VaaHO:2021:13
RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ
Kysymys siitä, oliko rakennuttaja menettänyt oikeutensa vaatia vahingonkorvausta virheellisesti asennetuista lattiapinnoitteista, kun se ei ollut esittänyt rahamääräistä vaatimusta viimeistään taloudellisessa loppuselvityksessä, vaan vaatinut urakoitsijaa ainoastaan korjaamaan rakennusvaiheen lattiapinnoitteet.
SATAKUNNAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 28.1.2019 NRO 719
Kantajat ja vastaajat
B Oy
A:n kunta (vastakanne)
Asia
Urakkasopimuksen suoritusrikkomus
SELOSTUS ASIASTA
B Oy (urakoitsija) ja A:n kunta (rakennuttaja) ovat 27.12.2012 allekirjoittaneet urakkasopimuksen sekä siihen liittyvän sivu-urakan alistamissopimuksen koskien A:n kunnan terveyskeskus-vanhainkodin peruskorjausta ja laajennusta. Urakkasopimus on laadittu rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998 mukaiseen vakiosopimusmalliin, ja sopimussuhteessa noudatetaan YSE 1998 vakiosopimusehtoja. B Oy on toiminut pääurakoitsijana. Alistamissopimus koskee seitsemää sivu-urakoitsijaa: LVV-, IV-, S-, rakennusautomaatio-, sairaalakaasu-, sprinkleri- ja hoitajakutsu-urakkaa.
Urakka-aika on ollut 27.12.2012 -15.1.2016, ja urakkahinnaksi on sovittu 7.796.000 euroa (alv 0 %). Urakka-aika on jaettu neljään välitavoitteeseen. Urakkavaiheita I-III ei ole erikseen sopimuksessa aikataulutettu, vaan urakoitsija on voinut suorittaa urakkasuorituksensa määrittelemässään aikataulussa. Jokaisen vaiheen urakka-aika on määritelty urakoitsijoiden esityksen mukaisesti työmaakokouksissa.
Rakennusurakan vaiheet ilmenevät rakennusselostuksen sivulta 8. A:n kunta on ottanut urakkakohteen sisäpuoliset osat käyttöön seuraavasti: I-vaihe 16.1.2014, II-vaihe 28.11.2014, III-vaihe 17.11.2015 ja IV-vaihe maaliskuussa 2016. IV-vaiheen sisäpuoliset osat on otettu vastaan 7.3.2016. Muun muassa istutus-ja asfaltointitöitä on tehty myös tämän jälkeen.
- - -
VASTAKANNE
Vaatimukset
A:n kunta on vaatinut, että B Oy velvoitetaan suorittamaan sille
- - -
9. virheellisesti asennettujen ja viallisten lattiapinnoitteiden korjauskuluina ja vahingonkorvauksena 525.483,87 euroa laillisine viivästyskorkoineen 3.9.2015 lukien,
- - -
Perusteet
- - -
9. Lattiapinnoitteiden korjaaminen
II-vaiheen lattiapinnoitteet on asennettu virheellisesti. Lattiapinnoitteet irtoilevat, tasoitekerros puuroutuu ja pinnoitteessa on pussimuodostumia.
Asennustyössä on seuraavia virheitä:
- Saumaus on puutteellinen, osin suorittamatta ja osin irti.
- Saumakohdat irtoavat lattiasta ja korjaukset ovat epäonnistuneet.
Korjausyrityksistä on syntynyt läikkiä.
- Maton alla oleva tasoitus on epätasainen, mistä aiheutuu maton epätasaista kulumista, siivoustyön vaikeutumista ja ovikynnysten huonoa tiivistymistä. Ovikynnysten huonosta tiivistymisestä johtuva äänen kulkeutuminen vaarantaa potilasturvallisuuden. Mattojen alla on likaa ja pieniä kiviä, jotka näkyvät pinnoitteen läpi terävinä kohoumina heikentäen maton kulutuksen kestävyyttä ja aiheuttaen ulkonäköhaittaa. Maton vauriot ja tasoitekerroksen puuroutuminen johtuvat tasoitesekoituksessa käytetystä liiallisesta vedestä ja/tai pintabetonilaatan kosteudesta. Kosteuden käynnistämä kemiallinen prosessi jatkuu, vaikka alusta myöhemmin kuivuisi.
Lattiapinnoitteiden osalta on tehty kuntotutkimus Insinööritoimisto C:n toimesta 6.3.2017, minkä mukaan lattiapinnoitteiden uusiminen on tarpeen. Insinööritoimisto C on laatinut 19.4.2017 urakkalaskentaa varten korjaustyöselosteen, josta käy ilmi korjaustyön laajuus ja korjaustyön sisältö.
Kosteusongelmat eivät johdu II-vaiheen alustilassa olevasta kosteudesta. Alustilaan on tehty korjaus urakoitsijan erillisurakkana. Alustila on ollut kuiva viimeistään 5.5.2017, joten korjaus on ollut riittävä.
Alapohjarakenne alhaaltapäin luettuna on seuraava:
- ryömintätila
- kevytbetonielementti
- eriste
- muovikalvo
- pintabetonilaatta
- tasoite
- lattiapinnoite
Tämän rakenteen vuoksi ei ole teknisesti mahdollista, että tasoitekerroksen kosteus olisi peräisin alustilasta.
II-vaiheen katon purkutyöt on aloitettu loppusyksystä 2013. II-vaiheen työaikana lattialla on ollut vettä, joka on kastellut lattian. G on tehnyt katselmuksen ennen pinnoitetöiden aloittamista, mistä ilmenee, että lämpötila on ollut hyvin alhainen ja pintarakennekosteus on ollut korkea 11.4.2014. Tämän vuoksi pinnoitustöitä ei ole ollut mahdollista aloittaa.
II-vaihe on ollut ilman kiinteää lämmitysjärjestelmää 13.1.-10.10.2014 välisen ajan.
Kuivatustarve on syntynyt siitä, että urakoitsija on laiminlyönyt kosteudenhallinnan ja II-vaiheen alueella on ollut vettä lattioilla rakennusaikana.
Taloudellisen loppuselvityksen pöytäkirjassa 17.6.2016 ei ole merkitty hyväksytyiksi kaikkia II-vaiheen puutteita. Merkinnät ovat urakoitsijan omia.
Rakennuttaja on pyytänyt kustannusarviot lattiapinnoilleen vaihdosta kahdelta eri toimijalta. Insinööritoimisto C:n arvion mukaan kustannus tulee olemaan 507.737 euroa (alv 0 %) ja D Oy:n arvion 525.483,87 euroa (alv 0 %).
B Oy:tä on useaan kertaan vaadittu korjaamaan matot. Myös haastehakemuksessa vaadittiin ensisijaisesti mattojen korjaamista. B Oy ei ole vaadittuja korjauksia tehnyt, joten vaatimus ei ole ennenaikainen.
Korkoa vaaditaan II-vaiheen taloudellisesta loppuselvityksestä 3.9.2015 lukien.
Urakkasopimuksen ja YSE 13 §:n perusteella rakennusselostus on etusijalla rakennuspiirustuksiin nähden.
- - -
VASTAUS VASTAKANTEESEEN
Vaatimukset
B Oy on vaatinut, että kanne hylätään ja A:n kunta velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta laillisine viivästyskorkoineen.
Perusteet
- - -
9. Lattiapinnoitteiden korjaaminen
Ongelma johtuu alapohjan kosteusrasituksesta ja A:n kunnan vastuulla olevasta suunnitteluvirheestä.
A:n kunta on pidättänyt sopimuksen ja YSE 1998 - ehtojen vastaisesti 100.000 euroa koskien II-vaiheen matonasennuksia. A:n kunta ei ole esittänyt kyseistä vaatimustaan koko kohteen vastaanottotarkastuksessa eikä myöskään koko kohteen taloudellisessa loppuselvityksessä. Oikeus vaatimuksen esittämiseen on menetetty (YSE 71.7 §).
Mattojen aluslaatan kosteusongelmat johtuvat koko II-vaiheen alustatilassa olevasta ylimääräisestä kosteudesta. Mikäli matot irtoavat alustastaan kahden vuoden käytön jälkeen, kyse ei ole enää mattoasennustyön virheestä. Saatujen tulosten mukaan lattiarakenteen kosteuspitoisuus on selvästi noussut kahden vuoden (2014-2016) aikana. 6.4.2018 tehdyt kosteusmittaukset osoittavat alapohjan alustilan ja koko alapohjarakenteen olevan märkä. Lattiamaton irtoamisen syynä on alapohjalaatan alla olevassa tilassa paikoitellen makaava vesi ja kauttaaltaan erittäin korkea kosteuspitoisuus. Tämä kastelee myös laatan. Mahdollisilla maton asennusvirheillä ei ole kokonaisuuden kannalta merkitystä, koska lattiamaton irtoamisen perimmäinen syy on alapohjan alapuolinen kosteus. Kohteen lämmitysjärjestelmä on purettu ja uudelleenrakennettu vaiheittain, tarvittaessa kohteessa on käytetty lisälämmittimiä.
II-vaiheen S-osan vastaanottotarkastuspöytäkirjaan on mattoasennusten osalta kirjattu puutteita. S-osan jälkitarkastuspöytäkirjassa 1.12.2014 ei ole huomautuksia mattotöiden vielä korjaamattomista puutteista. A-osan vastaanottotarkastuksessa ei ole kirjattuja mattoasennuksia koskevia puutteita. Koko kohteen vastaanottotarkastuspöytäkirjoihin ei ole kirjattu mattopuutteita. Mihinkään pöytäkirjaan ei ole vaadittu kirjattavaksi matoille vaadittavasta pidennetystä takuuajasta tai vaadittu hyvitystä suorittamattomista mattosaumauksista. Taloudellisen loppuselvityksen pöytäkirjan puutelistan kaikki puutteet, myös II-vaiheen mattoja koskevat, on merkitty korjatuiksi. Myöskään takuuajan välitarkastusta ei ole pyydetty suoritettavaksi, joten kohteessa ei ole enää mitään takuukorjauksia vaativia virheitä.
Siltä osin kuin kyse on urakoitsijan takuuvastuuseen kuuluvista virheistä, urakoitsija korjaa virheet takuuvastuunsa perusteella. Urakoitsija varaa näiltä osin oikeuden vaatia vaatimusten hylkäämistä ennenaikaisina/perusteettomina, mikäli sille ei annettaisi mahdollisuutta virheiden korjaamiseen.
- - -
KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU
- - -
Lattiapinnoitteiden korjaaminen (vastakannekohta 9)
Katselmuksessa tehtyjen havaintojen perusteella lattiamatto on ll-vaiheen alueella huonosti kiinni saumoistaan, matossa on pussimuodostumia, maton alla on pieniä kiviä tai muita epätasaisuuksia ja käytävien keskellä on osin harjanmallisia kohoumia. Virheitä on yleisilmeeltään koko ll-vaiheen alueella. Ongelmaa on yritetty korjata paikallisesti lämmittämällä, mutta siitä on jäänyt jälkiä. Lämmitysjäljet ovat olleet katselmuksessa havaittavissa.
Kumman osapuolen vastuulla lattiamaton virheet ovat?
- - -
II-vaiheen mattoasennuksen ongelmat johtuvat siten joko rakennusaikaisesta kosteussuojauksen ja lämmityksen laiminlyönnistä, liian kosteasta tasoitteesta, puutteellisesti tehdystä alustan tasoitustyöstä tai mattojen saumauksen laiminlyönnistä. Käräjäoikeuden ei ole tarpeen lausua, mistä mainituista seikoista johtuen mattoasennus on epäonnistunut. Joka tapauksessa mattoasennuksen ongelmat ovat B Oy:n vastuulla.
Onko kunnalla oikeus vaatia mattovirheistä rahallista korvausta?
Kunta on alun perin haastehakemuksessa vaatinut urakoitsijaa korjaamaan lattiamaton virheet 30.3.2018 mennessä. Tästä vaatimuksesta on luovuttu valmisteluistunnossa 8.10.2018. Pääkäsittelyssä kunnan vaatimus on ollut voimassa siinä muodossa kuin se on kirjoitettu vastakanteen vaatimuskohtaan 9. Kunta on pääkäsittelyssä vaatinut ainoastaan rahallista korvausta lattiamaton virheistä.
Asiassa on riidatonta, että kunta ei ole esittänyt rahamääräistä korvausvaatimusta lattiamaton virheistä koko kohteen vastaanottotarkastuksessa 2.6.2016 (V3) eikä taloudellisessa loppuselvityksessä 17.6.2016 (V4).
A:n kunta on esittänyt, että lattiamaton virheiden koko laajuus ei ole tarkastusajankohtina tai taloudellisissa loppuselvityksissä ollut vielä tiedossa. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä lattiamaton virheet ovat olleet kokonaisuudessaan rakennuttajan tiedossa viimeistään 15.6.2016 (V62). Lattiamaton virheisiin on vedottu aiemminkin esimerkiksi vastaanottotarkastuksessa 28.11.2014 (V8) ja rakennuttajan vastineessa 28.8.2015 (K3, liite 6). Kunnalla on siten ollut käytettävissään riittävät tiedot sille, että se olisi voinut esittää lattiamaton virheitä koskevat vaatimuksensa perusteeltaan vastaanottotarkastuksessa 2.6.2016 ja määrältään viimeistään taloudellisessa loppuselvityksessä 17.6.2016.
YSE 71 §:n 5c momentin mukaan tarkastuspöytäkirjaan on tehtävä merkinnät siitä, onko urakkaan kuuluvia velvollisuuksia jätetty suorittamatta tai missä määrin niitä ei ole suoritettu sopimuksen mukaisesti. Lisäksi pöytäkirjaan on merkittävä ainakin seuraavat seikat: urakoitsijan vastattavaksi katsottavat virheet sekä aika, jonka kuluessa ne on korjattava tai poistettava, sekä rahamäärä, joka pidätetään maksamatta olevasta urakkahinnan osasta, siksi kunnes virheet on korjattu tai poistettu.
YSE 73 §:n 3 momentin mukaan sopijapuolten on esitettävä toisiinsa kohdistuvien vaatimustensa määrät puhevaltansa menettämisen uhalla viimeistään taloudellisessa loppuselvitystilaisuudessa.
Rakennuttaja ei ole esittänyt vaatimustensa määrää II-vaiheen taloudellisessa loppuselvityksessä eikä edes koko kohteen vastaanottotarkastuksessa tai taloudellisessa loppuselvityksessä. Vaatimukset on yksilöitävä euromääräisinä viimeistään taloudellisessa loppuselvityksessä uhalla, että vaatimuksia ei enää myöhemmin voida ottaa huomioon (Liuksala – Stoor 2014, Rakennussopimukset, sivut 212-214). Rakennuttaja on siten menettänyt oikeutensa vaatia II-vaiheen lattiamaton virheistä rahallista korvausta. Vaatimus on hylättävä.
- - -
TUOMIOLAUSELMA
- - -
Vastakanne
B Oy velvoitetaan suorittamaan A:n kunnalle:
- koko kohteen viivästyssakkona 155.920 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 17.6.2016 lukien,
- III-vaiheen viivästyssakkona 23.388 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 30.12.2015 lukien,
- II-vaiheen viivästyssakkona 23.388 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 3.9.2015 lukien.
A:n kunnan pidättämä maksuerä nro 151 yhteensä 150.000 euroa on vähennettävä nyt tuomituista viivästyssakoista.
Lisäksi B Oy velvoitetaan suorittamaan A:n kunnalle:
- suunnitelmista poikkeavan kuuloeriön hyvityksenä 15.882 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 30.12.2015 lukien ja
- maksamatta olevista sähkölaskuista 357,36 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.8.2016 lukien.
Muilta osin asiassa esitetyt vaatimukset hylätään.
Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet laamanni Jorma Väyrynen, käräjätuomari Samuli Nyblom ja käräjätuomari Aleksi Rantanen
OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA
- - -
A:n kunnan valitus
Vaatimukset
A:n kunta on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomiota muutetaan siten, että sen käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän kanteen vaatimukset kohdissa 1-3 ja 9 hyväksytään kokonaisuudessaan, eli että B Oy velvoitetaan suorittamaan sille:
- - -
9. virheellisesti asennettujen ja viallisten lattiapinnoitteiden korjauskuluina ja vahingonkorvauksena 525.483,87 euroa laillisine viivästyskorkoineen 3.9.2015 lukien
- - -
Perusteet
- - -
Virheellisesti asennetut ja vialliset lattiapinnoitteet (kohta 9)
Käräjäoikeus on päätynyt oikeaan lopputulokseen siltä osin kuin se on katsonut, että lattiapinnoitteen virheet ovat olleet urakoitsijan vastuulla. Tältä osin rakennuttaja on viitannut käräjäoikeuden tuomion perusteluihin. Alapohjarakenteen vuoksi ei ole ollut teknisesti mahdollista, että kosteus olisi peräisin alapuolelta. Käräjäoikeus on kuitenkin virheellisesti päätynyt sellaiseen johtopäätökseen, että rakennuttaja olisi menettänyt oikeutensa vaatia korvausta virheellisestä työn suorituksesta.
Rakennuttajalla on ollut tiedossaan vain osa virheistä ennen vastaanottotarkastusta 2.6.2016 ja taloudellista loppuselvitystä 17.6.2016. Rakennuttaja on reklamoinut osan virheistä 15.6.2016 päivätyssä reklamaatiokirjeessä, joka on toimitettu urakoitsijalle taloudellisessa loppuselvityksessä. Urakoitsija ei ole taloudelliseen loppuselvitykseen mennessä käsitellyt reklamaatiota eikä esittänyt perusteltua vastausta siihen.
Lattiapinnoitteen korjaustyön kustannuksien selvittämiseksi on vaadittu korjaustyösuunnitelma ja kustannusarvio. Rakennuttaja on saanut korjausselostuksen ja kustannusarvion 19.4.2017. Kustannusten suuruus ei siten ole ollut rakennuttajan tiedossa vielä taloudellisessa loppuselvityksessä. Urakoitsija on lisäksi alkuperäisen työn suorittajana ollut tietoinen kustannusten määrästä, mikäli se laiminlyö velvollisuutensa korjata virheellinen työn tulos.
Taloudellisen loppuselvityksen päämääränä on saada aikaan kokonaisselvittely sopijapuolten välillä. Vastaanottotarkastuksen jälkeen nimenomaan urakoitsijalla on velvollisuus lähettää rakennuttajalle yksilöity lopputilitys kaikista sopijapuolten välisistä epäselvistä asioista. Lattiamattojen osalta tällaista merkintää ei ole II-vaiheen eikä koko kohteen lopputilityksissä.
Rakennuttaja on vaatinut YSE:n mukaisesti virheellisen suorituksen korjaamista taloudellisessa loppuselvityksessä. Rakennuttajalla ei siten ole ollut perusteita esittää arvioituja korjauskustannuksia. Urakoitsija on vasta loppuselvityksen jälkeen ilmoittanut, ettei se suorita korjausta. Rakennuttaja on vielä kanteensa nostamisen yhteydessä 24.8.2017 varannut urakoitsijalle tilaisuuden virheen korjaamiseen 30.3.2018 mennessä. Urakoitsija ei ole suorittanut korjauksia kyseiseen päivään mennessä. Rakennuttaja ei siten ole menettänyt oikeuttaan vaatia korvausta virheellisestä työsuorituksesta.
Käräjäoikeuden tuomion jälkeen on havaittu, että II-vaiheen rakenteisiin rakennusaikana päässyt kosteus ei ole päässyt haihtumaan eikä kuivumaan alaspäin rakenteessa olevan muovikalvon takia. Tasoitekerroksessa ja mattoliimassa on useissa kohdissa työterveyslaitoksen viitearvot ylittäviä pitoisuuksia TVOC-yhdisteitä ja 2-etyyli-1-heksanolipitoisuuksia, jotka viittaavat alkalisen kosteuden aiheuttamaan vaurioon. Kemiallinen hajoamisprosessi on käynnistynyt laajalta alueelta. Yhdisteitä on myös kohdissa, joissa ei ole tutkimushetkellä ollut poikkeavaa kosteutta. Koska kemiallinen hajoamisprosessi on alkanut laajemmalla alueella, alueelle aiheutuu myöhemmin sisäilmaongelma.
Laajennusosalla betoni on pehmeää/rapautunutta, mikä johtuu rakennusaikaisista olosuhteista. Kosteus on siirtynyt ylöspäin tiiviin lattiapinnoitteen alapintaan pyrkiessään tasaantumaan kuivaan sisäilmaan. Lattiapinnoitteen alla ja betonilaatassa on koko alueella edelleen päällystettävyyskelpoisuuden ylittäviä suhteellisen kosteuden arvoja. Koska kosteus ei pääse haihtumaan pinnoitteen alta, alueelle syntyy mikrobikasvustoa, kun betonin ja tasoitteen alkalisuus on vähentynyt riittävästi.
Käräjäoikeuden tuomion jälkeen tehdyissä havainnoissa on ollut kysymys samasta virhekokonaisuudesta kuin kanteessa, joten rakennuttajalla on YSE:n mukaan oikeus vedota näihin havaintoihin.
Rakennuttajalla on joka tapauksessa oikeus vedota uusiin havaintoihin, koska urakoitsija on laiminlyönyt sovitun laadunvarmistuksen olennaisella tavalla ja virheet ovat seurausta urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä.
B Oy:n vastaus
Vaatimukset
B Oy on vaatinut, että A:n kunnan valitus hylätään ja että A:n kunta velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta laillisine viivästyskorkoineen.
Perusteet
- - -
Virheellisesti asennetut ja vialliset lattiapinnoitteet (kohta 9)
Käräjäoikeus on päätynyt oikeaan lopputulokseen, kun se on katsonut, että rakennuttaja ei ole menetellyt YSE 71 ja 73 §:ien mukaisesti ja se on siten menettänyt oikeutensa esittää korvausvaatimuksen II-vaiheen mattotöiden osalta.
Rakennuttaja on ollut tietoinen väitetyistä mattoon kohdistuvista virheistä jo vuonna 2014. Kyseisistä mattovirheistä ei ole mainintaa II-vaiheen jälkitarkastuspöytäkirjassa 1.12.2014 eikä kohteessa ole pidetty urakkaohjelman mukaista välitarkastusta. Koko kohteessa ei siten ole ollut korjattavia puutteita tai virheitä. Rakennuttaja ei ole myöskään ilmoittanut pidättävänsä maksuposteja väitetyn virheen johdosta. Rakennuttaja on ainoastaan ilmoittanut tarkkailevansa asiaa ja vaatinut korjauksia suoritettavaksi. Urakoitsija on takuuaikana korjannut irronneita mattosaumoja ja maton kupruja, vaikka ne eivät ole johtuneet sen työvirheistä.
Mattojen väitetyt virheet ovat johtuneet yksinomaan korjaamatta jätetystä alapohjan kosteusongelmasta, joka on kuulunut rakennuttajan vastuulle. Rakennuttaja on jättänyt urakoitsijan korjausehdotuksista piittaamatta koko II-vaiheen alapohjalaatan alla olevan ryömintätilan korjaamatta. Kyseinen tila on lämpöeristämätön, ja tilassa on läpi vuoden 100 prosentin suhteellinen kosteus. Lisäksi se on nousuveden aikoina sekä keväisin että syksyisin avoveden osin valtaama.
Sopimuksen mukaan vanhoja lattioita ei olisi kuulunut tasoittaa lainkaan. II-vaiheen erillisurakasta on kuitenkin aiheutunut koko II-vaiheen saneerausosastolle lattioiden tasoitustarve. Tällä tasoituksella ei ole aiheutettu lattian epätasaisuutta. Kysymyksessä on pääosin noin 50 vuotta sitten tehty lattia. Lattian mahdollinen epätasaisuus on peräisin jo tuolta rakennusajalta. Tasoitus on suoritettu vastaavalla tavalla I- ja IV-vaiheissa, joissa ei ole ilmennyt vastaavia ongelmia.
Lattian kosteusongelma ei ole voinut johtua liian märästä pintabetonista tai tasoitteen liian märästä vesisementtisuhteesta. Kaikki mattosaumojen irtoamiset ja kupruilut ovat ilmenneet saneerausalueella, jonka betonilattiat on valettu ja tasoitettu lähes 50 vuotta sitten. Rakenteet ovat käytännössä varmuudella kuivia ja vesitiiviitä. Ainoa mahdollinen rakenteen kostuminen on voinut tapahtua diffuusiona, jos rakenne on jatkuvasti tekemisissä kosteuden kanssa.
Maton virheet eivät ole myöskään voineet johtua väitetystä urakoitsijan kosteuden- ja lämmönhallinnan laiminlyönnistä. Kysymys on ollut 50 vuotta kuivuneista rakenteista, jotka eivät ole vaatineet minkäänlaista kosteuden hallintaa ja väliaikaista lämmitystä. Tällaisille toimenpiteille ei ole muutoinkaan ollut tammi-huhtikuun välillä tarvetta, koska alapohjan korjaussuunnittelun aikana ei ole voitu tehdä mitään sisäpuolisia töitä. Väliaikaiset lämmittimet ovat silti olleet kohteessa kaiken aikaa silloin, kun olemassa oleva lämmitysjärjestelmä on ollut poistettuna käytöstä. Pinnoituslupa on saatu, kun alapohjalaatan alustan ja itse laatan kosteus oli ulkoilman lämmetessä kuivunut asennustyön edellyttämään kosteuteen. Väitetyistä laiminlyönneistä ei ole myöskään mainintaa työmaapöytäkirjoissa tai työmaakokouspöytäkirjoissa ennen urakan riitauttamista.
- - -
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
- - -
Virheellisesti asennetut lattiamatot (vastakanteen kohta 9)
Kysymyksenasettelu
Rakennuttaja on katsonut, että lattiamatoissa ilmenevät virheet ovat johtuneet urakoitsijan virheellisestä työsuorituksesta, jossa tasoite ja lattiapinnoitteet on asennettu liian kostealle pintabetonilaatalle tai jossa lattiapinnoitteen tasoitteen vesisementtisuhde on sisältänyt liikaa vettä. Lisäksi rakennuttaja on katsonut, että pintabetonilaatan kosteus on aiheutunut urakoitsijan rakennusaikaisen kosteuden- ja lämmönhallinnan laiminlyönnistä.
Urakoitsija on katsonut, että lattiamattojen virheet ovat seurausta korjaamatta jääneestä alapohjasta, josta kosteus pääsee nousemaan rakenteiden kautta mattojen alapintaan. Urakoitsija on lisäksi katsonut, että rakennuttaja on joka tapauksessa menettänyt oikeutensa vaatia virheiden johdosta vahingonkorvausta, sillä se ei ole esittänyt tätä koskevaa määrällistä vaatimusta viimeistään koko kohteen taloudellisessa loppuselvityksessä.
Asiassa on siten asianosaisten väitteiden johdosta arvioitava, ovatko II-vaiheen lattiamatoissa havaitut virheet johtuneet urakoitsijan rakennusaikaisen kosteuden- ja lämmönhallinnan laiminlyönnin johdosta aiheutuneesta pintabetonilaatan liiallisesta kosteudesta tai työvirheestä lattiapinnoitteen asennuksessa, vai II-vaiheen alueen alapohjasta nousevasta kosteudesta.
Rakennuttaja on vaatinut lattiamatoissa havaittujen virheiden ja puutteiden korjaamista ainakin II-vaiheen S-osan vastaanottotarkastuksessa 28.11.2014, II-vaiheen taloudellisessa loppuselvityksessä 3.9.2015, vastaanottotarkastuksessa 2.6.2016 sekä koko kohteen taloudellisessa loppuselvityksessä 17.6.2016 (V8, K3/V9, K29/V3, K4/V4). Lisäksi rakennuttaja on 15.6.2016 erikseen reklamoinut (V62) lattiapinnoitustöistä sekä niihin liittyneiden virheiden korjauksista ja korjaamatta jättämisestä. Reklamaatio on koskenut lattiamattojen saumauksia, epäonnistuneita korjausyrityksiä ja niistä jääneitä jälkiä, pussimuodostumia sekä lattiapinnoitteiden epätasaisuuksia ja niiden alle jääneitä kiviä. Myös reklamaatiossa on vaadittu korjaamaan kyseiset asennusvirheet.
Kysymys on edellä mainitulla perusteella ollut keskeisiltä osin rakennusaikana havaittavasta työn tuloksen virheellisyydestä, vaikka lattiamatoista myöhemmin havaitut kemialliset muutokset eivät ole olleet tuolloin vielä rakennuttajan tiedossa. Erillisen todistustaakkaa koskevan säännöksen puuttuessa lattiamattojen virheistä johtuvaan vahingonkorvausvaatimukseen on perusteltua soveltaa vakiintuneita vahingonkorvausoikeudellisia periaatteita. Rakennuttajan on siten osoitettava vahinko, sopimukseen perustuvien velvollisuuksien täyttämättä jättäminen sekä näiden välinen syy-yhteys. Mikäli rakennuttaja täyttää sille asetetun todistustaakan, urakoitsijan on vastuun välttääkseen osoitettava, että vahinko ei ole aiheutunut sen tuottamuksesta.
Asiassa on lisäksi arvioitava, onko rakennuttaja menettänyt oikeutensa vahingonkorvaukseen, kun se ei ole esittänyt rahamääräistä vaatimusta viimeistään urakan taloudellisessa loppuselvityksessä, vaan se on vahingonkorvauksen sijaan vaatinut urakoitsijaa korjaamaan II-vaiheen lattiapinnoitteet.
Lattiapinnoitteista tehdyt havainnot
Riidatonta on, että II-vaiheessa asennetuista lattiamatoista on irronnut saumoja ja että niissä on ollut kupruja ja pussimuodostumia. Hovioikeus on tehnyt katselmuksessa lattiamatoista vastaavia havaintoja kuin käräjäoikeuden tuomion sivulle 45 on kirjattu.
- - -
Hovioikeus toteaa johtopäätöksenään edellä selostetusta todistelusta, että alapohjassa ilmenevää kosteutta ei ole pidettävä kyseiselle rakennetyypille poikkeuksellisena, eivätkä alapohjan kosteusolosuhteet sellaisenaan osoita pintabetonilaattaan ja lattiamattojen alapintaan muodostuneen kosteuden nousevan rakenteista. Esitetyn todistelun perusteella ei kuitenkaan voida poissulkea sitä, etteikö kapillaarinen kosteus voisi nousta rakenteita pitkin alapohjan yläpuoliseen tilaan, mikäli rakenteen vesihöyryvastus on riittävän pieni.
Vastuu peruskorjausosalla havaituista virheistä
- - -
Edellä mainituin perustein urakoitsija ei ole vastuussa lattiamatoissa peruskorjausosalla ilmenneistä kosteuden aiheuttamista vaurioista. Hovioikeuden katselmuksessa tekemien havaintojen perusteella lattiamattojen epätasaisuuksia ja pinnoitteiden alle jääneitä pieniä kiviä ei ole pidettävä niin merkityksellisinä virheinä, että ne edellyttäisivät lattiamattojen uudelleen asentamista, eikä perustetta vahingonkorvauksen tuomitsemiseen peruskorjausosalta myöskään näiltä osin ole.
Vastuu laajennusosalla havaituista virheistä
- - -
Edellä mainituilla perusteilla asiassa on tullut näytetyksi, että urakoitsija on laiminlyönyt urakkasopimuksen mukaisen laadunvarmistuksen ja asentanut pinnoitteet laajennusosalla liian märälle betonille. Urakoitsija ei ole näyttänyt, että se olisi toiminut tältä osin huolellisesti. Urakoitsija on siten vastuussa laajennusosalla ilmenneistä, lattiapinnoitteiden alle betonista tiivistyneen kosteuden aiheuttamista vaurioista.
Rakennuttajan puhevalta
Riidatonta on, että rakennuttaja ei ole esittänyt euromääräistä vahingonkorvausvaatimusta II-vaiheen mattoasennuksessa ilmenneistä virheistä. Rakennuttaja on 17.6.2016 toimitetussa koko kohteen taloudellisessa loppuselvityksessä (K4/V4) vaatinut urakoitsijaa korjaamaan II-vaiheen virheelliset mattoasennukset pohjatöineen. Rakennuttaja on liittänyt vastineeseensa 15.6.2016 päivätyn reklamaation mattoasennuksissa havaituista virheellisyyksistä. Reklamaatiossa rakennuttaja on edellyttänyt, että urakoitsija käsittelee reklamaation ja tekee korjaustyötä koskevan suunnitelman aikatauluineen sekä suorittaa korjaustyöt hyväksytysti. Lisäksi rakennuttaja on 2.6.2016 toimitetussa vastaanottotarkastuksessa (K29/V3) vaatinut urakoitsijaa korjaamaan muun muassa II-vaiheen S- ja A-osien päivitetyistä puuteluetteloista (V52 ja V53) ilmenevät virheet ja puutteet. Mainituissa puuteluetteloissa on mainintoja lattiamatoissa havaituista virheistä. Rakennuttaja on tällöin ehdottanut, että virheet ja puutteet suoritetaan hyväksytysti 30.6.2016 mennessä.
YSE 73 §:n 3 kohdan mukaan sopijapuolten on esitettävä toisiinsa kohdistuvien vaatimustensa määrät puhevaltansa menettämisen uhalla viimeistään loppuselvitystilaisuudessa. Menetysseuraamus ei kuitenkaan koske sellaisia vaatimuksia, joista on määrältään aikaisemmin sovittu.
Taloudellista loppuselvitystä koskevien määräysten tarkoituksena on, että kaikki urakkasopimukseen perustuvat vaatimukset puolin ja toisin esitetään ja selvitetään lopullisesti samassa menettelyssä. Loppuselvityksen päämääränä on saada aikaan kokonaisselvittely sopijapuolten välillä. Loppuselvityksessä täsmentyy, miltä osin osapuolten toisiinsa kohdistamat vaatimukset ovat kokonaisuutena huomioon otettuina riitaisia ja miltä osin riidattomia (ks. KKO 2017:14, kohdat 24 ja 25 sekä niissä mainitut ratkaisut).
Urakoitsija ei ole taloudellisessa loppuselvityksessä ottanut kantaa rakennuttajan 2.6.2016 mennessä esittämiin virhe- ja puuteluetteloiden mukaisiin korjausvaatimuksiin. Vaikka urakoitsija on taloudelliseen loppuselvitykseen mennessä kiistänyt vastuunsa alapohjan kosteuden mahdollisesti sisätiloille aiheuttamista vaurioista (K4/V4, liite 1), asiassa on jäänyt selvittämättä, että urakoitsija olisi ennen taloudellista loppuselvitystä kieltäytynyt rakennuttajan vaatimista korjaustoimenpiteistä ilmoittamansa vastuuvapauden perusteella. Urakoitsija on vasta 31.7.2016 päivätyssä kirjeessään (K6) kieltäytynyt ryhtymästä rakennuttajan reklamaatiossa vaatimaan korjaustyön suunnitteluun ja esittänyt virheellisen mattoasennuksen johtuvan alapohjan aiheuttamasta kosteudesta.
Sopimusvelvoitteet on pääsäännön mukaan ensisijaisesti täytettävä sovitun mukaisesti. Tähän nähden on johdonmukaista, että sopimusrikkomukseen vetoavalla osapuolella on yleensä sekä oikeus edellyttää virheen korjaamista että velvollisuus varata sopimuskumppanilleen tilaisuus virheen oikaisemiseen ennen muiden sopimusrikkomukseen perustuvien vaatimusten esittämistä. Virheen oikaisu muita sopimusrikkomuksen seurauksia edeltävänä vaihtoehtona perustuu usein lakiin tai sopimusehtoon. On usein myös sopimusrikkomukseen vetoavan osapuolen edun mukaista vaatia ensi vaiheessa juuri virheen oikaisua. Muiden sopimusrikkomuksen seuraamusten vaatiminen tulee ajankohtaiseksi vasta, jos käy ilmi, että sopimusta rikkonut osapuoli ei ryhdy oikaisutoimiin tai että oikaisutoimet eivät ole riittäviä virheen haitallisten vaikutusten poistamiseksi (KKO 2019:88, kohta 16).
YSE 73 §:n 3 kohta ei sanamuotonsa mukaan edellytä, että vaatimus tulee esittää nimenomaan rahamääräisenä, vaikka tätä voidaan pitää ehdon tavanomaisena tulkintana. Luontoissuoritusta vaadittaessa velvoite vaaditaan täytettäväksi alkuperäisen laatunsa mukaisena. Pääsääntöisesti velallinen voi ilman eri ilmoitusta varautua siihen, että oikaisua vaativa velkoja esittää lakiin tai sopimusehtoihin perustuvan korvausvaatimuksen, jos vaadittuja suorituksen oikaisutoimia ei tehdä. Suoritusvirheestä tietoinen velallinen voi virheen oikaisua koskevan vaatimuksen perusteella yleensä arvioida myös mahdollisen korvausvelvollisuuden määrän. Urakkasopimus on sopimustyyppinä sellainen, että urakoitsijalla on usein asiantuntemuksensa perusteella rakennuttajaa paremmat edellytykset arvioida tarpeellisten oikaisutoimenpiteiden sisältö ja niistä aiheutuvat kustannukset (ks. KKO 2019:88, kohta 22).
Urakoitsijan suhtautuminen rakennuttajan esittämään virheen oikaisuvaatimukseen on jäänyt epäselväksi vielä kohteen taloudellisessa loppuselvityksessä. Rakennuttajalla ei siten ole ollut perustetta ryhtyä vielä tuossa vaiheessa selvittämään lattiamattojen korjaamisesta mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia. Ei ole myöskään pidettävä perusteltuna, että urakoitsija voisi välttää mahdollisen korvausvastuun ainoastaan kiistämällä oikea-aikaisesti esitetyn virheen oikaisuvaatimuksen taloudellisen loppuselvityksen jälkeen, kun se ei itse ole taloudellisessa loppuselvityksessä ottanut selvästi kantaa vaatimukseen. Kun lisäksi otetaan huomioon se, että urakoitsijalla on ollut rakennuttajan esittämän oikaisuvaatimuksen perusteella edellytykset arvioida korjaustyöstä aiheutuvien kustannusten määrä, hovioikeus katsoo, että taloudellisessa loppuselvityksessä uudistettua vaatimusta virheellisen asennuksen korjaamisesta on pidettävä YSE 73 §:n 3 kohdan mukaisesti riittävänä puhevallan säilyttämiseksi.
Rakennuttaja on reklamoinut mattovirheistä ja vaatinut suoritusvelvollisuuden täyttämistä. Rakennuttaja on urakoitsijan 31.7.2016 päivätyn kirjeen jälkeen edelleen vaatinut lattiamattojen asennusten korjaamista (V26). Urakoitsijalle ei siten ole voinut syntyä myöskään perusteltua käsitystä siitä, että rakennuttaja ei enää vetoa sopimusrikkomukseen tai olisi luopunut vaatimasta korvausta, mikäli urakoitsija ei täytä suoritusvelvollisuuttaan.
Edellä mainituin perustein hovioikeus katsoo, että rakennuttaja ei ole menettänyt oikeuttaan vaatia urakoitsijalta rahamääräistä korvausta virheen oikaisun sijaan, ja urakoitsija on vastaavasti velvollinen korvaamaan rakennuttajalle II-vaiheen laajennusosan lattiamattojen korjaamisesta aiheutuvat kustannukset.
Korvattavan vahingon määrä
- - -
Hovioikeus on arvioinut II-vaiheen laajennusosan 209,5 neliömetrin huonealan virheellisesti asennettujen ja viallisten lattiapinnoitteiden kohtuullisiksi korjauskustannuksiksi 45.000 euroa, jossa määrässä on otettu huomioon myös työmaakulut.
- - -
Tuomiolauselma
Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:
- - -
B Oy velvoitetaan korvaamaan A:n kunnalle II-vaiheen laajennusosalla virheellisesti asennettujen ja viallisten lattiapinnoitteiden korjauskuluina ja vahingonkorvauksena 45.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 3.9.2015 lukien.
Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
Asianosaisten oikeudenkäyntikuluvaatimukset hovioikeudesta hylätään.
Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Annette Laukkonen, Pasi Vihla ja Timo Saranpää. Valmistelijana on ollut hovioikeuden esittelijä Heidi Grönholm.
Ratkaisu on yksimielinen.
B Oy on hakenut valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.
Korkein oikeus on myöntänyt asiassa valitusluvan (VL:2022-39) ja ratkaissut asian ennakkopäätöksellään KKO:2023:29.
Lainvoimainen.