VaaHO:2021:10
RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ
Pesänselvittäjä oli kieltäytynyt ajamasta kuolinpesän osakas B:n nostamia kanteita ja antanut tälle osoituksen kanteiden ajamiseen. B oli esittänyt riittävän vahvoja perusteita poiketa lainsäätäjän perintökaaren 19 luvun 13 §:ssä pääsäännöksi määrittelemästä pesänselvittäjän kanneoikeudesta, joten B:llä katsottiin olevan oikeus ajaa kanteita pesänselvittäjältä saamansa valtuutuksen nojalla omissa nimissään, mutta kuolinpesän lukuun.
SATAKUNNAN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 5.6.2020 NRO 5240
Kantaja B
Vastaajat C, D, E ja F
Asia Asiavaltuus asunto-osakeyhtiöasiassa ym. / KO: Asunto-osakeyhtiöasia
- - -
Riidaton tausta
A on 4.3.2016 nostanut käräjäoikeudessa kanteen, jolla hän on vaatinut, että kanteessa tarkemmin yksilöity hänen C:lle tekemä lahjoitus katsotaan pätemättömäksi ja sen vuoksi puretaan.
C on vastannut kanteeseen, vastustanut A:n vaatimuksia ja vaatinut, että kanne hylätään. A on nostanut kanteen 22.2.2019 D:tä, E:tä ja F:ää vastaan vaatien 10.8.2012 tehdyn kiinteistökaupan pätemättömäksi julistamista.
Molemmat kanteet ovat perustuneet siihen, että A on ollut kykenemätön tekemään oikeustoimia, oikeustoimilain 3 luvun 31 §:ään ja 33 §:ään.
A on kuollut 25.5.2016. Satakunnan käräjäoikeus on 25.8.2016 määrännyt A:n kuolinpesään pesänselvittäjäksi- ja jakajaksi asianajaja S:n.
Satakunnan käräjäoikeus on 23.3.2017 antamallaan päätöksellä jättänyt A:n kanteen sillensä, eikä ole hyväksynyt B:n ilmoitusta jatkaa kannetta. Vaasan hovioikeus on päätöksellään 24.10.2017 kumonnut käräjäoikeuden päätöksen ja palauttanut asian käsittelyn käräjäoikeuteen.
Asiaa ei ole käsitelty käräjäoikeudessa, koska käräjäoikeus on odottanut asiassa ennakkoratkaisua. Korkein oikeus on 4.2.2020 antanut ennakkoratkaisun KKO 2020:9.
Molemmissa asioissa on kantajana B, joka ajaa kanteita A:n kuolinpesän puolesta ja lukuun.
B:n vaatimus
B:llä on kanneoikeus.
- - -
Pesänselvittäjän lausuma / ratkaisu
Pesänselvittäjä on ratkaissut, että ei aja C:lle lahjoitetun asuntoosakkeen lahjoituksen pätemättömyyttä koskevaa asiaa. B on vaatinut, että C ja hänen lapsensa D ja E ovat saaneet ennakkoperintönä X -nimisen kiinteistön. Lisäksi B on vaatinut, että pesänselvittäjän tulee ajaa kannetta alihintaisen kaupan purkamiseksi. Pesänselvittäjä on kieltäytynyt ajamasta kannetta.
Pesänselvittäjä on katsonut, että tällaiset selvitystehtävät eivät kuulu pesänselvityksen piiriin. Osakkaan intressin (kuten ennakkoperintöä koskevat vaatimukset ja lakiosan laskemisessa huomioitava erät) tueksi tehtävät selvitykset eivät kuulu pesänselvityksen piiriin.
Pesänselvittäjä on antanut B:lle osoitukset kanteiden nostamiseen / jatkamiseen, koska pesässä ei ole varoja, asia ei ole selvä ja pesän kannalta on edullista että B ajaa kanteita omalla riskillään mahdollisen hyödyn tullessa pesälle.
Käräjäoikeuden ratkaisu
- - -
Johtopäätökset
B on esittänyt kanneoikeutensa tueksi lähtökohtaisesti samoja seikkoja, joita korkein oikeus ei ole ennakkoratkaisussa KKO 2006:29 pitänyt riittävinä. Tämä kanta on vahvistettu ennakkoratkaisussa KKO 2020:9. Ennakkoratkaisuista on pääteltävissä, että kanneoikeuden puolesta puhuvien seikko-jen tulee olla erityisen painavat. Tälläisiä perusteita voisi olla pesänjakajan päätös perinnönjaon keskeyttämisestä (KKO 1983-ll-143), erityiseen määräaikaa sidottu kanne tai testamenttikanteeseen vertautuva tilanne (KKO 1997:52). Tässä tapauksessa kyse ei ole vastaavista tapauksista vaan siitä, että B haluaa oman etunsa vuoksi saada omaisuutta palautetuksi kuolinpesään. Samoin kanneoikeutta vastaan puhuu se, että A:n C:lle lahjoittaman asunto-osakkeen myynnistä saadut varat ovat pesänselvittäjän hallussa.
B:n kanteissa on kysymys oikeustoimilain mukaisesta pätemättömyydestä. Kanteissa ei ole mitään sellaista erityispiirrettä mikä tukisi kuolinpesänosakkaan itsenäistä kanneoikeutta.
B ei ole esittänyt asiassa sellaisia erityisiä syitä jotka puoltaisivat B:n kanneoikeutta. B:n kanneoikeutta vastaan puhuvat seikat ovat painavampia kuin kanneoikeuden puolesta puhuvat seikat. B:n kanneta D:tä vastaan ei voida tutkia, eikä A:n nostamaa kannetta voida jatkaa B:n ilmoituksen perusteella, vaan kanne on jätettävä sillensä.
Vaasan hovioikeuden päätös
Vaasan hovioikeus on palauttanut asian käräjäoikeuteen. Päätös on lainvoimainen. Asian palauttamisen johdosta käsittely alkaa käräjäoikeudessa alusta. Hovioikeuden päätöksellä on asiassa todistusvoimavaikutus, ei lainvoimavaikutusta. Ennakkoratkaisu KKO 2020:9 on annettu hovioikeuden päätöksen jälkeen. Hovioikeudella ei ole ollut sanottua ennakkoratkaisua käytössään päätöstä tehtäessä. Tämän vuoksi hovioikeuden päätös ei rajoita käräjäoikeuden harkintavaltaa asiassa.
Koska hovioikeuden päätös on annettu ennen ennakkoratkaisun KKO 2020:9 antamista on hovioikeuden ratkaisun todistusvoimavaikutus asiassa vähäinen. Asia on ratkaisu ennakkoratkaisun KKO 2020:9 oikeusohjeiden mukaisesti.
E
E ja B ovat A:n kuolinpesän osakkaita. Edellä mainitut ennakkoratkaisut ovat koskeneet pesänselvíttäjän antamaa valtuutusta ajaa kannetta kolmansia vastaan.
B:n E:hen kohdistama kanne perustuu siihen, että A ei ole ollut kykenevä tekemään kanteessa yksilöityjä oikeustoimia, eli oikeustoimilain 3 luvun säännöksiin. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että sanotun väitteen ratkaiseminen kuuluu pesänjakajan toimivaltaan. Tässä tapauksessa pesänselvittäjä ja jakaja ovat sama henkilö. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että selvää rajaa pesänselvityksen ja jaon välillä ei ole tehtävissä.
Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että pesänjakaja ei voi kieltäytyä ratkaisemasta hänelle kuuluvia tulkintakysymyksiä. Pesänjakaja ei voi siirtää asiaa erillisessä oikeudenkäynnissä ratkaistavaksi. Tässä tapauksessa pesänselvittäjä on antanut osoituksen kanteen nostamiseen asiassa joka kuuluu pesänjakajan toimivaltaan. Pesänjakaja ei ole ratkaissut asiaa. Mikäli hyväksyttäisiin, että pesänselvittäjä voisi antaa pesänjakajan toimivaltaan kuuluvassa asiassa osoituksen kanteen nostamiseen yleisessä alioikeudessa tarkoittaisi tämä sitä, että asian ratkaiseminen siirtyisi pesänjakajalta tuomioistuimelle. Tämä on selvästi pesänselvitys- ja pesänjakojärjestelmän tarkoituksen vastainen lopputulos, eikä siten hyväksyttävissä.
Ennakkoratkaisuissa KKO 1983-II-143, KKO 200629 ja KKO 2020:9 on todettu erityisen painavien syiden nojalla osakas voi kanteen nostaa. Tässä jutussa ei ole erityisen painavia syitä pesänselvittäjän kannemonopolista poikkeamiselle.
Johtopäätökset
Pesänselvittäjä ei ole voinut antaa B:lle osoitusta kanteen nostamiseen E:tä vastaan pesänjakajan toimivaltaan kuuluvassa asiassa. B voi esittää haluamansa väitteet pesänjakajalle, joka ratkaisee väitteet jaossa. Mikäli B ei ole tyytyväinen pesänjakajan päätökseen, voi B moittia pesänjakajan päätöstä käräjäoikeudessa.
Asiassa ei ole väitetty, että pesänjakaja olisi keskeyttänyt perinnönjaon, kieltäytynyt ratkaisemasta B:n väitteitä tai esitetty muitakaan erityisen vahvoja perusteita millä perusteilla kanne voitaisiin tutkia virallisselvityksen aikana. Tämän vuoksi kanne jätetään tutkimatta.
F
F:n osalta kyse on samasta asiasta kuin D:n ja C:n osalta. Tämän vuoksi kannetta ei voida tutkia myöskään F:ään kohdistettuna. Tähän arvioon ei vaikuta se, että F ei ole vastannut asiassa.
- - -
Lopputulos
A:n C:hen kohdistama kanne jää sillensä.
D:hen, F:ään ja E:hen kohdistetut kanteet jätetään tutkimatta.
B velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikuluista:
- C:lle 4 464 euroa
- D:lle 3 398,84 euroa
- E:lle 3 332,50 euroa
Kaikki määrät korkolain 4 § 1 mom. mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua päätöksen antamisesta lukien.
Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Väinö Ilveskoski.
OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA
Valitus
Vaatimukset
B on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan, että hänellä vahvistetaan olevan oikeus jatkaa kanteen ajamista omissa nimissään kuolinpesän lukuun ja että asia palautetaan käräjäoikeuteen pääasian tutkimista varten. B on myös vaatinut, että C, E, D ja F (vastapuolet) velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta 8.530,32 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.
Toissijaisesti B on vaatinut, että hänet vapautetaan velvollisuudesta korvata vastapuolten oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudesta.
Perusteet
Käräjäoikeus on virheellisesti katsonut, että oikeustoimien pätemättömyyteen liittyvä harkinta ei kuulu pesänselvittäjän toimivaltaan ja että pesänselvittäjä ei ole voinut siirtää pesänjakajalle kuuluvaa toimivaltaa E:n osalta. Asiassa on kyse pesän laajuuden selvittämisestä, mikä kuuluu pesänselvittäjän yksinomaiseen toimivaltaan.
C, D ja F eivät ole kuolinpesän osakkaita. Pesänjakajalla ei ole toimivaltaa kuolinpesän varojen selvittämiseen ja niiden saattamiseen jakokuntoon eikä pesänjakajalla ole päätösvaltaa kuolinpesän ulkopuoliseen tahoon nähden. Oikeustoimien pätemättömyyden tutkimista ei myöskään ole perusteltua pilkkoa osin pesänselvittäjän ja osin pesänjakajan tehtäväksi. Pesänselvittäjän on ratkaistava pesän selvittämiseen liittyvät pätemättömyysvaatimukset osana selvitystä. Pesänselvittäjällä on osoituksen antaessaan ollut toimivalta käyttää kanteisiin liittyvää harkintavaltaa kaikkien vastapuolten osalta. Myöskään asiassa esitetty väite oikeustoimien ennakkoperintöluonteisuudesta ei estä oikeustoimien pätemättömyyden tutkimista.
Käräjäoikeus on tulkinnut väärin korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä KKO 2006:29 ja 2020:9 katsoessaan, että B:llä ei ole oikeutta ajaa kanteita omissa nimissään ja kuolinpesän lukuun sekä edellyttäessään vahvoja perusteita kanneoikeuden tueksi. Ennakkopäätösten olosuhteet, selvittäjän toimenpiteet ja niitä koskeva harkinta ovat poikenneet olennaisesti nyt käsillä olevasta tapauksesta.
Pesänselvittäjän menettely on vakiintuneen pesäselvityskäytännön mukainen. Pätemättömyyskanteissa on kyse kaikille osapuolille läheisen A:n muistisairauden ja riippuvaisen aseman arvioinnista, josta B:llä ja E:llä on eriävät näkemykset ja henkilökohtaista tietoa. Näissä olosuhteissa osakkaan nimissä nostettu kanne johtanee varmemmin oikeaan lopputulokseen. Kanteissa ei ole kyse B:n henkilökohtaisesta edusta, sillä hän ajaa kuolinpesän selvitykseen liittyviä kanteita kuolinpesän eduksi. B:llä on kuitenkin oikeussuojan tarve, joka perustuu muun muassa hänen oikeuteensa kuolinpesän osakkaana saada osuutensa kaikesta pesään kuuluvasta omaisuu-desta sekä saada pesän laatu ja laajuus selvitetyksi. Selvittäjän mahdollinen vahingonkorvausvastuu ei korjaa näiden keskeisten tavoitteiden toteutumatta jäämistä. Edellä mainittuja ja pesänselvittäjän kieltäytymisessään mainitsemia seikkoja eli kuluriskiä, juttujen menestymiseen liittyviä epävarmuustekijöitä, puolueettomuutta ja pesän likvidien rahavarojen puutetta, voidaan pitää riittä-vinä, mikäli kanneoikeuden tueksi edellytetään myös erityisen vahvoja perusteita.
Toissijaisen vaatimuksen perusteet
Vaikka käräjäoikeuden lopputulosta ei muutettaisi, B tulee vapauttaa vastapuolen vastattavaksi tuomittujen kulujen korvaamisesta. B on toiminut pesänselvittäjän osoituksen mukaisesti ja asiaan liittyvä oikeustila on ollut epäselvä.
Vastaukset
Vaatimukset
F on vaatinut, että valitus hylätään ja B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 1.240 eurolla korkolain mukaisine viivästyskorkoineen.
E on vaatinut, että valitus hylätään kaikilta osin ja B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 1.240 eurolla korkolain mukaisine viivästyskorkoineen.
D on vaatinut, että valitus hylätään kaikilta osin ja B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 1.249,30 eurolla korkolain mukaisine viivästyskorkoineen.
C on vaatinut, että valitus hylätään ja B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa laillisine viivästyskorkoineen.
Perusteet
Käräjäoikeuden ratkaisu on oikea, eikä valituksessa ole tuotu esiin seikkoja, jotka antaisivat aihetta sen muuttamiseen.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Onko pesänselvittäjällä ollut toimivalta osoituksen antamiseen?
Perintökaaren 19 luvun 12 §:n mukaan pesänselvittäjän tulee ryhtyä kaikkiin pesän selvittämiseksi tarvittaviin toimiin ja hoitaa tehtävänsä joutuisasti.
Perintökaaren 19 luvun 13 §:n mukaan pesänselvittäjä edustaa kuolinpesää kolmatta henkilöä vastaan sekä kantaa ja vastaa pesää koskevissa asioissa. Oikeuskäytännössä on katsottu, että kuolinpesän osakkaalla ja pesänselvittäjällä on oikeus ajaa kannetta yhtä kuolinpesän osakasta vastaan ja että kuolinpesän osakkaan ja pesänselvittäjän oikeutta ajaa kannetta pesän hyväksi on perusteltua arvioida samalla tavoin (KKO 2009:91, kohta 6).
Pesänselvittäjällä on näin ollen oikeus ajaa kannetta kaikkien vastapuolten osalta. Kanteet koskevat A:n tyttärensä pojalle antaman lahjan sekä poikansa ja tämän lasten kanssa tekemän kiinteistökaupan peräyttämistä. Kanteissa on ensisijaisesti vaadittu, että A:n mainitut oikeustoimet julistetaan pätemättömäksi tämän muistisairauden takia.
Pesänselvittäjä on kieltäytynyt ajamasta kanteita. Pesänselvittäjän mukaan kanteiden ajaminen olisi tarkoittanut sitä, että hän olisi pesänselvittäjänä ajanut kanteita yhden perillistahon puolesta toista perillistahoa vastaan, mikä ei ole pesänselvittäjän tehtävän hoitamisen kannalta mahdollista. Pesänselvittäjä ei ole myöskään halunnut rasittaa kuolinpesää mahdollisella oikeudenkäyntikulu-vastuulla. Pesänselvittäjä on osoitusta koskevassa päätöksessään lausunut ottaneensa harkinnassaan huomioon sen, että pesässä ei ole ollut likvidejä varoja. Pesänselvittäjän mukaan selvityshallinnon ei tule estää osakasta pääsemästä oikeuksiinsa. Pesänselvittäjä on osoittanut B:n ajamaan kanteita omissa nimissään, mutta kuolinpesän hyväksi.
Pesänselvittäjän osoitusta koskevasta päätöksestä ilmenee lisäksi, että B on pesänselvityskokouksessa 7.11.2016 katsonut, että E ja hänen lapsensa ovat saaneet kanteen kohteena olevan kiinteistösuuden ennakkoperintönä ja vaatinut, että pesänselvittäjä ajaisi kannetta kaupan purkamiseksi. Pesänselvittäjä ei ole osoituksessa siirtänyt väitettä oikeustoimien ennakkoperintöluontoisuudesta tuomioistuimen ratkaistavaksi eikä mainittu väite ole ollut oikeudenkäynnin kohteena B:n nostamissa kanteissa. Osoituksen kohteena olleet, oikeustoimilain 3 luvun säännöksiin perustuvat oikeustoimien peräyttämistä koskevat kanteet liittyvät kuolinpesän laajuuden selvittämiseen ja kuuluvat pesänselvittäjän toimivaltaan. Pesänselvittäjä on yleistoimivaltansa nojalla voinut päättää pesän selvittämisen kannalta tarpeellisista toimenpiteistä, ja siten antaa osoituksen B:lle kanteiden ajamiseksi pesän hyväksi omissa nimissään (vrt. KKO 2020:9, kohta 7).
Pesänselvittäjän hallinnossa olevan kuolinpesän osakkaan kanneoikeudesta
Perintökaaren 18 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan osakasten tulee, milloin ei ole järjestetty erityistä kuolinpesän hallintoa, pesän selvittämistä varten yhteisesti hallita pesän omaisuutta. He edustavat tällöin kuolinpesää kolmatta henkilöä vastaan sekä kantavat ja vastaavat pesää koskevissa asioissa. Säännöksen 2 momentin mukaan osakkaalla on oikeus ajaa kannetta pesän hyväksi.
Edellä selostettu perintökaaren 19 luvun 13 §:ssä säädetty pesänselvittäjän kanneoikeus on selvä pääsääntö. Sitä ei kuitenkaan ole säädetty selvästi yksinomaiseksi siten, että kannetta pesän hyväksi ei voisi ajaa joku muukin. Tätä osoittavat pykälän sanamuoto ja perintökaaren 18 luvun 2 §:n ja 19 luvun 13 §:n rakenne. Kun osakkaiden yhteisestä kanneoikeudesta on haluttu poiketa, siitä on nimenomaan säädetty perintökaaren 18 luvun 2 §:n 2 momentissa. Vastaavaa poikkeusta ei ole säädetty lain 19 luvun 13 §:ssä tarkoitetun tilanteen varalta (ks. KKO 2020:9, kohta 9).
Korkein oikeus on ennakkopäätöksessä KKO 2006:29 katsonut, että pesänselvittäjän hallinnossa olevan kuolinpesän osakkaalla ei ollut oikeutta ajaa kolmatta vastaan selvitykseen kuuluvaa kannetta, kun pesänselvittäjä oli kieltäytynyt kanteen ajamisesta. Punninnassa osakkaan kanneoikeuden puolesta puhuivat ennen kaikkea tämän oikeusturva ja jossain määrin selvityksen oikeaan lopputulokseen pyrkiminen. Osakkaan kanneoikeutta vastaan puhuivat puolestaan pe-sänselvitysjärjestelmän päätavoitteet eli tehokkuus ja joutuisuus. Lisäksi osakkaan kanneoikeuden katsottiin voivan johtaa siihen, että pesänselvittäjät käyttäisivät kanneoikeutta vain sellaisissa jutuissa, jotka he arvioisivat pesän varmasti voittavan, ja siirtäisivät epävarmemmat asiat osakkaiden omalla kuluriskillä ajettaviksi. Tämä voisi johtaa siihen, että selvityksessä ei yhä useammin pelkän kuluriskin vuoksi päädyttäisi oikeaan lopputulokseen.
Korkein oikeus on kyseisessä ennakkopäätöksessä lisäksi katsonut, että kanneoikeuden puuttuminen ei loukkaa osakkaan oikeusturvaa, sillä pesänselvittäjähallinnon päätyttyä osakkaalla on oikeus nostaa kanne perintökaaren 18 luvun 2 §:n 2 momentin nojalla ja joka tapauksessa oikeus vaatia pesänselvittäjältä vahingonkorvausta kanteen nostamatta jättämisen perusteella. Osakkaan kan-neoikeuden ratkaisuperusteita ei korkeimman oikeuden mukaan voida johtaa myöskään perustuslain 21 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklas-sa turvatusta oikeudesta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa.
Ennakkopäätöksessä KKO 2020:9 korkein oikeus on katsonut, että pesänselvittäjän hallinnossa olevan kuolinpesän osakkailla ei ollut oikeutta omissa nimissään kuolinpesän hyväksi ajaa kolmansia vastaan selvitykseen kuuluvaa kannetta, vaikka pesänselvittäjä oli hyväksynyt kanteen ajamisen ja toiminut asiassa osakkaiden asiamiehenä. Pesänselvittäjä oli näin menetellessään pitänyt kanteen nostamista pesän selvittämisen kannalta perusteltuna, joten pesänselvitys-järjestelmän tavoite rajoittaa osakkaiden erilliskanteita ja välttää selvityksen viivytystä eivät puhuneet kuolinpesän osakkaiden edustusvaltaa vastaan. Korkeimman oikeuden mukaan pesänselvittäjän kanneoikeus on lain mukaan selvä pääsääntö, jolloin tästä poikkeavalle kanneoikeudelle pitäisi olla vahvat perusteet. Korkein oikeus on tältä osin viitannut ennakkopäätöksessä KKO 2006:29 mainittuihin vahvoihin perusteisiin. Lisäksi korkein oikeus on todennut, että kanteen nostamisen pesän osakkaiden nimissä ei ollut kyseisessä asiassa edes väitetty johtavan pesänselvityksessä varmemmin oikeaan lopputulokseen, eikä asiassa ollut esitetty muitakaan pesänselvityksen tavoitteisiin pohjautuvia syitä poiketa pesänselvittäjän pääsääntöisestä kanneoikeudesta.
Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että osakkaille voisi joissain tilanteissa kuulua kanneoikeus pesänselvittäjän hallinnon aikana, koska tiettyjen kannetyyppien osalta aloitevallan jättäminen yksin pesänselvittäjän käsiin saattaisi johtaa vaikeasti hyväksyttäviin, jopa kestämättömiin lopputuloksiin. Tällaisiin kannekohtaisiin poikkeuksiin päätyminen vaatii aina tuekseen vahvoja asia-argumentteja. Esimerkiksi vetoamisen osakkaita lakisääteisten määräaikojen umpeen kulumisen johdosta mahdollisesti uhkaaviin oikeudenmenetyksiin ei ole katsottu riittävän siihen, että osakkailla voitaisiin katsoa olevan kanneoikeus. Osakkaiden kannevallan on katsottu tulevan kysymykseen lähinnä avioliittolain 38, 39 ja 40 a §:n tilanteissa (ks. Tapani Lohi: KKO 2020:9 - Kuolinpesän osakkaiden kanneoikeudesta pesänselvittäjän hallinnon aikana, Lakimies 5/2020 s. 744–756, erit. s. 750 – 755)
Asiassa on esitetty emeritusprofessori, oikeustieteen tohtori Aulis Aarnion oikeustieteellinen asiantuntijalausunto kuolinpesän osakkaan kanneoikeudesta tässä asiassa. Lausunnossaan emeritusprofessori Aarnio on selostanut perintökaaren sääntelyä sekä erinäisiä ennakkopäätöksissä ja oikeuskirjallisuudessa esitettyjä näkökohtia. Emeritusprofessori Aarnio on johtopäätöksenään katsonut, että B:n valituksessaan esittämät näkemykset kanneoikeudesta ovat perusteltuja. Emeritusprofessori Aarnio on tältä osin lisäksi viitannut pesänselvittäjän ratkaisussa esitettyihin oikeudellisiin argumentteihin ja Vaasan hovioikeuden päätökseen 24.20.2017, jolla nyt käsiteltävänä oleva asia on palautettu käräjäoikeuteen.
Arvio ja johtopäätökset osakkaan kanneoikeudesta
Ennakkopäätöksessä KKO 2006:29 on otettu kantaa osakkaan kanneoikeuteen tilanteessa, jossa pesänselvittäjä oli kieltäytynyt ajamasta kannetta, eikä hän ollut antanut osakkaalle osoitusta kanteen nostamisesta. Ennakkopäätöksessä kanneoikeuden puolesta ja sitä vastaan esitetyillä, edellä selostetuilla näkökohdilla on osaltaan merkitystä myös osakkaan kanneoikeutta tässä asiassa arvioi-taessa. Kun huomioon otetaan nyt ennakkopäätöksessä tarkastellun tosiseikaston ja tässä asiassa käsillä olevan tosiseikaston erot, ennakkopäätöstä ei hovioikeuden mielestä voida tulkita niin, että osakkaalla ei yksinomaan kyseisen ennakkopäätöksen vuoksi voitaisi katsoa olevan oikeutta ajaa omissa nimissään ja kuolinpesän hyväksi kannetta, jonka ajamisesta pesänselvittäjä on kieltäytynyt ja jonka ajamiseen hän on antanut osoituksen.
Ennakkopäätöksessä KKO 2020:9 käsillä olleessa tapauksessa pesänselvittäjä oli hyväksynyt kanteen nostamisen ja yhtynyt kanteeseen. Osakkaalla ei kuitenkaan katsottu tuossa tapauksessa olleen erillistä kanneoikeutta, vaikka pesänselvitysjärjestelmän tavoite rajoittaa osakkaiden erilliskanteita ja välttää selvityksen viivästystä eivät puhuneet sitä vastaan (kohta 14). Ennakkopäätöksessä on ollut kyse kuolinpesän ulkopuolista henkilöä vastaan ajetusta kanteesta, eikä asiassa ollut edes väitetty, että kanteen nostaminen pesän asemesta sen osakkaiden nimissä olisi johtanut pesänselvityksessä varmempaan lopputulokseen (kohta 16). Ennakkopäätöksestä ilmenee lisäksi, että järjestelyyn ryhtymisen syynä oli ollut kuolinpesän osakkaiden kotivakuutuksiin liittyvän oikeusturvaedun hyödyntäminen (kohta 5). Hovioikeuden mielestä järjestelyn syy on viitannut ennakkopäätöksessä KKO 2006:29 osakkaiden kanneoikeutta vastaan puhuvaan näkökohtaan, toisin sanoen siihen, että pesänselvittäjälle ajettavaksi kuulunut kanne oli tosiasiassa siirretty osakkaiden omalla oikeudenkäyntikuluriskillä ajettavaksi (ks. KKO 2006:29, kohta 9).
Hovioikeus katsoo, että ennakkopäätöksiä KKO 2006:29 ja KKO 2020:9 on perusteltua tulkita yhdessä niin, että perintökaaren 19 luvun 13 §:n mukaisesta pääsäännöstä poikkeaminen edellyttää painavia perusteita.
Osakkaan omissa nimissään, mutta kuolinpesän hyväksi ajaman kanteen tutkittavaksi ottaminen edellyttää sitä, että erilliskannetta ajavalla osakkaalla on oikeussuojan tarve. Lisäksi on edellytettävä, että osakkaan erilliskanteella voidaan päätyä selvityksessä varmempaan lopputulokseen kuin pesänselvittäjän käyttäessä kanneoikeutta. Edelleen on edellytettävä, että pesänselvityksen joutuisuuteen ja tehokkuuteen liittyvät näkökohdat eivät puhu kuolinpesän osak-kaan ajamaa kannetta vastaan. Hovioikeus toteaa, että erityisesti sellaisessa tilanteessa, jossa pesänselvittäjä on kieltäytynyt ajamasta kannetta, mutta ei ole antanut sen ajamiseen osoitusta, nämä näkökohdat puhuvat tyypillisesti vahvasti sitä vastaan, että kuolinpesän osakkaan omissa nimissään, mutta kuolinpesän lukuun ajama kanne voitaisiin ottaa tuomioistuimessa tutkittavaksi.
Mikäli pesänselvittäjä on kieltäytynyt ajamasta kannetta, mutta antanut sen ajamiseen osoituksen kuolinpesän osakkaalle, kanteen tutkiminen edellyttää hovioikeuden mielestä sitä, että osoitusta ei voida katsoa annetuksi siinä tarkoituksessa, että pesänselvittäjän ajettavaksi kuuluvat kanteet siirrettäisiin ajettaviksi kuolinpesän osakkaiden omalla oikeudenkäyntikuluvastuulla.
Hovioikeus toteaa, että tässä tapauksessa pesänselvittäjä on kieltäytynyt ajamasta kannetta, mutta hän on antanut B:lle osoituksen kanteen ajamiseen. Pesänselvittäjän osoitusta koskevasta päätöksestä ilmenee, että osoituksen antamisen syynä on ollut muun ohessa kuolinpesän likvidien varojen puute. Tässä tapauksessa osoitusta ei voida katsoa annetuksi siinä tarkoituksessa, että pesänselvittäjän ajettavaksi kuuluva kanne olisi siirretty pesän osakkaan omalla oikeudenkäyntikuluvastuulla ajettavaksi.
Lahjan peräyttämistä koskevan kanteen taustalla on kyse siitä, että A oli antanut lapsenlapselleen C:lle lahjaksi Porissa sijaitsevan 54,5 neliömetrin kokoisen osakehuoneiston siihen sisältyvine autopaikkoineen. Toisen peräytetyksi vaaditun oikeustoimen taustalla on ollut kyse siitä, että A oli myynyt 3.000 eurolla E:lle ja tämän lapsille D:lle ja F:lle omistamansa puoliosuuden rantakiinteistöstä sillä sijaitsevine rakennuksineen, kun vuonna 2013 laaditun kiinteistönvälittäjän arviolausunnon mukaan kiinteistön myyntiarvo on ollut 800.000 euroa. Molemmissa kanteissa on väitetty, että A oli ollut kykenemätön tekemään kyseisiä oikeustoimia ja että oikeustoimet ovat siksi varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 31 ja 33 §:n nojalla pätemättömiä.
Hovioikeus toteaa, että B:n omissa nimissään, mutta kuolinpesän lukuun nostamissa kanteissa on kysymys varallisuusarvoltaan merkittäviksi luonnehdittavista oikeustoimista. Sillä, voidaanko kanteissa tarkoitetut oikeustoimet peräyttää ja näin saada varat A:n kuolinpesään, on merkitystä B:n perintöosuuden suuruuden kannalta. Tämän vuoksi, ja kun pesänselvittäjä on kieltäytynyt ajamasta kyseisiä kanteita, B:llä on A:n kuolinpesän osakkaana katsottava olevan sellainen oikeussuojan tarve, jota kanteen tutkiminen lähtökohtaisesti edellyttää.
B:n oikeussuojan tarpeen osalta hovioikeus toteaa lisäksi, että pesänselvittäjän ratkaisut eivät ole muutoksenhakukelpoisia, joten osakkaalla ei ole mahdollisuutta hakea muutosta, jos pesänselvittäjä kieltäytyy ajamasta kanteita. Vahingonkorvauskanne pesänselvittäjää vastaan voidaan nostaa vasta pesänselvittäjän hallinnon päätyttyä, ja osakkaan voi olla vaikea näyttää toteen, että kanteiden ajaminen olisi menestynyt. Näin ollen jälkikäteinen oikeus hakea pesänselvittäjältä vahingonkorvausta kanteen nostamatta jättämisen perusteella ei välttämättä ole riittävä oikeussuojakeino kaikissa tapauksissa, eikä vahingonkorvauskanteen ajamisen mahdollisuus myöskään tässä tapauksessa puolla sitä tulkintaa, että B:n kanteet olisi jätettävä tutkimatta.
Asiakirjoista ilmenee, että A:n kuolinpesän pesänselvitys on edelleen kesken, ja asunto-osakkeen myynnistä saadut varat on talletettu sulkutilille pesänselvittäjän kieltäydyttyä ajamasta peräytettäväksi vaadittuja kanteita. Kanteiden käsitteleminen ennen pesänselvityksen päättämistä edistäisi tässä tapauksessa selvityksen päätymistä oikeaan lopputulokseen, ja selvityksen jälkeen perinnönjaossa tulisivat jaetuksi kaikki jäämistövarat, mikäli B:n kanteet hyväksyttäisiin ja ne johtaisivat kuolinpesän varojen lisääntymiseen. Selvää on, että pesänselvittäjän kieltäydyttyä nostamasta kanteita muun muassa varojen puutteen vuoksi, kysymys ei nyt ole tilanteesta, jossa pesänselvityksen tavoitteet tulisivat paremmin toteutetuiksi pesänselvittäjän toimin. Tässä tapauksessa pesänselvitysjärjestelmän tavoitteet puoltavat hovioikeuden mielestä sitä, että B:n kuolinpesän osakkaana omissa nimissään, mutta kuolinpesän lukuun ajamat kanteet on otettava tutkittaviksi.
Edellä lausutut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että asiassa on esitetty riittävän vahvoja perusteita poiketa lainsäätäjän perintökaaren 19 luvun 13 §:ssä pääsäännöksi määrittelemästä pesänselvittäjän kanneoikeudesta ja että B:llä on oikeus ajaa kanteita saamansa valtuutuksen nojalla omissa nimissään, mutta kuolinpesän lukuun. Käräjäoikeuden päätös on näin ollen kumottava. Koska hovioikeus ei ensimmäisenä oikeusasteena voi ottaa asiaa ratkaistavakseen, asia on palautettava käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Päätöslauselma
Käräjäoikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan Satakunnan käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan jatkaa asian käsittelyä, kun hovioikeuden ratkaisu on lainvoimainen tai asianosaisten suostumuksella sitä ennen ja mikäli B ajaa sitä omissa nimissään, mutta kuolinpesän lukuun. Asian ratkaistessaan käräjäoikeuden tulee lausua myös hovioikeudessa esitetyistä oikeudenkäyntikuluvaatimuksista.
Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Antti Vaittinen, Timo Saranpää ja Sirpa Virkkala.
Ratkaisu on yksimielinen.
D, E ja F ovat hakeneet valitulupaa korkeimmalta oikeudelta.
Korkein oikeus on myöntänyt asiassa valitusluvan (VL: 2021-96).
Korkein oikeus on ratkaissut asian ennakkopäätöksellään KKO:2022:39. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden päätöksen lopputulosta.