VaaHO:2022:12

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Oppisopimusopiskelijan palkaksi oli sovittu 400 euroa kuukaudessa. Hovioikeus katsoi, että oppisopimuksen palkkausehtoon voitiin soveltaa varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n yleistä kohtuullistamissäännöstä. Kohtuullisuusarviointia ei kuitenkaan voitu perustaa jonkin työntekijäryhmän palkkaukseen kokonaisuutena. Kun asiassa ei ollut osoitettu sellaisia yksittäisiä olosuhteita, joiden nojalla palkkausehdon soveltaminen olisi johtanut kohtuuttomuuteen, vaatimus kohtuullistamisesta hylättiin.

KESKI-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 18.11.2021 NRO 2228

Kantaja

A

Vastaaja

B Oy

Asia

Työntekijän palkkaedut

SELOSTUS ASIASTA

Käräjäoikeus on toimittanut 5.10.2021 asiassa pääkäsittelyn, josta on laadittu erillinen pöytäkirja.

Kanne

Vaatimukset

Kantaja A on vaatinut, että vastaaja B Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle maksetun palkan ja työsopimuslain 10 §:n 2 momentin nojalla kohtuullistettavan palkan erotus 6.852 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 20.4.2020 lukien.

Edelleen kantaja on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 8.820 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukausi tuomiosta lukien.

Perusteet

Tapahtumatiedot

A on työskennellyt vastaajan kanssa määräaikaisen 17.1.2017 - 23.9.2018 väliseksi ajaksi solmitun työsopimuksen perusteella. Työsuhde on päättynyt 29.3.2018 ennenaikaisesti.

Työsopimuksella on kuukausipalkaksi sovittu 400 euroa ja työajaksi 30 viikkotuntia. Joka kuukausi työntekijällä on ollut velvollisuus työskennellä yhtenä lauantaina. Kantaja on kuitenkin säännöllisesti työskennellyt sovittua pidempään sekä lauantaina saamatta korvausta lisätyöstä tai työaikalisiä. Tosiasiassa kantaja on työskennellyt keskimäärin 35 - 40 tuntia viikossa saamatta siitä mitään korotusta. Työvuorolistojen mukaan kantajan työaika on useana päivänä ollut kello 8.00 - 20.00.

Tammikuussa 2017 hiusmuotoilukoulussa on aloittanut noin 25 työntekijää oppisopimuksella. Lyhyen koulutusjakson jälkeen työntekijät on jaettu kahteen vuoroon, jossa työtä tehtiin. Opiskelijat ovat hoitaneet vastaanottopalvelut ja asiakastyön. Yhdessä vuorossa on toiminut yksi kouluttaja ja noin 10 oppisopimustyöntekijää. Oppisopimustyöntekijä on suorittanut itsenäisesti asiakaspalvelun oman tasonsa edellyttämällä tavalla ja itsenäisyyden aste on kasvanut oppimisen edetessä. Kouluttaja ei ole osallistunut työhön, ellei esimerkiksi hiustenleikkuu ole epäonnistunut, jolloin hän saattanut korjata leikkauksen. Kouluttajaa on myös tarvittu silloin, jos asiakas on reklamoinut epäonnistumisesta, jolloin on yhdessä pohdittu annetaanko esimerkiksi alennusta. Kouluttajina on käytetty juuri valmistuneita eikä esimerkiksi erityisesti pätevöityneitä opettajia.

Koulun internet-sivulla on ollut käytössä Timma-järjestelmä, josta asiakas on voinut varata ajan määrätyltä oppisopimuskampaajalta. Joillekin on muodostunut jopa vakioasiakkaita.

Kantaja on kokenut työskentelyn koulussa raskaaksi sekä ajankäytön että huonon, oppisopimusoppilaita halventavan työilmapiirin vuoksi. Tämän vuoksi hän on päätynyt työsopimuksen päättämiseen, mistä on sovittu työnantajan kanssa. Oppisopimuskoulutuksen tavoitteena on ollut valmistua syksyllä 2018 parturi-kampaajaksi. Kantaja on siirtynyt suorittamaan loput opintonsa Gradialle ja saanut hyväkseen osan B:llä suoritetuista opinnoista. Merkittävän osan jo suoritetuista opinnoista hän on joutunut suorittamaan uudelleen, mikä on alentanut oppisopimuskoulutuksen arvoa vastikkeena.

Työsopimuksen päättämisen yhteydessä työnantaja ei ole maksanut työntekijälle lomakorvausta noin kolmen viikon pitämättömästä vuosilomasta, mikä myös osoittaa sopimuksen kohtuuttomuutta.

Palkkaehdon kohtuuttomuus ja sen sovittelu

Kantajalle on maksettu kohtuuttoman alhaista vastiketta suhteessa siihen, mikä olisi samanarvoisesta työstä maksettava tavanomainen ja kohtuullinen palkka. Palkkaehtoa tulee työsopimuslain 10 luvun 2 §:n nojalla sovitella.

Kohtuuttomuuden puolesta puhuvat seuraavat seikat:

• kyseessä ei ole ollut opiskelu, vaan työn tekeminen työvuoroissa vuoroluettelojen mukaan,
• työaika on usein ylittynyt, kantaja on työskennellyt keskimäärin 35 - 40 tuntia viikossa ja useampia työvuoroja jopa 9 - 1 2 tuntia ilman erillistä korvausta,
• työntekijät on velvoitettu työskentelemään yksi lauantai kuukaudessa eikä lauantailisää ole maksettu,
• työtä on tehty itsenäisesti ja etenkin osaamisen kasvaessa työn on rinnastunut kolmannen vuoden oppilaaseen, josta työehtosopimuksessa on palkkamääräys,
• ohjaajat eivät välttämättä ole olleet päteviä koska ovat olleet vasta valmistuneita samasta koulusta ja tämä on merkinnyt työn suurempaa itsenäisyyttä,
• oppilaiden työstä on laskutettu vaikkakin hiukan alemmalla hinnalla kuin valmistuneiden työstä,
• kyseessä on liiketoiminta eikä puhdas koulu,
• työtä on tehty yrityksen kaikissa toimipaikoissa eli myös muissa B:n liikkeissä,
• ajanvaraukset on tehty kampaajan nimellä kuten kenelle tahansa kampaajalle,
• työntekijöillä on ollut vakioasiakkaita,
• oppisopimuskoulutuksen arvo on alentunut koska kantaja on joutunut suorittamaan uudestaan näyttöjä ja opintoja siirtyessään Gradialle opiskelemaan, ja
• vastaajalle on maksettu opiskelijaa kohden 7.600 euron korvaus valmistuneesta opiskelijasta.

400 euron kuukausipalkka on liian vähäinen oikeuttaakseen edes työttömyyspäivärahaan oppisopimuksen jälkeen mahdollisen työttömyyden varalta.

A:n ja vastaajayhtiön välillä solmitun työsopimuksen palkkaehtoa tulee sovitella, koska ehto on ollut A:n kannalta kohtuuton ottaen huomioon työajat, ilta- ja lauantailisien puuttumisen ja sen, että työ on etenkin opintojen edetessä ollut täysipainoista kampaajan työtä. Työntekijän osaaminen ja hyöty työnantajalle kasvavat tasaisesti työsuhteen edetessä.

Kohtuuttomuutta arvioitaessa keskeistä on tarkastella, miltä osin kyseessä on ollut opiskelun hiusalan ammattilaiseksi ja miltä osin työskentely oppisopimussuhteessa. Mikäli kyseessä olisi puhdas opiskelu, jonka aikaisista suoritteista maksetaan jonkinlaista taskurahaa, 400 euron kuukausikorvausta voitaisiin pitää mahdollisesti hyväksyttävänä. Kyseessä ei kuitenkaan ole ollut varsinainen opiskelu, vaan työskentely oppisopimussuhteessa. Arvioitaessa oppisopimussuhteen luonnetta on kiinnitettävä huomiota työskentelyolosuhteisiin. Kantajan kuvailemat työn tekemisen olosuhteet ovat sinällään riidattomia ja kysymys on siitä, millainen merkitys niille annetaan.

Työtä on tehty tiukasti työvuoroihin ja ennalta laadittuihin työvuorolistoihin perustuen eikä työvuorosta poissaolo ole ollut mahdollista. Olosuhteet ovat olleet huomattavasti opiskelua sidotummat. Opiskeluun kuulumaton velvoittaminen työskentelemään lauantaina on merkinnyt opiskeluun verrattuna suurempaa sidonnaisuutta. Myös vastaajan muissa liikkeissä työskentely on ollut opintojen kannalta merkityksetöntä ja hyöty siitä on koitunut ainoastaan vastaajalle. Näissä olosuhteissa oppisopimussuhteen osapuolten saama hyöty ei ole ollut tasapainossa.

Vaatimuksen määrästä

Kyseessä olevana aikana on ollut voimassa vastaajaa velvoittava Hiusalan työehtosopimus, jossa ei ole suoraan ennen valmistumista oppisopimuksen kautta tehtävään työhön soveltuvaa palkkamääräystä. Lähinnä rinnastuva palkkamääräys on kolmannen vuoden opiskelijan palkka. Ajalle 1.6.2015 - 30.4.2017 solmitun työehtosopimuksen mukainen kolmannen vuoden oppilaan palkka on ollut 7,31 euroa tunnilta eli 30 tunnin työajan mukaan 921,06 euroa kuukaudessa.

Vähintään kantajalle olisi tullut maksaa työttömyysturvalain mukainen työttömyyskorvauksen edellytyksenä oleva minimipalkka, joka on 6,90 euroa ja 30 tunnin työajan mukaan 869,40 euroa kuukaudessa (21 x 6 x 6,90 euroa). Määrää arvioitaessa on otettu huomioon se, että parturi-kampaajan tehtävien oppiminen oppisopimussuhteessa kestää kauemmin kuin esimerkiksi kaupan alalla.

Oikeudenkäyntikulut

Kantajalla ei ole ollut lausuttavaa vastapuolen oikeudenkäyntikulujen määrästä.

Vastaus

Vaatimukset

Vastaaja B Oy on kiistänyt kantajan vaatimukset ja vaatinut, että ne hylätään.

Edelleen vastaaja on vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 8.256,40 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukausi tuomiosta lukien.

Perusteet

Parturi-kampaajan tutkinto suoritetaan työsuhteessa, joten työntekijällä on oltava työvuorolistat. Kantajan työajaksi on sopimuksessa sovittu 120 tuntia kuukaudessa. Käytössä on ollut kuuden viikon tasoitusjärjestelmä. Lähtökohtaisesti työntekijät ovat tehneet aamu- ja iltavuoroa vuoroviikoin. Kuukauden 120 työtuntia voidaan tehdä 6 viikon aikana aiheuttamatta lisäkustannuksia työnantajalle. Käytössä on ollut myös työaikapankki, jonne on voinut kerätä tunteja jos työntekijällä on ollut tiedossa esimerkiksi pidempi poissaolo. Tasausjärjestelmästä ja työaikapankista on sovittu suullisesti kaikkien työntekijöiden kanssa. Järjestelmä osaltaan mahdollistaa oppisopimuskoulutuksen erilaisissa elämäntilanteissa ja on yleisesti käytössä alalla.

Kantaja on tehnyt toista työtä samaan aikaan ja saanut eri vapauden poiketa normaaleista työvuoroista tasoitusjärjestelmän puitteissa. Kantajan kanssa on sovittu, että hän voi tehdä omat työvuoronsa siten, että kuukauden tunnit kertyy kuuden viikon aikana. Hän on näin voinut suunnitella päivä- ja viikkotuntinsa parhaaksi katsomallaan tavalla, jotta on voinut hoitaa toista työtään lasten hoitoa, ja pitää ylimääräisiä lomia. Hän on käyttänyt myös työaikapankkia työtuntien keräämiseen.

Kantajalle on maksettu täysi kuukausipalkka jokaiselta kuukaudelta tehdyistä tunneista riippumatta, koska hän on halunnut tehdä tunteja sisään ja käyttää niitä sitten tiettyinä kuukausina omiin lomiinsa, vapaisiinsa ja lyhyempiin työpäiviin. Hän ei ole halunnut käyttää kaikkia tunteja tasausjärjestelmän puitteissa, vaan on kerännyt niitä myös työaikapankkiin.

Tosiasiassa kantajalta on jäänyt sopimuksen mukaisesta työajasta 98 tuntia tekemättä, miltä ajalta hänelle on kuitenkin maksettu palkka (12 kk x 120 h = 1440 h, josta on vähennetty toteutuneet työtunnit 1342 h). Kantajalle on maksettu 400 euroa joka kuukausi, pois lukien ne kuukaudet, jolloin oppisopimus on sisältänyt teoriapäiviä, jotka eivät ole palkallista aikaa. Kantaja on virheellisesti merkinnyt alkuperäisiin työvuorolistoihin teoriapäivät työpäiviksi.

Lauantaityöt ovat osa alan normaalia toimintaa, koska useat liikkeet ovat auki seitsemänä päivänä viikossa. Työehtosopimus määrittelee lauantailisää vasta kello 15.00 jälkeen tehdystä työstä. Kantaja on tehnyt vain kerran työtä lauantaina kello 15.00 jälkeen, jolloin kyse on ollut ennen kello 15.00 alkaneesta asiakkuudesta ja josta on maksettu asianmukainen korvaus. Asiakaspalvelu ei ole ollut avoinna kello 15.00 jälkeen.

Ennen sopimuksen purkamista kantaja ei ole ollut missään vaiheessa työtaidoiltaan verrattavissa kolmannen vuoden opiskelijaan. Hän on suoriutunut joistain tehtävistä itsenäisesti aivan koulutuksen loppuvaiheessa. Oppilaskampaamossa toimineet ohjaajat ja oppilaiden henkilökohtaiset mentorit ovat olleet ammattitaitoisia ja työskennelleet alalla vuosia. Oppilastyöstä on laskutettu, kuten kaikki koulut ja linjat tekevät. Kaikkeen koulutustoimintaan liittyy sen taloudellinen kannattavuus. Vastaajayrityksellä on opetusministeriön myöntämä tutkinnonantolupa hiusalan perustutkintoon. Koulutukseen on kuulunut oppilaskampaamossa työskentelyn lisäksi työharjoittelu kampaamoissa eli työpaikoilla. Vastaaja on toiminut opetusministeriön ohjeistuksen mukaisesti. Alan ominaispiirre on varata aika joko tietyltä henkilöltä tai vaihtoehtoisesti keneltä tahansa. Oppilailla voi olla vakioasiakkaita, tyypillisesti esimerkiksi oppilaiden sukulaiset ja ystävät ovat tällaisia.

Vastaaja ei pidä uskottavana sitä kantajan väitettä, että hän olisi joutunut suorittamaan uudestaan tehtyjä näyttöjä ja opintoja siirtyessään Gradialle opiskelemaan. Väitettä ei ole myöskään yksilöity riittävällä tarkkuudella.

Mikään kantajan esittämistä seikoista ei osoita sopimuksen kohtuuttomuutta tai puolla palkkaehdon sovittelemista. Kun kantaja on tehnyt työsopimuksen, palkan määrä on ollut hänen tiedossaan. Ennen työsopimuksen allekirjoittamista palkka-asia on käyty läpi useaan kertaan myös oppisopimustoimiston kanssa, joka on puolestaan käsitellyt sitä aluehallintoviraston kanssa. Myös Palvelualojen ammattiliiton paikallistoimisto on tiennyt palkasta.

Työehtosopimuksessa ei ole määritelty ensimmäisen tai toisen vuoden opiskelijan palkan määrää. Tässä tapauksessa sopimus oppisopimuskoulutuksesta on solmittu 18 kuukaudeksi. Kantaja on
purkanut sopimuksen yksipuolisesti 14 kuukauden jälkeen. Vastaaja on aloittanut oppisopimuskoulutuksen nollatasolta ja hänen tietojaan ja taitojaan on kehitetty oppisopimuksen aikana siten, että hän on kyennyt suorittamaan osan henkilökohtaisen opetussuunnitelman mukaisista näytöistä.

Kantajan tekemää opiskelua ei voida verrata kolmannen vuoden oppilaan saavuttamaan taitoon, koska 14 ensimmäisen kuukauden aikana opiskellaan alkeita teoriaopinnoin ja käytännön työssä. Tämä ei ole sama kuin jo 20 kuukautta opiskellut kolmannen vuoden oppilas, jolla on paljon teoria- ja käytännön osaamista ja hyvät opiskelijan taidot tullessaan työharjoitteluun. Kantajaan ei voida soveltaa kolmannen vuoden opiskelijan palkkamääräystä työehtosopimuksen kirjauksenkaan mukaisesti. Jos 1 - 2 vuoden opiskelijoille olisi tarkoitettu jokin minimipalkka, siitä olisi ollut kirjaus työehtosopimuksessa.

Kantaja on valinnut opiskelumuodokseen oppisopimuksen. Hän on ollut hyvin tietoinen opiskelun sisällöstä, palkasta, sopimuksista ja velvoitteista. Asiat on lisäksi käyty hänen kanssaan henkilökohtaisissa keskusteluissa ja henkilökohtaista opintopolkua suunniteltaessa.

Työttömyysturvalain minimipalkkasäännös ei sovellut nyt kyseessä olevaan tilanteeseen.

Väitettyä palkan kohtuuttomuutta voidaan arvioida myös vastaajan koulutustoiminnasta ja työntekijän työpanoksesta saaman nettohyödyn kannalta. Vastaajan arvion mukaan opiskelijakohtainen työpanos kerryttää kassaan koko oppisopimusaikana keskimäärin 500 euroa kuukaudessa. Tämä kertymä kuittaantuu kuitenkin kokonaisuudessaan koulutettavan palkanmaksuun sivu- ja hallintokuluineen.

Koko tutkinnon suorittamisesta vastaajalle on maksettu kokonaiskorvaus 7.633 euroa (alv 0%) kutakin valmistunutta opiskelijaa kohden. Kantajan osalta saatu korvaus on ollut suuruusluokaltaan noin 5.088 euroa (kokonaispalkkio jaettuna 6 opintokokonaisuudella x 4 opintokokonaisuutta). Palkkiosta vähennetään toiminnasta aiheutuvat kiinteät ja juoksevat kulut, joista palkat ja tilavuokrat muodostavat merkittävän erän. Kun vielä otetaan huomioon normaali yrittäjäriski (kuten esimerkiksi koulutuksen kesken jäämisestä johtuva saamatta jäävä korvaus edelleen juoksevista kiinteistä kuluista huolimatta), oppisopimuskoulutukseen liittyvä palkka ei ole kohtuuton kantajan väittämällä tavalla. Kyse on kokonaisarvioinnista ja oppisopimusjärjestelmän mukaisesta palkkauksesta, ei tavanomaisesti arvioitavasta koulutetun työntekijän palkan kohtuullisuudesta. Vastaajan kouluttamisesta saama hyöty ei ole epäsuhteessa kantajan saamaan palkkaan. Tästä kokonaiskorvauksesta on sovittu Jyväskylän koulutuskuntayhtymän ja Jyväskylän oppisopimuskeskuksen kanssa ja heidän ehdoillaan.

Kantaja on itse katsonut, että hän on joutunut suorittamaan merkittävän osan opinnoista uudelleen siirtyessään Gradialle, mikä vastaajan mielestä osoittaa myös osaltaan, että kantajaa ei voida verrata ammattitaidoiltaan kolmannen vuoden oppilaaseen.

Oikeudenkäyntikulut

Vastaajalla ei ole ollut lausuttavaa kantajan oikeudenkäyntikulujen määrästä.

TODISTELU

Kirjalliset todisteet

Kantaja

K2. Kantajan työvuorot

Vastaaja

Henkilötodistelu

Kantaja

1. Kantaja A todistelutarkoituksessa
2. Todistaja C

Vastaaja

1. Vastaajan edustaja B todistelutarkoituksessa

RIIDATTOMIA SEIKKOJA

A (ent. - - -) on solminut vastaajayrityksen kanssa määräaikaisen työsopimuksen ajalle 17.1.2017 - 23.9.2018. Kyseessä on ollut parturi-kampaajan tutkintoon tähdännyt oppisopimuskoulutus. Jyväskylän oppisopimuskeskus on hyväksynyt sopimuksen 16.1.2017. Sovittu työaika on ollut 30 tuntia/viikko ja palkka 400 euroa koko sopimussuhteen ajan. Työsopimuksella on sovittu 6 kuukauden koeajasta. Noudatettava työehtosopimus on ollut sittemmin päättynyt Hiusalan työehtosopimus. Työsuhde on päättynyt työntekijän aloitteesta sopimuksella 29.3.2018.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Pääasia

Kysymyksenasettelusta ja sovellettavista säädöksistä

Perusteluissa on selostettu pääkäsittelyssä vastaanotetun todistelun sisältöä pääpiirteittäin siltä osin, kuin sillä on ollut merkitystä asian ratkaisulle. Siten kaikkea henkilötodistelun sisältöä ei ole kirjoitettu sanasta sanaan auki perusteluissa.

Työsopimuslain 10 luvun 2 §:n nojalla, jos työsopimuksen ehdon soveltaminen olisi hyvän tavan vastaista tai muutoin kohtuutonta, ehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää huomioon ottamatta.

Asiassa on siten ratkaistava, onko palkka kokonaisuutena arvioiden ollut kohtuuton. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan mikään kohtuuttomuuden puolesta esitetty seikka ei yksittäisenä johda kohtuuttomuuteen, mutta mahdollista on, että useammat seikat yhdessä johtavat siihen. Siten seikkoja on arvioitava sekä yksittäin että kokonaisuutena.

Käsiteltävässä asiassa on A:n kanteen johdosta kyse yhden yksittäisen opiskelijan, A:n palkasta, ja siitä olisiko hänen taitojensa ja edistyneisyytensä vuoksi hänelle tullut maksaa korkeampaa palkkaa eli ylemmän (kolmannen) vuoden opiskelijan palkkaa.

Henkilötodistelusta

Kantaja A on kertonut todistelutarkoituksessa kuulusteltuna, että koulutuksen alussa opiskelijoilla oli ollut kolme kuukautta teoriaopintoja. Sen jälkeen oli suoritettu tasokokeet, kun oli opittu rakenteita eli esimerkiksi tasausleikkauksen tekemistä. Sen jälkeen oli aloitettu asiakaspalvelu opetuskampaamossa. Kolmen kuukauden teoriajakson jälkeen teoriapäiviä oli saattanut olla kerran viikossa tai harvemmin, kun opiskelijoita oli perehdytetty uuteen asiaan. Opetuskampaamossa oli toimittu niillä taidoilla, mitä oli. Nopeutta oli kehitettävä koko ajan niin, että asiakkaiden palveluajat nopeutuivat. Tavoiteajat lyhenivät niin, että kampaamoleikkaus tuli pystyä tekemään tunnissa ja parturileikkaus 30 minuutissa. Työssä tehtiin kaikkia kampaamotöitä. Asiakasvarausjärjestelmässä "avattiin" varattaviksi eri toimenpiteitä sitä myötä, kun opiskelija suoritti kursseja. Tehtiin myös asiakaspalvelutyötä kassalla, vastattiin puhelimeen ja myytiin tuotteita.

Työajoistaan A on kertonut, että hänellä on ollut samaan aikaan toinen työ D:n palveluksessa. D:llä A on työskennellyt 25 tuntia viikossa. Hän oli hiusmuotoilukoulussa aloittaessaan ilmoittanut, että hän ei toisen työn vuoksi pysty sulautumaan opetuskampaamon vuoroviikkoisiin aamu- ja iltapäiväryhmiin. Suullisesti oli sovittu, että A oli saanut määrittää järjestelmään itse omat työtuntinsa. Se, että A oli saanut "sumplia" itse tuntinsa, oli A:n mukaan aiheuttanut joissain kanssaopiskelijoissa närää. A oli saattanut esimerkiksi tulla koululle kello 8.00, olla kello 12.00 - 17.00 työssä D:llä ja palata koululle "sulkuvuoroon". Tai jos tiettynä päivänä hän ei ollut D:llä töissä, hän on saattanut olla B:llä kello 8.00 - 20.00. Työaikapankki oi ollut käytössä. Lauantaitöitä oli tarkoitus B:llä olla viiden viikon välein, mutta opiskelijoiden vähennyttyä kurssin edetessä ei opiskelijoita ollut riittänyt kaikkiin vuoroihin. A on kertonut olleensa joskus joka lauantai töissä. Lauantaivuoron kesto oli ollut 6 tuntia (kello 9.00 - 15.00). Ylimääräistä korvausta ei lauantaitöistä ollut maksettu.

Työnantaja oli tarkastanut, että vähintään 30 tuntia viikossa oli tullut täyteen.

A on kertonut, että kun hän on siirtynyt Gradialle opiskelemaan, hänet oli sijoitettu kolmannen vuosiluokan ryhmään.

B Oy:n toimitusjohtaja B on kertonut todistelutarkoituksessa kuulusteltuna A:n työtunneista samalla tavoin kuin A. A oli tehnyt viikoittain 55 tuntia töitä, 25 tuntia D:llä ja 30 tuntia koululla. Yrityksen työaikaseurannan mukaan A:lla on ollut 13 kappaletta 12 tunnin työpäiviä. Opiskelijan kanssa voidaan sopia henkilökohtaisesti, jos hän on tarvinnut työaikapankkia, johon on voinut tehdä enemmän viikkotunteja ja käyttää niitä myöhemmin. Muidenkin kuin A:n kanssa oli tehty järjestelyjä työajoista.

B on kertonut, että oppisopimusoppilaan koulutuspolku pyrkii siihen, että opiskelijoista koulutetaan itsenäisiä parturikampaajia, jotka ovat valmiita työelämään. Opiskelijat tekevät samoja tehtäviä kuin työssä. Varsinaisten parturi-kampaajan tehtävien lisäksi opetellaan esimerkiksi yritystoimintaan liittyviä asioita, pyykin pesua ja työyhteisössä toimimista.

Koulutus on hiusmuotoilukoulussa tiivistetty puoleentoista vuoteen, kun esimerkiksi ammattikoulussa koulutus kestää kolme vuotta. Tämä on johtunut siitä, että oppisopimuskoulutuksessa ei opeteta yleissivistäviä aineita, kuten tehdään ammatillisessa oppilaitoksessa. Puhtaaseen ammatilliseen koulutukseen jää ammatillisessa oppilaitoksessa suurin piirtein saman verran aikaa, kuin mitä koulutus kestää B:llä. B Oy ei keksi itse sitä, mitkä ovat tutkinnon perusteet, vaan ne ovat samat koko maassa. Koulutuksen järjestäjällä tulee olla lupa tutkinnon järjestämiseen.

B Oy:llä on B:n lisäksi kolme opettajaa, joista yksi on maskeeraaja ja opettaa meikkaukseen liittyviä asioita. Kaikilla kouluttajilla on pitkä kokemus. B on kertonut, että valtion maksamasta korvauksesta (7.600 euroa per valmistunut opiskelija) maksetaan kaikki yrityksen kiinteät ja muuttuvat kulut, eli toimitilan kulut, ainesostot, kolmen opettajan palkat, sähkö, vesi, vakuutukset sekä kirjanpito- ja palkanlaskentakulut.

Tulonmuodostuksesta B on kertonut, että kun oppisopimusoppilaalle maksetaan palkkaa 400 euroa, siitä koituu lisäksi noin 200 euron sivukulut. Loppuvaiheessa opintoja oppilas voi tehdä noin 500 euron asiakaskassan, eli opintojen loppuvaiheessa oppilas juuri kattaa omat kulunsa. Alussa, kun opiskelija työskentelee hitaasti, opiskelijan työ on yritykselle tappiollista. Oppimisessa ratkaisee toistojen määrä. Parturi-kampaajan työ on käsityötä ja työskentely on alussa hidasta. Asiakastoimenpiteisiin eli esimerkiksi hiusten leikkaukseen tai värjäykseen varataan reilusti aikaa. Opiskelijalla on asiakkaita koko työpäivän ajan. Alussa yhteen päivään saattaa mahtua vaikkapa kaksi miesten hiustenleikkuuta. Sellaiseen toimenpiteeseen, jonka ammattilainen tekee tunnissa, voi tuoreella opiskelijalla kulua koko päivä.

Värjäyksen opettelemisessa täytyy tuntea myös kemiaa. Ammattitaitoa eli nopeutta ja tarkkuutta kertyy toistojen määrällä. Koulutuksen loppupuolella tahtia kiristetään tarkoituksella, koska toimenpiteisiin käytettävä aika lyhenee oppimisen edetessä.

Todistaja C on kertonut olevansa Palvelualojen Ammattiliitto PAM ry:ssä kaupan alan neuvottelupäällikkö, eikä hänellä ole ollut kokemusta hiusalalta. C on kertonut, että kaupan alalla oppisopimuskoulutus on yleistä ja oppisopimuksella voi opiskella esimerkiksi tradenomin tutkinnon tai myynnin ammattitutkinnon. Oppisopimusopiskelijat tekevät tavanomaisia työtehtäviä, koska oppiminen tapahtuu työssä. Lisäksi on lähiopetuspäiviä. Jos oppisopimusopiskelijalla ei ole aiempaa työkokemusta kaupan alalta, hänelle maksetaan harjoittelijan palkkaa, joka on 85 % tavanomaisesta palkasta. Jos työkokemusta on jo viisi vuotta tai enemmän, oppisopimusopiskelijalle maksetaan hänen tavanomainen työehtosopimuksen mukainen palkka.

Johtopäätöksistä ja oikeudellisesta arvioinnista

Käräjäoikeudelle ei ole ilmennyt aihetta epäillä kenenkään henkilökohtaisesti pääkäsittelyssä kuullun henkilön kertomuksen luotettavuutta.

On selvää, että ainakin tässä tapauksessa oppisopimuskoulutuksesta maksettava palkka on niin pieni, että se vain poikkeustapauksessa (esimerkiksi opiskelijalla ei ole asumiskuluja vanhempien luona asumisen vuoksi) riittäisi elämiseen. Suuri epäkohta on se, että oppisopimuskoulutuksessa oleva ei voi saada opintotukea tai opintolainan valtiontakausta. Tämän asian käsittelyn puitteissa ei ole voitu keskustella siitä, miksi näin on, eikä yksittäisellä alioikeuden tuomiolla voidakaan ratkaista tämän tyyppisiä laajempia koulutuspoliittisia epäkohtia. Joka tapauksessa näin pieni palkka johtaa automaattisesti siihen, että lähes jokaisen opiskelijan on tehtävä muita töitä opiskeluaikana.

Palkka on kuitenkin ollut Jyväskylän oppisopimuskeskuksen hyväksymä. Sopimusvapauden periaatteen mukaisesti oppisopimuskoulutukseen hakeutuva henkilö voi arvioida ennen oppisopimuksen tekemistä, onko tarjottava korvaus (=palkka) hänen mielestään riittävä. Palkan lisäksi oppisopimuksessa opiskelija saa vastikkeeksi koulutuksen ja ammatin. Toisaalta, etukäteen ei välttämättä ole mahdollista täsmällisesti arvioida koulutuksen kokonaisarvoa yksittäiselle opiskelijalle hänen elämäntilanteessaan. Kuitenkin, kun kyseessä on valvovan viranomaisen eli oppisopimuskeskuksen hyväksymä koulutus ja siitä maksettava palkka, oletuksena täytyy olla, että vastike eli saatava koulutus on riittävän hyvää.

An on kertonut, että hän on joutunut suorittamaan useita opintojaksoja uudestaan siirryttyään opiskelemaan Gradialle. Hän ei ole muistanut, mitä jaksoja nämä ovat olleet. Siten, tämä kanteen tueksi esitetty seikka on jäänyt täysin selvittämättä, eikä sitä voida ottaa huomioon asiaa ratkaistaessa. Ratkaisun kannalta hyödyllistä olisi ollut tietää, mitä opintojaksoja ja kuinka monta A on joutunut suorittamaan uudestaan.

A on kohtuuttomuuden puolesta esittänyt, että ohjaajat eivät ole välttämättä olleet päteviä. Näyttöä kouluttajien epäpätevyydestä ei ole kuitenkaan ole esitetty.

Esimerkiksi sellaiset seikat kuin vuoroluettelot, asiakkailta perittävät maksut, vakioasiakkuuksien syntyminen tai se, että kyseessä on liiketoiminta, eivät tee palkkaa kohtuuttomaksi. Oppisopimuskoulutuksen luonteeseen kuuluu, että siinä tehdään työtä ja määritellyt työvuorot
voivat olla tarpeen tehtävien järjestelemiseksi. On yleisesti tiedetty tosiseikka, että parturi-kampaajan työ on korostuneesti sellaista, että sitä ei voi oppia vain teoriatunneilla. Oppiminen tapahtuu pääosin käytännön asiakastoimenpiteitä tekemällä. Oppisopimuskoulutusta tarjoavat nimenomaan eri yritykset tai ammatinharjoittajat.

Ylipäänsä suurin osa A:n kohtuuttomuuden puolesta esittämistä seikoista on sellaisia, jotka kuuluvat oppisopimuskoulutuksen luonteeseen.

A on tehnyt paljon töitä viikoittain. Käräjäoikeuden saaman kuvan perusteella se on johtunut pääosin siitä, että hän on elämäntilanteensa vuoksi tehnyt samaan aikaan työtä 25 tuntia viikossa toisen työnantajan palveluksessa. A on joutunut järjestelemään tuntejaan hiusmuotoilukoulussa pystyäkseen käymään töissä D:llä. On selvää, että tällainen on hyvin rasittavaa erityisesti jatkuessaan pitkään. Rasittavuus ei kuitenkaan ole johtunut siitä, että työaika hiusmuotoilukoulussa on ollut 30 tuntia viikossa, vaan kokonaistilanteesta.

Todistaja C:n kertomuksella ei ole ollut merkitystä asian ratkaisulle. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan kaupan alan oppisopimuskoulutus ei ole suoraan verrattavissa hiusalan oppisopimuskoulutukseen, koska hiusalalla työskennellään suoraan asiakkaan kanssa ja asiakkaan ulkonäköön vaikuttavissa työtehtävissä.

A ei ole pystynyt osoittamaan sitä, että hän olisi ollut taidoiltaan tai osaamiseltaan verrattavissa kolmannen vuosikurssin ammatillisen oppilaitoksen opiskelijaan. Kun hän on siirtynyt Gradialle opiskelemaan syksyllä 2018, hänet on sijoitettu kolmannen vuosiluokan ryhmään. Siten ammatillinen oppilaitoskaan ei ole katsonut hänen olevan edistyneempi kuin kaksi vuotta ammatillisessa oppilaitoksessa opiskellut opiskelija.

Näillä perusteluilla käräjäoikeus on päätynyt siihen johtopäätökseen, että A ei ole pystynyt osoittamaan, että palkka on ollut kohtuuton kokonaisuutena arvioiden siten, että palkkaehtoa tulisi sovitella. A:n kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä kantaja A on velvollinen korvaamaan vastaaja B Oy:n tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Vaatimuksen määrä on ollut riidaton.

Tuomiolauselma

A:n kanne hylätään. A velvoitetaan suorittamaan B Oy:lle korvauksena oikeudenkäyntikuluista 8.256,40 euroa 18.12.2021 lukien laskettavina korkolain 4 § 1 momentin mukaisine korkoineen.

Sovelletut lainkohdat

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Ulla-Maija Viitavuori.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Valitus

A on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja hänet vapautetaan velvollisuudesta korvata B Oy:n (jäljempänä myös yhtiö) oikeudenkäyntikulut. Lisäksi A on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevän kanteen mukaisesti 6.852 euroa laillisine viivästyskorkoineen sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudesta ja hovioikeudesta laillisine viivästyskorkoineen.

Käräjäoikeus on arvioinut A:n oppisopimuksen palkkaehdon kohtuuttomuutta väärin. A:n työsuhde on ollut osa-aikainen (30 tuntia viikossa) ja palkan määrä on ollut 400 euroa kuukaudessa koko sopimussuhteen keston ajan. Joka kuukausi A:lla oli velvollisuus työskennellä yksi lauantai. Iltalisiä tai korotuksia yli sovitun määrän tehdystä työstä ei maksettu. Ei voida katsoa, että hiusalan oppisopimustyö poikkeaisi niin merkittävästi muista aloista, että palkan määrää voitaisiin pitää kohtuullisena. A on siirtynyt myöhemmin Gradialle suorittamaan loput opinnoistaan ja on tuolloin joutunut suorittamaan merkittävän osan niistä uudelleen, mikä alentaa oppisopimuskoulutuksen merkitystä vastikkeena. A ei ole katsonut, että hänet tulisi rinnastaa kolmannen vuoden oppilaaseen. Sovitteluvaatimus on määrältään perustunut työttömyysturvan edellytyksenä olevaan vähimmäisansioon (6,90 euroa tunnilta). A:lle on normaalista työmarkkinakäytännöstä poiketen maksettu ainoastaan 400 euron kuukausittaista palkkaa (noin 3,33 euroa tunnilta), joka on elämiseen täysin riittämätön. Osapuolten suoritusten arvot huomioiden vastike on kohtuuttoman alhainen.

Valituksen täydennys

Hovioikeus on viran puolesta kiinnittänyt A:n huomiota oppisopimuskoulutusta koskeviin säännöksiin ja varannut tilaisuuden täydentää valituksen perusteita ottaen huomioon kyseinen sääntely.

A on täydentänyt valitustaan toteamalla, että työsopimuslain 10 luvun säännöksiä ei sovelleta oppisopimuksiin, mutta tähän ei ole kiinnitetty huomiota käräjäoikeuden tai yhtiön taholta eikä se ole vaikuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulokseen. Lainsäätäjän ei voida katsoa tarkoittaneen mahdollistaa kohtuuttomien sopimusehtojen käyttöä oppisopimussuhteissa. A on vedonnut toissijaisesti siihen, että kohtuuttomuutta tulee arvioida varallisuusoikeudellisista oikeustoimista
annetun lain (oikeustoimilaki) 36 §:n perusteella. Tämä ei muuta A:n vaatimuksia tai niiden perusteita.

Vastaus

Yhtiö on vaatinut, että valitus hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 1.968,75 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

Käräjäoikeuden tuomio on oikea. Kanteessa on kysymys siitä, että Palvelualojen Ammattiliitto PAM ry on halunnut ennakkopäätöksen oppisopimuskoulutuksen ehdoista. Asiassa tulee kuitenkin arvioida A:n palkkaehdon kohtuullisuutta tässä yksittäistapauksessa. On riidatonta, että A:lle maksettu palkka ei ole yksin riittänyt hänen kohdallaan yleisiin elämisestä aiheutuviin kuluihin. A:lla onkin ollut toinen työ, jota hän on tehnyt 25 tuntia viikossa. Muutoinkin asianosaisten näkemykset koulutuksen ja työn suorittamisen osalta ovat pitkälti yhtenevät. Väitteet huonoista työskentelyolosuhteista, opintojen suorittamisesta uudelleen Gradialla ja iltalisistä tai korotuksista ovat jääneet toteennäyttämättä. Kyse on laajemmasta koulutuspoliittisesta epäkohdasta, jota ei voida ratkaista yksittäisellä tuomiolla. A:n palkka on ollut Jyväskylän oppisopimuskeskuksen hyväksymä ja hän on voinut ennen sopimuksen tekemistä arvioida sen riittävyyttä. Yhtiön koulutuksesta saama korvaus ei ole ollut sen päätettävissä. Muiden alojen oppisopimuskäytäntöä ei voida käyttää vertailukohtana. Vielä yhtiö on lausunut, että ensisijaisesti A:n ei tule sallia vedota oikeustoimilain 36 §:ään uutena sovitteluperusteena ja toissijaisesti katsonut, että sovittelulle ei joka tapauksessa ole edellytyksiä myöskään tuon lainkohdan nojalla.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Vetoaminen uuteen lainkohtaan

Yhtiö on lausunut, ettei A:n voida sallia vedota oikeustoimilain 36 §:ään vasta hovioikeusvaiheessa valituksen täsmennyksessä esitetyllä tavalla. Asianosaisen vaatimusten perusteena olevat oikeudelliset luonnehdinnat eivät kuitenkaan sellaisenaan ole oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:ssä tarkoitetun kanteenmuutoskiellon piirissä (ks. esim. KKO 2020:18, kohta 17). Lisäksi asiaa käsittelevä tuomioistuin ei ole yleensä sidottu tällaisiin luonnehdintoihin, vaan on velvollinen soveltamaan lakia viran puolesta. Näin ollen A on voinut vedota vielä hovioikeudessakin vaatimuksensa tueksi eri lainkohtaan ja valitus on tutkittava täydennetyssä muodossaan.

Sovellettavat oikeusohjeet

A:n oppisopimuskoulutus on aloitettu ennen ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (531/2017) voimaantuloa 1.1.2018, joten siihen sovelletaan tuon lain 138 §:n siirtymäsäännöksen perusteella aikaisemmin voimassa ollutta ammatillisesta peruskoulutuksesta annettua lakia (630/1998). Viimeksi mainitun lain 18 §:n 1 momentin mukaan oppisopimukseen ei sovelleta lainkohdassa lueteltuja työsopimuslain säännöksiä. Näihin lukeutuu muun ohella työsuhteen pätemättömyyttä ja kohtuuttomia ehtoja koskeva työsopimuslain 10 luku kokonaisuudessaan. Työsopimuslain soveltamisalaa koskevasta 2 §:n 3 kohdasta puolestaan seuraa, että työsopimuslakia ei lähtökohtaisesti sovelleta oppisopimukseen (HE 157/2000 vp s. 59). A:n oppisopimuksen palkkaehdon kohtuullisuutta ei siten voida arvioida työsopimuslain 10 luvun 2 §:n perusteella.

Oikeustoimilain 36 §:n 1 momentista ilmenee, että jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat. Pykälän 3 momentin mukaan oikeustoimen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Säännös on esitöiden mukaan koko sopimusoikeuden tärkeä ja luonnollinen osa ja sitä sovelletaan kaikkiin varallisuusoikeudellisiin sopimuksiin ja muihin oikeustoimiin, jos muuta ei ole säädetty. Säännös onkin kirjoitettu sellaiseen muotoon, että se antaa tuomioistuimille riittävät mahdollisuudet kiinnittää ratkaisuissaan huomiota kunkin oikeustoimityypin erityispiirteisiin ja myös yksityisen sopimuksen kaikkiin puoliin (HE 247/1981 vp s. 4, 6 ja 17).

Ennakkopäätöksessä KKO 1998:63 oli kysymys tilanteesta, jossa työntekijän ammattia koskevaa työehtosopimusta tai hänen työsuhteeseensa sovellettavaa yleissitovaa työehtosopimusta ei ollut olemassa. Tapauksessa sovellettiin kumottua työsopimuslakia (320/1970), jonka 48 §:n 3 momentin mukaan työsopimuksessa olevaa muuta kuin palkkaa koskevaa ehtoa voitiin sovitella. Korkein oikeus katsoi, että säännöksen estämättä työntekijällä oli oikeus vaatia työsopimuksensa palkkausehtojen kohtuullistamista varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n perusteella.

Kumotun työsopimuslain säännöksen jättämistä ennalleen perusteltiin oikeustoimilain 36 §:n säätämisen yhteydessä sillä, että palkan kohtuullisuudesta huolehtii työehtosopimusjärjestelmä ja siihen liittyvä lainsäädäntö (HE 247/1981 vp s. 12). Korkein oikeus katsoi, että lainsäätäjän
ei kuitenkaan voitu päätellä tarkoittaneen ehdottomasti evätä palkkojen sovittelemista sellaisessa tapauksessa, jossa työehtosopimus puuttuu. Tätä johtopäätöstä on lisäksi perusteltu ratkaisussa seuraavasti: Kohtuuttomien sopimusehtojen ehkäiseminen on ollut keskeinen tavoite säädettäessä
oikeustoimilain 36 §:ää. Pykälää koskevasta oikeusministeriön lainvalmisteluosaston ehdotuksesta yleiseksi kohtuullistamissäännökseksi (lainvalmisteluosaston julkaisu 4/1980 s. 20) päätellen tuomioistuinten tulee pyrkiä sopeuttamaan erityisten sovittelusäännösten soveltamiskäytäntö yleisen
sovittelusäännöksen vaatimusten mukaiseksi. Työsopimuslaki ja sen valmisteluaineisto sisältävät lukuisia ilmauksia työntekijän suojeluperiaatteesta, joka tämänkaltaisessa tapauksessa edellä mainittujen seikkojen lisäksi edellyttää, että yksittäisellä työntekijällä tulee olla mahdollisuus vaatia kohtuuttomaksi katsomansa työsopimuksen palkkaehdon sovittelua.

Nykyisin voimassa olevan työsopimuslain 10 luvun 2 §:n säätämiseen johtaneiden esitöiden mukaan sovittelupykälä vastaa yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita. Esitöissä myös viitataan oikeustoimilain 36 §:ään sopimusehtojen sovittelua koskevana yleissäännöksenä ja todetaan, että jos sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana yksittäisen sopimusehdon kohtuullistamisen jälkeen ei olisi kohtuullista, sopimusta voitaisiin oikeustoimilain 36 §:n 2 momentin perusteella sovitella muiltakin osin tai se voitaisiin määrätä raukeamaan (HE 157/2000 vp s. 114–115).

Oppisopimuksia koskevassa lainsäädännössä ei ole nimenomaisesti poissuljettu oikeustoimilain 36 §:n soveltuvuutta eikä tällaista tarkoitusta ilmene kyseisen kohtuullistamispykälän säätämisen jälkeen annettuja oppisopimusta koskevien säädösten esitöistä (ks. HE 311/1992 vp s. 9, HE 86/1997 vp s. 87, HE 39/2017 vp s. 260–261 ja HE 174/2020 vp s. 8). Kun otetaan huomioon oikeustoimilain yleisen kohtuullistamissäännöksen keskeinen merkitys koko sopimusoikeudellisen järjestelmän kannalta, tulisi sen soveltamatta jättämiselle olla painavat ja selkeät perusteet. Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain viittausta työsopimuslakiin on tässä suhteessa pidettävä pikemminkin säädösteknisenä ratkaisuna kuin osoituksena siitä, että yleinen kohtuullistamissäännös ei voisi tulla sovellettavaksi oppisopimukseen.

Siitä, että ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain mukaan oppisopimuksiin ei sovelleta kohtuullistamista koskevaa työsopimuslain säännöstä, ei voida ilman muuta päätellä tarkoituksena olleen syrjäyttää oppisopimuksen ehtojen sovittelun mahdollisuus kokonaan. Oikeustoimilain
36 §:ää puolestaan voidaan ja – muuta selvästi osoittavan lainsäätäjän kannanoton puuttuessa – tuleekin edellä selostettujen esitöiden ja oikeuskäytännön mukaan soveltaa erityislainsäädännön
kohtuullistamissäännöksiä täydentävästi.

Eri tulkintavaihtoehtoja punnittaessa tulee lisäksi ennakkopäätöksen KKO 1998:63 mukaisesti ottaa huomioon työntekijän suojeluperiaate. Oppisopimussuhteessa oleva työntekijä on lähtökohtaisesti nuori, tietylle alalle ja mahdollisesti työelämään ylipäätään vasta siirtymässä oleva henkilö, joka
on usein tavanomaista työntekijää haavoittuvammassa asemassa. Vielä voidaan kiinnittää huomiota siihen, että uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan 7 artiklassa sopimuspuolet sitoutuvat muun ohella tunnustamaan oppisopimussuhteessa olevien oikeuden kohtuulliseen palkkaan tai muihin
tarkoituksenmukaisiin korvauksiin. Näin ollen olisi edellytettävä, että oikeuslähteistä kävisi selvästi ilmi, mikäli lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut oppisopimusten rajaaminen kokonaan sopimusoikeudellisen kohtuullisuusperiaatteen soveltamisalan ulkopuolelle.

Edellä lausutun perusteella yksittäisen oppisopimuksen palkkausehdon kohtuullisuutta voidaan arvioida oikeustoimilain 36 §:n yleisen kohtuullistamissäännöksen perusteella.

Kohtuullisuusarvioinnin perusteet

Kohtuullistamissäännöksen soveltuvuus ei vielä sellaisenaan merkitse, että oikeustoimilain 36 §:n nojalla voitaisiin määritellä kohtuullinen palkkataso esimerkiksi jollekin työntekijäryhmälle kokonaisuutena. Kyseeseen voi tulla vain yksittäisen työsopimuksen palkkaa koskevan ehdon kohtuullistamisen harkinta sillä perusteella, mitä työntekijän ja työnantajan olosuhteista ja muista
asiaan vaikuttavista seikoista kussakin tapauksessa erikseen on selvitetty (KKO 1998:63).

Myös ennakkopäätöksestä KKO 1998:107 ilmenevällä tavalla työsopimuksen ehdot voisivat olla kohtuuttomia joko sellaisenaan eli tyyppinsä perusteella tai yksittäistapauksessa suorittavan kohtuuttomuusharkinnan perusteella. Tapauksessa arvioidun sopimusehdon mukaan työnantajalla oli ollut oikeus muuttaa provisioperusteita ja -taulukoita työntekijän vahingoksi, mutta ei kuitenkaan oikeutta kokonaan poistaa provisioperusteista palkkausta. Kun työntekijällä oli työsopimuksen mukaan joka tapauksessa ollut oikeus myös kiinteään palkkaan, sopimus ei muutoinkaan ollut merkinnyt sitä, että työntekijän olisi tarkoitettu tekevän työtä joissakin olosuhteissa kokonaan ilman korvausta. Ehtoa ei pidetty sellaisenaan kohtuuttomana.

Hovioikeus toteaa ensiksi, että A:n käräjäoikeudessa vetoamat kohtuuttomuutta väitetysti osoittavat tapauskohtaiset olosuhteet ovat jääneet käräjäoikeudessa huomattavilta osin selvittämättä. Tämä koskee myös valituksessa toistettua väitettä siitä, että A olisi joutunut suorittamaan kursseja uudelleen. Henkilötodistelun perusteella asianosaisten käsitykset ovat työtuntien osalta olleet yhteneväiset. Työtuntikoonnin perusteella A:n työtuntien määrä on vaihdellut kuukausittain jonkin verran, mutta työaikoja oli myös järjestelty A:n toisen työn vuoksi. Työtuntien määrä ei asiassa esitetyn selvityksen perusteella ole keskimäärin ylittänyt 30 viikkotuntia ainakaan niin merkittävästi, että se tulisi ottaa huomioon kohtuusarvioinnissa.

Kohtuullistaminen ei oikeustoimilain esitöiden mukaan ole poissuljettua sillä perusteella, että osapuolen olisi oikeustoimeen ryhdyttäessä tullut havaita tai että se olisi jopa havainnut vastapuolen esittämän ehdon kohtuuttomuuden. Tällainen tietoisuus voi kuitenkin olla sovittelua vastaan puhuva seikka (HE 247/1981 vp s. 17). A onkin voinut arvioida oppisopimuksen palkkaehdon kohtuullisuutta jo ennen sopimuksen solmimista. Toisin kuin ennakkopäätöksessä KKO 1998:107 arvioidussa tapauksessa, A:lla on ollut kiinteä palkka. On riidatonta, että A:lle maksettu palkka ei ole riittänyt hänen elinkustannuksiinsa. Toisaalta hän onkin tehnyt myös toista työtä.

A:n tuntipalkaksi 400 euron kuukausipalkalla ja 30 työtunnin viikkomäärällä muodostuisi noin 3,33 euroa, mikä määrä ylittää kirjallisena todisteena esitetyn taulukon mukaisen 1. vuoden oppilaan suosituspalkan. Toisaalta se on merkittävästi vähemmän kuin 2. vuoden oppilaan suosituspalkka, joka on ollut noin 2/3 korkeampi. Myös 2. vuoden oppilaan suositeltu tuntipalkka on ollut alempi kuin työttömyyskorvauksen edellytyksenä oleva 6,90 euron tuntipalkka. Työehtosopimuksen mukainen 3. vuoden oppilaan tuntipalkka olisi ollut 7,31 euroa, mutta oppisopimussuhteen sovitun keston vuoksi työehtosopimuksen mukainen palkka ei olisi tullut koskemaan A:ta missään vaiheessa. Yhtiön edustaja B on kertonut käräjäoikeudessa, että koulutus hiusmuotoilukoulussa on tiivistetty puoleentoista vuoteen, kun se ammattikoulussa kestäisi kolme vuotta.

Yhtiön koulutuksesta saamalla oppilaskohtaisella kokonaiskorvauksella, josta yhtiö on sopinut Jyväskylän koulutuskuntayhtymän Jyväskylän oppisopimuskeskuksen kanssa, ei ole A:n palkan kohtuullisuutta arvioitaessa ratkaisevaa merkitystä. On yleisesti tunnettua, että esimeriksi
kampaamoissa niin sanotut oppilastyöt ovat edullisempia kuin vastaavat palvelut yleensä ovat. Korvauksen tarkoituksena onkin muun muassa tasoittaa oppisopimuskoulutettavan työn arvoa suhteessa normaalin työntekijän työn arvoon. Oppisopimuskoulutusta tarjoavan yrityksen tulee mitoittaa palvelunsa ja niiden hinnoittelu siten, etteivät toiminnan tuotot käytännössä muodostu
olennaisesti tästä täydentäväksi tarkoitetusta rahoituksesta.

Johtopäätökset

A on vedonnut keskeisesti sellaisiin perusteisiin, jotka edellyttäisivät palkkausehdon kohtuullisuuden arvioimista kokonaisen työntekijäryhmän eli hiusalan oppisopimuskoulutettavien osalta. Asiassa ei ole esitetty riittäviä perusteita katsoa Jyväskylän oppisopimuskeskuksen hyväksymää palkkausehtoa sellaisenaan kohtuuttomaksi oikeustoimilain 36 §:n mukaisesti. Kohtuullisuusarviointia ei oikeuskäytännössä todetuin tavoin voida perustaa esimerkiksi jonkin työntekijäryhmän palkkaukseen kokonaisuutena, mitä kannanotto hiusalan oppisopimuskoulutettavien palkkaan yleisellä tasolla merkitsisi.

A:lla on ollut mahdollisuus arvioida sopimuksen ja siten myös palkkaehdon kannattavuutta omalta kannaltaan ja olla tekemättä epäedullista sopimusta. Tällaisen arvioinnin perusteet ovat verrattain selvät, kun palkkauksen peruste on kiinteä. Asiassa ei ole osoitettu sellaisia yksittäisiä olosuhteita, joiden nojalla olisi katsottava palkkausehdon soveltamisen johtaneen A:n kohdalla kohtuuttomuuteen. Näin ollen oppisopimuksen palkkausehtoa ei ole soviteltava siten, että tuntipalkaksi vahvistettaisiin 6,90 euroa, vaan A:n kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä A on velvollinen korvaamaan yhtiön määrältään riidattomat oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta.

Tuomiolauselma

Valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

A velvoitetaan korvaamaan B Oy:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 1.968,75 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Petteri Korhonen ja Patrick Palmroos sekä asessori Jurkka Jämsä.

Ratkaisu on yksimielinen.

Vailla lainvoimaa.