VaaHO:2023:4

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

A oli ollut Välimeren risteilymatkalla B Inc.:n aluksella. A oli kaatunut aluksella ja kaatumisen seurauksena hänelle oli aiheutunut olkapäävamma. A on kanteessaan Keski-Suomen käräjäoikeudessa vaatinut, että B Inc. velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvausta kivusta, särystä ja tilapäisestä haitasta ja kuntoutuksen aiheuttamista kuluista sekä hinnanalennuksena tai vahingonkorvauksena määrän, joka vastaa 50 %:ia risteilyn arvosta. Käräjäoikeus on hylännyt kanteen.

Hovioikeus on viran puolesta ottanut tutkittavakseen, onko Keski-Suomen käräjäoikeus ollut asiallisesti toimivaltainen tuomioistuin käsittelemään asiaa. Hovioikeus on katsonut, että toimivaltainen tuomioistuin määräytyy merilain säännösten nojalla. Keski-Suomen käräjäoikeus ei siten ollut toimivaltainen käsittelemään asiaa ja asia siirrettiin toimivaltaisen merioikeuden käsiteltäväksi.

KESKI-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 17.12.2021 NRO 2354

---

Riidatonta taustaa

Kantaja A on ollut 26.4.2019 - 3.5.2019 avopuolisonsa kanssa Välimeren risteilymatkalla B Inc.:n aluksella. Risteilyn hinta on ollut 3.998 euroa kahdelta matkustajalta. A on kaatunut aluksella 29.4.2019 ja kaatumisen seurauksena hänelle on aiheutunut kanteessa kuvattu olkapäävamma.

A:n kanne

Vaatimukset

1. Kantaja A on vaatinut, että vastaaja B Inc. velvoitetaan suorittamaan kantajalle vahingonkorvauksena 5.000 euroa kivusta, särystä sekä tilapäisestä haitasta ja 350 euroa kuntoutuksen aiheuttamista kuluista korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiannosta 21.4.2021 lukien.
2. Kantaja on ensisijaisesti vaatinut, että vastaaja velvoitetaan suorittamaan kantajalle hinnanalennusta matkalipun hankintakustannuksista yhteensä 1.999 euroa, joka vastaa 50 % risteilyn arvosta korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiannosta 21.4.2021 lukien. Toissijaisesti kantaja on vaatinut, että hänelle suoritetaan vahingonkorvauksena 1.999 euroa, joka vastaa 50 % risteilyn arvosta korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiannosta 21.4.2021 lukien.
3. Kantaja on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan suorittamaan kantajan asianosais- ja oikeudenkäyntikulut 23.326,53 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukausi tuomiosta lukien.

Korvausvaatimuksen perusteista

Risteilyn aikana 29.4.2019 A on käyttänyt aluksessa ollutta hissiä, joka on pysähtynyt noin 15 cm lattiatason yläpuolelle. Hissin ovet ovat auenneet. A on astunut ulos hississä huomaamatta sitä, että se on ollut pysähtynyt lattiatason yläpuolelle. Hän on kaatunut laivan kannelle oikea olkapää edellä poistuessaan hissistä. A:n oikeasta olkapäästä on revennyt musculus supraspinatus eli ylempi lapalihas ja musculus infraspinatuksen eli alemman lapalihaksen etuosa. A:n saamat vammat ovat syy- yhteydessä hississä olleeseen tekniseen vikaan. Kyseisessä hississä on myös seuraavana päivänä ilmennyt samankaltainen vika, jossa on vältytty lisähenkilövahingoilta. Hissi on seuraavana päivänä laitettu pois käytöstä koko loppuristeilyn ajaksi.

Rahdinkuljettajalla on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen No. 392/2009 liitteen 1 (Ateenan Yleissopimus lisäpöytäkirjoineen) 3 artiklan 2 kohdan, 3 artiklan 5 b) kohdan ja 5 c) kohdan nojalla vastuu siitä, että laiva on kaikilta osilta toimintakuntoinen matkustajaturvallisuuden takaamiseksi ja rahdinkuljettajan vastuu sisältää myös aluksessa olevien hissien toimintakuntoisuuden.

A on vaatinut korvausta vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin ja 5 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella.

A:ta koskevaan lääkärintarkastuskertomukseen (todiste V2) on kirjattu kohtaan Alcohol test, että testi olisi positiivinen. A:lta ei ole otettu tapahtumailtana alkoholitestiä eikä verikoetta. Tapaturma ei ole johtunut siitä, että A olisi juonut alkoholia ennen tapaturmaa. Hän oli menossa ravintolaan illalliselle, kun hän on kaatunut.

A ei ole osallistunut ekskursioille 1.5. ja 2.5.2019. Hän on tapaturman jälkeen poistunut laivasta vain yhden kerran, kun hän on käynyt Montenegrossa lääkärin vastaanotolla. Tässä yhteydessä A:n oikeasta olkapäästä on otettu röntgenkuva. Lisäksi hän on poistunut 1.5. ja 2.5. laivasta käydäkseen apteekissa. Sen jälkeen hän on pysytellyt hytissä toipumassa puolisonsa kanssa.

Korvausvaatimuksen määrästä

Kipu, särky ja muu tilapäinen haitta:

Vahingonkorvauksen määrä on perustunut henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksiin vuodelta 2017.

A:n olkapää on leikattu Suomessa ja hän on leikkauksen jälkeen ollut fysioterapeutin kuntoutuksessa noin kahdeksan kuukauden ajan. Olkapään ja oikean käden liikeradassa on edelleen vajavaisuutta verrattuna normaaleihin liikeratoihin. A:n olkapää kipeytyy ja rasittuu nopeasti.

Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksen kohdan 1.3.3 mukaan vaikea lihasvamma vaatii leikkaushoitoa, aiheuttaa vamman laatuun nähden erittäin suurta tilapäistä haittaa 1 - 3 kuukauden ajan ja pysyvä haitta on mahdollinen. Suosituksen mukainen korvausasteikko on 3.000 - 6.000 euroa. Näillä perusteilla A on katsonut, että vastaajan tulee suorittaa hänelle korvausta vaikeasta lihasvammasta 5.000 euroa.

A on maksanut itse osan fysioterapiakäynneistään, koska lääkärin määräämät kuntoutuskerrat eivät ole olleet riittäviä olkapään kuntoutukseen. Ylimääräisten kuntoutusten kustannukset ovat olleet 350 euroa.

Hinnanalennus:

A:n risteily on mennyt pilalle vamman seurauksena. Hän on vamman ja kovien kipujen vuoksi voinut liikkua loppuristeilyn aikana hyvin rajoitetusti eikä hän ole voinut osallistua mihinkään aktiviteetteihin aluksella. Koska vammat ja risteilyn loppumatkan epäonnistuminen ovat olleet syy-yhteydessä hissin epäkuntoisuuteen, A on vaatinut 50 %:n alennusta/vahingonkorvausta risteilyn hinnasta.

---

B Inc.:n vastaus

Vaatimukset

Vastaaja B Inc. on vastustanut kannetta ja kiistänyt

1. vaatimuksen vahingonkorvauksesta ja kustannuksista perusteeltaan ja määrältään;
2. vaatimuksen 50 prosentin hinnanalennuksesta/vahingonkorvauksesta perusteeltaan ja määrältään;
3. vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta perusteeltaan ja määrältään;

Korvausvaatimuksen perusteista

Hississä ei ole ollut teknistä vikaa. Heti A:n kaatumistapaturman jälkeen asiasta tiedon saatuaan aluksen henkilökunta on tarkastanut kyseessä olleen 6. kerroksen hissin toiminnan. Henkilökunta ei ole havainnut hississä mitään vikaa ja se on avautunut 6. kannella lattialinjan tasossa. Risteilyn aikana hissin toiminnasta ei ole tehty muita valituksia tai vikailmoituksia, vaikka aluksella on ollut 2.880 matkustajaa ja miehistön jäsentä. On erittäin epätodennäköistä, että hississä ollut väitetty tekninen vika olisi korjaantunut itsestään eikä olisi toistunut kertaakaan useita vuorokausia kestäneen risteilyn aikana.

Tapaturmaa seuranneessa laivalääkärin tarkastuksessa A:n veressä on havaittu olleen alkoholia. Hänen tapaturmahetkellä käyttämiensä kenkien pohjat ovat olleet kuluneet ja pohjasta sileät. Mietokin päihtymystila yhdistettynä sileään marmorilattiaan liukkaiden jalkineiden kanssa on omiaan aiheuttamaan kaatumisia ilman ulkopuolisia tekijöitä. B Inc. on pitänyt asiassa todennäköisempänä sitä, että kantaja on hissistä poistuessaan kaatunut ja satuttanut oikean olkapäänsä.

Aluksessa ei ole ollut sellaista vikaa, joka olisi aiheuttanut tai olisi ollut syy-yhteydessä kantajan vammoihin. Vaikka katsottaisiin, että hissi on toiminut poikkeavasti, se ei ole sellainen Ateenan yleissopimuksessa tarkoitettu 3. artiklan 5 kohdan c alakohdan mukainen aluksen vika, jonka perusteella kantaja olisi oikeutettu saamaan korvausta.

Vaikka käräjäoikeus katsoisi aluksessa olleen vikaa, vaadittua korvausta ei voida määrätä vastaajan suoritettavaksi ainakaan kokonaan, kun otetaan huomioon kantajasta tapaturman jälkeen tehdyt havainnot sekä se, että kantaja on kieltäytynyt matkan aikana jatkotutkimuksista.

Korvausvaatimuksen määrästä

Hinnanalennus:

Kantaja ei ole ollut sopimussuhteessa vastaajaan. Kantaja on 3.8.2018 varannut risteilyn C Oy Ltd:ltä, joka on ollut kantajan sopimuskumppani. Hinnanalennusvaatimus voi kohdistua vain vaatimuksen esittäjän sopimuskumppaniin, joka on osapuolten välisen sopimuksen nojalla vastaanottanut vaatimuksen esittäjältä rahasuorituksen vastineena toimittamastaan tavarasta tai palvelusta. Lisäksi palveluntarjoajan suorituksessa tulee olla virhe, joka oikeuttaisi palvelun hankkineen osapuolen saamaan hyvityksenä hinnanalennusta virheen johdosta.

Koska kantaja ja vastaaja eivät ole olleet sopimussuhteessa, vaatimus hinnanalennuksesta tulee jättää tutkimatta asialegitimaation puutteen vuoksi.

Vaatimus on joka tapauksessa perusteeton. A on tapaturman jälkeen käynyt aluksen sairaalassa, jossa vammoja on alustavasti tutkittu ja kehotettu häntä käymään seurannassa matkan aikana. Hän on kieltäytynyt jatkotutkimuksista. A on 30.4.2019 käynyt sairaassa tutkittavana laivan pysähdyttyä Kotorin satamassa Montenegrossa. Lääkäri on tuolloin suosittanut ortopedin tutkimusta viikon kuluessa tapaturmasta ja todennut A:n olevan kunnossa jatkaakseen matkaa. A on seuraavina päivinä 1.5.2019 ja 2.5.2019 poistunut laivasta, ja poistumiset ovat kestäneet noin 4,5 ja 2 tuntia. Hän ei ole myöskään käynyt laivan sairaalassa seurantakäynnillä.

Kantajan väite siitä, että risteilyn loppu olisi mennyt tapaturmasta aiheutuneiden kovien kipujen vuoksi täysin pilalle, ei ole uskottava kantajan oma toiminta huomioon ottaen. B Inc. ei ole sinänsä kiistänyt, etteikö vamma olisi voinut haitata kantajaa loppumatkan ajan. Kyseessä ei kuitenkaan ole ollut sellainen puute risteilyn toteuttamisessa, joka oikeuttaisi kantajaa saamaan hinnanalennusta vastaajalta.

Toissijainen vahingonkorvausvaatimus on lakiin perustumaton.

Kipu, särky ja muu tilapäinen haitta:

Kantajalle on aiheutunut HeVa:n suosituksissa kuvattu vamma. Vastaaja on paljoksunut korvausvaatimuksen määrää ja myöntänyt kivusta ja särystä esitetystä korvausvaatimuksesta 1.000 euroa.

Fysioterapiakuluista ei ole määrästä esitetty näyttöä, joten määrä on kiistetty kokonaan näyttämättömänä.

---

TUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Riitakysymykset ja niiden käsittely tuomiossa

Käsiteltävässä asiassa on ollut riidatonta, että A on kaatunut aluksella niin, että hänen oikea olkapäänsä on osunut kovaan lattiaan. Riidatonta on myös, että A:lle on aiheutunut kaatumisesta leikkaushoitoa vaatinut kanteessa kuvattu oikean olkapään vamma.

Asiassa on ensin ratkaistava se, onko aluksella hissi pysähtynyt lattiatason yläpuolelle niin, että siitä on aiheutunut A:n kaatuminen. Jos käräjäoikeus päätyy siihen, että hissi on pysähtynyt A:n kanteessa kuvatulla tavalla liian ylös, käräjäoikeuden on käsiteltävä sitä, onko kyseessä aluksessa ollut vika ja merionnettomuus Ateenan yleissopimuksen tarkoittamalla tavalla. Jos kyse ei ole merionnettomuudesta, käräjäoikeuden on ratkaistava, onko hissin virheellinen toiminta johtunut rahdinkuljettajan laiminlyönnistä tai tuottamuksesta.

Jos käräjäoikeus katsoo rahdinkuljettajan korvausvelvollisuuden olevan olemassa, tulee ratkaista korvauksen määrä.

Käräjäoikeus käsittelee näitä kysymyksiä edellä mainitussa järjestyksessä. Lopuksi ratkaistaan kysymys oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta asian lopputulos huomioiden. Asiassa esitettyä näyttöä selostetaan tuomion perusteluissa pääpiirteittäin niiltä osin, kuin sillä on ollut merkitystä asian ratkaisuun. Siten esimerkiksi henkilötodistelua ei ole tuomion perusteluihin kirjoitettu auki sana sanalta.

Todistustaakasta ja näyttökynnyksestä

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n mukaan riita-asiassa asianosaisen on näytettävä ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa tai vastustamisensa perustuu. Seikan asettaminen tuomion perustaksi
edellyttää, että asianosainen on esittänyt siitä uskottavan näytön.

Lainkohdan säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 26/2014 valtiopäivät, sivu 46) mukaan riita-asioiden näyttökynnyksen voidaan nykyisin katsoa olevan alempi kuin rikosasioissa syyksilukevalta tuomiolta edellytettävä ("ei jää järkevää epäilyä") mutta toisaalta korkeampi kuin todennäköiset syyt. Näyttökynnystä on oikeuskirjallisuudessa kuvattu ilmaisulla "jonkinlainen järkevä näyttöenemmyys".

Tuomioistuimen on ratkaistava, onko tietystä seikasta esitetty niin vahva näyttö, että se asetetaan tuomion perustaksi, vai onko se jäänyt näyttämättä.

Onko hissi pysähtynyt lattiapintaa korkeammalle?

Näytöstä

Näyttönä siitä, että hissi olisi pysähtynyt kanteessa väitetyllä tavalla liian ylös, ja sen ovet ovat silti auenneet, on ollut A:n, F:n, E:n ja D:n kertomukset.

A on kertonut todistelutarkoituksessa kuulusteltuna, että hissi oli ollut täynnä ja hän oli astunut hissistä ulos ensimmäisenä. Hän ei ollut huomannut, että hissi oli pysähtynyt lattiatason yläpuolelle ja hän oli astunut tyhjän päälle. Hän oli kaatunut lattialle oikealle kyljelleen. Paikalle oli tullut samassa hississä ollut oletettavasti englantilainen lääkäri, joka oli kysellyt A:n vointia. Kun A oli autettu ylös ja hän oli lähdössä puolisonsa kanssa laivan toimistoon kertomaan tapahtuneesta, hissin lattia oli ollut edelleen aulan lattianpintaa korkeammalla. Seuraavana päivänä hissi oli ollut kokonaan pois käytöstä. A on kertonut, että kun hän oli mennyt kaatumisen jälkeen laivan lääkärin vastaanotolle, hänelle ei ollut tehty minkäänlaista alkotestiä.

Todistaja E on kertonut, että hän oli menossa laivan ravintolaan syömään kun hän oli nähnyt A:n makaamassa kerrostasanteen lattialla. Hissin ovi oli ollut auki ja hissi oli pysähtynyt niin, että sen lattia oli tasanteen lattiaa korkeammalla. E on arvioinut, että hissin lattia on ollut ehkä 5 - 10 cm lattiaa korkeammalla. Hänellä ei ole ollut hissistä havaintoja muilta matkapäiviltä.

Todistaja F on kertonut, että hän oli nähnyt A:n kaatuneena lattialla. Hissin ovet olivat auki ja sen lattia oli ollut selvästi korkeammalla huoneen lattiaa. F on arvioinut, että lattia on ollut noin 15 - 20 cm korkeammalla. Hissin edessä oli ollut seuraavana päivänä varoitusnauhat ja hissi oli ollut pois käytöstä koko loppuristeilyn ajan.

Todistaja D, joka on A:n avopuoliso, on kertonut, että A oli mennyt hissistä ulos ja astunut tyhjän päälle. Hissi oli jäänyt 15 - 20 cm liian ylös. A oli kaatunut lattialle olkapää edellä. D on kertonut, että hän on ollut A:n mukana koko laivan lääkärin vastaanottokäynnin ajan. Mitään alkotestiä ei ollut tehty.

Kirjallisena todisteena V1 on Investigation report eli laivayhtiön raportti tapahtuneesta. Raportin ensimmäiselle sivulle on kirjattu, että "The injured male guest admitted that while he was stepping out he did not noticed that the elevator was stop higher than the floor level and he was looking forward" eli että "loukkaantunut miesmatkustaja myönsi että kun hän oli astumassa ulos hän ei ollut huomannut että hissi oli pysähtynyt lattiaa korkeammalle ja hän oli katsonut eteenpäin".

Sekä A että D ovat raportin liitteenä oleviin laivan lääkärin täyttämiin accident report-asiakirjoihin ilmoittaneet, että hissi oli pysähtynyt 15 cm:n verran väärin.

Kirjallisena todisteena V2 olevaan Full Medical Report-asiakirjaan on merkitty "Alcohol Test: Positive".

Johtopäätöksistä

Käräjäoikeudelle ei ole ilmennyt aihetta epäillä kuultujen kertomusten totuudenmukaisuutta. Sekä A:n että hänen puolisonsa D:n kertomukset ovat olleet samansuuntaiset kuin F:n ja E:n. Todistaja F oli tavannut A:n ensimmäistä kertaa kyseisellä risteilyllä. Todistaja E on tuntenut A:n vuosien takaa, mutta tavannut viime vuosikymmeninä vain muutaman kerran. He ovat siten olleet ulkopuolisia A:han ja hänen puolisoonsa nähden. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan heidän kertomuksissaan ei ole ilmennyt mitään sellaista, minkä vuoksi voitaisiin epäillä, että ne eivät pitäisi paikkaansa.

Henkilötodistelua on tukenut myös kirjallinen todiste V1, jonka mukaan heti tapahtuman jälkeen sekä A että D ovat raportoineet hissin pysähtyneen liian korkealle.

Kertomuksissa on ollut hieman eroa sen suhteen, miten korkealle kuultavat ovat arvioineet hissin pysähtyneen lattiatasoon verrattuna. Nämä erot eivät ole heikentäneet kertomusten uskottavuutta siitä, että hissi ylipäänsä on pysähtynyt lattiatasoa korkeammalle. Etäisyyksien arviointi on vaikeaa ja erehdyksille altista. Lisäksi käsiteltävistä tapahtumista on kulunut yli kaksi ja puoli vuotta aikaa, mikä on voinut vaikuttaa muistikuviin.

Sekä A että D ovat kiistäneet, että A:lle olisi tehty minkäänlaista päihdetutkimusta. Merkintä kirjallisessa todisteessa V2 on niukka, siitä ei käy ilmi millä tavalla alkoholitesti olisi tehty tai minkä asteinen päihtymystila olisi ollut. On yleisen elämänkokemuksen perusteella selvää, että verikokeeseen perustuvaa alkoholitestausta ei laivaolosuhteissa ole mahdollista tehdä. Koska alkotestistä ei ole kirjattu mitään tarkempaa tietoa (esimerkiksi testaustapaa) ja A ja D ovat uskottavasti kertoneet, että testiä ei ole edes tehty, asiassa ei ole selvitetty uskottavasti, että alkoholilla olisi ollut vaikutusta tapaturmaan.

Kantaja on esittänyt uskottavan näytön siitä, että A:n kaatuminen ja siitä seurannut olkapään osuminen lattiaan on aiheutunut nimenomaisesti siitä, että hissi on pysähtynyt liian korkealle huonetilan lattiaan nähden niin, että A on hissistä ulos astuessaan menettänyt tasapainonsa.

Onko hissin toimiminen väärin merionnettomuus Ateenan yleissopimuksen mukaan?

Sovellettavista säännöksistä

Ateenan yleissopimuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan jos matkustajan kuolemantapaus tai henkilövahinko ei johdu merionnettomuudesta, rahdinkuljettaja vastaa kyseisen kuolemantapauksen tai henkilövahingon seurauksena kärsitystä menetyksestä, jos menetyksen aiheuttanut tapahtuma johtui rahdinkuljettajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä. Tuottamusta tai laiminlyöntiä koskeva todistustaakka on kantajalla.

Mainitun sopimuksen 3 artiklan 5 a) kohdan mukaan merionnettomuudella tarkoitetaan aluksen haaksirikkoa, kaatumista, yhteentörmäystä, tai karilleajoa taikka räjähdystä, tulipaloa tai aluksessa
olevaa vikaa.

Rahdinkuljettajan tuottamus tai laiminlyönti käsittää sopimuksen 3 artiklan 5 b) kohdan mukaan rahdinkuljettajan palveluksessa olevien henkilöiden tuottamuksen tai laiminlyönnin työtehtävien puitteissa.

Edelleen mainitun sopimuksen 3 artiklan 5 c) kohdan nojalla aluksessa olevalla vialla tarkoitetaan mitä tahansa toimintahäiriötä, epäkuntoisuutta tai sovellettavien turvallisuusmääräysten laiminlyöntiä missä tahansa aluksen tai sen laitteiden osassa, kun sitä käytetään matkustajien pelastautumiseen, evakuointiin, alukselle nousuun ja maihinmenoon; tai aluksen käyttövoimaan, ohjaamiseen, turvalliseen navigointiin, kiinnitykseen, ankkurointiin, kiinnitys - tai ankkuripaikkaan saapumiseen tai siitä lähtemiseen taikka vuodon jälkeiseen vaurioiden tarkistamiseen; tai hengenpelastusvarusteiden käyttöönottoon.

Johtopäätöksistä

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella hissi, jonka yhteydessä A:n kaatuminen on tapahtunut, on kuljettanut matkustajia ja henkilökunnan jäseniä laivan sisällä eri kerrosten välillä samaan tapaan kuin maalla olevissa rakennuksissa. Näyttöä ei ole siitä, että hissiä käytettäisiin matkustajien alukselle nousuun tai maihinmenoon. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan tällaisilla laitteilla tarkoitetaan laivan ja laiturin välillä olevia ramppeja ja siltoja. On selvää, että muut 3 artiklan 5 c) kohdassa kuvaillut tilanteet ja toiminnot eivät sovellu nyt käsiteltävään tilanteeseen. Siten, kun hissi on laivassa toiminut kanteessa kuvatulla tavalla (kuten se ei saisi toimia käyttäjien turvallisuuden vuoksi) kyse ei ole ollut aluksessa olevasta viasta Ateenan yleissopimuksen mukaan.

Koska mikään muukaan merionnettomuuden 3 artiklan 5 a) kohdan mukainen määritelmä ei täyty, hissin viallinen toiminta ei ole ollut merionnettomuus.

Tämä tarkoittaa sitä, että sovellettavaksi tulee Ateenan yleissopimuksen 3 artiklan 2 kohta. Kantajalla on todistustaakka siitä, että menetyksen aiheuttanut tapahtuma on aiheutunut rahdinkuljettajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä.

Myös Suomen vahingonkorvauslain mukaan (vahingonkorvauslaki 2 luku 1 §) se, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä vahingonkorvauslaissa säädetään, muuta johdu. Korvausvastuu on siis lähtökohtaisesti vahingon tahallaan tai tuottamuksella (huolimattomuudella) aiheuttaneella.

Onko A:n tapaturma johtunut rahdinkuljettajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä?

On yleisesti tiedetty tosiasia, että hisseihin ja niiden turvallisuuteen liittyy erilaisia velvollisuuksia esimerkiksi tarkastamisesta ja huoltamisesta. Toisaalta, yleisen elämänkokemuksen mukaan hissi on laite, johon voi tulla vika, vaikka sitä olisi huollettu ja tarkastettu viranomaisvaatimusten ja laitteen käyttöohjeiden mukaisesti.

Pelkästään siitä, että hissi on toiminut viallisesti, ei voida vetää sitä johtopäätöstä, että hissin huoltaminen, korjaaminen tai muu sellainen toimenpide olisi laiminlyöty tai että rahdinkuljettaja muutoin olisi toiminut luottamuksellisesti (huolimattomasti) tai laiminlyönyt velvollisuuksiaan.
Mahdollista on, että laitteita vikaantuu ja onnettomuuksia tapahtuu, vaikka kaikki toimijat ovat täyttäneet huolellisuusvelvollisuutensa.

Käsiteltävässä asiassa kantaja ei ole selvittänyt, millä tavalla rahdinkuljettaja olisi toiminut tuottamuksellisesti tai mitä velvollisuuksia rahdinkuljettaja olisi laiminlyönyt. Kantaja ei ole edes väittänyt, että vastaaja olisi rikkonut esimerkiksi hissiin liittyviä huolto- tai turvallisuusmääräyksiä. On selvää, että matkustaja-asemassa olevan yksityishenkilön voi olla vaikeaa selvittää, mitä toimia rahdinkuljettaja on hissiin liittyen tehnyt. Riita-asiassa tämä vaikeus ei kuitenkaan muuta
todistustaakkaa, kun kyse on tavanomaisen tuottamusvastuun piirissä olevasta tapahtumasta. Merionnettomuudessa rahdinkuljettajalla on ankara vastuu, ellei se kykene näyttämään vahingon aiheutuneen hyvin poikkeuksellisesta tilanteesta (sota, ylivoimainen luonnonilmiö, kolmannen osapuolen tahallisuus jne) Ateenan yleissopimuksen 3 artiklan 1 a) ja 1 b) kohtien mukaisesti. Kuten edellä on todettu, koska kyseessä ei ole merionnettomuus, kantajalla on todistustaakka tuottamuksesta tai laiminlyönnistä.

Käräjäoikeuden johtopäätös on, että A ei ole kyennyt näyttämään hissin viallisen toiminnan johtuneen rahdinkuljettajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä. A:n kanne on siis hylättävä.

---

Tuomiolauselma

A:n kanne hylätään.

A velvoitetaan suorittamaan B Inc.:lle korvauksena oikeudenkäyntikuluista 12.190,94 euroa 17.1.2022 lukien laskettavine korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Ulla-Maija Viitavuori

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Valitus

A on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan, B Inc. (yhtiö) velvoitetaan maksamaan hänelle vahingonkorvausta yhteensä 7.349 euroa sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudesta 12.190,94 eurolla ja hovioikeudesta, kaikki määrät laillisine viivästyskorkoineen. A on vaatinut toissijaisesti, että hovioikeus pyytää Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisun Ateena-asetuksen 3 artiklan 1 ja 2 kohtien tulkinnasta.

Valituksen täydennys

Hovioikeus on 30.5.2022 pyytänyt A:ta täydentämään valitustaan. Täydennystä on pyydetty siitä, voiko hovioikeus tutkia viran puolesta, onko Keski-Suomen käräjäoikeus ollut alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin käsittelemään asiaa sekä siitä, millä perusteella hän katsoo Keski-Suomen käräjäoikeuden olleen asiallisesti toimivaltainen tuomioistuin merilaissa säädetyn me-
rioikeuden sijasta.

A on 15.6.2022 täydentänyt valitustaan. A on vaatinut, että käräjäoikeuden antama tuomio tulee kumota kokonaisuudessaan ja asia siirtää Helsingin käräjäoikeuteen, mikäli hovioikeus katsoo, että asia olisi tullut käsitellä merioikeudessa.

Vastaus

Yhtiö on vaatinut, että valitus hylätään ja A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta laillisine viivästyskorkoineen.

Käräjäoikeus on arvioinut asiassa esitetyn näytön oikein ja tehnyt siitä oikeat johtopäätökset.

Tuomioistuimen toimivallan osalta yhtiö on lausunut, että Keski-Suomen käräjäoikeus ei ole ollut asiallisesti toimivaltainen tuomioistuin käsittelemään asiaa, vaan toimivaltainen tuomioistuin olisi ollut merilain 21 luvun 1 ja 5 §:ien nojalla Helsingin käräjäoikeus. Yhtiö on vastustanut asian siirtämistä Helsingin käräjäoikeuteen.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Tuomioistuimen kansainvälinen toimivalta

Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 26 §:n mukaan Suomen tuomioistuimen on omasta aloitteestaan tutkittava, onko se 25 §:n mukaisesti toimivaltainen tutkimaan kansainvälisluonteisen asian. Jos kansainvälisluonteinen asia on laadultaan sellainen, josta voitaisiin tehdä vastaavassa kansallisessa asiassa 19 §:n 1 tai 2 momentin mukaan pätevä oikeuspaikkasopimus, Suomen tuomioistuin
tutkii toimivaltansa vain, jos asianosainen tekee tuomioistuimen puuttuvasta toimivallasta väitteen käyttäessään asiassa ensi kerran puhevaltaa tai ei anna häneltä pyydettyä vastausta taikka jää suoraan istuntoon haastettuna saapumatta käräjäoikeuteen. Luvun 25 §:n 1 ja 2 momenttien mukaan Suomen tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan kansainvälisluonteisen asian, jolla on 1–4, 6–9, 11–17 tai 19 §:ssä tarkoitettuun seikkaan perustuva liittymä Suomeen, paitsi jos asiassa annettavalla Suomen tuomioistuimen ratkaisulla ei selvästi voisi olla oikeudellista merkitystä asianosaisille. Suomen tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan myös asian, jolla on tämän luvun 5, 10 tai 18 §:ssä tarkoitettuun taikka muuhun olennaiseen seikkaan perustuva liittymä Suomeen, paitsi jos: 1) asiassa annettavalla Suomen tuomioistuimen ratkaisulla ei tosiasiallisesti tulisi olemaan oikeudellista merkitystä asianosaisille; tai 2) asian tutkiminen toisen valtion tuomioistuimessa on selvästi tarkoituksenmukaisempaa ottaen huomioon liittymät eri valtioihin, asiassa esitettävä näyttö, asianosaisille aiheutuvat kustannukset ja muut olosuhteet.

Merilain 21 luvun 5 §:n mukaan kanne, joka perustuu matkustajan tai matkatavarakuljetusta koskevaan sopimukseen, voidaan nostaa ainoastaan merioikeudessa. Luvun 6 §:n perusteella osapuolet voivat sopia vain toimivaltaisesta merioikeudesta.

Edellä todetun perusteella merilain oikeuspaikkaa koskevat säännökset ovat ehdottomia, ja merioikeudellinen asia voidaan siten käsitellä vain merioikeudessa. Näin ollen kansallisessa asiassakaan ei voitaisi tehdä oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 19 §:n mukaista oikeuspaikkasopimusta. Hovioikeus voi siten omasta aloitteestaan tutkia, onko Keski-Suomen käräjäoikeus ollut toimivaltainen tutkimaan kansainvälisluonteisen asian.

Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 25 §:ssä mainituista lainkohdista yksikään ei sovellu tähän asiaan. Lain esitöissä (HE 70/2008 vp, s. 49–50 ja 53) ei ole tarkemmin määritelty, mitä 2 momentissa mainitulla muulla olennaisella seikalla tarkoitetaan, vaan toimivaltaperuste on jätetty varsin avoimeksi. Hovioikeus katsoo, että kuluttajan asemassa olevan valittajan kotipaikka Suomessa on tässä asiassa sellainen olennainen seikka, jonka perusteella suomalainen tuomioistuin on ollut toimivaltainen tutkimaan asian.

Näin ollen arvioitavaksi tulee, onko Keski-Suomen käräjäoikeus ollut alueellisesti ja asiallisesti toimivaltainen käsittelemään asiaa.

Tuomioistuimen alueellinen ja asiallinen toimivalta

Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 23 § 1 momentin mukaan hovioikeus ei saa muutoksenhaun yhteydessä tutkia, onko pääasia tutkittu ja ratkaistu alueellisesti toimivaltaisessa käräjäoikeudessa, jollei asianosainen tehnyt väitettä toimivallan puuttumisesta käräjäoikeudessa ja hakenut muutosta tästä kysymyksestä annettuun ratkaisuun.

Yhtiö ei riidattomasti ole tehnyt käräjäoikeudessa väitettä Keski-Suomen käräjäoikeuden puuttuvasta toimivallasta. Näin ollen hovioikeus ei voi tutkia sitä, onko Keski-Suomen käräjäoikeus ollut alueellisesti toimivaltainen tuomioistuin käsittelemään asiaa.

Oikeudenkäymiskaaren esitöiden (HE 70/2008 vp s. 44–45) perusteella edellä todetussa lainkohdassa tarkoitus on ollut rajoittaa ylemmän tuomioistuimen valtaa tutkia sitä, onko alempi tuomioistuin ollut alueellisesti toimivaltainen asian käsittelemään ja ratkaisemaan. Sitä, että ylempi tuomioistuin tutkii jatkossakin viran puolesta, että asia käsitellään asiallisesti toimivaltaisessa tuomioistuimessa, ei ole ehdotettu muutettavaksi. Tätä on perusteltu sillä, että esimerkiksi tietynlaatuisten asioiden keskittäminen vain joidenkin käräjäoikeuksien käsiteltäväksi palvelee viime kädessä oikeansisältöisten tuomioiden aikaansaamista. Vastaavasti korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2017:24 on todettu (kohta 12), että muutoksenhakutuomioistuimella on velvollisuus viran puolesta tutkia, onko sen käsiteltävänä oleva asia kuulunut merioikeuden toimivaltaan.

Näin ollen hovioikeus on viran puolesta ottanut tutkittavakseen, onko Keski-Suomen käräjäoikeus ollut asiallisesti toimivaltainen tuomioistuin käsittelemään asiaa.

Merilain 21 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan kanne, joka perustuu matkustajan merikuljetusta koskevaan sopimukseen, voidaan nostaa ainoastaan merioikeudessa. Asiassa on kanteessa väitetyllä tavalla kyse risteilylaivalla tapahtuneesta A:n kaatumisesta ja loukkaantumisesta, jolla väitetään olevan yhteys rahdinkuljettajana toimineen vastaajan velvollisuuteen huolehtia aluksen hissin toimintakunnosta. Olennaista merilain soveltamisen kannalta on, että yhtiö on sopimuksen perusteella ammattimaisesti ja vastikkeellisesti kuljettanut A:ta kauppamerenkulkuun soveltuvalla aluksella, jonka kuljetuksen aikana A:lle on aiheutunut henkilövahinko, josta hän vaatii yhtiötä vastuuseen (ks. KKO 2017:24, kohta 27). Toimivaltainen tuomioistuin määräytyy siten merilain säännösten nojalla. Lain 21 luvun 1 §:n nojalla laissa tarkoitettuja asioita käsitteleviä alioikeuksia (merioikeudet) ovat Ahvenanmaan ja Helsingin käräjäoikeudet. Kyseiset tuomioistuimet käsittelevät luvun 5 §:n 3 momentin nojalla myös kansainvälisluonteiset riita-asiat, jollei Ateenan yleissopimuksen 17 artiklasta muuta johdu.

Näin ollen Keski-Suomen käräjäoikeus ei ole ollut asiallisesti toimivaltainen tuomioistuin käsittelemään asiaa.

Jatkotoimet

Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 24 §:n 1 momentin mukaan jos ylempi tuomioistuin katsoo, ettei alempi tuomioistuin ollut toimivaltainen tutkimaan asiaa, ylemmän tuomioistuimen on siirrettävä asia toimivaltaisen alemman tuomioistuimen käsiteltäväksi. Asiaa ei kuitenkaan siirretä, jos kaikki asianosaiset vastustavat siirtämistä.

Merilain 21 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan kanne, joka perustuu matkustajan tai matkatavarakuljetusta koskevaan sopimukseen, voidaan nostaa ainoastaan sen paikkakunnan merioikeudessa, jonka tuomiopiirissä: 1) vastaajan vakituinen asuinpaikka tai päätoimipaikka sijaitsee; 2) kuljetussopimuksen mukainen lähtö- tai määräpaikka sijaitsee; 3) kantajan kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka sijaitsee, edellyttäen, että vastaajalla on toimipaikka Suomessa ja hän on tuomioistuimen toimivallan alainen Suomessa; tai 4) kuljetussopimus tehtiin, edellyttäen, että vastaajalla on toimipaikka Suomessa ja hän on tuomioistuimen toimivallan alainen Suomessa. 2 momentin mukaan sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, osapuolet voivat riidan syntymisen jälkeen sopia toimivaltaisesta merioikeudesta tai siitä, että asia jätetään välimiesten ratkaistavaksi.

Koska vastaajalla ei ole toimipaikkaa Suomessa, merilain 21 luvun 5 §:n 1 momentissa mainitut toimivallan määräytymisperusteet eivät sovellu asiaan. Osapuolet ovat molemmat katsoneet, että Helsingin käräjäoikeus on toimivaltainen merioikeus käsittelemään asiaa. Näin ollen asia siirretään Helsingin käräjäoikeuteen.

Ennakkoratkaisun pyytäminen

Hovioikeuden ratkaisun lopputuloksen perusteella ennakkoratkaisun pyytämisestä ei ole tarvetta lausua.

Oikeudenkäynnin kustannukset

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 14 §:n 3 momentin mukaan kun tuomioistuin siirtää asian toiseen tuomioistuimeen, kysymys siirtävässä tuomioistuimessa syntyneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on ratkaistava siinä tuomioistuimessa, johon asia on siirretty.

Koska käräjäoikeuden tuomio kumotaan, käräjäoikeuden tuomio kumoutuu myös oikeudenkäyntikuluratkaisun osalta. Asiassa toistaiseksi aiheutuneet oikeudenkäyntikulut jäävät Helsingin käräjäoikeuden ratkaistaviksi.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden tuomio 17.12.2021 nro 2354 kumotaan. Asia siirretään Helsingin käräjäoikeuteen, jonka tulee toimivaltaisena merioikeutena omasta aloitteestaan ottaa asia käsiteltäväkseen merilain 21 luvun 1 §:ssä tarkoitettuna asiana ja huomioon ottaen siirtämisen syy siinä laillisesti menetellä.

Helsingin käräjäoikeuden ratkaistavaksi jää myös kysymys oikeudenkäyntikuluista.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Petteri Korhonen, Jukka Mäkelä ja Yvonne Strömsholm. Esittelijänä on ollut hovioikeuden esittelijä Aaro Kandelberg.

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.