VaaHO:2021:6

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Riita-asioissa noudatettava määräämisperiaate ei estänyt arvioimasta kysymystä vuoroasumisesta viran puolesta, kun sille oli painavat perusteet lasten edun vuoksi. Varattuaan vanhemmille tilaisuuden lausua kysymyksestä hovioikeus päätti ratkaisusta tarkemmin ilmenevin perustein, että lapset asuvat vuoroviikoin kummankin vanhempansa luona.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Keski-Suomen käräjäoikeuden päätös 21.9.2020 nro 3617

Asia Lapsen huolto/tapaamisoikeus

Hakijat ja asiaan osalliset A ja B

Lapset, joita asia koskee C ja D

SELOSTUS ASIASTA

Riidaton tausta

A:lla (äiti) ja B:llä (isä) on kaksi yhteistä alaikäistä lasta, C (s. 2009) ja D (s. 2012). Vanhempien avoliitto on päättynyt eroon helmikuussa 2018. Lapset ovat vanhempien yhteisessä huollossa ja ovat vanhempien erosta lähtien asuneet vuoroviikoin kummankin vanhemman luona, virallinen asuminen on ollut isän luona. Lasten asumisesta tai tapaamisoikeudesta ei ennestään ole ollut tuomioistuimen päätöstä tai vahvistettua sopimusta.

***

A:n hakemus ja lausuma

Vaatimukset

Huolto

Äiti on vaatinut ensisijaisesti, että lapset määrätään yksin hänen huoltoonsa, jolloin isälle voidaan myöntää tietojensaantioikeus lasten asioista.

Toissijaisesti äiti on vaatinut, että lasten määrätään jäävän vanhempien yhteiseen huoltoon työnjakomääräyksin siten, että äidillä on oikeus yksin päättää lasten terveydenhuollosta ja sairauksien hoidosta, ulkomaille tehtävistä matkoista ja niitä varten tarvittavien matkustusasiakirjojen hankkimisesta ja lasten omaisuuden hoidosta. Isälle voidaan myöntää tietojensaantioikeus kaikista niistä asioista, joista äidillä on oikeus yksin päättää.

Äiti on vastustanut isän vaatimusta huollosta.

Asuminen

Äiti on vaatinut, että lapset määrätään asumaan hänen luonaan.

Äiti on vastustanut isän vaatimusta asumisesta.

Tapaamisoikeus

Äiti on vaatinut ensisijaisesti, että lapsilla vahvistetaan olevan oikeus tavata isää seuraavasti:
- Parillisten viikkojen viikonloppuina torstaista klo 17 maanantaihin klo 17.
- Parillisina vuosina koulujen talvilomalla ja parittomina vuosina syyslomalla loman aloittavasta perjantaista klo 17 seuraavaan perjantaihin klo 17.
- Koulun kesälomalla lapset viettävät vuoroviikot vanhempiensa kanssa siten, että he ovat parittomina viikkoina isän luona ja parillisina äidin luona, vaihdot tapahtuvat maanantaisin klo 17.
- Joulun ja uudenvuoden ajan koulujen loman aloittavasta päivästä klo 17 loman päättävään päivään klo 17 lapset viettävät vanhempiensa luona puoliksi siten, että parittomina vuosina loman alkupuoli vietetään äidin luona ja loppupuoli isän luona ja parillisina vuosina alkupuoli isän luona ja loppupuoli äidin luona. Vaihto tapahtuu loman keskimmäisenä päivänä, tai jos päiviä on parillinen määrä, lähempänä joulua olevana päivänä klo 17.
- Lapset viettävät muista tapaamisista riippumatta äitienpäivä viikonlopun äidin luona lauantaista klo 17 sunnuntaihin klo 17 ja isänpäiväviikonlopun vastaavasti isän luona.

Äiti on vaatinut toissijaisesti, että lapsilla vahvistetaan olevan oikeus tavata isää seuraavasti:
- Parillisten viikkojen keskiviikosta koulun päättymisestä seuraavaan maanantaihin koulun alkamiseen.
- Koulun kesälomalla vuoroviikoin loman ensimmäisestä keskiviikosta lukien, vaihdot tapahtuvat keskiviikkoisin klo 13.
- Koulun joululomalla vuoroviikoin loman ensimmäisestä keskiviikosta lukien koulun alkamiseen saakka, vaihdot tapahtuvat keskiviikkoisin klo 13. Kuitenkin joululomalla lapset ovat jouluaatonaattona klo 10-19 sen vanhemman luona, jonka luona he eivät ole sitä viikkoa, jolloin jouluaatto on.
- Lapset viettävät muista tapaamisista riippumatta äitienpäiväviikonlopun äidin luona lauantaista klo 18 sunnuntaihin klo 18 ja isänpäiväviikonlopun vastaavasti isän luona.

***

Äiti on vastustanut isän vaatimusta tapaamisoikeudesta.

***

B:n lausuma ja hakemus

Vaatimukset

Huolto

Isä on vastustanut äidin vaatimusta huollosta.

Isä on vaatinut, että lapset määrätään yksin hänen huoltoonsa. Äidille voidaan myöntää tietojensaantioikeus lasten asioista.

Asuminen

Isä on vastustanut äidin vaatimusta asumisesta.

Isä on vaatinut, että lapset määrätään asumaan hänen luonaan.

Tapaamisoikeus

Isä on vastustanut äidin vaatimusta tapaamisoikeudesta.

Isä on vaatinut, että lapsille vahvistetaan oikeus tavata äitiä seuraavasti:
- Parillisten viikkojen viikonloppuina perjantaista klo 18 sunnuntaihin klo 18.
- Koulujen kesäloman aikana lisäksi kaksi viikon mittaista jaksoa, joiden ajankohdasta tulee sopia isän kanssa kesälomaa edeltävän toukokuun 15. päivään mennessä.

Muita loma- ja juhlapyhiä koskevat tapaamiset voidaan määrätä äidin vaatimuksen mukaisesti.

Muut tapaamisia ja yhteydenpitoa koskevat ehdot ovat riidattomia.

***

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Käräjäoikeus on esittämillään perusteilla ratkaissut asian seuraavasti:

***

Päätöslauselma

Huolto

Lapset C ja D jäävät vanhempien A:n ja B:n yhteiseen huoltoon, kuitenkin siten, että äidillä on oikeus yksin päättää lasten terveydenhuollosta ja sairauksien hoidosta, ulkomaille tehtävistä matkoista ja niitä varten tarvittavien matkustusasiakirjojen hankkimisesta ja lasten omaisuuden hoidosta. Isälle myönnetään tietojensaantioikeus myös kaikista niistä asioista, joista äidillä on oikeus yksin päättää.

Asuminen ja muu yhteydenpito

Lapset C ja D määrätään asumaan äidin A:n luona.

Lapsilla on oikeus tavata isää B:tä seuraavasti:
- Parillisten viikkojen keskiviikosta koulun päättymisestä seuraavaan maanantaihin koulun alkamiseen.
- Koulun kesälomalla vuoroviikoin loman ensimmäisestä keskiviikosta lukien, vaihdot tapahtuvat keskiviikkoisin klo 13.
- Koulun joululomalla vuoroviikoin loman ensimmäisestä keskiviikosta lukien koulun alkamiseen saakka, vaihdot tapahtuvat keskiviikkoisin klo 13. Kuitenkin joululomalla lapset ovat jouluaatonaattona klo 10-19 sen vanhemman luona, jonka luona he eivät ole sitä viikkoa, jolloin jouluaatto on.
- Lapset viettävät muista tapaamisista riippumatta äitienpäiväviikonlopun äidin luona lauantaista klo 18 sunnuntaihin klo 18 ja isänpäiväviikonlopun vastaavasti isän luona.

Isä noutaa lapset luokseen ja palauttaa heidät äidin luo. Isä tuo lasten tarvitsemat tarvikkeet luotaan lasten mukana palauttaessaan heidät.

Lapsille annetaan mahdollisuus tapaamisajoista huolimatta pitää yllä sukulaisuussuhteita siten, että he voivat osallistua tärkeimpiin perhe- ja sukujuhliin. Juhlista ja niiden ajankohdasta tiedotetaan toista vanhempaa mahdollisimman ajoissa.

Lapset pitävät yhteyttä puhelimitse ja muin teknisin apuvälinein siihen vanhempaan, jonka luona he eivät sillä hetkellä ole. Lapset voivat halutessaan vierailla tämän vanhemman luona kaksi tuntia kerrallaan. Se vanhempi, jonka luota lapsi lähtee vierailulle, ilmoittaa toiselle vanhemmalle vierailusta ja varmistaa toiselta vanhemmalta, että vierailu on mahdollinen.

Vanhemmat informoivat toisiaan lasten terveydestä ja muista lasten asioista.

Elatus

Isä velvoitetaan suorittamaan kummallakin lapselle erikseen elatusapua 150 euroa kuukaudessa etukäteen kunkin kuukauden ensimmäiseen päivään mennessä.

Oikeudenkäyntikulut

Isän vaatimus äidin velvoittamisesta korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hylätään.

Valtion varoista maksetaan äidin avustajalle asianajaja X:lle palkkiona 2480,50 euroa, korvauksena kuluista 40,64 euroa ja arvonlisäverona 605,07 euroa eli yhteensä 3126,21 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Tarja Kalliomäki.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

B on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja että lapset D ja C määrätään yksin hänen huoltoonsa ja asumaan hänen luonaan ja että äidille A:lle myönnetään tietojensaantioikeus lasten asioista.

B on vaatinut, että lapsille vahvistetaan oikeus tavata äitiään seuraavasti:
- parillisten viikkojen viikonloppuina perjantaista klo 18 sunnuntaihin klo 18,
- koulujen kesäloman aikana lisäksi kaksi viikon mittaista jaksoa, joiden ajankohdasta tulee sopia isän kanssa kesälomaa edeltävän toukokuun 15. päivään mennessä,
- joulun ja uudenvuoden ajan koulujen loman aloittavasta päivästä klo 17 loman päättävään päivään klo 17 lapset viettävät vanhempiensa luona puoliksi siten, että parittomina vuosina loman alkupuoli vietetään äidin luona ja loppupuoli isän luona ja parillisina vuosina alkupuoli isän luona ja loppupuoli äidin luona. Vaihto tapahtuu loman keskimmäisenä päivänä, tai jos päiviä on parillinen määrä, lähempänä joulua olevana päivänä klo 17 ja
- lapset viettävät muista tapaamisista riippumatta äitienpäiväviikonlopun äidin luona lauantaista klo 17 sunnuntaihin klo 17 ja isänpäiväviikonlopun vastaavasti isän luona.

Toissijaisesti B on vaatinut, että lapset määrätään vanhempiensa yhteiseen huoltoon työnjakomääräyksin siten, että hänellä on oikeus yksin päättää lasten terveydenhuollosta ja sairauksien hoidosta, ulkomaille tehtävistä matkoista ja niitä varten tarvittavien matkustusasiakirjojen hankkimisesta ja lasten omaisuuden hoidosta ja siten, että A:lla on tietojensaantioikeus kaikista niistä asioista, joista B:llä on oikeus yksin päättää.

Vielä B on vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan kummallekin lapselle elatusapua 175 euroa kuukaudessa kunkin kuukauden ensimmäiseen päivään mennessä, mikäli lapset määrätään asumaan B:n luona.

Edelleen B on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta 5.615 eurolla.

Perusteet

B:n ja A:n välit ovat olleet eron jälkeen huonot. Yhteishuolto edellyttää vanhempien välistä kommunikaatioyhteyttä, mikä B:n ja A:n välillä on riitaisen eron jälkeen heikko. A on syyllistänyt B:tä voimakkaasti, mikä on ilmennyt muun muassa rikosilmoituksen tekemisenä B:stä. B on noudattanut Laukaan perhetyöltä saamaansa ohjeistusta ja rajoittanut yhteydenpitoaan A:han. Vanhempien tulehtuneiden välien ja kommunikaatio-ongelmien vuoksi olisi lasten edun mukaista, että lasten huolto määrättäisiin yksin B:lle.

On lasten edun mukaista, että lapset määrätään asumaan B:n luona. Olosuhdeselvityksessä on todettu, että lasten arki B:n luona näyttäytyy rauhallisempana. Olosuhdeselvityksen mukaan B:n lähivanhemmuutta tukisi B:n ja lasten yhteinen harrastustoiminta, joka auttaa arjen hallinnassa ja ehkä rauhoittaa myös lasten keskinäisiä välejä. Lasten arki vakiintuisi, kun he asuisivat pysyvästi B:n luona. Lapsilla ei ole B:n luona uni- tai muita vaikeuksia, joita A kertoo heillä olevan. Olosuhdeselvityksen johtopäätös siitä, että A:n lähivanhemmuus tukisi lasten oikeutta molempiin vanhempiinsa B:n lähivanhemmuutta paremmin, johtuu siitä, että B on saamansa ohjeistuksen mukaisesti välttänyt konfliktitilanteita pyrkimällä pitämään yhteydenpidon A:han mahdollisimman neutraalina ja vähäisenä.

Parillisina viikonloppuina toteutettavat äititapaamiset vakiinnuttaisivat lasten arkea. Lapset voivat niin halutessaan vierailla A:n luona muutoinkin. Äititapaamisia voitaisiin laajentaa jatkossa sopimalla, mikäli vanhempien välit normalisoituvat.

Elatusapuvaatimuksen määrä perustuu käräjäoikeuden päätöksessä esitettyyn laskelmaan A:n elatuskyvystä.

Vastaus

Vaatimus

A on vaatinut, että B:n valitus hylätään.

Perusteet

B on perustellut vaatimustaan yksinhuollosta sillä, että hän on kokenut syyllistämistä, vaikka A:n esittämä kritiikki on kohdistunut B:n toimintatapoihin vanhempana. B:n oma suhtautuminen A:han on erittäin negatiivista, kuten olosuhdeselvitykseen kirjatusta ilmenee. B:n suhde lapsiin näyttäytyy lähinnä kaveruuden ostamisena ja hänen suhteutumisestaan lapsiin puuttuu vanhemmuus ja aikuisuus. Yhteishuollolle on olemassa edellytykset käräjäoikeuden yksilöimin työnjakomääräyksin. Työnjakomääräykset on syytä pitää voimassa, koska B ei ole muun muassa ilmoittanut A:lle lapsia kohdanneista onnettomuuksista eikä noudattanut koululääkärin ohjeita C:n univaikeuksien hoidossa. Lisäksi B on kieltänyt lasten perheneuvolatyöskentelyn. B on halunnut estää lasten ja A:n lomamatkan ja on kuitenkin itse vienyt lapset kolmesti Norjaan kertomatta matkasta A:lle.

Asumisen keskityttyä A:n luo lasten koulunkäynti on edistynyt, univaikeudet ovat vähentyneet ja mielialan vaihtelut ovat tasaantuneet. A:n luona asuttaessa lasten arki on tasaisempaa. Lapsilla on ollut univaikeuksia ja käytösongelmia molemmissa kodeissa. Lapset pyytävät itse lupaa vierailla B:n luona määrättyjen tapaamisaikojen ulkopuolella ja A on tämän sallinut. B:n luonapidon aikana lapset eivät ole vierailleet A:n luona.

Lasten on ollut vaikeaa asettua arkirytmiin ja nukkumaanmenoaikoihin B:n luota palatessaan. Lasten arkirytmissä pysymistä on edistänyt se, että lapset ovat vierailleet B:n luona pääosin viikonloppuisin.

Lasten asuessa A:n luona on B:llä elatusvelvollisuus. Mikäli lapset määrättäisiin asumaan B:n luona, A vetoaa taloudellisesta tilanteestaan annettuun selvitykseen, joka osoittaa, ettei hänellä ole tällä hetkellä elatuskykyä.

Pääkäsittely ja todistelu

Asiassa on 26.5.2021 toimitettu pääkäsittely, josta on laadittu erillinen pöytäkirja. Pääkäsittelyssä on verotustodistusta ja isän elatuskykyselvitystä lukuun ottamatta esitetty sama todistelu kuin käräjäoikeudessa (päätöksen sivu 6).

Uusina kirjallisina todisteina on esitetty D:n tuen tarpeen arviointi, Laukaan kunnan asiakaskertomus, C:n Wilma merkinnät, D:n Wilma merkinnät, kuvakaappauksia A:n ja opettajien välisistä keskusteluista ja kuvakaappauksia Wilmasta.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Määräämisperiaate ja lapsen etu huoltoasiassa

Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin ei saa tuomita muuta tai enempää kuin asianosainen on vaatinut. Asianosaisten vaatimukset asiassa määrittelevät tuomioistuimen harkintavallan rajat. Niin kutsuttu vaatimistaakka ulottuu pääsääntöisesti myös indispositiivisiin asioihin eli asioihin, joissa asianosaisten sopimus ei sido tuomioistuinta (Hannele Tolonen ja Kirsikka Linnanmäki, Uudistunut lapsenhuoltolaki, 2020, s. 325). Lainkohdan esitöiden mukaan siitä ilmenevällä määräämisperiaatteella tarkoitetaan sitä, että asianosaiset määräävät oikeudenkäynnin aloittamisesta ja sen kohteesta. Tuomioistuin ei tämän periaatteen mukaisesti voisi esimerkiksi määrätä sen lajista oikeusseuraamusta, jota kukaan asianosaisista ei ole vaatinut (ks. HE 154/1990 vp s. 29). Tästä on korkeimman oikeuden mukaan pidetty mahdollisena poiketa eräissä julkiseen etuun liittyvissä tilanteissa (KKO 2015:60, kohta 11).

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 10 §:n 4 momentin mukaan asia, joka koskee lapsen huollon uskomista molemmille vanhemmille yhteisesti tai toiselle heistä taikka lapsen asumista vanhempansa luona tai lapsen oikeutta tavata vanhempaansa, on ratkaistava vanhempien sopimalla tavalla, jos vanhemmat tai toinen heistä ovat lapsensa huoltajia eikä ole aihetta olettaa, että tämä ratkaisu olisi vastoin lapsen etua. Viimeksi mainitun pykälän on oikeuskirjallisuudessa todettu kuvastavan lapsiasian relatiivisesti indispositiivista luonnetta, koska asiaan liittyy julkinen intressi. Tuomioistuin voi pitää ylimpänä ohjenuorana lapsen etua ja tällä perusteella poiketa vanhempien välisestä sopimuksesta (Juha Lappalainen, Siviiliprosessioikeus I, 1995, s. 89).

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Painoarvoa on myös annettava lapsen omille toivomuksille ja mielipiteelle sikäli kuin se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista. Näiden seikkojen lisäksi keskeisessä asemassa on lapsen ja hänen vanhempiensa välisten ihmissuhteiden turvaaminen (HE 88/2018 vp s. 18). Lakivaliokunnan mietinnössä (12/2018 vp s. 4) on todettu, että lapsen edun tulee olla ensisijainen ja keskeisin harkintaperuste kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa ja toiminnassa ja että lapsen edun tulee olla läpileikkaava, kaikkea lapsenhuoltolain päätöksentekoa ja toimintaa ohjaava tulkintaperiaate, jota on arvioitava aina tilanne- ja tapauskohtaisesti kunkin lapsen kohdalla.

Lapsen etu on asetettu viranomaisten ja tuomioistuimen päätöksenteossa etusijalle myös lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59/1991) 3 artiklassa, jonka 1 kappaleen mukaan kaikissa tuomioistuinten toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Yleissopimuksen 12 artiklan 1 kappaleen mukaan sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.

Oikeuskirjallisuudessa on yhtäältä katsottu, että osapuolten esittämät vaatimukset lapsen huoltoa ja tapaamista koskevassa asiassa eivät sido tuomioistuinta, vaan se voi periaatteessa antaa huollosta tai tapaamisoikeudesta sellaisenkin määräyksen, jota kumpikaan asianosaisista ei ole vaatinut (Matti Savolainen, Lapsen huolto ja tapaamisoikeus 1984, s. 160 ja Eva Gottberg, Lapsen huolto, huoltoriidat ja pakkotäytäntöönpano, 1997, s. 19). Toisaalta esiin on myös nostettu käytännön näkökulma käytettävissä olevien ratkaisuvaihtoehtojen rajallisuudesta ja siitä, toteutuuko tuomioistuimen määräys mikäli asianosaiset eivät ole itse ratkaisuvaihtoehtoa esittäneet (Matti Savolainen, Lapsen huolto ja tapaamisoikeus,1984, s.160 ja Hannele Tolonen ja Kirsikka Linnanmäki, Uudistunut lapsenhuoltolaki, 2020, s. 329). Lisäksi on korostettu, että tuomioistuimen tulee joka tapauksessa käyttää aktiivisesti kyselyoikeuttaan ja kiinnittää asianosaisten huomiota sellaisiin arvioitaviksi tuleviin ratkaisuvaihtoehtoihin, joita kumpikaan ei ole vaatinut, jotta ne tulevat keskustelun kohteeksi oikeudenkäynnissä.

Yhteenvetona edellä selostetuista oikeusohjeista hovioikeus toteaa, että tuomioistuin ei ole ehdottomasti sidottu asianosaisten vaatimuksiin lapsiasiassa, vaan niistä voidaan poiketa lapsen edun sitä vaatiessa. Muu kuin nimenomaisesti vaadittu määräys voi tulla arvioitavaksi esimerkiksi silloin, kun se perustuu lapsen omaan näkemykseen. Lapsen näkemykselle tulee antaa merkitystä lapsen iän ja kehitystason mukaisesti sekä ottaen huomioon myös se, millaisissa olosuhteissa lapsen tahto on muodostunut. Lapsen huoltoa koskevassa asiassa on kysymys ennen kaikkea lapsen oikeusturvasta, mikä ilmenee esimerkiksi lapsen huollosta annetun lain 1 ja 2 §:stä. Jo tästä syystä määräämisperiaatetta ei voida soveltaa näissä asioissa yhtä tiukasti kuin esimerkiksi vahingonkorvausasioissa, joihin oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 1 momentin esitöissä viitataan. Määräämisperiaatteen kannalta huomionarvoista on sekin, että lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskeva määräys, vaikka se sisällöltään poikkeaisi asianosaisten vaatimuksista, ei ole erilainen oikeusseuraamus kuin mitä asianosaiset ovat vaatineet.

Huolto

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Tässä tarkoituksessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, miten lain 1 ja 2 §:ssä säädetyt huollon ja tapaamisoikeuden tavoitteet parhaiten toteutuvat vastaisuudessa. Lain 10 §:n 2 momentin mukaan tehtäessä ratkaisua siitä, onko lapsen huolto uskottava molemmille vanhemmille yhteisesti vai toiselle heistä, on 1 momentissa säädetyn lisäksi kiinnitettävä huomiota erityisesti vanhempien kykyyn asettaa lapsen tarpeet vanhempien välisten ristiriitojen edelle.

Lain esitöiden (HE 88/2018 vp s. 56-57) mukaan lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 10 §:n 2 momentin säännöksen tarkoituksena on korostaa sitä, että huoltajan tärkeänä ominaisuutena on kyky suuntautua ensisijaisesti lapsen etuun ja tarpeisiin, vaikka vanhempien keskinäisissä väleissä olisikin ristiriitoja. Osoitus tästä kyvystä on keskeinen tekijä harkittaessa sitä, onko lapsen edun mukaista uskoa hänen huoltonsa molemmille vanhemmille yhteisesti vai toiselle heistä. Kykyä asettaa lapsen tarpeet vanhempien välisten ristiriitojen edelle voi käytännössä osoittaa esimerkiksi se, että vanhemmat pystyvät keskinäisistä riitaisuuksistaan huolimatta kommunikoimaan keskenään lapsen huoltoon liittyvistä kysymyksistä.

Myös oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että yhteishuolto edellyttää vanhemmilta kykyä toimia ja tehdä yhdessä päätöksiä lapsen asioissa. Parhaimmillaan yhteishuolto on yhteistyövanhemmuutta, joka tarkoittaa vanhempien yhteistyötä ja yhteistä vastuunottoa lapsen asioissa. Se on vaativaa vanhemmuutta, joka käytännössä tarkoittaa toistuvaa neuvottelemista, tietojen vaihtamista, kompromisseja ja sopimuksia arjen asioissa (Anna-Kaisa Aaltonen, Lapsioikeus ja lapsen oikeus tuomioistuimessa, 2020, 2., uudistettu painos, s. 33).

Asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee, että molemmat vanhemmat soveltuvat ominaisuuksiltaan huoltajiksi. B ja A ovat käräjäoikeuden toteamalla tavalla kyenneet sopimaan keskeisimmistä huoltoon liittyvistä asioista. Vanhempien väliset yksittäiset käytännöllisiä asioita koskevat erimielisyydet eivät ole niin perustavanlaatuisia, että kumpaakaan vanhempaa olisi syytä osaksikaan erottaa lasten huollosta edes työnjakomääräyksin. Näin ollen voidaan edellyttää ja olettaa, että vanhemmat kykenevät asettamaan lasten tarpeet omien ristiriitojensa edelle.

Lapsen edunvalvonta ei ole osa lapsen huoltoa. Tämän vuoksi lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain perusteella ei voida määrätä lapsen edunvalvonnan jakamisesta esimerkiksi siten, että vain toinen huoltajista päättää lapsen taloudellisista asioista (HE 88/2018 vp s. 44). Käräjäoikeuden antama taloudellisten asioiden hoitoa koskeva määräys ei liity lapsen huoltoon vaan edunvalvontaan ja se merkitsisi tosiasiassa edunvalvojan vapauttamista tehtävästään holhoustoimesta annetun lain 16 §:n tarkoittamalla tavalla. Näin ollen käräjäoikeuden ei olisi tullut lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 9 §:n 4 momentin tarkoittamalla tavalla määrätä lasten omaisuuden hoidon jäämisestä yksin A:n päätettäviksi. Tältä osin käräjäoikeuden päätös on kumottava.

Asuminen ja tapaamisoikeus

Hovioikeus on pääkäsittelyssä varannut osapuolille tilaisuuden ottaa kantaa myös kysymykseen mahdollisesta lasten vuoroviikkoasumisesta.

Hovioikeudessa esitetyn selvityksen perusteella on selvää, että molemmat vanhemmat kykenevät huolehtimaan hyvin lapsista ja heidän tarpeistaan ja soveltuisivat siten lähivanhemmaksi. Olosuhteet kummankin vanhemman luona ovat sellaiset, ettei estettä lasten asumiseen kumman tahansa vanhemman luona ole. Edelleen on ilmeistä että molemmat vanhemmat ovat erittäin kiintyneitä lapsiin. Olosuhdeselvityksen mukaan B:n ja A:n vanhemmuudet täydentävät toisiaan. Edellä mainitusti vanhempien välillä on myös ristiriitaisuuksia. A:n esittämistä Wilma-merkinnöistä ja viesteistä ilmenevä lasten ajoittainen väsymys ja joidenkin yksittäisten koulutehtävien jääminen tekemättä eivät ilmennä sitä, että olosuhteet B:n luona olisivat A:n väittämällä tavalla sellaiset, että tapaamisoikeutta ei olisi syytä laajentaa.

Lapset ovat ennen käräjäoikeuden päätöstä asuneet vuoroviikoin vanhempiensa luona. Olosuhdeselvityksestä ilmenee, että lapset ovat olleet vuoroviikkoasumisen kannalla ja he haluavat viettää tasaisesti aikaa vanhempiensa luona. A:ta ja B:tä hovioikeudessa kuultaessa oli käynyt ilmi, että lasten toivomus ei ole muuttunut olosuhdeselvityksen antamisen jälkeen. C on täyttänyt 12 vuotta ja D on pian 9 vuotta, joten heidän näkemyksiään ei voida sivuuttaa.

Vanhemmille on laissa asetettu velvoite edistää tapaamisoikeuden toteutumista ja ehkäistä kaiken haitan aiheutumista lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle. Tässä tilanteessa hovioikeus arvioi, että vanhempien välisestä riitaisuuksista ja epäluottamuksesta huolimatta vuoroasuminen kummankin vanhemman luona turvaa parhaiten lapsille oikeuden luoda ja säilyttää myönteinen ja läheinen suhde molempiin vanhempiinsa. Lisäksi vanhempien ja lasten olosuhteet soveltuvat erityisen hyvin vuoroviikkoasumiseen; B ja A asuvat noin kilometrin päässä toisistaan, joten lasten koulu, harrastukset ja ystäväpiiri säilyvät asumisjärjestelystä huolimatta muuttumattomina.

Käräjäoikeuden päätöstä muutetaan siten, että C ja D asuvat vuorotellen yhden viikon kummankin vanhempansa luona, B:n luona parillisina viikkoina maanantaista kello 8.00 tai koulun alkamisesta seuraavan viikon maanantaihin kello 8.00:aan tai koulun alkamiseen ja vastaavasti parittomina viikkoina A:n luona. C ja D kulkevat itse koulusta kulloiseenkin asuinpaikkaansa.

Vuoroviikkoasuminen kattaa myös koulujen loma-ajat, joista ei siksi anneta erillistä määräystä.

Joulu sijoittuu seuraavina vuosina parittomille viikoille. Sen vuoksi joulun ajan tapaamisista on määrättävä erikseen niin, että edellä kuvatusta vuoroviikkoasumisesta poiketen C ja D viettävät joulun B:n luona parillisina vuosina ja vastaavasti A:n luona parittomina vuosina jouluaatosta kello 8.00 tapaninpäivään kello 18.00. Äitien- ja isänpäivät vietetään kuten käräjäoikeuden päätöksessä on määrätty.

A:n ja B:n kotipaikka on Laukaa, eikä päätöksellä ole vaikutusta lapsen kotikuntalain mukaiseen asuinpaikkaan. Hovioikeus määrää lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 9 a §:n 2 momentin nojalla, että C:n ja D:n virallinen asuinpaikka on A:n luona.

Elatus

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden päätöksen perustelut vanhempien elatuskyvyn ja lasten elatustarpeen osalta. Vuoroviikkoasuminen laajentaa tapaamisoikeutta noin neljällä päivällä kuukaudessa. Käräjäoikeuden määräämä elatusapu on määrältään lähellä elatustuen määrää. Tapaamisoikeuden vähäisen laajenemisen vuoksi B:n maksettavaksi määrätyn elatusavun määrää ei ole syytä alentaa.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta

Kysymyksessä on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ssä tarkoitettu asia, jossa sovinto ei ole sallittu. Sanotun lainkohdan mukaan tällaisessa asiassa asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan, jollei ole erityistä syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan osaksi tai kokonaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut. Asiassa ei ole ilmennyt tällaista erityistä syytä. B vastaa siten omista oikeudenkäyntikuluistaan.

A:n avustajaksi määrätty asianajaja X on vaatinut palkkiota 19 tunnilta, joista 14 tuntia on valmistelua, 4 tuntia pääkäsittelystä ja 1 tunti jälkitoimista. Asia on X:lle tuttu jo käräjäoikeudesta. Sen vuoksi sekä asian laatu ja laajuus huomioon ottaen avustajan kohtuulliseksi työmääräksi vastauksen laatimisesta ja muusta valmistelusta on seitsemän tuntia. Pääkäsittelystä maksetaan palkkio sen keston mukaan neljältä tunnilta ja jälkitoimista yhdeltä tunnilta. Palkkio jää valtion vahingoksi.

Päätöslauselma

Muutokset käräjäoikeuden päätökseen:

C ja D määrätään B:n ja A:n yhteiseen huoltoon.

Käräjäoikeuden määräys lasten terveydenhuollon ja sairauksien hoidon, ulkomaille tehtävien matkojen ja matkustusasiakirjojen hankkimisen ja lasten omaisuuden hoidon jäämisestä yksin A:n päätettäviksi kumotaan. C ja D asuvat vuorotellen B:n ja A:n luona seuraavasti:

C ja D asuvat isänsä B:n luona parillisten viikkojen maanantaista kello 8.00:sta tai koulun alkamisesta seuraavan viikon maanantaihin kello 8.00:aan tai koulun alkamiseen ja äidin A:n luona vastaavasti parittomien viikkojen maanantaista kello 8.00:sta tai koulun alkamisesta seuraavan viikon maanantaihin kello 8.00:aan tai koulun alkamiseen. C ja D kulkevat itse koulusta kulloiseenkin asuinpaikkaan.

C ja D viettävät joulun B:n luona parillisina vuosina ja vastaavasti A:n luona parittomina vuosina jouluaatosta kello 8.00 tapaninpäivään kello 18.00.

C ja D viettävät muusta tapaamisista riippumatta äitienpäiväviikonlopun äidin luona lauantaista kello 18.00 alkaen maanantaihin kello 8.00 tai koulun alkamiseen saakka. isänpäiväviikonloput vietetään vastaavasti isän luona.

C:n ja D:n virallinen asuinpaikka on äidin A:n luona.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta.

Valtion varoista maksetaan asianajaja X:lle A:n avustamisesta hovioikeudessa palkkiona 1.320 euroa ja arvonlisäverona 316,80 euroa eli yhteensä 1.636,80 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvos Harri Kurkinen, hovioikeudenneuvos Mika Kinnunen ja asessori Jurkka Jämsä. Valmistelijana on ollut hovioikeuden esittelijä Henna Vanhala.

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.