VaaHO:2021:3

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Konkurssin tehnyt yrittäjä, joka oli vailla tuloja, vaati sakon muuntorangaistuksen tuomitsemista laissa säädettyä lyhyemmäksi. Sakotetun taloudellisia olosuhteita ja elatusvelvollisuutta sekä toisaalta muuntorangaistuksen tarkoitusta ja rangaistusjärjestelmän uskottavuutta punnittuaan hovioikeus katsoi, että muuntorangaistuksen lyhentämiselle oli edellytykset. Arvioinnissa otettiin huomioon myös lievemmän lain periaate sakon muuntosuhteen muututtua käräjäoikeuden ratkaisun antamisen jälkeen vastaajalle edullisemmaksi. Ks. KKO 1993:110.

ETELÄ-POHJANMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 8.12.2020 ASIASSA MR 20/225

Syyttäjä B

Vastaaja A

Asia Muuntorangaistuksen määrääminen

TUOMIOLAUSELMA

Muunnettavana olevan 60 päiväsakon sijasta kaksikymmentä (20) päivää vankeutta.

Perustelut

Vastaaja on toimittanut käräjäoikeudelle 7.12.2020 lausuman, jossa vastaaja on pyytänyt, että käräjäoikeus määräisi muuntorangaistuksen säädettyä lyhyemmäksi, 4 päivän mittaiseksi rikoslain 2 a luvun 5 §:n 5 momentin perusteella. Muunnettavana oleva 2.640 euron suuruinen sakko on tuomittu Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudessa 29.10.2019. Päiväsakkoja on tuomittu 60 ja päiväsakon rahamääräksi on vahvistettu 44 euroa.

Vastaaja on lausuman mukaan toiminut yrittäjänä X Oy -nimisessä yhtiössä, mutta yritys on asetettu konkurssiin vuonna 2018, minkä myötä hakija on menettänyt toimeentulonsa. Tämän jälkeen vastaaja on ollut vain satunnaisesti yhteensä pari kuukautta töissä, tulonaan muutoin työttömyyskorvaus. Vastaaja on nyt ollut vangittuna lokakuun lopulta 2020 lukien, eikä hänellä ole mitään tuloja. Vastaajalla on vaimo, yksi alaikäinen lapsi sekä pian syntyvä toinen lapsi, jonka laskettu aika on ollut 6.12.2020.

Lausumassaan vastaaja vetoaa siihen, että sakko on määritelty hänen sellaisten vanhojen tulojensa perusteella, jollaisia hänellä ei enää ole. Sakon maksamatta jättäminen ei johdu maksuhaluttomuudesta vaan maksukyvyttömyydestä eikä sakon taustalla olevien tulojen määrä lainkaan vastaa vastaajan nykyistä taloudellista tilannetta. Lausumassa viitataan myös korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO:1993:110. Vastaajan näkemyksen mukaan muuntorangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana vastaajan henkilökohtaiset olosuhteet huomioiden.

Rikoslain 2 a luvun 5 §:n 5 momentin mukaan tuomioistuin voi 6 §:n l momentissa tai 7 §:ssä mainituilla perusteilla määrätä muuntorangaistuksen tässä pykälässä säädettyä lyhyemmäksi, kuitenkin vähintään neljäksi päiväksi. Rikoslain 2 a luvun 6 §:n l momentin mukaan tuomioistuin voi jättää muuntorangaistuksen määräämättä, jos 1) sakkoon johtanutta rikosta sen haitallisuus huomioon ottaen on kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä, 2) sakkoon johtanut rikos on tehty alle 18-vuotiaana tai 3) muuntorangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana ottaen huomioon sakotetun henkilökohtaiset olosuhteet, rikoksesta hänelle aiheutuneet muut seuraukset, sosiaali- ja terveydenhuollon toimet tai muut seikat.

Vastaaja on istunnossa vedonnut siihen, että sakko on määrätty vuoden 2018 verotietojen mukaan, jolloin päiväsakon rahamäärä on liian suuri verrattuna todelliseen tilanteeseen. Vastaajan kertoman mukaan hän ei ole saanut ratkaisusta tietoa valitusajan kuluessa sen vuoksi, ettei ole enää asunut osoitteessa, jonne ratkaisu on toimitettu. Käräjäoikeus toteaa, että ko. ratkaisu on lainvoimainen, ja katsoo, ettei asiassa ole esitetty selvitystä, jonka mukaan muuntorangaistusta olisi pidettävä kohtuuttomana. Ottaen huomioon muuntorangaistuksen pituuden ja sen seikan, että vastaaja on tällä hetkellä tutkintavankeudessa epäiltynä useista eri rikoksista, käräjäoikeus katsoo, että näissä oloissa muuntorangaistusta ei ole pidettävä kohtuuttomana. Näin ollen vastaaja määrätään syyttäjän vaatimuksen mukaiseen muuntorangaistukseen.

Lainkohdat

Rikoslaki 2 a luku 4 §, 5 § ja 6 §

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut: käräjänotaari Pauliina Haapasaari.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Valitus

A on pyytänyt, että hänelle määrätty muuntorangaistus alennetaan neljään päivään vankeutta.

Sakkorangaistus on määrätty lokakuussa 2019 A:n aikaisempien tulojen perusteella. Hänen yrityksensä on asetettu konkurssiin vuonna 2018 ja vuonna 2019 hän on tosiasiallisesti ollut vailla tuloja. Tällä hetkellä A on vangittuna, eikä hänellä ole mitään tuloja. Hänellä on huollettavana kaksi alaikäistä lasta. Sakon maksamatta jääminen ei ole johtunut maksuhaluttomuudesta vaan maksukyvyttömyydestä (KKO 1993:110).

Vastaus

Syyttäjä on lausunut, että muuntorangaistus voidaan alentaa 15 päivään vankeutta, ja vaatinut, että valitus enemmälti hylätään.

Käräjäoikeuden päätös on oikea. 1.1.2021 voimaan tulleen lakimuutoksen vuoksi voidaan kuitenkin käyttää lievempää muuntosuhdetta (HE 178/2018 vp s. 20) ja alentaa muuntorangaistuksen pituus 15 päivään nykyisin voimassa olevan muuntosuhteen mukaisesti.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Rikoslain 2 a luvun 6 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi jättää muuntorangaistuksen määräämättä, jos muuntorangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana ottaen huomioon sakotetun henkilökohtaiset olosuhteet tai terveydentila, sakotetun osallistuminen sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteisiin, tai sakotetulle muusta rikoksesta tuomittu vankeusrangaistus tai yhdyskuntaseuraamus. Samoilla perusteilla tuomioistuin voi rikoslain 6 luvun 5 §:n 5 momentin mukaan määrätä muuntorangaistuksen tuossa pykälässä säädettyä lyhyemmäksi, kuitenkin vähintään neljäksi päiväksi.

Vuoden 2021 alusta voimaan tulleen lain 603/2019 esitöissä on todettu yleisenä tavoitteena, että muuntorangaistuksen käytön tulisi olla mahdollisimman vähäistä eikä se saisi seurata yksinomaan henkilön varattomuudesta. Muuntorangaistuksella tavoiteltavan erityisestävän vaikutuksen säilyttämiseksi muuntorangaistuksen tulisi kohdistua vain sellaisiin henkilöihin, jotka välttelevät sakkonsa maksua tai eivät piittaa lain kielloista ja käskyistä, vaan syyllistyvät esimerkiksi jatkuvasti lieviin omaisuusrikoksiin. Sakon muuntorangaistuksen tulee aina olla viimesijainen vaihtoehto. Järjestelmän uskottavuuden kannalta on kuitenkin välttämätöntä, että muuntorangaistusta voidaan käyttää sellaisissa tapauksissa, joissa sakotetun oma toiminta osoittaa piittaamattomuutta sakkorangaistuksesta (HE 178/2018 vp s. 12).

Valituksessa viitatussa ennakkopäätöksessä KKO 1993:110 muuntorangaistuksen määrää alennettiin, koska sakkojen maksamatta jääminen oli johtunut osittain maksuhaluttomuudesta. Liikkeenharjoittajana toiminut vastaaja ei ollut osoittanut, että hänen taloudelliset olonsa ennen työttömyyttä ja konkurssista seuranneita vaikeuksia olisivat olleet esteenä sakkojen maksamiselle. Sen sijaan vastaajan myöhemmät taloudelliset olosuhteet olivat erityinen syy määrätä muuntorangaistus säädettyä lyhyempänä.

Hovioikeus toteaa, että muunnettavana olevien päiväsakkojen määrä, 60, ei ole erityisen suuri (vrt. KKO 2005:49). Sakkorangaistus on tuomittu 29.10.2019 huumausaineen käyttörikoksesta ja ampuma-aserikoksesta. Kysymys ei ole myöskään niin useista rikoksista kuin esimerkiksi ennakkopäätöksessä KKO 1993:110. Yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitämiselle ja rangaistusjärjestelmän uskottavuudelle ei siten voida antaa nyt arvioitavassa asiassa samanlaista merkitystä kuin viimeksi mainitussa ennakkopäätöksessä.

Tuomittua sakkoa ei sakkorekisteriotteen mukaan ole maksettu osaksikaan. A on ilmoittanut olleensa tosiasiallisesti varaton jo silloin, kun sakot on tuomittu, eikä tätä ilmoitusta ole ilmennyt aihetta epäillä hänen ilmoittamiensa tietojen perusteella. Päiväsakon rahamäärä, 44 euroa, on huomattavasti suurempi kuin 6 euron vähimmäismäärä. A:n taloudelliset olosuhteet ja elatusvelvollisuus puoltavat lyhyemmän muuntorangaistuksen määräämistä. Hovioikeus katsoo näitä seikkoja punnittuaan, että asiassa on edellytykset määrätä muuntorangaistus säädetyllä muuntosuhteella laskettua lyhyemmäksi.

Koska nykyisen rikoslain 2 a luvun 5 §:n 1 momentin mukainen muuntosuhde on vastaajan kannalta edullisempi, se tulee hovioikeudessa sovellettavaksi lievemmän lain periaatteen mukaisesti (HE 178/2018 vp s. 20). Jo muuntorangaistuksen lähtökohtainen pituus olisi siten tuomittua lyhyempi, 15 päivää. Tämä huomioon ottaen valitus hyväksytään ja muuntorangaistus lyhennetään neljään päivään vankeutta.

Päätöslauselma

Muutos käräjäoikeuden päätökseen: Muunnettavana olevien 60 päiväsakon sijasta määrätään neljä päivää vankeutta.

Valtion varoista maksetaan asianajaja Y:lle A:n avustamisesta hovioikeudessa ilmoitetun 3,5 tunnin ajankäytön perusteella palkkiona 385 euroa ja arvonlisäverona 92,40 euroa eli yhteensä 477,40 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet: hovioikeudenneuvos Petteri Korhonen, hovioikeudenneuvos Ulla Maija Hakomäki ja asessori Jurkka Jämsä.

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.

+