VaaHO:2022:5

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden aikaisemmin toisessa asiassa antamalla asiakirjan esittämistä eli editiota koskevalla päätöksellä ei ollut oikeusvoimavaikusta myöhemmin vireille saatetussa toisessa oikeudenkäynnissä.

ETELÄ-POHJANMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 8.10.2021 NRO 1209

Selostus asian käsittelystä käräjäoikeudessa

A Oy on saattanut käräjäoikeudessa vireille palvelussopimusta koskevan riita-asian, jossa on ollut vastaajana B Oy.

A Oy on esittänyt asiassa editiovaatimuksen. A Oy on vaatinut ensisijaisesti, että B Oy velvoitetaan luovuttamaan ajalta 1.1.2017–31.12.2018 kaikki C Oy:ltä saamansa ostolaskut liitteineen ja että C Oy velvoitetaan luovuttamaan kaikki vastaavat myyntilaskut liitteineen. Toissijaisesti A Oy on vaatinut, että B Oy velvoitetaan luovuttamaan edellä mainitulta ajalta C Oy:ltä saamansa nimettyjä työntekijöitä koskevat ostolaskut liitteineen ja että C Oy velvoitetaan luovuttamaan vastaavat myyntilaskut liitteineen. C Oy ja B Oy ovat vaatineet, että editiovaatimus hylätään.

Käräjäoikeus on todennut, että A Oy on esittänyt tässä asiassa samansisältöisen editiovaatimuksen kuin minkä käräjäoikeus oli aikaisemmin asiassa L 19/1119 lainvoimaisesti hylännyt. Tämän asian ja asian L 19/1119 asianosaiset eivät ole samat, mutta asiassa L 19/1119 ratkaistussa editiovaatimuksessa osapuolina ovat olleet A Oy ja myös muun muassa B Oy ja C Oy. Myös editiovaatimus ja sen perustelut ovat olleet yhtenevät kummassakin tapauksessa.

Edellä mainitut seikat huomioiden käräjäoikeus on katsonut, että A Oy:n editiovaatimus on lainvoimaisesti ratkaistu asiassa L 19/1119 annetulla päätöksellä, ja jättänyt tutkimatta A Oy:n editiovaatimuksen.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Tapani Ojala.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Valitus ja sen täydennys

Vaatimukset

A Oy on vaatinut ensisijaisesti, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja että sen käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevä ensisijainen tai ainakin toissijainen vaatimus asiakirjojen esittämisestä (editiovaatimus) hyväksytään. Toissijaisesti A Oy on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja että asia palautetaan käräjäoikeuteen. Lisäksi A Oy on vaatinut, että B Oy ja C Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 2.800 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden asiassa L 19/1119 antamalla editiota koskevalla päätöksellä ei ole oikeusvoimavaikutusta nyt käsiteltävässä asiassa.

Helsingin käräjäoikeus on A Oy:n vireille panemassa asiassa L 20/59006 katsonut, että edellä mainitulla Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden päätöksellä ei ole oikeusvoimavaikutusta.

Nyt käsiteltävä asia on lisäksi joka tapauksessa erilainen kuin asia L 19/1119, ja asioissa on osittain eri asianosaiset. Asiassa L 19/1119 on ollut kyse työsuhdetta koskevasta riidasta ja asianosaisina ovat olleet A Oy ja D. Nyt käsiteltävässä asiassa on kyse palvelussopimusta koskevasta riidasta ja asianosaisina ovat A Oy ja B Oy.

Huomioon tulee ottaa myös se, että A Oy on esittänyt tässä asiassa toissijaisen vaatimuksen toisin kuin asiassa L 19/1119.

B oy:n vastaus

Vaatimukset

B Oy on vaatinut, että valitus hylätään ja että A Oy velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut ensisijaisesti pääasian yhteydessä käräjäoikeudessa ja toissijaisesti hovioikeudessa tämän asian yhteydessä 2.800 eurolla laillisine korkoineen.

Perusteet

B Oy on toistanut käräjäoikeudessa antamansa lausuman perusteet ja lausunut lisäksi seuraavaa.

Saman editiovaatimuksen käsittely eri oikeudenkäynneissä ei ole kohtuullista, ja se aiheuttaa osapuolille ylimääräisiä kustannuksia ja on omiaan heikentämään yleistä oikeusvarmuutta. A Oy ei ole esittänyt pätevää syytä sille, miksi se on esittänyt saman editiovaatimuksen uudelleen.

A Oy:n ensi- ja toissijainen editiovaatimus ovat tosiasiallisesti samoja. Molemmat vaatimukset koskevat kaikkia niitä työntekijöitä, jotka A Oy on joskus välittänyt B Oy:lle. Lisäksi molemmat vaatimukset ovat ylimitoitettuja ja kohtuuttoman laajoja.

B Oy ei ole asianosaisena Helsingin käräjäoikeuden asiassa L 20/59006. Toisin kuin mainitussa asiassa prosessiasetelma on nyt käsiteltävässä asiassa sama kuin Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden asiassa L 19/1119. Joka tapauksessa A Oy:n editiovaatimus on hylätty myös edellä mainitussa Helsingin käräjäoikeuden asiassa.

C Oy:n vastaus

Vaatimukset

C Oy on vaatinut, että valitus hylätään ja että A Oy velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 1.540 eurolla laillisine korkoineen.

Perusteet

C Oy on viitannut käräjäoikeudessa antamansa lausuman perusteisiin ja lausunut lisäksi seuraavaa.

A Oy:n tässä asiassa esittämä editiovaatimus on samansisältöinen kuin Etelä-Pohjanmaan ja Helsingin käräjäoikeuksien aikaisemmin ratkaisemissa asioissa, joissa se on hylätty.

Mikäli hovioikeus katsoo, että asiassa L 19/1119 annetulla editiota koskevalla päätöksellä ei ole oikeusvoimavaikutusta, mainitulle päätökselle on kuitenkin annettava merkitystä arvioitaessa sitä, tuleeko liikesalaisuuksien suoja murtaa.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Oikeusvoimasta eli tuomion sitovasta vaikutuksesta ei ole säännöksiä laissa. Oikeusvoiman niin sanotusta negatiivisesta vaikutuksesta on kysymys silloin, kun lainvoimaisesti ratkaistua, samaa asiaa koskevaa uutta kannetta ei voida tutkia. (Esim. KKO 2018:59, kohta 11.)

Oikeusvoiman saavat tuomiot ja tuomion yhteydessä tai oikeudenkäynnin aikana annetut lopulliset ratkaisut oikeudenkäynnin aiheuttamista aineellisoikeudellisista kysymyksistä, esimerkiksi ratkaisut oikeudenkäyntikuluista ja todistajan- tai asiantuntijanpalkkiosta. Tuomioistuimen prosessinjohtoon kuuluvat ratkaisut eivät saa oikeusvoimaa. (Juha Lappalainen: Siviiliprosessioikeus II, 2001, s. 412-416 ja KKO 2015:59, kohta 11.)

Editiovaatimus voidaan tutkia vain, jos pääasia tai oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 61 §:ssä tarkoitettu todistelua vastaisuuden varalta koskeva hakemus on vireillä tuomioistuimessa (Dan Frände - Jaakko Rautio: Todistelu, 2020, s. 276). Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 68 §:n 1 momentin nojalla pääsääntönä on, että editiota koskevaan päätökseen haetaan muutosta pääasian yhteydessä. Editiomääräys on täytäntöönpantavissa vain siinä oikeudenkäynnissä, jossa se on annettu. Editiovaatimus ei siten ole itsenäinen, aineellisoikeudellinen kannevaatimus, eikä editiota koskeva päätös ole verrattavissa tuomioon tai muuhun lopulliseen aineellisoikeudellisen tai prosessuaaliseen päätökseen, vaan kyse on tuomioistuimen prosessinjohtoon kuuluvasta menettelyllisestä ratkaisusta.

Tässä asiassa on kysymys muun ohella siitä, voiko editiovaatimuksen kohteena olevilla asiakirjoilla olla merkitystä näyttönä nimenomaan tässä asiassa ja onko olemassa erittäin tärkeää syytä murtaa liikesalaisuuksien suojaa ottaen huomioon nimenomaan tämän asian erityispiirteet. Näitä kysymyksiä ei ole voitu sitovasti ratkaista aiemmassa toista asiaa koskevassa oikeudenkäynnissä.

Edellä mainituin perusteluin hovioikeus katsoo, että Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden asiassa L 19/1119 antamalla editiota koskevalla päätöksellä ei ole oikeusvoimavaikutusta tässä asiassa. Käräjäoikeuden ei siten olisi tullut jättää A Oy:n editiovaatimusta tutkimatta.

Koska ei ole perusteltua, että hovioikeus ensimmäisenä asteena ottaisi editiota koskevan vaatimuksen välittömästi ratkaistavakseen, asian käsittelyä on tarkoituksenmukaisinta jatkaa käräjäoikeudessa pääasian valmistelun yhteydessä. Näin ollen asia palautetaan käräjäoikeuteen.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 2 momentin mukaan, jos asia palautetaan, kysymys oikeudenkäyntikuluista ylemmässä tuomioistuimessa on tutkittava alemmassa oikeudessa palautetun asian yhteydessä.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan tämän päätöksen saatua lainvoiman tai asianosaisten suostumuksella jo aikaisemminkin ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja, ottaen huomioon palautuksen syy, siinä laillisesti menetellä.

Asian ratkaistessaan käräjäoikeuden on lausuttava myös hovioikeudessa esitetyistä oikeudenkäyntikuluvaatimuksista.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Pirkko Loukusa, Kirsi Häkkinen ja Eerika Hirvelä. Esittelijänä asiassa on ollut hovioikeuden esittelijä Heikki Hannelin.

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.