumiseen Jukka Lahden surmaamisen jälkeen. Sen sijaan hätäkeskuspuhelutallenne ja se, ettei tallenteelta ole kuultavissa A:n alkavan itkun ja kirkaisun (tallenteen kohta 3:14–3:17) ja hänen toteamuksensa "joo, se lähti" (tallenteen kohta 3:41) välillä ikkunasta poistumiseen viittaavia ääniä, puhuvat vahvasti A:n havainnon oikeellisuutta vastaan. Vaikkakin Anneli Auerin toistuvat viittaukset ulkopuoliseen tekijään, erityisesti tallenteen kohdassa 3:39 ("A, oliks se viel siel"), ovat saattaneet vaikuttaa A:n käsitykseen tapahtumista yöllä 1.12.2006, A on kuitenkin kyennyt eri aikoina antamissaan kertomuksissa johdonmukaisesti erottelemaan omat havaintonsa niistä kertomuksen osista, jotka ovat perustuneet Anneli Auerin hänelle kertomaan. Poliisin teknisessä rikostutkinnassa hankkima selvitys ja rikospaikalta otetuista valokuvista tehtävissä olevat havainnot tukevat käsitystä siitä, että ulkopuolinen tekijä on voinut poistua terassin oven ikkunasta A:n kertomalla tavalla. Psykologiseen asiantuntemukseen pohjautuvat KF:n ja myös PS:n lausunnot puhuvat sen puolesta, että A:n kertomus poistuvasta ulkopuolisesta tekijästä perustuu hänen omaan, aitoon havaintoonsa (ks. kirjallinen todiste nro 115, s. 7–12 ja 27–36 ja kirjallinen todiste nro 117, s. 49–54).

69. KF on perehtynyt laatimaansa asiantuntijalausuntoa varten laajalti tämän jutun oikeudenkäyntiaineistoon. Hän ei ole tiennyt A:n ja Anneli Auerin tapaamisesta ennen 1.12.2006 tapahtunutta A:n puhuttelua. Asiantuntijalausunnossaan KF on päätynyt siihen, ettei Anneli Auerin puhe hätäkeskuspuhelun aikana ole voinut synnyttää A:lle valemuistoa ulkopuolisesta tekijästä, koska tämä on jo hätäkeskuspuhelun aikana puhunut ulkopuolisesta tekijästä todellisena olentona (kirjallinen todiste nro 115, s. 28). Tähän nähden on ilmeistä, että sairaalassa käyty keskustelu 1.12.2006 ennen A:n puhuttelua ei ole myöskään enää vaikuttanut A:n käsitykseen siitä, oliko hän havainnut ulkopuolista tekijää talossa vai ei.

70. Näin ollen A:n kertomusta ulkopuolisesta tekijästä ei voida osoittaa virheelliseksi, kun otetaan huomioon ne epävarmuustekijät, jotka saattavat aiheuttaa äänien tallentumatta jäämisen hätäkeskuspuhelujärjestelmään. Selvää on, ettei A ole iästään ja kehitystasostaan sekä tapahtumien osittaisesta sekavuudesta johtuen kyennyt havaitsemaan, eikä tulkitsemaan, kaikkia yksityiskohtia oikein. A:n toteamus "joo, se lähti" tallenteen kohdassa 3:41 on osa keskustelua, jonka on aloittanut hätäkeskuspäivystäjä tallenteen kohdassa 3:30 kysymällä Anneli Auerilta "joo, mut missäs se tekijä nyt on, missä se tekijä täl hetkel on". A:n vastaus Anneli Auerin kysymykseen "A, oliks se viel siel" tulee spontaanisti, mitä ennen A on tullut äitinsä luokse puhelimen läheisyyteen. Tämä tukee A:n havainnon oikeellisuutta (ks. kirjallinen todiste nro 115, s. 31: "A vastaa ilman pitkää miettimistä äidin kysymykseen […] Tämä viittaa siihen, että A:lla on aika lailla välittömästi se käsitys, että hän on nähnyt tekijän poistuvan, eikä kyseessä ole jälkikäteen ennen haastatteluja tapahtunut muistikuvan rekonstruointi."). On huomattava, että Anneli Auer keskittyy puhelimeen palaamisensa jälkeen keskustelemaan hätäkeskuspäivystäjän kanssa, eikä Anneli Auer anna A:lle ennen A:n alkavaa itkua ja kirkaisua tallenteen kohdassa 3:14–3:17 mitään kehotusta tai ohjeita mennä takkahuoneeseen. Näin ollen jää se mahdollisuus, että A on mennyt kertomallaan tavalla takaisin omaan huoneeseensa ja tämän jälkeen myös kolmannella käyntikerralla päättänyt oma-aloitteisesti mennä katsomaan takkahuoneen tapahtumia. A:n huone on ollut olohuoneen viereinen makuuhuone, josta on päässyt eteisaulaan, joka avautuu sekä keittiöön että olohuoneeseen. Kyse on siis ollut varsin yhtenäisestä avoimesta tilasta, jossa etäisyys A:n huoneesta takkahuoneen rajalle on ollut suhteellisen lyhyt.

71. Ottaen huomioon talon pohjapiirustus (kirjallinen todiste nro 1) ja Anneli Auerin kertomus ja sitä tukevat teknisen rikostutkinnan valokuvat on mahdollista, ettei Anneli Auer ole kyseisessä tilanteessa nähnyt takkahuoneen takaovelle. TN on kertonut poliisin ilmoittaneen hänelle, ettei puhelimessa ollut ollut jatkojohtoa. Näin ollen Anneli Auerin edellä mainittu kysymys on ollut perusteltu, vaikkakin se osoittaa, että Anneli Auer ei ole syystä tai toisesta kokenut itsensä ja lastensa turvallisuutta uhatuksi. On kuitenkin huomattava, että tapahtumat ovat olleet kaoottisia ja edenneet nopeasti, jos hätäkeskuspuhelutallenteen katsotaan kuvastavan todellista tilannetta. Se, ettei A ollut havainnut ulkopuolista tekijää muutoin kuin tämän poistuessa, voi KF:n kertomus ja asiantuntijalausunto (kirjallinen todiste nro 115, s. 9–10) huomioon ottaen selittyä sillä, että A:n huomio on tätä ennen kiinnittynyt järkyttävässä tilanteessa tunteita herättäneisiin ärsykkeisiin, kuten rikottuun ikkunaan, veitseen, lasinpaloihin ja lattialla verisenä maanneeseen isään. A:n kertomus ulkopuolisen tekijän piiloutumisesta pesuhuoneeseen on perustunut hänen omaan päättelyynsä.

72. Joka tapauksessa A:n kertomus kokonaisuudessaan tukee Anneli Auerin kertomusta ja sen mukaista vaihtoehtoista tapahtumainkulkua, vaikka A:n kertomus jättää tiettyjä kysymyksiä avoimiksi.

B:n kertomukset

Kertomusten huomioon ottaminen

73. Syyttäjien todistelutarkoituksessa kuulusteltavaksi nimeämä 15-vuotias asianomistaja B on hovioikeuden pääkäsittelyssä selittänyt, ettei hän voi tai halua lausua asiassa mitään. Lisäksi B on lausunut, että hänen esitutkinnassa antamiensa kertomusten hyödyntämiselle todisteina ei ole estettä. Asianomistajalla on niin halutessaan oikeus vaieta oikeudenkäynnissä. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 luvun 7 §:n 2 momentin ja siinä viitatun oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 32 §:n 2 momentin nojalla B:n aikaisemmin esitutkinnassa antamat kertomukset voidaan ottaa huomioon todisteina (ks. KKO 2000:71). Anneli Auerilla ei ole ollut tilaisuutta kuulustella tai kuulustuttaa B:tä hovioikeuden pääkäsittelyssä, mutta hänelle on esitutkinnassa varattu mahdollisuus kysymysten esittämiseen. B:n alle 15-vuotiaana antamien, videotallenteille tallennettujen oikeuspsykologisten haastatteluiden ja niistä laadittujen litterointien näyttöarvo ei siten edellä mainituista syistä eroa olennaisesti siitä, mikä se on ollut käräjäoikeuden pääkäsittelyssä, johon tuolloin 14 vuoden ikäistä B:tä ei ollut kutsuttu henkilökohtaisesti kuultavaksi.

Kertomus 16.9.2009

74. B:n 10-vuotiaana 16.9.2009 oikeuspsykologisessa haastattelussa antaman kertomuksen keskeinen sisältö niistä kuulohavainnoista, jotka hänellä oli tuolloin ollut yön 1.12.2006 tapahtumista, on selostettu käräjäoikeuden tuomion sivulla 22. Huomionarvoista on, että B oli sen mukaan kuullut vain ääniä, jotka olivat syntyneet lasin rikkoutumisesta, isänsä valituksesta ja huudoista ("Annu") sekä äitinsä soittamasta puhelusta. Hän ei ollut kuullut muita ääniä, kuten tappelun, askelten, ovien aukaisemisen taikka sulkemisen ääniä, eikä myöskään A:n ääntä. B ei ollut tiennyt, missä A oli ollut. B oli luullut, että A oli ollut omassa huoneessaan nukkumassa. B oli pysytellyt vuoteessaan mainittuja ääniä kuullessaan. Hän ei ollut uskaltanut nousta ylös vuoteestaan.

75. B on kertonut pitäneensä outona sitä, että isä valitti, äiti oli puhelimessa ja samalla kuului rikkinäisen lasin ääni. B ei ole ollut varma näistä "outona" pitämistään yhtäaikaisista äänihavainnoista. B ei ollut vielä nukahtanut, kun hän oli kuullut lasin rikkoutumisen äänen. Sitten hän oli nukahtanut ja herännyt.

76. Videotallenteelta on havaittavissa, että B on vaikuttanut jokseenkin haluttomalta vastaamaan hänelle esitettyihin kysymyksiin. Hän on pääosin tyytynyt nyökkäämään tai pudistamaan päätään.

Kertomukset vuonna 2011

77. B:tä on kuultu oikeuspsykologisissa haastatteluissa uudelleen 12-vuotiaana 15.8., 17.8., 18.8., 23.8. ja 30.11.2011. Uusien haastatteluiden taustalla on ollut, että hän ja D olivat heinäkuun lopulla 2011 tuoneet sijaisvanhemmilleen MA:lle ja AA:lle ilmi käsityksensä siitä, että Anneli Auer ja A olivat yhdessä surmanneet Jukka Lahden. AA on kertonut ottaneensa 1.8.2011 yhteyttä syyttäjään, jonka kehotuksesta hän oli haastatellut sekä B:tä, C:tä että D:tä kyseisestä teemasta (ks. AA:n kuvaama videotallenne, kirjallinen todiste nro 129).

78. Oikeuspsykologisia haastatteluja koskevilta videotallenteilta on havaittavissa, että B on kertonut tapahtumista sanotuissa vuoden 2011 haastatteluissa vapautuneemmin ja oma-aloitteisemmin kuin 16.9.2009.

79. Kyseessä olevien kertomusten sisällön osalta hovioikeus on kiinnittänyt huomiota seuraavaan.

Kuulohavainnot yöllä 1.12.2006

80. B:n kuulemat äänet olivat käsittäneet hänen 16.9.2009 mainitsemiensa äänten lisäksi ainakin Anneli Auerin ja A:n välistä supinaa ennen tekoa, näiden kahden kävelystä aiheutuneita ääniä, veitsellä huitomisen ja veitsellä johonkin osumisen ääniä, päähän kohdistuneeseen iskuun viittaavan kolahduksen sekä talon etu- ja takaoven ja jääkaapin oven avaamisen ja sulkemisen ääniä. Lisäksi B oli kuullut, miten A oli keittiössä ottanut Anneli Auerin sanoman "nyt"-sanan jälkeen veitsen pöydältä, minkä jälkeen A oli mennyt takkahuoneeseen, jossa Jukka Lahti oli nukkunut. Anneli Auer oli puolestaan mennyt "nyt"-sanan jälkeen etuovesta ulos. Takkahuoneen oven avaamis- ja sulkemisäänet olivat kuuluneet ikkunan rikkomisen jälkeen. Ikkunan rikkomisääniä ei ollut kuulunut enää sen jälkeen, kun takkahuoneen ovi oli suljettu. B oli kuullut sanottuja ääniä kahdessa vaiheessa äänten ollessa pääosin samoja kummallakin kerralla. Jälkimmäiseen vaiheeseen oli liittynyt lisäksi naksahduksia ja surinaa tai hurinaa, joiden äänten hän oli sittemmin päätellyt viittaavan nauhurin käyttämiseen, kuten myös nauhurin kelausäänet ("uuu"). Nämä nauhuriin viittaavat äänet olivat kuuluneet keittiöstä päin. Hätäkeskuspuhelu oli soitettu noin pari minuuttia sen jälkeen, kun Jukka Lahden ääniä ei ollut enää kuulunut. Tässä välissä oli kuulunut nauhurin ääniä. Anneli Auer oli soittanut hätäkeskuspuhelun vähän aikaa sen jälkeen, kun tapahtumat olivat alkaneet kuulua nauhurilta alusta. B ei ole osannut kertoa, olivatko valot olleet päällä keittiössä ja/tai olohuoneessa tapahtumien aikana. B ei ollut kuullut tapahtumien aikana riitelyn ääniä.

81. B oli 16.9.2009 kertomastaan poiketen noussut vuoteestaan ja mennyt huoneensa ovelle kuuntelemaan edellä mainittuja ääniä.

Jukka Lahden surmaamisen suunnittelu ja toteutus

82. B:n käsityksen mukaan hänen äitinsä Anneli Auer ja vanhempi sisarensa A, joka oli ollut Jukka Lahden kuollessa 9-vuotias, olivat yhdessä surmanneet Jukka Lahden. Anneli Auer ei ollut kertonut tästä suoraan B:lle, mutta B oli kuunnellut salaa, kun Anneli Auer ja A olivat keskustelleet asiasta Jukka Lahden kuoleman jälkeen. Lisäksi A oli kertonut ensin arvoituksin ja lopulta suoraan B:lle, että hän ja Anneli Auer olivat yhdessä surmanneet Jukka Lahden. A oli B:n havaintojen mukaan kertonut asiasta myös ainakin D:lle. Anneli Auer oli kehottanut lapsiaan kertomaan tarinan murhaajasta ja kieltänyt lapsia kertomasta surmayöstä kenellekään. Tässä yhteydessä Anneli Auer oli myös uhannut muita lapsiaan kuin A:ta väkivallalla ja tappamisella.

83. B:n kertomuksissa on tullut ilmi seuraavia surmaamisen suunnitteluun ja toteuttamiseen liittyviä yksityiskohtia:

1. A oli keväällä 2006 alkanut piirtää piirustuksia, joissa Jukka Lahdella oli ollut vertavuotavana veitsiä ja vasaroita päässään. Anneli Auer oli kehunut näitä piirustuksia. A oli tällöin myös kysynyt, "tapahtuuko se pian", mihin Anneli Auer oli vastannut, "et kyl se aika pian tapahtuu". A oli piirtänyt samanlaisia piirustuksia myös Jukka Lahden kuoleman jälkeen.

2. A oli kesästä 2006 saakka puhunut ikkunasta tulevasta "murhaajasta", "rosvosta", "varkaasta" tai "tappajasta". A oli tässä yhteydessä todennut: "yks, yks, kaks". Jälkeenpäin B oli ymmärtänyt sen tarkoittavan päivämäärää 1.12.

3. B oli nähnyt A:n ja Anneli Auerin käyttävän nauhuria kesällä 2006.

4. A oli ennen Jukka Lahden kuolemaa puhunut vasaralla päähän lyömisestä.

5. Anneli Auer oli kieltänyt B:tä sekä muita lapsia pari viikkoa ja pari päivää ennen Jukka Lahden kuolemaa kertomasta kenellekään siitä, jos he kuulevat yöllä "jotakin outoja ääniä" riippumatta siitä, ovatko he tietoisia niiden alkuperästä.

6. Anneli Auer ja A olivat B:n nähden ja kuullen harjoitelleet Jukka Lahden surmaamiseen liittyviä toimia yöllä Jukka Lahden nukkuessa pari päivää ennen Jukka Lahden kuolemaa. Harjoituksessa oli ollut käsillä vasara sekä kaksi veistä, joista toinen oli ollut ohutteräisempi ja toinen paksuteräisempi. B oli lisäksi kuullut äänen, joka oli viitannut metallisen, pitkän esineen maahan putoamiseen. B ei ollut nähnyt esinettä, mutta hän oli vuosi teon jälkeen päätellyt sen olleen sorkkarauta, kun hän oli kuullut vastaavan äänen ollessaan talkoissa.

7. Harjoituksissa A ja Anneli Auer olivat liikkuneet samalla tavalla kuin surmayönä eli A oli hakenut keittiöstä veitsen ja mennyt sen jälkeen takkahuoneeseen ja Anneli Auer oli lähtenyt etuovesta ulos ja tullut takkahuoneen ovesta sisälle. Molemmat olivat olleet innoissaan harjoituksissa: "hyvä harjotella, hyvä kun me harjotellaan".

8. A ja Anneli Auer olivat B:n näköhavaintojen mukaan rakentaneet pihalla laudoista suorakulmion muotoisia kehikkoja kesän ollessa kääntymässä syksyyn ja panneet kehikot "takkikaappiin". Kehikkojen sisällä oli ollut laudoista tehty risti.

9. A oli jälkeenpäin kertonut B:lle, että sanotuista puisista kehikoista oli sittemmin tehty kilvet naulaamalla niihin kiinni kaksi ruskeaa pyyhettä ("ne kamalat ruskeat pyyhkeet"). Anneli Auer ja A olivat käyttäneet näitä kilpiä suojanaan surmatessaan Jukka Lahden.

10. B:n käsityksen mukaan kyseisten, kodissa pitkään käytössä olleiden pyyhkeiden materiaali oli ollut pehmeämpää kuin frotee ja niistä oli jäänyt pitkiä karvoja käsiin pyyhittäessä. Pyyhkeet olivat olleet tosi vanhoja, aika yksivärisiä ja kooltaan suurempia kuin käsipyyhkeet mutta pienempiä kuin pesupyyhkeet. B ei ole enää teon jälkeen nähnyt pyyhkeitä.

11. A:n B:lle kertoman mukaan A oli lyönyt Jukka Lahtea vasaralla kerran päähän "alussa" ja Anneli Auer "keskivaiheessa" ja "lopussa". B:n mukaan A oli myös lyönyt veitsellä Jukka Lahtea. A ja Anneli Auer olivat lavastaneet murhan ulkopuolisen tekemäksi.

12. B:n mukaan A oli myös huutanut B:lle ennen tekoa 1.12.2006 ja sen jälkeen: "Millä lyödään päähän? No vasaralla tietenkin!"

Anneli Auerin Jukka Lahteen aikaisemmin kohdistama väkivalta

84. B on oikeuspsykologisessa haastattelussa 23.8.2011 tuonut esiin, että Anneli Auer oli kohdistanut Jukka Lahteen väkivaltaa jo ennen tapahtumia yöllä 1.12.2006. Anneli Auer oli eräänä talvena lyönyt Jukka Lahtea "klapilla" päähän seurauksin, että Jukka Lahti oli menettänyt tajuntansa, kaatunut maahan eikä ollut liikkunut ollenkaan. Anneli Auer oli vetänyt jaloista kiinni pitämällä Jukka Lahden sisälle niin, että Jukka Lahden pää oli kolissut kynnyksen yli mentäessä. Tämän jälkeen Anneli Auer oli potkinut Jukka Lahtea sängyn alle. Lisäksi Anneli Auer oli "muutaman kerran" pitänyt veistä Jukka Lahden kurkulla. Eräällä kerralla veitsen kurkulla pitämiseen oli liittynyt myös se, että Anneli Auer oli kuiskannut Jukka Lahdelle tämän kuolevan pian. B:n mukaan perheen muitakin lapsia oli ollut läsnä näiden tekojen aikana.

B:n kertomusten luotettavuuteen liittyvästä todistelusta

85. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikön lausunnon 19.12.2011 (kirjallinen todiste nro 100) mukaan B:n edellä selostettuihin oikeuspsykologisiin haastatteluihin on kysymyksessä olevalta osin liittynyt kolme hypoteesia. Ensimmäisen hypoteesin mukaan B:n kertomus Anneli Auerin ja A:n syyllisyydestä Jukka Lahden kuolemaan on perustunut hänen todellisiin muistikuviinsa siitä, mitä hän oli kuullut tapahtuvan kotonaan Jukka Lahden kuolinyönä. Toisen esillä olleen vaihtoehdon mukaan B on itse luonut selityksen itselleen isänsä kuolemasta ja siihen ovat saattaneet vaikuttaa hänen mahdollisesti tiedotusvälineistä saamansa tieto ja hänen käymänsä keskustelut asiasta, mukaan lukien hänen sijaisvanhempiensa tahallinen tai tahaton johdattelu. Kolmas hypoteesi on ollut, että B on keksinyt tarinan äitinsä ja vanhemman sisarensa syyllistymisestä isänsä surmaamiseen välttääkseen muuttamisen takaisin äitinsä luokse. Kahden ensimmäisen hypoteesin osalta lausunnossa on esitetty sekä niitä tukevia että niitä vastaan puhuvia näkökohtia. Kolmannen hypoteesin ei ole katsottu saavan tukea.

86. Ensimmäisen hypoteesin luotettavuutta arvioitaessa oli noussut esille asioita, joiden vuoksi lausunnon 19.12.2011 mukaan siihen on suhtauduttava varauksellisesti. Sen puolesta, että B:n muistikuvat ovat rekonstruktioita (muokkaantuneita) tai valemuistoja, joihin hän itsekin uskoo, puhuvat lausunnon mukaan seuraavat seikat: 1. B:n muistikuvissa on ylitarkkoja yksityiskohtia ja 2. B sanoo haastattelussaan, ettei hän ole ihan varma siitä, mitä yöllä oikeasti on tapahtunut, ja että hän ymmärsi jälkikäteen, miten asiat ovat menneet. Lausunnossa korostetaan näistä syistä sitä, että B:n kertomuksen luotettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon muu ulkopuolinen näyttö.

87. Edellä selostetut B:n kertomuksen luotettavuuteen liittyvät epävarmuustekijät ovat myös näkökohtia, jotka tukevat toista hypoteesia. B:llä on ollut mahdollisesti tarve ymmärtää, miten hänen isänsä kuoli, ja sen mukaisesti tarve luoda itselleen selitys sille, miten surmaaminen tapahtui. AA:n ja MA:n ei ole näytetty vaikuttaneen B:n kertomusten yksityiskohtiin.

88. Edellä mainitun lausunnon konsultoijaksi merkitty psykologian tohtori JCK on hovioikeudessa arvostellut voimakkaasti lausunnon laatimisessa käytettyjä menetelmiä. JCK on korostanut, että lasten kuulemisen toteuttaminen on eri asia kuin kertomusten luotettavuuden arvioiminen, mikä edellyttää tieteellistä taustaa ja erikoistumista. JCK:n mukaan lausunnossa 19.12.2011 käytetty CBCA-menetelmän kriteeristö ei sovellu, jos kyse on valemuistosta. Jos kertomukseen sisältyy sekä epärealistisia että realistisia osia, ei kertomuksen itsensä perusteella voida arvioida sen totuudenmukaisuutta. JCK on pitänyt epäuskottavana, että B:n kertomus olisi totta. JCK:n käsityksen mukaan B:n kertomuksen luotettavuutta heikentäviä seikkoja ei ole otettu riittävässä määrin huomioon. Psykologian tohtori KF:n ja soveltavan psykologian professori PS:n näkemysten mukaan B:n oikeuspsykologisiin haastatteluihin sekä vuoden 2009 että 2011 osalta on sisältynyt johdattelua sekä muita epäkohtia, jotka ovat voineet vaikuttaa kertomusten sisältöön vääristävästi. Lisäksi kertomuksiin on sisältynyt epärealistisia piirteitä (ks. kirjallinen todiste nro 117, erityisesti s. 33–45 ja 49–54).

89. Äänitutkija TN:n mukaan sellaiset äänet, joita B on kertonut kuulleensa suljetun lastenhuoneen oven takaa, ovat tallentuneet myös samaan paikkaan sijoitettuun keinopäähän 2.12.2011 toteutetussa äänitutkimuksessa ja olleet siten lastenhuoneessa olleiden lasten kuultavissa 1.12.2006. Siltä osin kuin äänet ovat olleet B:lle tuttuja tavanomaisia kodin ääniä, ovat ne olleet hänelle myös hiljaisina helpommin tunnistettavia kuin hänelle aiemmin tuntemattomat äänet (TN:n kertomus ja kirjallinen todiste nro 60).

90. PS on puolestaan tutkimuksessaan (kirjallinen todiste nro 68.1) katsonut, ettei sellaisen monimutkaisen tapahtumaketjun, jonka B on kuvannut kertomuksissaan vuonna 2011, ymmärtäminen pelkästään kuulon varassa ole ollut tämän ikäiselle lapselle mahdollista. PS:n tutkimuksessa oli käytetty 24 seitsemänvuotiasta koehenkilöä, jotka eivät olleet kyenneet ymmärtämään kuulonvaraisesti B:n kertomuksista ilmenevää tapahtumainkulkua muistuttanutta koetilannetta yksittäisiä ääniä lukuun ottamatta. PS:n mukaan tutkimustulokset ovat päteviä, vaikka koetilanteessa ei ollut ollut oikeaa pelottavaa tilannetta vastaavia tunteita mukana. PS on hovioikeudessa kertonut, että mainitut, lasten tunnistamat yksittäiset äänet olivat olleet koehenkilöille tuttuja, kuten oven aukaisemisen ja sulkemisen äänet. PS on lisäksi kertonut, että tieteellisen tutkimustiedon valossa on joitakin viitteitä siitä, että on sinänsä mahdollista painaa kuullun äänen pelkät fysikaaliset ominaisuudet mieleen ensin ja myöhemmin ymmärtää, mistä äänestä on ollut kysymys.

91. Lastenpsykiatrian professori JP on kertonut, että tavanomaisesti kehittyvän lapsen ajattelu alkaa noin 10-vuotiaana muuttua abstraktiotasoltaan siten, että tämä kykenee ymmärtämään aikaisemmin lapsuudessaan kokemiaan asioita uudesta näkökulmasta. B:n, samoin kuin jäljempänä tarkemmin käsiteltävien hänen nuorempien sisarustensa C:n ja D:nkin, kertomusten esille tulemiseen juuri kesällä 2011 on JP:n arvion mukaan voinut vaikuttaa se, että lapset olivat viihtyneet ilmeisen hyvin sijaisvanhempiensa AA:n ja MA:n luona, ja takaisin muuttaminen tutkintavankeudesta vapautuneen Anneli Auerin luokse oli noussut tuolloin esille. JP:n mukaan B:n kertomus vuonna 2011 vaikuttaa spontaanilta, aidolta ja se sisältää yksityiskohtia. JP ei ollut havainnut erityistä johdattelua kuulemistilanteessa. JP oli nähnyt B:n kertomuksen videolta kerran. Lapsilla ei JP:n mukaan ollut ollut tarvetta puhua tapahtumista tätä ennen, koska heidän olosuhteensa olivat olleet hyvät sijaisperheessä.

Hovioikeuden johtopäätökset B:n kertomusten luotettavuudesta

92. Hovioikeudessa on esitetty niin syyttäjien kuin Anneli Auerinkin nimeämää psykologiseen tai psykiatriseen asiantuntemukseen perustuvaa todistelua B:n edellä selostettujen kertomusten luotettavuudesta. Vaikka tällaiset arviot eivät sidokaan tuomioistuimen todistusharkintaa, ne voivat tuoda siihen arvokkaan lisän (ks. KKO 2013:97 ja 2014:48).

93. Esitetyn näytön valossa on sinänsä mahdollista, että B on kyennyt myöhemmin tunnistamaan ainakin osan niistä äänistä, joita hän on kuullut yöllä 1.12.2006. Kyseeseen tulevat erityisesti hänelle tutut kodin arkipäiväiset äänet, kuten ovien avaamiseen tai sulkemiseen liittyvät äänet. Uskottavana ei voida kuitenkaan pitää sitä, että B olisi pystynyt vuosia myöhemmin luotettavasti yhdistämään tietyt äänet juuri veitsellä lyömisestä seuranneiksi varsinkin olosuhteissa, joissa veitsellä lyöntiin on samanaikaisesti väistämättä sekoittunut tekoon ja uhrin ääntelyyn liittyviä muita ääniä. On myös huomattava, että nämä äänet ovat kuuluneet noin kymmenen metrin etäisyydeltä takkahuoneesta, joka ei ole kokonaisuudessaan avoin olohuoneeseen, ja että B:n makuuhuoneen ovi on mahdollisesti ollut kiinni. On epätodennäköistä, että A:lla olisi ollut jokin vain hänelle ominainen tapa nostaa veitsi pöydältä, jonka äänen B olisi kyennyt tunnistamaan.

94. B:n väite siitä, että hänen 9-vuotias vanhempi sisarensa A olisi ollut jollakin tavalla osallinen isänsä surmaamiseen on jo lähtökohtaisesti arvioiden epäuskottava. A:n olemus ja esiintyminen videotallenteella 1.12.2006 sekä hänen hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenevä käyttäytymisensä puhuvat täysin tätä väitettä vastaan, kuten myös A:n ja Anneli Auerin välinen tapaaminen 6.10.2009.

95. Jukka Lahden pään vammat eivät viittaa siihen, että ne olisi aiheutettu B:n käsityksen mukaisesti vasaralla, eikä sellaista vasaraa, joka liittyisi Jukka Lahden kuolemaan, ole löydetty. Rikospaikalta löytyneet ruskeankirjavat tekokuidut voisivat värinsä puolesta olla peräisin B:n mainitsemista "kamalista ruskeista pyyhkeistä", mutta poliisi ei ole etsinnöistään huolimatta tällaisia pyyhkeitä löytänyt, kuten ei myöskään B:n kuvailemia kilpiäkään. MM on kertonut käyneensä surmayönä takapihan pihavarastossa, jossa ei ollut ollut mitään tekoon liittyviä esineitä, kuten ei myöskään tutkituissa talon sisätiloissa, autotallissa, pihalla olleessa autossa eikä myöskään talon tai läheisen rivitalon roska-astioissa. Pyyhkeistä ja puusta valmistetuilla kilvillä varustautuminen Jukka Lahden surmaamiseen ei ole muutoinkaan uskottavaa.

96. B:n kertomuksen luotettavuutta arvioitaessa on erityistä huomiota kiinnitettävä siihen, onko Jukka Lahden surmaaminen voinut tapahtua B:n kertomalla tavalla. Esitetty rikostekninen näyttö ei tue B:n kertomusta. B:n kertomus on ristiriidassa seuraavien jäljempänä vielä selostettavien teknisessä rikostutkinnassa selvitettyjen seikkojen sekä hätäkeskuspuhelutallenteelta kuultavien tapahtumien kanssa :

1. B:n mukaan hätäkeskuspuhelu oli soitettu pari minuuttia sen jälkeen, kun Jukka Lahden äänet olivat loppuneet. Hätäkeskuspuhelun aikana kuultavat Jukka Lahden äänet oli B:n mukaan soitettu nauhurilta ja tapahtumat olivat ikään kuin alkaneet alusta. B on kertonut jo kertaalleen lakanneiden ikkunan rikkoutumisen äänien toistumisesta yhtä aikaa isänsä huutojen ja äitinsä puhelimessa olemisen aikana. Tämä on ristiriidassa hätäkeskuspuhelutallenteesta esitettyjen tutkimusten kanssa, joiden mukaan hätäkeskuspuhelutallenteelta ei ole kuultavissa nauhurin käyttöön liittyviä ääniä, eikä myöskään sellaisia ääniä, jotka liittyisivät Jukka Lahteen veitsellä kohdistettavaan väkivaltaan, tai takkahuoneen takaoven avaamis- ja sulkemisääniä taikka lasin rikkomiseen liittyviä ääniä. Hätäkeskuspuhelutallenteen alussa ei kuulu ensimmäisten 20 sekunnin aikana mitään Jukka Lahden ääniä.

2. Teknisessä rikostutkinnassa selvitettyjen seikkojen perusteella ei ole ilmeistä, että Jukka Lahtea olisi lyöty päähän tylpällä esineellä hänen nukkuessaan sängyssä. Sängyssä, lakanoissa, tyynyssä, tyynyliinoissa tai seinissä ei ole myöskään sellaisia verijälkiä, jotka viittaisivat siihen, että Jukka Lahtea olisi lyöty veitsellä hänen maatessaan sängyssä nukkumassa.

3. Takkahuoneen ovea ei ole esitetyn selvityksen mukaan avattu ja suljettu ikkunan rikkomisen jälkeen. Ikkuna on esitetyn selvityksen mukaan rikottu ulkoapäin. Lasinpalasia on runsaasti ovessa vielä alaosastaan kiinni olevan sisäverhon päällä. Terassilla oleva puutarhatuoli on niin lähellä ovea, että sen asettaminen paikoilleen oven sulkemisen jälkeen on epätodennäköistä.

4. Takkahuoneen oven läheisyydessä olevilla ulko- ja sisäpuolen lattiapinnoilla tai ovimatolla ei ole verisiä kengänjälkiä. Tämä puhuu sitä vastaan, että Anneli Auer olisi teon jälkeen sulkenut takkahuoneen oven. Sen sijaan teknisessä rikostutkinnassa on tehty havaintoja, jotka viittaavat siihen, että takkahuoneesta on poistuttu rikotun ikkunan kautta.

5. Takkahuoneessa tai Jukka Lahdessa ei ole havaittu A:han viittaavia seikkoja. A:ssa ei ole todettu veri- tai muitakaan tekoon viittaavia jälkiä.

97. B:n kertomuksen mukaan hätäkeskuspuhelu oli soitettu pari minuuttia sen jälkeen, kun Jukka Lahden äänet olivat lakanneet. Anneli Auer oli tätä ennen sulkenut takkahuoneen oven ja tullut sisälle taloon. B:n kertomus jättää avoimeksi sen, millä tavalla Anneli Auerin olisi ollut mahdollista surmata Jukka Lahti siten, ettei häntä kyetä teknisessä rikostutkinnassa liittämään tekoon, ja millä tavalla B:n kuvaamassa lyhyessä ajassa olisi ollut mahdollista tehdä tarvittavat lavastustoimenpiteet. B:n kertomus ei tue syyttäjien keskeistä väitettä siitä, että kyse olisi perheriidan jälkeisestä henkirikoksesta. B ei ollut kuullut vanhempiensa välistä riitelyä. B:n mukaan vanhemmat olivat yleensä huutaneet toisilleen "ihan kauheesti", jos he olivat riidelleet.

98. B:n omaa kertomusta lukuun ottamatta asiassa ei ole tullut ilmi lainkaan viitteitä siitä, että Anneli Auer olisi kohdistanut Jukka Lahteen voimakasta fyysistä väkivaltaa ennen 1.12.2006 tapahtunutta. B:n kuvaukset halolla päähän lyömisestä, sängyn alle potkimisesta ja veitsellä uhkaamisesta muistuttavat yksityiskohdiltaan silmiinpistävästi sitä, mitä Jukka Lahden kuolemasta on vuonna 2011 ollut yleisesti tiedossa.

99. On selvää, että isän väkivaltainen kuolema on ollut traumaattinen kokemus 7-vuotiaalle B:lle. Hänen 12-vuotiaana ilmaisema käsityksensä äitinsä ja vanhimman sisarensa yhdessä toteuttamasta surmatyöstä on tullut ilmi melko pian sen jälkeen, kun Vaasan hovioikeus oli tuomiollaan 1.7.2011 nro 811 hylännyt Anneli Aueria vastaan ajetun syytteen Jukka Lahden murhasta tai taposta. On ymmärrettävää, että B:llä on ollut tarve selittää itselleen isänsä kuolema ja siihen johtaneet tapahtumat. Anneli Auerin tuomitseminen Jukka Lahden murhasta käräjäoikeudessa vuonna 2010 sekä siihen liittynyt julkisuus ovat voineet myös osaltaan vaikuttaa siihen, millä tavalla B on toisaalta suhtautunut äitiinsä ja toisaalta pyrkinyt ymmärtämään isänsä kuolemaan johtaneita tapahtumia. Toisaalta B on hovioikeuden vapauttavan tuomion jälkeen voinut pelätä sitä, millaisiksi hänen hyvät asumisolosuhteensa sijaisvanhempien luona muuttuvat, jos hän muuttaa Anneli Auerin luokse. Vailla merkitystä ei ole sekään, että Anneli Auerin on Turun hovioikeuden lainvoimaisella tuomiolla 27.6.2013 nro 1337 katsottu syyllistyneen useisiin lajissaan vakaviin pahoinpitely- ja seksuaalirikoksiin vuosien 2007–2009 aikana.

100. Hovioikeus katsoo asiassa esitetyn näytön perusteella olevan poissuljettua, että A olisi osallistunut Jukka Lahden surmaamiseen. Kun otetaan huomioon kertomusten luotettavuuteen liittyvät epävarmuustekijät ja kertomusten ristiriita teknisen rikostutkinnan tulosten kanssa, B:n kertomukset eivät tue miltään osin Anneli Aueria vastaan ajettua syytettä.

C:n ja D:n kertomukset

C:n kertomus

101. Vuonna 2002 syntynyt C on videotallenteille tallennetuissa oikeuspsykologisissa haastatteluissa 17.8., 19.8. ja 24.8.2011 kertonut muun ohessa kuulohavainnoistaan yöllä 1.12.2006. Samassa huoneessa B:n kanssa nukkumassa ollut C oli herännyt lasinsirpaleiden ääniin ja kuullut lisäksi kolahdusten, raahauksen, tömähdysten, metallisen kolauksen, vesihanan päällä olemisen, kepillä ilmaan huitomista muistuttavia ("viuh, viuh"), veitsen pöydältä ottamisen, Jukka Lahden rääkäisyn, hiljaisten kävelyaskelten, "sipsutuksen", juoksuaskelten, "hiippailun" ja puhelinsoiton ääniä. Hän oli kuunnellut ääniä B:n kanssa korvat seinässä.

102. C on lisäksi kertonut kuulleensa A:n muutaman kerran puhuneen noin puoli vuotta ennen Jukka Lahden kuolemaa ikkunasta tulevasta "rosvosta", "tappajasta" tai "murhaajasta", joka "tykkää erityisesti aikuisist miehist" ja joka heiluu puukon kanssa. A oli tällöin myös näyttänyt takapihan ovea. Yöllä 1.12.2006 C oli kuullut, kuinka A oli pyytänyt Anneli Auerilta anteeksi tämän rintaan vahingossa tekemäänsä haavaa. A oli kertonut C:lle "murhaajan" käyttäneen suojanaan pahvisia kilpiä, joihin oli liimattu ja myös teipattu ruskeat pyyhkeet. Kilpiin oli tehty pahvista kahvat. A oli myös kertonut C:lle surmanneensa Jukka Lahden yhdessä Anneli Auerin kanssa.

103. C on kertonut, että A oli piirtänyt Jukka Lahden surmaamiseen viittaavia piirustuksia ennen ja jälkeen 1.12.2006. C:n mukaan Anneli Auer oli käskenyt kertomaan, että "paha rosvo" oli tullut taloon ja surmannut Jukka Lahden.

104. Anneli Auerin ja A:n välisissä keskusteluissa Anneli Auer oli C:n kuullen kertonut Jukka Lahden surmaamiseen liittyen seuraavaa:

1. Anneli Auer ja A olivat käyttäneet Jukka Lahden vaatteita ja Anneli Auer Jukka Lahden kenkiä yöllä 1.12.2006.

2. Anneli Auer ja A olivat surmanneet Jukka Lahden.

3. Anneli Auer ja A olivat raahanneet Jukka Lahden lopussa sängyn alle.

4. Anneli Auer ja A olivat tuoneet sorakiviä sisätiloihin.

5. A oli raapinut Jukka Lahden jalkoja.

6. Jukka Lahtea oli lyöty päähän puukolla ja vasaralla.

7. Anneli Auer oli rikkonut ulko-oven.

8. A oli hakenut keittiöstä veitsen ja Anneli Auer vasaran.

9. Anneli Auer oli ottanut Jukka Lahden verta purkkiin surmayönä.

10. Anneli Auer oli jälkeenpäin sanonut, että D oli nukkunut ensimmäistä kertaa B:n ja C:n huoneessa tuona yönä, koska "silloin ne murhas sen isän".

105. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikön 19.12.2011 päivätyssä lausunnossa (kirjallinen todiste nro 104) on arvioitu C:n oikeuspsykologisten haastatteluiden luotettavuutta siltä osin kuin kyse on Jukka Lahden surmaamiseen liittyvistä kertomuksista neljän hypoteesin valossa. Ensimmäistä hypoteesia siitä, että C:n kertomukset Anneli Auerin ja A:n osallisuudesta Jukka Lahden kuolemaan perustuvat hänen todellisiin muistikuviinsa siitä, mitä hän oli kuullut tapahtuvan kotonaan isänsä kuolinyönä, on lausunnon mukaan ollut vaikea arvioida. Toisena esitetyn vaihtoehdon siitä, että C olisi kuullut erilaisia selityksiä isänsä kuolemasta ja olisi sisäistänyt kuulemansa omiin muistoihinsa, on katsottu saavan tukea. Lausunnon mukaan oli vaikuttanut siltä, että C oli saanut isoveljeltään B:ltä vaikutteita kertomuksiinsa murhayön tapahtumista. Kolmas hypoteesi siitä, että C:n sijaisvanhemmat olivat tahallisesti tai tahattomasti vaikuttaneet C:hen siten, että hän oli kertonut tarinan Anneli Auerin ja A:n syyllistymisestä surmatyöhön, ei ole saanut tukea. Myöskään neljännestä hypoteesista, jonka mukaan C olisi keksinyt sanotut kertomukset, koska hän ei ollut halunnut muuttaa takaisin äitinsä luokse, ei ollut tullut esiin viitteitä.

D:n kertomus

106. Vuonna 2004 syntynyt D on oikeuspsykologisissa haastatteluissa 18.8. ja 23.8.2011 kertonut muun ohessa siitä, mitä Anneli Auer ja A olivat kertoneet hänelle yön 1.12.2006 tapahtumista. Anneli Auer ja A olivat raahanneet, viiltäneet ja lyöneet puukolla Jukka Lahtea. Lisäksi he olivat lyöneet häntä neljä kertaa vasaralla päähän. Jukka Lahden silmiin oli heitetty hiekkaa, minkä lisäksi häntä oli heitetty kivillä. Anneli Auer ja A olivat suunnitelleet tekoa vuoden ajan.

107. AA:n ja MA:n kertomuksista on käynyt ilmi, että D oli ensimmäisenä lapsista heinäkuun lopulla 2011 ilmaissut tietävänsä jotakin Jukka Lahden surmaamisesta.

Hovioikeuden johtopäätökset C:n ja D:n kertomuksista

108. C on ollut Jukka Lahden saadessa surmansa noin 4 vuoden ja 10 kuukauden ja D noin 2 vuoden ja 5 kuukauden ikäinen. Se, mitä edellä on todettu B:n kertomuksesta ja sen yhteensopimattomuudesta muun asiassa esitetyn todistelun kanssa, pätee myös hänen kahden nuoremman sisaruksensa kertomuksia arvioitaessa. Kertomukset sisältävät B:n kertomuksen tavoin seikkoja, jotka eivät saa tukea poliisin teknisessä rikostutkinnassa hankkimasta selvityksestä. Takkahuoneen lattiassa olevat verijäljet huomioon ottaen Jukka Lahtea ei ole raahattu surmaamisen jälkeen takkahuoneessa, kuten kertomuksissa väitetään. Takkahuoneesta ei ole myöskään löydetty soraa, kiviä tai hiekkaa. Jukka Lahden jaloissa ei ole ollut raapimisen aiheuttamia jälkiä tai vammoja, eikä hänessä ole todettu myöskään sellaisia vammoja, jotka liittyisivät kivillä heittelyyn. Jukka Lahden silmissä ei ole ollut hiekkaa. Edellä todetulla tavalla on poissuljettua, että A olisi yhdessä Anneli Auerin kanssa surmannut Jukka Lahden. C:n ja D:n kertomukset vaikuttavat vahvasti, niiden sisällöt ja lasten iät huomioon ottaen, perustuvan B:ltä saatuihin vaikutteisiin. Kertomukset eivät tue syytettä lainkaan, eikä niiden perusteella voida tehdä johtopäätöksiä siitä, onko Anneli Auer syyllistynyt syytteessä kuvattuun tekoon.

Anneli Auerin motiivi ja kyky Jukka Lahden surmaamiseen

109. Todistaja OP on kertonut kurssitoveristaan Jukka Lahdesta ja tämän perhe-elämästä saamistaan tiedoista asiaan vaikuttavilta osin samoin kuin käräjäoikeuden tuomion sivulla 42 on selostettu. Kertomus viittaa siihen, että Anneli Auerin ja Jukka Lahden parisuhteeseen on liittynyt ainakin jonkinlaisia ongelmia ja että Anneli Auer olisi käyttäytynyt väkivaltaisesti lapsiaan kohtaan. OP:n kertomus ei kuitenkaan anna aihetta tehdä sellaista johtopäätöstä, että Jukka Lahti olisi pelännyt Anneli Aueria oman terveytensä ja henkensä puolesta. OP:n kertomuksen perusteella ei voida päätellä, että Anneli Auerilla olisi 1.12.2006 ollut motiivi surmata puolisonsa syytteessä kuvatulla raa'alla ja julmalla tavalla. Teko on ollut tavanomaiseen perheväkivaltatilanteeseen nähden poikkeuksellisen törkeä.

110. Anneli Auer on edellä mainitusta, lainvoiman saaneesta Turun hovioikeuden tuomiosta 27.6.2013 nro 1337 ilmenevin tavoin tuomittu vakavista seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksista, joihin rikoksiin hän on syyllistynyt Jukka Lahden kuoleman jälkeen. Sanottu tuomio tukee osaltaan käsitystä siitä, että Anneli Auerilla on ainakin Jukka Lahden kuoltua ollut taipumusta väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Tämän asian pääkäsittelyssä esille nostettujen psykologisten arvioiden mukaan väkivaltainen käyttäytyminen on yleensä pikemminkin osa persoonallisuutta kuin traumaperäistä. Turun hovioikeuden edellä mainitusta tuomiosta ja sen liitteenä olevasta Varsinais-Suomen käräjäoikeuden tuomiosta 29.6.2012 nro 3748 ilmenee lisäksi, että Anneli Auer on syyllistynyt Jukka Lahden kuoleman jälkeen myös laittomaan uhkaukseen. Anneli Auerin syyksi on luettu, että hän oli uhannut lyödä sanotun rikoksen asianomistajaa, mikäli tämä kertoo "Ulvilan todelliset tapahtumat".

111. Anneli Auerin syyksi Turun hovioikeuden tuomiossa 27.6.2013 nro 1337 luetuilla 1.12.2006 jälkeen tehdyillä rikoksilla ei voi olla ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa, onko Anneli Auerin näytetty surmanneen Jukka Lahden. Hänen syykseen luettujen rikosten tekotapa ei ole sellainen, että sen perusteella voitaisiin tehdä johtopäätöksiä hänen syyllisyydestään tässä tapauksessa.

Naapurin havainnot valaistuksesta

112. Todistaja AR on kertonut hovioikeudessa havainneensa yöllä 1.12.2006 pyykin kuivaamiseen liittyneitä toimia suorittaessaan, että naapurissa sijainneessa Anneli Auerin ja Jukka Lahden talossa olivat olleet kulmahuoneessa, ja myös muissa huoneissa, valot päällä sekä noin kello 00.50 että noin kello 01.00, mitä seikkaa hän oli ihmetellyt vaimolleenkin. AR:n on häntä esitutkinnassa 3.5.2007 kuulusteltaessa kirjattu tästä poiketen muistaneen, että kello olikin ollut tuolloin 00.30. AR on esitutkinnassa 9.10.2011 kertonut kellonajoista vastaavasti kuin hovioikeudessa ja selittänyt aiemman lausumansa johtuneen siitä, ettei hän ollut ajatellut kellonajan olevan "niin tärkeä asia". Ottaen huomioon, että AR oli kertomallaan tavalla saanut heti seuraavana aamuna poliisin paikallaolon johdosta tiedon Jukka Lahden kuolemasta, ei ole aihetta epäillä, etteikö kyse olisi juuri puheena olevana yönä tehdyistä havainnoista. Hovioikeus pitää AR:n havaintoa valojen päällä olosta sinänsä luotettavana. Sen perusteella ei voida kuitenkaan päätellä täysin luotettavasti, koska valot ovat olleet päällä Anneli Auerin ja Jukka Lahden takkahuoneessa. Näin ollen AR:n kertomuksen perusteella ei voida katsoa näytetyksi muuta kuin se, että Anneli Auerin ja Jukka Lahden talon valaistus ei ole ollut ainakaan kauttaaltaan sammutettuna puolenyön jälkeen, kuten Anneli Auer on kertonut. AR:n kertomuksen perusteella ei voida päätellä, mistä syystä ja kuinka kauan valot ovat olleet päällä. Anneli Auerin kertomus siitä, että hän ja Jukka Lahti olivat menneet nukkumaan puolenyön aikaan, voi AR:n lyhyen ajan kuluessa tekemistä havainnoista huolimatta pitää sinänsä paikkansa. AR on esitutkinnassa 9.10.2011 lisäksi kertonut, että "Lahden asunnon terassin oven lasi on tällöin ollut ehjä". AR:n kertomus talossa päällä olevista valoista ei joka tapauksessa tue väitettä Anneli Auerin ja Jukka Lahden välisestä riidasta. Kukaan Anneli Auerin perheen lapsista ei ole kertonut vanhempien välisestä riidasta yöllä 1.12.2006. Samoihin aikoihin ulkona tupakoimassa ollut Anneli Auerin naapuri MKT ei ole kertonut hovioikeudessa tehneensä erityisiä havaintoja Anneli Auerin talon valoista tai tapahtumista. Sen sijaan MKT oli tehnyt havainnon alueella liikkuneesta henkilöautosta.

Todistaja PK:n kertomus ulkopuolisen tekijän tunnustuksesta

113. Fysioterapiapalveluja Ulvilassa tarjonnut PK on kertonut hovioikeudessa, että hänen pitkäaikainen potilaansa oli hoitokerralla 16.1.2007 tunnustanut tehneensä "hirveän teon", jonka vuoksi hänet "täytyisi panna linnaan". Potilas oli jo syys-lokakuussa 2006 kertonut heräilevänsä keskellä yötä kello 02.00–03.00 saaden päähänsä käskyjä tästä "hirveästä teosta". Potilaalla oli ollut vuoden 2007 tammikuusta lukien yhteensä 15 hoitokertaa, joista jokaisella hän oli kertonut lisää yksityiskohtia asiasta, kuten käyttämistään pakoreiteistä ja siitä, kuinka hän oli päässyt nousemaan puutarhatuolilta rikotusta ikkunasta sisään hansikkaat kädessään. Potilas oli kauhistellut tekoaan muttei ollut kertonut siitä tai käyttämistään tekovälineistä tarkempia yksityiskohtia. Pitkään työttömänä ollut potilas oli työskennellyt samassa työpaikassa kuin Jukka Lahti, ja hän oli ollut katkera hänet irtisanoneelle henkilölle. Näiden kertomusten perusteella PK oli päätellyt, että potilas oli surmannut Jukka Lahden.

114. PK on antanut potilaastaan seuraavat tuntomerkit: 183–185 senttimetriä pitkä, hoikahko mieshenkilö ja liikunnallinen. Potilaalla oli ollut psyykkisiä ongelmia.

115. PK on ilmoittanut tunnistavansa hätäkeskuspuhelutallenteelta sanotun potilaansa äänen. PK:n naurahdettua 30.10.2006 potilaansa kasvattamalle parralle oli tämä saanut silmittömän aggressiivisen raivokohtauksen, jolloin potilas oli ollut tulossa PK:n päälle. Tässä yhteydessä potilas oli tuottanut vastaavia ähkäisyksi luonnehdittavissa olevia ääniä kuin tallenteelta on kuultavissa. Potilaalla ei ollut ollut partaa enää 16.1.2007, jolloin hoitoja oli jatkettu. Alun perin PK oli kiinnittänyt huomiota näihin ääniin katsoessaan kesäkuussa 2014 Ulvilan surmasta kertovaa dokumenttielokuvaa, jossa oli esitetty osia hätäkeskuspuhelutallenteesta. Elokuvan ohjaaja oli antanut tämän jälkeen PK:lle mahdollisuuden tallenteen kuuntelemiseen kokonaisuudessaan. PK oli kuulunut niin sanottuun "tiimiin", johon oli kuulunut elokuvan ohjaajan lisäksi kaksi muuta jäsentä ja jossa oli keskusteltu muun muassa siitä, miksi poliisi ei ollut uskonut PK:ta esitutkinnassa.

116. PK oli kuulusteluissa syyskuussa 2007 puhunut TS:lle potilaastaan ja tämän parrasta sekä PK:lle kerrotuista pakoreiteistä, mitä asioita ei ollut kuitenkaan tutkittu. PK oli kuullut toiselta potilaaltaan, että Pääskyntien naapurustossa lähellä surmapaikkaa oli pari viikkoa ennen Jukka Lahden surmaamista nähty kahdessa talossa kulkevan aamuyöllä viiden aikaan täyspartainen mies, joka oli soittanut ovikelloa ja kysynyt, oliko kukaan talon väestä töissä Outokummulla. Hovioikeus toteaa, että PK:n mukaan taloissa kiertänyt henkilö oli tällä viitannut Jukka Lahden työpaikkaan.

117. PK:n mukaan TS oli kertonut hänelle, että poliisi oli ottanut tapahtumapaikan lähistöltä talteen sorkkaraudan ja että PK:n potilaaseen kohdistettu tutkinta olisi päätetty tämän TS:ään puolisoineen kohdistamien uhkausten vuoksi. TS on hovioikeudessa kiistänyt kummankin tiedon paikkansapitävyyden.

118. PK on tunnistanut hovioikeuden pääkäsittelyssä käsillä olleen fileerausveitsen omasta taloudestaan kadonneeksi. Veitsen terän kärki oli katkennut hänen nostettuaan sillä puuhellan levyä. Veitsen kahvaan oli tullut yksi sulamisjälki, kun veitsi oli ollut lappeellaan kuumalla paistinpannulla. PK oli teroittanut veistä puikkoviilalla. PK:n puoliso oli ottanut veitsen käytettäväksi remonttitöissään. Veistä oli säilytetty työkalulaatikossa avoimessa autokatoksessa, josta se oli kadonnut touko-kesäkuun vaihteessa 2006 potilaan käydessä PK:n asunnolla. Havaittuaan lehtikuvista, että Jukka Lahden surmaan liittynyt veitsi oli ollut samanlainen, PK oli ilmoittanut asiasta poliisille jo vuonna 2007. Tästä ei ollut tehty merkintöjä hänen kuulustelustaan laadittuun pöytäkirjaan. PK:ta 21.9.2007 kuulustelleen TS:n mukaan PK ei ollut kertomallaan tavalla ottanut asiaa esille vielä vuonna 2007.

119. Poliisi on kuulustellut PK:ta asiassa ensimmäisen kerran 21.9.2007. Kirjallisena todisteena nro 141 esitetystä PK:n poliisille lähettämästä sähköpostiviestistä 20.7.2007 ilmenee, että hän on ollut yhteydessä poliisiin viimeistään kesällä 2007.

120. Kirjallisena todisteena nro 142 esitetystä poliisin teknisen rikostutkinnan pöytäkirjasta 2400/R/338/03/TEK käy ilmi, että PK on keväällä 2005 ja kesällä 2013 ilmoittanut poliisille, että hänen sukulaisensa oli tunnustanut hänelle syyllistyneensä henkirikokseen eräässä kadonnutta henkilöä koskevassa toisessa tapauksessa. Hovioikeus toteaa, ettei kyseistä henkirikosta ole syyttäjien ilmoituksen mukaan selvitetty.

Hovioikeuden johtopäätökset PK:n kertomuksesta

121. PK on tuonut esille väitteensä Jukka Lahden surmaamisen hänelle tunnustaneesta potilaastaan poliisille aikana, jolloin Anneli Aueria ei vielä ollut epäilty aviomiehensä surmaamisesta. PK:n kertomuksen uskottavuutta ei siten voida katsoa rasittavan epäily ainakaan siitä, että hänen pyrkimyksenään olisi totuudenvastaisella kertomuksella estää Anneli Auerin tuomitseminen sanotusta rikoksesta. Sillä, että PK on kertonut esitutkinnassa ja hovioikeudessa sekä kirjoittamassaan sähköpostiviestissä 20.7.2007 jossain määrin ristiriitaisesti potilaallaan eri aikoina olleesta parrasta, ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa PK:n kertomuksen näyttöarvoa.

122. PK:n väite siitä, että hän olisi kyennyt tunnistamaan hovioikeuden pääkäsittelyssä soitetulta hätäkeskuspuhelutallenteelta ähkäisyn, joka on ollut vastaava kuin hänen potilaansa kahdeksan vuotta aikaisemmin tuottama, on lähtökohtaisesti arvioiden epäuskottava. Ei ole todennäköistä, että yksittäinen ähkäisy olisi mahdollista luotettavasti liittää yksin korvakuulon perusteella tiettyyn henkilöön. PK:n läsnä ollessa ei ole voitu löytää hätäkeskuspuhelutallenteen sitä kohtaa, jonka äänen PK on kertonut tunnistaneensa. Hovioikeus ei hätäkeskuspuhelutallennetta lukuisia kertoja kuunneltuaan ole havainnut, että tallenteelta olisi PK:n osoittamissa kohdissa kuultavissa sellaisia ähkäisyjä, jotka olisi mahdollista yhdistää johonkin tiettyyn henkilöön.

123. Hovioikeuden havaintojen mukaan PK ei ole ennen fileerausveitsen tunnistamista juurikaan tutustunut hänelle esitettyyn veitseen. Veitsen kahvassa on keskiosan sulamisjäljeksikin tulkittavissa olevan jäljen ohella kahvan päässä jälki, joka muistuttaa sulamisjälkeä. PK ei kuulemisensa yhteydessä ole pyrkinyt edes yksilöimään, minkä veitsen kahvan jäljen perusteella hän oli tunnistanut veitsen omakseen. PK:n kertomuksen näyttöarvoa heikentää myös se, että TS:n mukaan PK ei ollut vielä vuonna 2007 kertonut kadonneesta fileerausveitsestään.

124. Se seikka, että TS on todistajana kiistänyt häneen liittyvien PK:n väitteiden totuudenmukaisuuden, heikentää PK:n kertomuksen uskottavuutta. Uskottavaa ei ole, että TS olisi yhtäältä salannut Jukka Lahden surmaamiseen liittyvän sorkkaraudan löytymisen ja toisaalta kertonut asiasta PK:lle. Myös väite siitä, että poliisi olisi sulkenut henkirikoksen erään tutkintalinjan rikoksesta epäillyn poliisimiestä kohtaan esittämien uhkausten vuoksi ja että tämä poliisimies olisi kertonut asiasta edelleen PK:lle, on epäuskottava.

125. PK:n kertomus on Jukka Lahden surmaamisen ja väitetyn tunnustuksen sisällön osalta epämääräinen ja suurpiirteinen, vaikka kertomus on pakoreittien tiettyjen osuuksien ja potilaan kuvauksen osalta yksityiskohtainen. PK:n kertomus siitä, mitä kautta tekijä oli tarkkaan ottaen poistunut Tähtisentie 54:n tontilta, on epäselvä. Kertomus vaikuttaa perustuvan ratkaisevilta osin ennemminkin PK:n päättelyyn tiedotusvälineissä esillä olleiden tietojen pohjalta kuin siihen, että hänen potilaansa olisi nimenomaisesti tunnustanut surmanneensa Jukka Lahden. PK ei ole osannut kertoa mitään sellaista tekoon tai teko-olosuhteisiin liittyvää potilaaltaan saamaansa tietoa, josta olisi voinut olla tietoinen vain henkilö, joka on ollut tekohetkellä takkahuoneessa ja myös surmannut Jukka Lahden. Nämä ja muut edellä mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo, ettei PK:n kertomus Jukka Lahden surmaamisen hänelle tunnustaneesta potilaastaan ole uskottava. PK:n kertomus ei tue käsitystä ulkopuolisesta tekijästä, ja se on muutoinkin merkityksetön siinä harkinnassa, onko Anneli Auer surmannut Jukka Lahden syytteessä esitetyn mukaisesti.

Anneli Auerin suhtautuminen Jukka Lahden kuolemaan

126. Hovioikeudessa uutena todistajana kuulusteltu SK on kertonut toimineensa sairaanhoitajana Anneli Auerin ollessa hoidettavana Satakunnan keskussairaalassa Jukka Lahden kuoleman jälkeen. Anneli Auer oli itkenyt ja huutanut sairasvuoteensa ääressä, mikä oli saanut SK:n antamaan hänelle rauhoittavaa lääkettä ja hankkimaan asiantuntevaa apua. SK:n käsityksen mukaan Anneli Auer ei ollut vaikuttanut sellaiselta henkilöltä, joka olisi juuri tappanut miehensä. Todistaja JJ:n kertomuksen mukaan Anneli Auer oli purskahtanut itkuun ja vaikuttanut yllättyneeltä JJ:n kertoessa hänelle Jukka Lahden kasvojen murskaantumisesta, kun Anneli Auer oli tiedustellut mahdollisuutta käydä katsomassa Jukka Lahden ruumista. JJ:n mukaan Anneli Auerin reaktio ei ollut ollut näyttelemistä. Poliisimies JT oli tuolloin ollut heidän seurassaan. Todistajana hovioikeudessa kuulusteltu JT ei ole kuitenkaan erikseen kysyttäessä enää muistanut tällaista tilannetta.

127. SK:n ja JJ:n edellä mainitut kertomukset puhuvat sitä väitettä vastaan, että Anneli Auer olisi ollut täysin välinpitämätön Jukka Lahden kuoleman suhteen. Tällä lisäyksellä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden näytön arvioinnin siltä osin kuin se on katsonut, ettei Anneli Auerin rauhallisen käyttäytymisen ilmentämästä suhtautumisesta Jukka Lahden kuolemaan voida tehdä syytteen puolesta tai sitä vastaan puhuvia johtopäätöksiä (käräjäoikeuden tuomio, s. 54).

Esitutkinnan suuntautumisesta ja surmaajan profiloinnista

128. Jukka Lahteen kohdistuneen henkirikoksen esitutkinnassa tutkinnanjohtajana 31.7.2008 saakka toiminut rikoskomisario JJ on kertonut hovioikeudessa, että Anneli Auerin väitetty syyllistyminen sanottuun rikokseen oli otettu alusta lähtien asianmukaisesti huomioon. Hänen alaisuudessaan toimineet tutkijat KK ja JT ovat kertoneet asiasta samansuuntaisesti. Myös rikospaikalle ensimmäisten poliisimiesten joukossa teknistä rikostutkintaa suorittamaan saapunut todistaja MM on kertonut lähteneensä liikkeelle aina, ja myös tässä tapauksessa, "pahimmasta mahdollisesta skenaariosta" eli siitä, että henkirikoksen tekijä on uhrin läheinen. MM oli tämän mukaisesti pyrkinyt ensivaiheessa varmistumaan siitä, oliko talon pesutiloissa peseydytty teon jälkeen. Aiemmin todetulla tavalla MM on itse tutkinut takapihan pihavaraston sekä läheisen rivitalon roska-astiat. Osa JJ:n johdolla asiaa tutkineista poliisimiehistä, nimittäin TS, JK, EK ja MK, on kuitenkin kertomustensa perusteella voinut ainakin mieltää, ettei Anneli Auerin mahdollista osallisuutta Jukka Lahden surmaamiseen ollut tutkinnassa otettu aluksi riittävästi huomioon, varsinkaan teknisessä rikostutkinnassa. Tämä käsitys näille poliisimiehille oli syntynyt, vaikka he olivat itse rikospaikalla ja sen välittömässä läheisyydessä tekemissään etsinnöissä pitäneet silmällä sitä, että Anneli Auer on voinut syyllistyä henkirikokseen. Poliisimiehet olivat heti teon jälkeen ja myöhemminkin etsineet nimenomaan henkirikokseen liittyviä verisiä vaatteita, kenkiä, mahdollisia tekovälineitä ja muuta tekoon liittyvää talosta, autotallista, autosta, roska-astioista ja talon lähiympäristöstä.

129. JJ:n johtaman esitutkinnan oltua vireillä Satakunnan poliisilaitoksella noin kolme kuukautta hän oli kertomuksensa mukaan ottanut yhteyttä keskusrikospoliisiin ja pyytänyt, että esitutkinnan toimittaminen asiassa olisi siirretty keskusrikospoliisille sen vuoksi, ettei sanottu paikallispoliisi ollut käytettävissään ollein resurssein saanut asiaa selvitettyä. Silloinen lääninpoliisijohtaja oli kuitenkin ilmoittanut JJ:lle päättäneensä, ettei esitutkintaa siirretä, ja määrännyt JJ:n jatkamaan tutkinnanjohtajana. JJ:n kertomuksen paikkansapitävyyttä ei ole asiassa esitetyn näytön perusteella syytä epäillä. JJ:llä on voinut tutkinnassa siihen mennessä selvitettyjen seikkojen perusteella olla vahva käsitys ulkopuolisesta tekijästä. Tämä ei kuitenkaan osoita, ettei JJ olisi pitänyt mahdollisena, joskaan ei todennäköisenä, että Anneli Auer on syyllistynyt tutkittavaan henkirikokseen. Joka tapauksessa pyyntö esitutkinnan siirtämisestä keskusrikospoliisille tukee sitä johtopäätöstä, ettei JJ ollut halunnut rajoittaa tutkintaa yksinomaan ulkopuoliseen henkilöön.

130. JJ:n kertoman mukaan useita ulkopuolista tekijää koskevia poliisin tutkintalinjoja oli poissuljettu sillä virheellisellä perusteella, että potentiaalisten epäiltyjen DNA-tunnisteet eivät olleet vastanneet takkahuoneen sängyssä, tyynyjen puoleisessa päädyssä olleesta halosta taltioitua, tuntemattoman mieshenkilön DNA:ta. Niin kuin keskusrikospoliisin lausunnoista ja selvityksestä ilmenee (kirjalliset todisteet nrot 31–32), mainitun DNA:n olikin sittemmin selvitetty olleen peräisin keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa työskennelleeltä tutkijalta.

131. Kun kysymys on henkirikoksesta, jonka tekijästä on epäselvyyttä, on luonnollista, että tutkintalinjoja on ollut useita. Hovioikeus ei voi ratkaistessaan tätä nyt käsillä olevaa syytettä Anneli Aueria vastaan ottaa huomioon muuta kuin sen oikeudenkäyntiaineiston, joka sille on esitetty. Esitutkinnan puutteellisuudet, kuten teknisen rikostutkinnan rajaaminen vain takkahuoneeseen, terassille ja olohuoneen takkahuonetta lähellä oleviin osiin, jättävät avoimeksi esimerkiksi kysymyksen siitä, ovatko tekoon ja tekijään liittyneet ruskeankirjavat tekokuidut olleet peräisin Anneli Auerin taloudesta vai eivät. Samalla tavalla avoimeksi jää kysymys siitä, olisiko tarkemmissa teknisen rikostutkinnan tutkimuksissa ollut tuoreeltaan löydettävissä Jukka Lahden verta talon peseytymistiloista, vaikka poliisin silmämääräisissä tutkimuksissa tällaisia havaintoja ei ollut välittömästi teon jälkeen tehty eikä kirjattu. Myöskään sängyn lakanaan ja patjaan imeytyneen veren määrästä ei ole esitetty tässä oikeudenkäynnissä tarkempaa selvitystä, mikä jättää avoimeksi sen, kuinka kauan Jukka Lahti on maannut verisenä sängyn päällä. Jos tekninen rikostutkinta olisi tehty parhaalla mahdollisella tavalla välittömästi henkirikoksen jälkeen, mikä oli ollut myös esimerkiksi MM:n tarkoitus, tässä oikeudenkäynnissä voisi olla käsillä yhtä hyvin syytettä tukevaa kuin sitä vastaan puhuvaa näyttöä. Edellä lausutulla tavalla esitutkinnan puutteellisuudet eivät voi varsinkaan näin vakavassa rikosasiassa, jota on laajalti käsitelty julkisuudessa jo vuosien ajan, johtaa siihen, että teknisen rikostutkinnan selvitettävissä olleita seikkoja ryhdytään tätä epävarmempien todistuskeinojen, kuten Anneli Auerin nuorimpien lasten kertomusten, perusteella päättelemään vastaajan vahingoksi.

132. JJ:n mukaan Jukka Lahteen kohdistunut surmateko on ollut näennäisen suunnitelmallinen muttei kuitenkaan spontaani. Iältään oletettavasti nuorehko, miespuolinen surmaaja oli kokenut uhrinsa taholta nöyryytystä tai epäoikeudenmukaisuutta, jonka hän oli teollaan pyrkinyt hyvittämään. Tappamisen toteuttaminen uhrin asunnossa, perheen läsnä ollessa, oli viitannut siihen, että kyseessä saattoi olla kosto, jolle tappaja oli halunnut yleisöä. Lukuisat veitsenpistot ennen hengen riistämistä ovat viitanneet siihen, että tekijä oli leikkinyt uhrinsa kanssa kuin "kissa hiiren kanssa". JJ on ilmoittanut käsityksensä perustuvan pitkälti kriminaalipsykologian dosentti HH:n tekijäanalyyseihin, minkä lisäksi hän oli konsultoinut psykiatrian dosentti HML:ää.

133. Hovioikeudessa on kirjallisena todisteena esitetty HH:n 8.12.2006 päivätty muistio "Tekijäanalyysi Jukka Lahteen kohdistuneesta henkirikoksesta" (kirjallinen todiste nro 88). Muistiossa korostetaan, että se on vain suuntaa-antava ja ettei sen perusteella tule sulkea pois epäiltyjä eikä sitä voida käyttää näyttönä ketään vastaan.

134. HH:n analyysi ei viittaa siihen, että Anneli Auer tulisi kyseeseen Jukka Lahden surmaajana. HH:n muistion merkitystä syytettä vastaan puhuvana todisteena heikentää kuitenkin se, ettei siinä ole otettu huomioon sitä vaihtoehtoa, että Jukka Lahden olisikin surmannut hänen aviopuolisonsa. HH:lle muistion laatimista varten annetuissa tiedoissa ei ole nähtävästi lainkaan kyseenalaistettu sitä, että Jukka Lahden on surmannut taloon tunkeutunut ulkopuolinen tekijä. Lisäksi HH:lle on kerrottu Jukka Lahden työstä ja niistä irtisanomisjärjestelyistä, joissa tämä oli ollut mukana. HH on sinänsä laajaan tutkimusaineistoon ja ulkomaisten asiantuntijoiden konsultointiin perustuvassa analyysissaan eritellyt vuosina 1997–2003 tapahtuneista henkirikoksista analysoitaviksi näin ollen vain sellaiset selvitetyt henkirikostapaukset, joissa täysi-ikäinen miesuhri on löydetty kotoaan, joka ei ole ollut tekijän ja uhrin yhteinen. Muistio on laadittu siinä todetuin tavoin siitä HH:lle kerrotusta lähtökohdasta, että koston motiivi on ollut pääasiallisin tutkintaa ohjaava hypoteesi. Muistiossa on todettu, että kostoa voidaan pitää teon varteenotettavana motiivina – "etenkin jos parisuhteeseen liittyvä motiivi voidaan sulkea pois".

135. HH:n näkemykset siitä, millaisia johtopäätöksiä voidaan tehdä Jukka Lahden surmaamisen tekotavasta ja teossa käytetyn väkivallan määrästä, eivät ole perustuneet olettamukseen ulkopuolisesta tekijästä. HH:n mukaan useiden kymmenten pisto- ja viiltohaavojen aiheuttaminen ilmentää raivotilaa, johon on yleensä syynä mustasukkaisuus, huumeet tai psyykkinen sairaus. Teräaseella aiheutettujen pistohaavojen ja niiden lukumäärän perusteella voidaan tehdä joitakin johtopäätöksiä uhrin ja tekijän välisestä suhteesta. Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan yli kymmenen teräaseen iskua, pois lukien puolustusvammat, käsittävät teot ovat tyypillisesti perheenjäsenten välisiä ja näiden yleisin motiivi on mustasukkaisuus. Yli 20 teräaseen iskua käsittävissä teoissa, joissa surmattu on ollut mies, on tekijä yleisesti ollut nainen. HH on esitietojen perusteella todennut muistiossaan, että tämä vaihtoehto voitaneen kuitenkin sulkea pois. Yli 20 teräaseen iskun teoissa tekijöiden keski-ikä on ollut noin 30 vuotta. HH:n mukaan kasvot ovat se ruumiinosa, joka symbolisesti edustaa henkilöä. Teoissa, joissa aiheutetaan uhrin kasvojen alueelle lukuisia vammoja, uhrin merkitys henkilönä on tekijälle vähäinen. Uhrin kasvojen vammat esiintyvät yleisimmin skitsofreenikoiden, huumausaineriippuvaisten, persoonallisuushäiriöisten ja harvemmin alkoholiriippuvaisten ja vailla mielenterveydenhäiriötä ja päihderiippuvuutta olevien tekijöiden uhreilla. Kasvojen vammat ovat myös jossain määrin yleisempiä, jos uhri on tekijälle tuntematon kuin intiimi kumppani tai perheenjäsen.

136. Hovioikeus toteaa, että HH:n muistiossaan esittämät näkökohdat siitä, millaisia johtopäätöksiä tekijästä voidaan tehdä teon ja siinä käytetyn väkivallan perusteella, ovat muistiossa todetulla tavalla vain suuntaa-antavia. Niiden perusteella ei voida tehdä riittävän varmoja johtopäätöksiä tässä tapauksessa tekijästä, joka on surmannut Jukka Lahden. Kasvoihin kohdistettu voimakas väkivalta viittaa ulkopuoliseen tekijään. Lukuisat teräaseen lyönnit voivat viitata muistiossa todetulla tavalla läheiseen naistekijään tai ulkopuoliseen tekijään, joka kärsii mielenterveyden häiriöistä, tai ylipäänsä tekijään, jonka teon motiivi on kosto.

137. Niin JJ:n, KK:n kuin MM:nkin kertomukset huomioon ottaen on ilmeistä, ettei poliisi ole esitutkinnan alkuvaiheessa kevein perustein sulkenut Anneli Aueria Jukka Lahden surmaamisesta epäiltyjen ulkopuolelle. Kokeneet poliisimiehet ovat, tietoisina siitä, että henkirikoksen tekijä on usein uhrin läheinen, pitäneet rikospaikkaa tuoreeltaan tarkastellessaan ilmeisenä, että talossa on ollut ulkopuolinen tekijä, joka on surmannut Jukka Lahden. Tätä ensivaiheen havaintoihin ja erityiseen ammattikokemukseen perustuvaa johtopäätöstä ei voida jättää huomiotta, kun harkitaan, riittääkö syyttäjien esittämä näyttö osoittamaan, että Anneli Auer on surmannut Jukka Lahden.

Poliisin salaisista tiedonhankintakeinoista

138. Asiassa on esitetty edellä mainittujen Anneli Auerin ja AA:n välisistä puhelinkeskusteluista telekuuntelussa hankittujen tallenteiden ohella selvitystä poliisin Anneli Aueriin elo-syyskuussa 2009 kohdistamasta peitetoiminnasta sekä hänen asuntoonsa samoihin aikoihin kohdistetusta teknisestä kuuntelusta (kirjalliset todisteet nrot 85 ja 130). Peitetoiminta oli alkanut jo alkuvuodesta 2009 ja se oli jatkunut vielä Anneli Auerin vangitsemisen jälkeenkin lokakuuhun 2009 saakka.

139. Peitehenkilönä toimineen poliisimiehen ja Anneli Auerin ilmeisen läheisiksi muodostuneista väleistä huolimatta peitetoiminnasta laadituista raporteista (kirjalliset todisteet nrot 131–132) ei ilmene mitään sellaista, joka osoittaisi Anneli Auerin syyllistyneen Jukka Lahden surmaamiseen. Peitetoiminnassa oli muun muassa pyritty selvittämään, oliko Anneli Auerin taloudessa ollut sellaista sorkkarautaa, jota olisi voitu käyttää Jukka Lahden surmaamiseen. Tällaisen sorkkaraudan olemassaolosta ei ollut saatu selvitystä.

140. Peitepoliisille oli muodostunut kuva siitä, että Anneli Auer on luonteeltaan sosiaalisesti ujo/arka, hiljainen ja aloitekyvytön. Peitepoliisi oli päätellyt, että Anneli Auer ei viihdy kuin kotonaan ja sielläkin vain lastensa kanssa. Peitepoliisin tietojen mukaan Anneli Auer nukkui T-paidassa ja alushousuissa. Hovioikeudelle esitetyistä asiakirjoista ilmenee, että Anneli Auer oli kertonut Jukka Lahden surmasta peitepoliisille olennaisilta osin samalla tavalla kuin todistelutarkoituksessa. Jukka Lahdesta peitepoliisille oli muodostunut kuva ristiriitaisena persoonana, joka oli ottanut persoonallaan tilan haltuun ja jakanut ihmisten mielipiteitä. Peitepoliisin mukaan Anneli Auerin käytös oli ollut reipasta eikä hänestä ollut näkynyt ulospäin mitään sellaista, josta olisi voinut päätellä hänen syyllistyneen rikokseen. Toisaalta Anneli Auer oli ollut tunteeton asian suhteen ja saattanut naureskella siitä keskusteltaessa.

141. Myöskään Anneli Auerin ja hänen lastensa väliset keskustelut eivät teknisen kuuntelun litterointien (kirjallinen todiste nro 130) perusteella viittaa siihen, että Anneli Auer olisi menetellyt syytteen mukaisesti. Anneli Auerin ja A:n keskusteluista ilmenevät seikat vastaavat sitä, mitä he ovat todistelutarkoituksessa kertoneet tapahtumista. Vaikka Anneli Auer onkin todennut tyttärelleen A:lle, että "ne ei tiedä sitä, mitä me tietää", hän ei ole tässä yhteydessä tarkemmin yksilöinyt, millaisista tiedoista on ollut kysymys. Tämä syyttäjien viittaama Anneli Auerin lainaus on koko asiayhteydessään seuraava: "Mut A ne tekee vaa työtää … huh, pelottaa, ni A kato ne tekee vaa työtää ja yrittää selvittää sitä isin murhaa, ja ne ei tiedä sitä mitä me tietää". Sillä seikalla, että Anneli Auer oli esittänyt lapsilleen arvailuja poliisin heihin kohdistamasta salakuuntelusta jo ennen asunnossa suoritettua kotietsintää, mikä Anneli Auerin hovioikeudessa kertoman mukaan oli ollut pilailua, ei ole syytettä tukevaa tai sitä vastaan puhuvaa merkitystä.

Hätäkeskuspuhelun päättymis- ja alkamisajankohdat sekä poliisin ensipartion saapumisajankohta

142. Anneli Auer on tapahtumayönä 1.12.2006 soittanut hätäkeskukseen. Kirjallisena todisteena hovioikeuden tällä kertaa toimittamassa pääkäsittelyssä ensimmäistä kertaa esitetyn HÄKE-näytön tulosteen (kirjallinen todiste nro 136) mukaan Anneli Auer on soittanut Tähtisentie 54:n lankapuhelimesta 1.12.2006 kello 02.41.50. HÄKE-tulosteen mukaan poliisille on soiton perusteella tehty hälytys kello 02.43.00 tai 02.43.18. Poliisin ensipartio, johon ovat kuuluneet AL ja TH, ovat HÄKE-tulosteen mukaan olleet Tähtisentie 54:ssä kello 02.51.00. Kohteeseen on hälytetty myös muita poliisipartioita mukaan lukien poliisin tekninen rikostutkinta ja poliisikoirapartio. HÄKE-tulosteesta ilmenee, että poliisikoirapartio on tullut paikalle kello 04.19 eli noin puolitoista tuntia Anneli Auerin soittaman hätäkeskuspuhelun jälkeen.

143. Hovioikeus toteaa, että Anneli Auerin hätäkeskuspuhelun alkamisajankohdaksi on hätäkeskuspuhelutallenteen litteroinneissa merkitty eri kellonaika kuin edellä mainittuun HÄKE-tulosteeseen. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnoissa hätäkeskuksen tallentaman neljä minuuttia 20 sekuntia kestäneen puhelun alkamisajankohdaksi on merkitty kello 02.43.21 (ks. esim. kirjalliset todisteet nrot 48 ja 51).

144. Hovioikeuden pääkäsittelyssä ei ole tarkemmin selvitetty, mistä tämä puhelun alkamisajankohtien välinen ero asiakirjoissa johtuu. Yksin HÄKE-tulosteen perusteella ei ole kuitenkaan perusteltua syytä arvioida Anneli Auerin soittaman hätäkeskuspuhelun alkamisajankohtaa toisin kuin asiaa aikaisemmin käsiteltäessä. Hätäkeskuspuhelu on päättynyt kello 02.47.41 (kirjalliset todisteet nrot 48 ja 51).

145. HÄKE-tulosteen mukaan poliisin ensipartio on saapunut Tähtisentie 54:ään kello 02.51.00. AL on kertonut, että ensipartio oli ilmoittanut hätäkeskukseen tämän saapumisajankohdan.

146. Näin ollen ensipartio on saapunut Tähtisentie 54:ään noin kolme minuuttia 20 sekuntia sen jälkeen, kun Anneli Auer on lopettanut hätäkeskuspuhelun. Tänä aikana myös ensipartio on hälytyksen saatuaan ja ajaessaan kohteeseen soittanut poliisiautosta Anneli Auerille. AL on kertonut, että Anneli Auer oli ensipartion soittaman puhelun aikana vahvistanut hälytyksen lähtötiedot. Anneli Auer oli kysynyt, kuinka kauan poliisilta kestää saapua Tähtisentie 54:ään, mihin AL oli vastannut "pari minuuttia". Tarkempaa selvitystä tämän ensipartion soittaman puhelun kestosta ei ole esitetty. Ensipartio oli ollut Porin keskustassa, kauppatorin läheisyydessä, saadessaan tehtävän.

Ovatko hätäkeskuspuhelun taustalta kuuluvat äänet etukäteen nauhoitettuja

147. Anneli Auerin hätäkeskukseen soittamaa puhelua koskevan tallenteen osalta on ensisijassa ratkaistava se, ovatko puhelun taustalta kuuluvat äänet aitoja vai peräisin puhelun taustalla soitetulta etukäteen nauhoitetulta tallenteelta. Mikäli katsotaan, että hätäkeskuspuhelutallenteelta kuuluvat äänet kuvaavat todellista tapahtumien kulkua talossa, luovat ne puitteet puhelun aikaisten tapahtumien arvioimisen ohella sille, kuinka paljon aikaa Anneli Auerilla olisi ollut käytettävissään syytteessä mainittujen Jukka Lahden surmaamisen jälkeisten lavastustoimien suorittamiseen ja häneen itseensä viittaavien jälkien hävittämiseen ennen ensimmäisen poliisipartion saapumista paikalle.

148. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 26.8.2011 päivätyn lausunnon (kirjallinen todiste nro 56) mukaan on mahdollista, että hätäkeskuspuhelutallenteen taustalla kuuluvat Jukka Lahden valitukset ja kolahdukset sekä juoksuaskeleiden äänet ja ovien kolahdukset on nauhoitettu aikaisemmin ja soitettu hätäkeskuspuhelun aikana. Tällöin olisi mahdollista, että uhrin hiljeneminenkin on voinut tapahtua aiemmin, kuten keskusrikospoliisin äänitutkija TN on hovioikeudessa kertonut. Lausunnon mukaan "jos tallennusta on käytetty, selittää se voimakkuuserot näytteellä 26. Uhrin äänet ovat välillä voimakkaita ja kuulostavat tulevan lähempää puhelinta kuin takkahuone, välillä huudot taas ovat vaimeampia. Nämä ns. vaimeammat huudot ovat kuitenkin perustaajuudeltaan korkeita, mikä tutkimustulosten perusteella yleensä liittyy voimakkaaseen äänentuottoon. Vaimeat huudot näytteellä 26 voivat siis olla voimakkaammin tuotettuja kuin ns. voimakkaalta kuulostavat huudot. Nämä em. voimakkuuserot voivat johtua joko siitä, että uhri on liikkunut asunnossa puhelun aikana myös takkahuoneen ulkopuolella, tai siitä, että mahdolliset tallennukset on tehty eri etäisyyksiltä, mahdollisesti eri aikoina ja ne soivat puhelun taustalla." Lisäksi lausunnossa todetaan, että nämä taustaäänet ovat hätäkeskuspuhelutallenteella ajoittain voimakkaampia kuin takkahuoneessa rekonstruktiossa vuonna 2008 tuotetut taustaäänet. Lisäksi lausunnossa kiinnitetään huomiota siihen, että Anneli Auerin repliikki "lähtikse jo" on huomattavasti vaimeampi kuin uhrin huudot ennen ja jälkeen edellä mainitun soittajan repliikin.

149. Amerikan yhdysvaltojen liittovaltion poliisiviranomaisen (Federal Bureau of Investigation; FBI) lausunnon (kirjallinen todiste nro 66) mukaan mikään hätäkeskuspuhelutallenteella ei viittaa siihen, että jotkin äänistä olisivat olleet etukäteen nauhoitettuja ja vain toistettu hätäkeskuspuhelun aikana. Lausunnon mukaan kohdassa 3:14–3:15 kuultavassa äänessä on elektroniseen tapahtumaan viittaavia ominaisuuksia. Myös todistajana kuulusteltu TN on ollut samaa mieltä tallenteen kohdasta 3:14–3:15 ja todennut, ettei tämä lyhytkestoinen ääni voi liittyä ikkunasta poistumiseen.

150. FBI:n lausunnon mukaan askelten lukumäärää tai askeltyyppisiä ääniä tuottaneiden henkilöiden lukumäärää ei ollut pystytty määrittelemään. Lausunnossa todetaan tältä osin, että tuntemattomiin muuttujiin kuuluvat mahdollinen samanaikainen askeltaminen, jalkineiden tyyppi, puhelimen luurin suuntautuminen ja askelten suunta suhteessa puhelimeen. Rekonstruktiotallenteiden osalta lausunnossa todetaan, että nämä äänet olivat olleet huolellisesti tuotettuja. Niissä oli esiintynyt vähän (kilpailevia) hälyääniä, ja äänet olivat olleet kuultavissa. Lausunnon mukaan rekonstruktiossa tuotettujen äänien vertailu hätäkeskuspuhelutallenteiden alkuperäisiin ääniin ei ole antanut ratkaisevia tuloksia. Nämä FBI:n lausunnossa esitetyt näkökohdat on otettava huomioon arvioitaessa hätäkeskuspuhelutallenteelta kuultavia juoksuaskelien ääniä, kuten myös se, että kyse on monotallenteesta, jonka perusteella ei ole mahdollista TN:n mukaan määrittää tallentuneiden äänien tarkkoja suuntia.

151. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 5.10.2011 päivättyjen lausuntojen mukaan hätäkeskuspuhelutallenteelta ei ole voitu todeta Anneli Auerilta takavarikoituihin Hitachi-3D Super Woofer -radiokasettisoittimeen, Denver TCD-21 -radio-CD-kasettisoittimeen tai Panasonic-merkkiseen sanelukoneeseen liittyviä painike- tai käyntiääniä (kirjalliset todisteet nrot 57 ja 58). Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 2.2.2012 (kirjallinen todiste nro 60) mukaan näiden rekonstruktiossa keittiön pöydälle sijoitettujen laitteiden painike- ja kelausäänet olivat tallentuneet hätäkeskusjärjestelmään joko katkoksina tai osittain taikka selvästi kuultavina ääninä.

152. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 19.12.2011 päivätyn lausunnon (kirjallinen todiste nro 59) mukaan Anneli Auerin HP DV5 ja HP DV6000 -merkkisillä kannettavilla tietokoneilla sekä Anneli Auerin Wings-pöytätietokoneella oli ollut tallennettuna äänitiedostoja, joihin liittyen äänen korkeutta ja nopeutta oli muokattu. Lausunnon johtopäätös on ollut, että äänitiedostojen muokkaaja on pystynyt käyttämään äänenkäsittelyohjelmaa ja editoimaan ääniä.

153. B:n vuonna 2011 antamat kertomukset siitä, että hän oli lähes viisi vuotta aiemmin kuullut ääniä, joiden hän sittemmin oli päätellyt olleen peräisin ääninauhurin käyttämisestä, eivät edellä todetuin tavoin ole uskottavia.

154. Vaikka hätäkeskuspuhelutallenteen osalta on esitetty epäilyjä ja väitteitä siitä, että tallenteelta kuultavat äänet olisivat olleet joiltakin osin etukäteen äänitettyjä, ovat nämä väitteet kuitenkin jääneet näyttämättä. Asiassa ei ole selvitetty sitä, millä tavalla Anneli Auer olisi tallentanut väitetyn perheriidan kuluessa ja ennen hätäkeskuspuhelua Jukka Lahteen kohdistamaansa väkivaltaan ja näihin tapahtumiin yleisesti ottaen liittyviä ääniä. Epäselväksi on myös jäänyt se, kuinka nämä äänet olisi toisinnettu onnistuneesti hätäkeskuspuhelun aikana siten, ettei A:kaan olisi reagoinut etukäteistallenteen soittamiseen. Näin ollen arvioitavaksi jää, onko Anneli Auer kyennyt surmaamaan Jukka Lahden hätäkeskuspuhelun aikana lyömällä tätä päähän sorkkaraudalla tai muulla astalolla tallenteen kohdassa 2:03 ja viimeistään tallenteen kohdassa 2:28, minkä jälkeen Jukka Lahden ääntelyä ei enää ole kuultavissa tallenteelta. Kello on tallenteen kohdassa 2:28 ollut 02.45.49.

Jukka Lahden vammat ja kuolema

155. Jukka Lahden vammoista ja kuolemasta sekä näihin liittyvistä oikeuslääketieteellisistä tutkimuksista ja havainnoista on kuulusteltu todistajana oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen suorittanutta oikeuslääkäri HL:ää, joka on kertonut käräjäoikeuden tuomioon kirjatulla tavalla (s. 34). Oikeuslääketieteellisestä ruumiinavauksesta laadittu pöytäkirja ja siihen liittyvä lisälausunto ovat kirjalliset todisteet nrot 11 ja 13. Hovioikeus toteaa, että MM oli ollut kertomallaan tavalla läsnä ruumiinavauksessa teknisen rikostutkinnan edustajana.

156. HL:n mukaan Jukka Lahden perus- ja välitön kuolinsyy on ollut tylpän ulkoisen väkivallan aiheuttama vaikea kallo-aivovamma. Kallo on oikealla edessä ja sivulla otsalla ja ohimolla etu-keskikuopan alueella pirstaleisesti murskautunut niin, että osa luunpalasista on irronnut toisistaan, osa tunkeutunut aivokudokseen. Kallovamman aiheuttaminen vaatii voimaa. Sorkkarauta tai jokin muu vastaava esine, jossa on vartta, sopii tekovälineeksi. HL:n mukaan päähän kohdistuneen voimakkaan kuoleman aiheuttaneen lyönnin myötä Jukka Lahti on varmuudella menettänyt tajuntansa. Tämän jälkeen Jukka Lahdella on voinut olla korinaa tai muuta, ei kuitenkaan enää ajattelua vaativaa, vastaavankaltaista ääntelyä. Toinen tätä aiempi Jukka Lahden suuhun kohdistunut lyönti on aiheuttanut ylä- ja alaleuan murtumisen pirstaleisesti. Alahuuli on repeytynyt keskiviivasta jonkin verran oikealle noin yhden senttimetrin matkalta ruumiin pituussuunnassa ja ylähuuli vastaavalla alueella kahden ja puolen senttimetrin etäisyydelle nenään asti. HL ei ole osannut arvioida, millä tavalla suun vamma on voinut vaikuttaa Jukka Lahden puheeseen.

157. Jukka Lahdessa on ollut noin 70 pistohaavaa. Näiden vammojen aiheuttamisen vaatima aika on HL:n mukaan riippunut siitä, kuinka nopeasti tekijä oli lyönyt veitsellä uhria. Kyse on ollut mahdollisesti muutamista minuuteista, kun otetaan huomioon myös pistojen sijainti eri puolilla kehoa. HL ei ole osannut tarkasti arvioida pistohaavoihin liittyvän väkivallan vaatimaa kestoa. Käsivarsien vammat olivat sopineet sijaintinsa puolesta torjuntavammoiksi. Näiden pistohaavojen lisäksi Jukka Lahdessa oli ollut noin kymmenen viiltohaavaa. Jukka Lahden vasemmassa jalkapohjassa oli ollut HL:n mukaan yksi viiltohaava.

158. Oikeuslääketieteellisen ruumiinavauspöytäkirjan (kirjallinen todiste nro 11) mukaan edellä todetut noin 70 pistohaavaa ovat sijainneet ulkoisen tarkastuksen mukaan seuraavasti:

- oikealla hartian ja olkavarren alueella sekä selässä oikealla puolella, yhteensä 18 pistohaavaa, jotka ovat pinnallisia tai enintään yhden senttimetrin syvyyteen ulottuvia;

- vasemmalla hartian ja olkavarren alueella sekä selässä vasemmalla puolella, yhteensä kymmenen pistohaavaa, jotka ovat pinnallisia tai enintään kahden senttimetrin syvyyteen ulottuvia;

- vasemmassa kyynärvarressa yhteensä kaksi pistohaavaa, joista toinen on pinnallinen ja toinen noin neljä senttimetriä syvä;

- oikeassa yläraajassa yhteensä neljä pistohaavaa, jotka ovat joko pinnallisia tai enintään neljän senttimetrin syvyyteen ulottuvia;

- vasemmalla kainalossa yhteensä viisi pistohaavaa, joista kolme on pinnallista pistohaavaa, yksi yhden senttimetrin syvyyteen ulottuva pistohaava ja yksi rintaontelon sisäiseen tilaan noin 13 senttimetrin mittainen ja 11 senttimetrin syvyyteen ruumiin sivusuunnassa ulottuva pistohaava kainalon etuosan ja rintakehän raja-alueilla. Myöhemmin ruumiinavauspöytäkirjassa todetaan, että haavojen edelleen tutkimisessa havaitaan, että tämä pistohaava ulottuu noin 20 senttimetrin syvyyteen rintaontelon sisäiseen tilaan;

- vasemmassa olkavarressa kaksi pinnallista pistohaavaa;

- rintakehän alueella kolme pinnallista pistohaavaa;

- vatsan ja kylkien alueella kolme pistohaavaa, joista yksi on pinnallinen, yksi noin 15 millimetrin levyinen ja 20 senttimetrin syvyyteen varsin jyrkästi yläviistoon, keskialueita kohti suuntautuva pistohaava sekä yksi runsaan 20 senttimetrin syvyyteen ulottuva lähes edellä mainitun pistohaavan kanssa samassa suunnassa kulkeva pistohaava;

- vatsan alueella 15 pistohaavaa, jotka ovat joko pinnallisia tai enintään 1,7 senttimetriä rasvakudokseen ulottuvia pistohaavoja;

- kaulan vasemmalla puolella, korvan alueella yksi pistohaava, joka ulottuu noin viiden senttimetrin syvyyteen ja muutamia vähäisempiä pistohaavoja;

- kaulan oikealla puolella, korvan alueella kolme pinnallista pistohaavaa;

- vasemmalla otsalla kaksi pinnallista pistohaavaa; ja

- päälaella pinnallinen pistohaavaksi sopiva muutos.

159. Vasemmalla puolella päälaella/takaraivolla on ollut selkeä ruhjehaava. HL:n mukaan tämän kaltaisia vammoja näkee, kun ihminen kaatuu. HL:n mukaan on mahdollista, että tämä ruhjevamma on aiheutettu jollakin tylpällä esineellä, kuten halolla. Aivoissa ei ole ollut HL:n mukaan tässä kohdin vammoja, mutta ruhjevammaan oli voinut liittyä aivotärähdys tai muu ohimenevä tajunnantilan menetys.

160. Alaraajoissa ei ole havaittu merkittäviä ulkoiseen väkivaltaan liittyviä muutoksia. Vasemman kantapään sisäsivulla on ollut varsin pinnallinen noin kahden senttimetrin mittainen ilmeisesti lasinsirun aiheuttama haava. Jalkapohjan alueella on ollut jonkin verran hyytynyttä verta ja muutama lasinsiru. HL on todennut, etteivät jalkapohjien vähäisemmät vammat ole olleet olennaisia ruumiinavausta tehtäessä.

161. HL on kertonut ruumiinavauspöytäkirjan mukaisesti, että rintaontelossa on ollut molemmin puolin yhteensä runsaat sata millilitraa verta. Vatsaontelossa on ollut aavistus verta. Pernan etu-yläosassa sivulla on ollut noin kolmen millimetrin laajuinen muutaman millimetrin syvyyteen ulottuva pistohaava. Tähän liittyen vähäistä verenvuotoa on ollut pernakudoksessa. Pistohaavat ovat vaurioittaneet keuhkoja ja keuhkot ovat olleet molemmin puolin kasassa. HL on todennut, ettei rintakehän ja -ontelon, eikä pernan, vammoja ollut aiheutettu paljon ennen kuolemaa, koska rintaontelossa oli ollut vain vähän verta ja koska rintaontelossa on hyvä verisuonitus. Myös perna olisi vuotanut enemmän, jos tämä pernan vamma olisi aiheutettu kauan ennen kuolemaa. HL on todennut kihlakunnansyyttäjä Paula Pajulan tarkentavan kysymyksen johdosta, että ilmaisulla "paljon ennen kuolemaa" hän on tarkoittanut, ettei rintakehän lävistäneitä rintaontelon, vatsaontelon ja pernan vammoja ollut aiheutettu monia kymmeniä minuutteja ennen Jukka Lahden kuolemaa, ei ainakaan yli tunti ennen kuolemaa. Rinta- ja vatsaonteloiden verimäärien perusteella ei voida päätellä, mitkä vammat oli aiheutettu ensin. HL:n mukaan ei ole poissuljettua, että jotkin pistovammat olisi aiheutettu vasta kuoleman jälkeen. Pitkällä aikavälillä ilman hoitoa myös rintaontelon ja pernan vammat olisivat voineet johtaa Jukka Lahden kuolemaan.

162. HL ei ole osannut arvioida sängylle valuneen veren määrää yksin vereentyneestä lakanasta ja patjasta esitettyjen valokuvien perusteella eikä myöskään sitä, minkä ajan veren valuminen on vaatinut. Hän on arvioinut, että Jukka Lahti olisi voinut maata sängyn päällä minuutteja, ehkä yli kymmenen minuuttia. HL on korostanut, ettei yksin valokuvien perusteella voi tehdä luotettavia johtopäätöksiä siitä, kuinka kauan Jukka Lahti on maannut sängyllä. HL:n näkemys on ollut, että tämän kysymyksen arvioiminen ilman tarkempia tutkimuksia menee hänen varsinaisen osaamisalueensa ulkopuolelle. HL on korostanut, ettei hän voi antaa varmaa "aikaikkunaa". Poliisi olisi voinut tutkia lakanaan ja patjaan imeytyneen veren määrän.

163. HL on kertonut, että on hyvin vaikea arvioida sitä, missä määrin Jukka Lahden pään vammoista on vuotanut lisää verta takkahuoneen lattialle sen jälkeen, kun poliisin ensipartio on ottanut valokuvat, ja mikä merkitys elvytystoimenpiteillä on ollut veren määrän lisääntymiseen. HL on todennut valokuvien ja Jukka Lahden päävamman laadun perusteella, että varmasti Jukka Lahden kuolemasta ei ollut kulunut tuntia eikä kahta, vaan pikemminkin minuutteja, siinä vaiheessa, kun sairaankuljetushenkilöstö oli saapunut paikalle. Päässä on hyvä verisuonitus ja isoja suonia, mikä on otettava huomioon tarkasteltaessa päästä eri aikoina valuneen veren määriä. Tätä johtopäätöstä on HL:n mukaan tukenut myös se, että sairaankuljetushenkilöstö oli valokuvista ilmenevällä tavalla ainakin ryhtynyt elvytystoimenpiteisiin. HL ei ole tiennyt, missä määrin Jukka Lahtea oli yritetty elvyttää.

164. HL on rikospaikalta otetun valokuvan perusteella todennut, että vatsan alueen vammat olivat vuotaneet selällään olleen Jukka Lahden vatsan sivuja pitkin lattialle. MM on näiden samojen teknisen rikostutkinnan valokuvien perusteella päätellyt, että Jukka Lahti oli ollut selällään lattialla, kun tekijä oli yrittänyt puukottaa Jukka Lahtea vatsaan. MM on arvioinut vammojen laadun perusteella, että fileerausveitsen terän kärki oli tässä vaiheessa jo katkennut. MM on edelleen kiinnittänyt huomiota siihen, että vammat olivat sijainneet Jukka Lahden ruumiin yläpinnalla ja niistä oli valunut verta kylkiä pitkin lattialle. Tämä on MM:n mukaan viitannut siihen, että nämä vatsan alueen vähäisiksi jääneet pistohaavat oli aiheutettu Jukka Lahden eläessä.

165. Jukka Lahden verestä ei ollut havaittu alkoholia eikä huumausaineita.

166. HL:n mukaan vammojen perusteella ei ole mahdollista päätellä sitä, minkä kokoinen tekijä on ollut.

167. Hovioikeus toteaa, että Jukka Lahden pistohaavat ovat pääosin sijainneet ylävartalon, kainaloiden ja käsivarsien alueilla. Suurin osa pistohaavoista on ollut pinnallisia tai enintään kahden senttimetrin syvyyteen ulottuvia. Syvimmät pistohaavat ovat olleet edellä todetulla tavalla vasemman kainalon, kyljen sekä vatsan alueella. Näiden kolmen pistohaavan syvyys on ollut noin 20 senttimetriä. Muutoin pistohaavat ovat pääosin olleet enintään kaksi senttimetriä syviä. Takkahuoneen lattialta löydetyn fileerausveitsen terän pituus on 15 senttimetriä ja leveys enimmillään 20 millimetriä. Asiassa on tarkemmin jäänyt selvittämättä ja arvioimatta, miksi nämä syvimmät pistohaavat ovat olleet syvempiä kuin takkahuoneesta löydetyn veitsen terä. Mahdollista voisi olla, että Jukka Lahti on ollut lyöntien hetkellä sellaisessa asennossa, että pistohaavojen syvyys selittyy tällä seikalla. Pistohaavojen syvyys huomioon ottaen mahdollista on kuitenkin myös se, että nämä syvemmät Jukka Lahden vammat on aiheutettu muulla kuin takkahuoneen lattialta löydetyllä veitsellä. Jos syvät haavat on aiheutettu takkahuoneen lattialta löytyneellä fileerausveitsellä, on veitsen terä lyöty koko pituudeltaan Jukka Lahteen. Joka tapauksessa lyönnit ovat olleet melko voimakkaita ja ne on kohdistettu Jukka Lahteen lähietäisyydeltä. Näin ollen tekijä ei ole voinut välttyä vereentymiseltä aiheuttaessaan Jukka Lahdelle edellä kuvatut noin 70 pistohaavaa eri puolille kehoa.

168. Hovioikeus toteaa, että oikeuslääkäri HL on esittänyt erilaisia aika-arvioita siitä, kuinka kauan Jukka Lahti on maannut sängyllä, kuinka kauan pistohaavojen aiheuttaminen on kestänyt, kuinka kauan Jukka Lahti on ollut kuolleena ennen sairaankuljetushenkilöstön saapumista paikalle ja milloin Jukka Lahden pernan, vatsaontelon ja rintaontelon vammat on aiheutettu suhteessa hänen kuolemaansa. Näistä kaksi viimeksi mainittua arviota on perustunut hänen erityisosaamiseensa ja kokemukseensa lääkärinä sekä Jukka Lahden vammojen laatuun ja siihen, kuinka paljon Jukka Lahden vatsa- ja rintaonteloissa on ruumiinavauksen yhteydessä todettu olleen verta. Sen sijaan HL:n esittämät arviot pistohaavojen aiheuttamisen vaatimasta ajasta, kuten myös hänen valokuvien perusteella esittämänsä näkemys siitä, kuinka kauan Jukka Lahti on maannut sängyllä verisenä, eivät ole perustuneet hänen varsinaiseen ammattitaitoonsa eivätkä myöskään tarkkoihin tutkittuihin tietoihin. Hovioikeus toteaa, että sängyn lakanaan ja patjaan imeytyneen veren määrästä olisi ollut esitettävissä tarkempi selvitys, jos tämä asia olisi tutkittu esitutkinnassa. Tätä esitutkinnan puutteellisuudesta johtuvaa näytön epävarmuutta ei saa tulkita Anneli Auerin vahingoksi.

Anneli Auerin vammat

169. Anneli Auerin rinnassa vasemman nännin läheisyydessä on todettu noin senttimetrin pituinen pistohaava, jonka syvyyttä tai etäisyyttä sydämestä ei ole voitu arvioida. Haava on joka tapauksessa ollut niin syvä, että se on läpäissyt keuhkopussin aiheuttaen ilmarinnan (ks. kirjalliset todisteet nrot 15–17). Todistajana kuulusteltu keuhkotautien erikoislääkäri LK on hovioikeudessa kertonut, että jo yhden senttimetrin syvyinen haava voi aiheuttaa ilmarinnan. LK ei ole kyennyt hätäkeskuspuhelutallenteen perusteella eikä muutoinkaan päättelemään varmuudella, oliko Anneli Auerilla ollut pistohaava ja siihen liittynyt ilmarinta siinä vaiheessa, kun tämä oli soittanut hätäkeskukseen.

170. Asiassa esitettyä todistelua vastaanotettaessa ei ole tullut ilmi sellaisia Jukka Lahden luonteenlaatua koskevia seikkoja, jotka antaisivat aiheen olettaa, että hän olisi turvautunut teräaseen käyttämiseen riidellessään puolisonsa kanssa. Kukaan Anneli Auerin lapsista ei ole kertonut kuulleensa vanhempiensa välistä riitaa surmayönä. Anneli Auerilla olleen vamman perusteella ei voida päätellä, että se olisi syntynyt hänen ja Jukka Lahden välillä väitetysti käydyn, väkivaltaiseksi yltyneen riidan yhteydessä. Mikäli taas lähdetään siitä, että Anneli Auer olisi aiheuttanut sanotun vamman itselleen osana ulkopuoliseen tekijään viittaaviksi tarkoittamiaan lavastustoimia, olisi kyse hengenvaarallisesta riskinotosta. Mikäli Anneli Auerilla olisi ollut sellaiseen menettelyyn tarvetta, hän olisi voinut vahingoittaa itseään veitsellä huomattavasti vaarattomammille alueille kuin sydämensä kohdalle, esimerkiksi käsivarsiinsa. Hovioikeus katsoo, että pistohaavan syvyys ja sijainti Anneli Auerin vasemmassa rinnassa puhuu enemmän sen puolesta, että Jukka Lahden surmannut ulkopuolinen tekijä on lyönyt veitsellä myös Anneli Aueria, kuin sen, että kyse olisi syyttäjien rangaistusvaatimuksessa esitetyn mukaisesti Jukka Lahden sohaisusta seuranneesta tai käräjäoikeuden tuomiossa (s. 57) katsotuin tavoin Anneli Auerin itselleen aiheuttamasta haavasta. Haavasta pääosin Anneli Auerin T-paitaan imeytyneen veren määrän tai sijainnin perusteella ei voida päätellä, onko Anneli Auerilla ollut tämä vamma hätäkeskuspuhelun aikana. Teknisessä rikostutkinnassa ei ole selvitetty, että Anneli Auerin verta olisi ollut muualla kuin keittiön puhelimessa.

171. Anneli Aueria Satakunnan keskussairaalassa 2.12.2006 puhutelleet poliisimiehet olivat videotallenteelta ilmenevin tavoin todenneet, että hänen jalkapohjissaan oli ollut haavoja. Tarkempaa selvitystä Anneli Auerin jalkapohjien vammoista ei ole esitetty. MM on takkahuoneessa välittömästi teon jälkeen tekemiensä havaintojen perusteella todennut, että lattialla oli ollut rikotun ikkunan välittömässä läheisyydessä pääosin isompia lasinpaloja lappeellaan. Terävämmät ja pienikokoisemmat lasinsirut olivat taas olleet MM:n kertomalla tavalla pääosin kauempana rikotusta ikkunasta, takan vieressä. Haavojen olemassaolo tukee sinänsä Anneli Auerin kertomusta siitä, kuinka hän oli poistunut takkahuoneesta loikkaamalla sängyn päädyssä olleen arkun yli. Toisaalta haavat ovat voineet syntyä yhtä hyvin myös muunlaisessa yhteydessä.

Tapahtumapaikka ja vaihtoehtoiset tapahtumainkulut poliisin ensipartion ja teknisen rikostutkinnan valokuvien perusteella tarkasteltuina

Valokuvien digitaalisuus

172. Syyttäjät ja Anneli Auer ovat nimenneet hovioikeudessa kirjallisiksi todisteiksi valokuvia, jotka poliisin ensipartio oli ottanut välittömästi tapahtumapaikalle saavuttuaan. Lisäksi oikeudenkäyntiaineistoon on sisältynyt valokuvia, jotka poliisi oli ottanut tapahtumapaikan myöhemmän teknisen rikostutkinnan yhteydessä. Nämä kaikki valokuvat ovat sisältyneet oikeudenkäyntiaineistoon paperitulosteina, minkä lisäksi näiden valokuvien digitaaliset versiot on käyty hovioikeuden pääkäsittelyssä läpi heijastamalla ne valkokankaalle. Valokuvia on käyty läpi erityisesti HL:ää ja MM:ää kuulusteltaessa. Hovioikeus on valokuvien läpikäymisen jälkeen pyytänyt, että pääkäsittelyssä läpikäydyt digitaaliset valokuvat jätettäisiin myös tässä tallennusmuodossa oikeudenkäyntiaineistoon, jotta hovioikeudella on myös päätösneuvotteluiden yhteydessä asiaa ratkaistessaan samat mahdollisuudet kuin pääkäsittelyssä arvioida näistä valokuvista havaittavia seikkoja, joihin osapuolet ovat kiinnittäneet hovioikeuden huomiota.

173. Syyttäjät ovat toimittaneet oikeudenkäyntiaineistoon sisältyneet valokuvat hovioikeudelle ja asianosaisille CD-levylle tallennettuina. Syyttäjät ovat tässä yhteydessä ilmoittaneet hovioikeudelle, että poliisi oli valokuvia kopioidessaan löytänyt myös sellaisia uusia aiemmin oikeudenkäyntiaineistoon sisältymättömiä valokuvia, jotka oli otettu tapahtumapaikalla 14.12.2006 tehdyn teknisen rikostutkinnan yhteydessä. Syyttäjät ovat nimenneet nämä 14 valokuvaa kirjallisiksi todisteiksi ja jättäneet myös ne digitaalisina kopioina hovioikeudelle ja muille osapuolille. Hovioikeus on vielä tämän jälkeen varannut asianosaisille tilaisuuden pääkäsittelyssä lausua käsityksensä uusista valokuvista.

174. Hovioikeus on tehnyt valokuvien ja muun, erityisesti tekniseen rikostutkintaan perustuvan oikeudenkäyntiaineiston perusteella seuraavia havaintoja ja johtopäätöksiä. Tässä yhteydessä on kiinnitetty huomiota myös HL:n, MM:n, AY:n ja MT:n kertomuksiin.

Jukka Lahden vammat, tekotapa ja tekoväline sekä rikospaikan verijäljet

175. Poliisin ensipartion ottamissa valokuvissa Jukka Lahden ruumis on selällään pesuhuoneen oven edessä siten, että jalat ovat osittain sängyn alla. Jukka Lahden suun oikealla puolella ja oikeassa ohimossa sekä oikealla hiusrajassa on nähtävissä tylpän esineen aiheuttamat vammat, joiden koko ja muoto sopivat siihen, että ne olisi aiheutettu samalla tekovälineellä. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon ja AY:n kertomuksen mukaan tekoväline on ollut oikean ohimon ja hieman ylempänä hiusrajassa olleiden vammojen osalta ilmeisesti sorkkarauta ja sen sorkkapää (keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 8.12.2009, kirjallinen todiste nro 69). AY:n mukaan nämä Jukka Lahden vammat eivät muodoltaan ole sellaisia, että ne olisi aiheutettu Anneli Auerilta takavarikoidun ja tutkinnan kohteena olleen vasaran sorkkapäällä. Ruumiin yllä ollut T-paita on vasemmalta puolelta voimakkaasti vereentynyt. Vasemman olkapään viereinen lattialaatta on myös hyvin verinen. Alushousuissa on huomattavia veriläikkiä erityisesti etureisien kohdalla. Housujen vyötärönauhan alue ei ole vereentynyt yhtäjaksoisesti. Jukka Lahden suun alueen vammasta on valunut verta suupielistä poskia pitkin alaspäin, mutta hänen leukansa tai kaulansa ei ole erityisen verinen. Kädet ovat vereentyneet. Käsissä on useita pisto- ja joitakin viiltohaavoja, jotka sopivat veitsellä aiheutetuiksi, kuten myös Jukka Lahden vasemman korvan takana oleva pistohaava. Jukka Lahden jalkapohjat ovat veriset. Jukka Lahden vatsan alueen vammoista on valunut verta kylkiä pitkin kohti lattiaa. Lattialla on näissä kohdin vammoista valunutta verta vähäisessä määrin. Jukka Lahden päävammasta on valunut runsaasti verta. Jukka Lahden suusta irronnut hammassilta on verraten kaukana ruumiista, noin kahdesta kolmeen metrin etäisyydellä ruumiista, rikotun terassin oven ikkunan ja takan välisen lattian keskiosassa. Hovioikeus toteaa, että takkahuoneen lattialaattojen koko on 20 x 20 senttimetriä.

176. Takkahuoneen lattiaa peittää ohut, sotkeutunut verikerros sängyn ja pesuhuoneen vieressä olevan istumapenkin välisellä hyvin rajatulla alueella. Vereentynyt alue on keskeltä muuta aluetta tummemman eli oletetusti paksumman verimäärän peittämä. Tämä Jukka Lahden ruumiin rintamasuunnasta katsoen vasemmalla puolella olohuoneeseen päin ollut verestä sotkeutunut alue viittaa siihen, että Jukka Lahti on väkivallan aikana seisonut tässä kohdin ja tällä alueella on käyty kamppailua Jukka Lahden ja hänen surmaajansa välillä. Tällä alueella on vain muutama yksittäinen lasinsiru. Alueen koko on noin yhden neliömetrin suuruinen ja sen välittömässä läheisyydessä, olohuoneen puoleisella alueella, on erityisesti havaittavissa muutamia jokseenkin kokonaisia ja erisuuntaisia verisiä kengänjälkiä.

177. Ruumiin oikealla puolella olevan vaatekaapin kyljessä, kaapin ja pesuhuoneeseen johtavan oven välisellä seinällä samoin kuin itse oven keskivälin alapuolisessa osassa on runsaasti veriroiskeita. Vaatekaapissa on myös tahriintuneita verijälkiä, kuten myös yhdessä kohdin ovea, sen keskiosassa. Joitakin veriroiskeita on myös oven yläosassa sekä oven ja takan välisellä seinällä. Korkeimmillaan veriroiskeita on MT:n kertomalla tavalla arviolta yli metrin korkeudella eli oven kahvan yläpuolisessa osassa (ks. kirjallinen todiste nro 9, s. 2, verijälkitutkimuksen valokuvaliite, s. 8). Ovessa on havaittavissa MT:n lausunnosta ilmenevällä tavalla takkahuoneesta oveen päin katsottuna vasemmalle alaspäin kaartuvat kahden veripisaran roiske-/valumajäljet, jotka sopivat MT:n kertomalla tavalla syntyneiksi siten, että Jukka Lahtea on lyöty verisellä sorkkaraudalla (ks. kirjallinen todiste nro 9, verijälkitutkimus, s. 2 ja 4 sekä todisteen valokuvaliitteen s. 12). Näiden veriroiskeiden muoto ovessa viittaa siihen, että tekijä on seissyt lyöntien hetkellä sivuttain oven edessä kasvot kohti Jukka Lahtea. Istumapenkin oven puoleisessa päädyssä on runsaasti veriroiskeita ja myös aivan lähellä lattianrajaa. Penkin edessä lattialla olevan tyhjän WC-paperirullan, paperin ja vaippapaketin päällä on joitakin veriroiskeita (ks. myös kirjallinen todiste nro 9, verijälkitutkimuksen valokuvaliite, s. 13). Yksittäisiä verijälkiä lukuun ottamatta lattialaatat ruumiin oikealla puolella, vaatekaapin edessä, ovat puhtaita.

178. Verrattaessa poliisin ensipartion ottamia valokuvia teknisen rikostutkinnan myöhemmin samana yönä ottamiin valokuviin voidaan todeta, että lattialla oleva veri Jukka Lahden pään ympärillä on selvästi laajentunut jälkimmäisissä kuvissa (ks. myös kirjallinen todiste nro 9, verijälkitutkimuksen valokuvaliitteen s. 6). Jukka Lahden jalkapohjat ovat poliisin teknisen rikostutkinnan valokuvien perusteella veriset, mutta niistä ei ole jäänyt selvästi erotettavia jälkiä lattiaan oletetun, alaltaan hyvin pienen kamppailualueen ulkopuolelle. Pesuhuoneen ovessa ei ole nähtävissä verisiä sormenjälkiä tai muitakaan tarttumisjälkiä. Pesuhuoneen oven alaosassa ei ole Jukka Lahden veriseen päähän liittyviä jälkiä, joten ovea ei ole Jukka Lahden surmaamisen jälkeen avattu ainakaan siinä määrin, että ovi olisi osunut Jukka Lahden veriseen päälakeen tai vereentyneisiin hiuksiin. Rikostekninen tutkija RL on yhdessä kuvassa avannut tämän oven, ja hän on voinut oven välistä osoittaa taskulampulla lattialla oven edessä maannutta Jukka Lahtea.

179. Tippuverijälkiä on havaittavissa kamppailualueen välittömässä läheisyydessä ja myös sängyn päädyn ja ikkunan välisellä alueella, varsinkin veristen kengänjälkien oikealla eli sängyn päädyn puolella. Tippuverta on joissain määrin rikotun ikkunan edessä olleella ovimatolla ja lattialaatalla, mutta ei ovessa alaosastaan kiinnitettynä roikkuneen verhon tai sen päällä olleiden lasinpalojen päällä. Tippuverta on myös terassilla. MM on kertonut etsineensä verijälkiä myös takapihan sora- ja nurmialueilta. MM ei ollut tällöin löytänyt muita kuin teknisen rikostutkinnan tallentamat verijäljet.

180. Edellä mainittujen verijälkien ja -roiskeiden perusteella on pääteltävissä, että Jukka Lahti on surmattu siihen paikkaan, mistä hänet on löydetty kuolleena. Jukka Lahtea ei ole siirretty tähän paikkaan vetämällä lattiaa pitkin. Tippuveren puuttuminen takkahuoneen ja olohuoneen väliseltä alueelta viittaa siihen, ettei Jukka Lahden surmaamisesta vereentynyt tekijä ole liikkunut verisen astalon kanssa takkahuoneesta olohuoneen suuntaan tai että tekijä on kyennyt estämään itsessään ja tekovälineessä olleen veren tippumisen lattiapinnoille tai olohuoneen isolle matolle. Takkahuoneessa, olohuoneessa tai keittiössä ei ole valokuvista nähtävissä merkkejä teon jälkeisestä siivoamisesta, eikä myöskään siitä, että Jukka Lahden vammoista valuneeseen vereen olisi koskettu. Takkahuoneen pinnoilla ei ole myöskään sellaisia verijälkiä, jotka viittaisivat siihen, että tekijä olisi laskenut käsistään verisen astalon. Jukka Lahti on ennen kuolemaansa seissyt vereentyneellä lattia-alueella, joka on rajautunut pesuhuoneen oven vieressä olevan penkin ja sängyn väliselle pienelle alueelle. Lisäksi Jukka Lahti on jossain vaiheessa nojannut vasemman kainalon varassa sängyn reunaa ja patjaa vasten, mistä on valunut verta vähäistä suuremmassa määrin sängyn patjalle ja lakanalle (ks. kirjallinen todiste nro 9, verijälkitutkimuksen valokuvaliite, s. 9–10). Laajan verijäljen oikealla puolella on verisen oikean käden kämmenpohjan jäljeksi sopiva jälki. Tyynyt ovat olleet sängyn ulkoseinän puoleisessa päädyssä. Sängyssä, lakanoissa, peitossa, tyynyissä tai Jukka Lahden tyynyn vieressä olevan vaatekasan vaatteissa ei ole edellä kuvattua veristä aluetta lukuun ottamatta havaittavissa sellaisia verijälkiä, jotka voisivat viitata Jukka Lahden pahoinpitelyyn sängyssä. Tällaisia veriroiskeita tai muitakaan -jälkiä ei ole myöskään sänkyä lähellä olevissa seinissä.

181. Kun otetaan huomioon Jukka Lahden ruumiin sijainti takkahuoneessa, veriroiskeet lattia-, seinä- ja ovipinnoilla sekä istumapenkissä ja sen edessä lattialla olleissa esineissä, pään ja suun vammojen muoto ja se, että nämä vammat on aiheutettu ilmeisimmin sorkkaraudalla, on tekijän täytynyt seistä pesuhuoneen oven edessä olevalla alueella lyöntihetkellä. Valokuvien perusteella ei voida havaita, että lattialla olisi tässä kohdin verisiä kengänjälkiä. Jukka Lahti on tällöin maannut selällään lattialla siinä kohdassa, mistä hänet on sittemmin löydetty kuolleena (ks. myös kirjallinen todiste nro 9, s. 4). Tätä johtopäätöstä tukee se, että Jukka Lahdelta irronnut hammassilta on löytynyt edellä kuvattuihin lyönteihin sopivasta paikasta. Teko on ollut hyvin verinen ja veriroiskeita on lentänyt laajalti vaatekaapin päädyn ja pesuhuoneen oven alueen lisäksi myös matalalla lähellä lattian rajaa istumapenkin päätyyn ja sen välittömässä läheisyydessä lattialla olleiden esineiden päälle eli siten myös tekijään päin. Sen sijaan sängyssä ei ole nähtävissä selviä päähän kohdistettuihin lyönteihin liittyviä veriroiskeita. MT:nkin kertomalla tavalla myös tekijä on teon yhteydessä vereentynyt lyöntien aiheuttamista veriroiskeista, joihin liittyvien veripisaroiden kokoluokka on ollut yhdestä neljään millimetriä (ns. keskinkertaisen nopeuden aiheuttamat veriroiskeet; kirjallinen todiste nro 9, s. 4). Korkeimmillaan veriroiskeita on lentänyt yli metrin korkeuteen, kuten pesuhuoneen ovesta tehtyjen havaintojen perusteella on edellä jo todettu.

Erityisesti verisistä kengänjäljistä ja tippuverijäljistä

182. Veristen, pohjakuvioinniltaan yhtenevien kengänjälkien osalta on todettavissa seuraavaa. Takkahuoneen lattialla olleet osittaiset ja kokonaiset kengänjäljet ovat pääosin peräisin oikean jalan jalkineesta siltä osin kuin ne ovat tunnistettavissa valokuvista. Sängynjalan ja verisen halon viereisellä alueella on myös ainakin kaksi osittaista veristä kengänjälkeä, jotka voisivat olla vasemman jalan jalkineen jättämiä. Kengänjälkiin viittaavaa kuviointia on jossain määrin erotettavissa oletetulla kamppailualueella Jukka Lahden ruumiin vasemmalla puolella. Jukka Lahden vasemman käden alla on osittainen kengän kantaosan jälki, joka on ensipartion kuvissa peittyneenä peiton alle. Tämä osittainen kengänjälki voi viitata siihen, että tekijä on ennen kuin Jukka Lahti on päätynyt lattialle seissyt tässä kohdin rintamasuunta kohti olohuoneen oviaukkoa. Kokonaisia tai osittaisia verisiä kengänjälkiä on nähtävissä takkahuoneen lattialla erityisesti alueella, joka jää Jukka Lahden ruumiin ja rikotun ikkunan väliin. Osan jäljistä kulkusuunta on kohti ruumista, osan kohti terassin oven rikottua ikkunaa ja ovea tai olohuoneen oviaukkoa. Arkun läheisyydessä on useita osittaisia verisiä kengänjälkiä, myös lasinpalojen päällä. MM:n kertomuksen mukaan kaikki hänen paikan päällä havaitsemansa osittaiset veriset kengänjäljet ja muut veriset tahrajäljet takkahuoneen lattialla eivät näy selvästi salamavalolla otetuissa valokuvissa. Myös JJ on kertonut, että takkahuoneessa oli ollut paljon verisiä kengänjälkiä.

183. Verrattaessa takkahuoneen kengänjälkien verimäärää ja veren sävyä jäljet näyttävät yhteensopivilta sen tahriintuneen veren kanssa, jota on ollut oletetulla kamppailualueella ohuesti. Terassilla havaittujen veristen kengän osajälkien sijainti ja laatu eivät ole ristiriidassa myöskään sisällä olevien veristen kengänjälkien kanssa, kun otetaan huomioon se, että ikkunan vieressä arkun päällä olleissa housuissa on havaittu verinen kengän osajälki. MM:n mukaan nämä veriset kengänjäljet terassilla olivat vastanneet kuvioinniltaan takkahuoneen lattian verijälkiä. MM ei ollut havainnut verisiä kengänjälkiä terassilla, jotka olisivat voineet liittyä muuhun kuin tekijän poistumiseen.

184. Takkahuoneesta olohuoneeseen johtavalla reitillä on kaksi osittaista veristä kengänjälkeä ja olohuoneen lattialla yksi osittainen verinen kengänjälki. MM:n näkemyksen mukaan olohuoneen lattialla ollut osittainen verinen kengänjälki oli ollut jarrutusjälki. MM:n mukaan kengän kuvioinnin uriin jäänyt veri oli tekijän pysähtyessä irronnut ja jättänyt jäljen lattiaan. Ikkunan ja veitsen välisellä lattia-alueella on verisen kengän jättämäksi sopiva jälki, joka on osaksi rikkoutuneen lasin päällä. Irronneen hammassillan läheisyydessä on ilmeisesti verisen kengän osajälkiä, osittain myös lasinpalojen päällä.

185. Terassilta otetuissa valokuvissa ei ole havaittavissa kokonaisia kengänjälkiä. Terassilla oven edustan osittainen verinen kengänjälki on osaksi lasinsirpaleiden peittämä. Hieman etäämmällä on vasemmalle päin terassin ovesta suuntautunut, poistumiseen viittaava osittainen verinen kengänjälki. MM:n laatiman kuva- ja piirrosliitteen 9.12.2006 (kirjallinen todiste nro 5) kuvan 8 yhteyteen on kirjattu, että terassilla on ollut havaittavissa joitakin verisiä kengänjälkiä, jotka ovat johtaneet ulos terassilta vasemman puoleisen aukon kautta. Pihamaalla ei ole ollut jälkiä.

186. Terassilla ja terassin ovessa on yksittäisiä tippuverijälkiä. Terassilla on maassa kaksi sinistä lasten kurakinnasta, joiden päältä on taltioitu ruskeankirjavia tekokuituja, mutta ei verta. Anneli Auerin mukaan siniset kurakintaat ovat pudonneet oven eteen siirretyn tuolin päältä.

187. Rikotun ikkunan ja sängyn päädyn välissä on arkku, jonka päällä ja vieressä lattialla, ikkunan puolella, on vaatteita, kuten erityisesti ensipartion ottamista valokuvista voidaan havaita.

188. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 24.5.2007 (kirjallinen todiste nro 36) mukaan suoritetussa visuaalisessa tutkimuksessa ei ole voitu luotettavasti selvittää, minkä kokoisen jalkineen verijälki on ollut sängyn päältä löydetyissä ruskeissa housuissa. Jäljen veri on sopinut Jukka Lahden DNA-tunnisteeseen (ks. keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 5.6.2007, kirjallinen todiste nro 38). MM on kertonut, että nämä housut olivat olleet rikotun ikkunan ja sängyn päädyssä olleen arkun välisellä lattia-alueella. MM:n mukaan housut olivat olleet päällimmäisenä arkun päällä olleessa vaatepinossa, joka oli pudonnut arkun päältä lattialle. Verinen, jalkineen päkiäosan jälki on edellä mainitun laboratoriolausunnon mukaan näyttänyt vastaavan paremmin kokonumeroiden 40 ja 42 kuin kokonumeroiden 43–45 vertailujälkiä. Poliisin teknisen rikostutkinnan ottamissa valokuvissa nähtävä oikean jalan kokonaisen kengänjäljen pituus takkahuoneen lattialla viittaa kuitenkin hovioikeuden arvion mukaan sen viereen asetetun mittanauhan perusteella siihen, että kyse on ainakin tältä osin ollut Jukka Lahdella riidattomasti käytössä ollutta kengänkokoa, 41, suuremman jalkineen jäljestä. Kengänjälki on pituudeltaan noin 30 senttimetriä (ks. kirjallinen todiste nro 92), mikä viittaa yleensä suurempiin kengännumeroihin kuin 41. JJ on todistajana kertonut päätyneensä siihen, että veriset kengänjäljet ovat jääneet jalkineesta, jonka koko on ollut 42–44.

189. Hovioikeus toteaa, että asiassa ei ole esitetty selvitystä veriset kengänjäljet jättäneiden jalkineiden tarkemmasta laadusta ja rakenteesta. Tästä syystä jalkineiden koon määritykseen liittyy epävarmuustekijöitä. Joka tapauksessa on jäänyt selvittämättä, että Jukka Lahdella olisi ollut näihin verisiin kengänjälkiin ja kurajälkeen pohjan kuvioinniltaan ja kooltaan sopivat jalkineet, joita Anneli Auer olisi voinut käyttää yöllä 1.12.2006 näiden jälkien lavastamiseen.

Terassin tuolissa ollut kurajälki

190. Terassilla rikotun oven edessä olleessa muovisessa tuolissa on poliisin teknisestä tutkinnasta laaditun pöytäkirjan 14.4.2010 mukaan todettu karkeakuvioisen jalkineen jättämä kurajälki, joka on viitannut siihen, että tekijä olisi käyttänyt tuolia astimena tunkeutuessaan ikkunasta sisään (kirjallinen todiste nro 92, s. 2). Sanottu kurajälki näkyy valokuvissa vain osittain. MM:n mukaan se on kuvioinniltaan vastannut rikospaikalla todettuja verisiä kengänjälkiä.

Olohuoneen, keittiön ja terassin puuttuvat verijäljet

191. Näkyvissä olevien veristen kengänjälkien lisäksi hovioikeus on kiinnittänyt huomiota myös siihen, mitä jälkiä valokuvissa ei ole nähtävissä. Jälkiä siitä, että Anneli Auer olisi liikkunut takkahuoneen vereentyneillä alueilla avojaloin, ei ole. Takkahuoneessa, olohuoneessa ja terassilla on vain yhden kenkäparin verisiä jälkiä, joiden lukumäärä, sijainti ja verimäärä huomioon ottaen on todennäköistä, että Jukka Lahden surmanneella henkilöllä on ollut nämä kengät jalassaan tekohetkellä. Verisiä kengänjälkiä, jotka viittaisivat siihen, että terassille olisi tultu muualta kuin ikkunasta poistumalla, ei ole. Verisiä kengänjälkiä ei ole havaittu oven välittömässä läheisyydessä takkahuoneessa kynnysmatolla tai sen alla lattialla taikka terassilla. Tippuverijälkiä ei ole havaittavissa olohuoneen, eteisen tai keittiön lattialla, huonekaluissa, tekstiileissä, lehdissä taikka puhelimen välittömässä läheisyydessä. Edellä todettua olohuoneen veristä kengän osajälkeä lukuun ottamatta olohuoneessa, eteisessä, keittiössä, tuulikaapissa tai pesutiloissa ei ole havaittavissa verisiä kengän- tai jalkapohjan jälkiä taikka muitakaan tekoon liittyviä verijälkiä tai merkkejä tällaisten jälkien siivoamisesta. Puhelimen luurissa on ollut vain Anneli Auerin verta (ks. kirjallinen todiste nro 35, keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 1.2.2007).

Veitsestä ja halosta

192. Fileerausveitsen asento ja sijainti takkahuoneen lattialla on poliisin ensipartion ottamista valokuvista havaittavissa olevalla tavalla muuttunut sairaankuljetushenkilöstön saavuttua paikalle. Veitsi on ensimmäisissä ensipartion kuvissa kahvan kapeamman sivun varassa siten, että veitsen vääntynyt terä on olohuoneeseen päin. Myöhemmin otetuissa ensipartion ja teknisen rikostutkinnan valokuvissa veitsi on kuitenkin kahvan leveämmän sivun varassa siten, että vääntynyt terä on ylöspäin. Veitsen terän tyviosassa on nähtävissä verta, joka on keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 28.12.2006 (kirjallinen todiste nro 139) perusteella kuulunut Jukka Lahdelle. Joitakin verijälkiä on nähtävissä myös välittömästi veitsen ympärillä. Veitsen ympärillä olevien suurempien olohuoneen puoleisten lasinpalojen päällä tai alla ei kuitenkaan ole verta. Veitsen terästä ei ole tippunut tai roiskunut verta lattialle. Hovioikeus on edellä jo lausunut verisistä kengänjäljistä, joita on havaittavissa lattiassa ja osin lasinpalojen päällä. Näitä jälkiä on ollut havaittavissa erityisesti veitsen ja arkun väliin jäävällä alueella.

193. Hovioikeus toteaa, että kyseisen teossa käytetyn mustakahvaisen fileerausveitsen terä on ollut 15 senttimetriä pitkä ja enimmillään 20 millimetriä leveä. Terän kärki on ollut teon jälkeen poikki.

194. Sängyn olohuoneen puoleisessa päädyssä, pesuhuoneen puoleisen sängynjalan vieressä ja osittain lattialle pudonneen peiton päällä on halko, joka on toisesta päästään vereentynyt Jukka Lahden verestä. Tästä halosta on taltioitu yksi Jukka Lahden hius/karva. Halossa on ollut myös ruskeankirjavia tekokuituja (kirjallinen todiste nro 29).

Anneli Auerin vammoista, verijäljistä ja T-paidasta

195. Anneli Auerin yllä oleva punainen T-paita on ensipartion ottamissa valokuvissa verinen ja siinä on nähtävissä reikä vasemman rinnan kohdalla. T-paidassa on tällä kohdin ympyrän muotoa muistuttava verijälki. Sen alapuolella on paidan helmaan asti kohti Anneli Auerin oikeaa jalkaa suuntautuvia veriroiskeita. Anneli Auerin vamma on vasemmassa rinnassa, nännin läheisyydessä. Sitä, millä tavalla vamman aiheuttanut lyönti on suuntautunut Anneli Auerin rintaan, ei ole tutkittu. Sanotusta haavasta on valunut verta ylävartaloa pitkin vähintään hänen alushousujensa yläreunaan asti. Myös verijäljet Anneli Auerin vasemmassa sisäreidessä sopivat samasta haavasta peräisin oleviksi. Todistaja TH:n kertomuksen vastaisesti Anneli Auerin vasemman käden etusormen päässä on noin sormen kärkiniveleen saakka nähtävissä verta, jonka alkuperästä ei voida tehdä luotettavia johtopäätöksiä. Etusormi on voinut vereentyä yhtä hyvin Anneli Auerin koskettaessa haavaansa kuin hänen ollessaan kosketuksissa Jukka Lahteen. Se, että puhelimen luuriosasta on löydetty vain Anneli Auerin verta, viittaa siihen, että Anneli Auerin vasemmassa etusormessa havaittavissa oleva veri on hänen omaansa. Puhelimen sijainti huomioon ottaen on mahdollista, että Anneli Auer on voinut pitää puhelinta vasemmassa kädessään hätäkeskuspuhelun aikana. Anneli Auerin oikean jalan jalkapöydällä on muutamia veritippoja ja nilkan kupeessa suurempia verijälkiä, minkä lisäksi isovarpaan päällä on yksittäinen veritippa. MT:n kertomalla tavalla kyse on niin sanotuista alhaisen nopeuden veritipoista eli veri on pudonnut vapaasti jalkapöydän päälle (ks. kirjallinen todiste nro 9, s. 3). Anneli Auer on näyttänyt näitä oikean jalkansa verijälkiä tutkijoille myös sairaalassa 2.12.2006, jolloin on edellä lausutulla tavalla todettu myös hänen jalkapohjissaan olleet haavat. Se seikka, kenen verestä on ollut kysymys, on kuitenkin jäänyt selvittämättä, kun Anneli Auer on toimitettu sairaalaan saamaan hoitoa vammaansa eikä sairaalassakaan 2.12.2006 tapahtuneen puhuttelun yhteydessä ole tarkemmin ryhdytty tutkimaan tuolloin vielä havaittavissa olleita verijälkiä.

196. Merkillepantavaa on, että Anneli Auerin vartalossa, käsivarsissa tai jaloissa ei ole havaittavissa minkäänlaisia vammoja, verijälkiä, hiertymiä tai muitakaan merkkejä väitetystä fyysisestä kamppailusta Jukka Lahden kanssa. Anneli Auerin käsissä, nilkoissa, säärissä, kasvoissa, kaulalla tai hiuksissa ei ole havaittavissa myöskään sellaisia veriroiskeita, joita on täytynyt kohdistua tekijään tämän pahoinpidellessä ja lopulta lyödessä sorkkaraudalla Jukka Lahtea päähän ja joita on havaittavissa pesuhuoneen ovessa ja takkahuoneen istumapenkin päädyssä sekä lattialla (veripisaran koko 1–4 mm; ns. keskinkertainen nopeus). Tällaisiin veriroiskeisiin ei ole kiinnitetty huomiota myöskään puhutettaessa Anneli Aueria sairaalassa 2.12.2006, jolloin Anneli Auer oli näyttänyt jalkojensa verijäljet poliisille.

197. Jukka Lahden verta on löydetty Anneli Auerin päällä olleen T-paidan molempien hihojen takapinnoilta, lähes identtisistä kohdista. Vasemmasta hihan takaa löydetty Jukka Lahden veri on sisemmällä hihassa, noin kaksi senttimetriä hihansuun reunasta, eikä hihan reunassa, kuten oikean hihan takana (ks. kirjallinen todiste nro 9, verijälkitutkimuksen valokuvaliite, s. 19–21 sekä kirjallinen todiste nro 41, keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 8.12.2009). Koska verijäljet ovat kummankin hihan takapuolilla, on erittäin epätodennäköistä, ellei mahdotonta, että ne olisivat voineet syntyä samanaikaisesti esimerkiksi siten, että tavalla tai toisella laskostettuna olleen T-paidan hihojen yhtymäkohtaan olisi joko teon aikana tai sen jälkeen pudonnut tai lentänyt pisara Jukka Lahden verta. Epätodennäköisenä voidaan pitää myös sitä vaihtoehtoa, että Jukka Lahden verta olisi siirtynyt Anneli Auerin käsistä T-paidan hihoihin hyvin pienille alueille tilanteessa, jossa tämä olisi verisillä käsillään pukenut paidan päälleen. Verta olisi tällöin todennäköisesti myös muualla paidassa, sillä tyypillisesti paitaa ei pueta päälle vain kumpaankin hihaan tarttumalla. Siihen, onko T-paita voinut tahriintua kysymyksessä olevalla tavalla, kun Anneli Auer on kertomuksensa mukaisesti pyrkinyt koskettamaan Jukka Lahden ruumista pesuhuoneesta käsin, palataan kohdissa 255–259. Hovioikeuden tuomion kohdissa 223–236 on käsitelty sitä, ettei T-paidasta ole löydetty tekoon varmuudella liittyneitä ruskeankirjavia tekokuituja. Tämä viittaa siihen, ettei T-paita ole ollut takkahuoneessa tekohetkellä, ettei Anneli Auer ole palannut T-paita päällään takkahuoneeseen pian teon jälkeen ja ettei Anneli Auer ole käsitellyt T-paita päällään ruskeankirjavia tekokuituja luovuttanutta tekstiiliä.

Terassin oven rikotusta ikkunasta, ikkunan rikkomissuunnasta, ovessa olleesta verhosta sekä oven ja seinien ulkopuolisista verijäljistä

198. Terassin oven rikotun ikkunan leveys on ollut noin 58 senttimetriä ja korkeus noin 120 senttimetriä (ks. kirjallinen todiste nro 92, s. 1–2), kuten myös teknisen rikostutkinnan yhteydessä 14.12.2006 otetuista valokuvista voidaan havaita. Lasit ovat olleet tiukasti silikonilla kiinni kehyksissään. Rikotusta ikkunasta otetuista valokuvista käy ilmi, että varsinkin ikkunan yläosassa kolminkertainen lasi on rikkoutunut päällekkäisiltä osiltaan kerroksittain siten, että sisimmäisin lasi on säilynyt ehjänä laajemmalti kuin keskimmäinen lasi, joka on vastaavasti rikkoutunut vähäisemmässä määrin kuin ulommaisin lasi. Ikkunan yläosan vasempaan reunaan ulkoapäin katsottuna ja yläreunan keskelle on jäänyt noin 20 senttimetriä alaspäin tuleva lasinpala. Ulkoapäin katsottuna oikeassa ylänurkassa on hieman tätä pienempi lasinpala. Ikkuna-aukon oikeaan ja vasempaan alanurkkaan, alareunan keskelle ja ikkunan pystysivuille on jäänyt joitakin lasinpaloja. Uloimman ikkunakerroksen vasemmassa yläkulmassa on nähtävissä lyöntijälki, joka ei ole verinen.

199. Verijäljet oven ulkopuolella ovat noin 60–80 senttimetrin korkeudella ikkunan alareunasta. Ikkunasta ulospäin katsottaessa oven ulkopinnassa oikealla olevat näppylähansikkaan jättämiksi sopivat jäljet ovat ison lasinpalan kohdalla. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 24.4.2009 (kirjallinen todiste nro 39) mukaan nämä näppylähansikkaan oven ulkopuolelle jättämät jäljet ovat osittain päällekkäisiä sekä valtaosaltaan liikahtaneita. Yksi selkeämmin erottuva jälki vastaa näppylöiden tiheyden ja likimain näppylöiden keskinäisen sijainnin suhteen takkahuoneen sängyltä taltioitua näppylähansikasta, josta ei ole voitu tunnistaa verta tai DNA:ta. Ikkunan sisäpuoleisen rikkoutuneen kipsilistan yhteydessä ei ole nähtävissä veriroiskeita, vaan lasissa on pikemminkin verta, joka on pudonnut vapaasti karmissa kiinni olevien lasinpalojen päälle.

200. Välittömästi terassin oven saranapuolen viereisen ulkovuorilaudan kulmassa on 14.12.2006 otetuissa valokuvissa havaittavissa lyöntijälki, jonka ympärillä on keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 28.12.2006 (kirjallinen todiste nro 139) perusteella ollut Jukka Lahden verta. Tämä verijälki on noin 60 senttimetrin korkeudella ikkunan alapinnasta, hieman alempana kuin vastaavalla puolella oleva näppylähansikkaan verijälki oven ulkopinnassa. Myös viereisen, ikkunasta ulospäin katsottuna vasemmalla olevan ulkoseinän vuorilaudoituksessa on jotakuinkin samalla korkeudella muutamia Jukka Lahden DNA-tunnisteeseen sopivia veriroiskeita. Syyttäjät ovat katsoneet näiden havaintojen osoittavan, että terassin oven ikkuna olisi rikottu Jukka Lahden surmaamiseen käytetyllä verisellä astalolla. Rikkoontunutta ikkunalasia on kuitenkin ollut merkittävissä määrin terassin oven molemmilla puolilla, ja se on ollut silmämääräisesti arvioiden puhdasta, mikä puhuu syyttäjien näkemystä vastaan. Terassilla tai takkahuoneen lattiassa taikka ikkunaa vastapäätä olevan valkoisen takan kyljessä ei ole myöskään havaittavissa sellaisia ikkunan rikkomiseen liittyviä veriroiskeita, joita olisi väistämättä syntynyt, jos ikkunaa olisi ulkoapäin rikottu teon jälkeen verisellä astalolla.

201. Oven terassinpuoleisella edustalla olleen muovisen puutarhatuolin alla on tasaisesti lasimurskaa, mikä viittaa siihen, että tuoli on nostettu oven eteen ikkunan rikkomisen jälkeen. Tuolilla on vähäisessä määrin lasinsiruja, mikä viittaa siihen, että ikkunaa on rikottu tai se on rikkoutunut vielä tuolin siirtämisen jälkeen. Huomionarvoista on, että rikotun ikkunan alalaidasta on ulkoapäin mitattaessa 92 senttimetriä oven alapintaan ja että terassin lattia on oven alareunaan nähden noin 11 senttimetriä alempana. Terassin lattiapinnasta on siten ikkunan alapintaan noin 103 senttimetriä (ks. kirjallinen todiste nro 92, s. 1 ja 7). Ikkunasta kulkua koskevasta rekonstruktiovideosta 2.12.2011 (kirjallinen todiste nro 74) voidaan havaita, että ikkunasta kulkeminen suoraan terassilta ilman puutarhatuolia on ollut koehenkilöille varsin vaivalloista.

202. Ikkunan muovilistassa on havaittavissa leikkausjäljeksi luonnehdittavissa oleva rikkouma, jossa ei ole nähtävissä verta. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 12.6.2007 (kirjallinen todiste nro 34) mukaan reunalistan muovinen materiaali ei ole tässä tapauksessa jäljentänyt hyvin käytetyn työkalun/käytettyjen työkalujen jälkiä. Oven puupinnoilla, sisä- ja ulkopuolella, ikkunan alumiinikarmissa sekä ikkunan muovisessa reunalistassa on epäselviä painumajälkiä, jotka tyypiltään voisivat sopia sorkkaraudan, taltan tai muun samantyyppisen työkalun jättämiksi.

203. Takkahuoneen ja olohuoneen välisellä alueella on sekä isompia lasinpalasia että pienempiä lasinsiruja, joita viimeksi mainittuja on erityisesti takan kyljen vieressä. Yksittäisiä lasinsirpaleita on eri puolilla takkahuonetta, olohuoneessa ja ulkona terassilla. Terassilla on kauempana ovesta muutama suurempi lasinpala. MM:n mukaan tekijä oli voinut ikkunaa rikkoessaan heittää nämä isommat lasinpalat terassille. Jukka Lahden ruumiin vasemmalla puolella olkapään tasolla on nähtävissä lattialla lasinsirpale, johon astuminen voi olla yksi mahdollinen selitys Jukka Lahden vasemman kantapään sisäsivulla todetulle haavalle.

204. Poliisin ensipartion ottamista valokuvista on pääteltävissä, että terassin oven ikkunan alareunasta riippunut verho on irronnut ikkunan yläosasta ikkunan rikkomisen yhteydessä, kuten MM on kertonut. MM:n mukaan ikkunaverhossa oli ollut iskujälkiä, jotka olivat syntyneet siinä yhteydessä, kun tekijä oli rikkonut ikkunan ulkoapäin. Myös verhon sängynpuoleisen reunakankaan kuvioinnista, joka on nähtävissä myös ensipartion ottamista valokuvista, päätellen on todennäköistä, että verho on ollut ennen ikkunan rikkomista kiinnitettynä neljästä kulmastaan todistaja AY:n hovioikeudessa esittämän arvion mukaisesti siten, että sen reunakankaan vaaleampi, haalistunut puoli on ollut ikkunaa vasten. Ikkunan rikkomiseen liittyneet verhon vauriot ovat AY:n mukaan sijainneet tällä verhon vaaleammalla puolella (ks. myös keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 8.6.2007, kirjallinen todiste nro 137). Ottaen huomioon verhon vauriot ja AY:n kertomus sekä ensipartion valokuvat on todennäköistä, että verhon vauriot ovat sijainneet verhon alaosassa. Koska alkuperäistä verhoa on käytetty poliisin suorittamissa rekonstruktioissa (ks. kirjalliset todisteet nrot 70 ja 71), ei siinä nyttemmin havaittavissa olevista jäljistä tai värisävyistä voida tehdä juurikaan johtopäätöksiä.

205. Verhon vauriot yhdessä edellä ikkunan rikkomisesta sekä tuolin nostamisesta todettujen seikkojen kanssa viittaavat vahvasti siihen, että ikkuna on rikottu ulkoapäin ja ettei ikkunaa ole rikottu verisellä astalolla.

Muut kuin veriroiskeiden aiheuttamat verijäljet sisäpuolisissa takkahuoneen seinissä

206. Pesuhuoneen oven vieressä olevan istumapenkin yläpuolella on seinässä joitakin verijälkiä. Takkahuoneen oven ja sängyn päädyssä olevan arkun väliin jäävässä seinässä on verijälkiä.

Havainnot pesuhuoneesta ja keittiön astianpesualtaasta

207. Pesuhuoneen lattialla tai keittiön astianpesualtaassa, jotka ovat silminnähden likaisia, ei ole nähtävissä verijälkiä tai merkkejä siitä, että niitä olisi sellaisista jäljistä hiljattain puhdistettu. Lian pinttyneisyys pinnoilla ja erityisesti pesuhuoneen lattian saumoissa huomioon ottaen on epätodennäköistä, että verta ei olisi tarttunut niihin, mikäli pesuhuoneessa tai keittiön astianpesualtaalla olisi peseydytty vähäistä suuremmasta määrästä verta. MM:n todistajankertomuksen mukaan hän oli todennut, ettei pesutiloissa ollut peseydytty teon jälkeen aamuyöllä 1.12.2006 ja että pesutilat olivat olleet kuivat. MM ei ollut havainnut pesutiloissa jälkiä, jotka olisivat liittyneet tekoon. Teknistä rikostutkintaa paikalla noin viikko myöhemmin suorittaneen JT:nkään huomiota ei ollut kiinnittänyt pesutiloissa muu kuin lattialämmityksen taso. Kukaan rikospaikkatutkintaa tehneistä poliisimiehistä ei ole kertonut sellaisista havainnoistaan, jotka viittaisivat siihen, että Anneli Auer olisi peseytynyt talon pesutiloissa vähäistä suuremmasta verimäärästä. Kun myös piilevien verijälkien etsiminen pesuhuoneen lattiakaivosta kemiluminesenssimenetelmin 26.11.2009 on jäänyt tuloksettomaksi (AY:n kertomus ja poliisin teknisen rikostutkinnan pöytäkirja, s. 16, kirjallinen todiste nro 92), ei Anneli Auerin voida katsoa peseytyneen Jukka Lahden surmaamisen väistämättä aiheuttamista vähäistä suuremmista veriroiskeista pesuhuoneessa tai keittiön astianpesualtaalla. Se seikka, että poliisin ensipartioon kuuluneen todistaja TH:n havaintojen mukaan kodinhoitohuoneeseen johtavan keittiönoven keittiön puoleisella pystysuoralla pinnalla oli ollut muutama vesipisara ja ovenkahvassa punainen tahra, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Tällaista havaintoa ei ole kirjattu teknisen rikostutkinnan pöytäkirjaan, eikä MM ole ollut siitä tietoinen.

Muut havainnot keittiöstä

208. Keittiön pöytätasoilla ja liedellä on paljon kotitalousesineitä. Toisaalta keittiön lattialla ei ole mitään, mikä vaikuttaisi pudonneen sanotuilta pöytätasoilta. Mikäli Anneli Auerin ja Jukka Lahden välillä olisi ollut riita, johon olisi liittynyt Anneli Auerin pitäminen väkisin pöytätasoa vasten, on oletettavaa, että jotakin olisi pudonnut lattialle tässä yhteydessä. Jos Anneli Auer olisi surmannut Jukka Lahden puolisoiden keskinäisen, fyysistä kanssakäymistä sisältäneen riidan päätteeksi ja lavastanut rikospaikan tämän jälkeen ulkopuoliseen tekijään viittaavaksi, hänen olisi osana lavastustoimiaan tullut huolehtia kaiken muun ohessa myös siitä yksityiskohdasta, ettei keittiöön ole jäänyt mitään merkkejä mainitunlaisesta riitelystä.

Jukka Lahden elvytystoimenpiteet

209. Sekä ensipartion että teknisen rikostutkinnan valokuvista havaittavissa olevalla tavalla paikalle saapuneen sairaankuljetushenkilöstön tarkoituksena oli ollut ainakin varmistaa, onko Jukka Lahtea ollut tarpeen yrittää elvyttää. Tässä tarkoituksessa Jukka Lahden rintaan oli kiinnitetty defibrillaattorin elektrodit. Poistetut elektrodien suojataustat ovat lattialla. Todistaja HL:n toteamalla tavalla tällaisiin toimenpiteisiin olisi tuskin ryhdytty, jos uhri olisi ollut kuolleena jo pidemmän aikaa. HL:n arvion mukaan Jukka Lahti oli ollut tässä vaiheessa kuolleena pikemminkin minuuttien kuin tunnin tai kahden ajan.

Takkahuoneen valaistus

210. Kattoon, sängyn päädyn ja olohuoneen välisellä alueella, kiinnitetty valaisin (ns. kohdevalaisin) on suunnattuna katon suuntaisesti terassin puoleista seinää kohti eli poispäin Jukka Lahden ruumiista, joka on lattialla pesuhuoneen oven edessä. Valaistusrekonstruktioissa (ks. kohdat 249–250) todetulla tavalla valaistus on tältä osin ollut portaattomasti säädettävissä. Kohdevalaisimen säätökytkin on takkahuoneen seinässä olohuoneen ja rikotun ikkunan väliin jäävällä alueella, jossa on runsaasti lasinkappaleita.

Hiuspidikkeestä

211. Takkahuoneen lattialla Jukka Lahden ruumiin oikealla puolella sängyn alla on hiuspidike. Anneli Auer on kertonut hovioikeudessa, että hän oli jättänyt pidikkeen sängyn viereen tuolille, jolta se oli mahdollisesti pudonnut lattialle.

Johtopäätökset valokuvista

212. Kun kiinnitetään huomiota takkahuoneesta, olohuoneesta, terassista, keittiöstä, eteisestä, kodinhoitohuoneesta ja pesuhuoneesta otetuista valokuvista ilmeneviin yksityiskohtiin ja niiden lukuisuuteen sekä siihen epäsiisteyteen ja -järjestykseen, mikä talossa on vallinnut niin takkahuoneessa kuin muuallakin, ei valokuvia kokonaisuutena arvioiden ole saatavissa tukea sille syyttäjien väitteelle, jonka mukaan Anneli Auer olisi surmannut Jukka Lahden ja lavastanut tapahtumapaikan olosuhteet ulkopuoliseen tekijään viittaaviksi. Toisaalta nämä edellä todetut yksityiskohdat osoittavat yhtäältä, millaisia lavastustoimenpiteitä Anneli Auerin olisi täytynyt tehdä peittääkseen syyllisyytensä, ja toisaalta, kuinka suunnitelmallisesti Jukka Lahden surmaaminen olisi tullut toteuttaa siten, ettei teosta jää mitään sellaisia jälkiä, joiden perusteella Anneli Auer voitaisiin liittää Jukka Lahteen kohdistettuun väkivaltaan ja lopulliseen Jukka Lahden kuolemaan johtaneeseen hätäkeskuspuhelun aikana tehtyyn tekoon. Valokuvista tehtävissä olevat havainnot eivät ole ristiriidassa Anneli Auerin hovioikeudessa antaman kertomuksen kanssa.

Poliisin toimenpiteistä rikospaikalla ja teknisestä rikostutkinnasta

213. Hovioikeudessa todistajina kuulustellut poliisimiehet (MM, JT, EK, JK, TV ja MK) ovat kertoneet rikospaikalla ja sen lähiympäristössä esitutkinnan alkuvaiheessa suorittamistaan tarkastuksista ja etsinnöistä sekä tekemistään havainnoista käräjäoikeuden tuomioon (s. 25–32 ja 39) merkityin tavoin. Käsiteltävänä olevan asian kannalta hovioikeus pitää merkityksellisenä sitä, että mitään konkreettista näyttöä siitä, että Anneli Auer olisi surmannut Jukka Lahden, ei ole tässä yhteydessä löytynyt. Esille on tullut, että rikospaikkaa ei olisi eristetty asianmukaisella tavalla ja että Anneli Auer oli käynyt todistaja MP:n kanssa hakemassa vaatteita sekä eineksiä ja jäätelöä talon pakastimesta noin kaksi viikkoa Jukka Lahden kuoleman jälkeen. Nämä seikat eivät muun selvityksen puuttuessa tue edes vähäisesti väitettä siitä, että Anneli Auer olisi hätäkeskuspuhelun päättymisen jälkeen ja ennen poliisin ensipartion saapumista kohteeseen (aikaväli noin kolme minuuttia 20 sekuntia) tai myöhemminkään kätkenyt tai hävittänyt kateisiin jääneet toisen tekovälineen, teosta vereentyneet vaatteet, teossa ja/tai verijälkien lavastamisessa käyttämänsä kengät ja näppylähansikkaat sekä ruskeankirjavia tekokuituja luovuttaneen tekstiilin, jos tämä ei ole ollut osa Anneli Auerin vaatetusta tekohetkellä. Tekoon liittyneiden esineiden löytymättä jääminen ei ole käsillä olevassa tapauksessa samalla tavalla merkityksetöntä kuin korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2009:43, jossa syytetyillä oli ollut selvästi enemmän aikaa ja tilaisuus hävittää tekoväline.

214. Hovioikeus toteaa, että oikeudenkäyntiaineistoon kuuluva poliisin teknisessä rikostutkinnassa hankkima selvitys ei miltään osin liitä Anneli Aueria Jukka Lahteen kohdistettuun väkivaltaan eikä siten suoraan osoita, että Anneli Auer olisi syyllistynyt syytteessä mainittuun tekoon. Sillä on kuitenkin merkitystä arvioitaessa hänen tapahtumien kulusta antamansa kertomuksen uskottavuutta ja sitä, voidaanko vaihtoehto Jukka Lahden surmanneesta ulkopuolisesta tekijästä sulkea pois.

Ulkopuolisen tekijän jättämien hajujälkien etsiminen poliisikoiran avulla

215. Poliisikoirapartioon yöllä 1.12.2006 kuulunut todistaja JR on kertonut hajujälkien etsimisestä poliisikoiran avulla tässä tapauksessa ja poliisikoirakoulutuksesta vastaava todistaja AT poliisikoirien käyttämisestä yleisemmin keskeisiltä osin samoin kuin käräjäoikeuden tuomion sivuille 27 ja 28 on merkitty. JR:n kertomuksesta hovioikeudessa on käynyt lisäksi ilmi seuraavaa.

216. Etsintä oli rajattu tontin sivu- ja takarajoille, jotka poliisikoirapartio oli kiertänyt liikkuen tontin ulkopuolella. Tämä oli johtunut poliisin ja sairaankuljetushenkilöstön liikkumisesta talon etu- ja takapihalla, minkä vuoksi väitetyn ulkopuolisen tekijän jättämiä hajujälkiä ei ollut ollut tarkoituksenmukaista etsiä näiltä alueilta. Jälkien etsimiseen käytetty koira oli puolestaan ollut ominaisuuksiltaan sellainen, että se oli seurannut löytämiään jälkiä vain jäljet jättäneen kulkijan kulkusuunnan suuntaisesti eli se ei ollut jäljestänyt niin sanottuja "takajälkiä". Sen osoitteissa Tähtisentie 52 ja 50 sijaitsevien tonttien väliseltä tonttien takarajalta löytämä, Tähtisentien suuntaan johtava hajujälki ei sanotusta syystä ollut voinut olla peräisin vastakkaisesta eli Tähtisentien suunnasta.

217. Olosuhteet jäljestämiselle ovat olleet JR:n ja AT:n kertomuksista ilmenevin tavoin jopa ihanteelliset. Sen vuoksi hovioikeus katsoo olevan erittäin todennäköistä, ettei ulkopuolinen tekijä ole voinut poistua Tähtisentie 54:n tontilta ainakaan niiden rajojen kautta, jotka poliisikoiraa käyttäen on tutkittu. Toisaalta tämän arvion johdosta ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että ulkopuolinen tekijä olisi terassilta poistumisen jälkeen liikkunut talon jommankumman päädyn kautta etupihalle ja etupihalta edelleen Tähtisentien katualueelle, kuten MM:kin on arvioinut. Yksin se seikka, että poliisin ensipartio ei ollut siihen kuuluneiden AL:n ja TH:n kertomusten mukaan tehnyt poliisiautosta käsin havaintoja alueella liikkuneista henkilöistä, ei anna aihetta toisenlaiseen johtopäätökseen. Ulkopuolisella tekijällä on ollut joka tapauksessa muutama minuutti aikaa paeta ja piiloutua, mikäli hän on poistunut talosta hätäkeskuspuhelun aikana. Ei ole välttämätöntä, että ulkopuolisen tekijän pakoreitti olisi suuntautunut siten, että poliisiautolla liikkuneen poliisipartion olisi täytynyt kohdata hänet ottaen huomioon esitetty selvitys Tähtisentie 54:n lähialueesta.

Takkahuoneen lattialla olleesta fileerausveitsestä

218. Teräosastaan selvästi vääntynyt, ohutteräinen fileerausveitsi on ollut käsillä hovioikeuden pääkäsittelyssä katselmusesineenä. Hovioikeuden havaintojen mukaan kärjestään katkennut terä on ollut puukon terää selvästi taipuisampi. Sen voidaan päätellä vääntyneen, kun sillä on lyöty Jukka Lahtea. Ruumiinavauksessa läsnä olleen todistaja MM:n mukaan veitsen terän puuttuvaa kärkeä oli yritetty etsiä Jukka Lahden ruumiista, mutta kun röntgenlaitetta ei ollut ollut käytettävissä, sitä ei ollut löytynyt.

219. Kalojen perkaamiseen ja käsittelyyn tarkoitettua veistä on sen valmistajan lausunnon (kirjallinen todiste nro 28) mukaan teroitettu usein niin sanotulla puikkoteroittimella. Lausunnossa on myös kiinnitetty huomiota veitsen kuluneisuuteen, joka puikkoteroittimen käytön ohella viittaa sen olleen satunnaisessa ammattikäytössä tai osa vakavaa ruoanlaittoharrastusta. Fileerausveitseen ei ole ollut saatavilla tuppea.

220. Poliisiammattikorkeakoulun poliisikoiralaitoksella suoritetusta hajutunnistustutkimuksesta laaditun lausunnon 28.8.2009 (kirjallinen todiste nro 26) mukaan koira ei ollut tunnistanut hajuyhteyttä veitsestä otetun hajusiirrännäisen ja Anneli Auerin välillä. Todistajana kuulustellun, poliisikoirien koulutuksesta vastaavan IH:n kertomuksesta ilmenevin tavoin tällä perusteella ei voida kuitenkaan poissulkea sitä, etteikö Anneli Auer olisi voinut käsitellä veistä.

221. Kun Anneli Auerin taloudesta ei ole etsinnöistä huolimatta löydetty sellaista puikkoteroitinta, jota olisi voinut käyttää takkahuoneen lattialta löytyneen fileerausveitsen teroittamiseen ja kun asiassa ei ole esitetty muutakaan näyttöä, joka liittäisi veitsen Anneli Aueriin, ei sanotun veitsen voida päätellä olleen peräisin hänen taloudestaan. Kun otetaan huomioon se, että fileerausveitsestä on taltioitu ruskeankirjavia tekokuituja ja punakirjavia puuvillakuituja, jotka voivat olla peräisin vuodevaatteista (kirjalliset todisteet nrot 24–25), ja että Jukka Lahti on surmattu makuuhuoneessa ja Jukka Lahden ruumiin vasemmalla puolella, osaksi hänen kädessään on sängyltä alas vedetty peitto, on mahdollista, että punakirjavat kuidut ovat siirtyneet veitseen teon yhteydessä samalla tavalla kuin ruskeankirjavat tekokuidut. Jukka Lahden vaatteista on taltioitu runsaasti näitä punakirjavia kuituja. Näin ollen näiden kuitujen löytyminen fileerausveitsestä ei liitä sitä Anneli Auerin talouteen. Tällaista johtopäätöstä ei voida tehdä myöskään sellaisilla spekulatiivisilla perusteilla, ettei fileerausveitseen ole ollut saatavilla tuppea ja ettei ulkopuolinen tekijä olisi käyttänyt teossa tämänkaltaista veistä. Teknisellä rikostutkinnalla kerätyn näytön perusteella, tai muutoinkaan, ei ole voitu osoittaa, että Anneli Auer olisi käyttänyt fileerausveistä syytteessä väitetyn Jukka Lahden surmaamisen yhteydessä.

222. Veitsen sijainti takkahuoneen lattialla, näkyvällä paikalla lähellä olohuonetta, ja se, ettei veitsen terä ole verinen ja ettei lattialaatoille ole roiskunut veitsestä verta, voisivat tukea sellaista johtopäätöstä, että kyse olisi lavastuksesta. Toisaalta jos tekijä olisi Anneli Auer ja kyse olisi hänen tekemästään lavastustoimenpiteestä, ei ole uskottavaa, että Anneli Auer olisi jättänyt kyseisen veitsen tekopaikalle mutta hävittänyt samalla kaikki muut tekoon liittyneet välineet ja muut esineet. Anneli Auer ei ole voinut olla varma siitä, ettei veistä voitaisi liittää häneen henkirikosta tutkittaessa.

Kuitu-, lasi- ja DNA-tutkimukset

223. Keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa suoritettujen kuitututkimusten (kirjalliset todisteet nrot 19–25, 30 ja 114), lasitutkimuksen (kirjallinen todiste nro 42) ja Anneli Auerin ja Jukka Lahden sängyssä ollutta halkoa sekä lattialla ollutta voimakkaasti vereentynyttä halkoa koskevien DNA-tutkimusten (kirjalliset todisteet nrot 29, 31 ja 32) johdosta voidaan todeta seuraavaa.

224. Huomionarvoisia ovat tapahtumapaikalta todetut ruskeankirjavat tekokuidut, punakirjavat puuvillakuidut ja oranssinpunaiset puuvillakuidut. Ruskeankirjavien tekokuitujen, joiden on todettu olleen samanvärisiä ja myös laadultaan samanlaisia, alkuperä on poliisin suorittamissa tutkimuksissa jäänyt selvittämättä. Punakirjavat puuvillakuidut ovat olleet samanvärisiä ja -laatuisia kuin Anneli Auerin ja Jukka Lahden sängyssä olleiden punakeltaisten vuodevaatteiden kuidut. Oranssinpunaiset puuvillakuidut ovat olleet yhteneviä Anneli Auerin punaisen T-paidan kuituihin nähden.

225. Ruskeankirjavia tekokuituja on ollut Jukka Lahden kynnenalusissa, T-paidassa ja alushousuissa samoin kuin takkahuoneen lattialla olleessa fileerausveitsessä, sängyllä olleessa halossa, takkahuoneen lattialla olleessa verisessä halossa, takkahuoneen oven rikotun ikkunalasin reunoilla ja oven alaosassa sisäpuolella, takkahuoneen sängyn päällä olleissa ruskeissa housuissa, ikkunasta roikkuneessa verhossa, sängyllä ja sen vieressä olleissa pussilakanoissa ja tyynyliinoissa sekä terassin oven edessä olleessa muovituolissa ja terassin lattialla olleiden sinisten kurakintaitten päällä. Mainitunlaista kuitua ei sen sijaan ole todettu Anneli Auerin punaisessa T-paidassa eikä takkahuoneen sängyltä ja vaatekaapin hyllyltä taltioiduissa mustissa näppylähansikkaissa, eikä sitä ole ollut myöskään terassin lattialla olleiden sinisten kurakintaitten sisällä eikä terassin muovituolilla olleessa punaisessa kurakintaassa. Ruskeankirjavia tekokuituja ei ole löydetty myöskään kymmenistä Anneli Auerin Turun-asunnolta taltioiduista, keskusrikospoliisin rikostekniseen laboratorioon loppuvuodesta 2011 vastaanotetuista vaate- ja tekstiilinäytteistä. Näiden vuonna 2012 tehtyjen kuitututkimusten yhteydessä keskusrikospoliisin rikostekninen laboratorio oli tutkinut myös 88 näytettä erilaisista froteepyyhkeistä, -kylpytakeista, ja -kankaista sekä fleece-huovista ja -kylpytakeista (kirjallinen todiste nro 114).

226. Anneli Auerin ja Jukka Lahden sängyssä olleisiin vuodevaatteisiin viittaavia punakirjavia puuvillakuituja on ollut Jukka Lahden alushousuissa ja T-paidassa, fileerausveitsessä, molemmissa edellä mainituissa haloissa ja Anneli Auerin punaisessa T-paidassa.

227. Anneli Auerin T-paidasta peräisin olleita oranssinpunaisia puuvillakuituja on todettu Jukka Lahden alushousuista sekä sängyllä olleesta halosta poimituista kuiduista. Jukka Lahden kynnenalusnäytteissä tai T-paidassa ei ole ollut vastaavia kuituja.

228. Anneli Auerin T-paita on imuroitu eikä siinä ole todettu olleen lasia, mitä seikkaa verijälkitutkija MT on kertonut ihmettelevänsä. MM:n mukaan lyötäessä ikkunaelementtiin tylpällä esineellä lasiin ei kohdistu niin suurta liikevoimaa, että sisätiloihin syntyisi lasipölyä toisin kuin esimerkiksi räjähdyksissä. Hovioikeus toteaa, ettei tätä kysymystä ole ilmeisesti tarkemmin selvitetty esitutkinnassa.

229. Sekä takkahuoneen lattialla olleesta silmin nähden verisestä halosta että sängyssä olleesta halosta on voitu osoittaa verta ja DNA-tunnisteet, jotka sopivat Jukka Lahden DNA-tunnisteeseen. Anneli Auerin DNA:ta haloissa ei kuitenkaan ole ollut. Lattialla olleesta halosta on lisäksi taltioitu yksi hius tai karva, jonka DNA-tunniste on sopinut Jukka Lahdelle.

230. Rikoskemisti AP on kertonut kuitututkimuksista ja kuitujen siirtymisestä käräjäoikeuden tuomioon kirjatulla tavalla (s. 34–35). AP:n mukaan kuidut voivat siirtyä kankaan kosketuksesta toiseen kankaaseen, esineeseen tai ihoon tai siten, että ilmassa on runsaasti kuituja, jotka siirtyvät tätä kautta tutkittavaan kohteeseen. Ruskeankirjavien tekokuitujen osalta ei voida tehdä varsinaisia päätelmiä siitä, miten kuidut ovat siirtyneet takkahuoneen materiaaleihin. Kuitujen määrien perusteella voidaan kuitenkin arvioida sitä, millä tavalla kuitujen siirtyminen on tapahtunut. Siirtyminen on tapahtunut joko voimakkaan kontaktin seurauksena tai siten, että luovuttava tekstiili on voimakkaammin "pölissyt" ilmassa. Isot kuitumäärät viittaavat voimakkaaseen ja pitkäkestoiseen kosketukseen. AP on arvellut, että ruskeankirjavat tekokuidut ovat peräisin sekoitekankaasta, joita käytetään kylpytakeissa ja collegevaatteissa. Kuitututkimusten yhteydessä oli hankittu useita erilaisia tekstiilejä. Kuitujen lähde oli jäänyt selvittämättä. Jos ulkovaatteissa on kiiltävä pinta, irtoaa niistä huonosti kuituja. Sitä seikkaa, että ruskeankirjavaa tekokuitua ei ole ollut edellä mainituin tavoin Anneli Auerin T-paidassa, AP on kertonut Anneli Auerin kertomus tapahtumainkulusta huomioon ottaen oudoksuvansa.

231. Useiden todistajina kuulusteltujen, asian tutkintaan osallistuneiden poliisimiesten kertomuksista on todettavissa, että taloa ei ollut tutkittu kuitujen suhteen muutoin kuin takkahuoneen ja terassin osalta. TS on muun muassa todennut, että oli ollut iso virhe, ettei kuitututkimusta ollut tehty koko talossa. Ruskeankirjavien tekokuitujen alkuperä oli jäänyt poliisilta selvittämättä.

Hovioikeuden johtopäätökset kuitu-, lasi- ja DNA-tutkimuksista

232. Ruskeankirjavia tekokuituja koskevien löydösten yhteys Jukka Lahden surmaamiseen ja terassin oven ikkunan rikkomiseen sekä tekijän liikkumiseen takkahuoneessa ja terassilla on ilmeinen. On erittäin epätodennäköistä, että Jukka Lahden surmannut henkilö ei olisi ollut tekemisissä sanottuja kuituja luovuttaneen vaatteen tai muun tekstiiliin kanssa. Mainitunlaisten kuitujen löytyminen niin terassin oven ikkunasta kuin terassiltakin tukee osaltaan käsitystä ikkunan kautta sisään tulleesta ja poistuneesta ulkopuolisesta tekijästä.

233. Se seikka, että Anneli Auerin T-paidasta peräisin olleita puuvillakuituja on ollut Jukka Lahden alushousuissa ja sängyssä olleiden vuodevaatteiden kuituja sanotussa T-paidassa, tukee Anneli Auerin kertomusta siitä, että hän oli käyttänyt tätä T-paitaa nukkuessaan sängyssä Jukka Lahden kanssa ennen ulkopuolisen tekijän tunkeutumista taloon. Anneli Auerin T-paidan kuituja on ollut sängyssä olleessa halossa, mikä voi selittyä sillä, että Anneli Auerin T-paidan kuituja on välittynyt vuodevaatteista halkoon. On huomattava, ettei tästä halosta, josta on löydetty myös ruskeankirjavia tekokuituja, ole löydetty viitteitä siitä, että Anneli Auer olisi käsitellyt tätä halkoa. Anneli Auerin ei ole näytetty käsitelleen myöskään lattialta löydettyä halkoa. Viimeksi mainitusta lattialla olleesta halosta, jossa on ollut sekä Jukka Lahden hius/karva, ruskeankirjavia tekokuituja ja Jukka Lahden DNA:ta ja verta, ei ole löydetty myöskään Anneli Auerin T-paidan kuituja tai DNA:ta.

234. Toisaalta huomiota herättää ensinnäkin se, että T-paidassa ei ole ollut lasipölyä, vaikka lasia oli Anneli Auerin kertomuksen mukaan lentänyt ilmassa siinä määrin, että hän oli asettanut kätensä kasvojensa eteen siltä suojautuakseen. Tältä osin kyse on voinut olla sellaisesta vaistonvaraisesta toiminnasta, johon ei ole ollut tosiasiallista tarvetta, koska Anneli Auer ei kertomuksensa mukaan ole ollut tässä vaiheessa ikkunan edessä vaan joko polvillaan tai seisten sängyllä. Asiassa ei ole myöskään esitetty tarkempaa selvitystä siitä, millä tavoin lasipölyä olisi levinnyt sisätiloihin, jos ikkunan kolminkertainen lämpölasi olisi rikottu ulkoapäin, ja missä määrin lasia olisi pitänyt tällaisessa tilanteessa päätyä Anneli Auerin T-paitaan huomioon ottaen hänen sijaintinsa ja etäisyytensä ikkunasta. Yksin lasin puute T-paidassa ei siten asiassa esitetyn näytön perusteella osoita Anneli Auerin kertomusta paikkansapitämättömäksi.

235. Toiseksi on merkillepantavaa, että T-paidassa ei ole ollut lainkaan ruskeankirjavia tekokuituja. Anneli Auer on kertomuksensa mukaan ollut suoranaisessa kontaktissa ulkopuoliseen tekijään kuitenkin vain siinä tilanteessa, kun tämä on lyönyt häntä veitsellä rintaan, minkä jälkeen Anneli Auer on poistunut takkahuoneesta. Kun otetaan huomioon Anneli Auerin vamman laatu ja syvyys, on mahdollista, ettei tekijästä tai veitsestä ole tässä yhteydessä siirtynyt kuituja Anneli Auerin T-paitaan ja ettei takkahuoneen ilmassa ole tilanteen tässä vaiheessa ollut samassa määrin näitä ruskeankirjavia tekokuituja kuin kamppailun edetessä. Epäselväksi jää, miksi Anneli Auerin T-paidan etupuolelta ei ole löytynyt Jukka Lahden verta. Nämä kysymykset jäävät avoimiksi esitetyn näytön perusteella. Sen vuoksi on mahdollista, että Anneli Auerin ja ruskeankirjavia tekokuituja luovuttanutta vaatetta mahdollisesti kantaneen ulkopuolisen tekijän välinen kanssakäyminen ei ole ollut niin pitkäaikaista tai voimakasta, että kuituja olisi tässä yhteydessä välttämättä siirtynyt Anneli Auerin T-paitaan. Toisaalta mahdollista on sekin, että kuitujen lähde on ollut esillä takkahuoneessa vasta siinä vaiheessa, kun Anneli Auer on sieltä jo poistunut.

236. Ruskeankirjavien tekokuitujen puuttumisella Anneli Auerin punaisesta T-paidasta on merkitystä arvioitaessa myös sitä vaihtoehtoa, että Anneli Auer olisi pukeutunut punaiseen T-paitaan surmattuaan ensin Jukka Lahden ja oltuaan voimakkaassa ja pitkäkestoisessa kosketuksessa teon yhteydessä käytettyyn ruskeankirjavia tekokuituja runsaasti luovuttaneeseen kankaaseen. Mikäli Anneli Auer olisi ollut enemmälti tekemisissä ruskeankirjavia tekokuituja luovuttaneen tekstiilin kanssa, on epätodennäköistä, että hän olisi kyennyt vallinneissa väitetyn perheriidan jälkeisissä olosuhteissa ja ajassa välttämään mainittujen kuitujen siirtymisen hänen ihonsa tai hiustensa kautta edelleen punaiseen T-paitaan. Tätä väitettä vastaan puhuu myös se, ettei Anneli Auerin ole näytetty peseytyneen Jukka Lahden hätäkeskuspuhelun aikana tapahtuvan kuoleman ja poliisin ensipartion paikalle saapumisen välisenä aikana. On huomattava, että Jukka Lahden surmaaminen sorkkaraudalla ja sitä edeltäneet lähietäisyydeltä lyödyt useat veitseniskut ovat väistämättä aiheuttaneet tekijälle vähäistä suurempia veriroiskeita ja -tahroja ja että poliisin ensipartio on saapunut noin kolme minuuttia 20 sekuntia sen jälkeen, kun Anneli Auer on lopettanut hätäkeskuspuhelun. Tässä välissä on vielä poliisin ensipartio soittanut puhelun Anneli Auerille.

237. B:n ja C:n edellä selostetut, vuonna 2011 antamat kertomukset "kamalista ruskeista pyyhkeistä" voisivat viitata siihen, että ruskeankirjavien tekokuitujen lähde olisi voinut olla peräisin Anneli Auerin ja Jukka Lahden taloudesta. Kertomukset sisältävät useita epärealistisia piirteitä sekä sellaisia tarkkoja yksityiskohtia, joiden kuuleminen ja ymmärtäminen vallinneissa olosuhteissa olisi ollut epätodennäköistä tai jopa mahdotonta. Näiden kertomusten uskottavuutta kokonaisuutena heikentävien seikkojen vuoksi ei voida myöskään lähteä siitä, että juuri yksityiskohdat teossa käytetyistä ruskeista pyyhkeistä pitäisivät paikkansa (ks. kirjallinen todiste nro 117, s. 49–54). Joka tapauksessa lasten kertomia kilpiä ja niihin kiinnitettyjä ruskeita pyyhkeitä ei ole löydetty, eikä niitä voida yhdistää Jukka Lahden surmaamiseen. Poliisi on kuitututkimusten yhteydessä vuonna 2012 tutkinut 88 vertailunäytettä erilaisista pyyhkeistä ja muista kankaista sekä noin sata Anneli Auerin taloudesta peräisin ollutta esinettä (kirjallinen todiste nro 114). Jukka Lahden surmaamiseen liittyvien laadultaan samanlaisten ja -väristen ruskeankirjavien tekokuitujen alkuperä on tämänkin jälkeen jäänyt tuntemattomaksi. Anneli Auerin T-paita on takavarikoitu keittiön pöydältä, mikä viittaa siihen, ettei ruskeankirjavien tekokuitujen lähdettä ole käsitelty keittiössä. Ruskeankirjavien tekokuitujen löytyminen terassin lattialla olleiden sinisten kurakintaiden päältä ei osoita, että nämä kuidut olisivat olleet lähtöisin Anneli Auerin taloudesta. Ulkopuolinen tekijä on voinut koskea näihin sinisiin kurakintaisiin siirtäessään puutarhatuolin rikkomansa terassin oven ikkunan eteen, kuten Anneli Auer on arvioinut. Kun talosta on etsitty kuituja tutkinnan alkuvaiheessa vain rajatusti, eikä noin viisi vuotta Jukka Lahden kuoleman jälkeen tutkituissa Anneli Auerin talouteen kuuluneissa näytteissä ole ollut vastaavia kuituja kuin puheena olevat kuidut, ei ruskeankirjavia tekokuituja voida millään perusteella yhdistää Anneli Aueriin. Mainittujen kuitujen lähde on jäänyt hovioikeudessa selvittämättä.

238. Ottaen huomioon, että Jukka Lahti on surmattu sängyn ja sen lakanoitten välittömässä läheisyydessä, veitsen kuitulöydöksistä pääteltävissä oleva kosketuksissa oleminen vuodevaatteisiin ei syyttäjien esittämällä tavalla osoita, että veitsi olisi ollut peräisin Anneli Auerin ja Jukka Lahden taloudesta. Sängyllä olleessa halossa olleet Anneli Auerin T-paidan kuidut ovat puolestaan voineet siirtyä halkoon vuodevaatteiden tai Jukka Lahden kautta.

239. Takkahuoneen lattialla ollut silmin nähden verinen halko ja sängyssä ollut halko ovat liittyneet tavalla tai toisella Jukka Lahden kuolemaan. Mahdollista on, että Jukka Lahden päälaella tai takaraivolla ollut ruhjehaava on aiheutettu takkahuoneen lattialla olleella halolla. Melko epätodennäköistä on kuitenkin se, että Jukka Lahden kasvoissa olleet vammat olisivat syntyneet halolla lyömällä. Mitenkään poissuljettua ei ole, että Jukka Lahti on turvautunut halkoihin puolustautuessaan surmaajansa vastaan. Pesuhuoneen oven viereisellä istumapenkillä on ollut kori, jossa on ollut halkoja ja sanomalehtiä. Joka tapauksessa se seikka, että Anneli Auerin DNA:ta ei ole ollut kummassakaan halossa ja ettei Anneli Auerin T-paidan kuituja ole ollut lattialta löydetyssä halossa, sopii yhteen sen käsityksen kanssa, että Anneli Auer ei ole käsitellyt sanottuja halkoja.

Hiustutkimus

240. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 25.9.2009 (kirjallinen todiste nro 18) mukaan Jukka Lahden ruumiin alla ollut verinen hiustukko on irronnut lievää väkivaltaa käyttäen. Osa hiuksista oli ollut samantyyppisiä kuin vertailukohteena olleet Anneli Auerin hiukset. Lausunnosta vastannut keskusrikospoliisin rikoskemisti RTS on kertonut hovioikeudessa todistajana, että lausunnossa mainittu "lievä väkivalta" on kyseessä olevassa tapauksessa voinut olla myös hiusten voimakasta harjaamista. Lisäksi hiusvertailun tekemiseen oli vaikuttanut tutkimuksen toteuttamisen ja Jukka Lahden kuoleman välillä kulunut yli kahden vuoden mittainen aika.

241. Anneli Auerin kertomuksen mukaan hänellä oli ollut tapana harjata hiuksiaan peseytymisen jälkeen takkahuoneessa, mikä RTS:n kertomus huomioon ottaen voi selittää edellä mainitun hiustutkimuksen tuloksen. Sanottu hiustutkimus ei siten osoita, että hiukset olisivat irronneet Anneli Auerin ja Jukka Lahden välisen kamppailun yhteydessä.

Poliisin toteuttamien rekonstruktioiden perusteella tehtävät johtopäätökset

Kulku rikotusta ikkunasta 9.9.2008

242. Poliisin rekonstruktiossa 9.9.2008 (kirjallinen todiste nro 73) kolme koehenkilöä oli pyrkinyt kulkemaan tapahtumapaikalta irrotetun terassin oven ikkunasta sisään ja ulos. Hovioikeus on kiinnittänyt huomiota siihen, ettei kiipeämisessä käytetty tuoli ole ollut rekonstruktiossa alempana kuin oven alareuna. Tällöin myös kiipeäminen lattialta ilman tuolia ikkunan kautta sisään tapahtuu ilman sitä 11 senttimetrin korkeuseroa, mikä todellisuudessa on vallinnut Tähtisentie 54:n talon terassin lattian ja takkahuoneen oven alareunan välillä (ks. poliisin ensipartion ja teknisen rikostutkinnan ottamat valokuvat). Sanotun rekonstruktion perusteella ei näin ollen voida tehdä riittävän luotettavia johtopäätöksiä siitä, kuinka vaikeaa tai vaivatonta ikkunasta kulkeminen olisi tosiasiassa ollut varsinkin ilman tuolia. Todellisuudessa ikkunasta kulkemiseen on tekijän ruumiinrakenteen ja liikunnallisuuden ohella vaikuttanut hänen tahtonsa mennä ikkunasta sisään sekä tehdä suunnittelemansa teko. Ikkunan rikkominen ja sen kautta kulkeminen on tällöin ollut keino toteuttaa haluttu teko, ellei näitä toimia ole tehty muussa tarkoituksessa. Rekonstruktiossa ikkuna-aukosta kulkeminen on koehenkilöiden ainoa päämäärä. Tämä ei voi olla vaikuttamatta siihen, millainen merkitys rekonstruktiolle voidaan antaa näyttöä arvioitaessa.

Ikkunan rikkominen ja kulku rikotusta ikkunasta 21.7.2009

243. Poliisin rekonstruktiossa 21.7.2009 (kirjalliset todisteet nrot 70 ja 71) on rikottu kaksi terassin oven ikkunaa vastannutta ikkunaa, joihin on ollut kiinnitettynä todellisella tapahtumapaikalla ollut alkuperäinen verho. Toinen ikkunoista on rikottu kuvitellulta sisä- ja toinen kuvitellulta ulkopuolelta. Ikkunat on rikottu verraten lyhytvartisella retkikirveellä. Kun ikkuna rikottiin ulkoa päin, koehenkilö löi retkikirveellä 26 kertaa, joista osa suuntautui ikkuna-aukon sivujen pienempiin lasinpaloihin. Osa ajasta meni ikkunaverhon yläosan irrottamiseen, koska verho ei ollut irronnut lyöntien seurauksena.

244. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnossa 8.12.2009 (kirjallinen todiste nro 69) on arvioitu, että Jukka Lahden päässä olleet kaksi rinnakkaista jälkeä ovat sopineet tyypiltään esimerkiksi sorkkaraudan sorkkapään aiheuttamiksi. Myös todistaja MT:n kertomus sekä muu asiassa esitetty selvitys puhuu edellä mainituin tavoin sen puolesta, että Jukka Lahden surmaamiseen ja siten mahdollisesti myös terassin oven ikkunan rikkomiseen on käytetty sorkkarautaa. Toisaalta tarkempaa teknisessä rikostutkinnassa mahdollisesti saatavissa ollutta selvitystä juuri ikkunan rikkomiseen käytetystä välineestä ei ole esitetty. Edellä todetulla tavalla havaitut jäljet voivat olla sorkkaraudan aiheuttamia. Vaikka terassin oven ikkunan rikkomiseen käytetty tekoväline on jäänyt avoimeksi, lyhytvartisen retkikirveen käyttämistä voidaan pitää joka tapauksessa melko epätodennäköisenä mahdollisuutena. Asiassa esitetyn näytön valossa tällainen retkikirves ei ole liittynyt tekoon. Ikkunat on siten rikottu rekonstruktiossa todennäköisesti erilaisella välineellä kuin terassin oven ikkuna todellisessa tilanteessa. Rekonstruktiossa käytetään toisaalta suojalaseja, millä voi olla oma vaikutuksensa ikkunan rikkomisen nopeuteen. Näistä syistä sanotun ikkunan rikkomiseen kulunutta aikaa ei rekonstruktion perusteella voida täysin luotettavasti päätellä.

Hätäkeskuspuhelutallennetta koskevat rekonstruktiot

245. Poliisi on 25.11.2008 suorittanut rekonstruktioita siitä, millä tavalla Tähtisentie 54:ssä käytössä olleesta lankapuhelimesta soitetun puhelun aikaiset äänet ovat tallentuneet hätäkeskusjärjestelmään. Äänitallenteiden tekeminen oli kuvattu kahdella videokameralla, mutta näitä videotallenteita ei ole nimetty todisteiksi hovioikeudessa (ks. pöytäkirja poliisin teknisestä tutkinnasta, s. 13, kirjallinen todiste nro 92). Talossa ovat asuneet uudet asukkaat. Valaistusrekonstruktiosta 26.11.2009, jolloin talossa ovat asuneet samat uudet asukkaat, ilmenee huoneiden kalustus (kirjallinen todiste nro 72). Puheluissa on tallennettu puheääniä, uhriin liittyviä ääniä ja takkahuoneessa tapahtuvaan kamppailuun liittyviä ääniä. Lisäksi rekonstruktioissa on tallennettu yksittäisiä ääniä, kuten erilaisia juoksuääniä ja ääniä, jotka syntyvät erilaisten esineiden (veitsi, hammassilta, retkikirves, halko, lasinpala) putoamisesta parketti- tai laattalattialle sekä ulko-oven avaamiseen ja sulkemiseen liittyviä ääniä.

246. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 2.2.2012 päivätyn lausunnon (kirjallinen todiste nro 60) mukaan hätäkeskuksen tallennusjärjestelmä on tallentanut koehenkilöiden hypyt ikkuna-aukosta terassille sekä ovien avaamis- ja sulkemisäänet.

247. Hovioikeus on rekonstruktiot kuunneltuaan voinut havaita, että erilaiset tekoon liittyneet äänet ovat tallentuneet hätäkeskusjärjestelmään rekonstruktion aikana vallinneissa olosuhteissa. Tältä osin on kuitenkin syytä todeta, että Anneli Auerin soittaman puhelun aikana takkahuone on ollut eri tavoin sisustettu kuin rekonstruktion aikana ja ettei olosuhteita ollut rekonstruktion aikana saatu huoneiden kalusteiden ja akustiikan osalta samanlaisiksi kuin tapahtumahetkellä. Nämä erot on myös TN todennut 16.4.2010 päivätyssä kommentissaan (kirjallinen todiste nro 62). Olosuhteet eri huoneissa asunnon uusien asukkaiden aikana, ilmenevät myös valaistusta koskevasta rekonstruktiosta 26.11.2009 (kirjallinen todiste nro 72). Huoneiden kalustus ja niissä ollut tavaramäärä on rekonstruktiohetkellä ollut selvästi erilainen kuin tapahtumayönä 1.12.2006. Anneli Auerin soittaman puhelun aikana puhelimen vieressä on ollut iso lehtipino. Keittiön ja olohuoneen välissä olevassa aulatilassa on ollut iso lipasto, jonka päällä on ollut runsaasti tavaroita. Olohuoneessa on ollut puhelimen ja takkahuoneen oviaukon välisellä linjalla nojatuoli ja sen päällä pyyhe. Olohuoneen nurkassa on ollut kuntoilulaite ja sen päällä runsaasti vaatteita. Olohuoneen lattialla on ollut iso matto ja takkahuoneen oviaukon oikealla puolella runsaasti lehtiä. Takkahuoneessa on ollut runsaasti vaatteita ja siellä on ollut tapahtumahetkellä parisänky, jonka molemmissa päädyissä on ollut iso kasa vaatteita. Takkahuoneessa on ollut nurkassa myös iso vaatekomero. Kirjallisena todisteena nro 92 esitetyn poliisin teknisestä tutkinnasta laaditun pöytäkirjan (s. 13) mukaan terassin oven oikeanpuoliset tuuletusikkuna ja sen yläpuolinen ikkuna ovat olleet niin ikään 25.11.2008 suoritetun veren kuivumisaikatestin aikana auki. Epäselväksi on jäänyt, ovatko nämä ikkunat olleet auki myös samana päivänä toteutetun hätäkeskuspuhelurekonstruktion aikana. TN:kään ei ole muistanut tätä. Joka tapauksessa ikkunat ovat mainitun pöytäkirjan mukaan olleet yhteiskooltaan hieman pienemmät kuin terassin oven rikottu ikkuna. Nämä seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo jäävän mahdollisuus, että sellaiset yksittäiset vähäiset äänet, jotka ovat kuultavissa rekonstruktioilla ja jotka sinänsä tallentuvat hätäkeskusjärjestelmään, ovat voineet tapahtumahetken olosuhteissa peittyä muiden äänten alle tai olla siinä määrin vähäisiä, ettei niitä ole useiden eri päällekkäisten äänien olosuhteissa mahdollista erottaa alkuperäiseltä hätäkeskuspuhelutallenteelta. Myös FBI:n lausunnossa on kiinnitetty huomiota siihen, ettei rekonstruktioissa esiinny häiriöääniä (kirjallinen todiste nro 66).

248. Näin ollen siitä, että jokin ääni on kuultavissa rekonstruktiotallenteilta, ei voida ehdottoman luotettavasti päätellä, että tällaisen äänen tulisi olla kuultavissa myös alkuperäiseltä hätäkeskuspuhelutallenteelta. Kun vielä otetaan huomioon se, että aidossa tilanteessa puhujan päällimmäisenä tarkoituksena ei ole sen varmistaminen, että tietyt äänet tallentuvat hätäkeskusjärjestelmään, vaan avun pyytäminen, on mahdollista, että soittaja on suunnannut puhelimen luurin eri tavoin todellisessa hätätilanteessa kuin koehenkilöt rekonstruktioissa. TN:n mukaan puhelimen luuria ei ollut rekonstruktioissa suunnattu eri tavoin. Tämä voi olla yksi virhelähde äänien tallentumisen kannalta, kuten Finnvox Studiot Oy:n toimitusjohtaja, diplomi-insinööri RH on todistajan ominaisuudessa kertonut (ks. myös FBI:n lausunto, kirjallinen todiste nro 66). Lisäksi usean eri henkilön puhuminen samanaikaisesti puhelimessa on yhdessä Jukka Lahden tuottamien äänien kanssa voinut vaikuttaa siihen, millaisia ääniä on tallentunut hätäkeskusjärjestelmään, ja joka tapauksessa tämä ainakin vaikeuttaa tallentuneiden äänien tulkitsemista.

Valaistusrekonstruktiot 26.11.2009

249. Hovioikeudessa on kirjallisena todisteena nro 72 esitetty videotallenne 26.11.2009 toteutetusta rekonstruktiosta, jossa kahdella videokameralla on kuvattu takkahuoneessa liikkunutta maalihenkilöä erilaisissa valaistusolosuhteissa täydellisestä pimeydestä täysvalaistukseen saakka. Syyttäjät ovat katsoneet todisteen osoittavan, kuinka vaikeaa tarkkojen havaintojen tekeminen ja tuntomerkkien antaminen väitetystä ulkopuolisesta tekijästä olisi ollut pimeydessä.

250. Hovioikeus katsoo, ettei videotallennetta katsomalla voida tehdä luotettavia johtopäätöksiä siitä, mitä ihmissilmin on erilaisissa valaistusolosuhteissa havaittavissa. Yleisesti tunnettua on, että ihmissilmä sopeutuu jossain määrin myös sellaisiin olosuhteisiin, joissa valoa on vain vähäisesti. Lisäksi asiassa on jäänyt epäselväksi, millainen valaistus tapahtumapaikalla on kullakin hetkellä vallinnut.

Rekonstruktio veren kuivumisajasta 26.11.2009

251. Tapahtumapaikalla on 26.11.2009 osana poliisin teknistä rikostutkintaa suoritettu veren kuivumisaikatesti, jossa on pyritty selvittämään, kuinka nopeasti takkahuoneen lattialaatoilla ollut veri on voinut kuivua (pöytäkirja poliisin teknisestä tutkinnasta, s. 15–16, kirjallinen todiste nro 92). Lattialle oli valutettu ihmisverta suoraan vapaaehtoisen koehenkilön kämmenselässä olleesta kanyylista, minkä jälkeen sitä oli levitetty lattialaatoille. Testin tulosten mukaan veren kuivumisaika takkahuoneen lattialla oli vaihdellut huomattavasti levitetyn verimäärän tai -kerroksen paksuuden mukaan. Ohuimpien kerrosten kohdalla veri oli kuivunut jo yhdeksän minuutin jälkeen eikä kengänpohjasta ollut jäänyt enää jälkeä veriseen tai puhtaaseen laattaan. Todistaja AY:n kertomuksen mukaan sen sijaan vielä kahdeksan minuutin kohdalla ohuimpien kerrosten veri oli tarttunut kenkään ja jättänyt hennon jäljen lattiaan. Paksuimpien verikerrosten kohdalla kengänpohjasta oli jäänyt jälki vielä 23 minuuttia kuivumisen jälkeen. Testin lopputuloksena on todettu, että koska tapahtumapaikalla lattialaatoilla olleen veren määrä on vaihdellut, eikä tarkkaa määrää ole voitu valokuvien perusteella päätellä, ei testistä ole voitu tehdä johtopäätöksiä. AY on todennut, että veren kuivumiseen on lattialämmityksen ohella vaikuttanut rikotusta ikkunasta huoneeseen tullut kylmänkostea ilma. Tarkkaa tietoa ei ole ollut siitä, millä tavalla lattialämmitys oli ollut tekohetkellä kytkeytyneenä päälle. Rekonstruktiossa ei ollut mitattu lattian vaan huoneen lämpötilaa.

252. Hovioikeus toteaa, että Jukka Lahden vammat ovat olleet laadultaan sellaisia, ettei niistä ole tullut verta suihkuamalla ja veri on merkittävissä määrin imeytynyt hänen T-paitaansa. Hänen ruumiinsa vasemmalla puolella ollut verialue on poliisin ensipartion ja teknisen rikostutkinnan ottamien valokuvien perusteella ollut verraten ohut ja vaikuttaisi levittyneen Jukka Lahden omista ja/tai hänen kengät jalassa olleen surmaajansa jaloista. Erityisen paksua verikerrosta ei ole ollut missään päin takkahuonetta. Veren kuivumisaikaa koskevissa rekonstruktioissa ei ollut otettu huomioon sitä, millainen vaikutus veren kuivumisaikaan on sillä, että lattialle putoavien tai valuvien verimäärien päällä seisoo, kamppailee tai makaa henkilö, joka samalla tulee omalla painollaan levittäneeksi verta lattian laatoille ja jolloin verta voi imeytyä lattialta henkilön vaatteisiin, vuodevaatteisiin tai tarttua tämän jalkapohjiin tai kengänpohjiin.

Rekonstruktio verisistä kengänjäljistä 2.12.2011

253. Poliisin tarkoituksena on tapahtumapaikalla 2.12.2011 suorittamansa rekonstruktion perusteella ollut selvittää, millaisia jälkiä takkahuoneen ja olohuoneen lattiaan syntyy, kun pesuhuoneen oven edestä kuljetaan olohuoneen puolelle ja sieltä takaisin takkahuoneeseen niin, että kulkijan oikean jalan jalkineen kengänpohja on ollut vereentynyt. Rekonstruktio on toteutettu siten, että koehenkilö oli astunut oikean jalkansa jalkineella tuoreeseen verilammikkoon ja liikkunut sitten määrätyllä tavalla edellä mainitulla alueella. Rikosylikonstaapeli MT on laatimassaan lausunnossa 6.2.2012 (kirjallinen todiste nro 3) ja todistajankertomuksessaan katsonut, että olohuoneen lattialla 1.12.2006 todettu osittainen verinen kengänjälki on vaikuttanut rekonstruktion perusteella lavastetulta. Vastaava jälki oli rekonstruktiossa saatu aikaan vain veristä kenkää kädessä pitäen lattiaan painamalla ja kenkää etuoikealle kiertämällä.

254. Hovioikeus toteaa, että kirjallisina todisteina vastaanotetuissa poliisin ensipartion ja teknisen rikostutkinnan ottamissa valokuvissa ei Jukka Lahden pään ympärille valunutta verta lukuun ottamatta ole nähtävissä sellaista verilammikkoa, johon kengänjälkiä lattiaan jättänyt henkilö olisi voinut astua rekonstruktiota koskevista valokuvista ilmenevällä tavalla. Tapahtumapaikalla otetuista valokuvista tehtävissä olevat havainnot eivät tue käsitystä siitä, että Jukka Lahden pään ympärillä ollutta verta, jonka määrä on sitä paitsi kasvanut poliisin ensipartion paikalle saapumisen jälkeen, olisi käytetty veristen kengänjälkien tekemiseen lavastustarkoituksessa. Niin kuin edellä on todettu (ks. kohta 184), takkahuoneen lattialla lähellä olohuoneen rajaa on ollut kaksi osittaista kengänjälkeä. Nämä kolme oikean jalan jalkineeseen viittaavaa osittaista kengänjälkeä vaikuttavat muodostavan sinänsä luontevan kulkureitin, jos ajatellaan, että niiden jättäjän vasemmassa jalassa ollut kenkä ei ole ollut ainakaan siinä määrin verinen, että siitä olisi jäänyt jälkiä lattiaan. On huomattava, että kamppailualue on ollut varsin rajattu, noin yhden neliömetrin laajuinen, ja että syvemmistä pistohaavoista vuotanut veri on suuressa määrin imeytynyt Jukka Lahden päällä olleeseen T-paitaan, sen vasemmalle puolelle, tai sänkyyn. Epäselväksi on jäänyt, millainen verimäärä ja miten rajatulla alueella on ollut siinä vaiheessa, kun Anneli Auerin kuvaama ulkopuolinen tekijä on lähtenyt tulemaan häntä kohti. Takkahuoneen lattiassa tai siellä olevissa lasinsiruissa ei ole sellaisia Anneli Aueriin viittaavia jalkapohjan tai jalkineiden jälkiä, joiden olisi täytynyt syntyä, jos Anneli Auer olisi liikkunut takka- ja olohuoneessa teon jälkeen ja tehnyt olohuoneen jarrutusjäljen painamalla käsin verisen kengänjäljen olohuoneen puolelle ja tehden myös mahdolliset muut lavastustoimet. Huomiota herättää kuitenkin se, että takkahuoneen puolella olleiden jälkien verimäärä on ollut selvästi vähäisempi kuin olohuoneen jäljessä. Poissuljettuna ei kuitenkaan voida pitää sitä, etteikö kengänpohjan uurteissa ole voinut olla verta, joka on MM:n kertomalla tavalla siirtynyt lattiaan tekijän pysäyttäessä liikkeensä. Lisäksi se, että veriset kengänjäljet eri puolilla rikospaikkaa vaikuttavat yleisesti ottaen sellaisilta, että ne ovat voineet syntyä kengät jaloissa, ja että näissä jäljissä ei ole silmiinpistäviä eroja kuvioiden verimäärän ja veren värin suhteen, puhuvat sitä vastaan, että olohuoneen yksittäinen kengänjälki olisi syntynyt kenkää lattiaan kädellä painettaessa.

Rekonstruktio Jukka Lahden ruumiin koskettamisesta 2.12.2011

255. Poliisin tapahtumapaikalla 2.12.2011 toteuttamassa rekonstruktiossa on pyritty selvittämään, onko pesuhuoneen puolelta ollut mahdollista koskettaa takkahuoneen lattialla Jukka Lahden ruumiin tavoin maannutta henkilöä Anneli Auerin kuvaamalla tavalla (ks. Anneli Auerin piirros, kirjallinen todiste nro 10). Anneli Auer on niin esitutkinnassa kuin häntä tuomioistuimessa kuulusteltaessa kertonut muistavansa, että hän oli käynyt katsomassa ja koskettamassa elottomalta vaikuttanutta Jukka Lahtea pesuhuoneen ja takkahuoneen välisen oven kautta saaden mahdollisesti tässä yhteydessä tämän verta T-paitansa hihoihin.

256. Todistaja MT:n kertomuksen ja 6.2.2012 päivätyn kirjallisen lausunnon (kirjallinen todiste nro 3) mukaan sanottu rekonstruktio on osoittanut sen, että Anneli Auerin kuvailemassa asennossa ei ole ollut mahdollista koskettaa Jukka Lahden veristä olkapäätä ja saada näin verta sormeen tai T-paidan hihojen takaosiin. MT:n mukaan rekonstruktiosta tehtäviä johtopäätöksiä on ollut myös se, että Anneli Auerin esittämä tapa koskettaa Jukka Lahtea on ollut epäluonnollinen.

257. Eräs rekonstruktion keskeisistä lähtökohdista on ollut se, että Jukka Lahden vereentyneistä päälaesta ja hiuksista olisi jäänyt auenneeseen pesuhuoneen oven alareunaan verta, jos ovi olisi avattaessa niihin osunut. Tällaisia jälkiä ei ovessa kuitenkaan ole ollut kirjallisina todisteina esitetyistä valokuvista ilmenevällä tavalla. MT:n kertomuksesta ja lausunnosta sekä rekonstruktiota koskevalta videotallenteelta on todettavissa, että takkahuoneen lattialla maannutta koehenkilöä pesuhuoneen puolelta koskettamaan pyrkinyt koehenkilö oli keskeyttänyt kunkin yrityksistään siinä vaiheessa, kun ovi oli osunut lattialla maanneen koehenkilön päähän.

258. MM on todistajankertomuksessaan tuonut esiin, että takkahuoneen lattialla maanneen koehenkilön pää on ollut rekonstruktiossa noin viisi senttimetriä lähempänä ovea kuin Jukka Lahden pää tosiasiallisessa tilanteessa. MM:n mukaan ovi on tällöin rekonstruktiossa avautunut vain 19 senttimetriä, kun ovea oli ollut mahdollista avata todellisissa olosuhteissa 27 senttimetriä. Ovi on siten avautunut kahdeksan senttimetriä vähemmän rekonstruktiossa kuin tositilanteessa. Rekonstruktiotallenteen ja poliisin ensipartion sekä teknisen rikostutkinnan ottamien valokuvien vertaaminen toisiinsa osoittaa, että MM:n havainto on oikea. Teknisen rikostutkinnan valokuvista ilmenee edellä todetulla tavalla myös, että ovi oli yöllä 1.12.2006 kyetty avaamaan siten, että oven raosta oli ollut mahdollista osoittaa taskulampulla lattialla oven edessä maannutta Jukka Lahden ruumista.

259. Hovioikeus toteaa, että asento, jossa Anneli Auer on kertomallaan tavalla käynyt katsomassa ja koskettamassa Jukka Lahtea, on ollut epäluonnollinen ja vaikea. Ei ole ylipäätään uskottavaa, että Anneli Auer olisi vältellyt takkahuoneeseen olohuoneen kautta menemistä aviomiehensä kunnon tarkastaakseen, jos ulkopuolinen tekijä oli jo hänen kertomallaan tavalla poistunut asunnosta. Anneli Auer olisi voinut suojata paljaat jalkansa takkahuoneen lattialla olleilta lasinsirpaleilta käyttämällä jalkineita. Rekonstruktion perusteella ei edellä mainituista syistä voida kuitenkaan päätellä, etteikö Anneli Auerin kertomuksen mukainen menettely olisi ollut sinänsä mahdollinen. Valokuvissa ei näy sellaisia tahriintuneen veren jättämiä jälkiä, jotka voisivat liittyä siihen, että T-paitaan olisi tässä yhteydessä tarttunut Jukka Lahden verta. Tämä on myös erittäin epätodennäköistä ottaen huomioon verilöydösten koko ja sijainti. Edellä on jo kohdassa 197 otettu kantaa siihen, onko Anneli Auerin käsistä voinut tarttua T-paitaan Jukka Lahden verta.

Rekonstruktio koskien näppylähansikkaan jälkiä 2.12.2011

260. Poliisi on 2.12.2011 tapahtumapaikalla tehnyt myös terassin oven ikkunan karmeissa todettuihin verisiin näppylähansikkaan jättämiin jälkiin liittyvän rekonstruktion. Rekonstruktiossa kymmenen koehenkilöä oli kulkenut terassin oven ikkuna-aukosta sisään ja poistunut ulos verta käsineissään. Todistaja MT:n kertomuksesta ja kirjallisesta lausunnosta 6.2.2012 (kirjallinen todiste nro 3) ilmenevän käsityksen mukaan terassilta katsottuna ikkunan vasemmassa karmissa ollut verijälki on rekonstruktion perusteella vaikuttanut lavastetulta. MT on perustellut kantaansa sillä, että sanotun jäljen kohdalla on ollut sellainen terävä ja suuri lasikappale, ettei kyseessä olevaan kohtaan karmia ole ollut mahdollista tarttua ikkunasta poistuttaessa.

261. Hovioikeus katsoo olevan selvää, ettei kyseessä oleva jälki ole voinut syntyä MT:n mainitsemin tavoin sellaisessa tilanteessa, jossa ikkunasta poistunut henkilö on karmeihin tarttumalla vetänyt itsensä ulos takkahuoneesta. Mahdollisena voidaan kuitenkin pitää esitettyjen rekonstruktiovideoiden perusteella sitä vaihtoehtoa, että ikkunasta poistunut henkilö on ottanut kädellään tukea karmin puheena olevasta kohdasta seisoessaan ikkuna-aukon alareunalla ja hypätessään ja tässä yhteydessä työntäessään ikkuna-aukon sivusta ponnistuksen yhteydessä. Poissuljettuna ei voida pitää sitä, että tässä yhteydessä tekijän hansikkaat ovat jättäneet todetunkaltaiset jäljet.

Kokonaisarvio rekonstruktioista

262. Rekonstruktiot eivät lähtökohdiltaan ole edellä todetulla tavalla täysin vastanneet tapahtumapaikalla muun asiassa esitetyn todistelun perusteella vallinneita olosuhteita. Rekonstruktioita rasittavien virheiden vuoksi niiden perusteella voidaan tehdä enintään suuntaa-antavia johtopäätöksiä. Sitä mahdollisuutta, että Jukka Lahden on Anneli Auerin asemesta surmannut ulkopuolinen tekijä, ei rekonstruktioista saatavissa olevan selvityksen perusteella voida sulkea pois. Rekonstruktioiden perusteella ei voida myöskään katsoa näytetyksi, että Anneli Auer olisi lavastanut teon ulkopuoliseen viittaavaksi.

Hätäkeskuksen tallennusjärjestelmästä

263. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 5.4.2011 päivätyn lausunnon liitteen nro 2 (kirjallinen todiste nro 53, liite 2, s. 1) mukaan puhelut hätäkeskukseen tulevat puhelinlinjaa pitkin. Sen standardin mukainen ominaisuus on, että taajuuskaista on suodatuksin rajattu noin 300–3.500 hertsiin. Tätä taajuusalueen rajaamista kutsutaan kaistanpäästösuodatukseksi. Puheen ymmärtämisen kannalta tärkeä osuus, joka sijaitsee noin 500–2.500 hertsin taajuuskaistalla, jää tälle välille. Standardin mukaista puhelinsuodatusta korkeammat taajuudet voidaan suodattaa pois. Tämä suodatus aiheuttaa sen, että osa äänteiden informaatiosta jää tuon alueen ulkopuolelle. Puhelimissa on erilaisia mikrofoneja, joista aiheutuu äänenlaadullisia eroja. Ellei laitteistossa tai kytkennöissä ole jotain vikaa, ei äänestä jää kuulumatta mitään puhelinsuodatuksen sisälle jäävälle taajuuskaistalle. Lasin päällä kävely ja juoksuaskeleet kuuluvat puhelimen kautta – ainoastaan korkeimmat äänet voivat jäädä tallentumatta.

264. Edellä viitatun lausunnon liitteen nro 2 mukaan (s. 2) puhelut tallentuvat hätäkeskuksen digitaaliseen Nicelog-järjestelmään. Järjestelmä tallentaa äänen pakatussa muodossa (ADPCM16), jolloin tallennuksen resoluutio on 16 Kb/sekunti. Pakkaamaton äänentallennus tapahtuu 64 Kb/sekunti. Tallennus tapahtuu monotallenteena. Tämä pakkausominaisuus hävittää osan äänisignaalista. Signaalista voidaan jättää tallentamatta sellaisia kohtia, joilla ei ole merkitystä kuulohavainnolle. Esimerkiksi vokaalin havaitsemiseen ja tunnistamiseen riittää sen formanttien (äänteen spektrin voimistunut taajuusalue) tallennus, välillä olevia "tyhjiä" kohtia ei tallenneta.

265. Asiassa on riidatonta, että Anneli Auer on soittanut puhelun Tähtisentie 54:n analogisesta lankapuhelimesta, joka on ollut sijoitettuna talon keittiön pöytätasolle, jonka vieressä on ollut lehtipino (kirjallinen todiste nro 2, valokuvat 29 ja 77). Puhelimessa ei ole ollut jatkojohtoa, kuten poliisi oli TN:lle ilmoittanut.

Hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenevät tapahtumat

Keskeiset tapahtumat ja niistä esitetty todistelu

266. Hovioikeus toteaa, että hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenevät tapahtumat ja niiden ajankohdat on merkitty alkuperäisen hätäkeskuspuhelutallenteen ja siitä laadittujen litterointien mukaan. Tiettyjen tapahtumien tarkan ajankohdan kirjaamiseen liittyy vähäisessä määrin tulkintaa sen suhteen, koska tapahtuman katsotaan alkavan tai päättyvän. Tältä osin on kuitenkin kyse enintään yhden tai kahden sekunnin eroista, joten niillä ei ole merkitystä asian ratkaisemisen kannalta.

267. Hätäkeskuspuhelutallenteelta ovat selvästi kuultavissa seuraavat asian ratkaisemisen kannalta merkitykselliset seikat (ks. litteroinnit 13.12.2006, 28.8.2009 ja 4.4.2011 (keskusrikospoliisin rikostekninen laboratorio) ja 17.11.2008 (yliassistentti MS) eli kirjalliset todisteet nrot 48, 49 ja 51):

1. Anneli Auer ilmoittaa heti puhelun aluksi, että ulkopuolinen "tappaja" on murtautunut ikkunan kautta taloon ja että tämä mies hakkaa hänen miestään puukolla ja että myös häntä itseään on lyöty puukolla. Anneli Auer toteaa puhelimessa "mustakin näyttää tulevan verta".

2. Anneli Auerin mukaan takkahuone on ollut pimeä tapahtumahetkellä.

3. Anneli Auer pyytää paikalle apua ja kiirehtii puhelun alussa avuntarvetta neljä eri kertaa "tulkaa nopeesti" (0:02), "heti" (0:24), "hei nopeesti" (0:35) ja "nopeesti" (0:52). Puhelun lopussa kohdassa 3:59 Anneli Auer pyytää, että apua tulisi nopeasti "hei tulkaa nopeesti", mihin hätäkeskuspäivystäjä vastaa "Joo, poliisi soittaa sul" / "Me voidaan lopettaa ni poliisi soittaa" kohdassa 4:02–4:07.

4. Puhelun kohdassa 0:47–1:37 Annelin Auer odottaa hätäkeskuspäivystäjää puhelimessa, jolloin tallenteelta on selvästi kuultavissa Anneli Auerin hengitys.

5. Anneli Auer pyytää kohdassa 1:37 A:ta puhelimeen. Jukka Lahti on litteroinnista poiketen välittömästi tätä ennen pyytänyt apua kohdassa 1:33 "tule tule tänne apuun" eikä 1:25 kuten litterointiin on merkitty, jolloin Jukka Lahti huutaa "hälytyys" ja johon litteroinnin ajankohtaan on merkitty muitakin tapahtumia (ks. kirjallinen todiste nro 51).

6. Anneli Auer poistuu puhelimesta ensimmäisen kerran kohdassa 1:46, jolloin A tulee puhelimeen ja ottaa puhelimen luurin. Tällöin kello on noin 02.45. Tässä yhteydessä Jukka Lahti huutaa "tule Annu auttaa, tule Annu", minkä jälkeen Anneli Auer toteaa kauempana puhelimesta kysyvästi "lähtikse jo", jossa yhteydessä Jukka Lahti huutaa samanaikaisesti "tule auttamaan".

7. Anneli Auerin juoksuaskeleet ja oven aukaisu kuuluvat kohdassa 1:58–2:00. Välittömästi tätä ennen Anneli Auer huutaa "vittikö" ja tätä ennen sanan, joka ei ole tunnistettavissa ja joka on litterointiin merkitty epävarmana "mitäkö"/"pitääkö".

8. Kohdassa 2:02 puhelimen läheltä kuuluu hengenveto, minkä jälkeen välittömästi kuuluu kohdassa 2:03 huudettuna sana, joka päättyy kirjaimiin "(u)-o-l-e" ja jonka kanssa samanaikaisesti kuuluu Jukka Lahden ääntely "A-laalalala". Kello on tässä kohdassa 02.45.24. Tämän jälkeen kuuluu välittömästi "öh" (2:06). Litterointeihin "(u)-o-l-e" ja "öh" on merkitty Anneli Auerin sanomiksi.

9. Anneli Auer huutaa kohdassa 2:08–2:09 "[hyh], tuleeksielt kettää" puhelimen välittömässä läheisyydessä. Litterointiin on merkitty tässä kohdin "vaimeita askeleita". Samassa yhteydessä A puhuu ensimmäisen kerran puhelimeen.

10. Jukka Lahti ääntelee "aiih" kohdassa 2:22, mikä on viimeinen keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion äänitutkija TN:n erilliselle Jukka Lahden ääniä koskevalle CD-tallenteelle (kirjallinen todiste nro 45) poimima yksittäinen äännähdys. Kohdassa 2:28 Jukka Lahti kuitenkin ääntelee tavalla, josta TN ei ole saanut varmuutta. Litterointeihin tämä ääni – "se jäi" – on kirjattu Jukka Lahden sanomaksi kohtaan 2:27 (ks. myös äänianalyysivideo 16.12.2010, kirjallinen todiste nro 65).

11. Hätäkeskuspäivystäjä palaa puhelimeen kohdassa 2:26, jolloin kello 02.45.47.

12. A pyytää Anneli Auerin puhelimeen kohdassa 2:38 ja Anneli Auer palaa puhelimeen kohdassa 2:42, jolloin hän kysyy ensimmäiseksi, että "onksielt tulos joku". A:n ja Anneli Auerin puheen taustalla kuuluvat äänet ovat tässä yhteydessä erittäin vaikeasti kuultavia, koska molemmat puhuvat puhelimeen voimakkaasti.

13. Anneli Auer viittaa puhelun eri kohdissa ulkopuoliseen henkilöön seuraavasti:

- kohdassa 0:19–0:30 "joku tuli ikkunast sisää ja hakkaa puukol mun miestäni"; "muaki on hakattu"; "löi muaki".

- kohdassa 0:59 "Meni, lähtikse mies jo".

- kohdassa 1:51 "lähtikse jo".

- kohdassa 2:23 "hei lopeta".

- kohdassa 2:50–2:58 "Mä en tiedä mikä tyyppi se o"; "Hajotti meiän ton, se takaovi, sil o mustat vaatteet", "se lähtee juoksee mun perää", "se meni takas ja se aikoo tappaa mun mieheni".

- kohdassa 3:33 "No todennäkösest siel ellei lähteny ulos jo".

- kohdassa 3:39 "A, oliks se viel siel".

- kohdassa 3:42 "Se lähti jo vai".

- kohdassa 3:47 "Mustat vaatteet", "vähintää 180 senttii pitkä, vähä, aika tukeva".

- kohdassa 3:54 "Semmoset niinku mustat vaatteet, semmoset, ettei naamaa kokonaa näkyny. Iha vieraan näköne mulle".

268. Jukka Lahti huutaa tallenteella yksittäisiä sanoja tai avunhuutoja "Annuu", "hälytyys", "auto", "tule Annu apuun" ja "tule auttamaan" ja tämän lisäksi joitakin karjaisuja "aargh" tai voihkaisuja "auu"/"aiih" tai epämääräistä ääntelyä "A-laalalala".

269. Viimeinen selkeä Jukka Lahden ääni on kohdassa 2:28. Kohdassa 2:29 kuuluu Jukka Lahden ääntelyn jälkeen kolahdus, minkä jälkeen Jukka Lahden ääntä ei ole enää kuultavissa tallenteella. Hovioikeus toteaa, että nämä Jukka Lahden viimeiset ääntelyt ja niihin liittyvät tapahtumat ovat vaikeasti tulkittavia, koska A ("Nii tulkaa äkkii, mun iskä voi huonosti, jooko") ja hätäkeskuspäivystäjä puhuvat tässä yhteydessä samanaikaisesti myös puhelimeen. Kohdissa 2:39 ja 2:41 kuuluu vielä kolahdus, jonka yhteyteen litteroinneissa on merkitty "metallinen ääni".

270. A:n alkava itku ja kirkaisu/rääkäisy kuuluu kohdassa 3:14–3:17. Anneli Auer toteaa tähän, että "Älä itke A hei, siel".

271. A vastaa kohdassa 3:41 "Joo, se lähti" Anneli Auerin kysymykseen "A oliks se viel siel", mihin Anneli Auer toteaa: "Se lähti jo vai."

272. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 28.8.2009 päivätyn lausunnon (kirjallinen todiste nro 51) mukaan hätäkeskuspuhelutallenteen kohdassa 2:03 Anneli Auer aloittaa sanan "(u)-o-l-e" hyvin korkealta ja äänenkorkeus laskee loppua kohti. Äänenvoimakkuus on melko suuri. Äänenpaino on lähinnä toteava tai käskevä. Äänenpainoa on vaikea tulkita, koska samaan aikaan kuuluu myös uhrin ääntelyä. TN:n mukaan tämä Anneli Auerin huutama sana on tullut suhteessa puhelimeen samalta etäisyydeltä kuin Jukka Lahden ääntely, kun otetaan huomioon näiden äänien voimakkuus. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 13.8.2009 (kirjallinen todiste nro 50) mukaan tämän kaksiosaisen sanan alkuosasta ei saa selvää. Loppuosassa ovat todennäköisesti äänteet "(u)-o-l-e".

273. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 13.8.2009 päivätyn lausunnon (kirjallinen todiste nro 50) mukaan voidaan tehdä seuraavat havainnot, kun hätäkeskuspuhelutallennetta verrataan rekonstruktioon 25.11.2008:

1. Hätäkeskuspuhelun taustalta ei kuulu ulkopuolisten ääntä (puhetta, kamppailua uhrin kanssa, lasin päällä kävelyä, poistumista ikkunasta jne.).

2. Hätäkeskuspuhelun taustalta ei kuulu kamppailun ääniä. Uhrin valitushuudot kuulostavat enemmänkin siltä, että hän yrittää liikkua ja valittavat äänet johtuvat uhrilla olleiden vammojen aiheuttamasta kivusta.

3. Hätäkeskuspuhelutallenteelta kuuluu kahteen eri otteeseen juoksuaskelia, mutta tällöin vain yhdet askeleet. Rekonstruktioon verrattuna juoksuaskeleiden voimakkuus vastaa eniten kengät jalassa tallennettuja ääniä.

4. Verrattaessa uhrin hätäkeskuspuhelutallenteella kuultavien äänten voimakkuuksia rekonstruktioon on mahdollista, että uhri on ollut seisaallaan/polvillaan kasvot olohuoneeseen päin.

274. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 11.11.2009 päivätyn lisälausunnon (kirjallinen todiste nro 52) mukaan hätäkeskuspuhelutallenteelta voidaan todeta vain yhdet juoksuaskeleet, jotka vastaavat voimakkuudeltaan eniten rekonstruktiossa kengät jalassa tallennettuja ääniä.

275. TN on hovioikeudessa todistajana kuulusteltaessa vahvistanut laatimansa lausunnot. TN:n mukaan "(u)-o-l-e" ja "A-laalalala" ovat päällekkäisiä ääniä ja ne voivat liittyä sisällöllisesti toisiinsa. "Öh" viittaa TN:n mukaan fyysiseen ponnistukseen. TN on katsonut, että sanan "älä" olisi pitänyt kuulua tallenteelta ennen äännettä "(u)-o-l-e", ellei sitä ole sanottu vaimealla äänellä. Se, mistä suunnasta Anneli Auer on huutanut sanan "(u)-o-l-e", ei ole selvää tallenteen perusteella. TN on kertonut, ettei hätäkeskuspuhelutallenteelta ole kuultavissa ääniä, jotka viittaisivat siihen, että joku olisi liikkunut pesuhuoneessa tai kodinhoitohuoneessa, toisin sanoen kaakelipintoihin viittaavia ääniä ei ole löydettävissä tallenteelta. A:n kirkaisu on TN:n mukaan graafisesti tarkasteltuna kummallinen, koska äänessä on tallenteella ikään kuin kaksi ääntä päällekkäin. Siihen, miksi A on tallenteen kohdassa 3:41 varsin rauhallinen pian kirkaisun jälkeen, TN ei ole osannut ottaa kantaa. Hovioikeus toteaa, että TN:n laatimista lausunnoista ilmenee, että hän on tutkinut hätäkeskuspuhelun tallennetta myös Praat-ohjelmalla ja tällöin tehnyt teksti-spektrogrammi-yhdistelmän, johon on merkitty äänne-, tavu- ja sanatasot, jolloin on ollut mahdollista nähdä myös äänien ajallinen kesto ja sijoittuminen toisiinsa (ks. esim. keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnot 5.4.2011 (kirjallinen todiste nro 53) ja 12.5.2011 (kirjallinen todiste nro 55)).

276. Keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa laadittujen litterointien lisäksi todisteena on esitetty MS:n laatima litterointi sekä siihen liittyvä CD-tallenne (kirjallinen todiste nro 49). Tässä litteroinnissa on kiinnitetty huomiota vähäisempiin ääniin ja niiden mahdollisiin lähteisiin. Hovioikeus toteaa, ettei MS:ää ole kuulusteltu todistajana hovioikeudessa eikä näin ollen ole ollut mahdollista tarkemmin selvittää sitä, miksi hän olisi kyennyt tunnistamaan ulkopuoliseen tekijään viittaavia yksittäisiä ääniä toisin kuin todistajana kuulusteltu TN. Nämä MS:n viittaamat äänet ja niiden mahdolliset lähteet ovat jääneet epäselviksi. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 28.8.2009 päivätyn lausunnon mukaan kaikkien kolahdusten alkuperää ei pystytä selvittämään edes rekonstruktion avulla (kirjallinen todiste nro 51). MS:n litteroinnista on syytä tuoda esille kohdassa 2:29 todettu kolahdus, joka on kuultavissa hätäkeskuspuhelutallenteen eri versioilla. Kyseisen kolahduksen jälkeen Jukka Lahti ei enää ääntele. Kello on tässä kohdin ollut 02.45.50. Anneli Auer sen sijaan toteaa "Nyt hiljeni" tallenteen kohdassa 3:12, jolloin kello on ollut 02.46.33.

277. RH on laatinut äänitysstudiolla hätäkeskuspuhelutallenteesta suodatetun version. RH:n mukaan hätäkeskuksen digitaalisen tallennusjärjestelmän näytteenottotaajuus on vain 8 kHz. Tämä merkitsee, että järjestelmä kykenee tallentamaan maksimissaan 4 kHz. Korkeammat taajuudet jäävät tallentumatta. RH:n mukaan (ks. kirjallinen todiste nro 54) puhelimen mikrofoni on optimoitu läheltä tulevan äänen taltioimiseksi ja kauempaa kuuluvat äänet eivät tallennu kovin selvästi ja niiden tulkinta on paljon arvailujen ja olettamusten varassa. RH on korostanut, että johtopäätösten tulee perustua vain hätäkeskuspuhelutallenteella selvästi kuultaviin ääniin.

278. RH on esittänyt käsityksenään, että Anneli Auerin kommentti "[hyh], tuleeks sielt kettää" tallenteen kohdassa 2:08–2:09 on lausuttu alle kolmen metrin etäisyydellä puhelimesta, koska se kuuluu puhelimeen lujaa. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 12.5.2011 päivätyn lausunnon liitteen nro 1 (s. 6) mukaan Anneli Auerin tämä repliikki on hieman voimakkaampi kuin rekonstruktiossa, jossa repliikki on sanottu olohuoneen puolelta, kolmesta neljään metrin etäisyydellä puhelimesta (kirjallinen todiste nro 55).

279. JA on kirjallisessa lausunnossaan (kirjallinen todiste nro 65) katsonut, ettei Anneli Auer ole tehnyt mitään raskasta ponnistusta puhelun aikana. JA on perustellut johtopäätöstään sillä, että Anneli Auerin hengitystiheys on ollut puhelun alussa 36 kertaa minuutissa ja 32 kertaa minuutissa sen jälkeen, kun hän oli palannut takaisin puhelimeen.

280. PS on arvioinut Anneli Auerin hätäkeskuspuhelutallenteelta kuultavaa käytöstä erilaisten muuttujien mukaan siinä tarkoituksessa, viittaako Anneli Auerin käytös hänen syyllisyyteensä vai syyttömyyteensä (kirjallinen todiste nro 68.2). PS on rajannut tarkastelunsa yksin siihen, mitä ja kuinka Anneli Auer on puhunut hätäkeskuspäivystäjän kanssa. PS on päätynyt siihen, ettei Anneli Auerin käytös puhelun aikana viittaa hänen syyllisyyteensä. Keskeisenä näkökohtana on tällöin pidetty sitä, että Anneli Auer on välittömästi pyytänyt apua ja myös kiirehtinyt avun saamista. Toisaalta puhelu ei PS:n näkemyksen mukaan ole sisältänyt tarpeetonta tai ristiriitaista informaatiota taikka puolison kuoleman hyväksymiseen viittaavia piirteitä. Hovioikeus toteaa, ettei tällainen yksin soittajan sanalliseen viestintään perustuva arviointi anna luotettavaa kuvaa soittajan mahdollisesta syyllisyydestä. Lisäksi tulee ottaa huomioon se, millä tavalla Anneli Auer on toiminut tilanteessa muutoin ja millaisia uhrin ja/tai kamppailun ääniä on kuultavissa puhelun aikana ja onko Anneli Auerin kertomus ristiriidassa hätäkeskuspuhelutallenteelta kuultavien tapahtumien ja esitetyn muun todistelun kanssa.

Johtopäätökset hätäkeskuspuhelutallenteen perusteella

281. Anneli Auer ei hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenevän käyttäytymisensä perusteella ole tuntunut kantavan erityisemmin huolta talossa liikkuneen A:n sen paremmin kuin lastenhuoneessa olleiden B:n, C:n ja D:n kohtaloista, vaikka ulkopuolinen tappaja on ollut Anneli Auerin mukaan samanaikaisesti talossa. Anneli Auerin kertomuksen mukaan hänellä oli ollut tunne, ettei ulkopuolinen tekijä tee lapsille mitään. Toisaalta hän oli ennen hätäkeskuspuhelun soittamista kertomuksensa mukaan kehottanut lapsia poistumaan talosta, joita kehotuksia A ja B eivät tosin ole kertoneet kuulleensa. Anneli Auerin käyttäytyminen voi tältä osin olla selitettävissä ensinnäkin sillä, että hän on tiennyt, ettei talossa ole ollut hätäkeskuspuhelun aikana tai sitä ennen ulkopuolista tekijää, koska hän on yksin surmannut Jukka Lahden. Toiseksi kyseeseen voi tulla se vaihtoehto, että Anneli Auerin käyttäytyminen ei ole kysymyksessä olevan kaltaisessa hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa ollut jälkikäteen arvioiden kaikilta osin loogista, loppuun asti harkittua ja järkevää. Vaikka joku toinen henkilö olisikin Anneli Auerin asemassa saattanut paeta lastensa kanssa talosta hakemaan apua naapurustosta, ei tällainen toimintamalli ole välttämättä ollut luonteva luonteeltaan eristäytyväksi kuvatun henkilön näkökulmasta (ks. syytetyn mielentilaa koskeva lausunto 21.10.2010, s. 12, kirjallinen todiste nro 87). Kolmantena mahdollisuutena on pidettävä sitä, että Anneli Auer on tullut tapahtumien kuluessa tietoiseksi ulkopuolisen tekijän henkilöllisyydestä, jota hän ei ole kuitenkaan vieläkään paljastanut.

282. Arvioitaessa hätäkeskuspuhelutallenteen merkitystä todisteena ja toisaalta tallenteelta kuultavia tapahtumia ei voida sivuuttaa sitä, millaista väkivaltaa, missä ja kuinka kauan Jukka Lahteen on kohdistettu, kun otetaan huomioon hänessä todettujen vammojen laatu ja määrä sekä myös tapahtumapaikan verijäljet ja olosuhteet muutoin.

283. TN:n toteamalla tavalla on ilmeistä, ettei hätäkeskuspuhelutallenteelta kuulu kahden miehen välistä kamppailua, mitä Anneli Auer on kuvannut "mäiskintänä". Se, ettei hätäkeskuspuhelutallenne kuvaa Jukka Lahteen kohdistettua väkivaltaa kaikilta osin puhuu sen puolesta, että Anneli Auer on syyllistynyt hätäkeskuspuhelutallenteelta kuultavaan Jukka Lahden surmaamiseen tai ettei Anneli Auer ole ainakaan kertonut koko totuutta Jukka Lahden kuolemaa edeltäneistä tapahtumista ja siitä väkivallasta, johon on voinut syyllistyä ulkopuolinen tekijä.

284. Hätäkeskuspuhelutallenteella ei kuulu ulkopuolisen henkilön puhetta, eikä muitakaan sellaisia selvästi tunnistettavia ääniä, jotka olisi mahdollista liittää ulkopuoliseen tekijään. Ottaen huomioon rikoksen tekopaikkana olleen takkahuoneen ja keittiön välinen etäisyys, noin 10–12 metriä, ja se, että Anneli Auer on puhunut tavanomaisella, hieman kiihtyneellä äänellä puhelimeen, on Anneli Auerin puhelu ja sen sisältö ollut kuultavissa takkahuoneessa. Tämä voi osaltaan selittää sen, ettei tekijä ole teon yhteydessä puhunut mitään. Toisaalta nyt käsiteltävänä olevan kaltaiseen raakaan väkivaltaan liittyy aina väistämättä myös tekoon ja uhriin liittyviä ääniä. Se, ettei ulkopuolinen tekijä puhu mitään, on vielä selitettävissä edellä todetulla tavalla. Erikoiseksi tallenteen tekee TN:nkin kertomalla tavalla kuitenkin se, ettei tallenteella kuulu selviä pitkäkestoisempaan väkivaltaan liittyviä ääniä, eikä Jukka Lahden reaktioita sen johdosta, että häneen kohdistetaan voimakasta väkivaltaa. Asiassa on selvitetty, että Jukka Lahtea on ennen hänen surmaamistaan pahoinpidelty veitsellä. HL:n kertomalla tavalla rinta- ja vatsaontelon vammoja ei ollut aiheutettu monia kymmeniä minuutteja ennen Jukka Lahden kuolemaa, ei yli tuntia aiemmin. Kuolemaan johtanut isku päähän oli HL:n mukaan lyöty pikemminkin joitakin minuutteja kuin tuntia tai kahta ennen sairaankuljetushenkilöstön saapumista paikalle. Lisäksi Jukka Lahtea oli pahoinpidelty lyömällä päähän halolla. Hätäkeskuspuhelutallenteelta on kuultavissa yksittäisiä Jukka Lahden huutoja, jotka voivat kuitenkin liittyä yksinomaan hänen vammoihin liittyviin kipuihinsa, kuten TN on katsonut.

285. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion 12.5.2011 päivätyssä lausunnossa on otettu kantaa siihen, millä tavalla Jukka Lahti on kyennyt tuottamaan hätäkeskuspuhelutallenteen alussa p- ja t-kirjaimet, kun Jukka Lahti on huutanut apua: "Annu tuu apuun"; "Annuu tuu auttaan" (kirjallinen todiste nro 55). JA:n (kirjallinen todiste nro 65) ja TN:n näkemykset ovat tältä osin olleet ristiriitaisia. HL ei ole osannut arvioida, miten suun vamma on vaikuttanut Jukka Lahden puheeseen. TN:n toteamalla tavalla on viitteitä siitä, ettei Jukka Lahti olisi enää kyennyt muodostamaan p-kirjainta tavanomaiseen tapaan. TN:n näkemys ei perustu yksin hätäkeskuspuhelutallenteelta kuultavaan puheeseen, vaan myös sen graafiseen tarkasteluun ja vertaamiseen normaaliin äänenmuodostukseen. On siten mahdollista, että Jukka Lahden yläleuan vamma on syntynyt jo ennen kuultavia avunhuutoja. TN:n näkemystä vastaan puhuu kuitenkin se, että Jukka Lahti alkaa tallenteen kohdassa 2:03 äännellä aiemmasta selvästi poikkeavasti ("A-laalalala"), mikä viittaa siihen, että häneen kohdistetaan tässä yhteydessä voimakasta väkivaltaa.

286. TN:n kertomalla tavalla tallenteelta ei ole kuultavissa rikottujen lasinpalojen päällä kävelyä tai sitä, että joku liikkuisi pesuhuoneen ja kodinhoitohuoneen kautta. TN on todennut, että lasia on takkahuoneessa ollut niin paljon, että lasin päällä kävelemisen tai juoksemisen äänten tulisi kuulua hätäkeskuspuhelutallenteelta myös, jos Anneli Auer olisi kävellyt tai juossut lasinpalojen tai -sirpaleiden päällä. Valokuvista käy ilmi, että rikotun ikkunan ja sen vastakkaisen seinän välisellä alueella on runsaasti erikokoisia lasinpaloja ja -siruja. Selvää on, että Anneli Auerin olisi, tehdäkseen syytteessä kuvatun teon hätäkeskuspuhelun aikana, pitänyt myös liikkua olohuoneesta takkahuoneen nurkkaan ja tällöin liikkua myös huoneiden rajalla olleiden lasinpalojen ja -sirujen ylitse, kuten myös palatessaan takaisin puhelimen läheisyyteen, jossa hän on ollut tallenteen kohdassa 2:08.

287. Hätäkeskuspuhelutallenteelta ei ole toisaalta kuultavissa ääniä, jotka selvästi liittyisivät siihen, että joku poistuisi puhelun aikana rikotun ikkunan kautta.

288. Asiassa ei ole näytetty sitä, että hätäkeskuspuhelun taustalla olisi soitettu joitakin etukäteen äänitettyjä ääniä. Toisaalta asiassa ei ole selvitetty sitä, millä tavalla Anneli Auerilla olisi ollut mahdollisuus käyttää TN:n esille nostamaa rinnakkaispuhelinta ja millä tavalla rinnakkaispuhelimen käyttäminen voisi selittää hätäkeskuspuhelutallenteeseen liittyvät epäselvyydet ja tulkinnanvaraisuudet.

289. Kun otetaan huomioon se, että lasin päällä liikkumisen ääniä ei kuulu hätäkeskuspuhelutallenteelta ja ettei toisaalta tallenteelta ole kuultavissa ikkunan kautta poistumiseen liittyviä ääniä ja että tämänkaltaisten äänien tulisi tallentua hätäkeskuspuhelutallenteelle, herää kysymys, kuinka Anneli Auerin olisi ollut mahdollista surmata Jukka Lahti hätäkeskuspuhelun aikana ja toisaalta kuinka väitetyn ulkopuolisen tekijän olisi ollut mahdollista hätäkeskuspuhelun aikana poistua ikkunasta ilman järjestelmään selvästi tallentuneita poistumisääniä. Kun edellä todetuin tavoin on jäänyt näyttämättä, että hätäkeskuspuhelutallenteen taustalla kuuluvat äänet olisivat peräisin aikaisemmin nauhoitetulta äänitteeltä, vaihtoehdoiksi jää, ettei ulkopuolinen tekijä ole poistunut puhelun aikana tai että Anneli Auer on kyennyt liikkumaan lasinpalojen ja -sirujen yli, varsinkin tallenteen kohdissa 2:00–2:03–2:08, nopeasti ilman, että tästä olisi aiheutunut ääniä, taikka etteivät kaikki tapahtumien aikaiset äänet ole tallentuneet eri syistä hätäkeskusjärjestelmään. Tältä osin on huomattava, että hätäkeskuspäivystäjä ja A eivät puhu mitään ajassa 1:58–2:08 puhelimessa, jolloin Anneli Auer ei ole puhelimessa. Lasin päällä kävelemisen tai juoksemisen aiheuttamien äänien tulisi tällöin kuulua selvästi hätäkeskuspuhelutallenteelta, koska samanaikaisia häiriöääniä ei juurikaan ole ollut tallenteelta kuultavalla tavalla. Tällaisia ääniä, jotka viittaisivat siihen, että Anneli Auer liikkuisi etuovelta (2:00) olohuoneen kautta takkahuoneeseen (2:03) ja takaisin (2:08), ei ole kuitenkaan kuultavissa tallenteelta. On huomattava, ettei Jukka Lahden ruumiin läheisyydessä ole samassa määrin rikottua lasia kuin olohuoneen ja takkahuoneen välisellä alueella, joka on rikotun ikkunan välittömässä läheisyydessä. A:nkin kertomuksen mukaan ikkuna on ollut rikottuna jo siinä vaiheessa, kun hän on ensimmäisen kerran mennyt takkahuonetta kohden ja nähnyt Anneli Auerin ja Jukka Lahden takkahuoneessa. Sen sijaan Anneli Auer puhuu huomattavan voimakkaasti kohdan 2:42 jälkeen ja läheltä puhelinta. Se, millä tavalla puhelimen luuri oli ollut suunnattuna tässä vaiheessa, jää arvailujen varaan, kuten myös se, mitkä mahdollisista päällekkäisistä äänistä ovat tallentuneet hätäkeskusjärjestelmään. Nämä seikat voivat selittää osaksi RH:n kertomalla tavalla sen, etteivät yksittäiset taustaäänet ole tallentuneet hätäkeskuspuhelutallenteelle puhelun tässä vaiheessa (ks. myös FBI:n lausunto, kirjallinen todiste nro 66).

290. Tallenteen perusteella ei voida edellä selostetuista epävarmuustekijöistä johtuen poissulkea riittävällä varmuudella sitä mahdollisuutta, että jotkin talossa syntyneet äänet eivät ole tallentuneet hätäkeskuspuhelutallenteelle. Syynä tähän on voinut olla joko yhtäaikainen päällekkäinen ääni tai se, että puhelimen luuri on ollut suunnattuna toisaalle äänen syntyhetkellä.

291. Hätäkeskuspuhelutallenteen perusteella voidaan päätellä, ettei Jukka Lahteen ole enää hätäkeskuspuhelun aikana kohdistettu veitsellä väkivaltaa. Tämä on yhteneväinen sen A:n kertomuksen kanssa, että hän oli nähnyt veitsen lattialla välittömästi mentyään toisen kerran takkahuoneeseen. A:n mukaan Anneli Auer oli tällöin ollut menossa puhelimeen.

292. Jukka Lahden tai A:n käyttäytyminen tallenteella ei viittaa millään tavalla siihen, että Anneli Auer olisi puhelun kestäessä tai sitä ennen kohdistanut Jukka Lahteen raakaa väkivaltaa, että Anneli Auer olisi puhelun aikana vereentynyt tai hän olisi ollut varustautuneena sorkkaraudalla tai että hänen olemuksessaan tai vaatetuksessaan olisi tapahtunut muutoksia. Se, että Jukka Lahti on osoittanut avunhuutonsa "Annulle" eli Anneli Auerille, on merkillepantavaa. Oletettavaa ei ole, että Jukka Lahti olisi kääntynyt avunpyytämistarkoituksessa surmaajansa puoleen. Toisaalta talossa ei olisi ollut tässä tapauksessa muita aikuisia, jotka olisivat voineet auttaa Jukka Lahtea.

293. Anneli Auer ei ole kiistänyt huutaneensa "(u)-o-l-e"-sanaa. Toisaalta TN ei ole perustellut tarkemmin sitä, millä perusteilla hän on päätynyt katsomaan juuri Anneli Auerin tämän sanan huutajaksi, vaikka TN ei ollut aluksi itse edes kuullut koko sanaa. Kun otetaan huomioon huudon voimakkuus ja siihen liittyvä tunne, ei ole uskottavaa, että Anneli Auer olisi kertomallaan tavalla huutanut: "Älä kuole!" Tältä osin asia on jäänyt epäselväksi, mikä todetaan myös keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnoissa. Toisaalta herättää ihmetystä, kuinka Anneli Auer olisi voinut olla takkahuoneessa tallenteen kohdassa 2:03, kun hän on tätä ennen kohdassa 1:58–2:00 juossut olohuoneen läpi talon etuovelle, minkä Anneli Auer toteaa itsekin hätäkeskuspuhelutallenteella. Tästä etuovelle juoksemisesta A on myös kertonut jo 1.12.2006. Hätäkeskuspuhelutallenteella on kuultavissa kohdassa 2:00 oven avautumista vastaava ääni, kuten litteroinneista ilmenee. Tämän jälkeen ja ennen kohtaa 2:03 ei kuulu juoksuaskelia eikä lasin päällä liikkumisesta syntyviä ääniä, kuten ei myöskään kohdassa 2:03–2:08, jolloin Anneli Auer on taas kohdassa 2:08 puhelimen välittömässä läheisyydessä. Lasin päällä kävelyn ääniä ei kuulu myöskään kohdan 2:23, jolloin Anneli Auer huutaa "hei lopeta", ja kohdan 2:28–2:29, jolloin Jukka Lahti todennäköisesti surmataan, välillä. Näin ollen jää se mahdollisuus, ettei "(u)-o-l-e"-sanan huutaja ole todellisuudessa ollut Anneli Auer vaan joku muu henkilö tai ettei Anneli Auer ole ainakaan tässä vaiheessa ollut takkahuoneessa. TN on todennut, että äänten suuntien arvioiminen on vaikeaa monotallenteen perusteella ja että sinänsä voi olla mahdollista, että Anneli Auer on ollut muualla kuin takkahuoneessa tässä vaiheessa. Joka tapauksessa kohdan 2:03 jälkeen Jukka Lahti vielä ääntelee, kunnes hänen ääntelynsä loppuu kohdassa 2:28. Sitä johtopäätöstä vastaan, että Anneli Auer olisi tallenteen kohdassa 2:03 kohdistanut Jukka Lahden päähän kuolettavan lyönnin sorkkaraudalla, puhuu myös se, että tallenteen kohdassa 2:22 on kuultavissa vielä Jukka Lahden valitusta ("aiih"). Ottaen huomioon kuolettavan vamman laatu ja se, että tämän vamman syntymisen jälkeen Jukka Lahden ääntely on HL:n mukaan ollut lähinnä korinaa, ei ole todennäköistä, että Jukka Lahti olisi surmattu tallenteen kohdassa 2:03. Pikemminkin on mahdollista, että Jukka Lahden suuhun kohdistunut lyönti on tapahtunut tässä vaiheessa.

294. Edellä mainituin perustein ja ottaen huomioon se vastanäyttö (esim. FBI:n lausunto), joka on esitetty keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausuntoja vastaan, hovioikeus katsoo, etteivät hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenevät seikat sulje pois riittävällä varmuudella sitä mahdollisuutta, että talossa on puhelun aikana ollut ulkopuolinen tekijä, joka on surmannut Jukka Lahden. Tietty Anneli Auerin käyttäytyminen hätäkeskuspuhelutallenteen aikana ja hätäkeskuspuhelutallenteen tarkemmassa analysoinnissa esille nostetut Anneli Auerin kertomuksen kanssa ristiriidassa olevat seikat (kamppailuäänien, lasin päällä liikkumiseen ja ulkopuolisen tekijään poistumiseen viittaavien äänien puuttuminen sekä juoksuaskeleet kengät jalassa ja vain yhdet juoksuaskeleet) voivat viitata siihen, ettei Anneli Auer ole kertonut koko totuutta tässä asiassa. Tämä ei kuitenkaan sellaisenaan osoita, että Anneli Auer olisi surmannut Jukka Lahden hätäkeskuspuhelun aikana.

Henkirikoksen tekemiseen käytetty aika

295. Anneli Auer on 1.12.2006 yöllä soittanut hätäkeskukseen kello 02.43.21 ja hätäkeskuspuhelu on kestänyt neljä minuuttia 20 sekuntia. Jukka Lahti on surmattu sorkkaraudalla päähän kohdistetulla lyönnillä todennäköisesti hätäkeskuspuhelutallenteen kohdassa 2:28–2:29. Poliisin ensipartio on ollut kohteessa paikalla kello 02.51.

296. Hätäkeskuspuhelussa ei kuulu sellaisia ääniä, joiden perusteella voitaisiin varmuudella päätellä, missä määrin Jukka Lahteen on vielä hätäkeskuspuhelun aikana kohdistettu väkivaltaa lattialta löydetyllä fileerausveitsellä tai muulla veitsellä. A:n havainnot tai hätäkeskuspuhelutallenne eivät tue sellaista johtopäätöstä, että Jukka Lahti ja tekijä olisivat vielä hätäkeskuspuhelun aikana kamppailleet ja että tässä yhteydessä Jukka Lahtea olisi lyöty veitsellä.

297. Oikeuslääkäri AL on hovioikeudessa todennut, ettei hän voi varmuudella päätellä sitä aikaa, jonka Jukka Lahti on haavoittuneena ollut sängyllä, koska hänen tiedossaan ei ole ollut sänkyyn imeytyneen veren määrää. AL on kuitenkin arvioinut, että Jukka Lahti on voinut maata sängyllä useamman minuutin, mahdollisesti yli kymmenen minuutin ajan. A:n havainnot huomioon ottaen tämän on täytynyt tapahtua ennen hätäkeskuspuhelun soittamista, koska A:n mukaan Jukka Lahti oli maannut lattialla siinä vaiheessa, kun A oli mennyt toisen kerran takkahuoneeseen ja Anneli Auer oli ollut menossa puhelimeen. A on arvellut, että hänen ensimmäisen ja toisen käyntikertansa välissä oli aikaa kulunut "viis, seittemän" minuuttia. Ottaen huomioon A:n ikä ja se, ettei A ole kertonut erityisesti siitä, että hän olisi jotenkin seurannut tapahtumien kulkua kellosta, eivät A:n arviot ajankulumisesta ole täysin luotettavia ja niitä voidaan käyttää ainoastaan suuntaa-antavassa mielessä (ks. myös kirjallinen todiste nro 115, s. 10).

298. Anneli Auerin kertomus siitä, kuinka pian hän oli soittanut hätäkeskukseen tapahtumien alkamisesta, on vaihdellut. Hovioikeudessa Anneli Auer on kertonut, ettei hänen ensimmäisenä ajatuksenaan ollut ollut soittaa hätäkeskukseen vaan saada lapset ulos talosta. Anneli Auer on hovioikeudessa kertonut, että hän oli soittanut hätäkeskukseen muutaman minuutin kuluttua siitä, kun häntä oli lyöty veitsellä rintaan. Aiemmin Anneli Auer on kertonut soittaneensa hätäkeskukseen noin minuutin kuluessa siitä, kun ulkopuolinen tekijä oli tunkeutunut taloon terassin oven ikkunan kautta. Anneli Auerin kertomuksen luotettavuutta heikentää se, ettei kukaan lapsista ole kuullut hänen kehotustaan poistua talosta. Toisaalta kukaan lapsista ei ole kuullut vanhempien välistä riitelyä. A:n havaintojen mukaan ikkuna oli ollut rikki ja takkahuoneessa olivat olleet vain Anneli Auer ja Jukka Lahti, kun A oli mennyt ensimmäisen kerran katsomaan takkahuoneeseen. Mikään A:n tai muiden lasten kertomuksissa ei viittaa siihen, että joko Anneli Auer tai Jukka Lahti olisi tässä yhteydessä rikkonut takkahuoneen ikkunan ja tunkeutunut ikkunasta sisään ja että takkahuoneessa olisi tässä vaiheessa ollut käynnissä vanhempien välinen riita. Tällaiseen eivät viittaa myöskään teknisessä rikostutkinnassa tehdyt havainnot takkahuoneesta taltioiduista näytteistä.

299. Arvioitaessa Jukka Lahteen ennen hätäkeskuspuhelun alkamista kohdistetun väkivallan kestoa ei voida sivuuttaa sitä teknisen rikostutkinnan valokuvista ilmenevää seikkaa, että Jukka Lahti ei ole liikkunut verta valuvana takkahuoneessa kuin erittäin rajatulla alueella. Mikään ei viittaa siihen, että Jukka Lahti olisi ollut sängyssä, kun hänen pahoinpitelynsä oli alkanut. Sen sijaan on viitteitä siitä, että Jukka Lahti on seisonut pesuhuoneen oven ja sängyn välisellä alueella, kun häneen on kohdistettu voimakasta väkivaltaa ensin veitsellä ja ilmeisesti myös lattialta löydetyllä halolla, jolla Jukka Lahti on voinut yrittää puolustaa itseään. Verinen kamppailualue on vain noin neliömetrin kokoinen alue tällä rajatulla pesuhuoneen oven ja sängyn välisellä alueella, minkä lisäksi Jukka Lahti on ollut tämän alueen välittömässä läheisyydessä sängyllä sekä lattialla ennen kuolemaansa. Tämä viittaa siihen, että Jukka Lahteen kohdistettu väkivalta on ollut voimakasta ja ettei hän ole kyennyt liikkumaan tältä rajatulta alueelta. Oikeuslääkäri HL:n kertomalla tavalla veitseniskujen ja muun väkivallan vaatima aika ennen sorkkaraudalla päähän lyömistä on mahdollisesti vaihdellut sen mukaan, millä tavalla ja kuinka nopeasti tekijä on veitsellä lyönyt Jukka Lahtea. Tämä väkivalta on mahdollisesti kestänyt joitakin minuutteja. Tämän jälkeen Jukka Lahti on maannut verisenä sängyllä ajan, jota HL ei ole osannut tarkkaan arvioida.

300. Kun otetaan huomioon A:n kertomus siitä, missä ajassa hän oli palannut takaisin takkahuoneeseen ja havainnut Jukka Lahden makaamassa lattialla, ei ole poissuljettua, että edellä kuvattu väkivalta on voitu kohdistaa Jukka Lahteen näiden A:n ensimmäisen ja toisen käyntikerran välisenä aikana. A:n havainnot eivät kuitenkaan osoita, että tekijä olisi ollut Anneli Auer. Toisaalta A:n kertomus siitä, ettei hän ole havainnut ulkopuolista tekijää, herättää ihmetystä. KF:n mukaan A:n havainnot ovat kuitenkin voineet keskittyä yksin lattialla verisenä maanneeseen Jukka Lahteen tässä tilanteessa. Teknisen rikostutkinnan perusteella ei voida osoittaa, että Anneli Auer olisi kohdistanut Jukka Lahteen väkivaltaa ennen hätäkeskuspuhelua. Näin ollen jää se mahdollisuus, että joku muu kuin Anneli Auer on kohdistanut ennen hätäkeskuspuhelua Jukka Lahteen voimakasta väkivaltaa ja että kyseinen henkilö on vielä hätäkeskuspuhelun aikana ollut talossa, vaikka A ei ollut tätä henkilöä toisella tai kolmannella käyntikerralla havainnutkaan ennen tämän poistumista ikkunan kautta.

301. Edellä mainittua arviointia tukee se, että oikeuslääkäri HL:n mukaan pernan, rintakehän ja -ontelon sekä vatsaontelon vammoja ei ollut aiheutettu monia kymmeniä minuutteja ennen Jukka Lahden kuolemaa, joka tapauksessa ei yli tunti ennen tämän kuolemaa, kun otetaan huomioon vatsa- ja rintaonteloiden vähäiset verimäärät. Myös perna olisi vuotanut enemmän, jos vamma olisi aiheutettu kauan ennen Jukka Lahden surmaamista. Veren kuivumisaikarekonstruktiot eivät osoita, että edellä kuvattu teon ajallinen ulottuvuus olisi mahdoton.

302. Hovioikeus on arvioinnissaan kiinnittänyt erityisesti huomiota niihin seikkoihin, jotka HL on voinut oikeuslääkärinä arvioida parhaiten ruumiinavauksessa tekemiensä havaintojen perusteella. Tämä yhdessä teknisen rikostutkinnan havaintojen kanssa tukee pikemminkin Anneli Auerin syyttömyyttä kuin hänen syyllisyyttään. Tätä johtopäätöstä tukee se, ettei Jukka Lahti tai A ole hätäkeskuspuhelutallenteelta kuultavalla tavalla millään tavalla viitannut Anneli Auerin mahdolliseen syyllisyyteen. Joka tapauksessa jää se mahdollisuus, että hätäkeskuspuhelua edeltänyt väkivalta ja siihen liittynyt kamppailu on päättynyt ennen kuin A on tullut toisen kerran takkahuoneeseen.

Kokonaisarviointi

303. Hovioikeus katsoo, samoin kuin käräjäoikeus, jääneen näyttämättä, että Anneli Auer olisi ennen hätäkeskukseen soittamaansa puhelua surmannut Jukka Lahden tämän päähän ja kasvoihin jollakin painavalla esineellä, sorkkaraudalla, kohdistamallaan kahdella lyönnillä ja että sanotun puhelun tallenteelta kuuluvat Jukka Lahden valitusäänet olisivat peräisin aikaisemmin äänitetyltä tallenteelta. Näin ollen Anneli Auerin olisi täytynyt kyetä saattamaan rikospaikan ulkopuoliseen tekijään viittaavat lavastamistoimenpiteet loppuun siinä erittäin lyhyessä ajassa, joka hänellä olisi ollut käytettävissään hätäkeskuspuhelun aikana tapahtuneen Jukka Lahden surmaamisen jälkeen. Ensimmäinen poliisipartio on saapunut paikalle noin kolme minuuttia 20 sekuntia hätäkeskuspuhelun päättymisen jälkeen.

304. Anneli Auerin ja Jukka Lahden kolmen nuorimman lapsen esitutkinnassa vuonna 2011 antamat kertomukset siitä, kuinka heidän 9-vuotias sisarensa ja Anneli Auer olisivat yhdessä surmanneet Jukka Lahden eivät ole kokonaisuutena arvioiden uskottavia. Näistä kertomuksista ei ole myöskään erotettavissa sellaisia syytteen mukaista tapahtumainkulkua tukevia yksityiskohtia, jotka saisivat merkityksellisessä määrin tukea muusta asiassa esitetystä todistelusta. Toisin kuin käräjäoikeus on katsonut, B:n kertomukset eivät tue osaksikaan väitettä siitä, että Jukka Lahteen olisi kohdistettu väkivaltaa kahdessa vaiheessa siten, että Anneli Auer olisi välillä, ennen Jukka Lahden kuoleman aiheuttaneiden iskujen lyömistä, suorittanut rikospaikan lavastamiseen liittyviä toimia. B:n vuonna 2011 ilmaisema käsitys teon kaksivaiheisuudesta on perustunut nimenomaan siihen, että hän on kuullut kahteen otteeseen samat äänet siten, että jälkimmäiseen kertaan on liittynyt lisäksi nauhurin käyttämiseen viittaavia ääniä. Vaikka B:n vuonna 2009 antama kertomus onkin jossain määrin epäselvä ja tulkinnanvarainen sen suhteen, missä vaiheessa ja kuinka kauan hän on kuullut mitäkin ääniä ja missä vaiheessa hän on nukahtanut, ei hänen voida siinä tulkita kertoneen, että hänen mainitsemiaan ääniä olisi kuulunut kahdessa ajallisesti toisistaan merkittävästi eroavassa vaiheessa. Selvää on, ettei hätäkeskuspuhelutallenteelta kuultavien äänien ole selvitetty soitetun väitetyiltä B:n kertomilta nauhureilta. Kun otetaan huomioon oikeuslääketieteellinen selvitys ja erityisesti siitä ilmenevät pernan sekä rinta- ja vatsaonteloiden vähäiset verimäärät, on sen sijaan mahdollista, että kaikki Jukka Lahdella todetut vammat on aiheutettu melko lyhyen ajan sisällä.

305. Mikäli tapahtumainkulku on ollut syytteessä esitetyn mukainen, Anneli Auer on yksin surmannut aviomiehensä Jukka Lahden raa'alla ja julmalla tavalla heidän yhteisten lastensa talossa ollessa ja onnistunut surmayöllä käydyn perheriidan jälkeen lavastamaan rikospaikan niin täydellisesti ulkopuoliseen tekijään viittaavaksi, ettei poliisi teknisessä rikostutkinnassa ole onnistunut hankkimaan mitään selvitystä, joka kiistatta osoittaisi, että kyse on ollut lavastuksesta. Toisaalta Anneli Auerin kertomus ulkopuolisesta tekijästä ei vastaa lähtökohtaisesti arvioiden tavanomaista henkirikoksen tekotapaa, mikä on omiaan herättämään epäilyksiä sen uskottavuudesta. Käytetyt tekovälineet sekä tekoon liittyneet lukuisat riskitekijät huomioon ottaen kyse olisi ollut järjenvastaisesta menettelystä. Toisaalta tällä tavoin toteutettu Jukka Lahden surmaaminen lasten ollessa vieläpä kotona, olisi yhtä harkitsematonta Anneli Auerin osalta. Tässä oikeudenkäynnissä ei ole edes väitetty, että Anneli Auer olisi tuntenut Jukka Lahden surmanneen ulkopuolisen tekijän. Anneli Auerin ensin hätäkeskuspäivystäjälle, sitten esitutkinnassa poliisille ja lopulta asiaa käsitelleille tuomioistuimille neljään otteeseen kertoman mukaan kyse on ollut hänelle täysin vieraasta mieshenkilöstä. Jos Anneli Auer on kuitenkin tosiasiassa ollut tietoinen talossa olleen ulkopuolisen tekijän henkilöllisyydestä, voi tämä osaltaan selittää niitä kysymyksiä, jotka jäävät avoimiksi yhtäältä syytteeseen ja toisaalta Anneli Auerin kertomukseen pohjautuvia, toinen toisiinsa nähden vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja arvioitaessa. Näitä epäselviksi jääviä kysymyksiä ei ole lupa tulkita Anneli Auerin vahingoksi siten, että niiden katsottaisiin viittaavan pikemminkin hänen syyllisyyteensä kuin ulkopuoliseen tekijään. Todistustaakka asiassa lankeaa yksin syyttäjille ja syytteeseen yhtyneelle asianomistajalle.

306. Anneli Auer on esitetyn näytön perusteella ainoa surmatyön tekemiseen sinänsä kyennyt ja tiedossa oleva henkilö, joka on riidattomasti ollut paikalla talossa, kun Jukka Lahti on surmattu. Se, että hän itse on soittanut puhelimella hätäkeskukseen saadakseen apua paikalle, on epäilemättä ollut omiaan vaikuttamaan siihen, että häntä ei ole alkujaan kohdeltu rikoksesta epäiltynä vaan asianomistajana. Kuitenkin juuri hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenee seikkoja, jotka kaikkein voimakkaimmin tukevat Anneli Aueria vastaan ajettua syytettä, vaikka Anneli Auerin käytös on PS:n mukaan viitannut enemmän syyttömään henkilöön kuin siihen, että puhelun soittaja olisi syyllistynyt Jukka Lahden surmaamiseen. Tällaisena syytettä tukevana näkökohtana voidaan mainita ensinnäkin Anneli Auerin hätäkeskuspuhelun aikainen käyttäytyminen. Vaikka Anneli Auer onkin kuulostanut hätäkeskuspuhelun aikana hätääntyneeltä, hän on vaikuttanut olleen merkillepantavan tietoinen yhtäältä siitä, että ulkopuolisen tekijän yksin- ja nimenomaisena tarkoituksena on ollut juuri Jukka Lahden surmaaminen, ja toisaalta siitä, että ulkopuolisesta tekijästä ei ole aiheutunut suurempaa uhkaa Anneli Auerille itselleen tai talossa olleille lapsille. Toiseksi hätäkeskuspuhelutallenteelta ei ole kuultavissa sellaisia ääniä, jotka voitaisiin luotettavasti yhdistää johonkin talossa olleeseen ulkopuoliseen henkilöön. Kolmanneksi se, että Anneli Auer on ollut poissa puhelimesta juuri sillä hetkellä, kun Jukka Lahden ääntely puhelun taustalla on lakannut, ja että tallenteelta on tätä ennen kuulunut "(u)-o-l-e"-huudahdus, viittaavat Anneli Auerin syyllisyyteen.

307. Toisaalta hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenevä puhuu myös syytettä vastaan. Anneli Auer on hätäkeskuspuhelun aikana useaan otteeseen pyytänyt hätäkeskuspäivystäjää kiirehtimään avun toimittamisessa tapahtumapaikalle. Anneli Auer ei ole voinut tietää, kuinka nopeasti poliisipartiolla on hälytyksen saatuaan ollut edellytykset saapua kohteeseen. Tapahtumapaikka on sijainnut Ulvilan kaupungin taajama-alueella, suhteellisen lähellä Porin kaupungin asutuskeskittymiä. Anneli Auerin mainitunlainen menettely olisi siten selvästi lisännyt kiinnijäämisen riskiä, mikäli hänellä olisi vielä hätäkeskuspuhelun päättymisen jälkeen ollut rikospaikan lavastamiseen liittyviä toimia suoritettavanaan.

308. Anneli Auerin kertomukseen perustuvassa syytteeseen nähden vaihtoehtoisessa tapahtumainkulussa kiinnittää huomiota se, miksi hän ja Jukka Lahti olisivat havaitessaan takkahuoneen ikkunan rikkoutuvan jääneet takkahuoneeseen ikään kuin odottamaan ulkopuolisen tekijän tunkeutumista sisään taloon, eivätkä he olisi ryhtyneet välittömästi toimiin avun hankkimiseksi ja neljän pienen lapsensa ja itsensä suojelemiseksi. Jälkikäteen tarkastellen voidaan toki sinänsä perustellusti väittää, että Anneli Auerin ja Jukka Lahden olisi tullut toimia tilanteessa toisin. Tällöin kuitenkin unohdetaan se, mihin sängyssä nukkumassa ollut pariskunta on tapahtumahetkellä vallinneissa olosuhteissa ja tuolloin tiedossaan olleiden seikkojen perusteella voinut varautua. Mikäli tapahtumainkulku on ollut Anneli Auerin kertoman mukainen, kyse on ollut yllättävästä ja ennakoimattomasta tilanteesta. Mitenkään ennalta arvattavana ei voida pitää ensinnäkään sitä, että takkahuoneen ikkunaa alettaisiin rikkoa keskellä yötä. Etenkään työmatkalta myöhään edeltävänä iltana kotiinsa palanneen Jukka Lahden ei voida olettaa olleen valppaimmillaan herätessään tällaiseen välikohtaukseen. Toisaalta on viitteitä siitä, että Jukka Lahti olisi voinut käsitellä takkahuoneesta löydettyä halkoa. Toiseksi ikkunasta sisään tunkeutumisen ei ole Anneli Auerin ja Jukka Lahden tieten täytynyt olla mikään välttämätön jatke ikkunan rikkomiselle. Yleisen elämänkokemuksen mukaan arvioituna on ollut mahdollista ensivaiheessa ajatella, että kyse on ollut vain vahingonteosta tai asuntomurron yrityksestä, joka ei olisi jatkunut ikkunan rikkomista pidemmälle ja josta ei olisi aiheutunut välitöntä vaaraa talon asukkaille. Kolmanneksi on huomattava, että terassin oven rikotusta ikkunasta takkahuoneeseen tunkeutuminen nimenomaan surmaamistarkoituksessa on voinut olla Anneli Auerin ja Jukka Lahden näkökulmasta katsottuna erittäin epätodennäköinen vaihtoehto. On epäilemättä vaikeaa ymmärtää joutuvansa hengenvaaraan omassa kodissaan – varsinkin, jos uhka aiheutuu ulkopuolisesta tekijästä.

309. Anneli Auerin esittämä syytteeseen nähden vaihtoehtoinen tapahtumainkulku saa tukea hänen ja A:n kertomusten ohella rikospaikalta otetuista valokuvista, poliisin teknisestä rikostutkinnasta ja Anneli Auerin rintavammasta, jonka ei ole näytetty olleen hänen itsensä aiheuttama. Ulkopuolista tekijää ei voida poissulkea poliisikoirapartion tekemien havaintojen perusteella. Veriset kengän- ja näppylähansikkaan jäljet, kengän kurajälki ja ruskeankirjavat tekokuidut sekä Jukka Lahden surmaamisessa käytetty astalo, todennäköisesti sorkkarauta, viittaavat ulkopuoliseen tekijään.

310. Takkahuoneen verisistä kengänjäljistä tehtäviä johtopäätöksiä vaikeuttaa se, ettei voida luotettavasti arvioida lattian eri osilla tapahtumien eri aikoina olleita verimääriä ja niiden kuivumisaikoja. Selvää on, että Jukka Lahti on maannut jonkin aikaa sängyn päällä vasemmalla kyljellään. Tällöin hänellä on mahdollisesti ollut jo ainakin osa paljon verta vuotaneista syvistä pistohaavoista. Näistä vammoista vuotanut veri on imeytynyt osaksi sänkyyn. Se, onko häneen tuossa vaiheessa kohdistettu väkivaltaa, on jäänyt epäselväksi. Ruumiin vasemman käden alla lattialla oleva osittainen verinen kengänjälki on ollut kohti olohuonetta. Jälki ja sen jääminen Jukka Lahden vasemman käden ja peiton alle viittaavat siihen, että tekijä on ennen lopullisia päähän kohdistuneita lyöntejä seisonut jossain vaiheessa tässä kohdin. Sitä, onko Jukka Lahti ollut tuolloin lattialla vai sängyn päällä makaamassa, ei voida päätellä. Tätä osittaista verijälkeä ei voida esitetyn selvityksen perusteella katsoa lavastetuksi. Jukka Lahti on löytynyt lattialta hieman lähempänä pesuhuoneen oven ja kaapin väliin jäävää nurkkaa kuin missä kohdin takkahuonetta hän on maannut sängyssä. Hänen jalkansa ovat olleet viistosti poispäin sängyn vereentyneestä alueesta. Lattialla ei näy jälkiä hänen raahaamisestaan. Arviointeja vaikeuttaa se, että Jukka Lahden kädessä ollut peitto on voinut osaksi hävittää jälkiä. Vatsan alueen vammoista valuneen veren jättämien jälkien perusteella on kuitenkin mahdollista, että Jukka Lahteen on vielä lattialla kohdistettu veitsellä väkivaltaa. Tähän liittyviä verisiä kengänjälkiä ei ole kuitenkaan erotettavissa valokuvista.

311. Päähän kohdistuneen kuolettavan lyönnin aikana Jukka Lahti on maannut lattialla siinä kohdassa, mistä hänet on löydetty. Valokuvista ei voida nähdä selvästi tähän liittyviä tekijän kengänjälkiä. Jukka Lahden ja istumapenkin väliin jäävät neljä lattialaattaa eivät ole erityisen verisiä. Tämä viittaa siihen, että veri lattialla on tuossa vaiheessa ollut jo kuivuneena ainakin kyseisessä kohdassa. Toinen vaihtoehto on, että tekijä on lyöntihetkellä seisonut vereentyneellä kamppailualueella ja etteivät jäljet näy tältä alueelta otetuissa valokuvissa selvästi. Kamppailualueen keskellä on valokuvien perusteella enemmän verta kuin lähempänä pesuhuoneen ovea. Näin ollen on mahdollista, että tekijä on astunut tähän vielä kuivumattomaan vereen lähtiessään kohti ikkunaa. Tämä voisi selittää sen, että varsinkin oikean jalkineen yksi poistumisjälki on erotettavissa sängyn päädyn ja ikkunan väliin jäävällä alueella, vaikka päähän kohdistetun lyönnin aikaisia kengänjälkiä ei olekaan erotettavissa. Joka tapauksessa tämänkaltaisiin yksin valokuvien perusteella tehtäviin päätelmiin liittyy merkittävä väärinarviointien mahdollisuus, koska tapahtumien yksityiskohtaista ajallista etenemistä ei ole voitu luotettavasti selvittää ja koska lattialla olleiden eri verimäärien tarkkoja kuivumisaikoja ei tiedetä luotettavasti. Kaikkia verisiä kengänjälkiä ei ole MM:n kertomalla tavalla tallennettu, eivätkä ne MM:n mukaan näy selvästi salamavalolla otetuista kuvista. MM:n kertomus tukee sitä johtopäätöstä, että kyse on tekoon ja ikkunan kautta poistumiseen viittaavista verisistä kengänjäljistä, joista hän on tehnyt havaintoja itse välittömästi teon jälkeen. Jos Anneli Auer olisi lavastanut veriset kengänjäljet ja halunnut niiden viittaavan ikkunasta poistumiseen, hän olisi mahdollisesti lavastanut yhdet yhtenäiset poistumisjäljet, jotka olisivat johtaneet Jukka Lahden ruumiin luota terassin oven rikottua ikkuna-aukko kohti. Tällaisia jälkiä ei ole havaittavissa takkahuoneessa. Nyt esitettyjen valokuvien ja rekonstruktioiden perusteella ei voida luotettavasti päätyä toisenlaiseen arvioon. Näin ollen verisiä kengänjälkiä, joita on ollut eri puolilla takkahuonetta ja jotka ovat suuntautuneet eri tavoin ja olleet joko kokonaisia tai osittaisia, ei voida riittävällä varmuudella katsoa lavastetuiksi edellä mainituista mahdollisista epäselvyyksistä ja ristiriitaisuuksista huolimatta. Ikkunasta ulospäin katsottuna vasemmalla ulkoseinän vuorilaudoissa olleet vähäiset veriroiskeet eivät ole ristiriidassa muiden terassilla havaittavien, ja tekijän poistumiseen viittaavien verijälkien kanssa.

312. Anneli Auerin T-paidasta ei ole löytynyt sellaisia verijälkiä, jotka osoittaisivat hänen surmanneen Jukka Lahden. T-paidasta ei ole löytynyt myöskään ruskeankirjavia tekokuituja, jollaisia on muutoin löytynyt takkahuoneesta, ikkunan sisäpinnoilta, terassin oven ikkunassa olleesta verhosta, puutarhatuolilta, Jukka Lahdesta, haloista ja teossa käytetystä fileerausveitsestä. Se, ettei T-paidasta ole löytynyt lasipölyä, on selitettävissä sillä, ettei ikkunan rikkomisesta ole syntynyt lasipölyä tai ei ainakaan siinä määrin, että sitä olisi joutunut sängyssä olleen Anneli Auerin päälle. T-paidasta löytyneet vuodevaatteiden punakirjavat kuidut ja T-paidan kuitujen löytyminen Jukka Lahden alushousuista, yhdessä puuttuvien ruskeankirjavien tekokuitujen kanssa, viittaavat siihen, että Anneli Auerilla on ollut T-paita päällään sängyssä ennen tekoa. Tämä on ollut Anneli Auerille tyypillinen yöasu, kuten A ja peitepoliisi ovat kertoneet. Valokuvat huomioon ottaen on epätodennäköistä, että veri olisi tarttunut T-paitaan pesuhuoneen oven karmeista tai istumapenkistä, koska tällaiseen kosketukseen viittaavia sotkeentuneita verijälkiä ei ole nähtävissä näillä pinnoilla. T-paidan löydökset eivät ole laadultaan sellaisia, eivätkä ne sijaitse myöskään sellaisissa paikoissa, että veri olisi todennäköisesti päätynyt T-paidan hihojen takaosiin Anneli Auerin sormista tai yksittäisestä veripisarasta. Jos T-paita olisi ollut tekohetkellä laskostettuna takkahuoneessa, olisi siitäkin mitä ilmeisimmin löytynyt ruskeankirjavia tekokuituja. Lisäksi T-paidan olisi tällöin tullut olla vielä laskostettuna jollakin epätyypillisellä tavalla. Tekoon liittyviä veriroiskeita on lentänyt takkahuoneessa siinä määrin, että T-paita olisi siellä ollessaan myös vereentynyt todettua enemmän. Jos Anneli Auer olisi pukenut T-paidan päälleen teon jälkeen, olisi hänen tullut peseytyä verestä ja ruskeankirjavista tekokuiduista. Pesutiloissa ei ole havaittu merkkejä teon jälkeisestä verestä peseytymisestä. Näin ollen se, millä tavalla ja milloin Jukka Lahden verta on päätynyt Anneli Auerin T-paitaan, on jäänyt epäselväksi.

313. Se, että jäljet jättäneitä kenkiä, näppylähansikkaita, ruskeankirjavia tekokuituja luovuttanutta tekstiiliä tai sorkkarautaa ei ole löydetty Anneli Auerin hallusta, ei merkitse sitä, että hän olisi ne hävittänyt. Näiden esineiden ei ole näytetty kuuluneen Anneli Auerin talouteen. Käsillä olevassa tapauksessa vaihtoehtoinen tapahtumainkulku antaa varteenotettavan ja konkreettisen selityksen mainittujen tekoon ja tekijään liittyvien esineiden löytymättä jäämiselle.

314. Teknisessä rikostutkinnassa hankitun näytön ja sitä tukevien rikospaikalta otettujen valokuvien sekä Jukka Lahden vammojen perusteella voidaan sen sijaan pitää poissuljettuna, että Anneli Auerin ja Jukka Lahden välillä olisi ollut perheriita, joka olisi yllättäen alkanut Jukka Lahden kotiinpaluun jälkeen ja johtanut Anneli Auerin sittemmin peruuttamien esitutkintalausumien mukaisesti Jukka Lahden surmaamiseen. Anneli Auerissa ei ole ollut kamppailuun viittaavia jälkiä tai vammoja lukuun ottamatta rinnassa ollutta veitsenpistoa. Jos Jukka Lahdella olisi ollut ensivaiheessa fileerausveitsi hallussaan ja jos Jukka Lahti olisi pistänyt sillä Anneli Aueria, jää epäselväksi, kuinka Anneli Auer olisi kyennyt ilman mitään lisävammoja riistämään veitsen Jukka Lahdelta. Oletettavasti kamppailu tämän kaltaisen perheriidan yhteydessä ei olisi rajautunut vain noin neliömetrin alueelle, eikä Anneli Auer olisi voinut nujertaa Jukka Lahden vastarintaa ilman, että myös hänelle olisi syntynyt tästä näkyviä hiertymiä tai muita vammoja ja että teknisessä rikostutkinnassa olisi voitu taltioida tähän kamppailuun liittyviä löydöksiä. Anneli Auerilla ei ole selvitetty olleen motiivia surmata Jukka Lahti. Turun hovioikeuden 23.6.2013 antamallaan tuomiolla nro 1337 Anneli Auerin syyksi lukemat rikokset ovat tapahtuneet vasta Jukka Lahden kuoleman jälkeen, eikä niillä ole näytetty olleen yhteyttä Jukka Lahden surmaamiseen. Se, mitä Anneli Auer on esitutkinnassa lausunut hänen ja Jukka Lahden välisestä riidasta, on monin kohdin arvailua ja ristiriidassa poliisin teknisessä rikostutkinnassa hankkiman selvityksen kanssa.

315. Edellä mainituista syistä, ja vaikka ulkopuoliseen tekijään liittyviä kysymyksiä on osin jäänyt avoimeksi, kuten se, miksi A on kertonut vain ulkopuolisen tekijän poistumisesta ja miksi ulkopuolisen tekijän poistumista ei kuulu hätäkeskuspuhelutallenteelta, vaihtoehtoinen tapahtumainkulku saa riittävässä määrin tukea esitetystä todistelusta siten, että sen perusteella jää varteenotettava ja mahdollinen vaihtoehto syytteessä kuvatulle tapahtumainkululle. Tämä johtopäätös vaihtoehtoisesta tapahtumainkulusta saa tukea myös siitä, etteivät syyttäjät ole kyenneet luotettavasti näyttämään, että Anneli Auer olisi hätäkeskuspuhelun aikana kohdistanut Jukka Lahteen syytteessä kuvattua, Jukka Lahden kuoleman aiheuttanutta väkivaltaa ja että Anneli Auer olisi kyennyt tekemään teon kaikkine yksityiskohtineen siten, ettei häntä voida luotettavasti liittää siihen poliisin teknisen rikostutkinnan menetelmin. Epäselvässä tapauksessa arvioinnin on tapahduttava syytetyn eduksi, eikä tuomioistuimella ole mahdollisuuksia omalla päättelyllään täydentää syytteen teonkuvauksen avoimeksi jääviä kysymyksiä syytetyn vahingoksi varsinkaan nyt käsillä olevan kaltaisen vakavan rikosasian yhteydessä. Syyttäjillä ja syytteeseen yhtyneellä asianomistajalla on velvollisuus selvittää syyksi lukemisen edellyttämät seikat, joiden osalta Anneli Auerilla ei ole edes velvollisuutta puhua totta tai muutoinkaan myötävaikuttaa niiden selvittämiseen. Vaihtoehtoisen tapahtumainkulun osalta avoimiksi jäävät kysymykset, jotka eivät johda vaihtoehtoisen tapahtumainkulun poissulkemiseen, eivät myöskään voi muodostaa ratkaisevaa näyttöä syytteen tueksi.

316. Hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenevät, ihmetystä herättävät seikat voivat yhdessä Anneli Auerin peruuttamien esitutkintalausumien kanssa saada näyttöä arvioivan tuomarin henkilökohtaisella tasolla vakuuttumaan siitä, että Anneli Auer on surmannut Jukka Lahden, ellei harkinnassa oteta riittävällä vakavuudella huomioon alkuperäisen teknisen rikostutkinnan ja kohteessa muutoin tehdyn tutkinnan tuottamaa todistelua, joka puhuu Anneli Auerin syyttömyyden puolesta. Mahdollisesta vakuuttuneisuudesta huolimatta ei voida sivuuttaa sitä, että asiassa on jäänyt useita asian ratkaisemisen kannalta keskeisiä kysymyksiä epäselviksi. Kun otetaan lisäksi huomioon lukuisat ulkopuoliseen tekijään viittaavat seikat ja Anneli Auerilla rikospaikan lavastamisen viimeistelyyn käytettävissä ollut erittäin lyhyt aika, Anneli Auerin syyllistymisestä siihen, että hän olisi surmannut Jukka Lahden, jää vähintäänkin varteenotettava epäily.

317. Edellä mainituin perustein hovioikeus katsoo jääneen näyttämättä, että Anneli Auer olisi tappanut Jukka Lahden syytteen teonkuvauksissa esitetyin tavoin. Anneli Aueria vastaan ajettu syyte murhasta tai taposta on sen vuoksi hylättävä.

Hovioikeuden yhteenveto ja loppupäätelmät

318. Ulvilan surma on erikoinen rikostapaus, ja se on herättänyt runsaasti keskustelua ja pitkälle menevää mielenkiintoa kansalaisten ja tiedotusvälineiden keskuudessa. Asiassa halutaan saada selville totuus. Hovioikeuden tehtävä rajoittuu kuitenkin ainoastaan siihen totuuteen, joka voidaan saavuttaa sille esitetyn oikeudenkäyntiaineiston perusteella. Tuomarin on kyettävä, harkittuaan huolellisesti asiassa esitettyä näyttöä ja sen yhteydessä esille tulleita seikkoja, päättämään, mitä asiassa on pidettävä totena, sekä kyettävä perustelemaan johtopäätöksensä tukeutuen näihin tosiseikkoihin. Edellä kuvattu tuomarin harkinta ei voi rikosasiassa koitua syytetyn vahingoksi sellaisten harkinnanvaraisten, avoimien kysymysten osalta, joita ei ole esitutkinnassa kyetty selvittämään ja joihin ei saada riittävän varmoja vastauksia esitetyn näytön perusteella. Tämä rajoittaa merkittävästi sitä, millä tavalla tuomarin johtopäätökset voivat asian ratkaisun perustaksi asetettavien tosiseikkojen suhteen perustua sellaisiin oletuksiin, jotka ovat mahdollisia tai todennäköisiä tuomarin elämänkokemuksen perusteella tai muutoin.

319. Hätäkeskuspuhelutallenne ja siitä ilmenevä tapahtumien kulku on hämmentävä. Toisaalta tallenteelta kuuluu Anneli Auerin hätääntyneisyys, minkä mukaisesti hän pyytää toistuvasti apua ja toivoo sen saapuvan paikalle nopeasti. Jukka Lahden ääntely tai A:n toiminta ja äänet eivät viittaa siihen, että Anneli Auer olisi toiminut tilanteessa väkivaltaisesti. Toisaalta Anneli Auerin toiminta herättää ihmetystä. Hän ei näytä pelkäävän oman tai lastensa turvallisuuden puolesta mutta tuo puhelussa esille, että ulkopuolinen tekijä aikoo tappaa hänen miehensä. Nämä herättävät luonnollisesti kysymyksiä ja kaipaavat vastauksia. Yksiselitteisiä, varmoja vastauksia ei voida antaa, koska tilanne on ollut yllätyksellinen ja Anneli Auer on voinut käyttäytyä luonteelleen tyypillisellä tavalla: hän on järkeistänyt stressitilanteen ja toiminut sen mukaisesti. Rikos on tapahtunut Anneli Auerin makuuhuoneena käyttämässä takkahuoneessa, joten siitä, että Anneli Auer on ollut rikospaikalla, ei voida tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä hänen syyllisyydestään, kun otetaan huomioon se selvitys, joka puhuu hänen syyttömyytensä puolesta.

320. Tapahtumat ovat olleet järkyttäviä myös A:lle, mikä yhdessä hänen ensimmäisen puhuttelunsa yhteydessä tehtyjen virheiden kanssa voi selittää sen, miksi myös A:n kertomuksen paikkansapitävyys voidaan kyseenalaistaa esimerkiksi siltä osin kuin hän on päätellyt, että ulkopuolinen tekijä olisi piiloutunut pesuhuoneeseen. Psykologisessa asiantuntijatodistelussa on kyseenalaistettu se, että A olisi voinut pitää puhutteluissa salassa kaikki ne todellisuudessa tekemänsä havainnot, jotka olisivat selvästi puhuneet Anneli Auerin syyllisyyden puolesta. Samoin ei ole pidetty todennäköisenä, että Anneli Auerin toiminta hätäkeskuspuhelun aikana olisi luonut A:lle valemuiston poistuvasta ulkopuolisesta tekijästä.

321. Hätäkeskuspuhelutallenteen äänimaailma on tavanomaisiin väkivaltatilanteisiin nähden poikkeuksellinen, koska tallenteelta ei kuulu kamppailuääniä eikä muitakaan tavanomaiseen väkivaltatilanteeseen liittyviä ääniä. Joidenkin äänien taajuudet poikkeavat tarkempien tutkimusten mukaan siitä, kuinka lujaa ne kuuluvat tallenteella. Jukka Lahden voimakkaat huudot suhteessa hänen vammoihinsa sekä suhteessa tallenteelta kuultaviin Anneli Auerin ääniin ovat herättäneet ihmetystä. A:n kirkaisuäänen osalta on esitetty näkemyksiä sen aitoudesta, minkä lisäksi takaa-ajajan juoksuaskeleiden äänet puuttuvat Anneli Auerin kuvaamassa tilanteessa, kuten myös lasin päälle astumisen äänet. FBI:n lausunnon mukaan kuultavien juoksuaskeleiden lukumäärä voi selittyä eri syillä, kuten takaa-ajajan kenkien pohjan materiaalilaadulla. Nämä kysymykset ovat kuitenkin nostaneet esille kysymyksen siitä, ovatko tallenteelta kuuluvat äänet kaikilta osin aitoja vai onko ne tallennettu ja soitettu hätäkeskuspuhelun aikana. Vaikka äänitutkimuksissa on runsaasti yritetty selvittää näitä kysymyksiä, ovat kysymykset rinnakkaispuhelimen, nauhurin, tietokoneen ja puhelimen jatkojohdollisesta käytöstä jääneet kaikilta osin selvittämättä. Hätäkeskuksen monotallenteen perusteella on ollut myös vaikea arvioida sitä, mistä suunnista äänet oli kulloinkin tuotettu, kuten todistaja TN on kertonut. TN:n ammattitaitoa ja puolueettomuutta ei ole ollut syytä epäillä. Äänimaailmaa arvioitaessa on toisaalta otettava huomioon, että kuvatut tapahtumat ovat poikkeukselliset, eikä niihin liity alkoholi, jonka vaikutuksen alaisina tekijä ja uhri usein ovat asunnoissa tapahtuvien väkivalta- ja henkirikosten aikana.

322. Jukka Lahden surmaamisen kannalta merkityksellisin tapahtumajakso alkaa tallenteen kohdassa 1:58, jolloin Anneli Auer juoksee ensin kohti puhelinta, minkä jälkeen askeleet loittonevat puhelimesta. Tallenteen kohdassa 2:00 kuuluu oven avaamiseen viittaava ääni. Anneli Auerin ja A:n kertomuksia siitä, että Anneli Auer oli tässä yhteydessä juossut talon etu-ulko-ovelle ja ulos, ei ole osoitettu virheellisiksi. Pian tämän jälkeen, noin 10–12 metrin päässä kuuluu, kuinka Jukka Lahti alkaa tallenteen kohdassa 2:03 äännellä poikkeuksellisesti "A-laalalala", mikä viittaa siihen, että samassa yhteydessä hänen päänsä alueelle kohdistetaan voimakasta väkivaltaa. Äänitutkimusten perusteella jää avoimeksi, missä Anneli Auer on tässä vaiheessa. Selvää on, ettei Anneli Auer ole puhelimessa. Tätä kysymystä arvioitaessa on otettava huomioon, että tallenteelta ei kuulu juoksuaskelia kohdissa 2:00–2:03, eikä myöskään takkahuoneen lattialla olleen lasin päällä liikkumiseen viittaavia ääniä. Tallennetta tutkineen TN:n mukaan sitä, mistä suunnasta Anneli Auerin sanomaksi katsottu "(u)-o-l-e", joka kuuluu tallenteella kohdassa 2:03 samanaikaisesti Jukka Lahden ääntelyn kanssa, ei voida ehdottoman varmasti määrittää monotallenteen perusteella. Äänitutkimuksissa ei ole kyetty selvittämään tätä kaksitavuista sanaa. Äänitutkimusten mukaan on mahdollista, että Anneli Auer on ollut tässä yhteydessä muualla kuin takkahuoneessa, mutta väliseinät huomioiden samalla etäisyydellä puhelimesta. Tätä kysymystä arvioitaessa on otettu huomioon se, että Anneli Auer on ollut jälleen puhelimen läheisyydessä tallenteen kohdassa 2:08–2:09, jolloin hän huutaa puhelimeen: "[Hyh], tuleeksielt kettää?" Tallenteella ei kuulu lasin päällä liikkumiseen viittaavia ääniä myöskään kohdissa 2:03–2:08, vaikka A ei tässä yhteydessä puhu puhelimeen mitään, kuten ei myöskään hätäkeskuspäivystäjä. Puhelimessa oleva A ei myöskään reagoi millään tavalla tässä yhteydessä siihen, että Anneli Auerilla olisi jotakin poikkeavaa päällään tai käsissään. Tällaista A:n reaktiota ei ole kuultavissa myöskään sen jälkeen, kun Anneli Auer palaa puhelimeen 2:42. Jukka Lahden viimeiset äänet kuullaan tallenteen kohdassa 2:28, johon liittyy tallenteelta kuultava kolahdus kohdassa 2:29. Takkahuoneessa ei ole nähtävissä sellaisia jälkiä, jotka viittaisivat siihen, että Anneli Auer olisi jättänyt Jukka Lahden surmassa käyttämänsä sorkkaraudan tai vereentyneitä vaatteitaan takkahuoneeseen. Myöskään kohdissa 2:28–2:42 ei kuulu selviä juoksuaskelia eikä lasin päällä liikkumiseen viittaavia ääniä.

323. Näin ollen vaikka Anneli Auer ei ole ollut puhelimessa siinä vaiheessa, kun Jukka Lahti on saanut surmansa, on epätodennäköistä, että Anneli Auer olisi surmannut Jukka Lahden hätäkeskuspuhelutallenteen aikana. Tätä johtopäätöstä tukee se, että tekninen rikostutkinta on voinut selvittää, ettei Jukka Lahden kynsien alla, hänen vaatteissaan eikä teossa käytetyssä fileerausveitsessä ole ollut Anneli Aueriin viittaavia kuituja, verta tai DNA:ta. Myöskään Anneli Auerista tai hänen vaatteistaan ei ole esitetty sellaista selvitystä, joka liittäisi hänet tekoon.

324. Anneli Auerin syyttömyyttä tukee vahvasti se, että hän on hätäkeskuspuhelun aikana toistuvasti kiirehtinyt ulkopuolisen avun saamista kohteeseen ja ettei hän ole pyrkinyt päättämään puhelua senkään jälkeen, kun Jukka Lahti on surmattu puhelun aikana. Ei ole uskottavaa, että Anneli Auer olisi menetellyt tällä tavoin, jos hänen olisi pitänyt saattaa Jukka Lahden surmaaminen loppuun puhelun aikana ja vielä suorittaa tarvittavat lavastustoimet.

325. Teossa käytetyn fileerausveitsen ei ole näytetty kuuluneen Anneli Auerin talouteen. Anneli Auerin hallusta ei ole löytynyt teossa käytettyä sorkkarautaa tai niitä vereentyneitä jalkineita, vaatteita tai näppylähansikkaita, joihin viittaavat löydökset on tehty takkahuoneesta. Anneli Auerin ei ole näytetty lavastaneen rikospaikalla todettuja verijälkiä. Rikospaikalla ei ole ollut viitteitä siitä, että pintoja olisi pesty teon jälkeen. Keittiössä tai talon pesutiloissa ei ole ollut myöskään tällaiseen siivoamiseen tai peseytymiseen viittaavia jälkiä. Olohuoneessa ei ole ollut tippuverijälkiä ja keittiön puhelimessa on ollut vain Anneli Auerin verta. Se, ettei takkahuoneen ja terassin ulkopuolisia tiloja ole teknisessä rikostutkinnassa tutkittu perusteellisemmin, on pidettävä vakavana puutteena. Jos näin olisi tehty, olisi voitu saada sellaista näyttöä, joka olisi voinut yhtä hyvin puhua Anneli Auerin syyllisyyden puolesta kuin sitä vastaankin. Tämä mahdollistaa erisuuntaiset arvailut muun muassa siitä, ovatko tekoon liittyneet ruskeankirjavat tekokuidut olleet peräisin Anneli Auerin taloudesta. Tämä ky³symys on kuitenkin jäänyt selvittämättä, eivätkä Anneli Auerin nuorempien lasten kertomukset teossa käytetyistä kilvistä ja niihin naulatuista/teipatuista/liimatuista ruskeista pyyhkeistä ole näiltäkään osin luotettavia. Joka tapauksessa tämänkaltaisia tulkintoja ei saa tehdä syytetyn vahingoksi. Esitettyjä väitteitä laajamittaisista lavastustoimista, jotka olisi tullut suorittaa onnistuneesti loppuun perheriitaa seuranneen teon jälkeen siten, että Anneli Auerin syyllisyyteen viittaavat jäljet olisi tyystin hävitetty lyhyessä ajassa aiheuttamatta ristiriitaisia jälkiä tai muita löydöksiä, on pidettävä epätodennäköisinä.

326. Rikospaikalla on teon jälkeen useaan eri otteeseen etsitty tekoon liittyviä tekovälineitä, jalkineita ja vaatteita, eikä niitä ole löydetty. Se, että talo on ollut vain tavanomaisesti eristettynä ja että Anneli Auer on teon jälkeen käynyt talossa yhdessä muiden henkilöiden kanssa, ei osoita, että hän olisi pyrkinyt hävittämään rikokseen liittyviä jälkiä. Anneli Auer on muun muassa 2.12.2006 näyttänyt poliisille jalkansa verijälkiä, joita ei ollut tuossa vaiheessa vielä pesty pois ja joita ei ole kuitenkaan tutkittu.

327. Vuosia teon jälkeen tehdyt rekonstruktiot eivät ole kyenneet tuottamaan sellaista tietoa, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että alkuperäinen tekninen rikostutkinta olisi tehty virheellisesti ja että Anneli Auer olisi surmannut Jukka Lahden. Teknisessä rikostutkinnassa vuonna 2006 otetut valokuvat ja näytteet tukevat yhdessä MM:n ja JJ:n kertomusten kanssa väitettä ulkopuolisesta tekijästä. Ulkopuolinen tekijä on voinut poistua takkahuoneesta ikkunan kautta, kuten A on kertonut havainneensa ja mitä havaintoa valokuvista havaittavat poistumisjäljet tukevat. Tämän jälkeen ulkopuolinen tekijä on voinut poistua etupihan kautta, jonka osalta poliisikoirapartio ei ole jäljestänyt tontin rajaa. Hätäkeskuspuhelutallenteelta ei ole kuultavissa poistumiseen viittaavia ääniä eikä takka- tai pesuhuoneessa ole verisiä kengänjälkiä, jotka viittaisivat siihen, että ulkopuolinen tekijä olisi ennen Jukka Lahden surmaamista piileksinyt pesuhuoneessa. Nämä seikat kyseenalaistavat A:n havaintojen oikeellisuuden. Niiden perusteella ei voida kuitenkaan poissulkea Jukka Lahden surmaajana ulkopuolista tekijää, johon viittaavia jälkiä takkahuoneessa on ollut runsaasti. Takkahuoneen ikkuna on rikottu ulkoapäin, mikä yhdessä A:n ensihavaintojen kanssa tukee Anneli Auerin kertomusta ulkopuolisesta tekijästä. Anneli Auerin nuorempien lasten kertomukset siitä, että Anneli Auer ja A olisivat yhdessä surmanneet Jukka Lahden, ovat ristiriidassa esitetyn teknisen rikostutkinnan näytön kanssa, eikä niitä muutoinkaan voida pitää siinä määrin luotettavina, että asian ratkaisu voitaisiin perustaa osaksikaan niihin.

328. Anneli Auer on esitutkinnassa alkanut epäillä syyllistyneensä Jukka Lahden surmaamiseen sen jälkeen, kun hänelle on ilmoitettu, että ulkopuolisen tekijän mahdollisuus on suljettu pois. Anneli Auer ei ole esitutkinnassa kyennyt kertomaan teosta, teossa käytetyistä välineistä tai suoritetuista lavastustoimenpiteistä. Toisaalta Anneli Auerin kertomukset perustuvat pikemminkin hänen ulkopuolisen tekijän poissuljennasta lähtevään päättelyyn kuin siihen, että hän olisi kertonut esitutkinnassa omat havaintonsa teosta ja tapahtumien etenemisestä. Anneli Auerin esitutkinnassa kertoma on ristiriidassa teknisessä rikostutkinnassa kertyneen näytön sekä niiden havaintojen kanssa, jotka Anneli Auerista on voitu tehdä heti teon jälkeen.

329. Oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa on voitu todeta, että Jukka Lahden rinta- ja vatsaonteloissa on ollut vain vähän verta. Tämä on viitannut siihen, että vammat on aiheutettu enintään joitakin kymmeniä minuutteja ennen Jukka Lahden surmaamista hätäkeskuspuhelutallenteen aikana. Joka tapauksessa tämäkin havainto tukee pikemminkin Anneli Auerin syyttömyyttä kuin hänen syyllisyyttään. Anneli Auerin ei ole näytetty puukottaneen Jukka Lahtea kymmeniä kertoja, vaikka tekotapa (modus operandi) on tutkimusten mukaan tyypillinen naishenkilöille teoissa, joissa syynä tekoon on mustasukkaisuus. Tekoon on liittynyt kasvoihin kohdistuneen raa'an väkivallan muodossa piirteitä, jotka eivät ole tyypillisiä parisuhdeväkivaltatilanteissa. Joka tapauksessa näiden tutkimustietojen perusteella ei voida muun näytön puuttuessa edes yhdessä Anneli Auerin hätäkeskuspuhelun aikaisen käyttäytymisen ja tallenteelta puuttuvien ulkopuoliseen tekijään viittaavien äänien perusteella päätyä siihen, että Anneli Auer olisi hätäkeskuspuhelutallenteen aikana surmannut Jukka Lahden ja kohdistanut tähän sitä ennen väkivaltaa takkahuoneen lattialta löydetyllä fileerausveitsellä.

330. Jukka Lahden tunnistettavista ja osin epäselviksi jääneistä sanoista (tallenteen kohdat 0:20-2:28) on syytä nostaa esiin seuraavat toisistaan hyvin irrallaan olevat kohdat tallenteelta: auto - hälytyys - tule Annu apuun - se jäi. Se, mitä Jukka Lahti on yrittänyt sanoa, jää epäselväksi ja hyvin tulkinnanvaraiseksi. Samalla tavalla Anneli Auerin puhe, joka on suunnattu takkahuoneeseen ja siellä joko Jukka Lahdelle tai väitetylle ulkopuoliselle tekijälle, jonka Anneli Auer on joko havainnut tai jonka olemassaoloa hän on hätäkeskuspuhelun aikana näytellyt, on tulkinnanvaraista. Tallenteelta käy kuitenkin ilmi, että Anneli Auer reagoi Jukka Lahden avunpyyntöihin, hän juoksee olohuoneen poikki talon etuovelle ja käskee ulkopuolista tekijää lopettamaan väkivallan kohdistamisen Jukka Lahteen. Tämän kaiken hän tekee samanaikaisesti soittaessaan hätäkeskukseen ja pyytäessään apua Jukka Lahdelle. Tallenteen perusteella herättää ihmetystä se, miksi Jukka Lahden tunnistettava puhe kohdistuu vain Anneli Aueriin ja miksi väitetyn ulkopuolisen tekijän teon tai liikkeiden äänet eivät kuulu tallenteella. Samalla tavalla ihmetyttää se, kuinka Anneli Auer olisi onnistunut toteuttamaan kaiken tämän tallenteelta kuultavan toiminnan siten, että se olisi vielä selitettävissä teknisen rikostutkinnan löydöksillä ja ettei läsnä oleva A omalla käytöksellään paljasta Anneli Aueria tekijäksi. Tallenteen tämän kaltainen arvioiminen osoittaa, kuinka tulkinnanvarainen se on, kun otetaan huomioon tapahtumien lyhyt kesto yöaikaan, rikospaikan jälkien moninaisuus ja Anneli Auerin käytettävissä ollut aika tämänkaltaisiin lavastustoimenpiteisiin.

331. Kyse on erittäin vakavasta rikosasiasta, jolloin voidaan edellyttää, että syytteen tueksi on esitetty kattava selvitys siitä, kuka on syyllistynyt väitettyyn rikokseen. Syyksilukevan tuomion edellytyksenä on, ettei tekijän syyllisyydestä jää mitään varteenotettavaa epäilyä. Oikeudenkäyntiaineisto jättää avoimeksi erilaisia varteenotettavia vaihtoehtoisia tapahtumainkulkuja siitä, kuka on surmannut Jukka Lahden hätäkeskuspuhelun aikana. On mahdollista, että ulkopuolinen tekijä on muulla kuin Anneli Auerin kertomuksesta ilmenevällä tavalla kohdistanut Jukka Lahteen väkivaltaa ja lopulta surmannut Jukka Lahden ja ettei Anneli Auer joko osaa tai halua kertoa koko totuutta tässä asiassa. Tällä ei ole kuitenkaan asian ratkaisemisen kannalta merkitystä, koska ulkopuoliseen tekijään viittaavia vaihtoehtoja ei esitetyn näytön perusteella voida riittävällä varmuudella poissulkea, vaan ne saavat pikemminkin tukea rikospaikalla tehdystä teknisestä rikostutkinnasta. Vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen poissulkeminen edellyttäisi, että avoimiksi jääviin kysymyksiin annettaisiin syytetyn vahingoksi vastauksia, jotka perustuisivat ratkaisevasti Anneli Auerin peruuttamiin esitutkintalausumiin ja myös liiaksi tuomarin omaan vakuuttuneisuuteen siitä, mitä asiassa on hänen näkemyksensä mukaan "oikeasti" tapahtunut. Tämä ei ole sallittua. Näin ollen syytteen tueksi esitetty näyttö ei riitä siihen, että Anneli Auerin katsottaisiin surmanneen Jukka Lahden syytteen teonkuvausten mukaisesti ja että hänet tuomittaisiin tästä rikoksesta rangaistukseen. Hovioikeudelle ei siten jää muuta vaihtoehtoa kuin hylätä syyte. Asia on ratkaistava epäselvässä tapauksessa syytetyn eduksi ( in dubio pro reo ).

Vapaaksi päästäminen

332. Hovioikeuden tuomion lopputulos huomioon ottaen Anneli Auerin vangittuna pitämiselle tämän asian vuoksi ei ole enää edellytyksiä. Sen vuoksi Anneli Auer on päästettävä heti vapaaksi, jollei hänen vangittuna pitämiseensä ole muuta syytä.

Käräjäoikeuden tuomitsema korvausvelvollisuus

333. A ja B myötäpuolineen ovat vaatineet Anneli Auerilta korvausta Jukka Lahden kuolemantapauksen heille aiheuttamasta kärsimyksestä siltä varalta, että Anneli Auerin todettaisiin syyllistyneen siihen rikokseen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta. Koska syyte hylätään, korvausvelvollisuudelle ei ole perustetta. Anneli Auer on vapautettava myös käräjäoikeuden hänelle tuomitsemasta velvollisuudesta korvata valtiolle sen varoista käräjäoikeudessa suoritetut todistelukustannukset ja avustajien palkkiot sekä ruumiinavauskustannukset.

Vakuustakavarikon kumoaminen

334. Käräjäoikeuden määräämän vakuustakavarikon voimassa pitämiselle ei ole perusteita.

Puolustajan ja avustajien palkkiot hovioikeudessa

335. Hovioikeus hyväksyy Anneli Auerin puolustajaksi määrätyn asianajaja Juha Mannerin, A:n avustajaksi määrätyn asianajaja Mika Kivikosken, B:n ja tämän myötäpuolien avustajaksi määrätyn asianajaja Mika Haaviston ja E:n avustajaksi määrätyn asianajaja Seppo Kauppilan laskut kuitenkin siten, että pääkäsittelystä palkkiot maksetaan sen keston perusteella 88 ja puolelta tunnilta muille kuin pääkäsittelystä ennen sen päättymistä poistuneelle Kivikoskelle, jolla on tältä osin oikeus palkkioon tuntia vähäisemmän ajankäytön perusteella. Vuonna 2013 suoritettujen toimenpiteiden osalta lähtökohtana on sadan euron määräinen tuntipalkkio. Mannerilla on oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 8 §:n nojalla oikeus saada palkkionsa matka-aikaa lukuun ottamatta 20 prosentilla korotettuna, koska hänellä on ollut tavallista tuntuvasti suurempi vastuu sen vuoksi, että asialla on erityinen merkitys hänen päämiehelleen.

336. Asian lopputuloksen vuoksi edellä mainitut palkkiot ja kulujen korvaukset jäävät valtion vahingoksi.

Todistelukustannukset hovioikeudessa

337. Asian näin päättyessä valtion varoista hovioikeudessa suoritetut todistelukustannukset jäävät valtion vahingoksi eikä syyttäjien todistajaksi nimeämällä LK:lla ole oikeutta Anneli Auerilta vaatimaansa lisäkorvaukseen.

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Hylätty syyte

1. Murha tai tappo

1.12.2006

KORVAUSVELVOLLISUUS

Anneli Auer vapautetaan velvollisuudesta suorittaa A:lle, B:lle, C:lle ja D:lle vahingonkorvausta kärsimyksestä sekä kaikesta korvausvelvollisuudesta valtiolle.

VAPAAKSI PÄÄSTÄMINEN

Anneli Auer määrätään päästettäväksi heti vapaaksi, jos hänen vangittuna pitämiseensä ei ole muuta syytä kuin Satakunnan käräjäoikeuden 12.12.2013 antama tuomio nro 130714.

VAKUUSTAKAVARIKKO

Käräjäoikeuden määräämä vakuustakavarikko kumotaan.

OIKEUDENKÄYNTIÄ HOVIOIKEUDESSA KOSKEVAT LAUSUNNOT

Puolustajan ja avustajien palkkiot

Valtion varoista suoritetaan Anneli Auerin puolustajaksi määrätylle asianajaja Juha Mannerille palkkiona puolustajantehtävästä hovioikeudessa 40.654 euroa, kulujen korvauksena 3.738,92 euroa sekä näille määrille maksettavaa arvonlisäveroa 10.654,30 euroa eli yhteensä 55.047,22 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Valtion varoista suoritetaan A:n avustajaksi määrätylle asianajaja Mika Kivikoskelle palkkiona avustajantehtävästä hovioikeudessa 21.971,67 euroa ja kulujen korvauksena 3.531 euroa sekä näille määrille laskettavaa arvonlisäveroa 6.120,64 euroa eli yhteensä 31.623,31 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Valtion varoista suoritetaan B:n, C:n ja D:n avustajaksi määrätylle asianajaja Mika Haavistolle palkkiona avustajantehtävästä hovioikeudessa 24.197 euroa, kulujen korvauksena 2.758,14 euroa sekä näille määrille maksettavaa arvonlisäveroa 6.469,23 euroa eli yhteensä 33.424,37 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Valtion varoista suoritetaan E:n avustajaksi määrätylle asianajaja Seppo Kauppilalle palkkiona avustajantehtävästä hovioikeudessa 17.105 euroa, kulujen korvauksena 3.144,64 euroa sekä näille määrille maksettavaa arvonlisäveroa 4.859,91 euroa eli yhteensä 25.109,55 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Valtion varoista hovioikeudessa suoritetut todistelukustannukset jäävät valtion vahingoksi.

LK:n Anneli Aueriin kohdistama vaatimus koskien todistelukustannustensa korvaamista hovioikeudessa hylätään.

ASIA II Puolustajan palkkio ym.

Valitus

Vaatimus

Asianajaja Manner on vaatinut, että käräjäoikeuden hänelle Anneli Auerin puolustamisesta määräämä palkkio ja kulujen korvaus korotetaan käräjäoikeudessa esitetyn vaatimuksen mukaiseksi.

Perusteet

Palkkio asiaan valmistautumisesta

Kaikki Mannerin suorittamat toimenpiteet ovat olleet tarpeellisia käräjäoikeuden pääkäsittelyyn valmistautumisen kannalta. Mannerin toimiminen Anneli Auerin puolustajana, kun samaa asiaa on aikaisemmin käsitelty niin käräjä-, hovi- kuin korkeimmassa oikeudessakin ja toista asiaa Turun hovioikeudessa, ei ole merkinnyt sitä, että asiaan uudelleen valmistautuminen olisi ollut miltään osin tarpeetonta.

Palkkion korottaminen

Palkkion korottaminen 20 prosentilla on perusteltua. Se seikka, että asia on ollut Mannerille asian aikaisemmista käsittelyistä tai Turun hovioikeudessa käsitellyn toisen asian vuoksi tuttu, ei voi olla peruste palkkion korottamatta jättämiselle. Mannerin tehtävä Anneli Auerin puolustajana on ollut poikkeuksellisen vaikea, ja hänellä on ollut tavallista tuntuvasti suurempi vastuu.

Todistelusta aiheutuneiden kustannusten korvaaminen

Käräjäoikeus on virheellisin perustein hylännyt vaatimuksen todistelun hankkimisesta aiheutuneiden kustannusten, 11.140 euroa, korvaamisesta. Sanotun todistelun hankkiminen on ollut syyttäjien korkeimmassa oikeudessa ja käräjäoikeudessa esittämän uuden näytön vuoksi asian selvittämiseksi tarpeen, ja siitä aiheutuneet kustannukset tulee korvata valtion varoista oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 10 §:n 1 momentin ja oikeusapulain 4 §:n 2 momentin nojalla.

Kopiointikulut

Valtion varoista korvattaviksi vaaditut kopiointikulut, 1.250 euroa, ovat liittyneet esitutkintamateriaalin toimittamiseen asiantuntijoiden käytettäväksi. Kyse ei ole palkkioon sisältyvistä asianajotoiminnan yleiskuluista vaan tavanomaista suuremmista kopiointikuluista.

Vastaus

Vaatimus perusteineen

Syyttäjät ovat vaatineet, että valitus hylätään.

KF:n, RH:n ja PS:n asiantuntijoina käyttämisestä aiheutuneita kuluja ja siihen liittyneitä kopiointikuluja ei tule korvata valtion varoista. Kysymys ei ole ollut tuomioistuimen määräämistä asiantuntijoista, eikä heidän kuulustelemisensa todistajina ole ollut asian selvittämiseksi tarpeen.

Käsittelyjärjestys

Asia II on ratkaistu esittelystä. Esittelijän näkemyksen mukaan hovioikeuden ratkaisu Anneli Aueria vastaan ajetun syytteen hylkäämisestä on ollut oikea ja siten muodostanut lähtökohdan Mannerin palkkiota ja kulujen korvausta koskevan asian ratkaisemiselle esittelystä.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Palkkio asiaan valmistautumisesta

Manner on käräjäoikeudessa esittämänsä laskun mukaan vaatinut palkkiota asiaan valmistautumisesta 196,08 tunnin ajankäytön perusteella. Käräjäoikeus on tuomiostaan ilmenevin perustein hyväksynyt valmistautumiseen käytetyksi ajaksi matka-ajat mukaan lukien yhteensä 137,5 tuntia. Käräjäoikeuden hylkäämä osa Mannerin palkkiovaatimuksesta on koskenut toimenpiteitä, jotka ovat ajoittuneet käräjäoikeuden 22 päivänä toimittaman pääkäsittelyn aloittamisen 20.8.2013 ja päättämisen 8.10.2013 välille. Käräjäoikeus on katsonut, että Mannerin kohtuullinen ajankäyttö valmistautumiseen sanotulla aikavälillä on ollut 23 tuntia.

Ottaen huomioon asian laatu ja laajuus sekä se, että asiassa on ollut kaksi syyttäjää, Mannerin palkkiota on valmistautumisen osalta syytä korottaa 50 tunnin ajankäytön perusteella.

Palkkion korottaminen

Mannerille on maksettu palkkio tehtävästään Anneli Auerin puolustajana 20 prosentilla korotettuna, kun samaa asiaa on käsitelty ensimmäisen kerran käräjä- ja hovioikeudessa sekä korkeimmassa oikeudessa. Asian tultua toista kertaa esille käräjäoikeudessa Mannerilla on ollut edelleen tavallista tuntuvasti suurempi vastuu sen vuoksi, että asialla on ollut erityinen merkitys hänen päämiehelleen. Mannerilla on siten oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 8 §:n nojalla oikeus saada palkkionsa käräjäoikeudesta matka-aikoja lukuun ottamatta 20 prosentilla korotettuna.

Todistelusta aiheutuneiden kustannusten korvaaminen

Psykologian tohtori KF:ää, diplomi-insinööri RH:ta ja soveltavan psykologian professori PS:ää on kuulusteltu käräjäoikeudessa Anneli Auerin nimeäminä niin sanottuina asiantuntevina todistajina. Lisäksi kirjallisina todisteina on esitetty heidän laatimiaan kirjallisia lausuntoja ja muuta selvitystä. Käräjäoikeus on määrännyt kullekin sanotuista todistajista suoritettavaksi valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain 1 §:ssä tarkoitetun korvauksen. Tällaiseen todistajanpalkkioon ei sisälly sellaista korvausta työstä ja ajanhukasta, johon tuomioistuimen määräämällä asiantuntijalla olisi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 53 §:n 1 momentin nojalla oikeus. Asiassa on kysymys siitä, onko asianajaja Mannerilla Anneli Auerille määrättynä puolustajana oikeus saada valtion varoista korvaus niistä kuluista, joita hänen asianajotoimistolleen on aiheutunut mainitunlaisen korvauksen maksamisesta kyseessä oleville todistajille sekä Finnvox Studiot Oy:n äänitysstudion käyttämisestä hätäkeskuspuhelutallennetta koskevan selvityksen hankkimiseksi.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 10 §:n 1 momentin kolmannen virkkeen mukaan puolustajan saaneelle vastaajalle korvataan todistelusta aiheutuneet kustannukset noudattaen sitä, mitä oikeusapulain 4 §:n 2 momentissa säädetään. Lain sanamuodon mukaan kyse on puolustajan saaneelle vastaajalle, ei hänen puolustajalleen aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta. Saman lainkohdan ensimmäisen virkkeen mukaan puolustajalle maksetaan valtion varoista palkkio ja kulujen korvaus noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeusapulain 17 ja 18 §:ssä säädetään avustajan palkkioista ja korvauksista. Korvattavista kuluista on ensin mainitun pykälän 1 momentin nojalla säädetty tarkemmin oikeusavun palkkioperusteista annetulla valtioneuvoston asetuksella. Sen 11 §:n 2 momentin mukaan korvattavia kuluja ovat matkakulut, tavanomaista suuremmat posti-, puhelin- ja kopiointikulut sekä muut suoranaiset kulut.

Pääsääntönä voidaan pitää sitä, että puolustajan saanut vastaaja voi halutessaan ja kyetessään itse maksaa omista varoistaan todistajiksi nimeämilleen asiantuntijoille korvausta työstä ja ajanhukasta. Oikeuskirjallisuudessa (Lappalainen, Siviiliprosessioikeus II (Helsinki 2001), s. 292–293 ja Vuorenpää, Asiantuntijatodistelun ongelmakohtia (Helsinki 2012), s. 178–182) on katsottu, että tällaisen korvauksen maksamisesta aiheutuneet kustannukset ovat sellaisia oikeudenkäyntikuluja, joista jutun voittanut asianosainen voi saada korvauksen vastapuoleltaan.

Asiassa on otettava huomioon myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklasta ilmenevät, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevat periaatteet. Kyseistä artiklaa koskevassa oikeuskäytännössä on korostettu oikeudenkäynnin osapuolten tasa-arvoisuuden periaatetta (equality of arms). Rikosoikeudenkäynnissä on erityisen tärkeätä, ettei syytetty joudu syyttäjää huonompaan asemaan. Syytetyllä on myös oltava rikosoikeudenkäynnin kaikissa vaiheissa riittävät edellytykset valmistella puolustustaan.

Anneli Auerille on vaadittu rangaistusta murhasta tai taposta. Syyttäjät ovat pyrkineet näyttämään rangaistusvaatimuksensa toteen esittämällä todistelua muun muassa siitä, mitä pienten lasten todistelutarkoituksessa antamista kertomuksista ja hätäkeskuspuhelutallenteelta kuuluvista tai kuulumattomista äänistä voidaan erityisten kokemussääntöjen mukaan päätellä. Poliisi on ollut esitutkinnassa velvollinen selvittämään ja ottamaan huomioon yhtä hyvin epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet, minkä toteutumisesta syyttäjien on tullut osaltaan huolehtia (objektiviteettiperiaate). Esitutkinta-aineistoa ja syyttäjien niin käräjä- kuin hovioikeudessakin esittämää todistelua kokonaisuutena tarkasteltaessa syntyy kuitenkin käsitys, että tutkinnassa ei ole aivan kaikilta osin asianmukaisesti pyritty varmistumaan siitä, että käytettävissä olisi kaikki mahdollinen aineisto niin Anneli Aueriin kohdistetun rikosepäilyn puolesta kuin sitä vastaankin.

Anneli Auer olisi hänen taloudellisista oloistaan esitetyn selvityksen perusteella oikeutettu oikeusapuun ilman omavastuuosuutta. Tähän nähden on selvää, ettei hän itse olisi kyennyt selviytymään niistä kustannuksista, jotka ovat aiheutuneet puheena olevan vastanäytön hankkimisesta. Hovioikeuden pääasiaratkaisun lopputulos huomioon ottaen Anneli Auerilla olisi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin nojalla oikeus saada valtiolta korvaus sanotuista kuluista, mikäli hän olisi vastannut niistä henkilökohtaisesti.

Vailla merkitystä ei ole sekään, että Vaasan hovioikeus on samassa asiassa 1.7.2011 antamallaan tuomiolla nro 811 lainvoimaisesti hyväksynyt Mannerin vastaavanlaatuisen kuluvaatimuksen. Toisaalta Turun hovioikeus on tuomiossaan 23.6.2013 nro 1337 päätynyt lainvoimaisesti hylkäämään Mannerin toisen asian, jossa hän on niin ikään toiminut Anneli Auerin puolustajana, yhteydessä esittämän samantyyppisen vaatimuksen. Mannerin näkökulmasta alioikeuden poikkeamista juuri oman ylioikeutensa saman oikeudenkäynnin sisällä omaksumasta ratkaisulinjasta ei voida pitää oikeusvarmuuden ja oikeudenkäytön ennakoitavuuden kannalta ongelmattomana.

Käsillä olevassa tapauksessa on edellä mainittuja erityispiirteitä, joiden vuoksi Mannerin on Anneli Auerille määrättynä puolustajana ollut perusteltua ryhtyä päämiehensä edun valvomiseksi toimenpiteisiin kyseessä olevan todistelun hankkimiseksi ja ottaa tästä aiheutuneet, tarpeellisina pidettävät kulut ensivaiheessa asianajotoimistonsa kannettaviksi. Manner on tässä tapauksessa perustellusti voinut edellyttää, että ne korvataan valtion varoista, kuten ne korvattaisiin hänen päämiehelleenkin syytteen tullessa hylätyksi. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että Mannerilla on oikeus saada valtion varoista korvaus kyseessä olevista kuluista.

Kopiointikulut

Mannerilla on oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 11 §:n 2 momentin nojalla oikeus saada erillinen korvaus tavanomaista suurempina pidettävistä 1.250 euron määräisistä kopiointikuluista.

Päätöslauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Valtion varoista suoritetaan Anneli Auerin puolustajaksi määrätylle asianajaja Juha Mannerille käräjäoikeuden määräämän palkkion ja kulujen korvauksen lisäksi palkkiona puolustajantehtävästä käräjäoikeudessa 11.380 euroa, sille laskettavaa arvonlisäveroa 2.731,20 euroa ja kulujen korvauksena 12.390 euroa eli yhteensä 26.501,20 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenlaamanni Robert Liljenfeldt sekä hovioikeudenneuvokset Hagar Nordström (eri mieltä) ja Petteri Korhonen. Esittelijänä ja valmistelijana on toiminut viskaali Aleksi Rantanen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto asiassa

Hovioikeudenneuvos Hagar Nordström:

Ratkaisun julkisuus

Ratkaisuni sisältää arkaluonteisia tietoja henkilöiden yksityiselämään liittyvistä seikoista. Asian suullinen käsittely on toimitettu käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa osin yleisön läsnä olematta. Näillä perusteilla määrään oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin mukaan, että ratkaisuni jäljempänä erikseen merkityt osat on pidettävä salassa 1.12.2056 saakka.

Anneli Auerin valitus

Vaasan hovioikeuden 1.7.2011 antaman tuomion ja Korkeimman oikeuden 19.10.2012 antaman päätöksen merkitys

Korkein oikeus on edellä mainitulla päätöksellään 19.10.2012 kumonnut sekä Satakunnan käräjäoikeuden tuomion 12.11.2010 että Vaasan hovioikeuden tuomion 1.7.2011 kokonaan lukuun ottamatta päätöksessä erikseen mainittuja valtion varoista maksettuja korvauksia. Sanottu hovioikeuden tuomio on jäänyt pysyväksi myös siltä osin kuin eräät asianomistajien esittämät vaatimukset ovat tulleet lainvoimaisesti hylätyiksi. Muilta osin asia on palautettu käsiteltäväksi käräjäoikeuteen. Päätöstä on perusteltu muun ohessa sillä, että sen arvioiminen, onko Anneli Auer syyllistynyt Jukka Lahden surmaamiseen, edellyttää asiassa sekä alemmissa oikeuksissa jo esitetyn että hovioikeuden tuomion jälkeen ilmitulleen näytön arviointia kokonaisuutena. Korkein oikeus on katsonut, että asia on uudelleen käsittelyä varten perusteltua palauttaa alemman oikeusasteen käsiteltäväksi.

Kysymys aikaisemman rikostuomion niin sanotusta todistusvaikutuksesta on noussut oikeuskäytännössä tyypillisesti esiin tilanteissa, joissa arvioitavana on ollut lainvoiman saaneen tuomion merkitys toisessa oikeudenkäynnissä. Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuista 2005:90, 2011:58 ja 2014:72 ilmenevällä tavalla aikaisemmassa oikeudenkäynnissä lainvoimaisesti ratkaistulla ennakkokysymyksellä on uudessa oikeudenkäynnissä, jossa sama näyttökysymys on ratkaistavana, vain niin sanottu todistusvaikutus, mutta ei sitovaa vaikutusta. Uudessa oikeudenkäynnissä voidaan siten esimerkiksi uutta selvitystä esittämällä horjuttaa aikaisemmassa oikeudenkäynnissä näytetyiksi katsotut tosiseikat.

Käsillä olevassa tapauksessa ei kuitenkaan ole kysymys aikaisemmassa oikeudenkäynnissä lainvoimaisesti ratkaistusta ennakkokysymyksestä. Hovioikeuden tuomio 1.7.2011 on annettu samassa, 14.3.2010 käräjäoikeudessa vireille tulleessa asiassa, kuin nyt muutoksenhaun kohteena oleva käräjäoikeuden tuomio. Hovioikeuden tuomio ei kumotuilta osiltaan ole saavuttanut lainvoimaa. Siitä ilmeneviä tosiseikkoja ei ole edes nimetty todisteeksi eikä niille voitaisikaan antaa todistusvaikutusta.

Edellä mainituin perustein katson, ettei hovioikeuden 1.7.2011 antama tuomio rajoita hovioikeuden harkintavaltaa todistelun vastaanottamisessa ja arvioimisessa.

Todistelun huomioon ottaminen

Hovioikeus on ottanut vastaan liitteestä II ilmenevän todistelun. Todistelua arvioidessani en ole ottanut huomioon niitä kuultavien antamia vastauksia, jotka annettiin hovioikeuden esittämiin kysymyksiin asianosaisten ilmoittamien teemojen ulkopuolelta. En myöskään tee mitään johtopäätöksiä verhosta tai veitsestä, koska asianosaiset eivät olleet nimenneet niitä todisteiksi. Mitä tulee todistaja PK:n lausuntoon totean, että syyttäjät ovat kuulemisen jälkeen ilmoittaneet tehneensä ilmoituksen perättömästä lausumasta tuomioistuimessa. PK:n lausuma oli muutenkin epäuskottava. En ota sitä huomioon.

Todistelun arviointia

Jukka Lahden kuolema

Jukka Lahti on surmattu kotonaan Ulvilassa 1.12.2006. Lääninoikeuslääkäri HL:n suorittamassa oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa peruskuolinsyyksi on todettu kallo-aivovamma ja muuksi kuolemaan vaikuttaviksi tiloiksi rintakehän keuhkoja ja pernaa vaurioittaneet pistohaavat. Leuan alueella on ollut vamma, joka on aiheuttanut yläleuan, alaleuan ja kasvojen luiden pirstaloitumisen ja useiden hampaiden irtoamisen. Oikealla ohimon alueella, silmän alueella ja kallon etuosassa on ollut vamma, joka on aiheuttanut luun murskautumista niin, että osa luupalasista on irronnut toisistaan ja osa on tunkeutunut aivokudokseen. Jukka Lahdessa on ollut noin 70 pistohaavaa ja noin 10 viiltohaavaa tai raapaisujälkiä. HL:n mukaan keuhkot ja pernan vaurioittaneet pistohaavat olisivat voineet ilman hoitoa yksistään aiheuttaa kuoleman. Lisäksi Jukka Lahden takaraivossa on ollut ruhjevamma, joka sopii muun muassa halon aiheuttamaksi. Jukka Lahden veressä tai virtsassa ei todettu alkoholia tai huumeita.

Tapahtumahetkellä talossa ovat varmuudella olleet Jukka Lahti ja Anneli Auer sekä heidän lapsensa, 9-vuotias A, 7-vuotias B, 4-vuotias C ja 2-vuotias D. Tapahtumapaikkana on ollut omakotitalon takkahuone, jota Jukka Lahti ja Anneli Auer olivat käyttäneet makuuhuoneenaan. Takan vasemmalla puolella on pesuhuoneeseen johtava ovi. Takan oikealla puolella on oviaukko, joka johtaa olohuoneeseen. Olohuoneesta pääsee yhdestä suunnasta keittiöön, jossa oli lankapuhelin, toisesta suunnasta tuulikaappiin ja ulos talosta ja kolmannesta suunnasta aulaan, josta vuorostaan pääse kahteen makuuhuoneeseen. A on nukkunut toisessa huoneessa ja muut lapset toisessa huoneessa.

Anneli Auer on kello 02.43.22 soittanut hätäkeskukseen ja ilmoittanut, että "Tääl on joku tappaja. Tulkaa nopeesti". Puhelu on kestänyt neljä minuuttia kaksikymmentä sekuntia. Paikalle on ensin saapunut poliisipartio ja sen jälkeen ambulanssi. Partio oli paikalle tullessaan voinut havaita, että makuuhuoneen terassille johtavan oven lasi oli rikottu ja lasinsiruja oli sekä ulkona terassilla että sisällä huoneessa. Jukka Lahti oli maannut verisenä makuuhuoneen lattialla jalat kohti sänkyä ja pää lähellä pesuhuoneen ovea. Anneli Auer oli tullut partiota vastaan pukeutuneena punaiseen T-paitaan. Hänellä oli puukotusvamma vasemmassa rinnassa, jonka sairaalassa todettiin aiheuttaneen hänelle ilmarinnan.

Takkahuoneesta on löytynyt halko, jossa on Jukka Lahden verta ja hius, sekä veitsi, joka sopii viiltely- ja pistovammojen tekovälineeksi, ja jossa on todettu Jukka Lahden verta. Rikosteknisessä muotojälkitutkimuksessa on syksyllä 2009 yritetty selvittää, millä pään vammat on aiheutettu. Vertailussa oli toisaalta kuva ruumiinavauksesta, josta puuttui mitta, sekä toisaalta poliisin haltuun ottama vasara ja rikosteknisen laboratorion oma sorkkarauta ja vasara. Näistä välineistä sorkkaraudan sorkkapää sopi parhaiten ohimon vamman aiheuttajaksi. Kasvojen vammasta ei ole vastaavaa lausuntoa.

Anneli Auerin kertomus

Anneli Auer on hätäkeskukselle ja paikalle saapuneille poliiseille kertonut, että ulkopuolinen tekijä oli tullut sisään makuuhuoneeseen rikkomastaan ikkunasta ja surmannut Jukka Lahden. Anneli Aueria on tarkemmin kuultu sairaalassa 2.12.2006 videoidussa puhuttelussa. Hovioikeudessa hän on ilmoittanut, että ajan kulumisen vuoksi hän ei muista kaikkia yksityiskohtia eikä pysty vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, mutta hänen sairaalassa antamansa kertomus pitää paikkansa. Siinä hän on kertonut, että hän ja Jukka Lahti olivat puolenyön aikoihin menneet nukkumaan mutta sitten heränneet meteliin. He olivat ihmetelleet mitä se on ja nousseet pystyyn. Lasinpalasia oli lentänyt huoneessa. Sitten Anneli Auer oli tajunnut, että joku henkilö on tulossa sisään rikotusta ikkunasta. Henkilö oli käynyt Jukka Lahden kimppuun ja oli syntynyt tappelu. Anneli Auer oli yrittänyt mennä heidän väliinsä mutta saanut iskun kylkeen, josta oli ruvennut valumaan verta. Hän oli loikannut sängyn päädyssä olleen arkun yli ja paennut olohuoneeseen. A oli ollut eteisessä ja Anneli Auer oli sanonut, että täällä on joku tappaja, juoskaa äkkiä ulos. Hän oli avannut ulko-oven lapsia varten ja sen jälkeen soittanut 112-numeroon lankapuhelimesta. Makuuhuoneesta oli kuulunut tappelun ääniä ja Jukan huutoa. Puhelun aikana Jukka Lahti oli huutanut "Annu" ja Anneli Auer oli mennyt katsomaan makuuhuoneeseen. Tällöin tunkeutuja oli ketterästi ja nopeasti hyökännyt häntä kohti. Henkilö oli ollut pukeutunut tummiin vaatteisiin ja ollut isokokoinen. Kasvoista oli näkynyt vain keskiosa mutta henkilö oli ollut ilmeetön. Hän ei ollut puhunut mitään. Anneli Auer oli juossut kuistille, mutta muistanut lapsensa ja palannut sisään ja puhelimeen. Anneli Auerin ollessa poissa puhelimesta A oli hänen pyynnöstään siirtynyt puhelimeen. Puhelun aikana äänet makuuhuoneesta olivat hiljenneet. Anneli Auer oli mennyt kohti makuuhuonetta katsomaan tilannetta, mutta lattialla oli ollut niin paljon lasia, että hän oli sen sijaan kiertänyt pesuhuoneen kautta. Koska Jukka Lahti makasi makuuhuoneen lattialla oven edessä, ovea ei saanut auki kuin parikymmentä senttimetriä. Anneli Auer oli kädellään ulottunut koskemaan Jukka Lahteen ja tämä oli tuntunut elottomalta.

Esitutkinta

Hälytyksen jälkeen paikalle on aamuyöllä tullut useita poliisipartioita ja tekninen tutkija. Anneli Auerin puhutuksen jälkeen kenttäjohtajana toiminut AL oli määrännyt poliiseja etsimään lähistöllä mahdollisesti vielä olevaa ulkopuolista tekijää. Sellaista henkilöä ei ollut löytynyt. Aamulla jutun tutkinnanjohtajaksi määrättiin rikoskomisario JJ. JJ on kertonut, että useita tutkintalinjoja pidettiin auki ja käytiin läpi, muun muassa Anneli Auerin mahdollinen osuus henkirikokseen. Sen sijaan TS on kertonut, että JJ oli poliisien palavereissa voimakkain sanakääntein "torpannut" sen mahdollisuuden, että Anneli Auer olisi tekijä. JK on lausunut, että Anneli Auerin mahdollista osuutta ei ollenkaan huomioitu tutkinnan alussa. EK on kertonut, että JJ oli tutkinnan alussa päättänyt, että Anneli Auer on asianomistaja. EK oli seinälle mahdollisiin tutkintalinjoihin merkinnyt "vaimon osuuden" mutta joku oli poistanut tämän merkinnän seinältä. Häntä ja muita poliiseja oli harmittanut, että Anneli Auer ohitettiin tutkinnassa ja he olivat laatineet asiakirjan, johon he kokosivat Anneli Aueria vastaan puhuvat indisiot. Asiakirja oli annettu silloiselle päätutkijalle. Todistaja MK, joka alkuvaiheen jälkeen jäi pois tutkintaryhmästä mutta tuohon aikaan seurusteli JJ:n kanssa, on kertonut, että kerran vuonna 2007 JJ tuli hyvin tuohtuneena ja kiroillen palaverista ja ilmaisi, että jos joku vielä haluaa nostaa esiin Anneli Auerin tekijänä, JJ tulee erottamaan tämän henkilön tutkintaryhmästä ja tekemään henkilöstä rikosilmoituksen. MK oli myös ollut läsnä JJ:n huoneessa, kun tämä oli hiljaisella äänellä puhunut puhelimeen tutkinnan vaiheesta Anneli Auerille. Sen sijaan JT on kertonut, että vuodenvaihteessa 2006–2007 JJ oli sanonut "siitä vaan, JT" kun tämä oli halunnut tutkia Anneli Auerin mahdollista osuutta tekoon. Niin sanottuna päätutkijana alussa toiminut KK on kertonut, että "ovi oli koko ajan auki" sille mahdollisuudelle, että Anneli Auer olisi tekijä, mutta esiin ei ollut tullut seikkoja, joiden nojalla häntä olisi ollut syytä epäillä.

JJ on selkeästi kiistänyt kaikki väitteet siitä, että hän olisi rajannut Anneli Auerin pois tutkinnasta. Hovioikeudessa vastaanotetun henkilötodistelun nojalla on kuitenkin tullut selväksi, että JJ:n alaiset olivat siinä käsityksessä, että esimies ei halunnut heidän tutkivan Anneli Auerin mahdollista osuutta tekoon eivätkä he siten tutkineet tätä linjaa.

Takkahuoneessa olleesta halosta on löytynyt vieraan miehen DNA:ta. Tutkinnan aikana otettiin yli 700 DNA-näytettä henkilöllisyyden selvittämiseksi, muun muassa Jukka Lahden työpaikan miespuolisilta henkilöiltä. Sitä mukaa, kun DNA:t eivät täsmänneet, henkilö suljettiin pois tutkinnasta. Kesällä 2013 selvisi, että DNA oli peräisin keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion työntekijältä. JJ on todistajana lausunut, että näin poissuljettujen henkilöiden joukossa on sellaisia, joiden osalta esitutkintaa olisi syytä jatkaa vielä nytkin. Samoin KK on todistajana lausunut, että tutkintalinjoja jäi auki. Kumpikaan ei kuitenkaan tarkemmin perustellut kantaansa. JJ toimi tutkinnanjohtajana 31.7.2008 saakka eikä hänellä tai KK:lla käsitykseni mukaan voi olla tarkkaa kuvaa esitutkinnan vaiheista sen jälkeen. Puolustuksen taholta on erityisesti mainittu kolme mahdollista tutkintalinjaa, joita sen mielestä olisi pitänyt selvittää tarkemmin, ja puolustus on lisäksi viitannut muihinkin tutkintalinjoihin. En näe syytä sen tarkemmin arvioida lähinnä huhupuheisiin nojautuvia epäilyjä. Todistaja TS on kertonut, että uuden tutkinnanjohtajan aloitettua työnsä nimenomaan todettiin, että enää ei kerta kaikkiaan ollut tutkintalinjoja, joiden tutkimista olisi voitu jatkaa. Tässä vaiheessa suoritettiin eräitä rekonstruktioita ja ryhdyttiin tutkimaan Anneli Auerin mahdollista osuutta henkirikokseen. Anneli Auerin väite siitä, että tutkinnassa olisi yksipuolisesti keskitytty häneen, on perusteeton.

Kun päätutkintalinjaksi oli noussut Anneli Auerin mahdollinen osuus tekoon, on häneen kohdistettu lukuisia tutkintatoimenpiteitä. Pidän tätä luonnollisena murhaa koskevassa esitutkinnassa. Käytetyistä kuulustelumenetelmistä lausun jäljempänä.

Edellä mainitun lisäksi on kuitenkin todettava, että esitutkinnassa on ollut puutteita, jotka ovat vaikeuttaneet jutun selvittämistä ja joihin palaan jäljempänä näytön arvioinnin yhteydessä. Puutteita ei tietenkään tulkita syytetyn haitaksi.

Anneli Auerin puolesta on esitetty, että puolustukselta on salattu tietoja. Kun laajasta esitutkinta-aineistosta kootaan syyttäjille oikeudelle esitettävät asiakirjat, on pakostakin karsittava pois joitain asiakirjoja. Hovioikeus on kiinnittänyt puolustuksen huomiota siihen, että myös esitutkintapöytäkirjan ulkopuolelle jätetty aineisto on ollut heidän käytettävissään ja tätä mahdollisuutta on käsitykseni mukaan käytetty hyväksi. Anneli Auer on pidätetty syyskuussa 2009 ja hänellä on ollut riittävästi aikaa järjestää puolustustaan.

Hovioikeus on pääkäsittelyn aikana pyytänyt, että tuomioistuin saisi käyttöönsä teknisen tutkinnan valokuvat digitaalisessa muodossa, koska paperitulosteiden laatu ei ole ollut paras mahdollinen. Käydessään tätä materiaalia läpi syyttäjät ovat havainneet 20 valokuvaa, joihin ei ollut aikaisemmin vedottu todisteina ja jotka syyttäjien mielestä ovat merkityksellisiä. Syyttäjät ovat pääkäsittelyssä 6.10.2014 vedonneet myös näihin valokuviin kirjallisina todisteina. Pääkäsittelyn viimeinen päivä on ollut 14.10.2014. Vaikka sinänsä on valitettavaa, että näin myöhäisessä vaiheessa vedotaan uuteen todisteluun, Anneli Auerin oikeusturva ei ole tämän johdosta vaarantunut.

Anneli Auerin kertomukset esitutkinnassa vuonna 2009

Syksyllä 2009 Anneli Auerin asema on muuttunut asianomistajasta rikoksesta epäillyksi ja häntä on 19.9.2009 alkaen kuulusteltu useita kertoja. Hän on ensin toistanut aikaisemmat kertomuksensa. Kuulustelussa 23.9.2009 häneltä on kysytty, onko hän varma, että hän ei ollut surmannut miestään ja tähän Anneli Auer on vastannut, ettei hän enää ole täysin varma. Kuulustelussa 24.9.2009 hän on lausunut, että mikäli nauhoitteella kuuluva sana "uole" on hänen lausumansa, on hän hyvin todennäköisesti surmannut Jukka Lahden. Se on tuntunut uskomattomalta, mutta järkevästi ajatellen sen on täytynyt olla näin. Myöhemmin samassa kuulustelussa hän on lausunut, että hän pitää mahdollisena, että hän on surmannut miehensä, koska mitään muuta järkevää selitystä hän ei ole voinut tapahtumille antaa. Kuulustelussa 26.9.2009 Anneli Auer on lausunut, että hän pitää mahdollisena sitä, että hän on surmannut Jukka Lahden, jos asunnossa ei ole tutkimusten mukaan ollut muita henkilöitä. Alkaen kuulustelusta 26.9.2009 Anneli Auer on muistellut, että hänellä ja Jukka Lahdella olisi ollut keittiössä riita, joka olisi muuttunut fyysiseksi, ja jompikumpi olisi ottanut esiin veitsen. Riita olisi siirtynyt makuuhuoneeseen. Kuulustelussa 30.9.2009 hän on lausunut, että hänen ja Jukan välinen riita on todennäköisesti jostain syystä riistäytynyt käsistä ja lopputulos on ollut se, että hän on surmannut Jukka Lahden. Kuulustelussa 8.10.2009 hän on kertonut samalla tavalla.

Kuulustelussa 20.10.2009 Anneli Auer on perunut nämä kertomukset ja kertonut tapahtumista samalla tavalla kuin sairaalassa 2.12.2006. Hovioikeudessa hän on selittänyt kertomusten perumista siten, että 23.9.2009 alkaen annetut kertomukset olivat hänen arvailujaan tapahtumien kulusta sellaisten poliisin antamien tietojen perusteella, jotka sittemmin ovat osoittautuneet virheellisiksi.

A:n kertomus

Hovioikeus on kuullut A:ta henkilökohtaisesti. Hän on kertonut, että hän heräsi kovaan ääneen ja meni kohti vanhempiensa makuuhuonetta. Yhteensä hän kävi makuuhuoneen ja olohuoneen "rajalla" kolme kertaa yön aikana. Lattialla oli ollut lasinsiruja. A ei ole osannut kertoa, oliko huoneessa valoja. Vaikka oli pimeää, hän oli kuitenkin nähnyt huoneeseen. Hän on ollut aivan varma siitä, että joku henkilö poistui terassin oven kautta. Henkilön kasvoja hän ei ollut nähnyt. Äiti oli ollut puhelimessa. A ei muista, että äiti olisi kehottanut lapsia poistumaan. Muista sisaruksista hänellä ei ole muistikuvaa, eikä hän muista missä vaiheessa äidille tuli haava.

A oli tekohetkellä 9 vuotta 5 kuukautta vanha. Häntä on kuultu kolme kertaa pian tapahtumien jälkeen ja uudelleen useita kertoja vuosina 2009 ja 2011. Hovioikeudelle on esitetty todisteina videoidut kuulemiset 1.12.2006, 7.12.2006 ja 10.1.2007.

Ensimmäinen kuuleminen on tapahtunut sairaalassa 1.12.2006 kello 15 eli noin 12 tuntia tapahtuman jälkeen. Juuri ennen kuulemista A on ollut äitinsä sairaalahuoneessa ja siinä käytyjä keskusteluja käsittelen jäljempänä. Videolla näkyy hätääntynyt tyttö, joka puristaa pehmolelua ja yrittää reippaasti vastata kysymyksiin välillä itkien. A on tuolloin kertonut, että hän oli herännyt paukkeeseen ja siihen, että isä tai äiti kiljui. Hän oli noussut ylös ja mennyt vanhempiensa makuuhuoneen "rajalle". Lattialla oli ollut niin paljon lasinsiruja, että hän ei pystynyt laittamaan valoa päälle seinällä olevasta himmentimestä. Isä ja äiti olivat olleet hereillä makuuhuoneessa, sängystä nousseina. Muita henkilöitä hän ei ollut nähnyt. Hän oli palannut omaan huoneeseensa, mutta jonkin ajan kuluttua uudelleen mennyt kohti vanhempiensa makuuhuonetta. Isä oli maannut lattialla ja äiti oli ollut menossa puhelimeen. A on olettanut, että valot olivat päällä, koska muuten hän ei olisi nähnyt pimeässä. Hän oli selvästi nähnyt isän makaamassa lattialla. Lattialla oli ollut puukko. Hän ei ollut kuullut muita ääniä eikä nähnyt muita henkilöitä. Hän on arvellut, että ulkopuolinen henkilö oli mennyt jonnekin piiloon. Äiti oli puhelimitse kutsunut apuun poliisit ja ambulanssin. Sitten isä oli huutanut äidin lempinimeä Annua, ja äiti oli pyytänyt A:ta puhelimeen ja itse mennyt olohuoneen kautta katsomaan isää. Välillä äiti oli ollut kuistilla katsomassa, tuleeko apua. A oli kolmannen kerran mennyt kohti makuuhuonetta, jossa isä oli edelleen maannut lattialla vatsallaan ja verta oli tullut "hirveesti". A oli kirkaissut. Tuolloin hän oli myös nähnyt, miten mustiin pukeutunut henkilö poistui rikotusta ikkunasta. Isä oli mumissut jotain ennen kuin kuoli. Äiti oli kertonut hänelle, että tunkeutuja oli haavoittanut äitiä, ja äidistä oli tullut verta.

Kuulemisen aikana A:lle esitettiin useita erilaisia kysymyksiä eri aiheista eikä tapahtumissa edetty kronologisesti. On jossain määrin epäselvää, onko A:n havainto siitä, että verta oli "hirveesti" toisesta vai kolmannesta käynnistä vanhempien makuuhuoneessa.

A on 7.12.2006 kertonut samalla tavalla. Hän on lausunut, että hän selvästi näki lasinsirpaleet ja huonekalutkin, joten huoneessa ei ole voinut olla kovin pimeää. Isä oli maannut lattialla vatsallaan. Isä oli jossain vaiheessa huutanut äidin lempinimeä Annua ja viimeiseksi ääntänyt "äng". A ei ole kuullut, että äiti olisi huutanut lapsille, että lähtisivät ulos koska talossa oli murhaaja.

Kolmannessa kuulemisessa 10.1.2007 A on kertonut samalla tavalla sillä poikkeuksella, että hänen käydessään ensimmäisen kerran vanhempiensa makuuhuoneen rajalla isä oli ollut sängyn vieressä ja äiti sängyssä. Tästä kertomuksesta ilmenee, että Anneli Auer on 1.12.2006–10.1.2007 kertonut tarkat tekijän tuntomerkit tyttärelleen.

Hovioikeus ei ole vastaanottanut todisteluna A:n kuulustelukertomuksia vuosilta 2009 ja 2011, joita käräjäoikeus on luonnehtinut painostaviksi.

Nuorempien lasten kertomukset yön tapahtumista

B:llä, C:llä ja D:llä on ollut yhteinen makuuhuone talossa. Ilmeisesti kukaan heistä ei poistunut makuuhuoneesta surmaamisen aikana. Paikalle kutsuttu sosiaalityöntekijä on vienyt heidät väliaikaiseen asuntoon, mutta muutoin heihin ei tapahtumayönä kiinnitetty huomiota eikä heitä puhutettu.

B:tä on kuultu 16.9.2009 naispoliisin toimesta sosiaalityöntekijän läsnä ollessa. Tämä on tapahtunut tilanteessa, jossa poliisin päätutkintalinja oli B:n äidin syyllistyminen isän murhaan ja kaksi päivää ennen kuin äiti pidätettiin epäiltynä tästä rikoksesta. B on ollut puhutettaessa 10-vuotias. Hänelle ei ole kerrottu missä tarkoituksessa häntä kuullaan. Hänelle on väitetty, että hänen pitää puhua totta. Videoidusta puhuttelusta käy selvästi ilmi B:n haluttomuus vastata esitettyihin kysymyksiin. Hän pääosin tyytyy nyökkäämään tai pudistamaan päätään. Yön tapahtumista hän painottaa, ettei ole nähnyt mitään koska oli sängyssä. Hän oli kuullut, kun lasi meni rikki ja sitten isä rupesi huutamaan. Äiti oli mennyt puhelimeen. Muiden henkilöiden ääniä hän ei ollut kuullut.

Anneli Auerin tultua pidätetyksi ja vangituksi syyskuussa 2009 lapset ovat ensin asuneet tilapäiskodissa ja sitten muuttaneet Anneli Auerin veljen AA:n ja hänen puolisonsa MA:n luokse. Alussa myös A asui siellä, mutta hän muutti Aapeluskotiin parin kuukauden jälkeen. AA ja MA ovat kertoneet, että lapset olivat oireilleet eri tavoin ja myöskin vihjailleet tietävänsä jotain isän murhasta, mutta AA ja MA eivät tuolloin osanneet tulkita lasten oireita ja käyttäytymistä.

Toukokuussa 2011 hovioikeus oli määrännyt Anneli Auerin vapautettavaksi tutkintavankeudesta. Lapsille oli kerrottu, että he tulevat muuttamaan takaisin äidin luo. MA on kertonut, että D ja B olivat eri tavoin vahvasti oireilleet tämän tiedon kuultuaan. Tapaaminen äidin kanssa 4.6.2011 ei ollut sujunut hyvin, vaan oli myös tuonut esiin näitä oireita. Myös AA on kertonut lasten oireilusta tässä tilanteessa.

Lauantaina 23.7.2011 lasten ja sijaisvanhempien ollessa veneilemässä D on ilmaissut MA:lle, että hän tietää, kuka murhasi isän. AA oli ollut vieressä ja hänen mukaansa D ei ollut sanonut mitään enempää mutta oli ollut huojentunut ja oli mennyt leikkimään muiden kanssa. Seuraavan viikonlopun perjantaina B oli päivällä kertonut MA:lle ja illalla AA:lle useita yksityiskohtia surmasta. AA oli maanantaina 1.8.2011 ottanut yhteyttä syyttäjään, joka oli kehottanut AA:ta ottamaan lasten kertomukset videolle. Hovioikeus on katsonut kymmentä tällaista videopätkää. Lasten oikeuspsykologiset haastattelut ovat alkaneet elokuun keskivaiheilla ja ne on videoitu.

B on 15.8., 17.8., 18.8., 23.8. ja 30.11.2011 kertonut, että hän oli herännyt johonkin ääneen, noussut sängystään ja mennyt huoneen ovelle kuuntelemaan. B on kertonut äänistä, joita hän on kuullut: lasin rikkomista, isän huutoja, askeleita jotka sopivat äidin askeleiksi ja askeleita jotka sopivat A:n askeleiksi. B on kertonut kuulleensa myös muita ääniä, kuten oven avaamista. Hän on lisäksi kuullut ääniä, joita hän kuvaili sanalla "naks-naks". Jälkeenpäin hän on päätellyt, että nämä äänet ja hänen myös kuulemansa surinaääni olivat peräisin nauhurin käytöstä. B on kuitenkin kertonut, että silloin yöllä hän ajatteli, että nämä äänet ovat peräisin sirpaleiden päällä kävelemisestä. Hän oli kuullut samanlaisia ääniä kahteen eri otteeseen.

B ei ollut kuullut muiden henkilöiden ääniä.

Psykologi on haastatellut C:tä 17.8., 19.8. ja 24.8.2011 ja hän on näissä keskusteluissa kertonut, että hän oli surmayönä hereillä ja kuuli tapahtumat huoneeseensa. Hän oli yhdessä B:n kanssa kuunnellut oven takana.

Tekninen tutkinta

Terassin oven ikkuna

Rikkoontunutta ikkunalasia on ollut merkittävissä määrin terassin oven molemmilla puolilla. Takkahuoneesta terassille johtavan oven sisäpuolen listassa on vähäinen naarmujälki. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion tutkimuksessa 12.6.2007 (RTL 25661/71/06) ei ole voitu selvittää, minkä tyyppinen työkalu tai esine on naarmun aiheuttanut. Samassa tutkimuksessa on myös tutkittu itse ovessa olevia jälkiä. Lausunnossa todetaan ensinnäkin, ettei voida varmuudella päätellä, ovatko ovessa olevat jäljet tuoreita vai ei. Lisäksi osa jäljistä saattaa olla peräisin pudonneista lasinpaloista. Alumiinikarmissa sekä ikkunan muovipintaisessa reunalistassa on pihtityyppisen työkalun jättämiä epäselviä painaumajälkiä. Oven puupinnoilla sisä- ja ulkopuolella, ikkunan alumiinikarmissa sekä ikkunan muovisessa reunalistassa on epäselviä, työkalun tai työkalujen jättämiä painaumajälkiä, jotka voisivat sopia esimerkiksi sorkkaraudan, taltan tai muun sen tyyppisen työkalun jättämiksi. Lisäksi oli erilaisia jälkiä, joista tutkimuksessa ei voitu antaa lausuntoa.

Esitettyjen valokuvien perusteella ikkunan muovilistassa on ollut havaittavissa leikkausjäljeksi luonnehdittavissa oleva rikkouma. Todistaja MM:n käsityksen mukaan sanottu jälki viittaa siihen, että ikkuna on rikottu ulkoapäin.

Ikkunan rikkomiseen käytettyä tekovälinettä ei myöskään keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 8.6.2007 (RTL 25661/69/06) mukaan ole voinut päätellä verhossa olleista vaurioista. Lausunnon laatimiseen osallistunut rikoskemisti AY on hovioikeudessa kertonut, ettei kyseessä olevassa tutkimuksessa ollut edes yritetty selvittää sitä, mistä suunnasta verho oli rikottu. AY:n näkemyksen mukaan verhossa olevien jälkien sijainti sen vaaleammalla puolella viittaa kuitenkin siihen, että vauriot ovat syntyneet verhon ikkunaa vasten olleelle puolelle.

Kengänjäljet

Tapahtumapaikalta otetuissa valokuvissa on nähtävissä verisiä kengänjälkiä. Valokuvat ottanut todistaja MM oli kertomuksensa mukaan havainnut myös useita sellaisia verisiä kengänjälkiä, joita ei kuitenkaan selvästi pysty erottamaan oikeudelle esitetyistä valokuvista.

Valokuvista näkyy oikean jalan kengänjälki makuuhuoneen lattialla arkun edessä ja osittainen kengänjälki sängynjalan ja halon vieressä. Jukka Lahden ruumiin vasemmalla puolella on kengänjälkeen viittaavaa kuviointia, mutta veri on tässä kohtaa voimakkaasti sotkeentunutta. Olohuoneesta otetuissa valokuvissa näkyy yksi osittainen kengänjälki parkettilattiassa. Terassilla oven edustalla ollut osittainen kengänjälki on ollut osittain lasinsirpaleiden peittämä. Hieman etäämmällä terassilla on ollut vasemmalle päin suuntautunut osittainen kengänjälki.

Terassilla rikotun oven edessä olleessa muovisessa tuolissa on todettu karkeakuvioisen jalkineen jättämä jälki.

Jukka Lahden ja Anneli Auerin sängyn päällä olleissa ruskeissa housuissa on todettu verinen jalkineen päkiäosan jälki. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 24.5.2007 (RTL 25661/66/06) mukaan suoritetussa visuaalisessa tutkimuksessa ei ole voitu luotettavasti selvittää, minkä kokoisen jalkineen jättämästä jäljestä on ollut kysymys.

Veren kuivumistesti

Tapahtumapaikalla on 25.11.2008 ja 26.11.2009 osana poliisin teknistä tutkintaa suoritettu veren kuivumisaikatesti, jossa oli pyritty selvittämään, kuinka nopeasti makuuhuoneen lattialaatoilla ollut veri oli voinut kuivua. Testin tulosten mukaan veren kuivumisaika makuuhuoneen lattialla oli vaihdellut huomattavasti levitetyn verimäärän tai -kerroksen paksuuden mukaan. Ohuimpien kerrosten kohdalla veri oli kuivunut jo yhdeksän minuutin jälkeen eikä kengänpohjasta ollut jäänyt enää jälkeä veriseen tai puhtaaseen laattaan. Todistaja AY:n kertomuksen mukaan sen sijaan vielä kahdeksan minuutin kohdalla ohuimpien kerrosten veri oli tarttunut kenkään ja jättänyt hennon jäljen lattiaan. Paksuimpien verikerrosten kohdalla kengänpohjasta oli jäänyt jälki vielä 23 minuuttia kuivumisen jälkeen. Testin lopputuloksena on todettu, että koska tapahtumapaikalla lattialaatoilla olleen veren määrä on vaihdellut, eikä tapahtumahetken tarkkaa verimäärää ole voitu valokuvien perusteella päätellä, ei testin perusteella ole voitu tehdä johtopäätöksiä.

Ruskeankirjavat tekokuidut

Keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa suoritetuissa kuitututkimuksissa (RTL 25661/64/06 1.8.2007, 25661/248/06 8.10.2009, 25661/257/06 12.10.2009 ja 25661/277/06 16.12.2009) on selvitetty, että Jukka Lahden kynnenalusissa, T-paidassa ja alushousuissa samoin kuin makuuhuoneen lattialla olleessa veitsessä, sängyllä olleissa ruskeissa housuissa ja sängyllä olleessa halossa, makuhuoneen lattialla olleessa verisessä halossa, terassin oven ikkunalasin reunoilla, oven sisäpuolisessa alaosassa ja sen ikkunasta roikkuneessa verhossa, sängyllä ja sen vieressä olleissa pussilakanoissa ja tyynyliinoissa sekä terassin oven edessä olleessa muovituolissa ja terassin lattialla olleiden sinisten kurakintaitten päällä on ollut ruskeankirjavaa tekokuitua. Mainitunlaista kuitua ei sen sijaan ole todettu esimerkiksi siinä punaisessa T-paidassa, joka oli ollut Anneli Auerin yllä.

Puuvillakuidut

Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 16.12.2009 (RTL 25661/277/06) mukaan tekopaikalta löytyneestä Fiskarsin fileerausveitsestä ja lattialla sängyn vierestä löytyneestä verisestä halosta on löytynyt punakirjavia puuvillakuituja, jotka ovat samanvärisiä ja samanlaatuisia kuin sängyn pussilakanan kuidut.

Hiustutkimus

Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 25.9.2009 (RTL 25661/270/06) mukaan Jukka Lahden ruumiin alla ollut verinen hiustukko on irronnut lievää väkivaltaa käyttäen. Osa tukossa olleista hiuksista oli ollut samantyyppisiä kuin vertailukohteena olleet Anneli Auerin hiukset. Lausunnosta vastannut keskusrikospoliisin rikoskemisti RTS on kertonut hovioikeudessa, että "lievä väkivalta" on kyseessä olevassa tapauksessa voinut olla myös hiusten voimakasta harjaamista. Lisäksi hiusvertailun tekemistä oli vaikeuttanut tutkimuksen toteuttaminen vasta lähes kolme vuotta Jukka Lahden kuoleman jälkeen.

DNA-tutkimuksia

Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 25.1.2007 (RTL 25661/5/06) mukaan sängyssä olleesta halosta on löytynyt Jukka Lahden verta ja lattialla sängyn vierestä löytyneestä halosta on löytynyt hänen vertaan ja yksi hänen hiuskarvansa.

Tapahtumapaikalla 14.12.2006 otetuista valokuvista ilmenee, että terassin oven saranapuolen viereisen ulkovuorilaudan kulmassa on ollut havaittavissa lyöntijälki, jonka ympärillä on ollut Jukka Lahden verta. Myös viereisen ulkoseinän vuorilaudoituksessa on ollut muutamia Jukka Lahden DNA-tunnisteeseen sopivia veriroiskeita (keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 28.12.2006, RTL 25661/8/06).

Tapahtumapaikalla 1.12.2006 otetuista valokuvista ilmenee, että Anneli Auerin oikean jalkaterän yläosassa on kaksi suurikokoista veritippaa. Niiden alkuperää ei ole tutkittu.

Muotojälkitutkimus

Edellä selostetulla tavalla rikosteknisessä muotojälkitutkimuksessa (8.12.2009 RTL 25661/279/06) on todettu, että sorkkaraudan sorkkapää sopii vasaraa paremmin Jukka Lahden ohimon vamman aiheuttajaksi.

Terassin ovessa, ulkopuolella, on näppylähansikkaan jättämiksi sopivia jälkiä. Niitä koskevaan tutkimustulokseen palaan jäljempänä.

Hiukkastutkimus

Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnossa 27.3.2012 (RTL 24270/18/11) on todettu, että Anneli Auerin päällä olleessa T-paidassa ei ole löytynyt lasia.

Olosuhteet talolla

Anneli Auer on ilmoittanut, että Jukka Lahti tuli kotiin noin kello 23 ja he menivät nukkumaan puolenyön aikoihin. Todistaja AR asuu naapuritalossa. Hän on kertonut, että hän oli 1.12.2006 kello 00.50 ollut ripustamassa pyykkiä ja tuolloin nähnyt, että Lahden talossa vielä oli valot päällä, mikä oli poikkeuksellista. Hän oli siitä huomauttanut vaimolleen pohtien, olisivatko Lahden lapset sairaina. Seuraavana aamuna naapurin piha oli täynnä poliiseja. Pidän AR:n kertomusta luotettavana. AR:n kertomus ei tue Anneli Auerin kertomusta siitä, että he olisivat normaalisti menneet nukkumaan ja nukkuneet murhaajan tunkeutuessa taloon, vaan kertomus tukee jossain määrin syyttäjien käsitystä siitä, että puolisoiden välillä oli sinä yönä riitatilanne.

Ikkunan rikkominen ja sisään tunkeutuminen

Ikkuna on mitä ilmeisimmin rikottu ulkopuolelta. Se on ollut kolminkertaista lämpölasia, ja vasemman yläkulman rikkomiskohdasta näkyy, että ainakin tämä kohta on rikottu ulkoapäin. Ikkunan sisäpuolella on ollut verho, joka on ollut kiinnitettynä sekä ylhäältä että alhaalta. Ylempi kiinnitys on antanut periksi ja lasinsiruja on jäänyt "pussiin" verhon alareunaan.

Ikkunan ulkopuolella on ollut melko runsaasti lasinsiruja. Poliisin 3.1.2008 tekemässä rekonstruktiossa lasinsiruja jäi suunnilleen yhtä paljon ikkunan sisä- kuin ulkopuolelle ikkunaa rikottaessa ulkoapäin. Rekonstruktiossa verho oli melko tukevasti kiinni ylhäällä. Toisaalta terassilla olevat lasinsirut voisivat olla peräisin myös sisäpuolelta tapahtuneesta rikkomisesta. Mikäli ikkuna on rikottu sisäpuolelta, se on tapahtunut joko ilman liittymää henkirikokseen tai henkirikoksen lavastustarkoituksessa.

Vaikka ikkuna olisi rikottu vain ulkoapäin, on mahdollista, että se on tehty kahteen otteeseen. B:n mukaan äänet kuuluivat melko samanlaisina kahteen kertaan. Syyttäjien puolesta on vedottu ikkunan viereisessä seinässä olevaan lyöntijälkeen, jossa on Jukka Lahden verta, ja sen läheisyydessä oleviin veripisaroihin. Syyttäjien mielestä tämä osoittaa, että tekijä on teon jälkeen verisellä tekovälineellä rikkonut ikkunaa lisää ulkopuolelta ja tällöin vahingossa osunut seinään. Vaikka lyöntijälki ei ole yksiselitteinen, syyttäjien esittämä tapahtumainkulku on mahdollinen. Ikkunan rikkominen teon jälkeen olisi osa tapahtumapaikan lavastusta.

A on ensimmäisestä puhuttelusta lähtien kertonut, että kun hän ensimmäisen kerran kävi vanhempiensa makuuhuoneessa, ikkuna oli rikki ja paikalla olivat isä ja äiti, ei muita henkilöitä. Anneli Auerin ja A:n keskustelussa 6.10.2009 Porin poliisiasemalla, joka Anneli Auerin suostumuksella on videoitu, A kysyy äidiltään joko "mut miksi sä rikkosit sit sen ikkunan" tai "mut miksi te rikkositte sen ikkunan". Tämäkin lausuma vahvistaa sen, että ikkunan rikkomisen yhteydessä paikalla ovat olleet Jukka Lahti ja Anneli Auer, mutta ei muita henkilöitä.

Poliisi on 9.9.2008, 21.7.2009 ja 2.12.2011 suorittanut rekonstruktioita, joissa on yritetty selvittää, miten mies voi kiivetä rikotusta ikkunasta sisään ja ulos. Näistä rekonstruktioista voi tehdä sen johtopäätöksen, että sisääntulo rikotusta ikkunasta puutarhatuolia apunaan käyttäen on mahdollista, samoin kuin poistuminen, mikäli astuu makuuhuoneessa olleen arkun päälle. Luonnollisin tapa astua rikotusta ikkunasta sisään tai ulos on asettaa vähintään yksi jalka ikkunan alareunalle, jolloin rikkoutuu lasia ja kuuluu siitä johtuvaa ääntä.

Poistuminen ja verijäljet

Terassin ovessa, ulkopuolella, on näppylähansikkaan jättämiksi sopivia jälkiä. Jäljet ovat osittain päällekkäisiä sekä valtaosaltaan liikahtaneita. Yksi selkeämmin erottuva jälki vastaa näppylöiden tiheydeltään sekä likimain näppylöiden keskinäiseltä sijainniltaan takkahuoneen sängyltä löydettyä mustaa näppylähansikasta (keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 24.4.2009 RTL 25661/250/06).

Poliisin 2.12.2011 tekemässä rekonstruktiossa kymmenelle koehenkilölle oli annettu tehtäväksi poistua samanlaisesta rikotusta ikkunasta. Kukaan kymmenestä koehenkilöstä ei ottanut kiinni niistä kohdista, joissa on todettu verisiä näppylähansikkaiden jälkiä. Lisäksi todettiin, että jälki on ollut sellaisessa kohdassa, jossa on ollut iso teräväreunainen lasinpalanen, joten tarttuminen ikkunankarmiin siitä kohdasta ei olisi ollut mahdollista ilman, että lasin reuna olisi viiltänyt ranteeseen.

Todistaja MT on esittänyt mielipiteenään, että näppylähansikkaan jäljet on tehty kahteen kertaan sivaltamalla ristikkäin, ei tarttumalla.

Olohuoneen puolella lattialla on verinen liukumajälki, noin 3,5 metriä uhrista. Anneli Auerin mukaan se sopii syntyneeksi tilanteessa, jossa surmaaja oli hyökännyt häntä kohti. Etäisyydet huomioon ottaen uhrin ja liukumajäljen välissä olisi pitänyt olla vähintään yksi meno- ja yksi tulojälki. Nämä puuttuvat, mikä viittaa siihen, että jälki on lavastettu. Todistaja MT:n lausunnon mukaan jälki on poikkeuksellisen runsasverinen ja jäljen muoto on lisäksi voinut syntyä vain niin, että kenkää on pidetty kädessä ja sitä on kierretty oikealle.

Ensipartion ja ambulanssihenkilöstön ottamista valokuvista ilmenee, että verilammikko Jukka Lahden pään ympärillä on suurentunut kuvien ottamisen välisenä aikana. Pään vamma on siis ollut melko tuore kun partiot ovat saapuneet paikalle. Lattialla muutoin ollut veri on ollut kuivunutta, koska sitä ei ole tarttunut ensipartion ja -hoitohenkilökunnan kengänpohjiin. Suoritetuissa kokeissa ohuen verikerroksen kuivuminen on kestänyt lyhyimmillään kahdeksan yhdeksän minuuttia.

Takkahuoneen lattiassa on kolme jalkineen jälkeä osoittamassa oven ja sen vieressä olleen arkun suuntaan. Jukka Lahden vieressä ei ole sellaisia jälkiä, jotka olisivat yhdistettävissä näihin jälkiin. Ainoastaan yksi sopiva jälki löytyy hänen vierestään, ja se on osittain hänen kätensä alla. Tämä kengänjälki ei siis ole voinut syntyä kuolemaan johtaneiden lyöntien jälkeen.

Terassilla muovituolin vieressä on yksi verinen kengänjälki. Sen päällä on lasinsiruja, joten se on syntynyt ennen ikkunan lopullista rikkomista.

Mahdolliset poistumisjäljet tontilla

Poliisi JR on poliisikoiran kanssa 1.12.2006 kello 04.19 alkaen tarkastanut tontin rajat paikalta poistuneen tekijän jälkien löytämiseksi. Tontin kolme rajaa tarkastettiin eikä koira löytänyt mitään jälkiä. Etsintää jatkettiin myös naapurin tontin numero 52 takarajaa pitkin, ja tämän tontin takakulman ja viheralueen risteyskohdassa koira sai jäljen. Jälki ei johtanut Tähtisentie 54:ään, vaan tuli etelälounaasta ja jatkui pohjoiskoilliseen. Koiran puuttuvien havaintojen nojalla on poissuljettu, että joku ulkopuolinen olisi tuona yönä ylittänyt Tähtisentie 54:n luoteis-, lounais- tai kaakkoisrajaan. Koillisessa tontti rajoittuu katuun eikä koiraa käytetty tällä puolella, koska paikalle oli siinä vaiheessa jo saapunut paljon poliiseja. Ensimmäisessä partiossa paikalle saapuneet poliisit AL ja TH eivät huomanneet mitään vastaan tulevaa liikennettä tai vastaan tulevia jalankulkijoita, joten on erittäin epätodennäköistä, että tekijä olisi poistunut katua pitkin kääntyen vasemmalle. Teoriassa hän olisi voinut lähteä katua pitkin oikealle, mutta on hyvin epätodennäköistä, että tekijä olisi poistuttuaan takapihalle kiertänyt talon ja lähtenyt poistumaan katua pitkin, kun kiinnijäämisriski olisi tällä tavalla suuri, ja talon takapihan kautta pääsisi suojaiselle metsäalueelle. Puuttuvat jäljet ja havainnot eivät tue Anneli Auerin kertomusta ulkopuolisesta tekijästä.

Anneli Auerin väitetyt tunnustamiset esitutkinnassa

Anneli Auer oli pidätettynä 18.–21.9.2009 ja uudelleen pidätettynä ja vangittuna 24.9.2009 alkaen. Hän on lausunut, että ensimmäisen pidätysjakson jälkeen hänen oli ollut mahdotonta saada unta eikä hänelle ollut annettu unilääkettä. Todistaja MA on tavannut Anneli Auerin pidätysjaksojen välissä ja Anneli Auer oli tälle toistanut, miten hän ei ollut nukkunut ja oli sen vuoksi omasta mielestään sekava. Todistajan mukaan Anneli Auer lähinnä "kävi ylikerroksilla". Käräjäoikeudessa kuultiin todistajana LKT JA:ta univajeen vaikutuksesta ihmiseen. JA:n kuoltua hovioikeus on ottanut huomioon hänen kirjallisen lausuntonsa. Hän on siinä kertonut, että oppikirjojen mukaan yhden yön valvominen aiheuttaa 0,5 promillen humalatilaan verrattavan henkisen ja fyysisen suorituskyvyn laskun. Kahden tai kolmen vuorokauden valvominen esimerkiksi armeijassa leiriolosuhteissa voi aiheuttaa jopa näkö- ja kuuloharhoja. Professori PS on kertonut, että kertomuksen luotettavuus on heikko, jos kertoja on kärsinyt univajeesta ja/tai poliisi on kuulustelussa antanut väärää tietoa.

Kuulustelijana muun muassa 23.9.2009, 24.9.2009, 26.9.2009, 30.9.2009, 8.10.2009 ja 20.10.2009 on toiminut rikosylikonstaapeli TS. Hän on todistajana hovioikeudessa kertonut, että kuulustelutilanteissa ei ollut mitään poikkeavaa.

Anneli Auerilla on ollut lainoppinut avustaja kuulusteluissa 24.9.2009 ja 8.10.2009. Ennen kuulustelua 23.9.2009 Anneli Auer on puhelimitse keskustellut avustajansa kanssa ja he ovat yhdessä katsoneet, että avustajan läsnäolo ei ole välttämätöntä. Ennen kuulustelua 26.9.2009 avustaja on hyväksynyt, että kuulustelu suoritetaan ilman hänen läsnäoloaan. Avustajaan ei saatu yhteyttä ennen kuulustelua 30.9.2009, mutta Anneli Auer hyväksyi, että se suoritetaan ilman avustajaa tai kuulustelutodistajaa.

Kuulustelija ja avustaja, joille molemmille on kuulunut sen varmistaminen, että kuulustelut suoritetaan asianmukaisesti, eivät ole havainneet mitään poikkeavaa olosuhteissa ja Anneli Auerin tilassa. Mitään estettä käyttää Anneli Auerin 23.9.2009 – 8.10.2009 antamia esitutkintakertomuksia syyttäjän vetoamilta osin näyttönä asiassa ei ole.

Sen jälkeen, kun kuulustelut 24.9.2009 ja 26.9.2009 on pidetty ja kuulustelupöytäkirja on kirjoitettu puhtaaksi, Anneli Auer on asetettu videokameran eteen ja häntä on kehotettu lukemaan kameralle paperista siihen kirjatut tunnustukset. Toimenpiteen tarkoitusta ei ole kerrottu. Tunnustusvideota katsoessa tulee lähinnä mieleen tallenne maasta, jossa ei ole länsimaista oikeusjärjestystä. Menettely ei kuitenkaan horjuta sitä, mitä edellisissä kappaleissa on sanottu kirjallisen esitutkintakertomuksen käyttämisestä.

Vaikka Anneli Auer tuntuu myöntävän surmaamisen, hän ei osaa kertoa teon yksityiskohtia, vaan tunnustamiset tuntuvat lähinnä perustuvan päättelyyn. Katson, että lausumat ovat niin epämääräiset, että niille ei voida antaa todistusarvoa.

Kolmen nuorimman lapsen kertomusten arviointia

Professori PS on laboratorio-olosuhteissa tutkinut 7-vuotiaiden lasten kykyä ymmärtää monimutkaista tapahtumaketjua kuulon varassa. Tulosten perusteella koehenkilöt eivät kyenneet ymmärtämään kuulonvaraisesti monimutkaista tapahtumaketjua yksittäisiä ääniä lukuun ottamatta. Tästä laboratorio-olosuhteissa tehdystä kokeesta ei kuitenkaan voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä sen suhteen, mitä B on kuullut. Hän on ollut kotioloissa ja tunnistanut normaalit kodin äänet sekä ääniä, jotka eivät sopineet perheen normaaliin yöelämään, ja nämä äänet olivat saaneet hänet pelkäämään.

Osa B:n kuulemista äänistä on siis ollut normaaleja ääniä, kuten askeleita, jotka sopivat Anneli Auerin askeleiksi ja askeleita, jotka sopivat A:n askeleiksi. Hän on kuullut isänsä huudot. Lisäksi hän on kuullut naksahtelevia ääniä, joita hän on myöhemmin pitänyt nauhurin ääninä. B on kuitenkin jo haastattelussa 15.8.2011 ilmoittanut, että hän ensin luuli niitä ääniksi, jotka syntyvät, kun sirpaleiden päällä kävellään. Ottaen huomioon mitä nyt tiedetään tapahtumista talolla, jälkimmäinen selitys B:n kuulemille äänille on luonnollisin. Muille B:n vuonna 2011 kertomille äänille ei ole löytynyt varteenotettavaa selitystä. Sen sijaan merkille pantavaa on, että B ei ole kuullut ulkopuoliseen henkilöön viittaavia ääniä talossa.

C on haastatteluissa 17.8.2011 alkaen kertonut, että hänkin oli ollut hereillä ja kuunnellut oven takana B:n kanssa. B ei ole maininnut, että C olisi ollut hereillä ja hänen vieressään, vaan päinvastoin 17.8.2011 kertonut olleensa yksin ovella. C:n käyttämä tapa kuvata ääniä on osittain sanatarkka kopio veljensä kertomuksesta. Katson, että tämä C:n kertomus on syntynyt vuorovaikutuksesta veljensä kanssa eikä vastaa todellisia tapahtumia.

Pääkäsittelyssä on kuultu useita psykologian asiantuntijoita, jotka ovat esittäneet täysin ristiriitaisia tulkintoja lasten kertomuksista. Todistajat ovat myös vahvasti kritisoineet toistensa tieteellisiä ansioita ja tutkimusmenetelmiä. En ole todistelun arvioinnissani nojautunut näihin ristiriitaisiin todistajalausumiin.

B ja C ovat haastatteluissa elokuussa 2011 kertoneet,

SALASSA PIDETTÄVÄ OSUUS ALKAA

***

SALASSA PIDETTÄVÄ OSUUS PÄÄTTYY

Lasten kertomukset käsittelevät vuosia aikaisemmin olleita erittäin traumaattisia tapahtumia. Kertomukset on annettu vuonna 2011, jolloin lasten äiti jo kerran oli tuomittu elinkautiseen vankeusrangaistukseen lasten isän murhasta. Ulkopuoliset seikat ovat mitä ilmeisimmin vaikuttaneet lasten kertomuksiin. Näissä olosuhteissa lasten edellä selostetuille kertomuksille ei voida antaa todistusarvoa.

Löydetyt ruskeat kuidut

Edellä mainitulla tavalla tutkitusta makuuhuoneesta on löytynyt runsaasti ruskeankirjavia polyesterisekoitteisia kuituja. Näitä kuituja ei ole etsitty muista huoneista. Anneli Auerin puolesta on esitetty, että nämä olisivat peräisin ulkopuolisesta tekijästä. Tähän on todettava, että kuituja on löytynyt muun muassa makuuhuoneen lattialla olleesta veitsestä, sängyllä olleista ruskeista housuista, sängyllä ja sen vieressä olleista pussilakanoista ja tyynyliinoista ja terassin lattialla olleiden lapsen sinisten kurakintaitten päältä. Ei ole väitettykään, että ulkopuolinen tekijä olisi ollut kosketuksissa näiden esineiden kanssa. B on haastattelussa 17.8.2011 ohimennen maininnut, että perheessä oli sellaiset "kamalat" ruskeat pyyhkeet, pehmeänpää kuin frotee, ja niissä oli vähän pidemmät karvat, joita jäi käsiin pyyhkeillä pyyhittäessä. Pidän todennäköisenä, että löydetyt kuidut ovat peräisin perheen käytössä olleesta tekstiilistä eikä kuitulöydös tue väitettä ulkopuolisesta tekijästä.

A:n kertomusten arviointia

A on ensimmäisestä kuulemisesta 1.12.2006 lähtien maininnut nähneensä poistuvan hahmon käydessään vanhempien makuuhuoneessa kolmannen kerran. Hän ei ollut nähnyt tätä henkilöä ensimmäisellä kerralla, kun paikalla olivat isä ja äiti. Hän ei ollut nähnyt tätä henkilöä myöskään toisella käyntikerralla, ja hän on arvioinut, että henkilö oli tuolloin mennyt piiloon.

Haastattelussa 1.12.2006 A on kahteen kertaan ilmoittanut, että hän ei kuullut miehen puhuvan mitään.

Tätä ensimmäistä kuulemista tarkemmin tarkasteltaessa huomaa, että haastattelijoiden esittämät kysymykset ja kommentit eivät kaikilta osin ole olleet asianmukaiset. A:lta ei kysytä, keitä hän näki, vaan ajassa 1.58 "Olik siel ketään vierasta miestä", johon A vastaa "Mää en nähnyt, se oli varmaan mennyt jonnekin piiloon. […] Ku mä tulin sinne taas vähän ajan päästä, mä näin ku se mies pakeni ikkunasta". Ajassa 6.35 häneltä kysytään "Milloin sä havaittit, et semmonen mies o siellä?", johon hän vastaa "No toisel kerral, ko iskä oli lattialla". Jatkokysymys kuuluu "Ja sä näit semmosen miehen siellä", johon A vastaa "Ei ko mää vaan ajattelin, mut vast sil vimpal kerral mää havaitsin sen". Edelleen kohdassa 14.41 häneltä kysytään "Entäs se iso vieras mies, oliko se sillo jo siel sisäl?" ja kohdassa 15.13 "Onko sul sit mitää käsitystä, missä se oli sen ajan ko sä näit sen lähtevä, ni missä se oli ennen sitä se mies? Oliko se jossai piilossa vai?"

Piiloon meneminen pesuhuoneeseen ei ole ollut mahdollista, koska Jukka Lahti on maannut lattialla ja estänyt pesuhuoneen oven avaamisen. Piiloon meneminen ei sovi ajallisesti sen kanssa, mitä hätäkeskusnauhoitteesta kuuluu eikä sen kanssa, että surmaamista ei ollut siinä vaiheessa vielä saatettu päätökseen.

Ensimmäiseen poliisipartioon kuulunut AL on kertonut, että pelokas tyttö tarrautui äitiinsä, kun AL puhui Anneli Auerin kanssa.

A on siis kuullut, kuinka hänen äitinsä on hätäkeskukselle yhdeksän kertaa viitannut ulkopuoliseen tekijään ja kaksi kertaa antanut tekijän tuntomerkkejä. Anneli Auer on kehottanut A:ta katsomaan, onko tekijä vielä paikalla. A on kuullut, kuinka äiti kertoo poliisille ulkopuolisesta tappajasta. Ennen kuulemistaan 1.12.2006 kello 15 A on ollut äitinsä sairaalahuoneessa ja siellä on asianomistaja F:n esitutkintakertomuksen ja todistajien AA:n, MA:n, AVA:n ja RA:n mukaan keskusteltu yön tapahtumista ja siitä, miten ulkopuolinen tappaja on suorittanut teon. Haastattelun aikana esitettyjen kysymysten muotoilu on ollut omiaan vahvistamaan käsitystä ulkopuolisesta henkilöstä.

Katson selvitetyksi, että A:n muistikuva poistuvasta ulkopuolisesta hahmosta ei perustu todelliseen muistikuvaan, vaan on tahallisen tai tahattoman manipuloinnin tulosta.

Hätäkeskuspuhelu

Anneli Auer soitti hätäkeskukseen 1.12.2006 kello 02.43.22. Puhelu kesti 4 minuuttia 20 sekuntia.

Jutussa on esitetty, että osa tai kaikki kuullut äänet olisivat peräisin etukäteen nauhoitetusta materiaalista tai muuten manipuloitua. Keskusrikospoliisin äänitutkija, todistaja TN on sinänsä pitänyt tätä mahdollisena. Äänitallennetta on tutkittu myös Federal Bureau of Investigationin Tanskan osastolla ja sen lausunnon mukaan nauhan kohdassa 3.14–15 esiintyvällä "klik"-äänellä on sähköisen tapahtuman ominaisuuksia, mutta sen alkuperää ei määritelty. Merkkejä kopioinnista, ennalta äänitetystä aineistosta tai muuntelusta ei löydetty. Ottaen huomioon toisaalta minkälaisia välineitä tavallisessa kodissa on ja toisaalta äänitutkimusten perusteellisuus katson selvitetyksi, että hätäkeskuksen tallenteelta kuuluvat äänet kuvaavat todellisia tapahtumia.

Tutkimuksissa on niin ikään yritetty selvittää, miten kaukana eri äänilähteet ovat puhelimesta ja ovatko ne liikkuneet johonkin suuntaan. Kohdassa 0.30 Anneli Auer lausuu nopeasti peräkkäin kolme virkettä. Toisen ja kolmannen virkkeen välillä äänen voimakkuus muuttuu täysin. Ilmeisesti perheen puhelimen kuuloke on ollut varsin herkkä siihen, missä asennossa sitä on pidetty. Ajalla 1.46 – 2.41 A pitää kuuloketta kädessään. Hätääntynyt 9-vuotias tyttö tässä kaoottisessa tilanteessa on tuskin pysynyt samassa asennossa koko ajan. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen katson, että eri äänistä, niiden etäisyyksistä puhelimeen ja niiden suhteesta toisiinsa ääninauhan eri kohdissa ei voida tehdä johtopäätöksiä.

Talossa on myös suoritettu äänirekonstruktioita. Talossa oli tuolloin uudet asukkaat ja valokuvista voidaan huomata, että esimerkiksi tekstiilejä on huoneessa huomattavan paljon vähemmän kuin 1.12.2006. Akustiikka on siis rekonstruktiossa ollut erilainen.

Anneli Auerin ääntä ei ole taltioitu ajalla 1.15–1.36. Anneli Auer on kiistatta ollut poissa puhelimesta ajalla 1.46–2.41, ja ajalla 2.25–2.41 hänen ääntään ei ole taltioitu myöskään taustaäänenä.

Kohdassa 2.02 kuuluu kopsahdus, kohdassa 2.03 Anneli Auer lausuu "-uole" ja kohdassa 2.05 kuuluu kopahdus. Anneli Auerin äänen päällä kuuluu Jukka Lahden äännähtelyä. Todistaja TN:n mukaan kohdassa 2.02–2.05 Anneli Auerin ja Jukka Lahden äänet kuuluvat suunnilleen samalta etäisyydeltä. Syyttäjien mielestä Jukka Lahden ääni tässä kohtaa sopii reaktioksi häneen kohdistuneeseen iskuun. Voin yhtyä syyttäjien käsitykseen siitä, että kaksi kopahdusta sopivat kahden päähän annetun iskun ääneksi ja Anneli Auerin lausuma "-uole" sopii osoittamaan tekijässä ollutta raivoa.

Jukka Lahden ääni kuuluu viimeisen kerran joko äänitteen kohdassa 2.22 tai 2.27.

Oikeuslääkäri HL:n mukaan ohimoon osunut isku on ollut tappava. Jukka Lahti on sen jälkeen enintään kerran hengähtänyt, jolloin ääntä on voinut syntyä ilmateihin kertyneestä verestä. Tämän perusteella kuolettava isku olisi annettu vähän myöhemmin kuin 2.04. Myös äänitteen kohdassa 2.26 kuuluu kolahdus.

Anneli Auer on kohdassa 2.04 ollut poissa puhelimesta ja Jukka Lahden vieressä. Kohdassa 2.26 hän on ollut poissa puhelimesta. Hän on voinut antaa kuolettavat iskut jompanakumpana ajankohtana.

Mikäli Anneli Auer on kertomansa tavoin soittanut hätäkeskukselle noin minuutin kuluttua tappajan sisääntunkeutumisesta ja siis sinä aikana, kun tekijä antaa useita kymmeniä veitseniskuja Jukka Lahdelle, olisi tästä pitänyt kuulua jotain ääniä. Sellaisia ääniä ei kuulu. A:n kolmannen takkahuoneessa käynnin yhteydessä, noin kohdassa 3.14–3.40, ei kuulu sellaisia ääniä, jotka aiheutuisivat suurikokoisen henkilön poistumisesta rikotun ikkunan kautta, eikä sellaisia ääniä kuulu muualtakaan äänitteeltä.

Käynti pesuhuoneessa

Anneli Auer on kertonut, että hän oli hätäkeskuspuhelun jälkeen mennyt kohti makuuhuonetta katsomaan tilannetta, mutta lattialla oli ollut niin paljon lasia, että hän oli sen sijaan kiertänyt pesuhuoneen kautta. Koska Jukka Lahti makasi makuuhuoneen lattialla oven kohdalla, ovea ei saatu auki kuin parikymmentä senttimetriä. Hän oli kädellään ulottunut koskemaan Jukka Lahteen, ja tämä oli tuntunut elottomalta.

Poliisi on tehnyt rekonstruktion tilanteesta ja päätynyt siihen, että oven avaaminen ja uhriin koskeminen ei ole ollut mahdollista. Rekonstruktiossa on kuitenkin tehty virhe sikäli, että uhri on sijoitettu liian lähelle ovea. Anneli Auerin laatima piirros kuvaa oikeita mittasuhteita ja sen nojalla hän on mahtunut ovenraosta koskemaan Jukka Lahtea.

Anneli Auer oli ollessaan puhelimessa kuullut A:n ilmoituksen, että tekijä oli poistunut. Anneli Auer on siten voinut vapaasti avata pesuhuoneen ja makuhuoneen välistä ovea niin pitkälle kuin se on ollut mahdollista ilman vaaraa. Oven avaamisen yhteydessä ovi olisi pakostakin koskenut Jukka Lahden veriseen päähän. Sellaista jälkeä ei ole ovessa. Tämä viittaa siihen, että Anneli Auer ei ole menetellyt väittämällään tavalla.

Anneli Auerin T-paita

Ensimmäisen poliisipartion tullessa paikalle Anneli Auerin päällä on ollut punainen T-paita, joka otettiin poliisin haltuun. Paidassa ei ole ollut lainkaan lasinsiruja mikä on merkillistä, mikäli Anneli Auer kertomansa mukaisesti on ollut sängyssä tämä T-paita päällään ja yrittänyt suojautua, kun ulkopuolinen henkilö on rikkonut ikkunaa niin, että lasinsiruja on lentänyt häntä kohti.

Rikosteknisessä tutkimuksessa paidan sekä vasemman että oikean hihan takapinnoilta hihojen alareunasta lähes identtisistä kohdista on löytynyt kaksi pientä verijälkeä, joissa on todettu Jukka Lahden verta (RTL 25661/281/06 8.12.2009). Anneli Auer on arvioinut, että ainakin toinen jälki on tullut siitä, kun hän on kylpyhuoneen oven kautta koskenut Jukka Lahteen ja toinen jälki jostain käden hipaisusta. Todistaja MT:n lausuman mukaan verijäljet ovat syntyneet tipoista, ei kosketuksen kautta.

Jos T-paidan taittaa kerran pituussuunnassa ja kerran vaakasuunnassa ja sitten asettaa sen vaakasuoralle tasolle niin, että ylempi hiha on vähän vinossa, ja mikäli hihojen yhtymäkohtaan osuu pisara, syntyy kaksi sellaista samanlaista identtistä jälkeä kuin Anneli Auerin T-paidasta on löytynyt. Tämä tarkoittaa, että Jukka Lahden surmaamishetkellä tämä punainen T-paita on ollut taitettuna vaakatasolla jossain vanhempien makuuhuoneessa ja pisara Jukka Lahden verta on lentänyt hihojen yhtymäkohtaan. Anneli Auer on vasta tämän jälkeen pukenut tämän T-paidan päälleen. Samalla tämä tarkoittaa, että Anneli Auerin rintakehään tehty veitsenpisto, joka on tehty tämän T-paidan läpi, on syntynyt vaatteiden vaihdon jälkeen.

Avoimet seikat

Jukka Lahden talvikenkiä ei ole löytynyt, vaikka poliisi todistaja TV:n, EK:n ja JK:n mukaan etsi niitä.

Kolmatta tekovälinettä, Anneli Auerin alkuperäistä paitaa ja lavastukseen käytettyä jalkinetta ei ole löytynyt.

Todistaja JK on kertonut, että hän on ollut mukana suorittamassa etsintää talossa 2–3 päivää teon jälkeen ja uudelleen vielä 2–3 päivää myöhemmin, todistaja JT puolestaan noin viikko sen jälkeen. Todistaja TV oli myös kaksi kertaa osallistunut etsintään, mutta varsinkin ensimmäinen etsintä oli ollut pintapuolinen. JK on ilmoittanut, että poliisin eristysnauha oli vedetty talon etupuolelle, mutta lukitus oli normaali ja avaimilla pääsi sisään. Hänen mielestään talo olisi pitänyt "sulkea".

Todistaja MP on yhdessä Anneli Auerin kanssa käynyt talolla hakemassa perheen tarvitsemia tavaroita. Eristysnauhoja tai vastaavia ei ollut, ja he olivat menneet sisään Anneli Auerin avaimilla. Talosta oli haettu tavaraa pois joitakin muovipussillisia, joista osa laitettiin roskiin ja osan Anneli Auer vei mukanaan.

On ilmeistä, että ensimmäisten päivien etsinnän aikana tutkintaryhmän oletuksena on ollut, että tekijä on ulkopuolinen. Etsintä ei ole ollut tarpeeksi kattava eikä voida poissulkea, ettei edellä mainitut esineet ole olleet jossain päin taloa henkirikoksen jälkeen. Taloon on ollut vapaa pääsy avaimilla.

Edellä selostetusta rikosteknisestä muotojälkitutkimuksesta voi päätellä, että ohimon vamma on aiheutettu painavalla kaksihaaraisella välineellä. Kasvojen vamman osalta ei ole vastaavaa selvitystä, mutta valokuvien perusteella siinä ei selkeästi ole kaksihaaraisen välineen jälkeä. Henkirikos on tapahtunut takkahuoneessa. Takkojen yhteydessä on usein hiilihanko tai niin sanottu takkasetti. En ole minulle esitetystä todistelusta voinut havaita, että sellaista välinettä olisi etsitty talosta eikä sen tyyppistä astaloa otettu mukaan muotojälkitutkimukseen.

Todistaja OP on vuonna 2004 ollut samalla jatkokoulutuskurssilla kuin Jukka Lahti. Hän oli keskusteluissa saanut sen käsityksen, että Jukka Lahden avioliitossa oli ongelmia. Kerran Jukka Lahti oli sanonut, "pelkään, että se tekee lapsille jotain" ja todistajan käsityksen mukaan Jukka Lahti tarkoitti Anneli Aueria. Anneli Auer on myöntänyt, että hän saattaa tietyissä tilanteissa turvautua väkivaltaan.

Todistaja OP:n kertomuksesta ei voida tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Jutussa kuullut sukulaiset eivät olleet tietoisia mistään avioliitto-ongelmista, mutta samalla kävi ilmi, että kanssakäyminen sukulaisten kesken ei ollut kovin tiivistä. Puolisoiden välinen suhde vuonna 2006 on jäänyt avoimeksi kysymykseksi tässä oikeudenkäynnissä.

Johtopäätökset

Anneli Auerin kertomus, jonka mukaan hän olisi soittanut hätäkeskukseen noin minuutin kuluttua sen jälkeen, kun tunkeutuja tuli sisään, ei pidä paikkansa. Sängyssä on ollut melko paljon Jukka Lahden verta. Oikeuslääkäri HL:n mukaan uhri on ollut sängyn päällä verta vuotavana "kymmenien minuuttien luokkaa" ennen joutumistaan lattialle. Lattiassa ollut veri taas on ollut osittain täysin kuivunutta kun ensipartio saapui paikalle.

Edelleen, mikäli Anneli Auerin kertomus pitää paikkansa, ulkopuolisen surmaajan olisi hätäkeskuspuhelun ensimmäisten noin kolmen minuutin ja sitä edeltävän noin minuutin aikana pitänyt ottaa takkahuoneesta halko, lyödä sillä Jukka Lahtea, vaihtaa astalo veitseksi, puukottaa Anneli Aueria, lyödä Jukka Lahtea veitsellä noin 70 kertaa, mennä piiloon A:n toisen käynnin ajaksi, hyökätä Anneli Aueria kohti, vaihtaa astalo joksikin painavaksi kaksihaaraiseksi välineeksi ja lyödä Jukka Lahtea sillä kaksi kertaa sekä poistua paikalta. Tämä ei ole ollut mahdollista.

Anneli Auer ei ole kertomansa tavoin ulkopuolisen hyökkäyksen alussa poistunut paljain jaloin makuuhuoneesta, koska siinä tapauksessa hänen jalkapohjissaan olisi pitänyt olla huomattavasti enemmän lasinsiruista tulleita haavoja.

Anneli Auerin väite siitä, että tappelun ja "mäiskimisen" ääntä kuului sinä aikana kun hän puhui hätäkeskukselle, ei pidä paikkansa.

Jukka Lahdella on vain kaksi pientä haavaa jalkapohjassa, jotka voivat olla peräisin lasinsiruista. Hän ei ole voinut kamppailla kenenkään kanssa lasinsirujen päällä. Osa Jukka Lahden viiltohaavoista ovat niin sanottuja torjuntahaavoja, mutta varsinaisia kamppailun jälkiä hänessä ei ole. Tästä voi päätellä, että veitseniskut ovat tulleet hänelle yllätyksenä. Ikkunan rikkova ja siitä sisään tunkeutuva surmaaja ei ole voinut tulla yllätyksenä, sen sijaan perheenjäsenen suorittama puukotus on voinut tulla yllätyksenä.

En pidä uskottavana, että ulkopuolinen, surman suunnitellut henkilö olisi varustautunut tupettomalla, kuluneella fileerausveitsellä ja jollakin painavalla kaksihaaraisella välineellä ja lisäksi käyttänyt takkahuoneesta löytämäänsä halkoa välineenä. Toisaalta veitsestä on löytynyt runsaasti samanlaisia punakirjavia puuvillakuituja kuin sängyn pussilakanasta sekä kolme sellaista ruskeankirjavaa kuitua, joiden edellä on katsottu olevan peräisin perheen tekstiilistä. Tämäkin viittaa siihen, että veitsi on kuulunut Jukka Lahden ja Anneli Auerin talouteen ja voidaan pitää poissuljettuna, että ulkopuolinen surmaaja olisi ensisijaisena välineenä käyttänyt perheelle kuulunutta veistä.

B ei ole kuullut ulkopuoliseen henkilöön viittaavia ääniä. A ei ole kuullut ulkopuolisen henkilön puhetta. Hätäkeskustallenteelta ei kuulu ulkopuolisen henkilön ääntä. Todistaja TN on uransa aikana tutkinut useita ääninauhoja, joissa myös henkirikoksen toteuttaminen on tallentunut äänitteelle. Kaikissa on kuulunut tekijän ääntä, paitsi ns. Jokelan koulusurmassa. Tutkinnan ensimmäisen viikon aikana keskusrikospoliisin asiantuntija on tehnyt tekijäanalyysin silloisten tietojen perusteella. Johtopäätöksenä on muun muassa arvioitu, että tekijä ei omaa psykopaatille tyypillisiä piirteitä, koska teko on lopulta liian tunnepitoinen ja amatöörimäinen. Näissä olosuhteissa pidän poissuljettuna, että Jukka Lahden surmaaja olisi ollut hiljaa koko surmatyön ajan. Hätäkeskustallenteesta ei kuulu mitään muutakaan, mikä olisi yhdistettävissä ulkopuoliseen henkilöön.

A:n väitetty näköhavainto poistuvasta henkilöstä on edellä mainitulla tavalla epäaito.

Kukaan ulkopuolinen ei ole saapunut eikä poistunut tontin luoteis-, lounais- tai kaakkoisrajan yli, ja saapuminen ja poistuminen katua pitkin voidaan pitää erittäin tai hyvin epätodennäköisenä.

Olohuoneesta taltioitu verinen liukumajälki on lavastettu. Ikkunan karmista taltioidut veriset näppylähansikkaan jäljet ovat lavastettuja.

Takkahuoneesta löytyneet kolme jalanjälkeä ja terassilta löytynyt yksi jalanjälki viittaavat ulkopuoliseen tekijään, mutta voivat yhtä hyvin olla lavastettuja. Terassilla lasinsirujen alla oleva verijälki ei voi olla peräisin poistuvan henkilön kengistä.

Anneli Auer on kertonut, että hän on huutanut lapsilleen, että heidän pitää lähteä ulos koska talossa on murhaaja. En pidä väitettä uskottavana. A ei ole sellaista kehotusta kuullut. Anneli Auerin ei ole tarvinnut huutaa tällaista kehotusta, koska hän on tiennyt, että talossa ei ole ulkopuolista henkilöä. Puhelun kohdassa 3.33 Anneli Auer sanoo hätäkeskukselle, että tekijä on todennäköisesti talossa. Siitä huolimatta hän on kuusi sekuntia myöhemmin kysynyt A:lta, onko tekijä poistunut, ja siten pyytänyt 9-vuotiasta tytärtään lähestymään surmapaikkaa. Anneli Auer on tiennyt, että tytär ei ole vaarassa. Se, että Anneli Auer myöhemmin väittää tyttärelleen huutaneensa varoituksia lapsille, on ollut osa A:n manipulointia.

Anneli Auer on ollut Jukka Lahden vieressä, kun päähän on annettu kuolettavat iskut.

Anneli Auer on surmaamisen jälkeen vaihtanut T-paitansa. Hänen kylkivammansa on tehty tämän jälkeen lavastusmielessä eikä se ole ulkopuolisen surmaajan tekemä.

Anneli Auer ei ole väittämänsä tavoin käynyt koskemassa Jukka Lahteen pesuhuoneen kautta. Hän on ilmeisesti väittänyt näin selittääkseen käyntinsä pesuhuoneessa tai viereisessä apukeittiössä. Sellaisen käynnin tarkoituksena on voinut olla peseytyminen pesuhuoneessa tai tekoon liittyvien esineiden piilottaminen apukeittiöön.

Turun hovioikeus on 27.6.2013 lainvoiman saaneella tuomiolla lukenut Anneli Auerin syyksi muun muassa kolme törkeää pahoinpitelyä, mitkä teot on toteutettu niin,

SALASSA PIDETTÄVÄ OSUUS ALKAA

***

SALASSA PIDETTÄVÄ OSUUS PÄÄTTYY

ja sama modus operandi.

Katson selvitetyksi, että Anneli Auer on 1.12.2006 Ulvilassa tappanut Jukka Lahden ensin lyömällä tätä veitsellä käsivarsiin ja käsiin sekä kaksi kertaa kylkeen ja kerran kainalon alueella niin, että veitsen terä on joka lyönnillä ulottunut 11–20 cm syvyyteen vartalon sisään. Jukka Lahti ei ole kuitenkaan lyöntien johdosta kuollut ja Anneli Auer on jonkin ajan kuluttua lyönyt lattialla maannutta Jukka Lahtea kaksi kertaa jollakin painavalla esineellä kasvoihin ja päähän seurauksin, että Jukka Lahti on kallon murskanneen iskun johdosta välittömästi kuollut. Koska Anneli Auer on ensin aiheuttanut veitsellä vakavia ja kivuliaita vammoja Jukka Lahdelle ja antanut tämän kärsiä pidemmän aikaa ennen teon loppuun saattamista ja koska Jukka Lahti on ollut puolustuskyvyttömässä tilassa lopullisen surmaamisen tapahtuessa, on teko tapahtunut erittäin raa'alla ja julmalla tavalla. Teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Luen Anneli Auerin syyksi murhan.

Ratkaisu Anneli Auerin valitukseen

Hylkään Anneli Auerin valituksen. Määrään, että Anneli Auer on edelleen pidettävä vangittuna kunnes rangaistuksen täytäntöönpano alkaa.

Määrään, että valtion varoista hovioikeudessa suoritetut todistajanpalkkiot jäävät valtion vahingoksi ottaen huomioon Anneli Auerin taloudelliset olot.

Velvoitan Anneli Auerin suorittamaan todistaja LK:lle 160 euroa taloudellisen vahingon lisäkorvauksena.

Määrään Anneli Auerin puolustajalle, asianajaja Mannerille maksettavaksi saman palkkion ja kulukorvauksen puolustajantehtävästä hovioikeudessa kuin hovioikeuden enemmistö. Määrään asianajaja Kauppilalle, asianajaja Haavistolle ja asianajaja Kivikoskelle maksettavaksi samat palkkiot ja kulukorvaukset kuin hovioikeuden enemmistö. Ottaen huomioon Anneli Auerin taloudelliset olot olisi kohtuutonta velvoittaa hänet maksamaan nämä palkkiot valtiolle, minkä vuoksi määrään, että ne jäävät valtion vahingoksi.

Asianajaja Mannerin valitus

Katson, kuten hovioikeuden enemmistö, että Mannerille maksettavaksi määrättyä palkkiota käräjäoikeudesta on korotettava 50 tunnilla ja lisäksi 20 prosentilla. Mitä tulee asianajaja Mannerin vaatimukseen kulujen korvaamisesta lausun seuraavaa:

KF:ää, RH:ta ja PS:ää on kuulusteltu käräjäoikeudessa Anneli Auerin nimeäminä niin sanottuina asiantuntevina todistajina. Todistajille on maksettu valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain mukaiset todistajanpalkkiot. Asianajaja Mannerin edustama asianajotoimisto on maksanut todistajille lisäpalkkioina yhteensä 11.140 euroa. Palkkioihin on sisältynyt kirjallisten lausuntojen laatimista ja valmistautumista oikeudenkäyntiin.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 10 §:n 1 momentin, oikeusapulain 17 ja 18 §:n ja oikeusavun palkkioperusteista annetun asetuksen 11 §:n 2 momentin mukaan puolustajalle maksetaan valtion varoista kulukorvaus ns. muista suoranaisista kuluista. Tällaisiksi on katsottu muun muassa viranomaismaksut tai tulkin käytöstä aiheutuneet kulut.

Rikosasian vastaaja voi halutessaan ja kyetessään itse maksaa omista varoistaan todistajiksi nimeämilleen asiantunteville todistajille korvausta työstä ja ajanhukasta. Syytteen tullessa hylätyksi vastaaja saattaisi vaatia valtion velvoittamista korvaamaan näitä kuluja (laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 a §). Katsoessani, että syyttäjien syyte on tullut toteen näytetyksi, tätä säännöstä ei voida soveltaa Anneli Aueriin.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla velvoittaa noudattamaan osapuolten tasa-arvoisuuden periaatetta oikeudenkäynnissä (equality of arms).

Esitutkinnassa on selvitettävä ja otettava huomioon sekä rikoksesta epäiltyä vastaan että hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet. Niistä seikoista, joista KF:ää, PS:ää ja RH:ta on kuultu, on esitetty myös muuta todistelua, jota arvioin puolueettomaksi. Anneli Auerin puolesta on vapaasti voitu riitauttaa tämä todistelu ilman, että oman lisätodistelun hankkiminen on ollut tarpeen. Myös ilman KF:n, PS:n ja RH:n kuulemista juttu olisi voitu ratkaista oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä. Katson, että jutussa ei myöskään ole sellaisia erityispiirteitä, joiden nojalla valtio olisi velvollinen kustantamaan sellaisia esitutkintatoimenpiteisiin verrattavia lisätutkimuksia, jotka Anneli Auer on hankkinut.

Vaaditut kopiointikulut ovat syntyneet asiakirjojen kopioimisesta edellä mainituille todistajille. Kun edellä katson, että tämän todistelun hankkimista ei korvata valtion varoista, vaatimus kopiointikulujen korvaamisesta tulee myös hylättäväksi.

Ratkaisu asianajaja Mannerin valitukseen

Määrään, että käräjäoikeuden vahvistaman palkkion lisäksi asianajaja Mannerille suoritetaan avustajantehtävästä käräjäoikeudesta 11.220 euroa ja sille laskettava arvonlisävero 2.692,80 euroa eli yhteensä 13.912,80 euroa.

Vakuudeksi:

viskaali Aleksi Rantanen

Asiassa on haettu valituslupaa KKO:lta.

+