VaaHO:2023:3

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

B oli ostanut A:n vaimolta C:ltä ja tämän yhtiökumppani D:ltä irtaimen esineen. B oli maksanut esineen puhelimellaan kaupantekotilaisuudessa. C:lle oli myöhemmin ilmennyt, että kaupan kuitissa maksajaksi oli merkitty B:n sijasta X Oy, ja maksutapahtuman viestinä oli ollut virheellisesti ”peräkärry”. Samaan aikaan kun irtaimen esineen kauppa oli riitautunut, ylikonstaapelina toiminut A oli käynnistänyt esiselvityksen siitä, oliko asiassa aihetta epäillä rikosta, ja tehnyt poliisin Rikitrip- tietojärjestelmästä haun B:n nimellä ja hänen henkilötunnuksellaan.

Kysymys siitä, onko A:lla ollut virkatehtävään perustuva oikeus tehdä hakuja Rikitrip-järjestelmästä B:n tiedoilla, onko A ollut esteellinen tekemään haut ja onko A rikkonut asiassa virkavelvollisuuksiaan joko tahallaan tai huolimattomuudesta.

Tietosuojarikoksen osalta kysymys on siitä, onko A hankkinut B:n tietoja niiden käyttötarkoituksen kanssa yhteensopimattomalla tavalla ja siten loukannut tämän yksityisyyden suojaa.

KESKI-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 17.5.2022 NRO 120676

Vastaaja

Asianomistaja

Kuultavat

Tietosuojavaltuutettu
Valtiokonttori

Asia

Tietosuojarikos

Syyttäjän rangaistusvaatimukset

1.Virkavelvollisuuden rikkominen tai tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen
5650/R/0000460/21
Rikoslaki 40 luku 9 § 1
Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa 2 luku 4 §
Poliisilaki 1 luku 5 §
Esitutkintalaki 2 luku 8 §
Hallintolaki 28 §

21.11.2020 Jyväskylä

A on toimiessaan ylikonstaapelin virassa Sisä-Suomen poliisilaitoksella tahallaan tai vähintäänkin huolimattomuudesta rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa seuraavasti:

A:lle on poliisin virkatehtäviä varten myönnetty käyttäjätunnus, jolla hän on voinut tehdä hakuja poliisin tietojärjestelmistä virkatehtävien hoitoa varten.

A on kuitenkin tehnyt ensin poliisin Rikitrip-tietojärjestelmästä haun vaimonsa siviiliasian sopimuskumppanin B:n nimellä ja sitten hänen henkilöturvatunnuksellaan. A:lla ei ole ollut virkatehtävään perustuvaa oikeutta tehdä hakuja B:n tiedoilla, eikä hänellä olisi muutoinkaan esteellisyyssäädösten perustella ollut oikeutta tehtyyn hakuun, koska haettavat tiedot liittyivät A:n vaimon sopimuskumppanin tietoihin ja A on esteellinen asioissa, jotka liittyvät hänen vaimoonsa.

Teko ei ole huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, koska A:lla ei ole ollut mitään perustetta katsoa B:n tietoja.

2. Tietosuojarikos
5650/R/0000460/21
Rikoslaki 38 luku 9 §

Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa 1 luku 4 §

21.11.2020 Jyväskylä

A on henkilötietojen käsittelijänä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta hankkinut henkilötietoja niiden käyttötarkoituksen kanssa yhteensopimattomalla tavalla vastoin henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuutta koskevaa säännöstä ja siten loukannut B:n yksityisyyden suojaa.

A:lle on poliisin virkatehtäviä varten myönnetty käyttäjätunnus, jolla hän on voinut tehdä hakuja poliisin tietojärjestelmistä virkatehtävien hoitoa varten.

Vastaus

A:n vastaus

Syytekohdat 1-2

A on kiistänyt syytteet syytekohdissa 1-2. Hänellä on ollut virkatehtäviinsä kuuluva oikeus hakea tietoja B:stä Rikitrip-tietojärjestelmästä. Hänelle oli syntynyt rikosepäily, koska B:n ostama poni oli maksettu yrityksen tililtä ja väärällä selitteellä.

Tuomion perustelut

Syytteiden hylkääminen

Ensisijainen syyte virkavelvollisuuden rikkomisesta ja toissijainen syyte tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta syytekohdassa 1 ja tietosuojarikoksesta syytekohdassa 2 hylätään.

Perustelut

--

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Johtopäätökset

Käräjäoikeus on edellä mainituilla perusteilla katsonut ensinnäkin, että A:n tekemät haut B:stä ovat perustuneet A:n virkatehtäviin. Lisäksi käräjäoikeus on katsonut, ettei A ole ollut esitutkintalain 2
luvun 8 §:ssä tarkoitetulla esteellinen tekemään esiselvitystä eikä tämä siten ole ollut esteellinen hakemaan B:stä tietoja Rikitrip-tietojärjestelmistä. Siten A:lla on ollut oikeus tehdä osana
virkatehtävien hoitamistaan haut B:stä Rikitrip-tietojärjestelmistä.

Näin ollen ensisijainen syyte virkavelvollisuuden rikkomisesta ja toissijainen syyte tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta syytekohdassa 1 sekä tietosuojarikoksesta syytekohdassa 2 hylätään.

Tuomiolauselma

Vastaaja

Hylätyt syytteet

1. Virkavelvollisuuden rikkominen tai tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen
21.11.2020

2. Tietosuojarikos
21.11.2020

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Matti Vaattovaara.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

--
Pääkäsittely

Hovioikeus on 30.11.2022 toimittanut asiassa pääkäsittelyn siitä erikseen laaditun pöytäkirjan mukaisesti.

Valitus

Vaatimukset

Syyttäjä on vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevien syytteiden mukaisesti kohdassa 1 virkavelvollisuuden rikkomisesta tai vaihtoehtoisesti tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kohdassa 2 tietosuojarikoksesta ja että A velvoitetaan maksamaan valtiolle rikosuhrimaksu ja valtio vapautetaan korvausvelvollisuudesta.

Perusteet

Käräjäoikeus on arvioinut asiassa esitetyn näytön väärin ja tehnyt siitä väärät johtopäätökset.

Vaikka A on työskennellyt Sisä-Suomen poliisilaitoksen tiedustelun ja ennalta estävän toiminnan yksikössä, ponikauppaan liittyvät olosuhteet eivät ole aiheuttaneet asiassa sellaista rikosepäilyä, että hänellä olisi ollut oikeus tehdä hakuja poliisin Rikitrip-järjestelmästä B:n nimellä ja henkilöturvatunnuksella. Vaikka katsottaisiin, että A:lla esitetyn kuitin perusteella olisi ollut syytä epäillä rikosta, ei se selitä, miksi A on hakenut Rikitripistä tietoa B:n tiedoilla. Kuitti, jonka perusteella rikosepäilylle voisi olla peruste ei ole sisältänyt tietoja B:stä, vaan kuitissa on ollut X Oy:n tiedot. Sillä, milloin B on tehnyt rikosilmoituksen ponikauppaan liittyvässä asiassa, ei ole asiassa merkitystä, koska riidatonta on, että haut on tehty ponikauppaan liittyvän kuitin perusteella. Käräjäoikeus on tehnyt virheellisiä johtopäätöksiä tietosuojavaltuutetun lausunnosta.

Vaikka katsottaisiin, että ponikaupan kuitin perusteella olisi syytä epäillä rikosta, A on ollut esteellinen, sillä haun kohteena ollut henkilö on ollut A:n vaimon sopimuskumppani, ja ainoa syy hakuun on ollut A:n vaimon A:lle omasta ponikaupastaan esittämä kuitti. A ei ole tässä vaiheessa voinut arvioida mahdolliseen rikosasiaan liittyvien henkilöiden asemia eikä ainakaan tekemään johtopäätöstä siitä, että hänen vaimonsa olisi asiassa ainoastaan todistaja.

Vastaus

Vaatimukset

A on vaatinut, että valitus hylätään ja valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta 1.909,60 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

A on vedonnut käräjäoikeuden tuomion perusteluihin ja todennut, että käräjäoikeuden tuomio on oikea. Syyttäjän valitus ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

A on tehnyt haut kaupanteon jälkeen maksutapahtuman epäselvyyksien ilmettyä ja ennen ponikaupan riitautumista rikosilmoituksineen. B oli suorittanut ponikaupan maksun itse puhelimellaan kaupantekotilaisuudessa. Myöhemmin kuitista oli ilmennyt, että maksaja olikin yritys eikä B ja maksun selite oli harhaanjohtavasti "peräkärry". A:lla oli siten virkatehtävään liittyvä peruste kohdistaa esiselvitystoimet paitsi yritykseen, myös B:hen.

A on voinut tehdä esiselvityksen, koska epäillyissä rikoksissa A:n vaimolla ei olisi asianosaisasemaa. Mikäli esiselvitystoimet olisivat johtaneet muihin rikosepäilyihin, esteellisyyskysymys olisi tullut uudelleen arvioitavaksi A:n toimesta.

Tietosuojavaltuutettu on ottanut lausunnossaan kantaa asian tietosuojanäkökulmaan vain epäillyn tapahtumainkulun valossa ottamatta huomioon epäillyn puolustuksen taholta esitettyä tapahtumainkulkua. Siten käräjäoikeuden johtopäätös puutteellisista lähtötiedoista lausunnon perusteena on oikea.

Käräjäoikeus on katsonut objektiivisen rikostunnusmerkistön jääneen täyttymättä, ja siten tahallisuuskysymyksestä ei ole ollut tarvetta enää tuomiossa enemmälti lausua. A on kuitenkin virkamiehenä itse arvioinut asianmukaisesti kysymyksen esteellisyydestä kiinnittäen muun ohessa
huomiota siihen, ettei hän esiselvitystehtävässä tee julkiseksi vallankäytöksi kuuluvia B:n oikeusasemaan vaikuttavia päätöksiä. Sen sijaan hän on siirtänyt asian esteettömälle virkamiehelle, rikoskomisario E:lle sen arvioimiseksi, ylittyykö esitutkintakynnys. Näin ollen A ei ole menettelyllään puuttunut B:n oikeuksiin ja velvollisuuksiin eikä A:n menettelyllä ole ollut vaikutusta B:n oikeusasemaan. A on tehnyt arvion omasta esteellisyydestään menettelynsä aikana asiaa perustellusti ja lain hengen mukaan harkiten. Siten jo tämä lähtökohta huomioon ottaen hänen ei viimesijaisesti voitaisi katsoa tahallaan rikkoneen esteellisyyssäännöksiä, ja hän on kaikissa tapauksissa rikosvastuusta vapaa.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Riidaton tausta

A on toiminut ylikonstaapelin virassa tiedustelun ja ennalta estävän toiminnan yksikössä. A:lle on poliisin virkatehtäviä varten myönnetty käyttäjätunnus, jolla hän on voinut tehdä hakuja poliisin tietojärjestelmistä virkatehtävien hoitoa varten.

A:n vaimo C, tämän yhtiökumppani D ja B ovat tehneet ponikaupan 11.11.2020. B oli maksanut
kauppahinnan puhelimellaan kaupantekotilaisuudessa. Kauppa oli vahvistettu, kun kauppahinnan oli samassa tilaisuudessa todettu tulleen myyjien tilille. A:n vaimo oli myöhemmin havainnut maksutapahtuman kuitista, että kauppahinnan maksaja oli ollut X Oy ja että maksutapahtuman
viestinä oli ollut ”peräkärry” (todiste 2).

A on 21.11.2020 tehnyt poliisin Rikitrip-järjestelmästä haut B:n nimellä ja henkilötunnuksella (todiste 1). A oli etsinyt tietoja myös julkisista lähteistä, kuten Googlesta ja sosiaalisesta mediasta. B on tehnyt rikosilmoituksen ponikaupasta 23.11.2020. A on 26.12.2020 sähköpostitse pyytänyt rikoskomisario E:tä tutkimaan edellä mainittua kuittiasiaa (todiste 4).

Näytön arvioinnin lähtökohdat

Edellä todetusti tapahtumien kulku asiassa on riidaton. Syyttäjän valituksen perusteella arvioitavaksi tulee, onko A edellä mainitulla menettelyllään rikkonut virkavelvollisuuksiaan joko tahallaan tai huolimattomuudesta. Kysymys on erityisesti siitä, onko A:lla ollut virkatehtävään perustuva oikeus tehdä hakuja Rikitrip-järjestelmästä B:n tiedoilla ja onko A ollut esteellinen tekemään edellä mainitut haut. Hovioikeuden on tietosuojarikoksen osalta vielä arvioitava, onko A käyttänyt B:n tietoja niiden käyttötarkoituksen kanssa yhteensopimattomalla tavalla ja siten loukannut tämän yksityisyyden suojaa.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Virkavelvollisuuden rikkominen

Poliisilain 1 luvun 5 §:n mukaan poliisi saa käyttää toimivaltuuttaan vain säädettyyn tarkoitukseen. Henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 2 luvun 4 §:n mukaan poliisi saa käsitellä säännöksessä mainittuja henkilötietoja muun muassa luvun 5 §:ssä tarkoitetuissa tutkinta- ja
valvontatehtävissä ja luvun 7 §:ssä tarkoitettuun rikosten ennalta estämiseen tai paljastamiseen liittyvissä tehtävissä.

Esitutkintaviranomaisen on esitutkintalain 3 luvun 3 §:n mukaan toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muuten on syytä epäillä, että rikos on tehty. Ennen esitutkinnan aloittamista esitutkintaviranomaisen on tarvittaessa selvitettävä 1 momentissa tarkoitettuun
rikosepäilyyn liittyvät seikat erityisesti siten, että ketään ei aiheettomasti aseteta rikoksesta epäillyn asemaan ja että asian sitä edellyttäessä voidaan tehdä 9 §:n 1 momentissa tai 10 §:n 1 momentissa tarkoitettu ratkaisu esitutkinnan toimittamatta jättämisestä. Esitutkinnan aloittamista edeltäviin
toimenpiteisiin sovelletaan soveltuvin osin tämän lain säännöksiä. Tutkinnanjohtaja päättää tarvittaessa siitä, toimitetaanko esitutkinta, ja päätöksen tekemiseen mahdollisesti tarvittavien seikkojen selvittämisestä. Asian selvittämiseksi tarpeellisiin esitutkintatoimenpiteisiin saadaan ryhtyä ennen tutkinnanjohtajan päätöstä.

Asiaan soveltuvat oikeusohjeet ilmenevät tarkemmin käräjäoikeuden tuomiosta.

Tietosuojavaltuutettu on lausunnossaan 8.6.2021 todennut, että esteellisenä virkamiehenä A:lla ei ole ollut laillista käsittelyperustetta tehtyyn hakuun ja niiden perusteella saatuihin tietoihin.

A on olennaisilta osin kertonut tapahtumista samalla tavalla kuin käräjäoikeudessa (tuomion s. 5-7). Hän on lisäksi kertonut, että hän on osana työtään tehnyt vastaavanlaisia hakuja henkilötiedoilla päivittäin tai lähes päivittäin. Tässä asiassa saadut tiedot olivat herättäneet epäilyjä mahdollisesta
talousrikoksesta. A oli kuullut kaupasta sekä siitä, että B:n taholta oli tehty ”loanheittoa” sosiaalisessa mediassa ponikauppaan liittyen. Epäilyt olivat kohdistuneet B:hen ponikaupan maksajana sekä kuitista ilmenevään yhtiöön. Avoimista lähteistä oli löytynyt tieto, että B:llä oli ollut liityntä yhtiöön. A oli löytänyt tietoa myös yhtiöön liittyvästä rikosjutusta. Koska edellä mainittu kuitti oli ollut tapahtumien keskiössä, A oli ajatellut, ettei hän ole ollut asiassa esteellinen.

On selvää, että esiselvitystä varten saatavat lähtötiedot voivat vaihdella suurestikin asiasta riippuen. Kynnys esiselvityksen tekemiselle ei siten voi lähtökohtaisesti olla erityisen korkealla. A:n vaimon saama kuitti on voinut aiheellisesti herättää epäilyjä. Kuitissa maksajan nimi on vaihtunut
yksityishenkilöstä yhtiöksi sekä kaupan kohde ponista peräkärryksi. Kauppahinta on ollut 3.500 euroa, eli kyse on ollut varsin arvokkaasta irtaimen esineen kaupasta. B on kaupan osapuolena ja kauppahinnan maksajana liittynyt selvästi asiaan. Ottaen lisäksi huomioon, ettei esiselvitysvaiheessa tehdä selvityksen kohteen oikeuksiin vaikuttavia päätöksiä hovioikeus katsoo, että asiassa on ollut perusteltu syy tehdä esiselvitys.

Esteellisyys

Hovioikeus toteaa käräjäoikeuden tavoin, että esitutkintalakia sovelletaan lain 3 luvun 3 §:n 2 momentin nojalla myös esiselvitysten tekemiseen ja että A:n vaimo on lain 2 luvun 8 §:n 3 momentin 1 kohdan nojalla A:n läheinen. Esitutkintalain esteellisyyssäännökset esitöineen ilmenevät käräjäoikeuden tuomiosta.

Esiselvityksen kohteena ollut asia ei ole ollut kiireellinen. Asia ei ole myöskään laatunsa tai laajuutensa perusteella edellyttänyt juuri A:n toimenpiteitä. A oli käynnistänyt esiselvityksen vaimoltaan ja D:ltä saamiensa tietojen perusteella. Kyse ei siten ole ollut esimerkiksi siitä, että A olisi käsitellyt hänelle jaettua asiaa huomaamatta vaimonsa liityntää asiakokonaisuuteen.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A ei ollut tarkemmin arvioinut mahdollista esteellisyyttään ennen esiselvityksen aloittamista. On selvää, että A:n vaimo on ponikaupan toisena osapuolena liittynyt asiakokonaisuuteen. Hovioikeus toteaa, että A:n vaimoltaan saamat sekä kuitista ilmenevät
tiedot ovat viitanneet mahdolliseen talousrikokseen. Koska lähtötiedot ovat kuitenkin olleet hyvin vähäiset, A ei ole tuossa vaiheessa voinut arvioida tai ennakoida vaimonsa asemaa asiassa. Ottaen lisäksi huomioon, että A:lla oli jo ennen esiselvityksen aloittamista tieto kauppaan liittyneestä
”loanheitosta” hänen olisi esteellisyysharkinnassaan tullut varautua myös siihen, että asiakokonaisuus riitautuu tai laajenee koskemaan myös hänen vaimoaan. A ei ole esiselvityksen aloittaessaan voinut varmuudella tietää, ettei asiakokonaisuus tule liittymään hänen vaimoonsa tai vaikuttamaan tämän oikeuksiin, etuihin tai velvollisuuksiin.

Se, että B oli saanut tietää A:n tehneen hakuja hänen tiedoillaan poliisin järjestelmistä ponikaupan riitautumisen aikana, on voinut vaarantaa B:n luottamuksen A:n toiminnan puolueettomuuteen
esitutkintavirkamiehenä. A:n puolueettomuuden vaarantumista on osoittanut sekin, että hän oli pyytänyt E:tä ilmoittamaan, mikäli E:n tekemässä asian tutkinnassa ilmenee jotain (todiste 4). Sillä, että A ei ole tehnyt B:n oikeuksiin liittyviä varsinaisia päätöksiä, ei ole tässä yhteydessä merkitystä. Myöskään A:n roolilla tiedusteluyhdysmiehenä ei ole tässä asiassa merkitystä.

Edellä todetuilla perusteilla hovioikeus katsoo A:n puolueettomuuden asiassa vaarantuneen. A on esitutkintalain 2 luvun 7 §:n 1 momentin ja 8 §:n 1 momentin 7 kohdan perusteella ollut esteellinen käsittelemään asiaa. Hänellä ei ole ollut poliisilain ja henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa
annetun lain mukaisia oikeuksia käsitellä B:n henkilötietoja. A on näin ollen menetellyt virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Koska A ei ole arvioinut esteellisyyttään esitutkintalain 2 luvun 7 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla, hovioikeus katsoo hänen rikkoneen virkavelvollisuuksiaan tahallisesti.

Rikoslain 40 luvun 9 §:n 1 momentin nojalla rangaistavia ovat vain sellaiset teot, jotka eivät ole olleet teon haitallisuus, vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen vähäisiä. Näin ollen arvioitavaksi tulee, onko teko ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

Onko teko ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen?

Edellä mainitun lainkohdan alkuperäisissä esitöissä (HE 58/1988 vp s. 19 ja 65) on todettu, että rangaistavuuden ulottaminen vähäisiin, lähinnä määrättyä menettelytapaa koskevien säännösten rikkomuksiin, joilla ei ole viran asianmukaisen hoidon tai yksityisten etujen kannalta mainittavampaa merkitystä, ei nykyoloissa ole tarkoituksenmukaista. Rikkomisen vähäisyyden arviointi jää viime kädessä tuomioistuimen harkittavaksi.

Oikeuskirjallisuudessa (Viljanen: Virkarikokset ja julkisyhteisön työntekijän rikokset, 1990, s. 46–47) on todettu olevan perusteltua katsoa, että virkarikosten vähäisyysarvioinnissa noudatetaan samoja periaatteita kuin vastaavassa yleisten rikosten arvioinnissa. Myös teon haittojen ja vahinkojen syntymisen mahdollisuus ja todennäköisyys olisivat otettavissa huomioon muina tekoon liittyvinä seikkoina.

Vahingon tai haitan syntymättä jääminen on keskeinen vähäisyysarvioon vaikuttava seikka. Toisaalta vahingon tai haitan syntymättä jääminen tai niiden jääminen vähäisiksi ei välttämättä osoita virkavelvollisuuden rikkomista vähäiseksi, jos riski merkittävän vahingon tai haitan aiheutumisesta kuitenkin on ollut huomattava. Virheellinen menettely voi myös ilmentää sellaista välinpitämätöntä suhtautumista, että rangaistusvastuuseen saattaminen on perusteltua. Virheeseen on asianmukaista suhtautua sitä ankarammin, mitä itsenäisemmät toimivaltuudet rikkojalla on. Merkitystä on luonnollisesti myös virkatehtävien laadulla: mitä tärkeämmästä asiasta on kyse, sitä suurempaa tarkkuutta on perusteltua vaatia. Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen voidaan katsoa vähäiseksi lähtökohtaisesti helpommin kuin tahallinen (Frände et al.: Keskeiset rikokset, 2018, s. 946).

Oikeuskirjallisuudessa on edelleen todettu (Viitanen: Poliisin rikokset, 2007 s. 159–163), korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiin KKO 2004:132 ja KKO 2000:112 viitaten, että vähäisyysarvioinnissa merkitystä on myös virkavelvollisuuden rikkomisen laadulla, ajallisella kestolla, sillä, koskeeko rikkominen virkavelvollisuuden perustavan normin ydinaluetta sekä sillä, onko rikottu lakiin vai sitä alemmanasteiseen säännökseen tai määräykseen perustuvaa virkavelvollisuutta.

Asiassa on edellä todetusti ollut peruste tehdä esiselvitys ja koota tietoja mahdollista esitutkintaa varten. A on tehnyt hakuja Rikitrip-järjestelmästä vain kerran. Hän ei ole tehnyt varsinaisia päätöksiä B:hen liittyen. Nämä seikat puhuvat teon vähäisyyden puolesta.

Esiselvitysten tekeminen on A:n itsensäkin kertomalla tavalla ollut keskeinen osa hänen työtään. Hän on ollut varsin kokenut virkamies, joten hänen voidaan edellyttää tuntevan työhönsä keskeisesti liittyvän esitutkintalain säännökset. Tilanteessa, jossa rikosepäily on tullut omalta vaimolta ja jossa selvityksen kohteena oleva asiakokonaisuus on myös liittynyt häneen, esteellisyyttä on arvioitava hyvin perusteellisesti. Samalla on kiinnitettävä huomiota myös siihen, miltä asia näyttää ulospäin. A:n menettelyn seurauksena B:n luottamus siihen, että B:n vireille laittama rikosasia tulee asianmukaisesti käsitellyksi, on voinut vaarantua.

Edellä todetuilla perusteilla hovioikeus toteaa, että A:n menettely on ollut omiaan vähentämään luottamusta viranomaistoiminnan asianmukaisuuteen. Ottaen huomioon teon haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat tekoa ei voida pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. A:n syyksi on luettava virkavelvollisuuden rikkominen seuraavan teonkuvauksen
mukaisesti:

A on toimiessaan ylikonstaapelin virassa Sisä-Suomen poliisilaitoksella tahallaan rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa seuraavasti:

A:lle on poliisin virkatehtäviä varten myönnetty käyttäjätunnus, jolla hän on voinut tehdä hakuja poliisin tietojärjestelmistä virkatehtävien hoitoa varten.

A on kuitenkin tehnyt ensin poliisin Rikitrip-tietojärjestelmästä haun vaimonsa siviiliasian sopimuskumppanin B:n nimellä ja sitten hänen henkilöturvatunnuksellaan. A:lla ei ole ollut virkatehtävään perustuvaa oikeutta tehdä hakuja B:n tiedoilla, koska haettavat tiedot liittyivät
A:n vaimon sopimuskumppanin tietoihin ja A on esteellinen asioissa, jotka liittyvät hänen vaimoonsa.

Tietosuojarikos

Virkavelvollisuuden rikkomista koskevalla säännöksellä suojataan luottamusta viranomaistoimintaan, ja tietosuojarikosta koskevalla säännöksellä suojataan yksilön yksityisyyttä. Säännöksillä suojataan siten eri oikeushyviä, ja henkilö voi siten syyllistyä molempiin rikoksiin samalla menettelyllä.

Hovioikeus on edellä katsonut, että asiassa on ollut perusteltu syy tehdä esiselvitys. Mikäli A olisi esitutkintalain edellyttämällä tavalla ratkaissut esteellisyyttään koskevan asian viipymättä ennen esiselvityksen aloittamista ja todennut itsensä esteelliseksi, asiaa käsittelemään olisi tullut hänen sijaansa esteetön virkamies, jolla olisi ollut virkatehtävään perustuva käyttötarkoitus henkilötietojen käsittelylle. A:lla sen sijaan ei ole ollut oikeutta B:n henkilötietojen käsittelylle. A on näin ollen tahallaan hankkinut henkilötietoja niiden käyttötarkoituksen kanssa yhteensopimattomalla tavalla vastoin lain säännöksiä. A on menettelyllään rikkonut B:n yksityisyyden suojaa ja syyllistynyt tietosuojarikokseen syytteessä kuvatulla tavalla.

Tuomiolauselma

Vastaaja

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Syyksi luetut rikokset

1. Virkavelvollisuuden rikkominen 21.11.2020
Rikoslaki 40 luku 9 §
Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa 2 luku 4 §
Poliisilaki 1 luku 5 §
Esitutkintalaki 2 luku 7-8 §
Hallintolaki 28 §

2. Tietosuojarikos 21.11.2020
Rikoslaki 38 luku 9 §
Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa 2 luku 4 §

Rangaistusseuraamukset

Yhteinen rangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-2
25 päiväsakkoa à 39,00 euroa = 975,00 euroa

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Tuula Keltikangas, Patrick Palmroos ja Sandra Wallin. Valmistelijana on ollut hovioikeuden esittelijä Aaro Kandelberg.

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.