VaaHO:2021:9
RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ
Kysymys siitä, onko osakeyhtiön maksukyky osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n mukaan arvioitava myös osingonjakopäätöstä täytäntöönpantaessa. Hovioikeus katsoi, että osakeyhtiölain 13 luvun 2 § on tulkittava siten, että osakeyhtiön maksukykyä ei tarvitse arvioida uudelleen varojenjaon täytäntöönpanohetkellä, kun osinko oli kirjattu kirjanpitoon velaksi osakkaille.
ETELÄ-POHJANMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 11.6.2020 NRO 2381
Kantajat ja vastaajat
A
B Oy
Asia
Velaksianto
KANNE
Vaatimukset
A (kantaja) on vaatinut, että B Oy (vastaaja) velvoitetaan suorittamaan kantajalle:
1. Saatava 249.206,91 euroa korkolain 6 §:n mukaisine viivästyskorkoineen 10.3.2019 lukien.
2. Perintäkuluina 250 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 17.4.2019 lukien.
3. Oikeudenkäyntikuluina 18.371,50 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antamisesta lukien.
Perusteet
Kantaja A on vastaajan osakas. Vastaaja on velkaa kantajalle 249.206,91 euroa, mikä velka ilmenee vastaajan taseesta. Kantaja on 7.2.2019 lähettämällään kirjeellä eräännyttänyt velan ja vaatinut vastaajaa suorittamaan velan kantajalle viipymättä ja viimeistään 15.2.2019 mennessä. Vastaaja on kieltäytynyt suorittamasta velkaa kantajalle tämän vaatimuksen mukaisesti, koska vastaajan mukaan kyseessä ei ole velka kantajalle vaan kyse on vastaajan muutaman vuoden aikaisen voiton kirjaamisesta pitkäaikaiseksi velaksi osakkaille ja että kirjaus on siten virheellinen.
VASTAUS
Vaatimukset
Vastaaja B Oy on vaatinut, että kanne hylätään kokonaisuudessaan ja että kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut (asiamiehen lasku ja todistajan palkkiolasku) 22.445,14 euroa (alv 0 %) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antamisesta lukien.
Perusteet
Vastaajayhtiöllä on kaksi osakasta A eli kantaja ja C, jotka omistavat molemmat 50 prosenttia vastaajayhtiön osakkeista. Vastaajayhtiö on useamman vuoden kirjannut voittoa yhtiön pitkäaikaiseksi velaksi osakkaille, mikä on perustunut molempien osakkaiden yhteisymmärrykseen. Kantaja ei ole lainannut rahaa eikä tehnyt töitä vastaajalle, mikä oikeuttaisi kantajan käsittelemään kyseisiä varoja velkoina. Kysymys ei ole velasta vaan voitonjaon loppuun saattamisesta, mikä ei voi tapahtua vastoin osakeyhtiölain 13 luvun säännöksiä. Varoja ei voi jakaa, jos se johtaa yhtiön maksukyvyttömyyteen. Vastaajayhtiön tilikaudet 2016-2018 ovat olleet tappiollisia. Tilanteessa on mahdotonta jakaa voittoa molemmille osakkaille tasapuolisesti, koska vastaaja menisi konkurssiin.
VASTAKANNE
Vaatimukset
Vastaaja B Oy on vaatinut, että kantaja velvoitetaan palauttamaan vastaajalle 100.000 euroa korkolain 12 §:n mukaisine viitekorkoineen 4.10.2018 lukien sekä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen vastauksen tiedoksiannosta 29.5.2019 lukien ja suorittamaan vastaajalle sen kantajasta maksamat eläkevakuutusmaksut yhteensä 30.000 euroa sekä kulut auton käytöstä yhteensä 12.000 euroa, molemmat edellä mainitut määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 13.12.2019 lukien.
Mikäli käräjäoikeus hyväksyy kantajan kanteen, tulisi joka tapauksessa vastaajan suorittamat edellä mainitut kantajan eläkevakuutusmaksut ja auton käytöstä aiheutuneet kulut kuitata kantajan vaatimasta summasta siltä osin, kun niitä ei katsota vanhentuneeksi.
Lisäksi vastaaja on vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut (asiamiehen lasku ja todistajan palkkiolasku) 22.445,14 euroa (alv 0 %) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antamisesta lukien.
Perusteet
Kantaja on 4.10.2018 omavaltaisesti nostanut vastaajayhtiön tililtä 100.000 euroa. Kyseisestä nostosta ei ole tehty päätöstä ja yhtiön toinen osakas C ei ole ollut tietoinen nostosta. Kantajan varojen nosto yhtiöstä on ajanut yhtiön maksuvaikeuksiin ja yhtiön toinen osakas on joutunut maksamaan yhtiölle omista varoistaan yhteensä 40.000 euroa, koska muutoin vastaajayhtiö olisi ajautunut maksukyvyttömäksi. Kantajan omavaltainen nosto on tehty vastoin osakeyhtiölain varojenjakosäännöksiä ja se on loukannut osakkaiden yhdenvertaisuutta. Yhtiön toinen osakas C ei ole nostanut palkkaa yhtiöstä, vaikka hän on työskennellyt kokoaikaisesti yhtiön hyväksi, joten kantaja on saanut nostollaan perusteetonta etua suhteessa C:hen. Lisäksi kantajan toimet ovat olleet myös vastoin huolellisuus- ja lojaalisuusvelvoitetta.
Kantaja ei ole tehnyt töitä yhtiön hyväksi ja siitä huolimatta hän on vuodesta 2006 lukien maksattanut yhtiöllä omat eläkevakuutusmaksunsa vuoteen 2019 saakka ja käyttänyt yhtiön autoa ilman toisen osakkaan suostumusta vuodesta 2015 vuoteen 2018 saakka. Kantaja on muuttanut pois vuonna 2006 eikä ole sen jälkeen tehnyt töitä yhtiölle eikä maksanut vakuutusmaksuja.
VASTAUS
Vaatimukset
Kantaja on vaatinut, että vastakanne hylätään kokonaisuudessaan.
Perusteet
Vastaajayhtiön taseesta ilmenee yhtiön kantajalle oleva velka, jonka suorittamisesta kantajalle vastaaja on kieltäytynyt. Kantajalla on tilinkäyttöoikeus yhtiön tilille ja kantajan yhtiön tililtä suorittamalla nostolla yhtiö on lyhentänyt kantajan velkaa. Kantajan nostossa ei ole mitään poikkeavaa yhtiössä aikaisemmin noudatettuun käytäntöön. Yhtiön velanmaksu kantajalle ei ole vaarantanut yhtiön toimintaa eikä johtanut yhtiön maksukyvyttömyyteen, koska yhtiöllä on ollut riittävästi edellisten tilikausien voittovaroja ja yhtiöllä on ollut realisoitavaa vaihto-omaisuutta. Kantajan nosto yhtiöstä ei ole siten myöskään loukannut osakeyhtiölain velkojainsuojasäännöksiä.
Asiassa ei ole esitetty mitään näyttöä vastaajayhtiön väitetystä maksuvaikeuksista tai rahoitustarpeesta kantajan velan nostoajankohtana eli loppuvuodesta 2018 ja alkuvuodesta 2019.
Kyseessä ei ole voitonjaon loppuun saattaminen vaan velka. Kantaja ei ole hyväksynyt, että yhtiö lykkää voitonjakoa ja varojen jakamisen sijaan kirjaa voittovarat velaksi. Kyseisen kaltaisesta menettelystä ei ole tehty päätöstä, koska yhtiö on toistuvasti jättänyt järjestämättä säännönmukaisia yhtiökokouksia kantajan vaatimuksista huolimatta. Yhtiön voittovarat on kirjattu yhtiön velaksi, ei voittovarojen tilille, joten asiassa ei ole kyse siitä, onko yhtiön varojenjako tapahtunut vastoin osakeyhtiölain 13 luvun säännöksiä ja johtaako yhtiön velan maksu yhtiön maksukyvyttömyyteen. Kantaja ei ole toiminnallaan rikkonut huolellisuus- ja lojaliteettivelvoitetta. Kantaja ei ole saanut nostollaan perusteetonta etua, koska kantajalla ei ole osakkuusasemansa perusteella velvollisuutta työskennellä yhtiössä. Kantaja on työskennellyt yhtiössä vuoteen 2016 saakka hoitaen yhtiön taloushallinnon asioita. Kaikki yhtiön eläkevakuutusmaksut ja auton käyttöön liittyvät kulut ovat tapahtuneet yhtiön johdon päätöksellä ja suostumuksella. Kantaja on kiistänyt tehneensä vastaajayhtiön väittämät auton tankkaukset.
Eläkemaksuja koskevat vaatimukset ja auton käyttöä koskevat vaatimukset ovat vanhentuneet siltä osin kuin ne koskevat aikaa ennen 13.12.2016.
Tilikaudet vuoteen 2018 saakka on vahvistettu. Yhtiön hallinto on vaatimuksen kohteena olevat kustannukset toiminnassaan hyväksynyt. Näin ollen ne ovat olleet yhtiöllä tiedossa ja yhtiö on ne hyväksynyt. Vaateille ei ole oikeudellista perustetta eikä näyttöä vaateiden määrästä ole esitetty. Yhtiön hallitus on ollut tai olisi pitänyt olla tietoinen auton käytöstä ja eläkevakuutusmaksun suorittamisesta. Yhtiön hallitus ei voi olla tietämätön siitä, kenen käytössä Toyota -merkkinen henkilöauto on ollut toistakymmentä vuotta.
TODISTELU
Kirjalliset todisteet
Kantaja
K1. Vastaajan tase 30.11.2018
K2. Maksuvaatimus 7.2.2019
K3. Vastaajan kaupparekisteriote 5.4.2019
Vastaaja
V1. 3 kpl maksutapahtumakuittia 17.12.2018 ja 31.1.2019
V2. Pääkirja
V3. YEL-maksu 2.7.2019
V4. Trafin ja Pohjolan laskut, tiliotteet huolto- ja tankkausmaksuista
V5. Käytetyn auton ostosopimus 12.10.2018
Henkilötodistelu
Kantaja
1. A todistelutarkoituksessa
Vastaaja
1. C todistelutarkoituksessa
2. Todistaja D
KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Asian tausta ja kysymyksenasettelu
Kantaja A omistaa 50 kappaletta B Oy:n yhteensä 100:sta osakkeesta. Yhtiön loput 50 osaketta omistaa yhtiön toimitusjohtaja ja hallituksen varsinainen jäsen C. Yhtiössä on vuodesta 2004 lähtien ollut osakkaiden kesken järjestely, jonka mukaan yhtiön voittoa ei ole jaettu osakkaille vaan jaetut osingot on kirjattu velaksi yhtiön taseeseen. Vastaajayhtiön taseessa 30.11.2018 on kirjaus pitkäaikainen velka A, määrältään 249.206,91 euroa. Riidatonta on se, että yhtiö on kirjannut aikaisempien vuosien maksetut osingot velaksi osakkaille. Vuonna 2008 taseeseen velan määräksi A:lle on kirjattu 71.000 euroa. Yhtiön tilikaudet 2016-2018 ovat olleet tappiollisia. A on eräännyttänyt velan yhtiölle 7.2.2019.
Asiassa on riitaa ensinnäkin siitä, onko A:n saatavassa kyse velvoiteoikeudellisesti eräpäivättömästä ja korottomasta velasta vai onko kyse yhtiöoikeudellisesta voitonjaon loppuun saattamisesta.
A on 4.10.2008 nostanut yhtiön tililtä 100.000 euroa. Vastaajayhtiö on vastakanteellaan vaatinut A:ta palauttamaan kyseisen summan takaisin yhtiön tilille sekä vaatinut A:ta suorittamaan yhtiölle sen maksamat A:n YEL-maksut sekä A:n käytössä olleen yhtiön omistaman auton käytöstä aiheutuneita kuluja.
Näyttö
A on käräjäoikeudessa kuultuna kertonut, ettei hänellä ollut tietoa, minkä vuoksi yhtiössä on käytännössä nostettu osinkoa vain velaksi. Menettely on alkanut vuonna 2004. A ei ole nähnyt, että menettelystä olisi tehty päätöstä eikä siitä ole tehty suullista sopimusta toisen osakkaan C:n kanssa. Hänellä ei ollut tietoa, kenen aloitteesta näin on toimittu. Yhtiössä ei järjestetty yhtiökokouksia tai ainakaan häntä ei ole niihin kutsuttu. Hän oli tilitoimistosta saanut kopioita asiakirjoista, jotka C oli allekirjoittanut. Velkaa yhtiöltä on kertynyt vuosina 2004-2016. A:lle on kerrottu, että voitto siirretään velaksi ja sieltä voi tehdä nostoja. Esimerkiksi vuonna 2015 A on nostanut osinkoa 10.000 euroa, samalla viikolla C oli nostanut itselleen 20.000 euroa. Vastaavasti oli menetelty vuonna 2014. Nostoista ei ole erikseen tehty yhtiössä päätöksiä. Ennen tekemäänsä 100.000 euron nostoa hän on kertonut olleensa yhteydessä yhtiön kirjanpitäjään ja keskustelleensa nostosta hänen kanssaan. A on kertonut kirjanpitäjän ohjeistaneen noston tekemiseen samalla tavoin kuin osakkaiden osalta on siihenkin asti toimittu, eli mitään kokousta tai päätöstä asiasta ei ole edellytetty.
A on kertonut olleensa ensin täysipäiväisesti yhtiöllä töissä. Vuonna 2004 hän aloitti työnteon yhtiön ulkopuolella toimien ohjaajana koulussa. Tämän lisäksi hän vietti illat ja viikonloput töissä tarhalla. Heinäkuussa 2007 hän on muuttanut hänen ja C:n yhteisestä kodista pois jatkaen kuitenkin työntekoa yhtiössä. Keväällä 2008 hän on laittanut avioeron vireille. Tämänkin jälkeen hän tehnyt yhtiön hyväksi töitä tarhalla ja taloushallinnossa. Vuonna 2015 häntä kiellettiin tulemasta tarhalle, hän kuitenkin hoiti vielä taloushallinnon asioita. Vielä vuosina 2016 ja 2017 hänelle on tullut tiedusteluja yhtiön asioihin liittyen. Hänellä on edelleen yhtiön nimenkirjoitusoikeus ja hän on yhtiön hallituksen varajäsen.
Yrittäjän eläkemaksujen osalta A on kertonut olleensa eläkevakuutusyhtiö Ilmariseen yhteydessä ja häntä on pyydetty olemaan yhteydessä Ilmariseen kaksi viikkoa ennen kuin luopuu vastaajayhtiön osakkuudesta.
A:lla on ollut yhtiön omistama auto käytössä 3.4.2005 lukien. Auton käytöstä ei ole ollut erimielisyyttä eikä häntä ole kielletty käyttämästä autoa. A on auton vakuutusmaksujen osalta ottanut vakuutusyhtiöön yhteyttä ja sieltä on sanottu, että vakuutusmaksut menevät yhtiölle, koska auto on yhtiön omistuksessa. Muutettuaan omaan asuntoon ja kulkiessaan vielä tarhalla töissä, hän on maksanut tankkauksia firman kortilla. Vuonna 2017 hän on maksanut tankkaukset itse.
C on kertonut, että osingot on alunperin maksettu hänen omalle tililleen, mutta koska A kävi aina tyhjäämässä tilin, maksut siirrettiin yhtiön tilille. C ajatteli, että sieltä A ei niitä nosta. Varoja on tarvittu investointeihin, joita on tehty mittavasti vuodesta 2010 alkaen. Lisäksi varoja on kerätty yhtiölle, jotta on voitu varautua huonoihin aikoihin. Nyt on menossa hänen uransa kolmas pitkä lama ja aikaisemmista on selvitty vain sillä, että on ollut riittävästi taloudellista suojaa. Nyt nahkoja on jouduttu myymään huonolla hintaa. Koronan vuoksi maaliskuun huutokauppaa ei pidetty. Rahaliikenne on loppunut ja nyt on erittäin tiukkaa saada käyttörahat.
C on ollut täysin tietämätön A:n tekemästä 100.000 euron nostosta. Tarhan suuret menoerät ajoittuvat elokuusta joulukuuhun. Varat oli budjetoitu rehuihin. Nosto on tehty tietoisesti lokakuussa, jotta yhtiölle aiheutuu maksukyvyttömyys. Selvitäkseen kaikista maksuista ja palkoista C on joutunut siirtämään 40.000 euroa omia varojaan yhtiön tilille. Vuonna 2019 nahkojen myynnistä saaduilla tuloilla hän on kyennyt nostamaan vuoden 2018 palkan. Vuoden 2019 palkkaa 70.000 euroa hän ei ole kyennyt nostamaan lainkaan, eikä myöskään vuoden 2020 palkkaa.
Vuoden 2005 jälkeen A ei ole tehnyt töitä tarhalla. Yhtiön asioita koskevat tiedustelut ovat tulleet A:lle, koska hänellä on ollut yhtiön puhelin käytössä. C on kieltänyt A:ta maksamasta YEL-maksuja yhtiön tililtä sen jälkeen, kun tämä on muuttanut pois yhteisestä kodista. A on tehnyt maksut yhtiön tililtä salaa. C on ollut eläkevakuutusyhtiöön yhteydessä ja siellä on sanottu, että A:n täytyy itse irtisanoa vakuutus.
C on kertonut vaatineensa A:ta palauttamaan yhtiön auton kesäkuussa 2015. Kirjallisena todisteena esitetty laskelma polttoainekuluista koskee kaikki A:n tekemiä tankkauksia yhtiön kortilla. C on tankannut autonsa tarhalla farmarisäiliöön tilatulla dieselillä.
Todistaja D toimii yhtiön tilintarkastajana. Hän on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri. D on tehnyt 17 vuotta kirjanpitoasioita, yksityisyrittäjänä hän on toiminut vuodesta 2017 lukien. Ennen itsenäistä työtä hän on toiminut kolmen tilintarkastajan avustajana.
D on tulkinnut A:n tekemän 100.000 euron noston yhdenvertaisuusperiaatteen vastaiseksi. Taseen 30.11.2019 yhtiön vaihto-omaisuus on ollut 960.000 euroa josta noin 70.000 euroa on rehuennakkoja ja nahkojen arvo on vajaa 900.000 euroa. A:n tekemä 100.000 euron nosto ei aiheuttanut yhtiön maksukyvyttömyyttä, ei velkomuksia eikä ainakaan olennaisia maksumuistutuksia. C oli tehnyt yhtiön tilille omia talletuksia. Yhtiöllä ei ollut vaarana oman pääoman menettäminen. Yhtiön vaihto-omaisuuden arvo oli 30.11.2018 taseessa 1,3 miljoonaa euroa. Varasto ei ole yliarvostettu. Vuoden 2018 taseessa ulkopuolinen velka on hyvin vähäinen, 60.000 euroa. Yhtiö on pärjännyt hyvin tai kohtuullisen hyvin. Yhtiö on ollut maksukykyinen ainakin osingonjakohetkellä. Yhtiön vuosittaiset toimintakulut riippuvat kasvatettavien pentueiden määrästä. Viime vuosina ne ovat olleet noin 410.000 euroa.
Vastaajayhtiö on yrittäjän eläkevakuutusmaksua koskevaan vaatimukseen liittyen esittänyt kirjallisena todisteena kuitin 2.7.2019 maksetusta YEL-maksusta (todiste V3). Kuitista ei ilmene, kenen YEL-maksusta on kyse ja miltä ajalta se on määrätty. Auton käyttökuluihin liittyen on esitetty kirjanpidosta kirjaukset polttoaine- ja huoltokuluista ajalta 1.12.2010-30.11.2015, yhteensä noin 9.000 euroa, vuoden 2016 ajoneuvovero 490 euroa sekä auton vakuutusmaksut vuoden ajalta yhteensä 356 euroa (todiste V4).
Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset
Onko yhtiö velkaa A:lle eli onko kyse yhtiön velasta vai voitonjaosta osakkaalle
A:lla on 249.206,91 euron suuruinen saatava vastaajayhtiöltä (todiste K1). A:n mukaan kyseessä on velkasuhde, josta ei ole laadittu velkakirjaa, velalla ole päivämäärää eikä korkoa. Vastaayhtiön mukaan kyse ei ole velasta vaan voitonjaon loppuun saattamisesta, jossa on huomioitava osakeyhtiölain 13 luvun säännökset.
Oikeuskirjallisuuden mukaan jos osinkoa ei makseta heti, vaan osinko kirjataan yhtiön velaksi osakkeenomistajalle, ja se maksetaan myöhemmin velan takaisinmaksuna tekemättä maksukykyisyystestiä velan maksun hetkellä, maksukykyisyystestin tarve on ongelmallinen. Voidaan ajatella, että tällaisessa maksussa on joko kysymys velan takaisinmaksamisesta, johon ei sovelleta maksukykyisyystestiä tai sitten osingonjakopäätöksen täytäntöönpanemisesta, joka vain toteutetaan kirjanpidollisen osingonjakovelan maksuna. Koska velan perusteena on osingonjakopäätös, velan maksamisessa on lähtökohtaisesti osakeyhtiöoikeudellisesti arvioiden kysymys jakopäätöksen täytäntöönpanemisesta siitä huolimatta, että oikeustoimessa on kirjanpito-oikeudellisesti kyse velan maksamisesta. Asia tiivistyy sen tarkistamiseen, onko yhtiö ollut maksukykyinen silloin, kun osingonjakopäätös on tehty. Jos osinko on kirjattu velaksi siitä syystä, ettei yhtiöllä ollut OYL 13 luvun 2 §:ssä edellytettyä maksukykyä päätöksentekohetkellä, maksukykyisyystesti on tehtävä uudestaan silloin, kun osakkeenomistajille oleva velka myöhemmin maksetaan.
Asiaa on arvioitava toisin, jos osingon velaksi kirjaamisen tosiasiallisena tarkoituksena on ollut antaa rahaa yhtiölle velaksi ja yhtiö on ollut päätetyn osingon velaksi kirjaamisen hetkellä maksukykyinen, tällaisen velan myöhempi takaisinmaksaminen ei edellytä maksukykyisyystestin tekemistä, vaan kyse on yhtiön rahoittamisesta velalla ja normaalin rahoitusvelan maksamisesta (Immonen, Ossa, Villa 2014: Osakeyhtiön pääoman hallinta, s. 192-193).
A:n mukaan yhtiössä ei järjestetty yhtiökokouksia eikä hän osannut käräjäoikeudessa kuultaessa kertoa, minkä vuoksi osinkoa ei ole nostettu vaan se on kirjattu yhtiölle velaksi. C:n mukaan varoja on kerätty yhtiön suojaksi, huonojen aikojen turvaksi. Käräjäoikeus toteaa, ettei asiassa ei ole edes väitetty, ettei yhtiöllä olisi ollut varoja osingon maksamiseen osakkaille sillä hetkellä, kun ne on kirjattu yhtiölle velaksi. Saamansa selvityksen perusteella käräjäoikeus katsoo yhtiön olleen päätetyn osingon velaksikirjaamisen hetkellä maksukykyinen. A:n saatavaa yhtiöltä on näin ollen käsiteltävä tavallisena velkana.
Korkolain 6 §:ssä säädetään viivästyskorosta sellaiselle velalla, jonka eräpäivää ei ole määrätty. Pykälän 1 momentin mukaan jollei eräpäivää ole velallista sitovasti ennalta määrätty, viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut siitä päivästä, jona velkoja lähetti velalliselle laskun tai muutoin vaati määrätyn rahamäärän suorittamista.
A:n saatava yhtiöstä on velkaa, josta ei ole laadittu velkakirjaa ja jolle ei ole määrätty eräpäivää. A on 7.2.2019 eräännyttänyt saatavan vastaajayhtiötä kohtaan (todiste K2). Näin ollen velan viivästyskorko määräytyy korkolain 6 §:n mukaisesti.
Onko kyseinen nosto tehty osakeyhtiölainsäännösten / yhtiöoikeudellisten periaatteiden mukaisesti
Edellä todetusti A:n saatava yhtiöstä on tavallista velkaa. A on lokakuussa 2018 lyhentänyt saatavaansa yhtiöstä 100.000 eurolla. Velka on muodostanut yhtiön tuottamasta voitosta osakkailleen eikä asiassa ole esitetty selvitystä siitä, että voittovarat olisi kirjattu velaksi sen vuoksi, että yhtiöllä olisi maksuvaikeuksia.
A on yhtiön hallituksen varajäsen ja hänellä on tilinkäyttöoikeus yhtiön tilille. Asiassa on todettu riidattomaksi, että A:n yhtiön tililtä tekemästä nostosta ei ole päätetty yhtiökokouksessa. Molemmat yhtiön osakkaat ovat ainakin vuosina 2014 ja 2015 nostaneet varoja yhtiön tililtä vastaavalla tavalla, ilman yhtiökokouksen päätöstä. Myös yhtiön tilintarkastajana kuultu todistaja D on käräjäoikeudessa kuultuna vahvistanut yhtiössä näin menetellyn molempien osakkaiden toimesta.
Kun otetaan huomioon asiassa saatu selvitys yhtiön osakkaiden tavasta hoitaa yhtiön asioita, A:n asema yhtiössä hallituksen varajäsenenä sekä todistaja D:n kertomus yhtiön toimintatavoista hoitaa asioita käräjäoikeus katsoo, ettei A:n menettelyä voida pitää moitittavana.
Onko A:n tekemä nosto yhtiön tililtä johtanut yhtiön maksukyvyttömyyteen ja onko C:llä ollut tarve rahoittaa yhtiötä
Käytännössä nosto on tapahtunut siten, että A on erillistalletuksesta tilannut turkistuottajilta 100.000 euroa ja siirtänyt rahat yhtiön tilille ja sieltä omalle tililleen. A:n tekemä nosto ei ole vähentänyt yhtiön käyttötilin varoja. Todistaja D:n mukaan A:n noston jälkeen yhtiön käyttötilille on jäänyt 130.000 euroa. Taseen 30.11.2018 mukaan mukaan yhtiön vaihto-omaisuus on ollut 1,3 miljoonaa euroa ja taseessa 30.11.2019 se on ollut 960.000 euroa. Todistaja D:n kertomana on tullut selvitetyksi, että yhtiön varasto ei ole yliarvostettu. Tilintarkastajan havaintojen mukaan nosto ei aiheuttanut yhtiölle maksukyvyttömyyttä eikä velkomuksia.
Edellä lausuttuun viitaten käräjäoikeus katsoo, että menettelyllään A ei ole aiheuttanut yhtiölle maksukyvyttömyyttä. C:n mukaan A:n tekemä 100.000 euron nosto on aiheuttanut yhtiölle rahoitustarpeen. Nosto on tehty lokakuussa jolloin muutoinkin yhtiöllä on suuria menoja.
Yhtiön pääkirjasta ajalta 1.12.2017-30.11.2018 (todiste V2) ilmenee, että elokuun lopusta marraskuun loppuun mennessä yhtiön tililtä on maksettu noin 145.000 euron edestä rehuostoja, noin 4.000 euron edestä nahoitustarvikkeita ja 60.000 euron edestä palkkoja. A:n riidattomaksi todettu nosto on tehty 4.10.2018. Tämän jälkeen C on 17.12.2018 ja 30.1.2019 tehnyt kolme panoa yhtiön tilille yhteensä 40.000 euroa.
Kirjallisena todisteena esitetystä yhtiön taseesta 30.11.2018 (K1) saatavien tietojen perusteella, jota tukee todistaja D:n kertomus, käräjäoikeus toteaa, että käytännössä A:n tekemä 100.000 euron nosto ei ole aiheuttanut tarvetta C:n suorittamalle rahoitukselle. Ensinnäkin, A:n suorittama nosto ei ole vähentänyt yhtiön käyttötilin varoja. Toiseksi, kun otetaan huomioon yhtiön vaihto-omaisuuden arvo, yhtiöllä on ollut mahdollisuus vaihto-omaisuuden realisointiin käyttövarojen saamiseksi.
Onko A saanut perusteetonta etua suhteessa toiseen yhtiön osakkaaseen nostamalla kyseisen summan yhtiön tililtä
A:n tekemä nosto on käsittänyt varoja jossa on kyse vuosien ajan kertyneestä osingosta ja jotka on osingon maksun sijaan siirretty velaksi taseeseen osakkaille. Saadun selvityksen mukaan menettelyssä ei ole ollut kyse siitä, että yhtiön taloudellinen tilanne ei olisi sallinut osingon maksua osakkaalle. Yhtiö on velkaa A:lle.Tekemällään nostolla A on lyhentänyt yhtiön velkaa hänelle. Menettelyllään A:n ei voida katsoa saaneen perusteetonta etua suhteessa toiseen yhtiön osakkaaseen.
Auton käyttökulut ja eläkemaksut
A:n käytössä on vuodesta 2005 lukien ollut yhtiön omistama Toyota Rav4- merkkinen henkilöauto siihen saakka, kunnes auto on myyty autoliikkeelle 12.10.2018 (todiste V5). Osapuolet ovat käräjäoikeudessa kuultuna kertoneet ristiriitaisesti siitä, mitä auton käyttöön liittyen on osakkaiden kesken sovittu.
Ajoneuvovero ja auton vakuutusmaksut on laskutettu yhtiöltä auton omistaja-asemaan perustuen. Kirjallisena todisteena (todiste V4) esitetystä listauksesta auton polttoaineostoista ja auton huoltokuluista ei ole ilmennyt, mitä ajoneuvoa luetellut toimenpiteet ovat koskeneet ja kuka nämä ostot on tehnyt. Asiassa ei ole edes väitetty, että yhtiön maksukortti olisi ollut vain A:n käytössä.
Auton polttoaine- ja huoltokulut ovat tilikausittain olleet tilinpäätöstiedoista nähtävillä. Saadun selvityksen mukaan C on tilinpäätökset vahvistanut. Näin ollen käräjäoikeus katsoo, ettei C voi vedota asiassa siihen, ettei hän olisi tiennyt kulujen maksusta yhtiön tililtä. Koska A on kiistänyt maksuvelvollisuutensa asiassa vaadituilta osin, tarkemman selvityksen puuttuessa käräjäoikeus hylkää kokonaisuudessaan vastaajayhtiön vastakanteessaan esittämän vaatimuksen auton käyttökulujen korvaamisesta.
Yhtiö on vaatinut A:ta korvaamaan yhtiölle eläkevakuutusmaksut vuosilta 2006-2019 yhteensä 30.000 euroa. C on käräjäoikeudessa kuultuna kertonut kieltäneensä A:ta maksamasta YEL-maksuja yhtiön tililtä sen jälkeen, kun A on muuttanut pois yhteisestä kodista. Asiassa on väitetty, että A on tehnyt maksut yhtiön tililtä salaa. A on kiistänyt menettelyn.
Yrittäjän eläkelain 2 luvun 3 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan yrittäjänä pidetään osakeyhtiössä johtavassa asemassa työskentelevää osakasta, jos osakas omistaa yksin yli 30 prosenttia yhtiön osakepääomasta tai hänellä on yksin yli 30 prosenttia yhtiön osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 197/2006 vp. s. 15) johtavalla asemalla tarkoitetaan toimitusjohtajuutta, hallituksen jäsenyyttä tai muuta vastaavaa asemaa. Muuna vastaavana asemana on soveltamiskäytännössä pidetty esimerkiksi henkilöä, joka on omistaja ja jolla on asemansa perusteella nimenkirjoitusoikeus.
A on yhtiön hallituksen varajäsen ja hänellä on nimenkirjoitusoikeus (todiste K3). Käräjäoikeus katsoo A:lla yhtiössä olevan asemansa perusteella olevan oikeus yrittäjän eläkkeeseen. C on häntä käräjäoikeudessa kuultaessa myöntänyt allekirjoittaneensa yhtiön tilinpäätökset, jossa on näkynyt YEL-maksujen maksaminen. Näin ollen asiassa on perusteet katsoa yhtiön hyväksyneen A:ta koskevat eläkemaksut.
Asiassa on kirjallisena todisteena (V3) esitetty maksukuitti 2.7.2019 maksetusta YEL-maksusta. Kuitista ei kuitenkaan ilmene, ketä koskevasta YEL-maksusta on kyse ja miltä ajalta se on määrätty. Käräjäoikeus katsoo, ettei vastaajayhtiö ole esittänyt vaatimuksensa tueksi luotettavaa selvitystä, joten käräjäoikeus hylkää vastaajayhtiön vastakanteessaan esittämän YEL-maksujen korvaamista koskevan vaatimuksen.
Oikeudenkäyntikulut
Koska B Oy on hävinnyt asian, se on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla velvollinen korvaamaan A:n kohtuulliseksi katsottavat oikeudenkäyntikulut.
B Oy on määrällisesti ja käytetyn ajan osalta hyväksynyt A:n asiamiehen asianajaja X:n laskun.
Käräjäoikeus katsoo, että B Oy on velvollinen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti. Määrään sisältyy oikeudenkäyntimaksu 510 euroa.
TUOMIOLAUSELMA
B Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle:
1. Saatavaa 249.206,91 euroa korkolain 6 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 10.3.2019 lukien.
2. Perintäkuluina 250 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 17.4.2019 lukien.
3. Oikeudenkäyntikuluina 18.371,50 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden ratkaisusta lukien.
B Oy:n vastakanne hylätään.
Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Taija Randen.
OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA
Valitus
Vaatimukset
B Oy (jäljempänä yhtiö) on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja A:n kanne hylätään. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että sen vastakanne rahojen palauttamisen osalta hyväksytään. Vielä yhtiö on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta 22.445,14 eurolla ja hovioikeudesta 10.330,80 eurolla, molemmat määrät laillisine viivästyskorkoineen.
Perusteet
Käräjäoikeus on arvioinut asian väärin katsoessaan, ettei kyseessä ole voitonjaon loppuunsaattaminen eli osingonjakovelka, jota maksettaessa on arvioitava yhtiön maksukyky osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n mukaisesti.
Velkojiensuoja edellyttää, että osakeyhtiön maksukyky arvioidaan myös osingonjakopäätöstä täytäntöönpantaessa. Lisäksi osakkaiden tosiasiallisena tarkoituksena ei ole ollut pitää kertyneitä osinkoja tavallisena velkana.
Yhtiöllä ei ole tällä hetkellä lain edellyttämää maksukykyä.
A ei ole toiminut häneltä vaadittavan huolellisuusvelvoitteen mukaisesti vaatiessaan voitonjaon suorittamista. Ottaen lisäksi huomioon osakkaiden yhdenvertaisuus A:n vaatimuksen suorittaminen johtaisi lähes varmasti yhtiön toiminnan loppumiseen.
Käräjäoikeus on arvioinut asian väärin katsoessaan, että A:lla on ollut omavaltaisesti oikeus nostaa rahoja yhtiön tililtä. A:n 4.10.2018 tekemästä nostosta ei ole tehty yhtiössä päätöstä ja se on tehty vastoin osakeyhtiölain varojenjakosäännöksiä. Nosto on joka tapauksessa vähentänyt yhtiön varoja ja aiheuttanut sille maksuvaikeuksia ja maksukyvyttömyyden vaaran.
Vastaus
Vaatimukset
A on vaatinut, että valitus hylätään ja että yhtiö velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 7.402,80 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.
Perusteet
Käräjäoikeus on arvioinut oikein, että kysymyksessä on velka, johon ei sovelleta osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n mukaista maksukyvyn arviointia.
Yhtiössä on tehty osingonjakopäätöksiä, joilla on syntynyt osingonjakovelka osakkaille. Kyseistä osingonjakovelkaa ei ole kuitenkaan maksettu osakkaille, vaan se on kirjattu kirjanpitoon pitkäaikaiseksi velaksi osakkaille. Osakkeenomistajat ovat siten antaneet osakkeelle jaettavan osingon yhtiölle takaisin velkana. Maksukykyä ei tarvitse arvioida tässä asiassa, kun osingon maksamisen ja lainanantamisen jälkeen kyseessä ei ole osingonjakovelka, vaan normaali rahoitusvelka. Toissijaisesti on katsottava, että osingonjakovelka on osingonjakopäätöksen tekemisen jälkeen osakeyhtiön tavanomaista velkaa, jolloin maksukykyä ei tarvitse arvioida sitä maksettaessa.
Joka tapauksessa velan maksaminen A:lle ei vaarantaisi yhtiön maksukykyä yhtiön väittämällä tavalla.
Käräjäoikeus on arvioinut oikein, ettei yhtiön osinkoja ole kirjattu velaksi maksukyvyttömyyden takia. Yhtiö on ollut maksukykyinen silloin, kun osakkeenomistajat ovat antaneet jaettavan osingon yhtiölle takaisin velkana.
Käräjäoikeus on oikein katsonut, ettei A:n 4.10.2018 tekemä nosto ole vähentänyt yhtiön käyttötilin varoja tai aiheuttanut yhtiön maksukyvyttömyyttä. Yhtiön käytäntönä on ollut, että osakas on voinut nostaa tarvittaessa rahaa yhtiön tililtä ja tämä summa on vähentänyt yhtiöllä olevaa velkaa osakkaalle ilman erillistä päätöstä. Nosto on tehty osakeyhtiölain mukaisen huolellisuusvelvoitteen mukaisesti.
Koska kysymys on joka tapauksessa velan lyhentämistä, eikä osingonjaosta, asiassa eivät tule sovellettaviksi osakeyhtiölain yhdenvertaisuutta koskevat säännökset.
Hovioikeuden ratkaisu
Perustelut
Käsittelyratkaisut
Uusiin todisteisiin vetoaminen hovioikeudessa
Yhtiö on hovioikeudelle toimittamassaan lausumassa nimennyt uusiksi todisteiksi tiliotteen A:n 10.11.2015 tekemästä tilisiirrosta, 30.11.2019 ja 30.11.2020 päivätyt taseet ja tuloslaskelmat sekä asiakirjan yhtiön 21.9.2020 nostamasta 300.000 euron luotosta. A on nimennyt vastauksessaan uudeksi todisteeksi Asiakastieto Oy:n 16.11.2018 päivätyn raportin yhtiöstä.
Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n 1 momentin ja 26 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan valittaja ja vastauksen antaja eivät saa riita-asiassa hovioikeudessa vedota muihin seikkoihin tai todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty käräjäoikeudessa, paitsi jos he saattavat todennäköiseksi, etteivät he ole voineet vedota seikkaan tai todisteeseen käräjäoikeudessa tai että heillä on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin.
Jäljempänä tarkemmin mainituin perustein asiassa ei ole kysymys yhtiön nykyisestä maksukyvystä, eikä siitä missä tarkoituksessa velaksikirjaaminen on tehty. Siten tiliote A:n 10.11.2015 tekemästä tilisiirrosta, 30.11.2019 ja 30.11.2020 päivätyt taseet ja tuloslaskelmat ja asiakirja yhtiön 21.9.2020 nostamasta 300.000 euron luotosta ovat oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 8 §:n mukaisesti asiaan vaikuttamattomia.
Asiakastieto Oy:n 16.11.2018 päivätty raportti yhtiöstä koskee riidattomaksi todettua seikkaa eli yhtiön maksukykyä osingonjaosta päätettäessä.
Hovioikeus ei salli asianosaisten vedota nimettyyn uuteen todisteluun.
Pääkäsittelyn toimittaminen
Yhtiö on pyytänyt, että asiassa järjestetään pääkäsittely.
Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 1 ja 2 momentin mukaan hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely muun ohella silloin, kun asianosainen sitä riita-asiassa vaatii. Pääkäsittelyä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos asiassa ei saman luvun 15 §:n 1 momentin mukaan tarvitse ottaa vastaan suullista todistelua sen vuoksi, että näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä varteenotettavaa epäilystä, ja pääkäsittelyn toimittaminen on muutoinkin selvästi tarpeetonta huomioon ottaen erityisesti asian laatu ja merkitys asianosaisille.
Saman luvun 15 §:n 1 momentin mukaan todistelua ei tarvitse ottaa uudelleen vastaan, jos käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä 12 §:ssä tarkoitetun oikeudenkäyntiaineiston perusteella kokonaisuutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä.
Hovioikeudessa kysymys on jäljempänä todetusti keskeisesti siitä, onko yhtiön maksukyky arvioitava paitsi osingonjaosta päätettäessä myös siinä vaiheessa, kun osingonjakopäätös pannaan täytäntöön. Tältä osin kysymys on oikeudellisesta arvioinnista. A:n 4.10.2018 yhtiön tililtä tekemään suoritukseen liittyvät relevantit tosiseikat ovat riidattomia. Siten kysymys ei ole suullisen todistelun uskottavuuden arvioinnista.
Näillä perusteilla ja ottaen huomioon pääasian perustelut sekä asian laatu ja sen merkitys asianosaisille hovioikeus katsoo, että pääkäsittelyn toimittaminen hovioikeudessa on selvästi tarpeetonta.
Pyyntö pääkäsittelyn toimittamisesta hylätään.
Perustelut pääasiassa
Riidattomat seikat ja kysymyksenasettelu
Asian riidaton tausta on selostettu käräjäoikeuden tuomion sivuilla 4 ja 5.
Asiassa on kysymys ensinnäkin siitä, onko A:n saatavassa yhtiöltä kysymys tavanomaisesta velkasuhteesta vai osingonjaon loppuunsaattamisesta. Arvioitavaksi tässä yhteydessä tulee se, onko osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n mukainen maksukyvyn arviointi tehtävä myös silloin, kun osingonjakopäätös täytäntöönpannaan. Vielä on kysymys siitä, onko A saanut tehdä 100.000 euron noston yhtiön varoista.
Maksukykyä koskeva arviointi varojenjaon täytäntöönpanohetkellä
Osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n mukaan varoja ei saa jakaa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai jaon aiheuttavan maksukyvyttömyyden.
Hovioikeus toteaa, että pykälän sanamuotoa tarkastelemalla ei voida pitää poissuljettuna sellaista tulkintaa, että jakamisella tarkoitettaisiin myös jaettavan omaisuuden maksamista. Lain esitöistä ei kuitenkaan voida päätellä, että lain tarkoituksena olisi ollut ulottaa maksukykyisyyden arvioinnin ajallinen ulottuvuus päätöksen täytäntöönpanoon (HE 109/2005 vp s. 125).
Oikeuskirjallisuudessa esitetyt kannanotot siitä, onko osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n mukainen maksukyvyn arviointi tehtävä vielä osingonjakopäätöstä täytäntöönpantaessa, ovat vaihdelleet.
Myönteistä tulkintaa on perusteltu velkojainsuojaan liittyvillä näkökohdilla, joiden mukaisesti on katsottu, että osingonjakovelan perussuhde on varojen jakaminen, eikä varojen jakamisen yhtiöoikeudellisen luonteen tule muuttua tavallisen velan maksamiseksi, jos osingonjakopäätöksen täytäntöönpano loukkaisi yhtiön maksukykyisyyttä (ks. Jukka Mähönen – Seppo Villa: Osakeyhtiö II, 2. p. 2020, s. 477–478). Lisäksi on katsottu, että osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n maksukykysäännöksen tarkoitus vesittyisi, jos hallituksella ei olisi velvollisuutta tarkistaa yhtiön taloudellista tilaa myös osingonjaon täytäntöönpanovaiheessa. Maksukykytesti olisi suoritettava ennen osingonjakopäätöksen täytäntöönpanohetkeä myös sen varmistamiseksi, että yhtiön ulkopuolinen velkoja ei joudu velkojana olevaa osakkeenomistajaa huonompaan asemaan (ks. Janne Ruohonen: Osakeyhtiön voitonjaon maksukykytesti ja vastuu maksukyvyn säilymisestä, 2012, s. 209–210).
Toisaalta oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että osinkovelka on laillisen osingonjakopäätöksen jälkeen samassa asemassa kuin yhtiön muut velat. Muu tulkinta voisi johtaa siihen, että yhtiöt voisivat pyrkiä mahdollisimman nopeasti maksamaan ne varat, joita koskeva jakopäätös on tehty, mitä ei ole pidetty yhtiön eikä sen velkojien edun mukaisena. Jos maksukykyä pitäisi arvioida vielä varojen maksuhetkellä, osakkeenomistajat voisivat myös lainata saamansa varat välittömästi takaisin yhtiölle varmistaakseen sen, että varat olisivat samassa etuoikeusasemassa kuin yhtiön muut velat. Myös mahdollisesti käytettävään osinkolippuun liittyvät saatavat voisivat tulla epävarmoiksi, jos yhtiön maksukykyä pitäisi arvioida vielä jakopäätöksen tekemisen jälkeen (ks. Manne Airaksinen – Pekka Pulkkinen – Vesa Rasinaho: Osakeyhtiölaki II, 3. uud. p. 2018, s. 46–47). Jos yhtiön maksukykyä tulisi arvioida jakopäätöksen tekemisen jälkeen, tulkintasuositus johtaisi myös laajalti osakkaiden epätasa-arvoiseen kohteluun sen mukaan, kuinka nopeasti he ovat osingon vaatineet tai saaneet. Tällöin osinkosaatava ei myöskään yhtiön konkurssissa rinnastuisi normaaliin velkaan, ja vielä osinkosaamisen periminen voisi käydä mahdottomaksi, jos yhtiö voisi evätä maksun vetoamalla heikkoon maksukykyynsä. Perusteltuna ei ole pidetty sitä, että velan luonne voisi muuttua sillä, että osinkovelka maksettaisiin ja osakkaat antaisivat muuta rahalainaa yhtiölle (ks. Ari Savela: Osakeyhtiörikos ja -rikkomus, Defensor Legis 2009, s. 10–11).
Hovioikeus toteaa, että lain tai lainvalmisteluaineiston perusteella ei siis voida katsoa, että osakeyhtiön maksukykyä tulisi arvioida varojenjaon täytäntöönpanohetkellä. Nämä oikeuslähteet eivät anna myöskään tukea sellaiselle tulkinnalle, että osingonjakopäätökseen perustuva yhtiön velka osakkeenomistajalle olisi laissa tarkoitettu asettaa eri asemaan kuin yhtiön muut velat. Yksinomaan velan alkujaan osakeyhtiöoikeudellinen luonne ei nimenomaisen sääntelyn puuttuessa riitä perustelemaan sitä, että maksukyvyttömyystesti tulisi suorittaa vielä toistamiseen sen jälkeen, kun osingonjaosta on päätetty.
Selvää on, että osakkeenomistajaa ei ole perusteltua suosia yhtiön muiden velkojien kustannuksella, mutta velkojainsuojaa koskevat näkökohdat eivät edellytä sellaistakaan tulkintaa, että yhtiön velkojana oleva osakkeenomistaja olisi yksinomaan osakasasemansa vuoksi asetettava yhtiön muita velkojia huonompaan asemaan. Hovioikeus toteaa, että esimerkiksi osakeyhtiön maksukyvyttömyystilanteessa velkojia suojaavat velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain säännökset ja velallisen rikoksia koskevat säännökset.
Hovioikeus päätyy edellä mainituilla perusteilla siihen, että osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:ää on tulkittava siten, että osakeyhtiön maksukykyä ei tarvitse arvioida varojenjaon täytäntöönpanohetkellä. Näin ollen asiassa ei tule arvioida yhtiön maksukykyä varojen maksuhetkellä.
Arvio ja johtopäätökset A:n kanteesta ja yhtiön vastakanteesta
Hovioikeus toteaa, että osakeyhtiön osakkaan ei lähtökohtaisesti voida katsoa toimivan huolimattomasti, kun hän vaatii yhtiön velaksi kirjatun osinkosaatavan maksamista. Asian ratkaisemisen kannalta merkitystä ei ole yhtiön vetoamalla osakkaiden yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksella, eikä asiassa ole myöskään tarpeen arvioida velaksikirjaamisen tarkoitusta.
Edellä todetuin tavoin kanteessa ja vastakanteessa tarkoitetussa varojen nostamisessa yhtiöstä on ollut kysymys yhtiön velan maksamisesta. Kun varojen jakaminen ja nostaminen on perustunut osingonjakopäätökseen ja yhtiön velkaan A:lle, kysymyksessä ei ole ollut laiton varojenjako. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion johtopäätökset ja perustelut siitä, että myös A:n nosto on katsottava tehdyn osakeyhtiölain säännösten ja yhtiöoikeudellisten periaatteiden mukaisesti (s. 8–9). Suorituksen vaikutuksella yhtiön maksukykyyn ei edellä todetusti ole asian ratkaisemisen kannalta merkitystä.
Mainituilla perusteilla yhtiön valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
Asian näin päättyessä yhtiö on velvollinen korvaamaan A:n kohtuulliset oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta. Yhtiö on paljoksunut A:n oikeudenkäyntikuluvaatimusta 4.000 euroa ylittäviltä osin. Hovioikeus katsoo, että A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hovioikeudesta on kohtuullinen.
Tuomiolauselma
Valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.
B Oy velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 7.402,80 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Annette Laukkonen, Markku Mäkynen ja Timo Saranpää. Esittelijänä on ollut hovioikeuden esittelijä Pauli Kataja.
Ratkaisu on yksimielinen.
Lainvoimainen.