VaaHO:2022:13

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Vastaajan syyksi luetuista teoista ankarimmin rangaistava oli törkeä pahoinpitely. Vastaaja oli antanut uhrille hänen tietämättään huumaavia lääkeaineita, ja tämän jälkeen kuristanut uhria pitkäaikaisesti kahteen eri kertaan johdolla ja pistänyt sekä viillellyt keittiöveitsellä. Lisäksi vastaaja oli kaatanut uhrin suuhun syövyttävää WC:n puhdistusainetta ja tämän kasvojen ja ylävartalon päälle kiehuvaa vettä. Pahoinpitelyä pidettiin erityisen törkeänä, minkä vuoksi siitä voitiin mitata poikkeuksellisen ankara rangaistus. Vastaaja oli toisaalta myötävaikuttanut rikoksensa selvittämiseen. Käräjäoikeuden tuomitsemaa 10 vuoden yhteistä vankeusrangaistusta alennettiin tästä syystä vuodella.

KESKI-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 06.06.2022 NRO 122487

Syyttäjä

Aluesyyttäjä B

Vastaaja

Asianomistajat

C
D
E

Asia

Murhan yritys

Syyttäjän rangaistusvaatimukset

1. Tuhotyö
5680/R/0089225/20

Rikoslaki 34 luku 1 § 1-2

12.12.2020 Jyväskylä

A on sytyttänyt tulipalon Y Oy:n omistamassa luhtikerrostalossa niin, että teko on ollut omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa taikka että siitä on ollut yleistä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa, menettelemällä seuraavasti:

A on sytyttänyt hallitsemassaan asunnossa tupakansytyttimellä vaatemytyn palamaan ja tämän jälkeen hän on poistunut asunnosta. Talossa on tapahtuma-aikaan ollut paikalla asukkaita ainakin A:n asunnon viereisessä asunnossa, jossa on asunut asianomistaja D, sekä A:n asunnon yläpuolella olevissa kahdessa asunnossa.

Palokunta on saanut tulipalon sammutettua mutta palossa syntyneet savukaasut ovat ehtineet levitä syttymishuoneistosta sitä ympäröiviin tiloihin. Tulipalossa on syntynyt runsaasti vaarallisia savukaasuja. Asianomistaja D on viety ambulanssilla sairaalaan lääkärintarkastukseen.

Tulipalon seurauksena on A:n hallitsema huoneisto kauttaaltaan kärsinyt mittavista palo- ja savuvahingoista. A:n menettelystä on aiheutunut taloudellista vahinkoa C:lle yhteensä 9.279,74 euroa.

2. Murhan yritys
5680/R/0041293/21
Rikoslaki 21 luku 2 § 2

28.09.2021 Jyväskylä

A on asunnossaan tahallaan yrittänyt tappaa asianomistaja E:n menettelemällä seuraavasti:

A on saattanut E:n tiedottomaan tilaan antamalla tälle hallussaan olleita psykoosilääkkeitä eli 2 kpl Peratsin 8 mg tabletteja sekä sekoitettuna alkoholijuomaan toiset 2 kpl Peratsin 8 mg tabletteja siten, että E ei ole tiennyt alkoholijuomaan sekoitetuista lääkkeistä.

A on suunnitellut ja valmistellut tekoaan siten, että on ennen lääkkeiden antamista E:lle varannut valmiiksi pitkän johdon tarkoituksenaan kuristaa sillä E:tä. A on nostanut sänkynsä pystyyn asunnon väliovea vasten tarkoituksenaan estää nopea avun saaminen E:lle.

A on lääkkeiden ja alkoholin vaikutettua E:hen ja tehtyä tästä puolustuskyvyttömän kuristanut E:tä takaapäin mainitulla johdolla täysin voimin. E ei lääkeaineiden vaikutuksen vuoksi ole pystynyt
tekemään minkäänlaista vastarintaa.

A on kaatanut tajuttoman E:n suuhun voimakkaasti syövyttävää WC:n puhdistusainetta. A on tunkenut E:n suuhun useita kokonaisia Peratsin 8 mg-tabletteja. A on tämän jälkeen jatkanut E:n kuristamista kurkusta mainitulla johdolla.

A on seurannut E:n hengittämistä ja odottanut, että E:n hengitys lakkaisi.

A on keittänyt vedenkeittimellä noin litran vettä ja heittänyt kiehuvan veden E:n kasvojen, kaulan ja ylävartalon alueelle.

A on hakenut suurikokoisen keittiöveitsen ja lyönyt ja taikka tai viiltänyt sillä E:tä kymmeniä kertoja rintakehän alueelle tähdäten etenkin tämän sydämen alueelle. A on tämän jälkeen viiltänyt
keittiöveitsellä E:tä voimakkaasti kaulaan.

A:n nimenomaisena tarkoituksena on ollut tappaa E tai vähintään hänen on täytynyt käsittää, että asianomistajan kuolema on hänen toimintansa varsin todennäköinen seuraus. Teko on jäänyt yritykseksi A:n lopetettua E:hen kohdistamansa väkivallan A:n käsitettyä, ettei hän pääsisi pakenemaan. A on soittanut hätäkeskukseen noin tunnin kuluttua väkivallan tekemisen lopettamisesta. Ensihoito on asunnossa onnistunut elvyttämään elottomaksi menneen E:n.

A on näin aiheuttanut E:lle useilla eri mekanismeilla lukuisia hengenvaarallisia vammoja, jotka ovat aiheuttaneet E:lle useita elintoimintojen häiriöitä. E on vammojen vuoksi ollut sairaalahoidossa kahdeksan viikkoa, joista neljä viikkoa tehohoidossa.

A:n menettelystä on E:n kaulaan aiheutunut verta vuotanut noin 6 cm pituinen ja 3 cm syvä pistohaava, laskimovammoja ja kaulalla sijaitsevan päänkiertäjälihaksen vakava vaurio. Kaulan vamma on ollut potentiaalisesti hengenvaarallinen ja on ollut sattumanvaraista ettei veitsen isku ole osunut kaulalla oleviin isoihin verisuoniin tai henkitorveen, mikä olisi hyvin todennäköisesti johtanut E:n menehtymiseen jo tekopaikalla.

E:lle on aiheutunut tajunnanalenema, kymmeniä viiltonaarmuja rintakehälle, mustelmaa rintakehän oikealle puolelle ja murtuma nenäluuhun. E:lle on aiheutunut palovammoja rintakehän keskiosiin, vasemman hartian seutuun, vasemmalle yläselkään, kasvoille ja kaulalle sekä turvotusta kasvoihin, silmäluomiin ja silmän sidekalvoihin. E:llä on todettu turvotusta nielussa, nielurisojen seudussa, kurkunkannessa, kielessä ja kielen alla suupohjassa. E:llä on todettu suussa kauttaaltaan
limakalvovauriota, palovammoja nielun takaosassa sekä limakalvon ja ihon kuoriutuminen oikeasta korvakäytävästä. Nielun alueen palovammat olisivat voineet johtaa E:n menehtymiseen ilman välitöntä hengitystien turvaamista.

E:n kasvoilla, kaulalla ja niskan alueella on todettu kauttaaltaan pinnallista II-asteen - syvää II-asteen palovammaa, palovamma-alueen ollessa 10 %. E:n rintakehän, olkavarren ja yläselän syvät palovammat on leikattu ja hänelle on tehty ihonsiirto. E:lle on toisessa leikkauksessa tehty ihonsiirrepaikkaukset rintakehälle, leikattu oikealla kaulalla ja kasvoilla olleet palovammat sekä tehty niihin ihonsiirteet.

E:llä on todettu aspiraatiokeuhkokuume, joka on johtunut keuhkoihin hengitetystä materiaalista ja joka olisi voinut johtaa E:n menehtymiseen. E:n happo-emästasapaino on sairaalaan tullessa ollut
merkittävän häiriintynyt, mikä tila olisi ilman hoitoa voinut johtaa E:n menehtymiseen.

Tapon yritys on tehty vakaasti harkiten ottaen huomioon teon etukäteissuunnittelu ja valmistelu sekä sen, että teon kestäessä pitkään on A:lla eri vaiheissa ollut aikaa ajatella toimintaansa ja sen seurauksia. Teko osoittaa sitkeää surmaamispyrkimystä.

Tapon yritys on tehty erityisen raa'alla ja julmalla tavalla kohdistaen teräasetta käyttäen ja kuristamalla tehtyä erittäin vakavaa väkivaltaa asianomistajaan, joka on saatettu väkisin hänelle lääkkeitä syöttämällä ja häneen kohdistetun väkivallan myötä täysin puolustuskyvyttömään tilaan. Tekoon on liittynyt kidutuksenomaisia piirteitä vastaajan heitettyä kiehuvaa vettä asianomistajan
kasvoille ja juotettua tälle WC:n puhdistusainetta.

Teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen huomioon teon tekeminen täysin ilman asianomistajan myötävaikutusta, käytetyn väkivallan kesto, moninaisuus, voimakkuus ja vakavuus, asianomistajalle aiheutettujen vammojen vakavuus, väkivallan käytön jatkaminen jo tajutonta asianomistajaa kohtaan sekä se, että teossa täyttyy kaksi edellä mainittua kvalifiointiperustetta.

VAIHTOEHTOINEN RANGAISTUSVAATIMUS

TÖRKEÄ PAHOINPITELY

Rikoslaki 21 luku 6 §

A on edellä murhan yritystä koskevassa teonkuvauksessa kuvatusti asunnossaan tehnyt vakavaa ruumiillista väkivaltaa asianomistaja E:lle aiheuttaen tälle ensisijaisessa syytteessä kuvatut vammat.

Syyttäjän muut vaatimukset

- - -

Ehdollisen vankeusrangaistuksen täytäntöönpano syytekohdassa 2

A:lle 8.7.2021 tuomittu ehdollinen vankeusrangaistus, jonka koeaika päättyy 7.7.2023, on määrättävä pantavaksi täytäntöön.

- - -

Vastaus

Syytekohta 1

A on tunnustanut menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla. A on myöntänyt syytteen tuhotyöstä oikeaksi.

- - -

Syytekohta 2

Vastaus

A on myöntänyt syyllistyneensä törkeään pahoinpitelyyn vaihtoehtoisessa rangaistusvaatimuksessa kerrotulla tavalla.

- - -

Perusteet

A on tunnustanut, että hän on syytteessä kuvatussa tilanteessa menetellyt seuraavalla tavalla:

A on saattanut E:n tiedottomaan tilaan antamalla tälle hallussaan olleita psykoosilääkkeitä eli 2 kpl Peratsin 8 mg tabletteja sekä sekoitettuna alkoholijuomaan toiset 2 kpl Peratsin 8 mg tabletteja siten, että E ei ole tiennyt alkoholijuomaan sekoitetuista lääkkeistä.
A on nostanut sänkynsä pystyyn asunnon väliovea vasten.
Lääkkeiden ja alkoholin vaikutettua E:hen ja tehtyä tästä puolustuskyvyttömän A on kuristanut E:tä takaapäin laturin johdolla. E ei lääkeaineiden vaikutuksen vuoksi ole pystynyt tekemään minkäänlaista vastarintaa.
A on kaatanut tajuttoman E:n suuhun voimakkaasti syövyttävää WC:n puhdistusainetta. A on tunkenut E:n suuhun useita kokonaisia Peratsin 8 mg-tabletteja. A on tämän jälkeen jatkanut E:n kuristamista kurkusta mainitulla johdolla.
A on seurannut E:n hengittämistä.
A on keittänyt vedenkeittimellä noin litran vettä ja heittänyt kiehuvan veden E:n kasvojen, kaulan ja ylävartalon alueelle.
A on hakenut suurikokoisen keittiöveitsen ja viiltänyt sillä E:tä kymmeniä kertoja rintakehän alueelle. A on tämän jälkeen viiltänyt keittiöveitsellä E:tä kaulaan.
A on aiheuttanut asianomistajalle syytteessä kuvatut seuraukset lukuunottamatta nenän murtumaa.

A kiistää sen, että hänen tarkoituksenaan olisi ollut asianomistajan tappaminen tai että hänen olisi täytynyt käsittää, että asianomistajan kuolema olisi hänen toimintansa varsin todennäköinen seuraus. A ei ole varannut johtoa väkivaltarikoksen tekemistä varten, vaan johto on sattunut olemaan saatavilla vastaajan asunnolla. Sänky on ollut pystyssä asunnon väliovea vasten, mutta A on ottanut sen pois vähän ajan kuluttua eikä vastaajan tarkoituksena ole ollut estää nopea avun saaminen E:lle. Johdolla kuristaminen ei ole tapahtunut täysin voimin eikä vastaaja ole lyönyt asianomistajaa keittiöveitsellä, kyse on ollut ainoastaan viiltelystä.

A on soittanut hätäkeskukseen ja estänyt siten henkirikoksen toteutumisen. Tämän tehokkaan katumisen vuoksi vastaaja voidaan tuomita ainoastaan törkeästä pahoinpitelystä (rikoslaki 5 luku 2 §:n 3 ja 4 momentit).

- - -

Tuomion perustelut

Syyksilukeminen ja sen perustelut

Syyksilukeminen

Syytekohta 1

A on 12.12.2020 Jyväskylässä syyllistynyt siihen tuhotyöhön, josta syyttäjä on vaatinut hänelle rangaistusta.

Syytekohta 2

A on 28.9.2021 Jyväskylässä asunnossaan tehnyt vakavaa ruumiillista väkivaltaa asianomistaja E:lle
menettelemällä seuraavasti.

A on valmistellut tekoaan siten, että on ennen lääkkeiden antamista E:lle varannut valmiiksi pitkän johdon tarkoituksenaan kuristaa sillä E:tä. A on nostanut sänkynsä pystyyn asunnon väliovea vasten.

A on seurannut E:n hengittämistä ja odottanut, että E:n hengitys lakkaisi.

A on keittänyt vedenkeittimellä noin litran vettä ja heittänyt kiehuvan veden E:n kasvojen, kaulan ja ylävartalon alueelle.

A on hakenut suurikokoisen keittiöveitsen ja viiltänyt sillä E:tä kymmeniä kertoja rintakehän alueelle tähdäten etenkin tämän sydämen alueelle. A on tämän jälkeen viiltänyt keittiöveitsellä E:tä voimakkaasti kaulaan.

A on soittanut hätäkeskukseen noin tunnin kuluttua väkivallan tekemisen aloittamisesta. Ensihoito on asunnossa onnistunut elvyttämään elottomaksi menneen E:n.

A:n menettelystä on E:n kaulaan aiheutunut verta vuotanut noin 6 cm pituinen ja 3 cm syvä viiltohaava, laskimovammoja ja kaulalla sijaitsevan päänkiertäjälihaksen vakava vaurio. Kaulan vamma on ollut potentiaalisesti hengenvaarallinen ja on ollut sattumanvaraista, ettei veitsen viilto ole osunut kaulalla oleviin isoihin verisuoniin tai henkitorveen, mikä olisi hyvin todennäköisesti johtanut E:n menehtymiseen jo tekopaikalla.

E:lle on aiheutunut tajunnanalenema, kymmeniä viiltonaarmuja rintakehälle ja mustelmaa rintakehän oikealle puolelle. E:lle on aiheutunut palovammoja rintakehän keskiosiin, vasemman hartian seutuun, vasemmalle yläselkään, kasvoille ja kaulalle sekä turvotusta kasvoihin, silmäluomiin ja silmän sidekalvoihin. E:llä on todettu turvotusta nielussa, nielurisojen seudussa, kurkunkannessa, kielessä ja kielen alla suupohjassa. E:llä on todettu suussa kauttaaltaan limakalvovauriota, palovammoja nielun takaosassa sekä limakalvon ja ihon kuoriutuminen oikeasta korvakäytävästä. Nielun alueen palovammat olisivat voineet johtaa E:n menehtymiseen ilman välitöntä hengitystien turvaamista.

Pahoinpitelyssä on aiheutettu E:lle vaikeita ruumiinvammoja ja hengenvaarallinen tila, minkä lisäksi rikos on tehty erityisen raa'alla ja julmalla tavalla ja siinä on käytetty teräasetta. Tekoa on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä, koska siinä on kohdistettu vakavaa väkivaltaa asianomistajaan, joka on saatettu väkisin hänelle lääkkeitä syöttämällä ja häneen kohdistetun väkivallan myötä täysin puolustuskyvyttömään tilaan. Tekoon on liittynyt kidutuksenomaisia piirteitä vastaajan heitettyä kiehuvaa vettä asianomistajan kasvoille ja juotettua tälle WC:n puhdistusainetta. Lisäksi pahoinpitelyssä toteutuu kaikki törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistössä säädetyt kolme kvalifiointiperustetta.

Perustelut

Syytekohta 1

Syyte tuhotyöstä 12.12.2020 Jyväskylässä on näytetty A:n tunnustuksella, jonka oikeellisuutta käräjäoikeudella ei ole syytä epäillä. Myös todistaja aluepalomestari F on kertonut pääkäsittelyssä syytettä tukevalla tavalla. Vastaajan syyllisyydestä ei jää varteenotettavaa epäilyä.

Syytekohta 2

Kysymyksenasettelu

Käräjäoikeus toteaa, että vastaaja on tunnustanut suurimman osan syytteessä kuvatuista tapahtumista. Tapahtumien osalta riitaisia seikkoja ovat seuraavat:

onko vastaaja A suunnitellut ja valmistellut tekoaan etukäteen;
onko vastaaja tunnustamallaan tavalla nostanut sängyn väliovea vasten siinä tarkoituksessa, että hän estää nopean avun saamisen asianomistajalle;
onko vastaaja lyönyt asianomistajaa rintakehän alueelle vai onko kyse pelkästään viiltelystä;
onko vastaajan sinänsä tunnustama johdolla kurkusta kuristaminen tapahtunut täysin voimin ja
onko vastaajan toiminnasta aiheutunut muiden seurausten ohella myös asianomistajan nenäluun murtuminen.

Teon rikosoikeudellisen arvioinnin osalta keskeisiä riidanalaisia seikkoja ovat seuraavat:

Ensinnä jutussa on ratkaistava, onko näytetty, että vastaajalla on ollut tarkoitus tappaa asianomistaja tai onko vastaajan joka tapauksessa pitänyt ymmärtää, että asianomistajan kuolema on hänen toimintansa varsin todennäköinen seuraus. On riidatonta, että vastaaja on lopulta soittanut hätäkeskukseen ja tämän soiton seurauksena paikalle on saapunut lääkintähenkilöstöä. Toinen keskeinen jutun oikeudellinen ongelma on se, onko vastaaja apua hälyttämällä tehokkaasti katunut tekoaan siten, että hänet tulee rikoslain 5 luvun 2 §:n perusteella tuomita henkirikoksen yrityksen sijasta törkeästä pahoinpitelystä. Kolmanneksi jutussa on rikosoikeudellisesti kysymys kvalifiointiperusteiden täyttymisestä.

Vastaajan tunnustuksen perustella näytetyt seikat

A:n tunnustuksen ja tätä tunnustusta tukevan kirjallisen todistelun perusteella seuraavat tapahtumienkulku on näytetty toteen:

A on saattanut E:n tiedottomaan tilaan antamalla tälle hallussaan olleita psykoosilääkkeitä eli 2 kpl Peratsin 8 mg tabletteja sekä sekoitettuna alkoholijuomaan toiset 2 kpl Peratsin 8 mg tabletteja siten, että E ei ole tiennyt alkoholijuomaan sekoitetuista lääkkeistä.
A on nostanut sänkynsä pystyyn asunnon väliovea vasten.
Lääkkeiden ja alkoholin vaikutettua E:hen ja tehtyä tästä puolustuskyvyttömän A on kuristanut E:tä takaapäin laturin johdolla. E ei lääkeaineiden vaikutuksen vuoksi ole pystynyt tekemään minkäänlaista vastarintaa.
A on kaatanut tajuttoman E:n suuhun voimakkaasti syövyttävää WC:n puhdistusainetta. A on tunkenut E:n suuhun useita kokonaisia Peratsin 8 mg-tabletteja. A on tämän jälkeen jatkanut E:n kuristamista kurkusta mainitulla johdolla.
A on seurannut E:n hengittämistä.
A on keittänyt vedenkeittimellä noin litran vettä ja heittänyt kiehuvan veden E:n kasvojen, kaulan ja ylävartalon alueelle.
A on hakenut suurikokoisen keittiöveitsen ja viiltänyt sillä E:tä kymmeniä kertoja rintakehän alueelle. A on tämän jälkeen viiltänyt keittiöveitsellä E:tä kaulaan.
A on aiheuttanut asianomistajalle syytteessä kuvatut seuraukset lukuun ottamatta nenän murtumaa.

Henkilötodistelu

Asianomistaja E on kertonut, ettei hän muista kyseisen päivän tapahtumia. E on kertonut, että hän oli nyrkkeillyt nuorempana ja tämän vuoksi hänen nenänsä on ollut vino jo ennen nyt kyseessä olevia tapahtumia. Nenäluun murtuma on kuitenkin seurausta tästä tapahtumasta. Asianomistajan kertoman mukaan hänellä on palovammoja ympäri kehoa ja myös silmäluomet ovat palaneet, minkä vuoksi hänen pitää ottaa silmätippoja 5-6 kertaa päivässä. Ihonsiirteitä on tehty paljon ja hänellä on kovat kivut. Palovammat kiristävät ihoa. Suun sisällä on palovamma ja asianomistaja ei kykene nielemään kunnolla. Asianomistaja joutuu käyttämään rollaattoria. Asianomistajalla oli painekaulus, kurkkuun kohdistuneen vamman johdosta.

Vastaaja A on kertonut käräjäoikeudessa, että hän oli tavannut asianomistajan kaupalla ja kutsunut tämän luokseen juomaan kaljaa. Riitaa ei ollut. Vastaajalla oli ollut kuormittunut olo ja hän oli ollut väsynyt. Hänen ajatuksensa olivat olleet sellaisissa ihmisissä, jotka olivat tehneet väärin. Jotenkin vastaajan päässä oli naksahtanut. Hän oli tarjonnut asianomistajalle pameja ja asianomistaja oli ottanut pari. Tosiasiassa kyse oli ollut Perazin tableteista, joita vastaajalla oli ollut hallussaan. Tämän jälkeen vastaaja oli alkanut sekoittaa Perazin tabletteja alkoholiin, jota asianomistaja E oli nauttinut. E oli tullut uneliaaksi. A oli ottanut laturinjohdon ja hän oli kuristanut E:tä. Hän oli laittanut laturin johdon takaapäin asianomistajan kaulalle. A ei ollut kuristanut kovin voimakkaasti, koska aluksi hänellä ei ollut tarkoitus tappaa E:tä. Vastaaja oli myös viillellyt asianomistajaa keittiöveitsellä kaulaan ja rintaan. Hän ei kuitenkaan ollut lyönyt veitsellä. Muutoin vastaaja oli toiminut syytteessä kuvatulla tavalla. Aivan lopussa vastaaja oli laittanut sängyn oven eteen. Sänky oli kuitenkin ollut oven edessä vain hetken. Sitten vastaaja oli havahtunut ja soittanut isälleen, koska hän oli ajatellut, että pitäisi saada apua. Tämä oli neuvonut soittamaan hätäkeskukseen. Hetken mietittyään vastaaja A olikin soittanut hätäkeskukseen ja pyytänyt apua paikalle.

Syyttäjän vetoamisen vuoksi oikeudenkäyntiaineistoksi tulleessa esitutkintakertomuksessa A:n on merkitty kertoneen seuraavasti:

Eilen tiistaina menin aamulla joskus yhdeksän jälkeen - - - K-Markettiin ostamaan kaljaa. Näin E:n siinä kaupan edustalla ja jäimme pihalle juomaan kaljaa, koska oli aurinkoinen ilma. Istuimme auringossa ja ehdimme siinä juomaan muutaman oluen. Olin unohtanut röökini kotiin, joten lähdimme yhdessä E:n kanssa minun luokseni...

Jossain vaiheessa minulle tuli mieleeni sellainen vanha tapaus, jossa jollekin oli juotettu viinaa ja lääkkeitä tarkoituksella niin paljon, että hän oli kuollut. En tiedä miksi tämä tuli mieleeni, mutta se teki minut eilen todella vihaiseksi.

Sanoin E:lle sitten, että minulla on kympin pameja, koska ne ovat samanlaisia sinisiä kuin 8 mg Prozinit, joita minulla oikeasti oli. Annoin kaksi näitä 8 mg Perozineja E:lle ja valehtelin niiden olevan pameja. Tarkoitukseni oli, että E nukahtaa. E puhui koko ajan, eikä antanut minulle puheenvuoroa, se ärsytti minua. E puhui myös jostain ihmisille kostamisesta ja muusta. Minä en halua puhua mistään aggressiivisista asioista, kun istun rauhassa ja juon kaljaa.

E otti ne Perozinit, yhteensä 16 mg, se on iso annos tuollaiselle, joka ei ole aiemmin käyttänyt. Sitten tiputin vielä yhden Perozinin E:n kaljan sekaan ja murskasin yhden suussa ja sylkäisin sen myös E:n kaljaan...

Olin ennen tätä E:n huumaamista laittanut puhelimen laturinjohdon laatikosta kaappiin, joka on kahvinkeittimen päällä. Laitoin sen sinne, koska tarkoitus oli jossain vaiheessa kuristaa sillä E:tä. Laitoin sen sinne, kun istuimme vielä sohvalla. Samoin laitoin kiinni ikkunat, jotta naapurit tai kukaan muu ei kuule, mitä asunnossa tapahtuu.

Niiden ensimmäisten E:lle antamieni lääkkeiden jälkeen nostin sänkyni asunnon väliovea vasten pystyyn. Tämän oli tarkoitus estää se, ettei kukaan pääse asuntoon ainakaan nopeasti. Muistaakseni tämä tapahtui siinä välissä, koska jouduin myöhemmin siirtämään sänkyä, että pääsin vessaan.

Menin sitten lääkkeiden antamisen jälkeen sinne kaapille ja otin laturinjohdon taskuuni. Menin vessaan ja tulin sieltä E:n selän takaa. Tarkoitukseni oli, että kun tulen vessasta, niin kuristan E:n. Se on helpompi takaapäin kuin edestä.

Laitoin sen laturinjohdon kämmenieni ympäri tiukalle ja menin E:n taakse. E istui sohvalla, ei enää ihan suorassa, mutta vähän nuokkuen. E ei mitenkään laittanut vastaan, ei pysynyt enää. Kuiskasin hänelle, että ”nyt loppu leikki”. Sanoin myös, että ”jos sanot sanankin, niin lähtee henki”. Vedin johdon E:n kurkun ympäri ja kuristin niin lujaa kuin jaksoin noin minuutin ajan. En laittanut johtoa mitenkään ristiin E:n niskan takaa, mutta käteni olivat lähekkäin toisiaan E:n pään takana. Minusta alkoi jotenkin tuntua, ettei tämä näin onnistukaan, siis tappaminen, joten istuin alas ja join kaljaa ja mietin, mitäs sitten.

Sanoin sitten E:lle, että otetaan vähän lisää lääkkeitä, vaikka ei E enää reagoinut mihinkään. Menin eteisen kaapille ja otin sieltä sellaista kodin putkimiestä tai vastaavaa sisältävän pullon. Se on harmaa pullo, jossa on valkoinen korkki. Se on jotain WC-pesuainetta. Se purkki oli avaamaton ennen tätä. Kaadoin siitä pullosta sitä suoraan E:n suuhun. Tungin myös kokonaisia Perozineja E:n suuhun. Välillä kaadoin myös vettä Coca-Cola -lasista. En osaa sanoa, paljonko sitä pesuainetta laitoin, mutta mielestäni aika paljon. En muista montako Perozinia meni siinä vaiheessa vielä.

Kuristin tämän jälkeen E:tä vielä uudestaan samalla tavalla kuin ekallakin kerralla. Mielestäni molemmat kuristamiset kestivät noin minuutin verran.

E hengitti tässä vaiheessa edelleen. Seurasin koko ajan sitä hengittämistä ja odotin, että hengitys lakkaisi. Poltin siinä sitten tupakan ja join kaljan ja mietin, mitä seuraavaksi.

Tämän jälkeen laitoin Bodomin soimaan ja hain keittiön tiskialtaan yläpuolelta kaapista keittiöveitsen. Aloin takoa sillä E:n rintaa sydämen kohdalle. En kait lyönyt ihan täysillä, koska ne eivät uponneet läpi asti, olisihan se uponnut kahvaa myöten, jos olisin täysillä lyönyt. Löin puukolla rintaan E:tä noin parikymmentä kertaa.

Sen jälkeenkin E vielä hengitti, joten päätin viiltää hänen kaulansa auki kunnolla. Mutta en kuitenkaan viiltänyt kunnolla, vaan sahasin sitä ainoastaan sillä keittiöveitsellä vähän edestakaisin. Kaulasta alkoi tulla verta.

… Se laturinjohto, jolla kuristin, oli sellainen musta ja aika pitkä. Valitsin sen pisimmän, jotta saan siitä kunnolla kiinni. Siinä ei ollut sähköpistokemokkulaa kiinni, vaan pelkkä USB-johto. Johto jäi teon jälkeen lattialle...

Minulle tuli kesken niitten väkivallantekojen sellainen suunnitelma mieleen, että pakenen tappamisen jälkeen kellarin häkkivarastoon ja piileskelen siellä tai pakenen sieltä jostain ikkunasta. Se suunnitelma sitten peruuntui, kun jollain tavalla havahduin siihen, että mitä olen tekemässä. Yht' äkkiä siinä tajusin, että E kuolee siihen ja etten voi paeta. Mua alkoi pelottaa ja kauhistuttaa. Sitten soitin hätäkeskukseen. Arvioisin, että tämä koko teko kesti siitä, kun aloin antaa lääkkeitä, siihen kun aloin sahata E:n kaulaa, jotain vajaan tunnin yhteensä.

… Kysyttäessä vastaan, että minulla on vain yksi vedenkeitin siellä asunnossa, valkoinen. Siihen menee täytenä joku kaksi litraa vettä, mutta se ei ollut läheskään täysi tuolloin. Laitoin siihen vettä sitä varten, että keitän sen ja heitän E:n kasvoille. Oli sitä vettä ainakin yli litra. Keitin sen veden aivan kiehuvaksi ja heitin E:n kasvoille. Avasin siis sen kannen siitä vedenkeittimestä ja heitin sen kaiken veden kerralla. Olin noin metrin, ehkä vähän reilu, E:n kasvoista. Kasvoihin se kaikki osui.

E oli tässä vaiheessa, kuten koko teon ajan, samassa paikassa sohvalla. Siinä vaiheessa, kun heitin vettä, niin hän oli valahtanut vähän sinne alaspäin, enemmän makuulleen. E oli kokonaan tiedoton tässä vaiheessa. Kuulin vain, että hänen hengityksensä oli raskas ja kuului korinaa. Seurasin sitä hengitystä koko ajan, että milloin se lakkaa.

Sen ensimmäisen kuristamisen aikana huomasin E:stä sen, että hänen silmänsä alkoivat painua kiinni. Sen jälkeen silmät jäivät melkein kokonaan kiinni, eikä hän liikauttanut enää kättään tai mitään. Ennen tätä ensimmäistä kuristamista hän oli jo lähes unessa niistä lääkkeistä, mutta olisi ehkä vielä voinut liikauttaa kättään tai koittaa sanoa jotain. Kuristamisen jälkeen hän ei enää reagoinut mihinkään.

Otin E:ltä ennen sitä puukottamista nahkatakin pois päältä ja hänellä oli vain sellainen sininen villapaita. Saatoin ottaa kengätkin jalasta. Siinä vaiheessa otin myös lompakon ja laitoin sen sinne patterin väliin. Otin myös sen E:n kellon ja ne natsat sieltä lompakosta itselleni. Sen jälkeen mietin, kummalla puolella on sydän. Olin siinä E:n edessä jaloillani, mutta vähän kyyryssä, kun puukotin häntä sydämen kohdalle. (esitutkintapöytäkirja 5680/R/41293/21 s.11-16).

Todistaja G on kertonut käräjäoikeudessa, että hän oli ollut paikalle saapuneessa poliisipartiossa. Kun partio oli saanut tehtävän, se oli ollut noin 500 metrin päässä tapahtumapaikalta, joten paikalle vastaaja A:n asunnolle oli saavuttu nopeasti. A oli avannut oven, kun siihen oli koputettu. Sohvalla oli nuokkunut mies, jolla oli ollut verta kaulalla. Mies oli vaikuttanut tajuttomalta ja kaulallaan ja rinnassaan oli ollut pistojälkiä. Kaulan haava oli pitänyt tilkitä. Ensiavun aikana/jälkeen tuntui kuin uhrin hengitys olisi kadonnut ja sen vuoksi uhrille oli alettu antaa paineluelvytystä. Jo siinä vaiheessa, kun poliisit olivat tulleet paikalle, uhri oli hengittänyt huonosti korahdellen.

Todistaja H on kertonut olevansa ensihoidon kenttäjohtaja. Kun todistaja oli ajanut tapahtumapaikalle, hänelle oli ilmoitettu, että potilas oli ajautunut elottomaksi. Kun todistaja oli tullut paikalle, uhria oli elvytetty lattialla. Uhri oli ollut eloton. Kaulalla oli ollut paineside ja uhrilla oli ollut palovammoja ja viiltovammoja. Hapetusta oli hoidettu keinotekoisesti, koska sydän oli pysähtynyt. Todistaja oli laittanut putken henkitorveen. Todistaja on todennut, että ”tilanne oli niin vakava kuin vakava voi olla”.

Todistaja lääkäri I on antanut syyttäjän kirjallisena todisteena olevat lääkärinlausunnot, joiden sisältö on sinänsä riidaton. Todistaja on luonnehtinut asianomistajan kaulan vammoja viiltovammoiksi. Nenäluu on murtunut vasemmalta tulleesta iskusta, mutta todistaja ei pysty sanomaan vamman ikää. Asianomistajan vammoista hengenvaarallisia vammoja ovat olleet kaulan vammat (aina vaarallisia), palovammat ja veren happamuus. Lisäksi puhjennut keuhkokuume voi olla hengenvaarallinen ja mikäli syövyttävää ainetta olisi päätynyt mahalaukkuun se oli saattanut puhjeta. Todistaja on arvellut, että ilman ensiapua potilas olisi todennäköisesti kuollut.

Lisäksi todistaja I on todennut, että uhrilla oli todettu ruhjeita ja haava kaulalla. Palovammat olivat kuitenkin estäneet sen, että mahdollisia kuristusvammoja olisi voitu havaita.

Käräjäoikeuden johtopäätökset tapahtumista vastaajan kiistämien seikkojen osalta

a) Onko vastaaja suunnitellut ja valmistellut tekoaan etukäteen ja väite teon tekemisestä vakaasti harkiten

Vastaaja A:n omasta kertomuksesta käräjäoikeudessa ja hänen esitutkinnassa kertomastaan ilmenee, että asianomistajan ja vastaajan tapaaminen tapahtumapäivänä on ollut sattumaa eikä vastaaja ole valmistellut rikostaan ennen asunnolle menoa. Sen jälkeen, kun vastaaja on saanut asunnolla ajatuksen huumata asianomistaja ja tehdä tälle väkivaltaa, vastaaja on esitutkinnassa kertomallaan tavalla nostanut laturinjohdon laatikosta kaappiin, joka on ollut kahvinkeittimen päällä. Vastaaja on tehnyt tämän valmistelutoimen, koska on tuossa vaiheessa päättänyt, että hän tulee jossain vaiheessa kuristamaan asianomistajaa johdolla.

Käräjäoikeus toteaa, että edellä kuvatun kaltaiseen valmistautumiseen ei liity erityistä suunnitelmallisuutta, vaan laturinjohdon varaaminen tekovälineeksi on tapahtunut vasta sen jälkeen, kun vastaaja on asunnolla olon aikana jo tehnyt päätöksen rikoksen tekemisestä. Siinä vaiheessa, kun asianomistaja ja vastaaja ovat menneet vastaajan asunnolle, viimeksi mainitulla ei vielä ole ole
ollut tarkoitusta tehdä asianomistajalle väkivaltaa saati surmata asianomistajaa. Kyse ei ole ennalta suunnitellusta, ja tämän ennakkosuunnitelman mukaan edenneestä väkivallasta tai surmaamisen yrityksestä, vaan siitä, että vastaaja on jostain syystä joutunut sellaiseen tilaan, että hän on alkanut kohdistaa väkivaltaa hänen kanssaan aiemmin ystävällisissä väleissä olleeseen asianomistajaan.

Kyse ei siten ole rikoksen tekemisestä rikoslain 21 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamalla tavalla vakaasti harkiten. Vakaan harkinnan puolesta puhuvat seikat eli asianomistajan huumaaminen ja laturinjohdon ottaminen valmiiksi teon aikana otetaan huomioon rangaistusta mitattaessa jäljempänä rangaistusseuraamuksen perusteluissa selostetavalla tavalla.

b) Onko vastaaja tunnustamallaan tavalla nostanut sängyn väliovea vasten siinä tarkoituksessa, että hän estää nopean avun saamisen asianomistajalle

Vastaajan esitutkinnassa kertomasta on pääteltävissä, että vastaaja on nostanut sängyn väliovea vasten siinä tarkoituksessa, että hän estää nopean avun saamisen asianomistajalle. Viimeistään siinä yhteydessä, kun vastaaja on alkanut katua tekoaan hän on kuitenkin nostanut sängyn pois sisäänpääsyä estämästä. Kun poliisit ovat tulleet paikalle, vastaaja on avannut oven poliisille, mikä on myötävaikuttanut siihen, että asianomistajan henki on pystytty pelastamaan.

c) Onko vastaaja lyönyt asianomistajaa rintakehän alueelle vai onko kyse pelkästään viiltelystä

Syyttäjän kirjallisena todisteena oleva lääkärinlausunnon 12.12.2022 mukaan asianomistajan rintakehällä on ollut pinnallisia viiltojälkiä. Samoin syyttäjän kirjallisina todisteina olevista valokuvista on havaittavissa viiltojäljen kaltaisia jälkiä asianomistajan rintakehän alueella. Näiden kirjallisten todisteiden perusteella käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että vastaajaa viiltänyt asianomistajaa keittiöveitsellä kymmeniä kertoja rintakehän alueelle.

d) Onko vastaajan sinänsä tunnustama laturinjohdolla kurkusta kuristaminen tapahtunut täysin voimin

Vastaajan esitutkinnassa antaman kertomuksen ja syyttäjän kirjallisena todisteena olevien valokuvien perusteella käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että vastaajan sinänsä tunnustama laturinjohdolla asianomistajan kaulalta kuristaminen on tapahtunut täysin voimin. Kuten vastaaja on esitutkinnassa kertonut, hän on laittanut laturinjohdon asianomistajan kurkun ympäri ja vetänyt niin lujaa kuin on jaksanut. Hän on toistanut saman toimen vielä myöhemmin. Kummallakin kerralla kuristaminen on kestänyt noin minuutin.

e) Onko vastaajan toiminnasta aiheutunut muiden seurausten ohella myös asianomistajan nenäluun murtuminen

Syyttäjän kirjallisena todisteena olevan lääkärinlausunnon 21.4.2022 mukaan kuvantamistutkimuksessa on todettu asianomistajan nenäluussa molemmin puolin murtuma, jossa siirtymää oikealle luun paksuuden verran. Lääkärintodistuksen on allekirjoittanut todistaja I, joka on pääkäsittelyssä todennut, ettei hän voi sanoa, kuinka vanha murtuma on. Asianomistaja E on kertonut käräjäoikeudessa, että hän on nyrkkeillyt nuorempana ja tämän seurauksena hänen nenänsä on ollut vinossa jo ennen nyt kyseessä olevaa tapahtumaa.

On mahdollista, että asianomistajan nenäluu on murtunut siinä yhteydessä, kun vastaaja on tunnustamallaan tavalla tehnyt asianomistajalle moninaista väkivaltaa. On kuitenkin myös mahdollista, että kyse on jo nyt käsiteltävää tapahtumaa syntyneestä vammasta. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että vastaaja olisi rikoksellaan aiheuttanut asianomistajalle murtuman nenäluuhun.

f) Teon kesto

Se, kunka pitkään A:n teko on kestänyt, on jäänyt hieman epäselväksi. Vastaajan asianomistajaan kohdistamien lukuisten väkivallan muotojen perusteella käräjäoikeus pitää selvitettynä, että kesto on ollut noin tunnin. Tämä johtopäätös saa tukea myös vastaajan esitutkinnassa kertomasta.

Tahallisuus

Vastaaja A:n tunnustamat seikat eli asianomistajan saattaminen tiedottomaan tilaan ja vastaajan tiedottomaan asianomistajaan kohdistama monenlainen voimakas väkivalta osoittavat, että vastaajalla on ollut hänen esitutkinnassa kertomallaan tavalla tahallinen tarkoitus surmata asianomistaja E (tarkoitustahallisuus). Lisäksi A:n on aiheuttamiensa hengenvaarallisten vammojen perusteella pitänyt asianomistaja E:n kuolemaa toimintansa varsin todennäköisenä seurauksena (todennäköisyystahallisuus). Ks. rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaiset tahallisuuden määritelmät. Ensiavun saapuessa paikalle asianomistajan sydän on jo ollut pysähtymässä ja avun hälyttämisen lisäksi ainoastaan sattuma on mahdollistanut sen, että asianomistaja on jäänyt henkiin.

Tehokas katuminen

Sovellettava normi

Rikoslain 5 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan yrityksestä ei rangaista, jos tekijä on vapaaehtoisesti luopunut rikoksen täyttämisestä tai muuten estänyt tunnusmerkistössä tarkoitetun seurauksen syntymisen. Pykälän 3 momentin mukaan yrityksestä ei myöskään rangaista, jos rikos jää täyttymättä tai tunnusmerkistössä tarkoitettu seuraus syntymättä tekijästä riippumattomasta syystä, mutta hän on vapaaehtoisesti ja vakavasti pyrkinyt estämään rikoksen täyttymisen tai seurauksen syntymisen. Jos rankaisematta jäävä yritys samalla toteuttaa muun, täytetyn rikoksen, se rikos on pykälän 4 momentin mukaan rangaistava.

Rikoslain 5 luvun 2 §:n säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 44/2002 vp s. 138) mukaan vastuuvapauden perustelut ovat ennen kaikkea kriminaalipoliittiset. Myöntämällä vastuuvapaus tilanteissa, joissa tekijä ennen rikoksen täyttymistä vapaaehtoisesti poistaa rikoksen vaikutukset ja estää vahinkojen syntymisen, vähennetään rikosten aiheuttamia vahinkoja. Vastuuvapautta voidaan tukea myös syyllisyysperustein. Tekijä, joka omasta aloitteestaan on valmis vetäytymään rikoksesta tai tahtoo estää sen vaikutukset, osoittaa vähäisempää syyllisyyttä ja moitittavuutta kuin päämääräänsä sinnikkäästi pyrkivä henkilö.

Rikoslain 5 luvun 2 §:n 1 momentin sanamuodon mukaan säännöksen soveltamisen edellytyksenä on, että tekijä on vapaaehtoisesti estänyt sen, että hänen teostaan olisi aiheutunut kysymyksessä olevan rikoksen tunnusmerkistössä tarkoitettu seuraus, esimerkiksi henkirikoksessa uhrin
kuolema. Oikeuskäytännössä seurauksen estymisen on katsottu olevan tekijän toiminnan seurausta silloinkin, kun hän on saanut sen aikaan toisen välityksellä tai toista apuna käyttäen (ks. KKO 1990:9 ja KKO 2005:63, kohta 10).

Ratkaisussa KKO 1990:9 Korkein oikeus hylkäsi syytteen tapon yrityksestä, kun uhriaan puukottanut tekijä oli hankkinut apua pyytämällä naapuriaan soittamaan sairasauton ja uhri oli saatu toimitettua sairaalahoitoon niin nopeasti, että hänen henkensä oli voitu hengenvaarallisista vammoista huolimatta pelastaa. Niin ikään ratkaisussa KKO 2005:63 syyte tapon yrityksestä hylättiin, kun uhriaan puukottanut tekijä oli kutsunut sairasauton. Vaikka tekijä oli soittanut sairasauton vasta uhrin pyydettyä sitä toistamiseen, hänen katsottiin ehkäisseen uhrin kuoleman omasta tahdostaan, sillä tilanne ei ollut ollut sellainen, että tekijä olisi ollut pakotettu toimimaan pyyntöjen mukaisesti.

Johtopäätöksenään edellä lausutusta käräjäoikeus toteaa, että tehokkaan katumisen edellytykset voivat täyttyä kahdella tapaa. Ensinnäkin tekijän vapaaehtoisten toimien ja seurauksen syntymättä jäämisen välillä voi olla syy-yhteys. Vaikka tällainen syy-yhteys puuttuu, edellytykset voivat täyttyä myös silloin, kun tekijän menettely osoittaa sellaista vapaaehtoista pyrkimystä seurauksen syntymisen ehkäisemiseksi, joka voidaan katsoa vakavaksi.

Ks. edellä selostetuista tehokkaan katumisen edellytyksistä ratkaisu KKO 2020:91, perustelujen kohdat 4. - 7 ja 10.

Käräjäoikeuden tulkinta tässä tapauksessa

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa A on soittanut hätäkeskukseen ja saanut paikalle apua. Asianomistaja E on jäänyt eloon myös sen satunnaisen seikan ansiosta, että poliisipartio on ollut rikoksentekopaikan välittömässä läheisyydessä ja tämän vuoksi partio on tullut paikalle hyvin nopeasti. Todistaja G:n ja todistaja H:n kertomuksista ilmenee, että asianomistajan sydän on jo pysähtynyt ja hän on pysynyt elossa ainoastaan elvytystoimien johdosta.

Käräjäoikeus toteaa, että vastaaja on tehnyt asianomistajalle väkivaltaa hyvin pitkään, arviolta noin tunnin ajan. Tällä perusteella voidaan esittää, että henkirikoksen yrityksen kynnys on jo ehtinyt täyttyä ennen avun pyytämistä paikalle. Teon kesto ja vastaajan sitkeä pyrkimys asianomistajan
surmaamiseen ei kuitenkaan poista sitä seikkaa, että mikäli vastaaja A ei olisi soittanut apua paikalle, asianomistaja olisi todennäköisesti kuollut. Näin ollen vastaajan vapaaehtoisen toiminnan ja henkirikoksen täyttymättä jäämisen välillä on ollut kiistaton syy-yhteys. Lopulta asianomistajan kuolema on estynyt vastaajan toiminnan johdosta.

Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo A:n rikoslain 5 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla vapaaehtoisesti luopuneen henkirikoksen tekemisestä ja myös estäneen henkirikoksen tunnusmerkistössä tarkoitetun seurauksen eli asianomistajan kuoleman.

Tämän vuoksi A:n syyksi luetaan henkirikoksen yrityksen sijasta törkeä pahoinpitely rikoslain 5 luvun 2 §:n 4 momentin perusteella.

Törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön täyttyminen

A on tunnustamallaan ja edellä kerrotulla tavalla näytetyksi tulleella tavalla pahoinpidellyt E:tä tekemällä tälle ruumiillista väkivaltaa syyksilukemisessa kerrotuin seurauksin.

Törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistö on rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentissa. Sen mukaan jos pahoinpitelyssä

1) aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,
2) rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla tai
3) käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä

ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa A on aiheuttanut E:lle useita vaikeita ruumiinvammoja eli laajat palovammat, päänkiertäjälihaksen vakavan vaurion sekä viiltovammoja rintaan. Edelleen A on pahoinpitelyllä aiheuttanut E:lle hengenvaarallisen tilan, koska kaulan vaurio on ollut potentiaalisesti hengenvaarallinen ja teon seurauksena asianomistaja on saanut palovammoja sekä aspiraatiokeuhkokuumeen, jotka myös olisivat voineet johtaa asianomistajan menehtymiseen.

Pahoinpitely on tehty erityisen raa'alla tavalla: A on kuristanut asianomistajaa voimakkaasti kahtena eri kertana sekä viillellyt asianomistajaa teräaseella kaulaan ja rintaan.

Edelleen A:n E:hen kohdistama pahoinpitely on tehty erityisen julmalla tavalla: Vastaaja on huumannut asianomistajan ja tämän menetettyä tajuntansa pahoinpidellyt puolustuskyvytöntä uhriaan lukuisilla eri tavoilla. Kuuman veden heittäminen asianomistajan päälle laajoja palovammoja aiheuttaen ja WC:n puhdistusaineen kaataminen asianomistajan suuhun osoittavat erityistä julmuutta ja vastaajan pyrkimystä nöyryyttää asianomistajaa.

Käräjäoikeus toteaa, että edellä selostetulla tavalla A on käyttänyt pahoinpitelyssä myös teräasetta.

Tekoa on pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä, koska siinä on kohdistettu vakavaa väkivaltaa asianomistajaan, joka on saatettu väkisin hänelle lääkkeitä syöttämällä ja häneen kohdistetun väkivallan myötä täysin puolustuskyvyttömään tilaan. Tekoon on liittynyt kidutuksenomaisia piirteitä vastaajan heitettyä kiehuvaa vettä asianomistajan kasvoille ja juotettua tälle WC:n puhdistusainetta. Lisäksi pahoinpitelyssä toteutuu kaikki törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistössä säädetyt kolme kvalifiointiperustetta.

Yhteenveto

Kaiken edellä lausutun perusteella käräjäoikeus tuomitsee A:n rikoslain 5 luvun 2 §:n 1 momentin ja 21 luvun 6 §:n 1 momentin perusteella murhan yrityksen sijasta törkeästä pahoinpitelystä. Teon
poikkeuksellisen raaka ja julma luonne otetaan huomioon rangaistuksen mittaamisessa.

- - -

Seuraamuksia koskevat perustelut

Rangaistusseuraamus

Ehdollisen vankeusrangaistuksen määrääminen täytäntöönpantavaksi

Tuomioistuin voi määrätä ehdollisen vankeuden pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeuteen tai yhdistelmärangaistukseen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä. Tällöin täytäntöönpantavasta rangaistuksesta ja koeajalla tehdystä rikoksesta tuomittavasta rangaistuksesta määrätään yhteinen ehdoton vankeusrangaistus (rikoslaki 2 b luku 5.1 §).

A on tuomittu Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomiolla 8.7.2021, nro 130467 kymmenen kuukauden pituiseen yhteiseen vankeusrangaistukseen 13.9.2020 tehdyistä törkeästä vahingonteosta ja virkamiehen vastustamisesta. Tämä yhteinen rangaistus on määrätty ehdolliseksi siten, että koeaika päättyy 7.7.2023.

Kun vastaaja on syyllistynyt kohdassa 2. syyksi luettuun törkeään pahoinpitelyyn, ehdollisen rangaistuksen koeajasta on ehtinyt kulua alle kolme kuukautta. Uuden törkeän rikoksen tekeminen heti ehdollisen rangaistuksen koeajan alkamisen jälkeen osoittaa vastaajassa sellaista piittaamatonta
suhtautumista rikolliseen toimintaan ja siitä annettuihin seuraamuksiin, että ehdollinen rangaistus määrätään rikoslain 2 b luvun 5 §:n 1 momentin nojalla täytäntöönpantavaksi kokonaan.

Yhteisen vankeusrangaistuksen määrääminen

Rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen (rikoslaki 6 luku 4 §). Jos joku on tuomittava samalla kertaa kahdesta tai useammasta rikoksesta vankeusrangaistukseen, hänet tuomitaan rikoksista yhteiseen vankeusrangaistukseen (rikoslaki 7 luku 1 § 1 momentti). Yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen (rikoslaki 7 luku 5 §).

Törkeän pahoinpitelyn rangaistusasteikko on vankeutta vähintään yksi vuosi ja enintään kymmenen vuotta (rikoslaki 21 luku 6 § 1 momentti). Tuhotyön rangaistusasteikko on puolestaan vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta (rikoslaki 34 luku 1 §).

Yhteisen vankeusrangaistuksen mittaamisessa käräjäoikeus ottaa lähtökohdaksi kohdan 2. törkeästä pahoinpitelystä tuomittavan rangaistuksen. Rangaistuksen mittaamisessa on käytännössä poikkeuksellista käyttää lähellä maksimirangaistusta olevaa seuraamusta. Tässä tapauksessa törkeä
pahoinpitely on kuitenkin poikkeuksellisen raaka, julma ja nöyryyttävä. Sillä on aiheutettu uhrille suuria tuskia ja on ilmeistä, ettei asianomistaja tule koskaan täysin toipumaan törkeän pahoinpitelyn aiheuttamista vammoista.

Yhtenä vertailukohtana käräjäoikeus on pohtinut tekoa, jossa vastaaja tuomitaan täytetystä henkirikoksesta eli taposta sellaisessa tilanteessa, jossa tekijä on päähänpistosta surmannut samaan seurueeseen kuuluvan henkilön teräaseella lyömällä. Tällaisen teon vakiintunut rangaistus on
oikeuskäytännössä ollut ehdotonta vankeutta kahdeksan vuoden kuuden kuukauden – yhdeksän vuoden tienoilla. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa seuraamus, uhrin kuolema on jäänyt toteutumatta, mutta edellä selostetun teon julmuuden ja raakuuden vuoksi vastaajan syyllisyys on jopa suurempi kuin päähänpistosta/pikaistuksissa tehdyssä vertailutapauksessa, joka muodostaa henkirikoksen tyypillisen muodon. Toisaalta vertailukohtaa voidaan hakea myös siitä, että murhasta on rikoslain 21 luvun 2 §:n mukaan tuomittava vankeuteen elinkaudeksi. Vaikuttaa siltä, että A:n rikoksessa murhan täyttyminen on ollut hyvin lähellä. Kun asianomistajalle on alettu antaa ensiapua, hänen sydämensä on pysähtynyt. Tästä voi päätellä, että sellainen sattumanvarainen tekijä, että hälytyksen saadessaan poliisipartio on ollut muutaman sadan metrin päässä tekopaikalta ja siten saapunut A:n asunnolle hyvin nopeasti tehtävän saatuaan, on saattanut olla ratkaiseva tekijä siihen, että asianomistaja ei ole kuollut vastaajan tekemän väkivallan johdosta.

Johtopäätöksenä edellä lausutusta on, että törkeän pahoinpitelyn poikkeuksellisen raaka, julma ja nöyryyttävä luonne sekä asianomistajalle teolla aiheutetut vakavat seuraukset puoltavat sitä, että rangaistus mitataan poikkeuksellisesti läheltä törkeän pahoinpitelyn rangaistusasteikon ylärajaa
kymmentä vuotta. Myös edellä kerrottu vertailu muihin nyt kyseessä olevaa tapausta muistuttaviin tilanteisiin puoltaa tätä johtopäätöstä.

Käräjäoikeus arvioi, että yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi otetaan törkeän pahoinpitelyn perusteella yhdeksän vuotta kuusi kuukautta vankeutta. Tähän pohjarangaistukseen lisätään kohdan 1. tuhotyön perusteella kolme kuukautta vankeutta ja kokonaan täytäntöön pantavan ehdollisen vankeusrangaistuksen perusteella kolme kuukautta vankeutta. Näin ollen A tuomitaan tässä jutussa yhteiseen kymmenen vuoden pituiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

- - -

Ratkaisu

Käräjäoikeuden ratkaisu tuomiolauselmalla

Tuomio on yksimielinen.

Tuomiolauselma

Vastaaja

Syyksi luetut rikokset

1. Tuhotyö
12.12.2020

Rikoslaki 34 luku 1 § 1

2. Törkeä pahoinpitely

28.09.2021
Rikoslaki 21 luku 6 § 1

Rangaistusseuraamukset

Aikaisempi tuomio
Keski-Suomen käräjäoikeus 8.7.2021, ratkaisu 130467
1. Törkeä vahingonteko 13.9.2020
2. Virkamiehen vastustaminen 13.9.2020
Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-2
10 kuukautta vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika päättyy 7.7.2023

Ehdollista rangaistusta koskevat määräykset
Rangaistus määrätään täytäntöönpantavaksi.
Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-2
ja aikaisemmassa tuomiossa tuomittu, nyt täytäntöönpantavaksi määrätty rangaistus
10 vuotta vankeutta
Vapaudenmenetysaika 28.9.2021 - 5.6.2022 ja 12. - 15.12.2020

Muut rikosoikeudelliset seuraamukset

Kaapeli (kohta 4.), veitsi (kohta 6.), veitsi (kohta 7.), kaapeli (kohta 9.), vedenkeitin (kohta 14.) ja WC-pesuneste (kohta 16.) tuomitaan valtiolle menetetyksi.
Takavarikko 5680/R/41293/21/KEY/1 määrätään pidettäväksi voimassa, kunnes menettämisseuraamus pannaan täytäntöön tai asiasta toisin päätetään.
Rikoslaki 10 luku 4 §

- - -

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Matti Kuuliala ja kaksi lautamiestä.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Valitus

A on vaatinut, että hänelle tuomittua rangaistusta alennetaan.

Käräjäoikeuden tuomitsema 10 vuoden yhteinen vankeusrangaistus on liian ankara. Törkeä pahoinpitely kohdassa 2 on ollut lajissaan vakava, mutta ei kuitenkaan niin poikkeuksellisen raaka, julma tai nöyryyttävä, että rangaistus olisi tullut tuomita läheltä törkeän pahoinpitelyn rangaistusasteikon ylärajaa. Teko ei osoita suurempaa syyllisyyttä kuin esimerkiksi käräjäoikeuden
vertailukohtina esittämät tappo tai murha. Esimerkiksi murhan yrityksestä tuomitut keskimääräiset rangaistukset ovat olleet noin 7–8 vuotta, kun taas tapon yrityksestä keskirangaistus on ollut 3,5–4 vuotta vankeutta.

Rangaistuksen mittaamisessa tulisi myös ottaa huomioon, että päihteiden sekakäyttö on merkittävästi heikentänyt A:n käytöksenhallintaa ja mielialaa. A on pyrkinyt estämään tai poistamaan rikoksensa vaikutuksia soittamalla apua asianomistajalle ja estämällä tämän kuoleman. Lisäksi A on myötävaikuttanut rikoksensa selvittämiseen tunnustamalla esitutkinnassa lähes kaiken menettelyn. Rangaistuskäytännön mukainen seuraamus kohdan 2 rikoksesta olisi noin 7–8 vuotta vankeutta.

A:n menettely ei ole ollut sillä tavoin piittaamatonta, että Keski-Suomen käräjäoikeuden 8.7.2021 tuomitsema ehdollinen vankeusrangaistus olisi tullut määrätä pantavaksi kokonaan täytäntöön.

Vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään.

Käräjäoikeus on määrännyt rangaistuksen oikein. Valituksessa ei ole esitetty perusteita alentaa rangaistusta. Kohdassa 2 A:n syyksi luetulla törkeällä pahoinpitelyllä on aiheutettu asianomistajalle vaikeita ruumiinvammoja ja hengenvaarallinen tila ja menettely on ollut erityisen raakaa ja julmaa. Teossa on myös käytetty teräasetta. A on muun muassa kaatanut asianomistajan suuhun voimakkaasti syövyttävää wc:n puhdistusnestettä huumattuaan tämän ensin, minkä lisäksi hän on keittänyt vettä ja heittänyt kiehuvan veden asianomistajan kasvojen, kaulan ja ylävartalon alueelle. Teko on ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä käräjäoikeuden tuomiossa lausutuin tavoin.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Yhteisen vankeusrangaistuksen määräämisestä säädetään rikoslain 7 luvussa, jonka 5 §:n 2 momentin mukaan yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä
mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen. Jos jokin rikoslain 6 luvussa tarkoitettu rangaistuksen koventamis- tai lieventämisperuste taikka luvussa mainittu muu seikka koskee vain jotakin tai joitakin samalla kertaa tuomittavista rikoksista, se on kohtuullisessa määrin
otettava huomioon yhteistä rangaistusta mitattaessa.

Rangaistuksen mittaamisen lähtökohtana olevasta rikossäännöksestä eli rikoslain 21 luvun 6 §:stä ilmenevä törkeän pahoinpitelyn rangaistusasteikko on poikkeuksellisen laaja, 1–10 vuotta. Rangaistuskäytännön yhtenäisyyteen pyrittäessä käsillä olevaa tapausta on verrattava muihin samanlaisiin tekoihin. Arviointia vaikeuttaa kuitenkin se, että törkeät pahoinpitelyt poikkeavat usein
toisistaan merkittävästi niin rikoksen vahingollisuuden ja vaarallisuuden kuin siitä ilmenevän tekijän syyllisyydenkin kannalta. Juuri tämän vuoksi rikoksen rangaistusasteikko on säädetty laajaksi. Suurin osa törkeistä pahoinpitelyistä tuomituista rangaistuksista sijoittuu tilastollisesti rangaistusasteikon alimpaan neljännekseen. Moitittavuudeltaan erityisen törkeitä pahoinpitelyitä esiintyy kuitenkin varsin vähän. Sen vuoksi tässä tapauksessa tilastollisesta aineistosta ei juurikaan saada johtoa arvioitaessa rangaistuskäytäntöä. Rangaistuskäytäntöön voidaan toisaalta hakea johtoa jossain määrin myös tapon yrityksen rangaistuskäytännöstä (KKO 2008:85, kohdat 5, 6 ja 8).

Rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan mukaan rangaistuksen lieventämisperusteita ovat muun ohella tekijän pyrkimys estää tai poistaa rikoksensa vaikutuksia ja hänen pyrkimyksensä edistää rikoksensa selvittämistä. Mainitussa lainkohdassa tarkoitettujen rangaistuksen lieventämisperusteiden tarkoituksena on rohkaista tekijää selvittämään rikostaan ja ehkäisemään sen seurauksia. Kuten lain esitöistä ilmenee, rikoksentekijän teonjälkeisen käyttäytymisen tuoma rangaistuksen lievennys perustuu lähinnä tarkoituksenmukaisuussyihin, kuten prosessitaloudellisiin säästöihin ja tutkinnallisiin etuihin sekä rikoksen haittojen vähentämiseen (HE 44/2002 vp s. 198–199).

Rangaistusta mitattaessa voidaan antaa merkitystä tekijän kaikenlaisille pyrkimyksille selvittää rikoksensa ja estää tai poistaa sen vaikutuksia. Lainkohdan tausta ja tavoitteet huomioon ottaen on kuitenkin perusteltua, että tekijän toimet teon jälkeen vaikuttavat tuomittavaan rangaistukseen sitä
enemmän, mitä varhaisemmassa vaiheessa toimet tehdään. Lisäksi tekijän menettelyn vaikutus rangaistuksen mittaamiseen on vielä merkittävämpi silloin, kun rikoksen seuraukset pystytään ehkäisemään tai muutoin poistamaan. Myös tekijän oma-aloitteisuudelle, mitä lainkohdassa ei edellytetä, voidaan antaa merkitystä (KKO 2018:45 kohta 22 ja KKO 2015:69 kohta 11).

Rikoslain 2 b luvun 5 §:ssä säädetyllä tavalla tuomioistuin voi määrätä ehdollisen vankeuden pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeuteen tai yhdistelmärangaistukseen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä ehdollisen vankeusrangaistuksen täytäntöönpantavaksi määräämistä on arvioitu sillä perusteella, kuinka samankaltaista ehdolliseen vankeusrangaistukseen johtanut rikollisuus ja se rikollisuus, johon ehdollisen vankeuteen tuomittu oli syyllistynyt koeajalla, on ollut ja kuinka pitkä aika ehdolliseen vankeusrangaistukseen johtaneen ja uuden rikoksen välillä on kulunut. Lisäksi huomiota on kiinnitetty tekijän ikään ja siihen, ettei ensimmäinen vankilassa suoritettava vankeusrangaistus muodostu tuomittavan kannalta kohtuuttoman pitkäksi (KKO 1996:40 ja KKO 2002:37).

Rangaistuksen määrääminen tässä tapauksessa

Asianosaiset ovat katsoneet käräjäoikeuden tavoin, että lähtökohdaksi yhteisen rangaistuksen mittaamiselle tulee ottaa kohdan 2 törkeä pahoinpitely. Kyseinen rikos on ollut lajissaankin poikkeuksellisen törkeä, mitä osoittaa jo se, että teon on katsottu täyttävän kaikki pahoinpitelyn ankaroittamisperusteet. Rikoksella aiheutetut vammat eivät käräjäoikeuden lausumin tavoin tule
kenties kokonaan täysin parantumaan. Teossa on ollut kysymys pitkäkestoisesta ja pitkitetystä sekä nöyryyttävästä väkivallasta, joka on vakavasti loukannut uhrin ihmisarvoa.

Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä ei ole löydettävissä rangaistuksen mittaamiseen soveltuvaa ennakkopäätöstä. Nyt arvioitava teko on selvästi moitittavampi kuin esimerkiksi kumpikaan ennakkopäätöksen KKO 2014:60 törkeistä pahoinpitelyistä. Vertailukohdaksi voisi soveltua lähinnä tapon yritystä koskeva ennakkopäätös KKO 2002:3, jossa uhriin oli kohdistettu monipuolista ja pitkäkestoista väkivaltaa muun ohella lyömällä tätä nyrkein ja puukolla, kuristamalla voimakkaasti kaulasta sekä jättämällä tämän pahoinpitelyn jälkeen talvella vähissä vaatteissa syrjäiselle pahoinpitelypaikalle. Hovioikeus katsoo kuitenkin, että A:n menettely on vielä tuossakin tapauksessa käytettyä väkivaltaa moitittavampaa, sillä se sisältää väkivallan ohella piirteitä uhrin kiduttamisesta.

Vertailukohtana voidaan vielä mainita julkaistu hovioikeusratkaisu VaaHO 2006:8, jossa vastaajat tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä eräistä vähäisemmistä rikoksista kumpikin yhteiseen 10 vuoden vankeusrangaistukseen. Väkivalta oli kestänyt useita tunteja ja käsittänyt muun ohella lukuisia lyöntejä jousipatukalla uhrin päähän ja vartaloon, sähköiskujen antamista ainakin 75 kertaa, polttamista spray-pullon suihkuun sytytetyllä liekillä ja laittamalla uhrin peräaukkoon tekopenis ja potkimalla sitä syvemmälle. Väkivaltaa oli kohdistettu myös sukuelimien alueelle. Hovioikeus katsoi, että vastaajille tuomittavan rangaistuksen tulee ollakseen oikeudenmukaisessa suhteessa rikosten törkeään laatuun ja heidän poikkeuksellisen suureen syyllisyytensä nähden olla huomattavan pitkä. Koventamisperusteelle oli annettu olennainen merkitys rangaistusta korottavana tekijänä. Ratkaisu jäi lainvoimaiseksi.

Edellä todetuin tavoin korkein oikeus on katsonut, että johtoa rangaistuksen mittaamiseen voidaan saada myös tapon yrityksen rangaistuskäytännöstä. Vastaavasti kaikkein törkeimmissä pahoinpitelyissä tulisi voida pitää vertailukohtana murhan yritystä, jonka rangaistusasteikko rikoslain 6 luvun 8 §:n 2 momentin nojalla ulottuu 12 vuoteen vankeutta. Rangaistuksen mittaamisessa lähtökohdaksi ei voida ottaa täytetystä henkirikoksesta tuomittavaa rangaistusta silloin, kun teko ei ole johtanut uhrin kuolemaan. Käräjäoikeus onkin hyväksynyt väitteen niin sanotusta tehokkaasta katumisesta. Tämä arvio on kuitenkin liittynyt vain siihen, tulisiko tekoa arvioida henkirikoksen yrityksenä vai ei.

Teko on laadultaan sellainen, että on vaikeaa kuvitella nimenomaan yksin pahoinpitelynä arvioitavaa rikosta, joka olisi vahingollisempi ja vaarallisempi tai jonka vaikuttimet ja muu tekijän syyllisyys osoittaisivat suurempaa moitittavuutta. Kysymys on siis moitittavuudeltaan erityisen törkeästä pahoinpitelystä. Uhrille aiheutetut vammat ovat olleet hengenvaarallisia ja väkivalta monipuolista sekä pitkäkestoista. Hengenvaaraa ilmentää selvimmin se, että asianomistajan sydän oli pysähtynyt ja hän on selvinnyt hengissä vain onnistuneen elvytyksen ansiosta. Tekoon on liittynyt erityistä tavoitteellisuutta ja sitkeää pyrkimystä vakavaan väkivaltaan. Kuten todettu, menettelyllä on aiheutettu niin voimakasta ruumiillista kärsimystä, että sitä voidaan luonnehtia jopa kiduttamiseksi. Teko on osoittanut vakavaa piittaamattomuutta uhrin ihmisarvosta. Nämä tekijät puoltavat vahvasti sitä, että rangaistuksen mittaamisessa ei voida pitää vertailukohtana edes tyypillistä murhan yritystä, vaan kysymys on vielä sellaistakin vakavammasta väkivallasta.

Asiassa ei ole ilmennyt rikoslain 3 luvun 4 §:ssä tarkoitettuja erityisen painavia syitä antaa päihteiden sekakäytölle merkitystä syyntakeisuusarvioinnissa eikä sillä ole muutoinkaan rangaistusta lieventävää vaikutusta. Toisaalta A on myötävaikuttanut rikoksensa selvittämiseen myöntämällä menettelyn suurilta osin, kuten käräjäoikeuden tuomion sivulta 10 ilmenee. Tämä tulee ottaa huomioon rangaistusta lieventävänä perusteena jossain määrin. Hän on pyrkinyt poistamaan tai vähentämään rikoksensa vaikutuksia vasta varsin myöhäisessä vaiheessa, joten tältä osin ei ole perusteita soveltaa lieventämisperustetta pahoinpitelyrikokseen. Rangaistusta mitattaessa ei toisaalta tule sovellettavaksi mitään koventamisperusteita.

Rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavia seikkoja kokonaisuutena arvioiden hovioikeus toteaa, että käräjäoikeus on tässä tapauksessa voinut mitata poikkeuksellisen ankaran rangaistuksen kohdan 2 törkeästä pahoinpitelystä. Koska A on kuitenkin myötävaikuttanut teon selvittämiseen, tuon
kohdan osalta tuomittavaa rangaistusta tulee alentaa 8 vuoteen 6 kuukauteen. Hovioikeus hyväksyy rangaistuksen määräämisen muilta osin. Tuomittava yhteinen vankeusrangaistus on siten 9 vuotta.

- - -

Tuomiolauselma

Vastaaja

Muutos käräjäoikeuden tuomioon:

Rangaistusseuraamukset

Aikaisempi tuomio
Keski-Suomen käräjäoikeus 8.7.2021, ratkaisu 130467
1. Törkeä vahingonteko 13.9.2020
2. Virkamiehen vastustaminen 13.9.2020
Yhteinen rangaistus
10 kuukautta vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika päättyy 7.7.2023

Ehdollista rangaistusta koskevat määräykset
Rangaistus määrätään täytäntöönpantavaksi.
Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-2
ja aikaisemmassa tuomiossa tuomittu, nyt täytäntöönpantavaksi määrätty
rangaistus
9 vuotta vankeutta
Vapaudenmenetysaika 12. - 15.12.2020 ja 28.9.2021 - 12.10.2022

- - -

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Petteri Korhonen ja Patrick Palmroos sekä asessori Jurkka Jämsä.

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.