VaaHO:2023:6

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Asiassa oli kysymys muun muassa siitä, oliko itsenäiset yrittäjät Toiminimi RF (työnjohtopalvelut) ja Toiminimi LL (rakennus- ja timanttiporaustyöt) rinnastettava KVR-urakkasopimuksen mukaisen pääurakoitsija B Oy:n työntekijöihin ja kanavoituiko vastuu näiden itsenäisten yrittäjien väitetystä huolimattomuudesta siten B Oy:lle vastuuvakuutuksen myöntäneelle PT:lle vai oliko vastuu LT:llä, joka oli myöntänyt vastuuvakuutukset näille itsenäisten yrittäjille. Hovioikeus katsoi, että Toiminimi LL oli toisin kuin Toiminimi RF rinnastettava B Oy:n työntekijöihin. Vastuuvakuutuksesta korvausta vaatineella IV:llä katsottiin olevan todistustaakka väitetystä huolimattomuudesta myös KVR-urakan pääurakoitsijana toimineen B Oy:n osalta samalla tavalla kuin Toiminimi RF:n ja Toiminimi LL:n väitetyn huolimattomuuden osalta.

KESKI-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 16.7.2021 NRO 1466

Kantaja

IV Oyj

Vastaajat

LT
PT

Asia

Vakuutuksenantajan takautumisoikeus

YHDESSÄ KÄSITTELY

Käsitelty yhdessä asiat L 19/17001 ja L 20/702. Asia L 19/17001 ja on kanne I ja L 20/702 on kanne II. Tuomio koskee molempia asioita.

KYSYMYKSENASETTELU

Kanteessa l on kysymys IV Oyj:n (jäljempänä IV) takautumisoikeudesta LT:tä kohtaan.

Kanteessa II on kysymys IV Oyj:n takautumisoikeudesta PT:tä kohtaan.

RIIDATTOMAT SEIKAT

Molempien kanteiden osalta

M Oy on ollut rakennuttajana rakennusurakassa, jossa on rakennettu biokaasulaitos M Oy:n omistaman kompostointilaitoksen viereen. Kompostointilaitos on ollut toiminnassa biokaasulaitoksen rakennustöiden aikaan. Rakennushankkeen pääurakoitsijana on toiminut B Oy. M Oy:n ja B Oy:n välinen KVR-urakkasopimus on solmittu 2.3.2016.

B Oy on 8.3.2016 tehnyt sopimuksen Toiminimi RF:n kanssa biokaasulaitoksen vastaavan työnjohtajan tehtävän hoitamisesta ja OF on nimetty rakennushankkeen vastaavaksi työnjohtajaksi. OF:n toiminimellä ei ole vuonna 2016 ollut ulkopuolisia työntekijöitä.

LL on tehnyt suullisen sopimuksen perusteella rakennustyömiehen töitä biokaasulaitoksen työmaalla. LL:n toiminimellä ei ole ollut työntekijöitä. LL on toiminut biokaasulaitoksen työmaalla täysipäiväisesti juhannuksesta 2016 alkaen. LL on työskennellyt OF:n johdon ja valvonnan alaisena. LL on laskuttanut työstään B Oy:tä.

M Oy:n osoitteessa - - -, sijaitseva kompostointilaitos on tuhoutunut lähes kokonaan 11.10.2016 syttyneessä tulipalossa.

Ennen tulipaloa LL on tehnyt rakennustyömaalla timanttiporausta. Timanttiporaustyö on kuulunut biokaasulaitoksen rakennusurakkaan. Timanttiporaukset ovat olleet osa LL:n työtehtäviä eli hän on tehnyt myös muita rakennusmiehen töitä. Timanttiporauksessa LL on käyttänyt toiminimensä timanttiporauskalustoa.

Palonsyyntutkinnassa on mm. timanttiporauksen ajallisen yhteyden sekä sokkelin reikien kohdalla olleiden mustien jälkien perusteella tehty johtopäätös, jonka mukaan palo olisi saanut alkunsa timanttiporauksesta.

Palon jälkeen suoritetussa esitutkinnassa on kuultu useita henkilöitä sekä tehty rekonstruktio, jossa LL:n käyttämällä kalustolla ja poraustavalla on porattu reikiä kompostointilaitoksen sokkeliin. Rekonstruktiossa on seurattu ja tutkittu rakenteisiin ja ympäristöön aiheutuvaa palovaaraa. Poliisi on hankkinut asiantuntijalausunnon Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön tulityötoimikunnalta sekä kuullut porauskaluston myyjän edustajaa.

Syyttäjä on tutkinnanjohtajan esityksestä 26.4.2017 tehnyt sekä LL:n että OF:n osalta päätöksen esitutkinnan lopettamisesta. Syyttäjän päätöksen mukaan rangaistavuus edellyttäisi tahallisuutta tai huolimattomuutta tai muuta varomatonta tulenkäsittelyä eikä tämä edellytys ole syyttäjän käsityksen mukaan esitutkinnassa saadun selvityksen perusteella täyttynyt.

LL ja OF eivät ole ankarassa vastuussa palovahingosta eivätkä he ole toimineet tahallisesti tai törkeän huolimattomasti.

B Oy on asetettu konkurssiin 10.10.2018.

M Oy:lle aiheutuneen vahingon määrä on 4.000.000 euroa.

Kypsytyshallin puolelle levinneen palon euromääräinen osuus vahingosta on 100.000 euroa.

Kanne I

LL:llä ja OF:llä on ollut LT:ssa vastuuvakuutukset.

Kummankin vastuuvakuutuksen vakuutusmäärä on 500.000 euroa. Tämän lisäksi IV voi vaatia LT:ltä oikeudenkäyntikuluja haastehakemuksen laatimisesta lukien ja viivästyskorkoa haasteen tiedoksiannosta 13.12.2019 lukien.

LL:n vastuuvakuutukseen sovelletaan Vastuuvakuutuksen yhteiset ehdot VY1 (voimassa 1.1.2014 alkaen) sekä Toiminnan vastuuvakuutus VA1 -vakuutusehtoja (voimassa 1.1.2016 alkaen) ja OF:n vakuutukseen Yritystoiminnan vakuutus 906 -vakuutusehtoja (voimassa 1.1.2011 alkaen). Merkityksellisiltä osiltaan vakuutusehdot ovat sisällöltään yhtenevät.

LT on 23.11.2018 antanut molempien vakuutettujen osalta kielteiset korvauspäätökset, joissa se on katsonut, että vahinko ei ole ollut seurausta LL:n tai OF:n virheellisestä tai huolimattomasta menettelystä.

Kanne II

B Oy:llä on ollut PT:ssä vastuuvakuutus. Vakuutusmäärä on ollut 1.000.000 euroa. Vakuutukseen sovelletaan vakuutusehtoja VA340 ja VA350.

PT on 11.1.2018 antanut kielteisen korvauspäätöksen, jossa se on katsonut, että vahinko ei ole aiheutunut B Oy:n omasta tuottamuksesta ja että se ei ole korvausvastuussa B Oy:n aliurakoitsijoiden aiheuttamasta vahingosta.

KANNE l, L 19/17001

Vaatimukset

Kantaja IV on vaatinut, että käräjäoikeus velvoittaa vastaaja LT:n

1. suorittamaan IV:lle 1.000.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 13.12.2019 lukien sekä

2. korvaamaan IV:n oikeudenkäyntikulut 31.053,24 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Oikeudenkäyntikuluvaatimuksen osalta IV on todennut, että laskuerittelyn toimenpiteet 13.1 .2021 saakka on eritelty vastaajittain. 13.1.2021 alkaen toimenpiteet kohdistuvat yhtä lailla molempiin vastaajiin. Jos molemmat vastaajat velvoitetaan korvaamaan lV:n kuluja, tulee korvausvelvollisuuden olla yhteisvastuullinen molempiin kohdistuvien kulujen osalta. Jos vain toinen kanne menestyy, on IV vaatinut kummaltakin vastaajalta koko oikeudenkäyntikulujen määrää. Jos kuluvastuuta pitää jotenkin jakaa, on se puolet ja puolet.

Perusteet

Yleistä

Heti M Oy:n kompostointilaitoksen palon jälkeisenä päivänä Keski-Suomen pelastuslaitoksen palontutkija on arvioinut palon aiheutuneen LL:n vähän ennen palon syttymistä syttymiskohdassa suorittamasta timanttiporaustyöstä. Samoin poliisin teknisen tutkinnan pöytäkirjan 23.1.2017 mukaan palo on saanut alkunsa timanttiporauksesta. IV on lisäksi tilannut palontutkintaraportin FGL:ltä, joka on myös todennut, että palo on syttynyt timanttiporauksen seurauksena.

Lisäksi valtuutettu tarkastaja VL on laatinut asiantuntijalausunnon, joka osoittaa, ettei palo ole voinut saada alkuaan sähköistä.

Edellä mainittujen lausuntojen sekä muun asiassa esitetyn selvityksen perusteella on selvää, että palo on saanut alkunsa timanttiporauksesta eikä mitään muuta varteenotettavaa palon syytä ole olemassa.

On huomattava, että vaikka huolellisesti ja pelkkään betoniin tehtynä timanttiporaus ei olisikaan varsinaista tulityötä, on timanttiporaus aina työtä, jossa paloturvallisuuteen tulee suhtautua hyvin vakavasti.

Sekä LL:n että OF:n on jäljempänä selostetuilla perusteilla katsottava aiheuttaneen vahingon, joten LT vastaa vahingosta LL:n ja OF:n vastuuvakuutusten yhteenlaskettuun vakuutusmäärään saakka.

LL:n vastuu

LL on porannut timanttiporallaan reiän pelkän betonisokkelin sijaan koko seinärakenteen läpi, jolloin kuumentunut poranterä ja/tai siitä lentänyt kipinä tai betoniraudoituksesta irronnut hehkuva metallinpala on sytyttänyt seinärakenteen sisällä olleen pölyn ja/tai seinärakenteiden puuosat.

Poraustyön suorittaneen LL:n menettely on ollut moitittavaa monessakin suhteessa:

Suunnitteluvaiheen turvallisuusasiakirjassa todetaan mm., että jokaisen urakoitsijan on arvioitava työhönsä liittyviä vaara- ja haittatekijöitä ja että jokainen urakoitsija on velvollinen kiinnittämään erityistä huomiota paloturvallisuuteen ja toimimaan vastuualueellaan niin, että tulipalon vaaraa ei synny. Näin ollen myös LL on ollut velvollinen ottamaan palovaaran huomioon timanttiporausta tehdessään.

Lisäksi timanttiporausta koskevassa Ratu 0406 ohjekortissa todetaan se muutoinkin selvä asia, että työskentelyn aikana tulee noudattaa laitteiston käyttöohjetta.

LL on porannut timanttiporalla koko seinärakenteen läpi, vaikka timanttiporan käyttöohjeessa nimenomaisesti kielletään muun kuin kivimateriaalin poraaminen. LL on tiennyt, että betonisokkelin takana on ollut mm. puurakenteita ja eristevillaa.

LL ei ole käyttänyt porauksessa poran käyttöohjeen mukaista määrää vettä. Hän ei ole myöskään ennen poraustyön aloittamista puhdistanut seinän lähellä olleita roskia ja pölyä.

Poliisin suorittama rekonstruktio osoittaa, että LL:n pora on ollut puutteellisessa kunnossa ja sen terä on rekonstruktiossa kuumentunut huomattavasti enemmän kuin verrokkiporan.

LL on lisäksi poistunut paikalta hyvin pian porauksen jälkeen ilman, että hän olisi varmistunut, ettei työ ole aiheuttanut tulipaloa. Seinärakenteen sisällä tapahtuva syttyminen ei ole heti havaittavissa. Näin ollen LL:n olisi pitänyt jäädä paikalle, kunnes hän olisi voinut olla varma, ettei tulipalon vaaraa ole. Poliisitutkinnassa LL on kertonut lopettaneensa poraustyön noin klo 15 ja valvontakameroiden mukaan hän on poistunut paikalta noin klo 15.20. Valvontakameran tallenteen mukaan hallin katonrajasta on alkanut tulla selvästi havaittavissa olevaa savua noin klo 16.05.

Kun LL on päättänyt timanttiporan käyttöohjeiden vastaisesti porata myös muuta kuin kivimateriaalia, on hänellä ollut korostunut velvollisuus varmistua siitä, ettei porauksesta aiheudu palovahinkoa. Pelastusalan Keskusjärjestön tulityötoimikunnan (SPEK) mukaan mikäli timanttiporaus ulottuu muihin kuin betonirakenteisiin, edellytetään vaarojen arviointia ja, jos arvioinnissa päädytään siihen, että työ on palovaarallista, työ on tulityötä. Ratu-ohjekortin 0406 mukaan silloin, kun kyseessä on tulityö, tulee töiden jälkeen järjestää valvonta mahdollisten kipinöiden aiheuttamien tulipalojen varalta vähintään tunnin ajaksi. Suunnitteluvaiheen turvallisuusasiakirjan kohdan 3.3.4 mukaan jälkivartioinnin tulee kestää vähintään kaksi tuntia.

OF:n vastuu

Työmaan vastaavana työnjohtajana OF on mm. ollut velvollinen suunnittelemaan työmaajärjestelyt sekä ohjaamaan ja valvomaan LL:ää siten, että timanttiporaus suoritetaan asianmukaisesti eikä siitä aiheudu vahingon vaaraa. Muutoinkin OF on ollut velvollinen huolehtimaan kaikista laissa vastaavalle työnjohtajalle osoitetuista tehtävistä.

OF on laiminlyönyt velvollisuutensa perehdyttää LL työmaan turvallisuusohjeisiin ennen työn aloittamista siten, että LL:llä olisi ollut riittävät tiedot rakennustyömaan vaara- ja haittatekijöistä eli esimerkiksi siitä, että kompostointilaitoksen sisätiloihin kertyy herkästi syttyvää pölyä. OF on myös laiminlyönyt valvoa, että roskat ja pöly on puhdistettu porauspaikalta. OF on lisäksi laiminlyönyt velvollisuutensa valvoa, että LL käyttää riittävästi vettä timanttiporauksen yhteydessä.

OF on poliisitutkinnassa kertonut, että hänen tarkoituksensa oli ollut, että LL tekee reiät ainoastaan betoniin. OF ei ole kuitenkaan ohjeistanut LL:ää riittävästi, koska LL on kertonut ymmärtäneensä, että hänen tulee porata reiät koko seinärakenteen läpi. Lisäksi OF on poraustyön loppuvaiheessa käynyt sisällä hallissa, jolloin hän on havainnut LL:n poranneen reiät koko seinärakenteen läpi eikä ainoastaan betonisokkelin läpi. OF ei ole puuttunut tähän eikä myöskään jäänyt valvomaan (tai huolehtinut, että LL jää valvomaan), ettei porauksesta aiheudu tulipaloa.

Kun LL on OF:n tieten porannut myös muuta kuin kivimateriaalia, on OF:llä ollut korostunut velvollisuus varmistua siitä, ettei porauksesta aiheudu palovahinkoa. Pelastusalan Keskusjärjestön tulityötoimikunnan (SPEK) mukaan, mikäli timanttiporaus ulottuu muihin kuin betonirakenteisiin, edellytetään vaarojen arviointia ja, jos arvioinnissa päädytään siihen, että työ on palovaarallista, työ on tulityötä. Ratu-ohjekortin 0406 mukaan silloin, kun kyseessä on tulityö, tulee töiden jälkeen järjestää valvonta mahdollisten kipinöiden aiheuttamien tulipalojen varalta vähintään tunnin ajaksi. Suunnitteluvaiheen turvallisuusasiakirjan kohdan 3.3.4 mukaan jälkivartioinnin tulee kestää vähintään kaksi tuntia.

Kyseessä on ollut kokonaisvastuu-urakka (KVR-urakka), jossa B Oy:llä on ollut vastuu koko rakennushankkeen toteuttamisesta mukaan luettuna koordinointi ja suunnittelu. B Oy:llä ja sen palkkaamalla OF:llä on ollut velvollisuus huolehtia myös siitä, että kaikki kyseiseen KVR-urakkaan tarvittavat tulityöluvat ovat kunnossa ja muutoinkin siitä, että paloturvallisuus otetaan huomioon kaikissa työvaiheissa. Vaikka timanttiporaus on tehty kompostointilaitoksen sokkeliin, on kyse ollut KVR-urakkaan kuuluvasta työstä ja se on siten kuulunut B Oy:n vastuulle.

B Oy ja OF ovat laiminlyöneet lakien ja sopimusasiakirjojen mukaiset velvollisuutensa. Timanttiporausta tehtäessä paloturvallisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

LL:n ja OF:n asemasta

lV on todennut, että B Oy olisi lähtökohtaisesti ollut vastuussa LL:n ja OF:n aiheuttamasta vahingosta. B Oy on asetettu konkurssiin, joten siltä ei ole mahdollista saada korvauksia. B Oy:lle vastuuvakuutuksen myöntänyt PT on kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa, koska se ei ehtojensa perusteella vastaa B Oy:n aliurakoitsijoiden aiheuttamista vahingoista. Mikäli LL ja/tai OF rinnastettaisiin B Oy:n työntekijöihin, ei PT voi vedota kyseiseen rajoitusehtoon.

LL:n ja OF:n asemasta tarvitaan oikeuden ratkaisu. Työntekijään rinnastettava asema tulee arvioida kummankin osalta itsenäisesti.

Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n soveltumisen osalta IV on viitannut LT:n ja PT:n esittämiin seikkoihin ja todisteisiin. LT on tuonut esiin seikkoja, jotka tukevat OF:n ja LL:n B Oy:n työntekijään rinnastettavaa asemaa. PT puolestaan on vedonnut seikkoihin, joiden johdosta tällaista asemaa ei olisi.

Mainittuja henkilöitä kuultaessa asiaan saadaan mahdollisesti lisäselvyyttä. Tässä vaiheessa IV on todennut, että asiassa esitetty näyttö viittaa siihen, että LL olisi ollut työntekijään rinnastuvassa asemassa. LL on toiminut itsenäisenä ammatinharjoittajana omalla toiminimellään. Hän on toistaiseksi voimassa olleen sopimuksen perusteella antanut koko työpanoksensa useiden kuukausien ajaksi pelkästään kyseiselle työmaalle ja hän on työskennellyt siellä B Oy:n edustajana toimineen OF:n johdon ja valvonnan alaisena. OF:n rooli vaikuttaa olleen itsenäisempi kuin LL:n eikä OF ole ollut samalla tavalla B Oy:hyn nähden alisteisessa asemassa kuin LL. OF on ilmeisesti lisäksi pystynyt hoitamaan jonkin verran myös muita toimeksiantoja.

LL:n osalta asiassa on erimielisyyttä myös siitä, onko hän ollut sopimussuhteessa B Oy:hyn vai OF:ään. IV ja LT ovat katsoneet, että hänellä on ollut sopimussuhde B Oy:n kanssa, mutta PT on väittänyt, että LL olisi sopimussuhteessa OF:ään. Esitetty näyttö, mm. se, että LL on laskuttanut B Oy:tä, osoittaa selvästi, että LL on ollut sopimussuhteessa nimenomaan B Oy:hyn. Tätä ei muuta se, että OF on edustanut B Oy:tä kun työstä on sovittu LL:n kanssa.

PT:n väitteen johdosta IV on kuitenkin todennut, että mikäli LL:n katsottaisiin olleen työntekijään rinnastuvassa asemassa, mutta vastoin IV:n käsitystä katsottaisiin, että hän on ollut OF:n eikä B Oy:n palveluksessa, tulisi LT:n korvata vahinko OF:n vastuuvakuutuksesta myös pelkästään LL:n tuottamuksen perusteella.

Lisäksi IV on todennut, että vaikka OF:llä on ollut sopimus B Oy:n kanssa, on hän antanut myös suoraan M Oy:lle suostumuksensa toimia kohteen vastaavana työnjohtajana. Näin ollen OF on ollut sopimussuhteessa myös M Oy:hyn.

IV:n regressioikeudesta

Vakuutussopimuslain 75 § on pakottava mm. silloin, kun vahingon on aiheuttanut työntekijään rinnastettava itsenäinen yrittäjä. Näin ollen kysymys IV:n regressioikeudesta LT:tä kohtaan ratkeaa sen perusteella, onko LL ja OF rinnastettava B Oy:n työntekijään. Mikäli molemmat heistä rinnastetaan B Oy:n työntekijään, ei LT vastaa vahingosta IV:lle. Mikäli toinen heistä rinnastetaan työntekijään, vastaa LT vahingosta yhden vakuutusmäärän osalta ja mikäli kumpaakaan ei rinnasteta työntekijään, vastaa LT vakuutusten yhteenlasketun vakuutusmäärän osalta.

Mikäli LL:ää ja/tai OF:ää ei rinnasteta työntekijään, ei myöskään vahingonkorvauslain 4 luvun 1 § sovellu, ja LT vastaa vahingosta riippumatta siitä, ovatko LL ja/tai OF aiheuttaneet vahingon ns. tavallisella vai lievällä tuottamuksella.

M Oy:n myötävaikutus

Asiassa ei ole esitetty seikkoja, joiden perusteella LT:n korvausvastuuta tulisi osaksikaan alentaa M Oy:n oman myötävaikutuksen perusteella. Vaikka M Oy on ollut päättämässä reikien paikoista, on se saanut luottaa siihen, että reiät tehdään huolellisesti ja mm. timanttiporan käyttöohjeita noudattaen.

IV on kiistänyt väitteen M Oy:n myötävaikutuksesta. M Oy on ollut mukana porauskohtien määrittämisessä, mutta se on voinut olettaa, että poraus tullaan suorittamaan säännösten ja poran käyttöohjeiden mukaisesti. Vahinko ei ole aiheutunut siitä, että reikien paikat olisivat olleet virheelliset, vaan siitä, että timanttiporaus on suoritettu virheellisesti siten kuin LL:n vastuuta koskevassa kohdassa on selostettu.

Pelastusalan Keskusjärjestön tulityötoimikunnan (SPEK) mukaan timanttiporaus ei lähtökohtaisesti ole tulityötä, mutta mikäli timanttiporaus ulottuu muihin kuin betonirakenteisiin, edellytetään vaarojen arviointia ja, jos arvioinnissa päädytään siihen, että työ on palovaarallista, työ on tulityötä. M Oy on siis voinut lähteä siitä, että työ tehdään poran käyttöohjeiden mukaisesti eikä sillä ole ollut syytä pitää työtä etukäteen tulityönä. Myös OF on poliisitutkinnassa kertonut, että hänen tarkoituksensa oli ollut, että LL tekee reiät ainoastaan betoniin. M Oy:lle on vasta palon jälkeen selvinnyt, että LL oli porannut timanttiporalla reiät koko seinärakenteen läpi eikä ainoastaan betonisokkelin läpi.

M Oy ei ole määrännyt reikien paikkoja tai timanttiporauksen suoritustapaa. Reikien paikat on merkinnyt B Oy:n palkkaama MK keskusteltuaan OF:n kanssa.

KVR-urakan urakkaohjelman kohdan 11.2 mukaan rakennuttajan suorittama valvonta ei miltään osin vähennä urakoitsijan vastuuta.

Kompostointihallin sisällä, esimerkiksi vastaanottohallin ja varsinaisen kompostointihallin välissä, ei ole tarvinnut olla palokatkoa. Kompostointilaitoksen ja kypsytyshallin välissä on ollut palokatko, mutta palotarkastajan ohjeistuksen mukaan tämä palo-ovi on voinut olla auki arkipäivisin. On myös huomattava, ettei palo ole juuri lainkaan levinnyt kypsytyshallin puolelle eikä se ole siten juurikaan vaikuttanut vahingon määrään.

Korvauksen määrä

Osapuolet ovat päässeet sovintoon siitä, että riidattomaksi vahingon määräksi voidaan kirjata 4.000.000 euroa.

M Oy:n saatava siltä, joka on vahingosta korvausvastuussa, on vakuutusehtojen perusteella siirtynyt IV:lle sen maksaman korvauksen osalta. Näin ollen LT:n tulee suorittaa IV:lle LL:n ja OF:n vastuuvakuutusten vakuutusmäärät kokonaisuudessaan.

- -

LT:n vastaus

Vastaaja LT on kiistänyt kantajan vaatimukset perusteeltaan ja määrältään ja vaatinut, että käräjäoikeus

1. hylkää kanteen

2. velvoittaa kantajan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 97.785,29 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Vakuutuksenottajat Toiminimi LL ja Toiminimi RF eivät ole korvausvastuussa kanteessa vaadituista vahingoista. Sovellettavien vakuutusehtojen (VA 1, ehto 1 ja Yritysvakuutus 906, ehto 30) perusteella LT ei ole korvausvelvollinen.

Vakuutuksenottajat LL ja OF ovat toimineet vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n tarkoittamina työntekijään rinnastettavina itsenäisinä yrittäjinä. Ensisijainen vastuu vahingoista on siten työnantajaksi katsottavalla KVR-urakoitsija B Oy:llä. LL:n ja OF:n sekä LT:n vastuu määräytyy vahingonkorvauslain 4 §:n 1 momentin mukaisen kanavointísäännön perusteella.

Kantajalla ei ole vakuutussopimuslain 75 §:n perusteella regressioikeutta, koska vahinkoa ei ole aiheutettu ankaran vastuun, tahallisuuden tai törkeän huolimattoman menettelyn perusteella.

Kumpikaan vakuutuksenottaja ei ole syyllistynyt tuottamukselliseen menettelyyn. Joka tapauksessa sekä LL:n että OF:n menettelyä on pidettävä korkeintaan lievänä tuottamuksena, jolloin korvausvelvollisuutta ei synny.

LL:n ja/tai OF:n väitetyn tuottamuksellisen menettelyn ei ole näytetty olevan syy-yhteydessä aiheutuneeseen vahinkoon. M Oy:n rakennushankkeen yhteydessä tapahtuneen palon syttymismekanismi on selvittämättä.

Vahingon kärsinyt M Oy on omalla tuottamuksellisella menettelyllään myötävaikuttanut vahingon syntyyn, joten korvausvelvollisuutta ei synny.

LT vastaa vahingoista vakuutussopimuksen perusteella 500.000 euron vakuutusmäärään asti kummankin vakuutuksenottajan osalta erikseen. Määrä sisältää selvittelykulut, oikeudenkäyntikulut, viivästyskoron ja vahingonrajoittamiskulut.

Tapahtumista

Biokaasulaitoksen rakennushankkeen vastaavana työnjohtajana toiminut OF on ollut B Oy:n palveluksessa olleen KI:n johdon ja valvonnan alaisena työtehtäviä suorittaessaan. Vastaavan työnjohtajan työ on urakka-aikana edellyttänyt OF:n täysipäiväistä työpanosta ja läsnäoloa työmaalla.

LL:n välittömänä esimiehenä biokaasulaitoksen työmaalla on toiminut OF. LL on ollut OF:n johdon ja valvonnan alaisena.

Vahinkopäivänä LL on OF:n ohjeistuksen mukaisesti porannut vesijäähdytteisellä timanttiporalla reikiä kompostointilaitoksen betonisokkeliin. Reikien kautta on ollut tarkoitus vetää putkia rakenteilla olleesta biokaasulaitoksesta kompostointilaitokseen. Porattavien reikien paikka oli katsottu yhdessä M Oy:n edustajan, tilaajan valvojan ja vastaavan työnjohtajan OF:n kesken.

Vaikka tulipalon katsottaisiin johtuneen poraustyöstä, on tapahtumaa pidettävä ennalta arvaamattomana ja poikkeuksellisena.

IV:n regressioikeudesta

Vakuutussopimuslaki sisältää säännöksen vakuutusyhtiön regressioikeudesta ja tuo säännös on tietyissä tilanteissa pakottavaa oikeutta.

Vakuutussopimuslain 75 §:n 3 momentin mukaan regressioikeutta koskeva säännös on pakottavaa oikeutta silloin, kun kyseessä on yksityishenkilö, työntekijä, virkamies tai näihin vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaan rinnastuva itsenäinen yrittäjä. LL ja OF ovat toimineet vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaisessa työntekijään rinnastettavassa itsenäisen yrittäjän asemassa, joten vakuutussopimuslain 75 §:n säännös tulee pakottavana sovellettavaksi IV:n ja M Oy:n välisen vakuutussopimuksen regressiehdon sijasta.

LL tai OF ei ole vahingosta ankarassa vastuussa eivätkä he ole menetelleet tahallisesti tai törkeän huolimattomasti. lV:llä ei siten ole vakuutussopimuslain 75 §:n perusteella ole regressioikeutta, joten kanne tulee jo tällä perusteella hylätä.

Vakuutussopimus ja korvauksen edellytykset

LL:n ja OF:n vakuutukset ovat erillisiä eivätkä liity millään tavalla toisiinsa. Vastuuvakuutuksen tarkoituksena on korvata toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, kun se todetaan vakuutuskauden aikana ja vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta.

Tässä asiassa on arvioitava, ovatko LL ja OF vahingonkorvausvastuussa M Oy:tä kohtaan ja, jos ovat, mikä on vahingonkorvausvelvollisuuden määrä. Vastuun peruste ja vahingonkorvausvelvollisuuden määrä arvioidaan erikseen kummankin vakuutetun osalta. IV:llä ei ole M Oy:tä laajempaa oikeutta korvaukseen, vaan enimmillään kyse voi olla siitä vahingonkorvausvelvollisuudesta, joka LL:llä ja/tai OF:llä mahdollisesti on M Oy:tä kohtaan.

- -

Väitetystä tuottamuksesta

LL:n ja OF:n vastuu M Oy:tä kohtaan määräytyy sopimuksen ulkopuolista vahingonkorvausvastuuta koskevien sääntöjen perusteella. LL ja OF eivät ole olleet sopimussuhteessa M Oy:öön. LL:n ja OF:n vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää siten virhettä tai laiminlyöntiä ja tuottamuksellista menettelyä. LL tai OF ei ole syyllistynyt tuottamukselliseen menettelyyn. Kummankin menettelyä tulee arvioida itsenäisesti.

M Oy:n kiinteistö- ja työsuojelupäällikkö TN, M Oy:n palkkaama valvoja TY sekä B Oy:n palkkaama työnjohtaja OF ovat ennen LL:lle annettua tehtävää katsoneet porattavien reikien paikan. Kukaan katselmuksessa paikalla olleista ei ole pitänyt timanttiporauksella tapahtuvaa putkireikien tekoa tulityönä eivätkä he ole edellyttäneet vaaran arviointitoimenpiteitä tai muita erityisiä toimenpiteitä työn toteuttamiseen liittyen. Työ on toteutettu kompostointilaitoksessa, jonka alueella tapahtuvaan työskentelyyn ja tulitöihin tarvittavat luvat on arvioinut ja antanut TN. Uudisrakennuskohteessa luvat on myöntänyt OF.

Katselmuksella on keskeinen merkitys arvioitaessa LL:n ja OF:n vastuuta. SPEK:n lausunnossa (K2) nimenomaisesti painotetaan ennaltaehkäisevien toimenpiteiden merkitystä. Turvallisuudesta ja työnjohdosta vastaavat henkilöt ovat suorittaneet ennen työtä katselmuksen, jossa ei ole katsottu aiheelliseksi antaa turvallisuuteen liittyviä erityisiä ohjeita LL:lle tai OF:lle.

LL ei ole osallistunut katselmukseen eikä sitä ole häneltä edellytetty. SPEK:in lausunnon mukaisesti työn aikana tapahtunutta olosuhteiden muutosta on työtä tehtäessä vaikea todentaa, joten LL:n toiminnassa ei voida katsoa tältä osin olevan laiminlyöntejä.

Ennen porauksen aloittamista LL on siirtänyt paikalla olleen ison suodatinkangasrullan tilan toiseen päähän kauemmaksi seinästä. Paikalla ollutta paperisilppua LL on tarpeellisilta osin poistanut seinän vierestä hallin perälle päin. LL on irrottanut alimmaisen vanerisuikaleen porattavasta seinästä siitä kohtaa, johon reiät on ollut tarkoitus tehdä. LL on tämän jälkeen nähnyt runkotolppien sijainnin siten, että on voinut porata reiät osumatta runkotolppiin. Samalla LL on varmistanut, että porattavassa kohdassa ei ole sähköjohtoja. LL ei ole ollut tietoinen, että työmaa-alue sisältäisi jotain erityistä, joka hänen tulisi huomioida työsuorituksessaan.

LL on 11.10.2016 päivän aikana porannut sokkeliin kaikkiaan kahdeksan reikää. Isoimman reiän porauksen yhteydessä timanttipora on ulottunut sisäpuolella olleeseen vaneriin, josta on irronnut pala pois. Betonisokkelissa on ollut rautoja sisällä, mutta raudoitus ei ole aiheuttanut ongelmia poraamiselle. Porauksen aikana on käytetty vettä terän jäähdytykseen eikä porauksessa ole ilmennyt mitään poikkeavaa. Poratut reiät ovat menneet läpi myös lasivillasta ja muovista. LL on vielä erikseen tarkistanut sisäpuolelta, etteivät reiät ole osuneet runkopuihin.

Timanttiporauksessa on välttämätöntä käyttää vesijäähdytystä. Vesisäiliö liitetään letkulla porakoneeseen ja vesi kulkeutuu poraputkea pitkin leikkauspinnalle. LL:n kaluston säiliö on ollut noin 10 litraa. LL on käyttänyt koko ajan vettä normaaliin tapaan. Veden määrää säädellään porauksen yhteydessä tarpeen mukaan.

LL on suorittanut timanttiporauksen täysin normaalikäytännön mukaan eikä porauksen yhteydessä ole tapahtunut mitään poikkeavaa. LL on saanut työnjohdolta ohjeet reikien paikasta ja tehtävänä on ollut porata reiät läpi sokkelin. Tiedossa on ollut, että kyseiseen kohtaan vedetään putket ja reiät ovat olleet putkille tarkoitettuja läpivientejä, joten reikien on täytynyt olla läpi koko rakenteen. Kyseessä on ollut tavanomainen toimintatapa. Käytetyllä poraustavalla vallinneissa olosuhteissa kyseessä ei ole ollut tulityö.

LL:n työtavassa porata betonin sijaan koko seinärakenteen läpi ei ole mitään tuottamuksellista. Kyseessä on yleisesti käytetty toimintatapa ja silloin, kun timanttiporauksessa käytetään vettä asianmukaisesti, ei tällainen vähäinen poraaminen muihin rakenteisiin kuten kipsilevyyn, palamattomaan lasivillaan ja vaneriin aiheuta palovaaraa.

Poranterä ei ole kuumentunut poratessa, porauksesta ei ole lentänyt kipinöitä eikä betoniraudoituksesta ole irronnut hehkuvaa metallinpalaa. Yksityiskohtaisesti suoritetussa esitutkinnassa ei ole mitään viitteitä tällaisesta.

LL on poratessaan käyttänyt asianmukaisen määrän vettä sekä tarpeellisilta osilta puhdistanut porauspaikan ennen poraukseen ryhtymistä. Pora ei ole ollut sillä tavalla puutteellisessa kunnossa, että sillä olisi ollut vaikutusta poraamiseen. Yksityiskohtaisesti suoritetussa esitutkinnassa ei ole mitään viitteitä porauksen virheellisestä toteutuksesta. Syyttäjä on esitutkinnan keskeytyspäätöksessään todennut, että suoritetun rekonstruktion perusteella LL:n käyttämä kalusto on ollut toimiva ja hänen jäähdytyksessä käyttämänsä vesimäärä riittävä. LL:n käyttämillä vesimäärillä suurin mittaustulos poranterästä on ollut 87 astetta. Materiaalin syttyminen olisi asiantuntijalausunnon (K8) mukaan edellyttänyt vähintään 250 asteen lämpötilaa. Lisäksi syyttäjä on todennut, että LL:n poran porajalan vinoudella ei ole ollut merkitystä.

Koska kyseessä ei ole ollut tulityö, ei jälkivalvontaa ole tarvittu. Timanttiporaus vesijäähdytyksellä ei normaalikäytännön mukaisesti ole tulityö tai muutoinkaan erityistä palovaaraa aiheuttava työmenetelmä. M Oy:n turvallisuusohjeiden mukaan palovartijana ei saa olla varsinaista tulityötä tekevä henkilö, joten tältä osin LL ei ole voinut syyllistyä laiminlyöntiin, vaikka tarve palovartiointiin katsottaisiin olleen.

Toteutettu timanttiporaus on tapahtunut kompostointilaitoksessa, ei biokaasulaitoksessa. Tulityöluvat ja niihin liittyvät arvioinnit ovat kompostointilaitoksen osalta kuuluneet M Oy:n edustajille.

OF on työmaakokouksessa tuonut esiin tarpeen timanttiporauksille ja tämän jälkeen on pidetty katselmus, johon on osallistunut tilaajan valvojan lisäksi kompostointilaitoksen tulityöluvista vastaava kiinteistö- ja työsuojelupäällikkö TN. Tilaajan edustajat eivät ole edellyttäneet erityistä vaaran arviointia eivätkä katsoneet työvaihetta tulityöksi. Tilaajan edustajilla on ollut paras tietämys arvioida mahdollista vaaraa.

Timanttiporaus on tehty normaalikäytännön mukaisesti normaalilla ja hyväksyttävällä työtavalla. Ottaen huomioon, että kyseessä on ollut vedellä tehty timanttiporaus, ei työmenetelmä ole aiheuttanut palovaaraa ympäristöön.

LL on ollut kokenut työntekijä. LL:n tullessa työmaalle OF on perehdyttänyt hänet normaalisti työmaahan eikä OF ole tässä yhteydessä syyllistynyt mihinkään laiminlyöntiin. OF on antanut LL:lle normaalin ohjeistuksen työvaiheen tekemisestä ja LL:n ammattitaito huomioon ottaen ohjeistus on ollut asianmukainen. OF ei ole antanut LL:lle ohjetta porata timanttiporalla läpi koko seinärakenteen, vaan reiät on pyydetty tekemään sokkeliin.

Työn aikana OF on useaan otteeseen käynyt paikan päällä valvomassa porausta eikä hän ole noiden käyntien aikana havainnut työssä mitään poikkeavaa. LL on vain poratessaan suurinta reikää osunut takana olleeseen vaneriin. Muilta osin timanttiporaus ei ole ulottunut puurakenteeseen. Tätä tilannetta OF ei ole käyntiensä yhteydessä havainnut. Vastaavalta työnjohtajalta ei voida edellyttää, että hän valvoisi jokaisen työntekijän jokaista työvaihetta jatkuvasti paikan päällä. Vastaavan työnjohtajan valvonta perustuu ajallisesti rajattuihin valvontakäynteihin. Näin OF on toiminut eikä hän ole valvonnan yhteydessä havainnut mitään sellaista, mikä osoittaisi LL:n tai hänen itsensä laiminlyöntiä.

Esitutkinta ja sen yhteydessä toteutettu rekonstruktio sekä syyttäjän syyttämättäjättämispäätös osoittavat jo sellaisinaan, ettei LL:n tai OF:n toiminnassa ole osoitettavissa virhettä tai laiminlyöntiä. Väite tuottamuksesta perustuu tapahtumienkulun ja saatujen selvitysten ylitulkintaan ja spekulaatioon siitä, että olosuhteet olisivat olleet jollain tavoin esitutkinnassa selvitetystä poikkeavat.

Syy-yhteys

Asiassa ei ole luotettavasti selvitetty, että palo olisi saanut alkunsa timanttiporauksesta. Pelkkä ajallinen yhteys ja seinässä olevat palojäljet eivät todenna palon syytä luotettavasti.

Palojälkien sijainti timanttiporausreikien kohdalla selittyy sillä, että palopaikka on ollut rakenteeltaan varsin tiivis ja poratut reiät ovat olleet paikkoja, joista palamisreaktio on saanut happea. Tilassa on ollut sähköasennuksia, jotka eivät ole toimineet, kun LL on yrittänyt saada sähköä timanttiporausta varten. Palonsyyn selvittelyssä ole lainkaan tutkittu näiden sähköasennusten mahdollista osuutta paloon. Vaihtoehtoisia syttymissyitä on olemassa, mutta niiden osuutta ei ole asianmukaisesti poissuljettu.

LL:n ja/tai OF:n toiminta ei ole ollut tuottamuksellista.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntyminen edellyttää paitsi tuottamusta myös syy-yhteyttä vastuuperusteen ja aiheutuneen vahingon välillä. IV:n tulisi siten osoittaa, että tulipalo on aiheutunut LL:n ja/tai OF:n virheestä tai laiminlyönnistä. Pelkkä väite siitä, että timanttiporaus on palon syy, ei ole riittävä. Minkään kanteessa väitetyn laiminlyönnin ei ole osoitettu aiheuttaneen paloa. Palon yksityiskohtainen syttymissyy ja -tapa on jäänyt luotettavasti selvittämättä.

Työntekijään rinnastuva asema

Sekä LL että OF ovat olleet työntekijään rinnastettavia yrittäjiä, joiden aiheuttaman vahingon korvausvastuu määräytyy vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n ja 4 luvun 1 §:n perusteella.

LL:n ja OF:n työnantajaan rinnastuvassa asemassa on ollut pääurakoitsija B Oy. B Oy on siten ensisijaisesti vastuussa LL:n ja OF:n aiheuttamasta vahingosta.

Mikäli katsottaisiin, että LL tai OF on menetellyt tuottamuksellisesti, on kyse korkeintaan lievästä tuottamuksesta. Tästä seuraa, etteivät LL ja OF ole vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n perusteella lainkaan vahingonkorvausvastuussa.

LL:n ja OF:n työntekijään rinnastuvaa asemaa tulee arvioida kummankin osalta itsenäisesti.

LL on toiminut itsenäisenä ammatinharjoittajana omalla toiminimellä. Yrityksen toiminta käsittää LL:n työpanoksen myynnin. LL on tehnyt rakennustyömiehen töitä suullisen, toistaiseksi voimassa olleen sopimuksen perusteella juhannuksesta 2016 alkaen. LL on ollut työmaalla jokaisena arkipäivänä ja tehnyt vähintään kahdeksantuntisia työpäiviä. LL on laskuttanut tuntiperusteisesti tekemästään työstä B Oy:tä, johon LL:llä on ollut sopimussuhde. LL:n välittömänä esimiehenä on ollut OF, jonka valvonnan ja määräysvallan alaisena LL on toiminut. LL on oman toiminimensä ainoa työntekijä ja hänen työpanoksensa on ollut kokonaisuudessaan tämän rakennushankkeen käytössä sopimuksen tekemisestä alkaen.

OF on yrityksensä ainoa työntekijä. OF on toiminut itsenäisenä ammatinharjoittajana toiminimellä. Yrityksen liiketoiminta käsittää OF:n työpanoksen myynnin. Yrityksellä ei ole muita tulonlähteitä. Yrityksen toiminnan tarkoituksena on työnjohtopalveluiden tarjoaminen rakennushankkeisiin. OF:n työpanos on ollut täysipäiväisesti kiinnitettynä biokaasulaitoshankkeeseen koko hankkeen ajan eikä hänellä ole ollut käytännössä mitään mahdollisuuksia ottaa vastaan muita merkittäviä toimeksiantoja tämän hankkeen aikana. Urakka on kestänyt lähes puolitoista vuotta, joten kyse on ollut pitkäaikaisesta toimeksiantosuhteesta, josta on tehty kirjallinen sopimus B Oy:n kanssa. OF ei ole ollut sopimussuhteessa M Oy:hyn. Toimeksiannon kestäessä OF on jo sopinut B Oy:n kanssa seuraavasta vastaavanlaisesta toimeksiannosta heti tämän toimeksiannon perään. Seuraava toimeksianto olisi kestänyt vuoden ja OF:n toimenkuva olisi ollut rinnasteinen tähän työmaahan. OF:n esimiehenä on toiminut projektipäällikkö KI, jonka valvonnan ja käskyvallan alaisena OF on toiminut.

Arvioitaessa itsenäisen pienyrittäjän rinnastumista vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisesti työntekijään tulee huomio kiinnittää toimeksiantosuhteen pysyvyyteen, työn laatuun ja muihin olosuhteisiin. Yhtiömuodolla, työntekijöiden määrällä ja direktio-oikeuden olemassaololla on vaikutusta. LL:n ja OF:n työnteko-olosuhteet rinnastuvat täysin työntekijän asemassa oleviin henkilöihin lukuun ottamatta sitä, että työn laskutus on tapahtunut heidän omien toiminimiensä kautta. He ovat olleet toiminimiensä ainoita työntekijöitä ja heillä on yhtiömuodosta johtuen täysi henkilökohtainen vastuu kaikesta toimeksiantosuhteeseen liittyvästä. Toimeksiantosuhteet ovat olleet pitkäaikaisia ja kumpikin on tehnyt sellaista työtä, jota tyypillisesti tekevät työsuhteessa olevat henkilöt. Asema, työtehtävät ja työolosuhteet ovat muutoinkin olleet kaikilta osin työntekijään rinnasteiset.

Vahingon kärsineen oma myötävaikutus

Mikäli katsottaisiin, että asiassa olisi tullut suorittaa vaaran arviointi ja tulityöhön liittyvät varotoimenpiteet, on vahingon kärsinyt M Oy omalla menettelyllään aiheuttanut vahingon. Tulityöluvan antaminen sekä tulityön edellyttämien toimenpiteiden määrittäminen on kuulunut M Oy:lle. M Oy:n olisi pitänyt edellyttää toimijoilta vaaran arviointia tai tulityölupaa sekä tulityön vaatimia toimenpiteitä. Näin ei ole tapahtunut.

Timanttiporaus on tapahtunut kompostointilaitoksessa, jonka osalta vaarojen arviointi ja vastuu turvallisuudesta on ollut M Oy:llä. M Oy:n toimitusjohtaja on esitutkinnassa katsonut, ettei timanttiporaus ole ollut tulityötä. IV ei omissa tulityöohjeissaan mainitse timanttiporausta tulityönä.

Jos katsottaisiin, että kyse on ollut tulityöstä, on vahinko aiheutunut M Oy:n oman laiminlyönnin vuoksi tai ainakin vahingon kärsineen oma laiminlyönti on ollut myötävaikuttamassa vahingon syntyyn.

Vaadituista määristä

IV:n regressioikeuteen perustuva korvausmäärä ei voi perustua vakuutusehtoihin, vaan vahingonkorvausoikeuden periaatteisiin.

Regressivaatimus voi koskea vain sitä vahingonkorvausvelvollisuutta, joka vakuutuksen ottaneilla LL:llä ja/tai OF:llä on M Oy:tä kohtaan. Vahingonkorvauksen määrä ei esinevahingon osalta ole vakuutusehtojen mukainen jälleenhankinta-arvo, vaan tuhoutuneen rakennuksen vahinkohetken käypä arvo eli vakuutusehtojen mukainen päivänarvo. IV on todennäköisesti korvannut esinevahingon jälleenhankintaperusteisesti, vaikka vahingonkorvausoikeudellinen vahinko tulisi määritellä ja vaatia päivänarvon perusteella.

Vaatimuksessa ei ole myöskään huomioitu, että ensisijainen korvausvelvollinen on työnantaja-aseman ja kohteen päätoteuttajan aseman perusteella ollut B Oy. Koska LL ja OF ovat kumpikin olleet työntekijään rinnasteisessa asemassa, sovellettavaksi tulee vahingonkorvauslain 4 §:n 1 momentin mukainen kanavointisääntö. LL ja/tai OF ovat vastuussa vahingosta vain siltä osin kuin sitä ei saada perittyä työnantajalta tai työnantajan vastuuvakuutuksesta ja silloinkin vain kohtuulliseksi katsottavaan määrään ottaen huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet.

LT:n vastuu rajautuu vakuutussopimuksen perusteella 500.000 euron vakuutusmäärään kummankin vakuutetun osalta.

- -

KANNE II, L 20/702

Vaatimukset

Kantaja IV on vaatinut, että käräjäoikeus velvoittaa vastaaja PT:n

1. suorittamaan lV:lle 1.000.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 9.11.2019 lukien sekä

2) korvaamaan IV:n oikeudenkäyntikulut 31.053,24 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Oikeudenkäyntikuluvaatimuksen osalta IV on todennut, että laskuerittelyn toimenpiteet 13.1 .2021 saakka on eritelty vastaajittain. 13.1.2021 alkaen toimenpiteet kohdistuvat yhtä lailla molempiin vastaajiin. Jos molemmat vastaajat velvoitetaan korvaamaan IV:n kuluja, tulee korvausvelvollisuuden olla yhteisvastuullinen molempiin kohdistuvien kulujen osalta. Jos vain toinen kanne menestyy, on lV vaatinut kummaltakin vastaajalta koko oikeudenkäyntikulujen määrää. Jos kuluvastuuta pitää jotenkin jakaa, on se puolet ja puolet.

Perusteet

Yleistä

Lisäksi valtuutettu tarkastaja VL on laatinut asiantuntijalausunnon, joka osoittaa, ettei palo ole voinut saada alkuaan sähköistä.

Urakkasopimuksen mukaan B Oy vastaa kaikista itsensä sekä aliurakoitsijoidensa aiheuttamista vahingoista lukuun ottamatta niitä, joita ei ole voitu kaikkea mahdollista huolellisuutta noudattamalla välttää. Vahinkoa ei olisi aiheutunut, mikäli B Oy, OF ja LL olisivat toimineet huolellisesti.

PT on B Oy:n vastuuvakuutuksen vakuutusmäärään saakka vastuussa vahingosta.

B Oy:n huolimattomuus

B Oy on omalla huolimattomuudellaan aiheuttanut vahingon. Päätoteuttajana B Oy:n velvollisuutena on ollut huolehtia siitä, että kaikki aliurakoitsijat perehdytetään työmaan turvallisuusohjeisiin ennen työn aloittamista siten, että kaikilla rakennustyömaan työntekijöillä on riittävät tiedot mm. rakennustyömaan vaara- ja haittatekijöistä. LL:n perehdyttäminen on kuulunut sekä Toiminimi RF:n että B Oy:n vastuulle. Vaikka OF on edustanut B Oy:tä sovittaessa työstä LL:n kanssa, on LL:llä ollut sopimus nimenomaan B Oy:n kanssa. B Oy on ollut kohteen päätoteuttaja.

Rakennustyön turvallisuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n mukaan päätoteuttajan on huolehdittava perehdyttämällä ja opastamalla siitä, että kaikilla yhteisen rakennustyömaan työntekijöillä on riittävät tiedot turvallisesta työskentelystä ja että he tuntevat rakennustyömaan
vaara- ja haittatekijät sekä niiden poistamiseen tarvittavat toimenpiteet. Vaikka työturvallisuuslainsäädännön pääpaino on henkilövahinkojen torjunnassa, on mahdollisilla laiminlyönneillä merkitystä myös esinevahinkojen osalta. Oikeuskirjallisuudessa (Työterveyslaitos:
Työturvallisuuslaki soveltamisopas, 2011, s. 100) todetaan, että työnantaja ja osaltaan myös asianomainen edustaja voivat joutua vahingonkorvausvelvollisiksi, jos työturvallisuusmääräysten vastaisesta tilasta on aiheutunut tapaturma, ammattitauti tai esinevahinko, joka on syy-yhteydessä työnantajan edustajan huolimattomuuteen.

Ainakin LL:n perehdyttäminen on ollut puutteellista. LL on esitutkinnassa kertonut, ettei hän ollut edes nähnyt Suunnitteluvaiheen turvallisuusasiakirjaa ja että M Oy:n turvallisuusohjeen 2016 hän oli ”saattanut nähdä kahvihuoneen pöydällä". Puutteellisen perehdytyksen vuoksi LL ei ole ilmeisesti ollut tietoinen mm. M Oy:n turvallisuusohjeessa mainitusta seikasta, että kompostointilaitoksen sisätiloihin kertyy herkästi syttyvää pölyä.

Kyseessä on ollut kokonaisvastuu-urakka (KVR-urakka), jossa B Oy:llä on ollut vastuu koko rakennushankkeen toteuttamisesta mukaan luettuna koordinointi ja suunnittelu. B Oy:llä on ollut velvollisuus huolehtia myös siitä, että kaikki kyseiseen KVR-urakkaan tarvittavat tulityöluvat ovat kunnossa ja muutoinkin siitä, että paloturvallisuus otetaan huomioon kaikissa työvaiheissa. Vaikka timanttiporaus on tehty kompostointilaitoksen sokkeliin, on kyse ollut KVR-urakkaan kuuluvasta työstä ja se on siten kuulunut B Oy:n vastuulle.

Suunnitteluvaiheen turvallisuusasiakirjan mukaan B Oy on vastannut kaikista VNA 205/2009 mukaisista päätoteuttajan työturvallisuustehtävistä ja velvollisuuksista.

Biokaasulaitoksen hankesuunnitelman mukaan tekniset ratkaisut laitoksen yhteensovittamisesta kompostointilaitoksen yhteyteen ovat olleet B Oy:n vastuulla. B Oy on laiminlyönyt lain ja sopimusasiakirjojen mukaiset velvollisuutensa. Timanttiporausta tehtäessä paloturvallisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Vaikka OF on toiminut asiassa vastaavana työnjohtajana, ei se tarkoita sitä, että kaikki urakan suunnitteluun ja turvallisuuteen liittyvät vastuut olisi siirretty hänelle. On myös huomattava, että
timanttiporauksen suunnitteluun ja järjestämiseenkin on osallistunut B Oy:ltä myös muita henkilöitä.

Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §

Asiassa on tullut esiin seikkoja, joiden perusteella toiminimiensä kautta työskennelleitä LL:ää ja/tai OF:ää tulisi pitää vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuina itsenäisinä yrittäjinä, jotka huomioon ottaen toimeksiantosuhteen pysyvyys, työn laatu ja muut olosuhteet on rinnastettava B Oy:n työntekijään. Tässä tilanteessa B Oy olisi vastuussa LL:n ja/tai OF:n aiheuttamasta vahingosta suoraan vahingonkorvauslain perusteella eikä PT:n korvauspäätöksessään mainitsema rajoitusehto soveltuisi asiaan.

PT vastaa vahingosta koko vakuutusmäärän osalta siinäkin tapauksessa, että vain toisen em. henkilöistä katsottaisiin rinnastuvan B Oy:n työntekijään.

LL ja OF ovat olleet yritystensä ainoat työntekijät. LL on kertonut tehneensä toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen ja työskennelleensä biokaasulaitoksen työmaalla viitenä päivänä viikossa vähintään kahdeksan tuntia päivässä. Myös OF on ilmeisesti toiminut pitkän aikaa pelkästään B Oy:n palveluksessa. LL on toiminut OF:n valvonnan ja määräysvallan alaisuudessa. OF:n vastuuvakuutusyhtiön LT:n mukaan OF on puolestaan toiminut B Oy:n KI:n valvonnan ja käskyvallan alaisuudessa.

Lisäksi IV on lausunut kuten kanteen l perusteluihin on LL:n ja OF:n aseman osalta kirjattu.

LL ja OF ovat huolimattomuudellaan aiheuttaneet vahingon.

LL:n ja OF:n huolimattomuus

LL:n ja OF:n huolimattomuuden osalta IV on lausunut kuten kanteen l perusteluihin on kirjattu.

M Oy:n myötävaikutus

M Oy:n myötävaikutuksen osalta IV on lausunut kuten kanteen I perusteluihin on kirjattu.

Korvauksen määrä

Korvauksen määrän osalta IV on lausunut kuten kanteen l perusteluihin on kirjattu.

Osapuolet ovat päässeet sovintoon siitä, että riidattomaksi vahingon määräksi voidaan kirjata 4.000.000 euroa.

- -

PT:n vastaus

Vastaaja PT on

1. kiistänyt kanteen sekä perusteeltaan että määrältään

2. vaatinut kanteen hylkäämistä ja

3. vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut (sisältäen selvittely- ja asianosaiskulut) 101.114,63 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen
kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Yleistä

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntyminen edellyttää vastuuperustetta, tuottamuksellista menettelyä sekä syy-yhteyttä tuottamuksen ja aiheutuneen vahingon välillä. Timanttiporaus ei ole syy-yhteydessä palovahinkoon. LL ei ole menetellyt huolimattomasti timanttiporauksessa.

Tehtyjen kokeiden ja tutkimusten perusteella palon syttymissyy on jäänyt epäselväksi.

Poliisin 1.11.2016 suorittamassa rekonstruktiossa on todettu porauskaluston olevan toimiva ja jäähdytyksessä käytetyn vesimäärän riittävä. Porauskaluston toimivuus ja se, etteivät lämpötilat ole kohonneet palovaarallisiksi, on todennettu myös ES Oy:n raportissa. Timanttiporaus ei ole standardien mukaan tulityötä eikä siihen sovelleta tulityötä koskevia velvoitteita eikä jälkivalvontavelvoitetta.

IV:n esittämä palon syttymisalue on virheellinen. IV:n väittämissä syttymiskohdissa eli timanttiporauskohdassa runkotolpat eivät ole poliisin ottaman kuvan mukaan palaneet poikki. Poliisi on ottanut kuvat tunteja palon alkamisen jälkeen. Jos palo olisi lähtenyt porauskohdan
yläpuolelta seinästä, olisi siinä kohtaa tullut palaa pisimpään.

Timanttiporauskohdan pahemmat palojäljet selittyvät osin vanerin puuttumisella sekä kipsikartonkilevyssä olleilla rei'illä. Näiden puutteiden vuoksi palo on päässyt vaikuttamaan tähän kohtaan huomattavasti muita paikkoja aiemmin. Timanttiporauspaikalla väitetään olevan V-kuvio,
mutta IR Oy:n raportin mukaan kuvista ei selkeää kuviota ole havaittavissa.

Rakennuksen ulkoseinän palojäljistä on havaittavissa, että vauriot keskittyvät kohtiin, joista savukaasut ovat purkautuneet liekehtien ulos. Voimakkaimmat vauriot ovat oviaukkojen ja ikkunoiden läheisyydessä. Tämä on tyypillistä lieskahtaneissa happirajoitteissa paloissa. Liekehtivää palamista tapahtuu kohdissa, joissa kuumat ja rikkaat palokaasut purkautuvat ulos. Ilmiön johdosta aukkojen läheisyyteen kehittyy voimakkaampia palovaurioita kuin syvemmälle, missä hapenpuute rajaa paloa.

Mikäli tuulikaappi olisi ollut syttymiskohta, olisi palon tullut levitä hyvin nopeasti etuhalliin ja sen osastoivan B30 rakenteen läpi yläpohjaan.

Palon olisi pitänyt läpäistä osastointi huomattavasti sen kestoa 30 minuuttia nopeammin. Savukaasut ovat levinneet nopeasti laajalle kompostointilaitoksen etutilaan. Tuulikaapista on ollut suoraan ulkoilmaan kaksi yläreunassa sijainnutta aukkoa. Nämä ja etutilan sijainti noin kahta metriä tuulikaappia alempana olisivat hidastaneet savun leviämistä. Kuumien savukaasujen luonnollinen leviämissuunta ei ole alaspäin.

Tunnelikompostointiin liittyy korkea paloriski. Kompostointilaitoksella käsiteltävien jätteiden mukana tuleva tai kompostoinnissa muodostuva itsesyttyminen on mahdollinen palonsyy. Myös tukiaineen kytöpalo on mahdollinen. Sekoittamisessa syntyvä kitka tai kipinä on mahdollinen palon syttymissyy.

IV ei ole selvittänyt sähköpalon mahdollisuutta muutoin kuin rajatusti tuulikaapin alueelta. Kompostointilaitoksessa on runsaasti sähkölaitteita vaativissa olosuhteissa. PT on hankkinut sähköpalon tutkijan lausunnon IV:n suorittamasta sähköpalon tutkinnasta sekä kompostointilaitoksen sähköpalovahingon todennäköisyydestä kompostointilaitoksen koko toiminta huomioiden.

PT ei ole vastuussa vahingosta

PT:n B Oy:lle myöntämän vastuuvakuutuksen tarkoituksena on korvata vakuutuksenottajan toiselle aiheuttamia henkilö- tai esinevahinkoja vakuutusehtojen mukaisesti. PT:n vastuuvakuutusehtojen VA34O mukaan korvattavuuden edellytyksenä on muun muassa, että vakuutuksenottaja on korvausvastuussa vahingosta voimassa olevan oikeuden mukaan. Vastuuvakuutusehtojen kohdan 5.7 mukaan vakuutus ei kuitenkaan korvaa vahinkoa siltä osin kuin korvausvastuu perustuu sopimukseen, takuuseen tai muuhun sitoumukseen, ellei tällaista korvausvastuuta olisi ilman mainittua sitoumusta. Tämä tarkoittaa sitä, että jos B Oy:n katsottaisiin olevan korvausvastuussa vahingosta ainoastaan urakkasopimuksen perusteella eikä vastuuta B Oy:lle muutoin voisi syntyä, ei aiheutunut vahinko ole vastuuvakuutuksen perusteella korvattava.

B Oy on toiminut urakassa sopimuksen mukaan eikä ole menetellyt miltään osin huolimattomasti. Tulipalo ei ole aiheutunut B Oy:n vastuulla olevasta seikasta eikä B Oy ole vastuussa aiheutuneesta vahingosta millään perusteella. Näin ollen vahinko ei myöskään kuulu vastuuvakuutuksen korvauspiiriin. B Oy:n urakassa käyttämät aliurakoitsijat eivät ole aiheuttaneet vahinkoa huolimattomuudellaan eikä palovahinko ole syy-yhteydessä B Oy:n tai sen käyttämien urakoitsijoiden menettelyyn.

B Oy on solminut M Oy:n kanssa kokonaisvastuu-urakan (KVR-urakka). PT ei vastaa B Oy:n sopimusvelvoitteiden täyttämisestä. PT on viitannut korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2017:44, vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöön sekä oikeuskirjallisuuteen. PT vastaa yksinomaan vahingoista, joista B Oy on voimassa olevan oikeuden mukaan vahingonkorvausvastuussa oman tuottamuksensa perusteella vastuuvakuutusehtojen määräämässä laajuudessa.

Jos aliurakoitsijoiden katsottaisiin aiheuttaneen vahingon huolimattomuudellaan, perustuisi B Oy:n vastuu sopimuskumppanilleen M Oy:lle pelkästään urakkasopimukseen. Tässä tapauksessa PT:n myöntämä vastuuvakuutus ei kata vahinkoa, koska kyseessä on vakuutuksen rajoitusehdon tarkoittama sopimukseen perustuva vastuutilanne.

Palon syttymismekanismi ei ole selvillä

M Oy:n omistaman kompostointilaitoksen palon syttymismekanismi on selvittämättä. PT:n käsityksen mukaan kysymyksessä on IV:n myöntämään omaisuusvakuutukseen lopullisesti kuuluva paloriski, jonka perusteella IV:lle ei muodostu takautumisoikeutta.

IV:n takautumiskanne PT:tä kohtaan perustuu yksinomaan siihen tosiseikkaan, että tulipalo on syttynyt ajallisesti LL:n timanttiporaukseen yhdistettävästi. IV ei ole osoittanut B Oy:n huolimattomuutta eikä B Oy:n menettelyn syy-yhteyttä vahinkoon.

TR:n asiantuntijalausunnon mukaan yksinomaan ajallinen yhteys timanttiporauksen ja tulipalon välillä on ohjannut tutkijoita selvittämään vain timanttiporausta syttymissyynä.

IV:n käyttämä paloasiantuntija TP on muokannut alkuperäistä, 22.9.2017 päivättyä raporttiaan 15.4.2021. Tämä osoittaa, että palovahingon syy on lV:llekin epäselvä ja että lV:n asiantuntija on tarkoitushakuisesti prosessin aikana päivittänyt antamaansa lausuntoa.

PT on hankkinut asiantuntijalausunnon tulipalon tutkinnasta. DI, palontutkija TR:n raportti osoittaa, että korkeariskisen tunnelikompostoinnin luonne ja palon kehittyminen huomioiden etutilan sekoitusalue vaikuttaa poliisin ja FGL:n tutkimaa syttymisaluetta todennäköisemmälle syttymispaikalle.

IV:n suorittama palonsyyn tutkinta ei ole huomioinut rakennuksen vaurioita, eikä muita mahdollisia syttymissyitä ole juurikaan tutkittu siten kuin ammattimainen palonsyyn tutkinta tulisi tehdä. Kompostoitavat jakeet voivat sisältää syttymislähteitä ja ne sekä käytetyt tukiaineet voivat alkaa kytemään.

Kompostointilaitoksessa on sähkölaitteita erityisesti tuotantoprosessissa eikä sähköpalon mahdollisuutta ole tältä osin tutkittu. PT:n insinööri AN:ltä hankkiman lausunnon 14.5.2021 mukaan palo on voinut saada alkunsa sähkölaitteista, kuten loisteputkivalaisimista, sähkömoottoreista, ovenpielilämmityksistä tai asennusjohdoista.

Palon yksityiskohtainen syttymissyy ja -tapa ovat jääneet luotettavasti selvittämättä.

Ei ole luotettavasti selvitetty palon saaneen alkunsa timanttiporauksesta.

Pelkkä ajallinen yhteys ja seinässä olevat palojäljet eivät osoita palon syttymissyytä. Poliisin järjestämä rekonstruktio osoittaa, ettei lämpötila timanttiporauksessa ole noussut niin korkeaksi, että siitä olisi voinut aiheutua tulipalo. Rekonstruktio osoittaa myös, että timanttiporauksessa käytetty veden määrä on ollut riittävä. Vaikka palo olisi aiheutunut timanttiporauksesta, olisi se joka tapauksessa ollut täysin ennalta arvaamaton ja poikkeuksellinen tapahtuma, josta kenellekään ei synny korvausvelvollisuutta.

Palonsyyn selvittelyssä ei ole poissuljettu sitä, että vahinko on voinut aiheutua muusta syystä, kuten sähköasennuksista. Yksi mahdollinen palonsyy on kompostointilaitoksen vialliseksi tiedetty sähkökaappi. Lisäksi porauspaikalla ei ole ollut palomuuria, minkä johdosta palo on levinnyt ennakoimattoman nopeasti. Rakennus on ollut paloteknisesti riskillinen. Viallisesta sähkökaapista ja palomuurin puuttumisesta vastuun kantaa M Oy kiinteistön omistajana.

Vahingonkorvausvelvollisuuden syntyminen edellyttää vastuuperustetta, tuottamuksellista menettelyä sekä syy-yhteyttä tuottamuksen ja aiheutuneen vahingon välillä. Tulipalon ei ole osoitettu olevan syy-yhteydessä timanttiporaukseen.

B Oy:n huolimattomuuden puuttuminen

IV on sekoittanut B Oy:n sopimusvastuut, kuten KVR-urakan mukaiset velvoitteet, ja PT:n myöntämän vastuuvakuutuksen korvausvastuun edellytykset. PT ei vastaa B Oy:n sopimusvelvoitteiden täyttämisestä.

IV:n väitteet B Oy:n huolimattomuudesta ovat täysin yksilöimättömät ja perusteettomat. IV ei ole näyttänyt, miltä osin B Oy:n menettely olisi ollut huolimatonta ja mihin aiheutuneeseen
vahinkoon PT:n vakuuttaman yrityksen huolimattomuudella olisi syy-yhteys.

Maankäyttö- ja rakennuslain 122 §:n mukaan rakennuslupaa koskevassa hankkeessa on oltava rakentamistyötä johtava vastaava mestari. B Oy on ollut projektinjohto-organisaatio, joka on 8.3.2016 solminut Toiminimi RF:n kanssa vastaavan työnjohtajan tehtäviä koskevan sopimuksen. Vastaavan työnjohtajan tehtäväksi on määritetty muun muassa rakennustyömaan turvallisuudesta huolehtiminen. M Oy:n turvallisuusohjeen 2016 kohdan 1. mukaan ulkopuolisen toimijan nimeämä vastuunalainen työnjohtaja vastaa turvallisuusohjeen perehdyttämisestä laitokselle työskentelemään tulevalle toimijan henkilölle.

M Oy:n työmaan turvallisuussuunnitelman on laatinut ja tarkastanut OF. OF on perehdyttänyt LL:n biokaasulaitoksen työmaalle kesäkuussa 2016. Työmaahan perehdyttämisen osa-alueita ovat muun muassa paloturvallisuus ja työmaan turvallisuusohjeet.

Perehdyttämisvelvollisuudesta työmaan turvallisuusohjeisiin

IV:n väite siitä, että B Oy:n olisi tullut perehdyttää kaikki aliurakoitsijat työmaan turvallisuusohjeisiin, on perusteeton. Työturvallisuuslaki, jonka 2 luvun 10 §:ssä säädetään työn vaarojen selvittämisestä ja arvioinnista, koskee yksinomaan työympäristön henkilöturvallisuutta, työtapaturmien ja ammattitautien ehkäisemistä. Kanteessa ei ole kyse henkilöturvallisuudesta. Omaisuus ei ole työturvallisuuslain suojan kohteena eikä mahdollisia henkilöturvallisuuteen liittyviä laiminlyöntejä voida siirtää vastuuperusteeksi omaisuusvahinkoon.

Työturvallisuuslain (738/2002) soveltamisala rajoittuu henkilöturvallisuuteen. Kantajan mainitsema valtioneuvoston asetus perustuu työturvallisuuslakiin, joten se ei myöskään tule sovellettavaksi.
Lainsäädäntö tai oikeuskirjallisuus ei tue kantajan väitettä. Työturvallisuuslaki, Soveltamisopas on työterveyslaitoksen käytännön opas, ei oikeuslähde. Teoksen kirjoittaja varatuomari Vesa Ullakonoja on ilmoittanut, että kantajan mainitseman kohdan tarkoitus on ollut ennen kaikkea muistuttaa siitä, että työturvallisuusmääräysten vastainen olotila yleensä merkitsee työturvallisuusmääräysten laiminlyöntiä, joka voi taas voi merkitä tuottamusperusteista vahingonkorvausvelvollisuutta. Korvausvastuun mahdollinen syntyminen ei siis edellytä tapaturman sattumista taikka ammattitaudin syntymistä. Sen laajempaa vahingonkorvausoikeuden pohtimista ei tuossa kohdin ole tehty. Asiassa ei ole kysymys henkilövahingosta. Asetuksen soveltamisala rajoittuu henkilövahinkoihin.

Toiminimi RF on hankkinut työmaan tehtäviin Toiminimi LL:n, joka on toiminut Toiminimi RF:n työnjohdon ja valvonnan alaisena. Perehdytysvastuu on kuulunut Toiminimi RF:lle, ei B Oy:lle.

Vastaava työnjohtaja, jona Toiminimi RF on biokaasulaitoksen rakennustyömaalla toiminut, on maankäyttö- ja rakennuslain 17 luvun 122 §:ssä määritelty asiantuntijataho. Toiminimi RF:n tehtävänä on ollut vastata rakennustyön kokonaisuudesta ja laadusta sekä huolehtia, että rakennustyö tehdään myönnetyn luvan, rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan mukaisesti.

Valtioneuvoston asetuksen maankäyttö- ja rakennusasetuksen muuttamisesta 73 §:n mukaan vastaavan työnjohtajan tehtäviä ovat muun muassa 3) huolehtiminen siitä, että tarvittavat selvitykset
rakennushankkeen riskillisistä vaiheista ja haitallisista vaikutuksista ovat tehdyt ja 4) ennen rakennustyön aloittamista ja sen aikana ryhdytään tarpeellisiin toimenpiteisiin rakennustyön riskien ja haittojen välttämiseksi ja 5) rakennustyön aikana ryhdytään tarpeellisiin toimenpiteisiin
havaittujen puutteiden tai virheiden johdosta.

Timanttiporauksen suorittaneen Toiminimi LL:n yleinen perehdyttäminen, kuten myös perehdyttäminen M Oy:n turvallisuusasiakirjaan, on lain, asetuksen, vastaavan työnjohtajan sopimuksen sekä M Oy:n turvallisuusohjeen mukaan ollut Toiminimi RF:n tehtävä.

B Oy:n aliurakoitsijoiden huolimattomuuden puuttuminen

B Oy:n aliurakoitsija Toiminimi RF tai sen aliurakoitsija Toiminimi LL eivät ole menetelleet huolimattomasti. PT on viitannut siihen, mitä edellä on LT:n vastauksen perusteluihin kirjattu Toiminimi RF:n ja Toiminimi LL:n väitetyistä tuottamuksellisista teoista sekä väitettyjen tuottamuksellisten tekojen ja vahingon välisen syy-yhteyden puuttumisesta.

Lisäksi PT on todennut, että Toiminimi RF ja Toiminimi LL eivät ole tuottamuksen puuttuessa vahingonkorvausvastuussa tulipalosta. Asiassa on suoritettu kattavasti tutkintatoimenpiteitä, kuten rekonstruktio, jonka perusteella on todettu, että LL:n kalusto on ollut toimiva ja että hänen jäähdytyksessä käyttämänsä vesimäärä on ollut riittävä. Viralliset asiakirjat puhuvat sen puolesta, ettei mitään laiminlyöntiä ole tapahtunut ja että työ on suoritettu normaalia huolellisuutta noudattaen. Väitteet siitä, että työssä olisi tapahtunut virheitä, ovat vailla perusteita ja näyttöä ja perustuvat liikaa olettamuksiin.

B Oy:n aliurakoitsijat vastaavat itse omalla tuottamuksellaan aiheuttamistaan vahingoista. Toiminimi RF:llä ja Toiminimi LL:llä on molemmilla omat vastuuvakuutukset, jotka kattavat niiden vahingonkorvausvastuuta vakuutusehtojen mukaisesti.

Toiminimi RF

OF on kertomansa mukaan antanut hankkimalleen kokeneelle aliurakoitsijalle LL:lle normaalin perehdytyksen työsuorituksen alkaessa. Perehdytystä ei ole PT:n käsityksen mukaan laiminlyöty. Vaikka turvallisuusohjeita ei olisi käyty yksityiskohtaisesti läpi, ei tällä seikalla ole merkitystä, koska lV:n väittämä perehdytyksen laiminlyönti ei ole syy-yhteydessä tulipaloon. Timanttiporaus on joka tapauksessa suoritettu asianmukaisesti.

OF on työmaakokouksessa kertonut tarpeesta porata timanttiporalla reikiä kompostointilaitoksen seinään. Tämän jälkeen kohteessa on suoritettu katselmus, johon ovat osallistuneet M Oy:n kiinteistö- ja työsuojelupäällikkö TN ja M Oy:n palkkaama valvoja TY yhdessä Toiminimi RF:n kanssa. Kompostointilaitoksen osalta vastuu tulityöluvista ja niihin liittyvistä arvioista ja ohjeista on kuulunut M Oy:lle, sen kiinteistö- ja työsuojelupäällikkö TN:lle. Katselmuksessa kukaan ei ole katsonut timanttiporausta tulityöksi.

Toiminimi RF on toiminut asiassa asianmukaisesti. OF ei ole menetellyt asiassa tuottamuksellisesti eikä väitetty tuottamus ole syy-yhteydessä tulipaloon.

Toiminimi LL

LL on suorittanut timanttiporauksen normaalia työtapaa noudattaen. Hänen kalustonsa on ollut toimiva ja hänen jäähdytyksessä käyttämänsä vesimäärä on ollut riittävä. LL:n ei voida edellyttää katsoneen timanttiporausta tulityöksi, koska sitä ei yleisesti luokitella tulityöksi ja koska sitä ei tässä kohteessakaan ollut sellaiseksi luokiteltu. lV:n väite tulityön jälkeisen vartioinnin laiminlyönnistä on perusteeton, koska LL:n työsuorituksessa ei ole ollut kyse tulityöstä.

LL ei ole menetellyt tuottamuksellisesti eikä väitetty tuottamus ole syy-yhteydessä tulipaloon.

Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaisesta isännänvastuusta

Vaikka B Oy:n aliurakoitsijoiden katsottaisiin aiheuttaneen tulipalon tuottamuksellaan, B Oy ei ole isännänvastuussa vastaavana työnjohtajana toimineen Toiminimi RF:n ja/tai Toiminimi LL:n toiminnasta.

Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n perusteella työntekijään voidaan rinnastaa sellainen yksityinen yrittäjä, joka on työntekijän asemassa työsuoritusta tehdessään. Työntekijäasemaan rinnastaminen edellyttää, että yrittäjä tekee työsuorituksen täysin urakanantajan ohjeiden ja määräysten mukaan säännöllisesti samalle urakoitsijalle. Mikäli tehtävä edellyttää itsenäistä suunnittelua, järjestämistä ja vastuuta, isännänvastuuta ei muodostu.

Itsenäisen yrittäjän rinnastaminen työntekijään on poikkeus, ei pääsääntö. Kaikkia itsenäisiä yrittäjiä ei siten voida rinnastaa työntekijään. Rinnastaminen edellyttää täysin työntekijään verrattavaa asemaa.

Toiminimi RF ja Toiminimi LL eivät ole olleet vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaisia itsenäisiä yrittäjiä, jotka huomioon ottaen toimeksiantosuhteen pysyvyys, työn laatu ja muut olosuhteet olisivat rinnastettavissa B Oy:n työntekijään.

B Oy:llä ei ole ollut työnjohto- ja määräämisvaltaa, direktio-oikeutta, OF:ään eikä OF rinnastu työntekijään vahingonkorvausoikeudellisesti itsenäisen orgaaniasemansa ja siihen liittyvän vastuun vuoksi.

LL ja OF ovat vakuuttaneet oman toimintansa vahingonkorvausvastuut ja toimineet aliurakoitsijoina vastaten oman toimintansa vahingonkorvausvastuista.

IV on konkurssimenettelyssä vahvistanut LL:n ja OF:n olleen aliurakoitsijoita. Konkurssivalvonnassa IV ei ole viitannut isännänvastuuseen. Vastuuvakuutuksen sopimusvastuun rajoitusehto sulkee aliurakoitsijoiden aiheuttamat vahingot PT:n korvausvastuun ulkopuolelle.

PT on vedonnut lV:n lausumaan, jonka mukaan OF:n rooli vaikuttaa olevan itsenäisempi kuin LL:n eikä OF ole ollut samalla tavalla B Oy:hyn alisteisessa asemassa kuin LL .

Toiminimi RF ja Toiminimi LL ovat molemmat itsenäisiä rakennusalan yrityksiä, joille B Oy on ollut vain yksi heidän omista ja yhteisistä asiakkaistaan.

OF:n asema vastaavana työnjohtajana on ollut itsenäinen.

B Oy ei ole Toiminimi RF:ltä sopimuksella hankkimansa vastaavan työnjohtajan työsuorituksen asiantuntija eikä ole siten käyttänyt sellaista ohjaus- ja valvontavaltaa, jota itsenäisen yrittäjän rinnastaminen työntekijään edellyttäisi. Vastaava työnjohtaja edustaa itsenäistä asiantuntemusta ja toimii eräänlaisena välittävänä tahona julkista valtaa edustavan viranomaisen ja rakennushanketta toteuttavan yksityisen tahon välillä. Vastaava työnjohtaja vastaa työturvallisuudesta, eikä oikeuskirjallisuudessa työturvallisuudesta vastuussa olevaa ole rinnastettu työntekijäasemassa olevaan. Vastaava työnjohtaja voi itsenäisen asemansa vuoksi joutua myös siviili- ja rikosoikeudelliseen vastuuseen. B Oy:n ja aliurakoitsija Toiminimi RF:n 8.3.2016 allekirjoittamassa sopimuksessa on lueteltu vastaavan työnjohtajan tehtävät, joihin on kuulunut muun muassa rakennustyön tarkastusasiakirjojen laadinta, rakennustyömaan työturvallisuudesta huolehtiminen, rakennustyömaan laadunvarmistus sekä muut rakennusalalla yleisesti vastaavan työnjohtajan toimeen kuuluvat tehtävät. Toiminimi RF:llä on ollut velvollisuus perehtyä turvallisuusohjeisiin. Lisäksi Toiminimi RF:llä on ollut velvollisuus huolehtia, että sen työnjohdon ja valvonnan alla toimiva LL toimii asianmukaisesti ja on tietoinen turvallisuusohjeista sekä timanttiporauksen ohjeistuksesta työvälineiden ja työmenetelmien osalta.

OF:ää ei ole velvoittanut yksinomaan B Oy:n kanssa solmittu sopimus. OF on valittu ja nimetty maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseksi vastaavaksi työjohtajaksi rakennusvalvontaan M Oy:n toimesta. lV on vahvistanut OF:n olleen sopimussuhteessa myös M Oy:hyn. Rakennusvalvonta on hänet hyväksynyt, eikä B Oy yksin olisi voinut vapauttaa häntä tehtävästä, jossa hän on toiminut itsenäisesti ja sopimussuhteessa myös M Oy:hyn.

OF ja LL eivät kumpainenkaan rinnastu B Oy:n työntekijään. Heidän toimeksiantosuhteensa ovat olleet alihankintaprojektin aikataulun mukaiset. OF:n työ on ollut itsenäistä. LL on toiminut OF:n työnjohdon ja valvonnan alaisena. Laskutus on ollut tavanomaista aliurakoinnin laskutusta. LL:llä on ollut laskuissa aliurakoinnin mukainen rakennusalan käännetty alv-velvollisuus. Kumpikaan heistä ei ole noudattanut toimeksiantajiensa työaikaa ja -järjestystä tavalla, joka voitaisiin katsoa työntekijään rinnasteiseksi asemaksi.

Vahingonkorvausoikeudellinen tarkastelu koskien työntekijään rinnasteista asemaa poikkeaa työoikeudellisesta tarkastelusta. Vahingonkorvausoikeusoikeudellisesti merkittävää on se, kenen työnjohdon ja valvonnan alaisena työsuoritusta tehdään.

Verottaja voi vaatia yrittäjän elinkeinotulon jälkikäteen tuloverotuksen mukaiseksi, mikäli yrittäjä työskentelee täysin työntekijään verrattavassa asemassa. LL:n ja OF:n elinkeinotulon verotus on toteutettu verottajan rakennusurakointia koskevan verotusmenettelyn mukaisena.

Koska LL työtä tehdessään on toiminut OF:n työnjohdon ja valvonnan alaisena, LL rinnastuu vahingonkorvausoikeudellisesti OF:n työnjohdon ja valvonnan alaiseksi. IV:n esittämin tavoin OF on ollut sopimussuhteessa myös M Oy:hyn. Tämän mukaisesti sekä OF että LL ovat olleet M Oy:n työnjohdon ja valvonnan alaisena. LL:n laskutus B Oy:ltä on tavanomaista aliurakoitsijan laskutusta, joka kuuluu rakennusurakoissa käännetyn arvonlisäveron piiriin.

IV:n ilmoittaman mukaan RR:n (- - -) elinkeinonharjoittaja MK on merkinnyt timanttiporattavien reikien paikat. PT ei vastaa RR:n (- - -) tai elinkeinonharjoittaja MK:n toiminnasta tai väitetystä huolimattomuudesta sopimusvastuun rajoitusehdon vuoksi. Vaatimukset RR:ää koskien eivät myöskään ole IV:n kanteen kohteena. PT ei ole vastuussa B Oy:n aliurakoitsijan RR:n ja/tai MK:n toiminnasta.

Toiminimi RF on ostanut Toiminimi LL:n työmaalle. Toiminimi LL on toiminut Toiminimi RF:n työnjohdon ja valvonnan alaisena. LL on poliisitutkinnassa kertonut, että OF:llä ei ollut ollut tarjota töitä talveksi ja että OF oli kehottanut LL:ää ottamaan muitakin töitä vastaan, jos sellaisia tarjottaisiin. LL on käyttänyt porauksessa omaa kalustoaan. Nämä seikat osoittavat, ettei kyseessä ole ollut pysyvä toimeksiantosuhde B Oy:hyn eikä kyseessä ole ollut työntekijään rinnastettava itsenäinen yrittäjä.

Mikäli isännänvastuusäännökset tulevat arvioitavaksi, kyseeseen voi ensisijaisesti tulla sen arviointi, onko Toiminimi RF isännänvastuussa Toiminimi LL:stä. Toiminimi RF:n ja Toiminimi LL:n välillä on kysymys pitkäaikaisesta yhteistyösuhteesta. Sen sijaan Toiminimi RF:n ja B Oy:n välillä kyse on ollut ensimmäisestä sopimuksesta. OF:n esitutkinnassa kertoman mukaan LL on ollut hänelle ns. luottomies M Oy:llä ja myös aiemmilla työmailla. OF:n kertoman mukaan aliurakoitsijat on hyväksytty työmaakokouksessa ja LL on laskutuspohjainen toimija ja toiminut OF:n työnjohdon ja valvonnan alla. PT ei ole tästäkään syystä vastuuvakuutuksen perusteella korvausvastuussa vahingosta.

IV on haastanut prosessiin ensin B Oy:n käyttämien aliurakoitsijoiden vastuuvakuutusyhtiön. IV on konkurssivalvonnassa 10.4.2019 ja korvausvaatimuksessa 11.12.2017 ilmoittanut kantanaan, että timanttiporaus on tehty vastaavana työnjohtajana toimineen Toiminimi RF:n alaisuudessa. lV on katsonut Toiminimi RF:n ja LL:n olleen itsenäisiä alihankkijoita eikä B Oy:n työntekijöihin rinnastettavia itsenäisiä yrittäjiä. lV:n aiempi näkemys on perusteltu huomioiden Toiminimi RF:n lakiin ja sopimukseen perustuva itsenäinen, asiantuntemusta ja riippumattomuutta edellyttämä asema rakennushankkeessa.

Urakan laskutuskäytäntö tukee sitä, ettei aliurakoitsijoita voida katsoa työntekijöihin rinnastettaviksi. B Oy:n aliurakoitsijoiden palkkiot on maksettu laskujen perusteella eivätkä suoritukset ole olleet osaksikaan palkkaa. Toiminimi RF ja LL ovat kumpikin aliurakoitsijoina laskuttaneet tekemästään työstä siten, että OF on toimittanut laskut B Oy:lle maksettaviksi. B Oy on ollut vain yksi aliurakoitsijoiden asiakkaista. Laskut ovat olleet tavanomaisia aliurakoitsijoiden tilaajalle esittämiä laskuja.

Työntekijäasemaa vastaan puhuva seikka on myös se, että toimeksiantosuhteet eivät ole olleet pysyviä. Toiminimi RF ja LL ovat toimineet B Oy:n aliurakoitsijoina vain rakennusprojektiin kuuluvan työsuorituksensa ajan. Toiminimi RF:n vastaavan työnjohtajan sopimuksen voimassaoloajaksi on sovittu M Oy:n biokaasulaitoksen rakentamisaika 8.3.2016 lukien. LL:n sopimus on puolestaan tehty vasta kesäkuussa 2016, vaikka rakennusurakka on alkanut jo paljon aikaisemmin. B Oy ei ole tehnyt Toiminimi LL:n tai Toiminimi RF:n kanssa toistaiseksi voimassaolevaa sopimusta. On tavanomaista, että aliurakoitsija sitoutuu työsuorituksensa ajaksi pääurakoitsijan tehtäviin. Tämä ei kuitenkaan muodosta pääurakoitsijalle vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaista isännänvastuuta.

LL on sopinut aliurakoinnista nimenomaan OF:n kanssa eikä B Oy:n kanssa. Kaiken asiassa esitetyn perusteella on selvää, että LL on toiminut Toiminimi RF:n työnjohdon ja valvonnan alaisena suorittaessaan timanttiporausta. Kun arvioidaan isännänvastuun syntymistä, on vahingonkorvauslain näkökulmasta on ratkaisevaa, kenen johdon ja valvonnan alla työtä tehdään.

Molemmat aliurakoitsijat ovat vakuuttaneet toimintansa, mikä viittaa myös siihen, että heitä ei voida pitää työntekijöihin rinnastettavina itsenäisinä yrittäjinä.

M Oy:n myötävaikutus

LL:n suorittama timanttiporaustyö on tehty uudisrakennuskohteesta erillisessä käytössä olleessa kompostointilaitoksessa. Vahinko on tapahtunut M Oy:n kiinteistössä, joka ei ole kuulunut B Oy:n KVR-urakkaan. Turvallisuusohjeiden määrittäminen tai noudattaminen ei ole tältä osin ollut B Oy:n tai OF:n vastuulla. Vahinko on tapahtunut tehtäessä työtä tilaajan, M Oy:n, antamien lupien ja työskentelyohjeiden mukaisesti.

M Oy:n oman Turvallisuusohjeen 2016 kohdassa 5.2. on edellytykset tulitöille. Ohjeen mukaan tulitöiden suorittamiseen tarvitaan aina tulityölupa, jonka järjestää valvoja tai M Oy:n henkilöstöön kuuluva. Kaikissa tulitöissä on noudatettava erityistä varovaisuutta.

Suoritetulla katselmuksella on keskeinen merkitys arvioitaessa M Oy:n omaa myötävaikutusta. Vahinkoa ei olisi todennäköisesti syntynyt, mikäli tilaajan kiinteistö- ja työsuojelupäällikkö TN ja M Oy:n palkkaama valvoja TY olisivat toimineet huolellisesti ja edellyttäneet tulityölupaa. Heidän huolimattomuutensa on vaikuttanut merkittävästi vahingon syntymiseen. Näin ollen vastuu palovahingon syntymisestä on M Oy:llä itsellään, mikäli katsotaan, että timanttiporaustyö olisi pitänyt etukäteen katsoa tulityöksi.

M Oy on vähintäänkin myötävaikuttanut vahingon syntyyn. Näin ollen korvausvastuuta tulee joka tapauksessa sovitella vahingonkärsijän myötävaikuttavan tuottamuksen perusteella.

M Oy on myöntänyt tulityöluvat jätteenkäsittelylaitokseen. M Oy on esimerkiksi edellyttänyt kompostointilaitoksen ullakolla 1 - 2 päivää aiemmin tehdyltä putkiurakoinnilta tulityölupaa.

Timanttiporausta edeltäneitä tuulikaapin läpivientejä oli käsitelty työmaakokouksessa tulipaloa edeltäneellä viikolla. Kokouksessa ja katselmuksessa ovat olleet paikalla M Oy:n kiinteistöpäällikkö, M Oy:n rakennushankkeen valvoja sekä työnjohtajat. Jos kohde tunnistetaan korkeariskiseksi (esimerkiksi kohteessa on helposti syttyvää pölyä), tulee työn tilaajan saattaa toimintaympäristöön liittyvät riskit urakoitsijan tietoon.

M Oy on tuntenut kompostointilaitoksen tilat ja prosessit. M Oy ei ole katselmuksessa edellyttänyt tulityölupaa eikä asettanut muita ehtoja. M Oy:n oma menettely katselmuksessa on syy-yhteydessä väitettyyn timanttiporauksen aiheuttamaan vahinkoon.

M Oy:llä on velvoite tuntea M Oy:n turvallisuusohje ja perehdyttää urakoitsijoiden edustajat siihen.

Vahinko on myös ennakoimattoman suuri, koska kompostointilaitoksen palo-osastointi on pettänyt. Kompostointilaitoksen päädyssä olevan palo-oven olisi pitänyt sulkeutua palossa automaattisesti, mutta näin ei ole tapahtunut.

M Oy on kiinteistönomistajana laiminlyönyt palonsuojelutoimia, mikä on nopeuttanut palon etenemistä ja suurentanut omaisuusvahinkoja ja kustannuksia.

Korvauksen määrä

IV:n vaatiman korvauksen määrä on yksilöimätön. IV:n maksama vakuutuskorvaus on määräytynyt sen M Oy:lle myöntämän vakuutuksen ehtojen mukaan. PT:n vastuu taas määräytyy vahingonkorvauslain ja PT:n myöntämän vastuuvakuutuksen ehtojen mukaan. Näin ollen vastuuvakuutuksen perusteella mahdollisesti korvattavan vahingon määrä ei ole sama kuin omaisuusvakuutuksen perusteella korvattu määrä.

Vahinko on myös ollut ennakoimattoman suuri, koska kompostointilaitoksesta on puuttunut palomuuri. Näin ollen B Oy:n ei voida katsoa olevan vastuussa koko vahingon määrästä.

Joka tapauksessa PT:n vastuu rajoittuu enintään vastuuvakuutuksen vakuutusmäärään, joka on miljoona euroa.

- -

PT on myöntänyt IV:n vahingonkärsijälle M Oy:lle korvaaman omaisuusvahingon olevan jälleenhankinta-arvon mukaan määrältään vähintään 1.000.000 euroa.

- -

Korvausvastuun jakautuminen

Mikäli käräjäoikeus velvoittaisi PT:n vastaamaan joiltain osin lV:n vaatimuksista, on korvausvastuun jakautumisessa huomioitava vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukainen vahingonkärsineen myötävaikutus ja korvausvastuun sovittelu sekä 3 §:n mukainen eri vastaajien kesken jaettava korvausmäärä.

TODISTELU

- -

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Ratkaistavat kysymykset

Käräjäoikeus ratkaisee ensin kysymyksen tulipalon syttymispaikasta ja -syystä. Seuraavaksi ratkaistaan kysymykset LL:n, OF:n ja B Oy:n huolimattomuudesta, väitetyn huolimattomuuden syy-yhteydestä vahinkoon sekä M Oy:n myötävaikutuksesta. Sen jälkeen ratkaistaan kysymys OF:n ja LL:n asemasta eli ovatko he vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuja työntekijään rinnastuvia yrittäjiä.

- -

Käräjäoikeuden pääkäsittelyssä esitettyä todistelua selostetaan tuomiossa ainoastaan siltä osin kuin sillä katsotaan olevan merkitystä asian ratkaisemiselle.

Sovellettavista säännöksistä ja todistustaakasta

Kummankin vastaajan mahdollinen vastuu vahingosta perustuu niiden myöntämiin vastuuvakuutuksiin. LT:n Toiminimi LL:lle myöntämän vastuuvakuutuksen ehtojen (LT2, Toiminnan vastuuvakuutus VA1) mukaan vastuuvakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, kun vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta. Vastaavan sisältöinen ehto sisältyy myös LT:n Toiminimi RF:lle myöntämään vastuuvakuutukseen (LT2, Yritystoiminnan vakuutus 906, s. 34). Sekä LT:n että PT:n myöntämiin vastuuvakuutuksiin sisältyy rajoitusehto, jonka mukaan vakuutus ei korvaa vahinkoa siltä osin kuin korvausvastuu perustuu sopimukseen, takuuseen tai muuhun sitoumukseen, ellei tällaista korvausvastuuta olisi ilman sitoumusta (LT2, PT3).

IV on katsonut, että B Oy:n vastuu M Oy:lle on sopimusvastuuta, jolloin lV:n tulee näyttää, että palo on saanut alkunsa timanttiporauksesta, mutta PT:n tulee osoittaa, ettei se ole aiheutunut B Oy:n tuottamuksesta. Samoin IV on katsonut, että OF on antanut M Oy:lle suostumuksen toimia kohteen vastaavana työnjohtajana, jolloin kyse on myös hänen osaltaan sillä tavalla sopimusvastuusta, että LT:n tulee osoittaa, ettei vahinko ole aiheutunut OF:n tuottamuksesta.

OF on tehnyt sopimuksen vastaavan työnjohtajan tehtävistä B Oy:n kanssa (K1/LT3/PT4, s. 133). Sopimuksen osapuolia ovat vain B Oy ja Toiminimi RF, ei M Oy. Yhtenä sopimuksen mukaisena tehtävänä on ollut vastaavan työnjohtajan hyväksyttäminen Jyväskylän kaupungin rakennusvalvonnassa. Rakentamisen vastuuhenkilöiden hakemuksen (K20) mukaan rakennuspaikan haltija on ollut M Oy, mutta hakemuksessa ei ole M Oy:n allekirjoitusta tai hyväksyntää. KVR-urakkasopimuksen (K10/PT11) mukaan rakennusluvan hankkiminen samoin kuin maankäyttö- ja rakennuslain mukaisten tehtävien hoitaminen sekä yhteydenpito rakennusvalvontaan ja muihin viranomaisiin ovat kuuluneet B Oy:lle. B Oy taas on siirtänyt nämä tehtävänsä sopimuksella OF:n hoidettaviksi. Käräjäoikeus katsoo, että hakiessaan vastaavan työnjohtajan hyväksyntää Jyväskylän kaupungin rakennusvalvonnasta OF on täyttänyt vain sopimuksen mukaista velvoitettaan eikä se, että hakemukseen on kirjattu M Oy rakennuspaikan haltijaksi, osoita, että OF olisi ollut sopimussuhteessa M Oy:öön. Lisäksi OF on kertonut, että ainoa sopimus, joka hänellä oli biokaasulaitoksen rakennushankkeeseen liittyen ollut, oli ollut B Oy:n kanssa. Näyttämättä on siten jäänyt, että OF:llä olisi ollut sopimussuhdetta mihinkään muuhun tahoon kuin B Oy:hyn.

Vastuuvakuutusten rajoitusehtojen perusteella vastaajat eivät ole vastuussa vakuutuksenottajien sopimukseen perustuvasta vastuusta, vaan vastaajat vastaavat vahingosta ainoastaan sopimuksen ulkoisen vahingonkorvausvastuun eli rikkomusvastuun perusteella. Tästä seuraa se, että vastaajien korvausvastuuseen sovelletaan vahingonkorvauslakia. Rikkomusvastuun alalla vahingonkorvauslaki on toiselle tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheutettua vahinkoa koskeva yleislaki. Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan se, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä samassa laissa säädetään, muuta johdu. Vahingonkorvauslain mukainen korvausvastuu edellyttää paitsi tuottamusta, myös syy-yhteyttä aiheutuneen vahingon sekä vakuutuksenottajan teon, toiminnan tai laiminlyönnin välillä.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan riita-asiassa asianosaisen on näytettävä ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa tai vastustamisensa perustuu. Saman pykälän 2 momentin mukaan seikan asettaminen tuomion perustaksi edellyttää, että asianosainen on esittänyt siitä uskottavan näytön. Sopimuksen ulkoisessa vastuussa todistustaakka on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 1 momentin mukainen.

Koska vastaajien vastuu on ainoastaan sopimuksen ulkoista vahingonkorvausvastuuta, on myös todistustaakka sen mukainen eli IV:n on näytettävä kaikki kanteensa perusteet. lV:n on siis näytettävä, että palo on saanut alkunsa timanttiporauksesta ja lisäksi IV:n on näytettävä B Oy:n, OF:n ja LL:n huolimattomuus sekä syy-yhteys aiheutuneen vahingon ja teon, toiminnan tai laiminlyönnin välillä.

Yleisesti esitetyn todistelun merkityksestä ja painoarvosta

Kuultujen todistajien kertomuksista ei ole tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella kertomusten yleistä luotettavuutta ja totuudenmukaisuutta olisi syytä epäillä.

LL:n ja OF:n kertomusten merkitystä arvioitaessa on otettava huomioon, että tuottamuksen osalta kysymys on heidän menettelynsä arvioimisesta, mikä jossain määrin vähentää kertomusten painoarvoa. Toisaalta LL:n tai OF:n kertomuksista ei ole tullut esille seikkoja, jotka osoittaisivat kertomukset edes joiltain osin paikkaansa pitämättömiksi.

Timanttiporauksen käytännön toteuttamisen osalta merkityksellisimpinä on pidettävä HL:n, EL:n ja LL:n kertomuksia, koska he ovat timanttiporauksen ammattilaisia, he ovat tehneet timanttiporausta paljon ja tekevät sitä edelleen työkseen. Vaikka HF on Amiedun edustajana ollut laatimassa Amiedun asiantuntijalausuntoa, ei HF:ää voida kertomansa perusteella pitää timanttiporauksen asiantuntijana. Sekä TP että TR ovat todenneet, että poranteriin jääneistä jäljistä tehtävien päätelmien osalta selkeästi luotettavin taho on terien maahantuojan edustaja eli esitutkinnassa kuultu SL.

Tulipalon syyn selvittämisen osalta on huomioitava, että JE, TP ja JK ovat olleet paikalla pian tapahtuman jälkeen ja tutkineet muun muassa palon jälkiä tuoreeltaan, ennen kuin palopaikkaa on raivattu. Tämä lisää heidän kertomustensa merkitystä ja painoarvoa selvästi. Huomioon on kuitenkin otettava myös, että JE on IV:n työntekijä ja TP on selvittänyt palon syytä IV:n toimeksiannosta, millä saattaa olla vaikutusta heidän näkemyksiinsä. Toisaalta vastaavasti TR ja AN ovat selvittäneet palon syytä PT:n toimeksiannosta, mikä saattaa osaltaan vaikuttaa heidän näkemyksiinsä. JK on tutkinut palon syytä Keski-Suomen pelastuslaitoksen edustajana ja ennaltaehkäisyn näkökulmasta. JK:lla ei ole ollut merkityksellisiä sidonnaisuuksia mihinkään tahoon, vaan hän on toiminut viranomaisen edustajana.

Käräjäoikeuden käsityksen mukaan perusteellisin ja kattavin koulutus sekä näin ollen myös osaaminen palonsyyntutkintaan on TP:llä ja TR:llä. Molemmat ovat tehneet palonsyyntutkintaa pitkään ja olleet mukana monenlaisten palojen tutkinnassa. TR:llä on myös laaja rakennustekninen osaaminen. Käräjäoikeuden havaintojen mukaan erityisesti JE, AN ja TR ovat jopa poikkeuksellisen voimakkaasti kritisoineet toistensa ja myös muiden tahojen tekemiä selvityksiä. Toisaalta JE on tuonut esille, että TR on uskottava toimija ja hyvä asiantuntija, jonka näkemykset oli haluttu ottaa tosissaan. Samoin TP on tuonut esille, että TR:n raportti on hyvin tehty.

JE ja TP ovat käyttäneet tutkimuksissaan tieteellistä menetelmää, joka perustuu syttymiskohdan selvittämiseen ja siitä muodostettaviin hypoteeseihin. TR on kritisoinut menetelmää siitä, että liian aikainen syttymisalueen määrittely voi johtaa virheelliseen lopputulokseen. Samoin TKL on arvostellut menetelmää siitä, että menetelmä, jossa ihminen valitsee hypoteesin, voi helposti johtaa tehdyn valinnan perusteluun. TKL:n mukaan poissulkeva menetelmä on vähän objektiivisempi kuin JE:n ja TP:n käyttämä amerikkalainen menetelmä. Toisaalta JK, joka on käyttänyt poissulkevaa tutkintamenetelmää, on päätynyt samaan lopputulokseen kuin TP ja JE. Käräjäoikeus katsoo, että käytettyjen tutkintamenetelmien perusteella ei voida tehdä päätelmiä siitä, että TP:n tai TR:n tutkimus johtopäätöksineen olisi toista luotettavampi.

Saadun selvityksen perusteella merkityksellisimpänä todisteluna on palon syyn selvittämisen osalta pidettävä TP:n ja TR:n kertomuksia sekä heidän laatimiaan raportteja.

Sähköpalon mahdollisuuden osalta käräjäoikeus pitää VL:n kertomaa ja raporttia merkityksellisempänä kuin AN:n kertomaa ja tämän raporttia, koska VL:llä on laaja sähkötekniikan alan koulutus, hän on valtuutettu tarkastaja ja keskittynyt nimenomaan sähköpalojen tutkimiseen. AN on myös tutkinut paljon sähköpaloja, mutta hänellä ei ole tutkintoa sähkötekniikan alalta.

Automaatiodatan tulkinnan ja datasta tehtävien päätelmien osalta merkityksellisimpänä on pidettävä TM:n kertomaa, sillä hän on ollut mukana M Oy:n kompostointilaitoksen toiminnassa rakennusvaiheesta saakka ja toiminut prosessiohjauksen pääsuunnittelijana. TM on kertonut tehneensä suurimman osan logiikkaohjelmista itse ja valvomon ohjelmat on tehty hänen ohjeidensa mukaan. Selvää on, että TM tuntee laitoksen automaation ja sen toiminnan paremmin kuin kukaan muu. TM ei ole myöskään toimeksianto- tai työsuhteessa M Oy:hyn, vaan on toiminut automaatiourakoitsijana, joten hänellä ei ole merkityksellisiä sidonnaisuuksia mihinkään asiaan liittyvään tahoon.

Muilta osin käräjäoikeus lausuu esitetystä todistelusta ja sen merkityksestä jäljempänä kunkin ratkaistavan kysymyksen kohdalla erikseen.

Palon syttymispaikka ja -syy

Syttymispaikkaa koskevan todistelun keskeinen sisältö

Todistajista TP, JE ja JK ovat päätyneet siihen, että palo on syttynyt kompostointilaitoksen oikeanpuoleisen tuulikaapin etunurkasta eli paikasta, jossa LL oli samana päivänä ennen tulipaloa suorittanut timanttiporausta. Todistaja TR on pitänyt todennäköisenä syttymispaikkana etutilan vinokattoista aluetta. Asiassa on siten arvioitava, onko palo syttynyt kompostointilaitoksen tuulikaapista vai etutilasta.

Todistaja JE on kertonut, että he olivat TP:n kanssa tehneet paikkatutkintaa, joka oli alkanut palaverilla M Oy:n edustajien kanssa. Tutkinnassa oli kerätty dokumentteja ja tietoa, kartoitettu taustoja sekä kävelty ympäri aluetta ja dokumentoitu ja valokuvattu paikkoja. Vaihtoehtoisia syttymiskohtia oli käyty läpi, mutta esille oli tullut vahvoja seikkoja sen puolesta, että palo oli syttynyt tuulikaapista. Näitä seikkoja olivat olleet ajallinen yhteys timanttiporaukseen, joka oli sopinut seinän sisällä tapahtuneeseen syttymiseen, oikeanpuoleisen seinän tuhoutuminen, savu- ja liekkihavainnot valvontakameran nauhalla sekä silminnäkijähavainnot savusta ja liekeistä tuulikaapin nurkassa. Lisäksi sisäpuolen koolausten tuhoutuminen ja palokuvio olivat tukeneet sitä, että syttymispaikka oli ollut timanttiporauspaikassa. Porausreikien ympärillä oli tehty paljon tutkintatyötä eikä mitään ristiriitaa syttymispaikan suhteen ollut ilmennyt.

Todistaja JK on kertonut, että hän oli tullut paikalle paloa seuranneena aamuna samaan aikaan poliisin kanssa. Paikalla oli kuultu silminnäkijää ja hälytyksen tekijää sekä B Oy:n ja M Oy:n henkilökuntaa. Lisäksi oli katsottu kuvia ja videoita. JK oli kiertänyt koko kompleksin useaan kertaan, ottanut kuvia ja tutkinut sähkö- ja ilmastointilaitteita. Syttymisaluetta oli ryhdytty kartoittamaan ja sulkemaan pois muita alueita. Valvontakameran kuvien, ilmoittajan kuvien, ilmoittajan ja silminnäkijän havaintojen, palojälkien sekä timanttiporauksen ja palohavaintojen välillä olleen aikayhteyden perusteella oli tullut vahvoja viitteitä siitä, että palo oli lähtenyt tuulikaapin oikeanpuoleisen laidan kulmasta eli paikasta, missä oli tehty timanttiporausta. Tuulikaapista oli löytynyt syttymispaikan merkkejä, palon aiheuttamat vauriot olivat olleet suuret ja havaittavissa oli ollut V-kuviota sekä betonissa nokijälkiä.

Todistaja AN on pitänyt mahdollisena, että palo on syttynyt jossain vasemmalla, mistä oli tullut voimakkaasti savua (K8, kuva 3) tai että se on syttynyt tuulikaapin loisteputkista. AN on katsonut, että palo ei ole voinut syttyä tuulikaapin alaosasta.

Todistaja TM on kertonut, että jos palo olisi lähtenyt etutilasta, olisi etutilassa olevan mittauspisteen TE3.3 täytynyt reagoida huomattavasti aiemmin. Kaikkien etutilan mittauspisteiden olisi pitänyt reagoida huomattavasti aiemmin, jos palo olisi lähtenyt etutilasta. Etutilan katonrajassa ei ole voinut olla savupatjaa, koska silloin happimittaus olisi "tiltannut". TM:n mukaan missä tahansa vinokaton alueella syttynyt palo olisi näkynyt prosessidatassa. Mikään prosessidatassa ei tue sitä, että palo olisi syttynyt etutilasta, vaan päinvastoin prosessidata tukee sitä, että palo on lähtenyt tuulikaapista ja edennyt sieltä etutilaan päin. TM:n mukaan tämä sopii kamerasta näkyvään aikaan ja siihen, mistä savua milloinkin on tullut. Aika ja kuvat sopivat täysin yhteen prosessidatan kanssa. Koska tunneleiden tuloilma otetaan etutilasta, olisi jokaikisen tunnelin tuloilman lämpötilan pitänyt nousta, jos palo olisi alkanut etutilasta. Lämpö nousee ylöspäin ja mittauspisteet ovat katossa. TM:n mukaan ei ole olemassa mitään mahdollisuutta, ettei etutilasta lähtenyt palo olisi näkynyt tunneleiden tuloilman lämpötilassa. Nyt palo on kuitenkin näkynyt prosessidatassa vasta kello 16.18, kun etutilan ja tuulikaapin välinen ovi on palanut. Myös silminnäkijä P:n havainto ikkunoiden rikkoutumisesta on täysin linjassa prosessidatan kanssa. Jos palo olisi ollut etutilassa, olisivat myös alumiiniset kaapelihyllyt tuhoutuneet, mutta näin ei ollut käynyt. Samoin sekoitinyksikkö oli ollut korjattavissa, ja tunneleiden oviin oli tarvinnut uusia vain päällilevyt, koska rungot olivat olleet kunnossa. TM:n mukaan automaatiodatasta pystyy osoittamaan, että tulisuihku on tullut tuulikaapin suunnalta ja pyyhkäissyt etutilan läpi tunnelista sisään. Johtopäätös tapahtumista on selkeä eikä sille ole vaihtoehtoja.

Todistaja MR on kertonut näkemyksenään, että palo oli levinnyt tuulikaapista kattorakenteisiin.

Todistaja TP on kertonut, että palopaikalla oli selvitetty lähtötietoja ja havaintoja, käyty läpi valvontakameran tallenne, kierretty kohde ja pyritty rajaamaan palanut alue sekä esitietojen perusteella tarkemmin tutkittava alue. Paikalla ollut silminnäkijä HP oli haastateltu, porauspaikkaa oli dokumentoitu ja vaurioita tutkittu. Oikeanpuoleinen tuulikaappi oli ollut pahemmin palanut kuin vasemmanpuoleinen ja samoin tuulikaapin oikea puoli oli ollut alaosastaan pahemmin vaurioitunut kuin vasen. Vauriot olivat ohjanneet mielenkiintoa oikealle. TP on todennut, että palo oli syttynyt tuulikaapin oikeasta reunasta timanttiporauskohdasta. Muita vaihtoehtoisia aineistoon sopivia selityksiä ei ollut löytynyt.

Todistaja TR on kertonut, että hän oli tehnyt arvionsa todennäköisestä syttymisalueesta videoita ja kuvia analysoimalla. Automaatiodatasta oli voinut päätellä vain sen, että palo ei ollut syttynyt tunnelissa. TR on todennut, että palo oli ollut rajuin kohdalla, jossa sekoitin ja vastaanottosiilot sijaitsevat. Vinokattorakenne, joka on paloluokiteltu ja kestää standardipaloa 30 minuuttia, oli palanut puhki. TR:n mukaan etutilan ikkunat olivat särkyneet, kun hätäpuhelun soittaja oli havahtunut paloon. Siinä vaiheessa, kun todistaja HP oli havainnut rätinän ja liekit, olivat ikkunat jo särkyneet. Nämä havainnot sopivat TR:n mukaan huonosti siihen, että syttymispaikka olisi ollut tuulikaapissa. Jos palo olisi lähtenyt porausnurkasta, olisi epäloogista, että nosto-oven muoviset ikkunat olisivat särkyneet myöhemmin kuin etutilan kolme lasi-ikkunaa. TR on todennut pitävänsä todennäköisenä, että palo oli syttynyt sekoittimen alueella. Etutilan vinokattorakenne, joka on suunniteltu kestämään 30 minuutin palo, oli pettänyt selvästi tätä nopeammin. Palon etenemissuunta oli ollut hallista eli etutilasta kohti ovia. Palojäljet puhuvat sen puolesta, että syttymispaikka oli ollut sekoittimen alueella rakennuksen vinokattoisella osuudella.

Johtopäätökset syttymispaikasta

Todistajat JK, TP ja JE ovat varsin pian palon jälkeen kiertäneet ja tutkineet palopaikkaa perusteellisesti. Saamansa taustatiedon, valvontakameran ja silminnäkijöiden kuvien, silminnäkijähavaintojen sekä palojälkien perusteella kaikki ovat päätyneet siihen, että palo on saanut alkunsa oikeanpuoleisesta tuulikaapista.

Todistaja HP oli kertomansa mukaan nähnyt ensimmäiset liekit tuulikaapin oikeanpuoleisen oven alareunassa, mikä ei valvontakameran tallenteen perusteella voi pitää paikkaansa, sillä ensimmäiset liekit ovat tulleet näkyviin oikeanpuoleisen oven yläreunasta. Joka tapauksessa ensimmäinen havainto liekeistä on tuulikaapin oikeanpuoleisen oven luota, mikä tukee JK:n, TP:n ja JE:n havaintoja palon syttymispaikasta.

TR on perustanut näkemyksensä siihen, että palovauriot ovat olleet pahimmat vinokattorakenteen kohdalla, että savua on ensin tullut tuulikaapin takaosasta ja että tuossa vaiheessa oven ikkunoista ei näy liekkien kajoa paikasta, jossa timanttiporaus on tapahtunut (PT17, s. 18). TP on kuitenkin todennut, että rakennuksen leikkauskuvassa (K28, leikkaus A - A) näkyy linja E, jonka alapuolella on betonirakenne, jota ei ole merkitty TR:n piirtämään kuvaan. Tämä betonirakenne selittää TP:n mukaan sen, miksi ensimmäinen savuhavainto on tuulikaapin peräosasta. Savu on jäänyt katon rajaan eikä se ole betoniseinän vuoksi päässyt leviämään vapaasti hallin suuntaan. Kun tilaan on kertynyt savua, se on noussut ylös katolta videokuvasta havaitusta kohdasta. Lisäksi TP on todennut, että kello 16.30 otetusta kuvasta (PT17, s. 24) ei voi päätellä, että katolla olevan palon alapuolella olisi ollut niin voimakas palo, että se olisi polttanut palo-osastoivan vinokattorakenteen puhki. TP:n mukaan leikkauskuvassa näkyvän linjan E alapuolella on räystäs, jonka kautta palo on päässyt kiertämään palo-osastoivan vinokattorakenteen. Videokuvasta näkyy, että palo on siirtynyt räystäälle ja kiertänyt palo-osastoivan rakenteen eli välipohja ei ole palanut puhki, vaan palo on kiertänyt sen ja lähtenyt etenemään välipohjassa. TP:n raportin (K8) valokuvan 6 perusteella voidaan päätellä, että palovauriot ovat olleet suuret vinokattorakenteen kohdalla ja että vinokattorakenne on romahtanut. Ottaen huomioon edellä selostettu TP:n näkemys ei kuitenkaan voida pitää palovaurioiden perusteella selvitettynä, että palo olisi saanut alkunsa etutilan vinokattorakenteen kohdalta. Myöskään savuhavainnot eivät TP:n kertoma huomioiden riitä osoittamaan tätä.

Etutilassa oleva biojäte on juuri laitokseen tuotua eli todistaja MR:n mukaan se on hyvin märkää, 80 - 90 prosenttia jätteestä on vettä. Samoin laitokseen tuotava liete on hyvin kosteaa. Jätteen märkyyden vuoksi MR on pitänyt sen syttymistä epätodennäköisenä. MR:n mukaan mikäli jossain laitoksen sisällä syttyisi tulipalo, olisi todennäköisempi paikka kypsytyshalli, jossa tavara on kuivempaa. MR:n kertomaa tukee valokuva K26, jossa on nähtävissä palamatonta jätettä jätteen purkupaikalla. Käräjäoikeus katsoo MR:n kertoman perusteella poissuljetuksi, että kompostointilaitokseen juuri tuotu biojäte tai liete olisi voinut syttyä itsestään.

MR on lisäksi kertonut, että jätteeseen sekoitettava tukiaine, käytännössä puuhake tai turve, säilytetään kompostointilaitoksen ulkopuolella ja sitä tuodaan pyöräkuormaajan kauhalla sisälle vain tarvittava määrä. MR:n mukaan tukiaineena eniten käytetty rakennuspuuhake ei lämpene kasassa itsestään. Sen sijaan risuhakkeessa voi olla seassa lehtiainesta ja biomateriaalia, mistä syystä se voi lähteä kasassa lämpenemään. Jos tukiaineen havaitaan kytevän, ei sitä viedä laitokseen sisälle. MR:n kertoman perusteella on epätodennäköistä, että palo olisi voinut saada alkunsa tukiaineen itsesyttymisestä, vaikka TR onkin pitänyt tukiaineen kytöpaloa mahdollisena.

Todistaja JK on kertonut, että sekoitinlaitteistoa oli tutkittu ja kuvattu, mutta sen vauriot olivat olleet hyvin pienet. Lisäksi laitteessa oli ollut palamatonta massaa, mikä oli osoittanut, että palo ei ollut voinut alkaa laitteen sisältä. Samoin todistaja TM on kertonut, että sekoittimelle oli tehty tarkastus ja se olisi ollut korjattavissa. Myös todistaja TK on kertonut, että sekoituslaite olisi ollut kunnostettavissa, mutta laitteen ikä huomioiden oli katsottu järkevämmäksi hankkia uusi tilalle. JK:n, TM:n ja TK:n kertomat tukevat sitä, että sekoitin ei ole voinut olla palon aiheuttaja ja että syttymispaikka ei ole ollut sekoittimen luona.

Todistaja MR on kertonut, että hänen työskentelyaikanaan eli vuodesta 2009 alkaen jätekeskuksessa ei ole havaittu tupakointia sisällä. Työskentelytilassa on raskas ilma ja siellä on käytettävä moottoroitua hengityssuojainta, joten on epätodennäköistä, että kukaan haluaisi tupakoida siellä.

MR:n mukaan etutila on alipaineinen, mikä tukee sitä, että palo ei ole voinut levitä etutilasta tuulikaappiin päin.

Edellä selostettu todistelu osoittaa, että etutilassa olleet mahdolliset palon syttymislähteet (jätteen tai tukiaineen itsesyttyminen, sekoittimen syttyminen ja tupakointi) on suljettu pois. Etutilassa ei siten ole näytetty olleen sellaisia syttymislähteitä, joista palo olisi voinut saada alkunsa.

Keskeinen seikka, joka sulkee pois etutilan palon syttymispaikkana, on todistaja TM:n kertoma automaatiodatasta. Mittauspisteet TE3.3 ja 3.4 sijaitsevat etutilassa ja TM:n mukaan ne olisivat reagoineet huomattavasti nopeammin, jos palo olisi lähtenyt etutilasta. Koska tuloilma tunneleihin otetaan etutilasta, olisi etutilan lämpötilan nousu näkynyt heti tunneleiden lämpötilamittauksissa. TM:n mukaan automaatiodatasta on voinut varmuudella päätellä, että palo ei ole saanut alkuaan etutilasta, vaan tuulikaapista. Edellä todetuin tavoin TM on varmuudella paras henkilö analysoimaan automaatiodataa, joten hänen lausumaansa siitä, että palo ei ole voinut syttyä etutilasta, on pidettävä erittäin luotettavana.

Edellä lausutun perusteella käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että palo ei ole voinut syttyä kompostointilaitoksen etutilasta, vaan se on syttynyt oikeanpuoleisen tuulikaapin etukulmasta alueelta, jossa LL on suorittanut timanttiporausta.

Syttymissyytä koskeva keskeinen todistelu

Todistaja JE on kertonut, että toisesta vastaavasta tuulikaapista oli pystytty varmistamaan, ettei tuulikaapin nurkassa ollut ollut sähkölaitteita tai muuta, mikä olisi voinut aiheuttaa palon. Jos nurkassa olisi mennyt sähköjohtoja, olisi niistä jäänyt jäljelle kuparia, mutta sellaista ei ollut palopaikalta löytynyt. Kaiken saadun selvityksen perusteella todennäköisyys sille, että palo oli alkanut timanttiporauksesta, oli ollut korkea. TP:n raportin (K8) kuvissa 20 ja 22 on JE:n mukaan nähtävissä syy palon syttymiselle eli poran terä on osunut harjateräkseen sekä pysty- että vaakasuunnassa. Lisäksi kuvan 35 perusteella voidaan todeta, että pora on ainakin reiässä 4 viistänyt puuhun. Kuuma terä tai kipinä on sytyttänyt pölyn ja seinärakenteessa on syntynyt hormi-ilmiö, joka on ylläpitänyt paloa. Palo on saanut happea, koska LL oli jättänyt irrottamansa vesivanerin pois seinästä. Palo oli kehittynyt seinärakenteen sisällä pitkälle kenenkään huomaamatta. JE:n mukaan poliisin rekonstruktiossa todettu lämpötila on suuntaa-antava muun muassa siitä syystä, että mittalaitteet olivat olleet vaatimattomat. JE on todennut, että loisteputkivalaisin voi sytyttää palon esim. toimistorakennuksessa, mutta tällaisessa betonilattiaisessa tilassa se ei riitä sytyttämään rakennetta. JE on todennut, että muut mahdolliset palon syyt oli rajattu pois paikalla tehdyllä tutkinnalla. Ainoa, millä voi jossitella, on yksittäisen loisteputkivalaisimen vikaantuminen, mutta se ei aiheuttaisi jälkiä timanttiporauskohtaan.

Todistaja JK on kertonut, että aika timanttiporauksen ja palon havaitsemisen välillä oli ollut alle tunnin mittainen. Muun ohella aikayhteys oli antanut vahvan viitteen palon syttymissyystä. JK oli ollut mukana rekonstruktiossa, jossa riittämättömällä vesivirtauksella ja poran osuessa puuhun lämpötila oli noussut yli 200 asteeseen. Rekonstruktiossa oli saatu aikaan lämpötila, jossa hienojakoinen pöly voi syttyä. Terän lämpötila voi sytyttää palon, mutta porauksesta voi tulla myös kipinöitä terän osuessa metalliin tai terä voi puuhun osuessaan synnyttää hiiltymän, joka sytyttää palon. JK:n mukaan pöly on ensin palanut hehkumalla ja saatuaan lisää happea muodostunut liekkipaloksi. JK on todennut, että hänen tiedossaan ei ole, että palolle olisi löytynyt muita kuin pelastuslaitoksen toteama syttymissyy eli timanttiporauksen aiheuttama kipinä tai terän lämpö, joka on sytyttänyt pölyn hehkumaan rakenteen sisällä. Syttymissyystä ei ollut jäänyt epävarmuutta. Paikkatutkinnan, kuulemisten, asiakirjojen, videokuvien ja ajallisen yhteyden perusteella ei ollut tullut esille mitään muuta, mikä olisi selittänyt syttymisen.

Todistaja VL on kertonut, että hänelle oli kerrottu pohjatietona, että palon syttymispaikka on nurkassa, josta oli porattu timanttiporalla reiät läpi. VL:ää oli pyydetty lausumaan, onko kyseisellä alueella sellaisia sähkölaitteita, joista palo olisi voinut syttyä. VL:n mukaan tällä alueella ei ollut sähkökuvien eikä valokuvien perusteella ollut sellaisia sähkölaitteita tai -kaapeleita, mistä palo olisi voinut syttyä. Lausunto oli perustunut sähkökuviin, alueen sähköurakoitsijan haastatteluun sekä TP:n palonsyyntutkintaan. VL:n mukaan syttymiskohdan yläpuolella oli ollut valaisinkisko, syttymisaukon toisella puolella olivat olleet ovikoneistojen sähköohjauskeskukset, maassa oven edessä oli ollut nosto-oven induktiosilmukka ja lähettyvillä olivat olleet ovipielen lämmitykset, mutta mikään näistä ei ollut osunut oletetulle syttymisalueelle eivätkä näiden kaapelit olleet kulkeneet oletetun syttymisalueen poikki. Jos palo on syttynyt tuulikaapin nurkasta, se ei ole voinut VL:n mukaan aiheutua näistä laitteista eli palo ei ole syttynyt sähköistä. Jos palo olisi syttynyt ylempänä, ei tuli olisi hypännyt tälle syttymisalueelle.

Todistaja AN on kertonut, että väitetyssä syttymistilassa oli ollut havaittavissa ainakin kahdeksan kappaletta loisteputkivalaisimia, joista ei ole mainittu mitään VL:n raportissa. Kukaan ei ole katsonut loisteputkilamppujen kuntoa tai tutkinut, mitä ylhäällä on tapahtunut. AN on todennut, että TP:n raportin (K8) kuvissa 13, 18 ja 21 on nähtävissä porausreikien ympärillä betonilietettä, mikä osoittaa, että poratessa on käytetty vettä. AN on todennut, että ovipielen lämmitystä varten on ollut paljon johtoja, joista jyrsijät tykkäävät. Palo voi saada alkunsa jyrsijän jyrsimistä johdoista. AN:n mukaan myös nosto-oven moottori voi jumiutua ja sytyttää palon. AN on kertonut olevansa asiakirjojen ja oman ammattiosaamisensa perusteella aivan varma, ettei palo ole alkanut timanttiporauksesta.

Todistaja TK on kertonut, että M Oy:n sähköverkkoa huolletaan ja pidetään kunnossa jatkuvan kunnossapidon periaatteiden mukaisesti. Laitteita tarkkaillaan koko ajan ja tarkastuksia järjestetään vuosittain. Käyttäjäpalautetta kuunnellaan ja vuosittain laitteistot kierretään lämpökameran kanssa. Havaitut puutteet ja vikapaikat dokumentoidaan. TK:n mukaan tuulikaappi oli tarkastettu säännöllisesti eikä toimintahäiriöitä tai vastaavia ollut havaittu. Lämpökamerakuvausten yhteydessä oli kuvattu myös valaisimet eikä ongelmia ollut havaittu. Käyttäjiltä ei ollut tullut tietoa vioista tuulikaapissa.

Todistaja TP on kertonut, että timanttiporan terä oli osunut eri tavoin teräkseen porauskohdasta riippuen, samoin eri rei'issä oli ollut eri määrä terästä. Reiät 4 - 6 olivat olleet nokisempia kuin muut. Nokijälkeä oli ollut vain porausalueella (K8, kuva 30). TP:n mukaan palaneiden puurakenteiden paikka oli paikallistettu yläpuolisten rakenteiden perusteella, jolloin oli voitu todeta, että reiät 3 ja 4 olivat viistäneet puuta (K8, kuva 35). TP on kertonut, että loisteputkivalaisimet olivat olleet sivussa paikannetusta syttymiskohdasta ja lisäksi betonilattialle putoava vähäinen määrä palavaa muovia ei ole omiaan levittämään paloa. Paikalla ei ollut ollut syttyvää palokuormaa, joka olisi levittänyt paloa. TP on todennut, että poliisin rekonstruktiossa mitatut lämpötilat olivat jääneet alle puun syttymislämpötilan. Trendiä katsottaessa oli kuitenkin havaittu, että käytettäessä vähemmän vettä lämpötila oli noussut. Kaikkia lämpötilaa nostavia olosuhteita ja kuuminta lämpötilaa ei ollut välttämättä tavoitettu. Lämpötilan mittaaminen on haastavaa ja yksittäinen kuuma piste voi jäädä tavoittamatta. TP:n mukaan syttymiskohdassa ei ollut ollut itsestään syttyvää materiaalia eikä itsesyttyvä palo laitoksessa leviäisi tähän kohtaan. TP:n mukaan syttymiskohdan kautta oli poissuljettu muut mahdolliset syttymissyyt kuin timanttiporaus eli palo oli syttynyt timanttiporauksen seurauksena. Muita vaihtoehtoisia aineistoon sopivia selityksiä ei ollut löytynyt.

Todistaja TKL on kertonut, että LT:n kysymyksenä oli ollut, missä määrin veden määrällä on vaikutusta timanttiporan terän lämpenemiseen. Asiasta oli tehty tutkimussuunnitelma, joka oli jossain määrin vastannut poliisin rekonstruktiota. Ilman vettä ei ollut porattu, mutta veden määrää oli vähennetty. Porauksessa oli käytetty vastaavaa kalustoa kuin todellisuudessa ja poraaja oli ollut vastaava kuin poliisin rekonstruktiossa. Jotta veden määrää oli pystytty kontrolloimaan, oli käytetty sähköistä pumppua. Tutkimuksessa käytetyssä betonissa oli ollut moninkertainen määrä rautaa normaalin verrattuna. Poraaja oli porannut reiät käyttäen ES Oy:n säätämiä vesimääriä ja ES Oy:n edustaja oli vastannut lämpötilojen mittauksesta. Maksimilämpötila käytettäessä vettä alle 20 prosenttia suositellusta oli ollut 50 astetta. TKL:n mukaan vesijäähdytetty terä ei voi lämmetä yli 100-asteiseksi eli jos vettä käytetään, ei voi syttyä paloa. Pienennettäessä vesimäärää alle 20 prosenttiin suositellusta oli vaikutus lämpötilaan ollut vain muutamia kymmeniä asteita, kun syttymislämpötila on yli 300 astetta. Rekonstruktiossa poliisi oli saavuttanut noin 80 asteen lämpötilan, mitä TKL on pitänyt mahdollisena aivan terän kärjessä puhkeamishetkellä. TKL on todennut, ettei hän näe merkitystä raudoitusten mittauksilla, koska timanttiporauksessa mennään aina myös teräksestä läpi, koska kaikki betoni on teräsbetonia. Aina betonia porattaessa porataan myös terästä. TKL:n mukaan TP:n raportin kuvassa 13 on havaittavissa veden valumajälkiä kaikissa rei'issä. Suurimmassa osassa reikiä valumia on myös sokkelin sisäpuolella, mikä osoittaa, että poran puhkaistessa sokkelin vettä on valunut myös sisäpuolelle. Tämä taas osoittaa, että poratessa on käytetty vettä. TKL on kiinnittänyt huomiota nokijälkiin, jotka ovat hänen mukaansa sopineet siihen, että reikien kautta palo on saanut happea. Nokijälki on havaittavissa vain sillä puolella reikää, missä on rako reiän ja siihen laitetun porauskappaleen välissä. TKL on todennut, että mikäli reikien 3 tai 4 kohdalla olisi ollut puukoolaus, ei reiästä tullut villapala olisi voinut olla pyöreä, vaan siitä olisi puuttunut koolauksen kokoinen ja muotoinen pala. TKL on todennut, että tutkinnassa ei ollut selvinnyt seikkoja, jotka tukisivat timanttiporausta palon syynä. Sen sijaan esille oli tullut paljon asioita, jotka eivät tue sitä. Jos poranterä olisi ollut kuuma villaan osuessaan, villa olisi mustunut kosketuskohdasta, mutta tällaista vauriota villapaloissa ei näy. Poran osumista puuhun ei ole todennettu eikä vesijäähdytetty timanttipora lämpene niin paljon, että se sytyttäisi palon. Todistaja TR on todennut, että JK:n kannanotto, jonka mukaan palo oli syttynyt timanttiporauksesta, on ehkä ohjannut tutkintaa voimakkaasti. TP:n raportin (K8) kuvista 13, 20 ja 21 TR on todennut, että villapalat vaikuttavat pyöreiltä, mikä viittaa siihen, että pora ei ole osunut runkotolppaan, vaan villatilaan. TR:n mukaan kuvassa 17 on nähtävissä roiskeita ja valumia reikien ympärillä, mikä osoittaa, että vettä on käytetty. Jos metallista poratessa irtoaa kappale, se joutuu etenemään "vesilillussa", joka jäähdyttää kuuman metallin nopeasti. Siksi vettä käyttäen tehtyä porausta ei ole määritetty tulityöksi. TR:n mukaan poliisin rekonstruktiossa oli lopetettu veden käyttö, kun pora oli osunut puuhun, mutta siitä huolimatta puu ei ollut kuumentunut lähellekään syttymislämpötilaa. Nopealla porauksella ei puuta saa syttymään, vaikka lämpötila olisi 300 astetta. Puuhun voi kyllä jäädä jälki, mutta se ei syty palamaan. Poliisin rekonstruktio sulkee kitkalämmön mahdollisuuden palon sytyttäjänä pois. TR:n mukaan tehdyillä tutkimuksilla on saatu timanttiporaukseen liittyvät vaihtoehdot hyvin suljettua pois.

Timanttiporan terien maahantuojan edustaja SL on esitutkinnassa (K1/LT3/PT4, s. 56 - 57) todennut, että poraputkissa ei ole ollut havaittavissa jälkiä kuumenemisesta.

Johtopäätökset palon syttymissyystä

Edellä todetuin tavoin palo on saanut alkunsa kompostointilaitoksen oikeanpuoleisen tuulikaapin etukulmasta alueelta, jossa LL on aiemmin samana päivänä suorittanut timanttiporausta. Palon syttymispaikka viittaa timanttiporaukseen syttymissyynä. Asiassa on kuitenkin arvioitava, onko timanttiporaus ylipäätään voinut sytyttää palon ja onko syttymisalueella olleet muut mahdolliset palon syyt suljettu pois sillä tavalla, että palon voidaan katsoa aiheutuneen timanttiporauksesta.

Ajallisesti timanttiporaus sopii palon syttymiseen erittäin hyvin. LL on lopettanut poraustyön noin kello 15 ja poistunut paikalta noin kello 15.20. Todistaja HP on havainnut palon noin kello 16.10 - 16.15 eli mikäli palo on jäänyt JE:n, JK:n ja TP:n kertomin tavoin kytemään seinärakenteeseen, on timanttiporauksen ja palon ajallinen yhteys ilmeinen.

Käräjäoikeuden käsityksen mukaan on selvää, että poliisin suorittamassa rekonstruktiossa ei ole voitu päästä toteutuneen porauksen kanssa identtisiin olosuhteisiin. Pora ei ole rekonstruktiossa osunut teräkseen ja puuhun täsmälleen samalla tavalla kuin LL:n suorittamassa porauksessa. Poliisin käyttämä lämpökamera ei ole välttämättä ollut kovin tarkka, joten on TP:n kertomin tavoin mahdollista, että korkeinta lämpötilaa ei ole rekonstruktiossa tavoitettu.

Poliisin suorittamasta rekonstruktiosta voidaan kuitenkin päätellä, että porattaessa timanttiporalla lämpötilan on mahdollista nousta niin korkeaksi, että palo syttyy. Rekonstruktio ei myöskään sulje pois kipinöinnin sytyttämän palon mahdollisuutta.

Todistaja OF on esitutkinnan pohjalta erikseen kysyttäessä tuonut esille, että hän oli kuullut kahdesta tapauksesta, joissa timanttiporauksesta oli syttynyt tulipalo. OF:n kertoma tukee sitä, että timanttiporaus on mahdollinen palon syy.

ES Oy:n tekemässä tutkimuksessa (LT8) on ollut tarkoituksena tutkia veden määrän vähentämisen vaikutusta terän lämpötilaan. Tutkimuksessa ei ole edes pyritty selvittämään, onko lämpötilan mahdollista nousta niin korkeaksi, että poraus sytyttää tulipalon. ES Oy:n tekemä tutkimus ei siten sulje pois sitä mahdollisuutta, että palo on syttynyt timanttiporauksesta esim. kipinöinnin seurauksena.

Esitutkinnassa kuullun SL:n kertomuksesta voidaan päätellä, ettei poranterissä ole ollut havaittavissa jälkiä kuumenemisesta. Selvitystä siitä, millaisen lämpötilan tai millaisen ajan kuumassa lämpötilassa jälkien syntyminen vaatisi, ei ole esitetty. Epäselväksi on siten jäänyt, ovatko terät voineet jälkien puutteesta huolimatta kuumentua lyhytaikaisesti tai aiheuttaa kipinöintiä esim. osuessaan metalliin. SL:n kertomuksessa on lisäksi kysymys vain esitutkinnassa annetusta kirjallisesta kertomuksesta eikä SL:lle ole voitu esittää kysymyksiä. Näistä syistä SL:n esitutkintakertomuksen näyttöarvo on vähäinen. Kertomus ei sulje pois timanttiporauksen mahdollisuutta palon syttymissyynä.

Todistaja TR on esittänyt vaihtoehtoisina palon syinä biojätteen, tukiaineen tai kompostoinnin palot. Tuulikaapissa, josta palo on saanut alkunsa, ei ole ollut biojätettä tai tukiainetta eikä kompostointia ole tehty tuulikaapissa. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan syttymispaikka sulkee pois nämä mahdolliset palon syyt. Samoin sekoitinlaitteistosta syttyneen palon mahdollisuus sulkeutuu pois syttymispaikan perusteella. Siitä, että palo olisi voinut syttyä samana päivänä tehdystä muovihitsauksesta, ei ole esitetty mitään selvitystä.

Sähkölaitteista syttyneen palon mahdollisuuden sulkee pois todistaja VL:n kertomus siitä, että syttymisalueella ei ole ollut mitään sellaisia sähkölaitteita, joista palo olisi voinut syttyä. TP:n ja JE:n kertomukset osoittavat, että tuulikaapissa on ollut betonilattia eikä siellä ole ollut sellaista palokuormaa, jonka rikkoutunut ja palamaan syttynyt loisteputkivalaisin olisi voinut sytyttää. Lisäksi todistaja TK:n kertoman perusteella myös valaisimet oli tarkastettu säännöllisesti eikä ongelmia ollut tarkastuksissa tai käyttäjiltä saatujen tietojen perusteella havaittu.

Todistaja MR:n kertoman perusteella on erittäin epätodennäköistä, että kompostointihallissa olisi tupakoitu, koska siellä on käytettävä moottoroitua hengityssuojainta, eikä luvatonta tupakointia rakennuksen sisällä ole MR:n mukaan esiintynyt sinä aikana, minkä hän on työskennellyt laitoksessa. Lisäksi betonilattiaisessa tuulikaapissa ei ole TP:n ja JE:n kertomin tavoin ollut palokuormaa, joten on epätodennäköistä, että palo olisi voinut syttyä tupakoinnista, vaikka joku olisikin tupakoinut tuulikaapissa tai sen edustalla. Erittäin epätodennäköistä on, että tupakointi olisi sytyttänyt tulipalon juuri siinä kohdassa, jossa timanttiporausta on tehty. Käräjäoikeus katsoo, että myös tupakoinnin aiheuttaman palon mahdollisuus on näiden seikkojen perusteella suljettu pois.

Timanttiporaus on työtä, jossa edellä esitetyin tavoin poranterän lämpötila voi nousta tai poran osuessa betonin sisällä oleviin teräksiin voi syntyä kipinöitä tai irrota kuumia kappaleita. Vaikka poraus on tehty märkäporauksena, on LL:n käyttämä käsikäyttöinen pumppu ollut ominaisuuksiltaan sellainen, että veden paine on voinut laskea ja vettä ei ole tullut koko ajan riittävää määrää. Palo on siten voinut saada alkunsa timanttiporauksesta. Esitetyllä selvityksellä on voitu sulkea pois kaikki muut vaihtoehtoiset palon syyt. Kun kaikki muut vaihtoehtoiset palon syyt on voitu sulkea pois, on palon katsottava aiheutuneen timanttiporauksesta. IV on esittänyt timanttiporauksesta palon syynä niin uskottavan näytön, että se voidaan asettaa tuomion perustaksi.

Asiassa on edellä lausutuin perustein näytetty, että palo on syttynyt timanttiporauksesta. Todistaja TP:n raportin (K8) mukaan palon syttymisen on voinut aiheuttaa poranterän aiheuttama kitkalämpö puurakenteessa, minkä osalta TP on kuitenkin kuulemisessaan todennut, että kitkalämpö oli vaikuttanut vähän epätodennäköiseltä. Toisena vaihtoehtona TP on tuonut esille kuuman poranterän aiheuttaman syttymän pölyssä. Tämän osalta TP on todennut, että seinän sisällä ei ole ollut suurta määrää pölyä. TP on kuitenkin lisäksi todennut, että rekonstruktiossa oli havaittu, että poran osuessa puuhun syntyy sahanpurua seinän sisälle ja voi olla mahdollista, että kuuma poranterä aiheuttaa kytöpalon eristeen sisälle. Kun kytöpalo saa happea, se voi kehittyä seinän sisällä ja sytyttää muovia ja puurakenteita palamaan. Kolmantena vaihtoehtona TP on tuonut esille sen, että poran osuessa teräkseen teräksestä lähtee kipinöitä tai irtoaa hehkuva kappale, jolloin seinärakenteen sisälle on voinut syttyä kytevä palo.

Se, mikä on ollut timanttiporauksesta aiheutuneen palon tarkka syttymismekanismi, on jäänyt epäselväksi. TP:n kertoman perusteella syinä voivat olla ainakin kuuman poranterän aiheuttama syttymä tai kipinöinti tai hehkuvan kappaleen irtoaminen, mahdollisesti myös kitkalämpö. Sitä, onko palo syttynyt jollain näistä tavoista vai jollain muulla tavalla, ei ole pystytty selvittämään. Tämä seikka täytyy ottaa huomioon arvioitaessa LL:n ja OF:n huolimattomuutta sekä mahdollisen huolimattomuuden syy-yhteyttä paloon.

Huolimattomuus ja syy-yhteys

Yleisesti timanttiporauksesta ja sen luonteesta sekä siihen liittyvästä todistelusta

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön SPEK:n lausunnon (K1/LT3/PT4, s. 131) mukaan timanttiporaus ei ole tulityötä eikä sitä ole nostettu erityiseksi riskiksi palovaaraa aiheuttavana työnä. Sen, että kyse ei ole ollut tulityöstä, on vahvistanut todistaja JE. Kukaan kuulluista henkilöistä ei ole esittänyt, että LL:n tekemä timanttiporaus olisi ollut tulityötä ja siten edellyttänyt tulityölupaa tai muita tulitöiden tekemiseen liittyviä varotoimia. lV ei ole myöskään omissa suojeluohjeissaan määrittänyt timanttiporausta tulityöksi (LT7/PT9).

Koska timanttiporaus ei ole ollut tulityötä, eivät sovellettaviksi tule M Oy:n turvallisuusohjeen kohdat 5.2 ja 5.3, jotka koskevat tulitöitä (K1/LT3/PT4, s. 142). Näin ollen on selvää, että LL:n suorittama työ ei ole edellyttänyt jälkivartiointia.

Reikien poraamisesta kompostointilaitoksen sokkeliin oli keskusteltu työmaakokouksessa 5.10.2016 (PT19, 45 ja 46 §). Kokouksessa oli ollut läsnä useita M Oy:n edustajia. Kokouksen jälkeen porauspaikka oli katsottu ja tuolloin paikalla olivat olleet ainakin OF, sekä M Oy:n edustajina TN ja TY. Todistaja TY on kertonut, että hän ei ollut mieltänyt, että timanttiporaus tuossa paikassa olisi ollut jotenkin vaarallinen työtapa. TY ei ole muistanut, että vaaroista tai huomioon otettavista seikoista olisi puhuttu. TY:n mukaan etutilat ja vastaanottohallit eivät ole kovin pölyisiä.

Käräjäoikeus katsoo, että mikäli työn tekemiseen olisi liittynyt palovaaraa tai jotain muuta tunnistettavaa vaaraa, joka on liittynyt kompostointilaitokseen tai sen ominaisuuksiin, olisi M Oy:n, joka laitoksen omistajana on selkeästi parhaiten tuntenut laitoksen ominaisuudet ja toiminnan sekä niihin liittyvät riskit, tullut kiinnittää tähän huomiota. SPEK:n lausunnon (K1/LT3/PT4, s. 132) mukaan kun kohde on tunnistettu korkeariskiseksi, tulee työn tilaajan saattaa toimintaympäristöön liittyvät riskit urakoitsijan tietoon.

Todistaja TM on kertonut, että viikko - pari ennen paloa työmaakokouksessa oli puhuttu timanttiporauksen tekemisestä ullakolla, jolloin M Oy:n edustaja JB oli viitannut vintin pölyiseen tilanteeseen ja paloarkuuteen ja edellyttänyt työn tehtäväksi tulityönä. TM:n kuullen tuulikaapissa tehtäville timanttiporauksille ei ollut vaadittu tulityölupaa. TM:n kertoma osoittaa, että niissä tiloissa ja tilanteissa, joissa on ollut käsillä palovaara tai esim. pölyyn liittyvä riski, on M Oy kiinnittänyt siihen huomiota ja edellyttänyt työn tehtäväksi tulityönä siihen liittyvin varotoimin. Tuulikaapissa tehdyn timanttiporauksen osalta näin ei ole tehty, joten käräjäoikeuden käsityksen mukaan timanttiporaukseen tuulikaapissa ei ole myöskään M Oy:n näkökulmasta liittynyt mitään sellaista riskiä, johon olisi tullut kiinnittää huomiota.

Todistaja HF on kertonut näkemyksiään terien lämpötiloista ja timanttiporauksen suorittamistavasta. HF ei ole kuitenkaan itse tehnyt timanttiporausta eikä hänellä ole ollut kertomansa mukaan varsinaista kokemusta siitä. Tästä syystä HF:n kertomukselle timanttiporauksen luonteesta, porauksen edellyttämästä vesimäärästä ja porauksen suorittamistavasta ei voida antaa suurta merkitystä arvioitaessa, onko poraustyössä toimittu huolellisesti. Suurempi merkitys huolellisuutta arvioitaessa on annettava timanttiporausta käytännössä tekevien ja sitä hyvin tuntevien HL:n, EL:n ja LL:n kannanotoille.

LL:n väitetty huolimattomuus

LL:n kertomus

Todistaja LL on kertonut, että paloa edeltäneenä päivänä OF oli selittänyt hänelle, että putkia varten pitää tehdä reikiä sokkeliin. OF oli antanut ohjeen tehdä vähän putkia isommat reiät, jotta väliin mahtuu eriste. OF oli myös sanonut, että putkia voi siirtää sivusuunnassa, ettei pora osu runkotolppiin. LL ei ole muistanut OF:n antaneen muita ohjeita. OF ei ollut ohjeistanut poraamaan reikiä läpi asti, mutta LL:n tulkinta oli ollut, että reiät porataan koko seinän läpi. Muillakin työmailla oli toimittu vastaavasti. Lisäksi myös ns. sandwich-rakenteisissa seinissä, joissa on styroxia betonin sisällä, porataan koko rakenteen läpi. Seuraavana päivänä ennen työn aloittamista LL oli siirtänyt eristekangasrullan pois tieltä sekä siirtänyt jalallaan paperisilppua kauemmas. Paikka oli tullut siistiksi siten, että LL oli päässyt irrottamaan vanerilevyn ja näkemään runkotolpat. LL oli mitannut ja suunnitellut reikien paikkoja niin, että ne mahtuvat ja ettei tarvitse porata runkoon. Oven pielessä ollut pistorasia ei ollut toiminut, joten LL oli joutunut vetämään poralle sähkön kauempaa. Porauspaikka oli ollut hyvä, kun siinä oli voinut käyttää reilusti vettä, ja vesipiste oli ollut lähellä. LL oli käyttänyt mielestään riittävästi vettä eikä hän ollut porannut yhtään reikää kuivana. Samat poranterät olivat olleet käytössä myöhemmin koeporauksissa. Vettä LL oli hakenut kymmenen litran säiliöllä kolme tai neljä kertaa. LL ei ollut havainnut porauksen aikana mitään poikkeavaa. Kyseessä oli ollut ihan rutiiniporaus, joka oli mennyt rakenteen läpi villaan ja muoviin. Tämä oli ollut tarkoituksellista ja ihan normaali tapa toimia eikä siihen liity palovaaraa, koska villa ei pala. Isommat reiät olivat leikanneet ohuesta vanerista kuunsirpin muotoisen suikaleen. LL ei ollut nähnyt tässäkään palovaaraa, koska pora oli osunut vaneriin vain vähän ja vaneri ei syty helposti. LL on kertonut, ettei ollut porannut puukoolauksiin. Hän oli katsonut reikien paikat niin, ettei osu koolaukseen ja hän olisi huomannut, jos pora olisi osunut puuhun. Timanttipora menee huonosti puuhun. LL on kertonut olleensa tietoinen, että hänen poransa kulkee hieman vinossa, mutta tässä poraussyvyys oli ollut niin lyhyt, ettei sillä ollut ollut merkitystä. LL on kertonut, että kyseinen timanttipora oli ollut hänellä noin vuodesta 2008 ja sitä oli käytetty myös poliisin rekonstruktiossa ja ES Oy:n kokeissa. LL:n mukaan itse poraustyö on itsenäistä eli kaikki työnjohtajatkaan eivät välttämättä tunne timanttiporauksen teknistä puolta. Usein porareiät on merkitty toisten toimesta ja joskus joutuu myös sanomaan, ettei poraus onnistu kyseisestä kohdasta.

Poraaminen läpi koko rakenteen

LL:n käyttämän timanttiporakoneen käyttöohjeessa (K1/LT3/PT4, s. 199) todetaan, että konetta saa ohjeiden mukaisesti käyttää ainoastaan kiven, betonin ja muurien poraukseen. Käyttöohje ei ole viranomais- tai muu vastaava määräys, joka laajemmalti määrittäisi timanttiporan oikeaa käyttöä tai timanttiporauksen suorittamistapaa. Käyttöohje ei myöskään ohjeista, miten poraus kerrokselliseen rakenteeseen tulee suorittaa. Näin ollen käyttöohjeelle ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa LL:n mahdollista huolimattomuutta. Suurempi merkitys on annettava timanttiporausta käytännössä tekevien ja sitä tuntevien LL:n, HL:n ja EL:n kannanotoille.

Todistaja OF on kertonut, että vaikka LL olisi porannut koko seinärakenteen läpi, ei se olisi vedellä poratessa haitannut, vaan seinään olisi tullut siisti reikä. Timantilla porattaessa poraus ei aina lopu juuri betoniin, vaan siitä pitääkin mennä yli, jotta reiästä tulee siisti eikä siihen tule halkeamia tai repäisyjä. Timanttiporauksessa porataan usein villan läpi ja ainoa riski tulee vedestä, joka voi kastella rakennusmateriaalit. OF:n mukaan timanttiporausta tehdään paljon myös ns. sandwich-elementteihin, joissa on betonin välissä styroxia. Jos timanttiporauksella olisi taipumusta sytyttää tulipaloja, sytyttäisi se styroxin palamaan.

Todistaja HL on ollut mukana sekä poliisin rekonstruktiossa että ES Oy:n tutkimuksessa. Poliisin rekonstruktiossa porauksen oli suorittanut EL ja ES Oy:n tutkimuksessa HL. HL on kertonut, että lasivilla ei pala. Jos poratessa ei käytetä vettä ja porataan muuhun kuin betoniin, on olemassa riski. Jos käytetään vettä, ei riskiä ole. HL:n mukaan poraaja huomaa, jos pora osuu puuhun, mutta toki se riippuu siitä, kuinka paljon pora leikkaa puuta. Betoni ja puu käyttäytyvät poratessa aivan eri tavalla ja puu pyrkii lyömään poran jumiin. HL:n mukaan betonin sisällä voi olla puurakenteita, joista kuitenkin porataan läpi.

Todistajat JK ja HF ovat kertoneet omana näkemyksenään, että timanttiporausta suoritettaessa pitäisi rakenne purkaa betonipinnalle. Kumpikaan ei ole kertonut, että näkemyksen perusteena olisi jokin normi, joten tällaisille henkilökohtaisille näkemyksille ei voida antaa merkitystä huolimattomuutta arvioitaessa.

Esitetyn todistelun perusteella tuulikaappi, jossa LL on porausta tehnyt, ei ole ollut erityisen pölyinen paikka eikä M Oy:n taholta ole esitetty mitään erityisiä huomioon otettavia seikkoja. Näin ollen LL on voinut luottaa siihen, että hän voi suorittaa porauksen samalla tavalla kuin aina ennenkin.

Betonissa, jonka poraamiseen timanttipora on nimenomaan tarkoitettu, on todistaja TKL:n mukaan aina terästä. Näin ollen sillä, että LL on poratessaan osunut betonissa olleisiin teräksiin, ei ole merkitystä huolimattomuutta arvioitaessa. Teräkseen poraaminen kuuluu väistämättä timanttiporauksen luonteeseen eikä osoita huolimattomuutta. Näin ollen todistaja HF:n kertomukselle siitä, että poratessa olisi pitänyt pyrkiä välttämään teräkseen poraamista, ei voida antaa merkitystä huolimattomuutta arvioitaessa.

LL:n ja HL:n kertomusten perusteella on selvää, että LL:n kaltainen kokenut poraaja huomaa, jos pora osuu merkittävässä määrin puuhun. LL:n ja HL:n kertomusten perusteella käräjäoikeus ei pidä uskottavana, että LL olisi porannut puuhun niin paljon kuin TP:n raportin (K8) kuvassa 35 on esitetty. TP ja JE ovat palon jälkeen linjanneet puutolppien sijaintia seinärakenteessa, mutta käräjäoikeuden käsityksen mukaan on mahdollista, että tässä jälkikäteisessä arviossa ei ole saatu määritettyä puurakenteen tarkkaa paikkaa. Virheen mahdollisuuteen viittaa myös todistaja TR:n kertoma siitä, että kuvassa 35 lauta on piirretty alemmas kuin se oli oikeasti mennyt ja että avatuissa verrokkikohdissa runkotolppa oli ollut keskellä lautaa. Todistajien TKL:n ja TR:n villapalojen muodosta tekemille arvioille ei voida antaa merkitystä, sillä käräjäoikeuden käsityksen mukaan valokuvista ei voi todeta, ovatko villapalat olleet täysin pyöreitä vai onko niistä puuttunut runkotolpan muotoisia paloja. Joka tapauksessa mahdollista on, että pora on LL:n poratessa viistänyt puuta jonkin verran.

Kun edellä lausuttua arvioidaan kokonaisuutena, käräjäoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että LL olisi menetellyt huolimattomasti poratessaan timanttiporalla koko rakenteen läpi. Yleinen käytäntö timanttiporauksessa on LL:n, OF:n ja HL:n kertomin tavoin, että poralla voidaan porata muidenkin materiaalien kuin betonin läpi. Näyttämättä on myös jäänyt, että LL olisi porannut merkittävässä määrin puuhun, vaikkakin terä on voinut viistää puuta jonkin verran.

Veden käyttö

LL:n käyttämän timanttiporakoneen käyttöohjeessa on annettu käyttöarvoja vesimäärälle (K1/LT3/PT4, s. 200). Käräjäoikeuden käsityksen mukaan nämä ovat suuntaa-antavia noin-arvoja eikä niistä voida tehdä tarkkaa päätelmää siitä, paljonko vettä porauksessa on käytettävä. Lisäksi arvot on annettu litroina minuuttia kohden eikä asiassa ole esitetty selvitystä siitä, kauanko LL:n poraus oli kestänyt.

Porausreikien ympärillä olevat jäljet (K8, kuvat 13, 16 ja 17) osoittavat, että reikien ympärillä on ollut veden valumajälkiä sekä reikien ulko- että sisäpuolella. Jäljet osoittavat, että LL on poratessaan käyttänyt niin paljon vettä, että porauslietettä on valunut ulos rei'istä sekä ulko- että sisäpuolelta. Tarkkaa veden määrää ei pysty jälkikäteen arvioimaan, mutta LL:n kertoman perusteella vesimäärä on ollut 30 - 40 litraa.

Todistaja HL:n kertoman mukaan veden tarve on kiinni reikien syvyydestä. HL on todennut, että 25 litran säiliöllä tekee teoriassa kahdeksan reikää. 30 litraa riittää varmuudella kahdeksan reiän
poraamiseen. 100 litraa HL on pitänyt aivan ylimitoitettuna eikä ole voinut ymmärtää niin suurta määrää. HL on todennut, että käsikäyttöistä pumppua käytettäessä poraajan on varmistettava, että
reiästä tulee koko ajan likaista vettä. Jos vettä ei tule, pora menee jumiin. Poratessa kuulee ja tuntee, meneekö vettä vai ei. Käsikäyttöisessä pumpussa voi myös olla painevaihtelua. Käsikäyttöisiä pumppuja käytetään paljon, mutta nykyään niitä on korvattu akkukäyttöisillä, jotka ovat mukavampia käyttää.

Todistaja EL:n mukaan LL:n pumppupullo oli päästänyt paineet aika nopeasti ulos. Aiemmin EL:n työpaikalla oli käytetty samanlaisia pumppuja, mutta kun akkukäyttöisiä oli alkanut tulla markkinoille, niitä oli alettu käyttää, koska isompi säiliö helpottaa työtä ja veden tulo on tasaisempaa. Tapahtuma-aika oli ollut sitä aikaa, kun akkukäyttöisiä pumppuja oli alkanut tulla markkinoille. Sitä ennen oli käytetty käsikäyttöisiä pumppuja.

Todistaja OF:n kertoman mukaan LL oli käyttänyt porauksessa vettä, minkä voi nähdä myös TP:n raportin (K8) kuvasta 13.

Todistaja HL:n, jolla on huomattavan pitkä kokemus timanttiporauksesta, kertoman perusteella LL:n käyttämä vesimäärä on ollut riittävä. HL:n kertomukselle on hänen kokemuksensa vuoksi annettava huomattava painoarvo. Kertomusta tukevat valokuvat siitä, että vettä ja porauslietettä on valunut rei'istä sekä ulko- että sisäpuolelta. Näyttämättä on jäänyt, että LL olisi käyttänyt poratessaan liian vähän vettä ja siten menetellyt huolimattomasti.

Poran kuumeneminen ja kunto

Todistaja LL ei ole kertonut mitään poran kuumenemisesta. LL:n mukaan hän oli ollut tietoinen, että hänen poransa kulkee hieman vinossa, mutta tässä poraussyvyys oli ollut niin lyhyt, ettei sillä ollut ollut merkitystä.

Todistaja HL on kertonut, että LL:n porakone oli ollut aivan asiallinen ja aivan samanlaista kalustoa kuin HL:n yrityksellä on käytössä. Vesipullo oli ollut käsikäyttöinen pumppupullo ja se oli poratessa toiminut. ES Oy:n tutkimuksessa oli käytetty HL:n omaa akkutoimista vesipumppua, koska sillä oli saatu mitattua vesimäärät tarkasti.

Todistaja EL on kertonut, että hänen muistaakseen LL:n poran jalustassa oli ollut pientä välystä porakoneeseen nähden. Jos poran jalka on löysä, saattaa pora lähteä vähän vinoon. Paksussa rakenteessa sillä on merkitystä, mutta ohuessa ei niinkään. Tässä tapauksessa jalan löysyydellä ei ollut ollut merkitystä. Jos tällaisella kalustolla osuttaisiin puukoolaukseen, ei tilanteessa olisi eroa verrattuna moitteettomaan kalustoon. Puuhun osuminen ahdistaisi joka tapauksessa. Pora oli ollut jäykkä ja tunnottomampi kuin EL:n normaalisti käyttämät porat, mutta luultavasti pora oli ollut sellainen, mihin LL oli itse tottunut. EL:n mukaan LL:n pora oli ollut kelvollinen ja sillä oli pystynyt poraamaan. Paljon on kiinni myös siitä, mihin poraaja on tottunut.

Myös todistaja TKL on kertonut että verrokkiporaaja ei ollut nähnyt poran kunnossa tai poran jalustan vinoudessa mitään ongelmaa.

Poliisin rekonstruktiossa (K1/LT3/PT4, s. 123), on todettu, että LL:n poralla porattaessa terän lämpötila oli noussut enemmän kuin TT:n poralla porattaessa, mutta asiassa ei ole esitetty mitään näyttöä siitä, että LL olisi ennen paloa ollut tästä tietoinen.

Todistajat HL ja EL eivät ole kertoneet mitään LL:n poran kuumenemisesta. HL:n ja EL:n kertoman mukaan LL:n käyttämä käsikäyttöinen pumppu oli ollut tapahtuma-aikaan yleisesti käytetty ja akkukäyttöiset pumput olivat vasta olleet tulossa markkinoille.

HL:n ja EL:n kertomusten perusteella LL:n porauskalustossa ei ole näytetty olleen sellaisia vikoja tai puutteita, joilla olisi merkitystä arvioitaessa LL:n huolimattomuutta. Näyttämättä on jäänyt, että porauskalusto olisi ollut kunnoltaan sellainen, että sen käyttäminen osoittaisi huolimattomuutta.

Porauspaikan puhdistus

Porauspaikan siivouksesta on esitetty näyttönä vain LL:n ja OF:n kertomukset. OF oli porauspaikkaa yhdessä M Oy:n edustajien kanssa katsottaessa edellyttänyt, että paperipaalit ja sidontalangat poistetaan, ja näin oli tapahtunut. LL oli ennen poraustyön aloittamista siirtänyt kangasrullan pois ja poistanut paperiroskat. Sekä LL että OF ovat kertoneet, että porauspaikka oli ollut siisti eikä palovaaraa ollut ollut havaittavissa.

Asiassa on jäänyt näyttämättä, että porauspaikan siivoustoimet olisivat olleet ohjeiden tai yleisen käytännön vastaiset tai että porauspaikan siivoukseen olisi liittynyt laiminlyöntejä. Näyttämättä on jäänyt, että LL olisi menetellyt porauspaikan puhdistuksen osalta huolimattomasti.

Jälkivartiointi

Edellä todetuin tavoin LL:n suorittama timanttiporaus ei ole edellyttänyt jälkivartiointia, joten siltä osin LL:n toiminnassa ei ole ollut huolimattomuutta.

Yhteenveto

Yhteenvetona LL:n toiminnasta käräjäoikeus toteaa, että näyttämättä on jäänyt, että LL olisi menetellyt huolimattomasti koko seinärakenteen läpi poraamisen, veden käytön, poran kunnon, porauspaikan puhdistuksen tai jälkivartioinnin osalta.

OF:n väitetty huolimattomuus

LL:n perehdytys

B Oy ja Toiminimi RF edustajanaan OF ovat tehneet sopimuksen vastaavan työnjohtajan tehtävästä (K1/LT3/PT3, s. 133 - 134). M Oy:n turvallisuusohjeen (K1/LT3/PT4, s. 139) mukaan ulkopuolisen toimijan vastuunalaisen työnjohtajan tehtäviin kuuluu muun muassa työmaatarkastusten suorittaminen ja tämän turvallisuusohjeen perehdyttäminen. Todistaja OF on myös itse kertonut, että hänen tehtävänsä oli ollut perehdyttää LL. OF oli työmaalla edustanut nimenomaan B Oy:tä, koska sillä ei ollut ollut muita työnjohtajia kohteessa.

Todistaja OF on kertonut, että LL:n perehdytys oli hoidettu samoin kuin kaikkien muidenkin kanssa. OF:n CN:n ajoilta peräisin ollut perehdyttämislomake oli käyty läpi kohta kohdalta ja OF oli kertonut juurta jaksaen, miten alueella toimitaan. Taukotuvassa oli ollut esillä M Oy:n alueella työskenteleville tarkoitettu ohjekirja, jonka OF oli kehottanut lukemaan. Lisäksi OF oli jakanut "pojille" M Oy:n turvallisuusohjeen ja tarkoitus oli ollut, että he itse tutustuvat siihen. OF oli kehottanut käymään asiakirjan läpi.

Todistaja LL on kertonut, että OF oli perehdyttänyt hänet. Perehdytyksessä oli käyty läpi kaavake, jossa on noin 20 eri kohtaa. Perehdytys ei ollut poikennut muista LL:n työkohteista. LL ei ole muistanut, oliko perehtynyt M Oy:n turvallisuusohjeeseen. B Oy:n projektinjohto-organisaatio ei ollut osallistunut millään tavalla LL:n ohjaamiseen.

OF:n ja LL:n kertomukset osoittavat, että LL:n perehdytys on tapahtunut tavanomaisella tavalla ja perehdytyksestä on täytetty lomake eli perehdyttäminen on Suunnitteluvaiheen turvallisuusasiakirjan 25.9.2015 (K1/LT3/PT4, s. 183 - 184) kohdan 2.5.5 mukaisesti myös dokumentoitu. Perehdyttämisen laajuutta ja tarpeellisuutta arvioitaessa on myös otettava huomioon, että LL on ollut rakennusalan ammattilainen, joten tavanomaista laajempaa tai perusteellisempaa perehdytystä ei ole käräjäoikeuden käsityksen mukaan tarvittu.

OF on ollut paikalla, kun porauspaikka oli yhdessä M Oy:n edustajien kanssa katsottu. Tuolloin oli sovittu, että M Oy hoitaa paikalla olleet paperipaalit ja sidontalangat pois. Kun tämä oli hoidettu, oli työ voitu aloittaa. Mitään muita erityistoimenpiteiden tarpeita ei ollut tullut esille eikä tilaajan puolelta ole esitetty, että kyse olisi tulityöstä. Edellä todetuin tavoin M Oy:n olisi tullut käräjäoikeuden käsityksen mukaan informoida OF:ää, mikäli jotain erityistä huomioon otettavaa olisi ollut. Kun tällaista ei ole ollut, ei OF:llä ole ollut aihetta perehdyttää, opastaa tai valvoa LL:n työtä normaalista poikkeavalla tavalla.

OF on kertonut, että hän oli käynyt LL:n kanssa tutustumassa porauspaikkaan ja kertonut, mihin reiät tehdään. OF oli antanut ohjeen porata 100 mm:n putkille 120 mm:n reiät. MK oli merkinnyt reikien paikat jo aiemmin ja LL:n kanssa oli katsottu, että reikiä ei saa tehdä seinän teräsrakenteiden läpi. OF oli ohjeistanut LL:ää poraamaan reiät vain sokkelista läpi, ei teräsrakenteisiin. OF ei ollut antanut LL:lle ohjetta mennä koko seinärakenteen läpi. Todennäköisesti OF oli myös kehottanut LL:ää siivoamaan ennen työn aloittamista. Siivoamiselle oli ollut tarvetta, koska edessä oli ollut ainakin joku suodatinkangasrulla. OF on kertonut, että LL on timanttiporauksen ammattimies ja porannut paljon häntä enemmän, joten enempää neuvoja ei ollut tarvittu.

Todistaja KI on kertonut, että työmailla tehdään viikoittain riskiarviointia ja poikkeavista tapahtumista kerrotaan. Oleellinen osa riskiarviointia on paloturvallisuus, jota oli käyty läpi. Vastaava työnjohtaja OF oli ollut hyvin tarkka turvallisuudesta. OF oli huolehtinut perehdytyksestä työmaalle tulevien henkilöiden osalta ja myös työmaakokouksissa oli sivuttu perehdytystä.

Todistaja MRA on kertonut, että perehdyttäminen oli ollut OF:n tehtävänä ja hän oli hoitanut sen hyvin. MRA:n havaintojen mukaan OF oli ollut tarkka perehdytyksen ja turvallisuuden suhteen. MRA oli myös joissain tilanteissa työmaalla käydessään havainnut OF:n hoitavan perehdytystä. MRA:lla ei ollut ollut mitään epäilyksiä siitä, ettei perehdytystä olisi hoidettu kunnolla.

Esitetyn todistelun perusteella käräjäoikeus katsoo, että LL:n perehdytys ja opastaminen tehtävään työhön on tapahtunut tavanomaisella ja alan ammattilaiselle riittävällä tavalla. Näyttämättä on jäänyt, että perehdyttämisessä olisi ollut sellaisia puutteita, jotka olisivat vaikuttaneet palon syttymiseen ja vahingon syntymiseen.

LL:n työn valvonta

OF on kertonut, että LL oli ollut hyvässä valvonnassa, koska OF:n työmaatoimistolle oli kuljettu porauspaikan ohi. Toimistolla käydessään OF oli seurannut, että kaikki sujuu hyvin. Kaikki oli sujunut hyvin ja OF oli tiennyt LL:n hallitsevan hommansa. Kun LL oli aloittanut porauksen, OF oli käynyt paikalla ja havainnut, että porausalue oli siivottu ja LL oli siirtänyt tavarat selkeästi kauemmaksi. OF oli käynyt porauksen kuluessa paikalla kolmisen kertaa eikä hän ollut havainnut mitään poikkeavaa. OF:n havaintojen mukaan LL oli käyttänyt porauksessa vettä, minkä voi OF:n mukaan nähdä myös TP:n raportin (K8) kuvasta 13. Kuvassa on nähtävissä porausliemen valuminen perusanturalle asti. OF:llä ei ole ollut muistikuvaa poraamisesta seinärakenteen läpi, mutta hän oli nähnyt, että LL oli ottanut seinän alaosasta vanerikaistan pois ja siinä kohdassa oli ollut näkyvissä ulos tullutta villaa. Alue oli ollut puhdas. OF ei ollut havainnut, että LL olisi porannut koko seinärakenteen läpi. OF ei ollut myöskään havainnut mitään palovaaraan viittaavaa.

Siitä, miten OF on työn aikana valvonut LL:ää, ei ole esitetty muuta näyttöä kuin OF:n kertomus. Kertomuksen perusteella OF on tarkkaillut työtä säännöllisesti ja useampaan kertaan. Ei voida edellyttää, että vastaava työnjohtaja olisi koko ajan tai pitkiä aikoja tarkkailemassa ammattilaisen työtä. Esitetyn näytön perusteella OF on valvonut LL:n työtä työn aikana vähintäänkin tavanomaisella tavalla. Työn valvonnassa sen keston aikana ei ole näytetty olleen puutteita, joten OF:n menettely ei ole tältä osin ollut huolimatonta.

Jälkivartiointi

Edellä todetuin tavoin LL:n suorittama timanttiporaus ei ole edellyttänyt jälkivartiointia, joten siltä osin OF:n toiminnassa ei ole ollut huolimattomuutta.

Yhteenveto

Yhteenvetona OF:n toiminnasta käräjäoikeus toteaa, että näyttämättä on jäänyt, että OF olisi toiminut huolimattomasti LL:n perehdyttämisen, työn valvonnan tai jälkivartioinnin osalta.

B Oy:n väitetty huolimattomuus

lV on vedonnut B Oy:n vastuun perusteena rakennustyön turvallisuudesta annettuun valtioneuvoston asetukseen (205/2009). Kyseinen asetus on annettu työturvallisuuslain (738/2002) nojalla. Työturvallisuuslain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä ennalta ehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden, jäljempänä terveys, haittoja. Työturvallisuuslaki, jonka nojalla mainittu asetus on annettu, koskee edellä todetun perusteella vain henkilöturvallisuutta, ei omaisuusvahinkoja. B Oy:n vastuuta aiheutuneesta omaisuusvahingosta ei siten voida perustaa edellä mainittuun asetukseen eikä asetuksen säännöksillä ole merkitystä B Oy:n vastuuta arvioitaessa.

Suunnitteluvaiheen turvallisuusasiakirjan 25.9.2015 (K1/LT3/PT4, s. 180) kohdassa 2.5.2 on viitattu nimenomaan mainitun asetuksen mukaisiin velvoitteisiin, joten asiakirjalla ei ole siltä osin merkitystä arvioitaessa B Oy:n vastuuta omaisuusvahingosta. Lisäksi Suunnitteluvaiheen turvallisuusasiakirjassa 25.9.2015 (K1/LT3/PT4, s. 181) on todettu, että päätoteuttajan on huolehdittava, että muut urakoitsijat ja toimijat ovat saaneet mahdollisuuden tutustua tähän turvallisuusasiakirjaan. Tämän vastuun B Oy on käräjäoikeuden käsityksen mukaan voinut siirtää ja on siirtänytkin sopimuksella OF:n hoidettavaksi.

Suunnitteluvaiheen turvallisuusasiakirjan 25.9.2015 (K1/LT3/PT4, s. 183 - 184) kohdan 2.5.5 mukaan perehdyttäminen on ollut päätoteuttajan vastuulla. Käräjäoikeus katsoo, että tämänkin vastuun B Oy on voinut siirtää ja on siirtänytkin sopimuksella OF:n hoidettavaksi. B Oy:n toiminnassa ei ole tältä osin näytetty olleen huolimattomuutta.

Edellä lausutun perusteella B Oy on voinut siirtää perehdyttämisvastuun OF:lle ja perehdyttämisvastuu on LL:n osalta ollut OF:llä. OF taas on ollut erittäin kokenut vastaava työnjohtaja eli hänellä on tapahtuma-aikaan ollut kokemusta rakennusalan työnjohtotehtävistä noin 15 vuoden ajalta. OF:llä ei ole ollut työmaalla varsinaista esimiestä, vaan työmaasta on ollut vastuussa nimenomaan OF itse.

Todistaja KI:n mukaan OF oli palkattaessa perehdytetty biokaasulaitossysteemiin siten, että OF oli käynyt vastaavalla Haminan laitoksella. Todistaja MRA:n mukaan KI oli perehdyttänyt OF:n B Oy:n toimintaan ja tapoihin ja eri henkilöt olivat perehdyttäneet häntä järjestelmien käyttöön ja tallentamiseen. MRA:n mukaan turvallisuuskysymyksiin OF ei ollut tarvinnut hänen osaamisensa ja kokemuksensa vuoksi perehdyttää. KI:n ja MRA:n kertomukset osoittavat, että OF on perehdytetty B Oy:n toimintaan, mutta käräjäoikeuden käsityksen mukaan OF:ää ei ole osaamisensa ja kokemuksensa vuoksi tarvinnut perehdyttää vastaavan työnjohtajan tehtäviin.

LL:n osalta perehdyttämisvastuu on ollut OF:llä eikä LL:n perehdytyksessä ole näytetty olleen sellaisia puutteita, jotka olisivat vaikuttaneet vahingon syntyyn. Ei ole myöskään näytetty, että OF:n perehdyttämisessä olisi ollut sellaisia puutteita, jotka olisivat vaikuttaneet vahingon syntyyn. Näyttämättä on jäänyt, mitä yksilöityjä perehdyttämistoimia B Oy olisi laiminlyönyt siten, että laiminlyönneillä olisi ollut syy-yhteys palon syttymiseen ja vahingon syntymiseen.

Yhteenveto huolimattomuudesta ja syy-yhteydestä

Edellä lausutun perusteella on jäänyt näyttämättä, että LL:n, OF:n tai B Oy:n toiminnassa olisi ollut sellaista huolimattomuutta, jolla olisi ollut vaikutusta palon syttymiseen ja aiheutuneeseen vahinkoon. Huolimattomuus ja sen syy-yhteys vahinkoon ovat jääneet näyttämättä.

Vaikka palon on näytetty syttyneen timanttiporauksesta, ei palon syttymiseen ole näytetty liittyneen sellaista LL:n, OF:n tai B Oy:n huolimattomuutta, joka perustaisi vastaajille korvausvastuun. Niissä olosuhteissa ja niillä toimintatavoilla, joilla LL, OF ja B Oy ovat toimineet, on paloa pidettävä vahinkona eikä huolimattomuudesta aiheutuneena.

Koska vastaajien korvausvelvollisuuden edellytyksenä on huolimattomuus ja sen syy-yhteys vahinkoon eikä näistä ole esitetty riittävää näyttöä, on lV:n kanteet sekä LT:tä että PT:tä vastaan hylättävä.

Muut ratkaistavat kysymykset

Koska lV:n kanteet tulevat hylättäviksi näyttämättä jääneen tuottamuksen ja syy-yhteyden perusteella, ei käräjäoikeus lausu muista ratkaistavista kysymyksistä enempää.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n pääsäännön mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset
oikeudenkäyntikulut.

Molemmat lV:n kanteet hylätään, joten IV häviää asian ja on lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan vastaajien tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

- -

Oikeudenkäyntikulujen määrän osalta IV on paljoksunut vastaajien loppulausuntojen laatimiseen käyttämää aikaa. Asian pääkäsittelyn aikataulu on sovittu yhdessä siten, että loppulausunnot on annettu vasta viikon päästä todistelun vastaanottamisen päättymisestä. Tuolloin on sovittu loppulausuntojen kestosta, mutta ei siitä, paljonko niiden valmisteluun voi käyttää aikaa. Vastaajien loppulausunnot ovat olleet perusteltuja ja tiiviitä ja ne ovat pysyneet sovitussa kestossa. Koska loppulausuntojen sovittu kesto on ollut asian laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullisen lyhyt, on vastaajien täytynyt valmistella ja tiivistää sanottavansa huolella. Molempien vastaajien loppulausunnoista on voinut päätellä, että niitä on valmisteltu huolella. Näin ollen käräjäoikeus
pitää vastaajien asiamiesten loppulausuntojen valmisteluun käyttämää aikaa perusteltuna ja kohtuullisena eikä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta ole siltä osin syytä alentaa.

Oikeudenkäyntikulujen määrän osalta IV on lisäksi lausunut, että vastaajien oikeudenkäyntikululaskuista noin 30 tuntia on kohdistunut vakuutusyhtiöiden korvauspäätösten käsittelyn yhteydessä tehtävään tavanomaiseen selvitystyöhön, mikä työ ei kuulu kantajan korvattavaksi. Tältä osin IV ei ole yksilöinyt, mitkä toimenpiteet ovat olleet sellaisia, että ne ovat sen käsityksen mukaan kuuluneet tavanomaiseen selvitystyöhön. Tällaiset toimenpiteet eivät ole myöskään vaivatta laskuerittelyistä havaittavissa. Molemmilla vastaajilla on ollut ulkopuolinen asiamies, jonka on täytynyt perehtyä päämiehensä aiemmin tekemiin päätöksiin ja selvityksiin. Kyse saattaa olla osin päällekkäisestä työstä päämiehen itsensä tekemän työn kanssa, mutta huolellinen asian hoitaminen edellyttää, että asiamies perehtyy myös asian aiempiin vaiheisiin ja päämiehen tekemään työhön. Näin ollen käräjäoikeus katsoo, ettei oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta ole syytä alentaa sillä perusteella, että esitettyihin kuluvaatimuksiin sisältyisi vakuutusyhtiön tavanomaiseen selvitystyöhön kuuluvia toimenpiteitä.

Asiassa ei ole oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n tarkoittamalla tavalla esitetty useita vaatimuksia, mutta vastaajat ovat esittäneet useita kiistämisperusteita, joista palon syttymissyytä koskeva väite ei menesty. IV voittaa asian palon syttymissyytä koskevalta osin eli palon syttymissyyn on näytetty olleen lV:n esittämä timanttiporaus. Vastaajat ovat hankkineet ja esittäneet runsaasti vastatodistelua palon syttymissyystä. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan palon syttymissyytä koskevan vastatodistelun läpikäymiseen on pääkäsittelyssä kulunut ainakin yksi istuntopäivä. Palon syttymissyyn ja siihen liittyvän vastatodistelun hankkimisen ja esittämisen vaatiman tuntimäärän tarkka arvioiminen laskuerittelyjen pohjalta ei ole mahdollista, mutta joka tapauksessa se on ollut huomattava. Laskuerittelyistä voidaan päätellä, että palon syttymissyytä koskeva selvittely sekä vastatodistelun hankkiminen ja esittäminen ovat aiheuttaneet kummankin vastaajan osalta yli 30 tunnin toimenpiteet. Lisäksi vastatodistelun hankkimisesta ja esittämisestä on aiheutunut huomattavasti asiantuntijalausuntojen hankkimiskuluja sekä todistelukuluja. Näiden seikkojen perusteella käräjäoikeus katsoo perustelluksi alentaa lV:n velvollisuutta korvata vastaajien oikeudenkäyntikulut 1/5:lla eli IV on velvollinen korvaamaan 4/5 kummankin vastaajan oikeudenkäyntikuluista. Muilta osin vastaajien oikeudenkäyntikuluvaatimuksia ei ole riitautettu. Edellä lausutun perusteella IV on velvollinen korvaamaan LT:lle 4/5 sen vaatimista oikeudenkäyntikuluista eli 78.228,23 euroa ja samoin PT:lle 4/5 sen vaatimista oikeudenkäyntikuluista eli 80.891 ,70 euroa vaadittuine korkoineen.

Tuomiolauselma

IV:n kanne LT:tä kohtaan (kanne I) hylätään.

IV velvoitetaan korvaamaan LT:n oikeudenkäyntikulut 78.228,23 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

IV:n kanne PT:tä kohtaan (kanne ll) hylätään.

IV velvoitetaan korvaamaan PT:n oikeudenkäyntikulut 80.891,70 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antamisesta lukien.

Käräjäoikeus on hylännyt vaatimukset enemmälti.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut puheenjohtajana käräjätuomari Terhi Kettunen ja jäseninä käräjätuomari Mikko Pennanen ja käräjänotaari Sanna Koskela.

Ratkaisu on yksimielinen.

OIKEUDENKÄYNTI HOVOIKEUDESSA

Pääkäsittely

Hovioikeus on 16.-20.1.2023 toimittanut asiassa pääkäsittelyn, josta on laadittu erillinen pöytäkirja. IV on pääkäsittelyssä tarkentanut viivästyskorkovaatimuksensa alkamisajankohdaksi 10.11.2019 PT:n osalta. Lisäksi IV on luopunut väitteistään siltä osin kuin ne ovat perustuneet hyvän vakuutustavan vastaiseen menettelyyn kielteisten korvauspäätösten tekemisten yhteydessä. PT on puolestaan todennut luopuvansa siitä väitteestään, että Toiminimi LL olisi ollut sopimussuhteessa Toiminimi RF:ään . Hovioikeudessa on edelleen pääkäsittelyssä todetulla tavalla ollut riidatonta, että IV:n valituksen menestyessä IV:llä on oikeus saada vaatimansa vakuutusmäärät lisättynä viivästyskoroilla ja oikeudenkäyntikuluilla.

Valitus

Vaatimukset

IV on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja LT velvoitetaan suorittamaan IV:lle 1.000.000 euroa laillisine viivästyskorkoineen 13.12.2019 lukien. Lisäksi IV on vaatinut, että PT velvoitetaan suorittamaan IV:lle 1.000.000 euroa laillisine viivästyskorkoineen 10.11.2019 lukien. Vielä IV on vaatinut, että sekä LT että PT velvoitetaan kumpikin erikseen korvaamaan IV:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta 15.526,62 eurolla laillisine viivästyskorkoineen. Lisäksi IV on vaatinut, että LT ja PT velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan IV:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 43.163,32 eurolla laillisine viivästyskorkoineen. Toissijaisesti IV on vaatinut, että se vapautetaan velvollisuudesta korvata LT:n ja PT:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta ja että osapuolet määrätään pitämään oikeudenkäyntikulunsa käräjä- ja hovioikeudesta vahinkonaan.

Perusteet

Käräjäoikeus on tehnyt oikean johtopäätöksen siitä, että tulipalo oli saanut alkunsa kompostointilaitoksen tuulikaapissa tehdystä timanttiporauksesta. Käräjäoikeuden tuomio on virheellinen siltä osin kuin siinä on katsottu, ettei LL:n, OF:n tai B Oy:n toiminta ole ollut huolimatonta.

LL oli käyttänyt timanttiporaa käyttöohjeiden vastaisesti poratessaan reiät seinärakenteen läpi osuen samalla puurakenteisiin, mikä aiheutti palon syttymisen. Timanttiporan käyttöohjeessa oli nimenomaisesti kielletty muun kuin kiven, betonin ja muurien poraaminen. LL oli kertonut käyttäneensä 8 reiän poraamiseen 30–40 litraa vettä. Käyttöohjeen mukaisesti vettä olisi tarvittu 10 litraa per reikä (K1, liite 12 käyttöohjeessa vesimäärään vaikuttaa porattavan reiän suuruus ja kierrosluku, vesimäärä ilmoitetaan l/minuutti). LL oli käyttänyt käsikäyttöistä vesipumppua, jolloin veden virtaus ei ollut pysynyt tasaisena ja vettä oli paineen laskiessa tullut liian vähän juuri porauksen loppuvaiheessa. Porauspaikan valumajäljistä ei ole voinut päätellä sitä, että vettä olisi käytetty riittävästi porauksen loppuun saakka. LL:n timanttipora oli ollut puutteellisessa kunnossa ja sen terä oli rekonstruktiossa kuumentunut huomattavasti enemmän kuin verrokkiporan.

Käyttöohjeiden noudattamisen velvollisuus oli todettu myös timanttiporausta koskevassa Ratu 0406 -ohjekortissa. Toimiessaan käyttöohjeiden vastaisesti LL oli samalla rikkonut Ratu-ohjekortin määräyksiä. Käräjäoikeus on virheellisesti sivuuttanut timanttiporan käyttöohjeet ja hyvän rakennustavan sillä perusteella, että timanttiporaus käytännössä tehdään poraamalla koko
seinärakenteen läpi.

Pelastusalan keskusjärjestön tulityötoimikunta (SPEK) oli todennut, mikäli timanttiporaus ulottuu muihin kuin betonirakenteisiin, edellytetään vaarojen arviointia ja mikäli arvioinnissa päädytään siihen, että työ on palovaarallista, on se silloin tulityötä. Ratu 0406 -ohjekortin mukaan silloin, kun kyseessä on tulityö, tulee töiden jälkeen järjestää valvonta mahdollisten kipinöiden aiheuttamien tulipalojen varalta vähintään tunnin ajaksi. Myös suunnitteluvaiheen turvallisuusasiakirjan kohdan 3.3.4 mukaan jälkivartioinnin tulee kestää vähintään kaksi tuntia. Edellä mainittu asiakirja edellyttää, että jokaisen urakoitsijan on arvioitava työhönsä liittyviä vaara- ja haittatekijöitä ja että jokainen urakoitsija on velvollinen kiinnittämään erityistä huomiota paloturvallisuuteen ja toimimaan siten, ettei tulipalon vaaraa synny.

Poratessaan timanttiporalla käyttöohjeen vastaisesti myös muita kuin kivimateriaaleja on LL:llä ollut korostunut velvollisuus varmistua siitä, ettei porauksesta aiheudu palovaaraa ja huolehtia siitä, että porauspaikkaa vartioidaan riittävän kauan.

Työmaan vastaava työnjohtaja OF on ollut velvollinen muun ohella perehdyttämään LL:n työmaan turvallisuusohjeisiin sekä suunnittelemaan, ohjaamaan ja valvomaan LL:n työtä siten, että timanttiporaus suoritetaan asianmukaisesti, eikä siitä aiheudu vahingon vaaraa.

OF on ollut huolimaton, kun hän ei ollut riittävän selvästi opastanut LL:ää timanttiporaamaan pelkästään betoniin. OF ei ollut puuttunut tilanteeseen senkään jälkeen, kun hän oli huomannut, että LL oli porannut koko seinärakenteen läpi. OF ei myöskään ollut jäänyt valvomaan tai järjestänyt valvontaa tulipalon varalta, vaikka hän oli ollut tietoinen tapauksista, joissa oli timanttiporattu puurakenteista seinää ja sen seurauksena oli syttynyt palo.

B Oy

B Oy:llä on ollut kokonaisvastuu-urakan mukaisesti vastuu koko rakennushankkeen toteuttamisesta. Näin ollen B Oy:llä on ollut velvollisuus huolehtia hankkeen paloturvallisuudesta. B Oy ei ole huolehtinut työmaan paloturvallisuudesta muutoin kuin palkkaamalla OF:n vastaavaksi työnjohtajaksi. Yhtiö ei ole riittävästi perehdyttänyt OF:ää ja/tai LL:ää eikä myöskään valvonut heidän toimintaansa.

Käräjäoikeus on arvioinut B Oy:n tuottamuksen osalta näyttötaakan väärin. B Oy:n vastuu M Oy:lle on ollut sopimusvastuuta. PT vastaa vahingosta lähtökohtaisesti samojen perusteiden mukaisesti kuin B Oy. PT:n myöntämän vastuuvakuutuksen vakuutusehdoissa olevan rajoitusehdon mukaan PT ei vastaa vahingosta pelkästään aliurakoitsijoiden tuottamuksen perusteella. Lisäksi PT:n vastuun enimmäismäärä oli rajoitettu vakuutuksen vakuutusmäärään. Näin ollen PT:n on tullut yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti osoittaa asiassa, että B Oy ei ole aiheuttanut vahinkoa tuottamuksellaan. PT ei ole asiassa tällaista näyttöä esittänyt. Käräjäoikeus on myös virheellisesti katsonut, että rakennustyön turvallisuudesta annetulla valtioneuvoston asetuksella (VNA 205/2009) ei olisi merkitystä arvioitaessa B Oy:n huolimattomuutta asiassa.

M Oy:n myötävaikutus

M Oy:n toiminnassa ei ole osoitettu sellaista huolimattomuutta, minkä perusteella korvausvastuuta tulisi alentaa. M Oy ei ollut myötävaikuttanut vahingon syntymiseen, vaikka yhtiön edustaja oli ollut päättämässä porattavien reikien paikoista.

Palopaikan ja viereisen kypsytyshallin välissä oleva palo-ovi ei ollut ollut palon syttyessä kiinni. M Oy oli saanut pelastusviranomaisilta ohjeen, että palo-ovea voidaan pitää päivisin auki. M Oy:n mahdollinen tuottamus on niin vähäistä, ettei sillä voi olla merkitystä vahingon aiheuttajien kokonaisvastuun kannalta. Avoimen palo-oven vuoksi vahingoittuneen kypsytyshallin vahingon määrä on 100.000 euroa kokonaisvahingon ollessa 4 miljoonaa euroa. Näin ollen korvausvastuuta voisi M Oy:n myötävaikutuksen vuoksi vähentää korkeintaan 100.000 eurolla.

LL:n ja OF:n asema

Käräjäoikeus ei ole ottanut kantaa siihen, voidaanko LL:ää ja/tai OF:ää pitää vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla B Oy:n työntekijään rinnastettavina itsenäisinä yrittäjinä.

LL:n asema oli ollut hyvin samankaltainen kuin B Oy:n työntekijöiden asema. Hän oli työskennellyt B Oy:tä edustaneen OF:n johdon ja valvonnan alaisena kyseisellä työmaalla viitenä päivänä viikossa vähintään kahdeksan tuntia päivässä, eikä hän ollut tänä aikana tehnyt töitä muille työnantajille. Myös OF oli työskennellyt pääosin B Oy:lle, mutta hänen asemansa oli ollut huomattavasti itsenäisempi.

PT:n velvollisuus suorittaa viivästyskorkoa

IV on esittänyt asiassa korvausvaatimuksen suoraan PT:lle 10.10.2019. Näin ollen PT on vakuutussopimuslain 69 §:n ja 70 §:n nojalla velvollinen suorittamaan vakuutusehtojen mukaiselle korvaukselle (1.000.000 euroa) korkoa 10.11.2019 lukien.

Oikeudenkäyntikulut

Käräjäoikeus on tuomiossaan aivan oikein katsonut, että IV on voittanut asian siltä osin kuin siinä on ollut kyse palon syttymispaikan ja -syyn selvittämisestä ja että IV:n ei tästä syystä ole tullut korvata vastaajien oikeudenkäyntikuluja kokonaisuudessaan. Käräjäoikeus on vähentänyt oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta ainoastaan viidesosalla, vaikka palon syttymispaikan ja -syyn selvittäminen on aiheuttanut vähintään 80 %:ia oikeudenkäyntikuluista. Mikäli IV:n valitus ei menestyisi tulisi kunkin osapuolen vastata itse omista oikeudenkäyntikuluistaan käräjä- ja hovioikeudessa.

LT:n vastaus

Vaatimukset

LT on vaatinut, että IV:n valitus hylätään ja IV velvoitetaan korvaamaan LT:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 96.171,14 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Palon syttymispaikka ja -syy

Käräjäoikeus on tehnyt asiassa esitetyn näytön perusteella virheellisen arvion palon syttymispaikasta ja mekanismista. Palolle on vaihtoehtoisia syttymissyitä ja niiden osuutta ei ole asianmukaisesti poissuljettu. Pelkkä ajallinen yhteys ja seinässä olevat palojäljet eivät todenna palon syytä luotettavasti.

Todistajat TP ja JE olivat palon syttymissyytä selvittäessään käyttäneet hypoteettista palonsyyn teoriaa, eivätkä he olleet selvittäneet muita mahdollisia palopaikkoja, vaan he olivat jo aikaisessa vaiheessa haastattelujen jälkeen tehneet johtopäätöksen siitä, että palo oli syttynyt tuulikaapissa. Todistajat olivat tehneet virheellisiä johtopäätöksiä myös siitä, että porauspaikalla olisi ollut niin sanottu V-kuvio, joka osoittaa palon syttymispaikkaa. Porauspaikan palojäljet osoittavat vain sen, että palo oli saanut porausreikien kohdalla muuta tuulikaapin aluetta enemmän happea.

Käräjäoikeus on tehnyt johtopäätöksen palon syttymispaikasta prosessidatan ja todistaja TM:n kertomuksen perusteella. TM:n näkemykset tulipalon syttymispaikasta eivät ole luotettavia. Asiassa ei ole otettu huomioon sitä, että tuulikaapista ei ole ollut saatavilla prosessidataa, josta voitaisiin päätellä, että palo on saanut alkunsa timanttiporauspaikalta.

Poliisin rekonstruktiossa oli saatu aikaan ainoastaan yli 200 asteen lämpötila ja pölyn syttymislämpötila on yli 250 astetta, eikä pölyä ole ollut merkittävässä määrin rakenteissa. Näin ollen rekonstruktio ja ES Oy:n tutkimus veden määrän vaikutuksesta timanttiporan lämpötilaan osoittaa sen, että palo ei ole syttynyt timanttiporauksesta. Käräjäoikeuden tuomio ei sisällä yksilöityä johtopäätöstä siitä, millä tavalla timanttiporaus olisi lopulta palon sytyttänyt.

Asiassa kuullut asiantuntijat TKL, AN ja TR ovat kaikki yhteneväisesti katsoneet, että esitetyn selvityksen perusteella voidaan sulkea pois timanttiporaus palon syttymissyynä. Palon syttymispaikkaa ja syttymissyytä ei ole tässä asiassa asianmukaisesti selvitetty ja todettu. Todistustaakka asiasta on IV:llä.

Väitetty huolimattomuus

Käräjäoikeus on aivan oikein todennut, että LL ja OF eivät olleet menetelleet asiassa tuottamuksellisesti.

LL:n ja OF:n vastuu M Oy:tä kohtaan määräytyy sopimuksen ulkopuolista vahingonkorvausvastuuta koskevien sääntöjen perusteella, koska he eivät ole olleet sopimussuhteessa M Oy:hyn. LL:n ja OF:n vahingonkorvausvelvollisuus M Oy:tä kohtaan edellyttää siten virhettä tai laiminlyöntiä ja tuottamuksellista menettelyä. LL ja OF eivät ole menetelleet tuottamuksellisesti. Kummankin menettelyä tulee arvioida itsenäisesti.

Työmaalla oli pidetty katselmus ennen timanttiporauksen aloittamista. Porattavien reikien paikat oli katsottu yhdessä M Oy:n kiinteistö- ja työsuojelupäällikkö TN:n ja M Oy:n palkkaaman valvoja TY:n sekä OF:n kanssa. Kukaan katselmuksessa olleista ei ole pitänyt timanttiporausta tulityönä, eivätkä he ole edellyttäneet vaaran arviointitoimenpiteitä tai muita erityisiä toimenpiteitä. Vedellä suoritettu timanttiporaus ei ole tulityötä, vaikka porauksen yhteydessä olisi pora osunut puurakenteisiin tai lasivillaan.

LL oli ennen porauksen aloittamista valmistellut kohteen siirtämällä suodatinkangasrullan pois tieltään, poistanut porauspaikalla ollutta paperisilppua ja irrottanut alimmaisen vanerin seinästä. Tämän jälkeen hän oli kyennyt näkemään runkotolpat ja sähköjohdot siten, että hän ei poratessaan osu niihin. LL oli porannut sokkeliin kahdeksan reikää ja hän oli käyttänyt vettä terän jäähdytykseen. LL:llä oli käytössään käsikäyttöinen pumppu, joka oli tuohon aikaan tavanomainen varuste. Vesipumpun säiliö oli tilavuudeltaan 10 litraa ja LL on kertonut täyttäneensä säiliön porauksen aikana 3-4 kertaa. Veden tarve suhteutuu porausaikaan ja porattavan reiän kokoon.

LL oli porannut koko seinärakenteen läpi, mikä on yleisesti käytetty toimintatapa, eikä vähäinen poraaminen muihin rakenteisiin, kuten kipsilevyyn, palamattomaan lasivillaan tai vaneriin, aiheuta palovaaraa. Timanttiporan käyttöohje, jonka mukaan porata saa ainoastaan kiveen, betoniin ja muuriin, ei ole viranomaisen määräys tai velvoittava normi. Käyttöohjeen vastainen, joskin tavanomainen työtapa, ei osoita LL:n tuottamuksellista menettelyä. Porauksen aikana LL ei ollut huomannut, että poranterä olisi kuumentunut tai että olisi ilmennyt jotain muuta poikkeavaa.

Rekonstruktiossa LL:n käyttämillä vesimäärillä porausreiän lämpötila kohosi 87 asteeseen. Pölyn syttyminen olisi edellyttänyt ainakin 250 asteen lämpötilaa. Pölyä ei havaittu kohteessa poikkeuksellisia määriä. Timanttiporaus ei ole tulityötä, minkä vuoksi jälkivalvontaa ei ole tarvittu. M Oy:n turvallisuusohjeiden mukaan palovartijana ei saa olla tulityötä tehnyt henkilö, joten LL ei tältäkään osin ole toiminut tuottamuksellisesti.

OF oli perehdyttänyt LL:n rakennustyömaahan ja antanut hänelle normaalin ohjeistuksen työvaiheen tekemisestä. LL on kokenut työntekijä. OF oli ohjeistanut LL:ää tekemään reiät sokkeliin, ei koko seinärakenteen läpi. OF oli valvonut LL:n porausta työpisteestään käsin ja käynyt myös porauspaikalla. OF ei kuitenkaan ollut havainnut sitä, että LL olisi poratessaan suurinta reikää osunut takana olleeseen vaneriin. Vastaavalta työnjohtajalta ei voida edellyttää jokaisen työntekijän jokaisen työvaiheen jatkuvaa valvomista. OF ei ole toiminut tuottamuksellisesti.

Syy-yhteys

IV ei ole esittänyt näyttöä siitä, kuinka timanttiporaus olisi aiheuttanut tulipalon syttymisen. Vielä näyttämättä on jäänyt, millä tavoin OF:n tai LL:n tuottamuksellinen menettely olisi johtanut palon syttymiseen. IV:n vaatimukset tulee hylätä syy-yhteyden puuttumisen vuoksi myös siinäkin tapauksessa, mikäli LL:n tai OF:n katsottaisiin menetelleen tuottamuksellisesti.

M Oy:n myötävaikutus

Mikäli katsotaan, että timanttiporaus on ollut tulityötä, on vahinko aiheutunut M Oy:n oman laiminlyönnin vuoksi tai ainakin M Oy on myötävaikuttanut vahingon syntyyn, koska tulityöluvan antaminen ja sen edellyttämien toimenpiteiden määrittäminen oli kuulunut kompostointilaitoksen osalta M Oy:lle.

LL:n ja OF:n asema

LL ja OF ovat toimineet vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaisessa työntekijään rinnastettavan itsenäisen yrittäjän asemassa, jolloin vakuutussopimuslain 75 §:n säännöstä sovelletaan IV:n ja M Oy:n välisen vakuutussopimuksen regressiehdon sijaan.

LL ja OF ovat olleet työntekijöihin rinnastettavia yrittäjiä, joiden aiheuttaman vahingon korvausvastuu määräytyy vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n ja 4 luvun 1 §:n perusteella.

LL on rinnastunut täysin B Oy:n työntekijään. LL oli tehnyt suullisen sopimuksen perusteella rakennusmiehen töitä B Oy:lle ja hän oli laskuttanut tuntiperusteisesti B Oy:tä. LL oli työskennellyt kyseisellä rakennustyömaalla jokaisena arkipäivänä, eikä hänellä ollut tuohon aikaan muita merkityksellisiä toimeksiantoja. Hän oli toiminimensä ainoa työntekijä. LL oli työskennellyt OF:n valvonnan ja määräysvallan alaisena.

OF:n asema ei ole poikennut sellaisen vastaavan työnjohtajan asemasta, joka on työsuhteessa pääurakoitsijaan. OF oli yrityksensä ainoa työntekijä ja hänellä oli pitkäaikainen toimeksiantosuhde B Oy:n kanssa. OF oli toiminut projektipäällikkö KI:n valvonnan ja käskyvallan alaisena. OF oli esimerkiksi työmaakokouksissa edustanut B Oy:tä eikä omaa toiminimeään. Hänellä oli käytössään B Oy:n tietokone, puhelin ja sähköposti.

Oikeudenkäyntikuluista

IV:llä ei ole asiassa regressioikeutta, LL:ltä ja OF:ltä puuttuu tuottamus ja vahingon ja väitetyn tuottamuksen osalta puuttuu syy-yhteys. Näin ollen IV:n oikeudenkäyntikuluja ei tule korvata asiassa.

PT:n vastaus

Vaatimukset

PT on vaatinut, että IV:n valitus hylätään ja että IV velvoitetaan korvaamaan PT:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 94.031,34 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

PT:n vakuuttama B Oy ei ole menetellyt tuottamuksellisesti, eikä se näin ollen vastaa vahingosta vahingonkorvauslain mukaan. Sen menettely ei ole syy-yhteydessä IV:n regressivaatimuksen kohteena olevaan vahinkoon.

Vahingonkorvauslain mukaisen vastuun syntymisen edellytykset puuttuvat PT:n vastuun syntymiseksi. PT ei vastaa myöskään B Oy:n aliurakoitsijoiden, Toiminimi RF:n ja/tai Toiminimi LL:n väitetystä tuottamuksesta. Kumpikaan aliurakoitsijoista ei rinnastu vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaan työntekijään rinnastuviksi itsenäisiksi yrittäjiksi. Kummallakin aliurakoitsijalla on omat vastuuvakuutukset LT:ssä.

PT on myöntänyt B Oy:lle toiminnan vastuuvakuutuksen, jonka rajoitusehto 5.7 rajaa PT:n korvausvastuun ulkopuolelle vahingot siltä osin kuin vahinko perustuu yksinomaan sopimukseen, takuuseen tai sitoumukseen, ellei tällaista korvausvastuuta olisi ilman sitoumusta. Näin ollen korvausvastuun ulkopuolelle jää aliurakoitsijoiden aiheuttamat vahingot ja yksinomaan sopimukseen perustuvat vahingot. PT vastaa vahingosta yksinomaan B Oy:lle myöntämänsä vastuuvakuutusehtojen mukaisesti eli PT:n korvausvastuu edellyttäisi B Oy:n rikkomusperusteista tuottamusta. Todistustaakka on IV:llä niin korvausvastuun edellytysten kuin korvattavien vahinkojen määrien osalta.

Käräjäoikeuden tuomion (s. 58-59) perusteluissa on yksilöity PT:n vakuuttaman B Oy:n vastuun edellytysten puuttuminen.

Palon syttymispaikka ja -syy

Käräjäoikeus on tehnyt virheelliset johtopäätökset palon syttymispaikasta ja -syystä.

Käräjäoikeuden tuomio on oikea siltä osin, että paloa on pidettävä vahinkona (s. 59). Tämän mukaisesti kantajan velvoitteena olisi ollut ennen takaisinsaantikanteen nostamista, huolellisesti selvittää palon vaihtoehtoiset syttymissyyt. Kantaja on laiminlyönyt tämän velvollisuuden ja perustanut takaisinsaantikanteensa hypoteettiseen palonsyyn teoriaan ja virheellisiin havaintoihinsa muun muassa V-kuviosta, joka osoittaa palon syttymispaikkaa.

Käräjäoikeuden tuomio ei sisällä yksilöityä johtopäätöstä siitä, millä tavalla timanttiporaus olisi palon sytyttänyt. Käräjäoikeus on perustanut virheellisen johtopäätöksensä palon syttymispaikasta TM:n todisteluun. Käräjäoikeuden olisi tullut TM:n todistelun luotettavuutta arvioidessaan
ottaa huomioon, että hän oli suunnitellut M Oy:n automaatiojärjestelmän ja vastannut sen kunnossapidosta.

TM oli kuvaillut palon etenemistä palofysiikan lainalaisuuksien vastaisesti. Hän oli käynyt läpi automaatiodataa, jonka mittauspiste oli ollut kohdassa ”etutila ja sekoitus”, jonka sisäkattoprofiili on tasakattoinen. Automaatiodatan perusteella ei voi päätellä sitä, että palo syttyi tuulikaapissa.

PT:n esittämä todistelu oli kohdistunut sisäkattoprofiililtaan vinokattoiseen alueeseen ”sekoitin ja kuljetin”. Vinokatto vaikuttaa palovirtauksiin. Henkilötodistelussa oli sekoitettu edellä mainitut alueet keskenään. Palo oli saanut todennäköisimmin alkunsa kompostointilaitoksen sisäkattoproﬁililtaan vinokattoisen etutilan sekoitin- ja kuljetinalueelta. Jätteen sekoitinlaite oli vaurioitunut korjauskelvottomaksi, minkä lisäksi voimakkaita palon jälkiä oli myös jätteen sekoitin- ja kuljetinalueen rakenteissa, betonissa ja puupalkeissa. Palo oli saanut happea tuulikaappiin poratuista rei´istä, mistä aiheutui palojälkiä tuulikaapin etukulman alueelle.

Käräjäoikeus on pitänyt pelastuslaitoksen virkamies JK:n kertomusta luotettavana. Pelastuslaitos ei ollut laatinut asiassa virallista raporttia. JK:n kertomus ei ollut pohjautunut viralliseen raporttiin vaan alustavaan ja suppeaan palopaikan tutkintaan. JK oli kertonut, että tuulikaapissa oli ollut pölyä. Muut todistajat eivät olleet kertoneet havainneensa pölyä. Myöskään poliisin rekonstruktiossa ei ollut havaittu pölyä, joka olisi päässyt seinärakenteen sisään.

Valvontakameran tallenteesta ei ole voinut määrittää palon todennäköistä syttymispaikkaa. Mikäli palo olisi saanut alkunsa tuulikaapista olisi nosto-oven tullut rikkoutua aiemmin. Valvontakameran tallenteesta on käynyt ilmi, että savua tulee ensin räystään alta eri kulmasta kuin tuulikaappi, eikä liekkejä ollut näkyvissä nosto-ovien ikkunoista, vaikka se oli ollut lähellä porauspaikkaa.

Sähköpalon mahdollisuutta oli tutkittu ainoastaan kantajan olettamasta syttymispaikasta. Asiassa ei ollut tutkittu kompostointilaitoksen sähkölaitteita, eikä sähköpalon mahdollisuutta.

B Oy:n väitetty huolimattomuus ja syy-yhteys

B Oy ei ole menetellyt tuottamuksellisesti, eikä sen menettelyllä ole syy-yhteyttä vahinkoon.

B Oy ja Toiminimi RF olivat kirjallisesti sopineet, että Toiminimi RF vastaa M Oy:n biokaasulaitoksen vastaavan työnjohtajan tehtävistä, joihin oli kuulunut rakennustyömaan työturvallisuudesta huolehtiminen. Työmaan turvallisuussuunnitelman oli laatinut Toiminimi RF ja OF oli perehdyttänyt LL:n rakennustyömaalle. Perehdytykseen oli kuulunut muun ohella paloturvallisuus ja työmaan turvallisuusohjeet. LL:n perehdyttäminen M Oy:n turvallisuusasiakirjaan oli ollut OF:n tehtävä. Vastuu Toiminimi LL:n perehdyttämisestä oli ollut Toiminimi RF:llä, ei B Oy:llä. B Oy oli sopimuksella siirtänyt koko perehdytys- ja työturvallisuusvastuunsa sopimuskumppanilleen Toiminimi RF:lle.

B Oy:llä ei ole ollut työturvallisuuslain mukaista velvoitetta perehdyttää aliurakoitsijoita työmaan turvallisuusohjeisiin. Työturvallisuuslain velvoitteet liittyvät työympäristön henkilöturvallisuuteen ja työtapaturmien ja ammattitautien ehkäisemiseen. Työturvallisuuslailla ei ole tarkoitettu suojattavan omaisuutta.

Toiminimi LL

Toiminimi LL ei ole menetellyt tuottamuksellisesti, eikä timanttiporaus ole syy-yhteydessä vahinkoon.

Toiminimi RF oli osoittanut Toiminimi LL:lle porattavien reikien paikat ja antanut ohjeen porata reiät sokkelin läpi. Poraaminen betonin sijaan koko seinärakenteen läpi on yleinen toimintatapa silloin, kun timanttiporauksessa käytetään vettä. Vähäinen poraaminen muihin rakenteisiin kuten kipsilevyyn, palamattomaan lasivillaan tai vaneriin ei aiheuta palovaaraa.

LL oli suorittanut timanttiporauksen tavanomaista ammattimaisen timanttiporaajan työtapaa noudattaen. Timanttipora oli ollut toimiva ja hänen käyttämänsä vesimäärä oli ollut riittävä, mikä oli käynyt ilmi poliisin rekonstruktiosta, ES Oy:n tutkimuksesta, AN:n asiantuntijalausunnosta ja TKL:n ja AN:n todistajankertomuksista. Myös porausreikien ympärillä olleet valumajäljet olivat osoittaneet vedenkäytön riittävyyden.

LL ei ollut porannut tai osunut porallaan puuhun. Väite oli perustunut todistaja TP:n olettamaan, ei havaittuun tosiseikkaan. Timanttiporaus vesijäähdytteisellä poralla ei ole tulityötä. Ratu-ohjekortti 0406 ja SPEK-tulityöohje eivät sovellu vesijäähdytteiseen timanttiporaukseen. Timanttiporan käyttöohje ei ole standardi tai muu velvoite, jonka osittaista noudattamatta jättämistä voitaisiin pitää huolimattomuutena.

Ennen timanttiporausta suoritetussa katselmuksessa tilaajalla oli ollut velvoite huomioida sekä ilmoittaa kohteen pääurakoitsijalle ja vastaavalle työnjohtajalle porauskohteen erityiset riskit ja harkintansa mukaan edellyttää tulityölupaa tai asettaa muita määräyksiä ja ohjeita työn suorittamiselle. Tällaisia erityisiä edellytyksiä työlle ei ollut asetettu.

Toiminimi RF

Toiminimi RF:n OF oli ollut työmaalla maankäyttö- ja rakennuslain 122 §:n mukainen vastaava mestari ja työnjohtajan tehtävistä oli sovittu B Oy:n ja Toiminimi RF:n välillä sopimuksella.

Toiminimi LL:n ja Toiminimi RF:n asema

OF ja/tai LL eivät kumpikaan ole olleet vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaisia itsenäisiä yrittäjiä, jotka huomioon ottaen toimeksiantosuhteen pysyvyys, työn laatu ja muut olosuhteet olisivat rinnastettavissa B Oy:n työntekijöihin.

On tavanomaista, että aliurakoitsija sitoutuu työsuorituksen ajaksi pääurakoitsijan tehtäviin. Tämä ei kuitenkaan muodosta pääurakoitsijalle vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n mukaista isännänvastuuta.

Toiminimi RF ja Toiminimi LL olivat olleet itsenäisiä rakennusalan aliurakoitsijayrityksiä, joille B Oy oli ollut yksi heidän asiakkaistaan. Molemmat yhtiöt olivat ottaneet vastuuvakuutuksen liiketoiminnalleen. Molemmat olivat laskuttaneet tavanomaisesti aliurakoinnista eikä heille ollut maksettu palkkaa. Kumpikaan heistä ei ollut noudattanut toimeksiantajiensa työaikaa ja -järjestystä tavalla, joka voitaisiin katsoa työntekijään rinnastuvaksi asemaksi.

OF:n ja LL:n työ oli ollut itsenäistä. Toimeksiantosuhteet eivät olleet pysyviä, vaan he toimivat rakennusprojektissa tehtävän suorittamisen vaatiman ajan. LL oli toiminut aliurakoitsijana vain noin neljän kuukauden ajan.

Etenkin OF:n asema oli ollut itsenäinen, eikä B Oy:llä ollut ollut työnjohto- ja määräysvaltaa OF:ään nähden.

Vaikka aliurakoitsijoiden katsottaisiin aiheuttaneen tulipalon tuottamuksellaan, B Oy ei ole isännänvastuussa OF:n ja/tai LL:n toiminnasta. Aliurakoitsijat vastaavat itse omalla tuottamuksellaan aiheuttamistaan vahingoista.

M Oy:n myötävaikutus

M Oy on toiminnallaan myötävaikuttanut vahingon syntyyn, mikäli palon katsotaan aiheutuneen timanttiporauksesta. Tämän vuoksi korvausvastuuta tulee sovitella vahingonkärsijän myötävaikutuksen perusteella.

M Oy ei ollut katselmuksessa edellyttänyt timanttiporaukselle tulityölupaa tai asettanut muita ehtoja. Mikäli kohde olisi tunnistettu korkeariskiseksi, olisi työn tilaajan tullut saattaa kohteeseen liittyvät riskit urakoitsijan tietoon.

Kompostointilaitoksen palo-osastointi oli pettänyt. Palo-oven olisi tullut sulkeutua automaattisesti, mutta niin ei ollut tapahtunut. Palotoimenpiteiden laiminlyönti oli nopeuttanut palon etenemistä ja näin ollen lisännyt omaisuusvahinkojen määrää.

IV:n viivästyskorkovaatimuksesta

Vakuutussopimuslain mukainen viivästyskorkovelvoite koskee sitä osaa korvauksesta, joka on selkeä ja selvitetty. IV:n vaatimus oli perusteen osalta ollut niin epäselvä, ettei viivästyskorkoa voi vaatia muutoin kuin kuukauden kuluttua haasteen tiedoksiannosta.

IV on esittänyt osin lakiin perustumattomia väitteitä työturvallisuuslain ja valtioneuvoston asetuksen soveltumisesta omaisuusvahingon vastuuperusteeksi. Mikäli IV:n vaatimukset PT:tä kohtaan menestyisivät, on IV:n menettely huomioitava oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudessa.

PT on tehnyt kielteisen korvauspäätöksen vastuunrajoitusehdon perusteella. Oikeudenkäyntikuluratkaisussa ei tule miltään osin huomioida IV:n vaatimusta oikeudenkäynnin tarpeellisuudesta koskien isännänvastuuta.

Korvausvastuun jakautuminen

Mikäli hovioikeus velvoittaisi PT:n vastaamaan joiltain osin IV:n vaatimuksista, on korvausvastuun jakautumisessa huomioitava vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukainen vahingonkärsineen myötävaikutus ja korvausvastuun sovittelu sekä 3 §:n mukainen eri vastaajien kesken jaettava korvausmäärä.

LT:n vastavalitus

Vaatimukset

LT on vaatinut, että IV velvoitetaan korvaamaan LT:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta 97.785,29 eurolla ja hovioikeudesta edellä vastauksen yhteydessä yksilöidyllä tavalla, molemmat määrät laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

IV:llä ei ole LT:tä kohtaan regressioikeutta, koska LL ja OF ovat toimineet vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n tarkoittamina työntekijään rinnastettavina itsenäisinä yrittäjinä. Tämän vuoksi kanne olisi tullut hylätä regressioikeuden puuttumisen vuoksi, jolloin palon syttymissyyllä tai -paikalla ei ole LT:n vastuun kannalta merkitystä.

Käräjäoikeuden oikeudenkäyntikuluratkaisu, jolla IV:n korvausvelvollisuutta LT:n oikeudenkäyntikuluista on alennettu yhdellä viidesosalla, on virheellinen. Yksikään IV:n kannevaatimuksista ei ole menestynyt käräjäoikeudessa. Näin ollen asiassa ei ole voitu alentaa oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n nojalla.

PT:n vastavalitus

Vaatimukset

PT on vaatinut, että IV velvoitetaan korvaamaan PT:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta 101.114,63 eurolla ja hovioikeudesta edellä vastauksen yhteydessä yksilöidyllä tavalla, molemmat määrät laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

PT on viitannut edellä LT:n vastavalituksen yhteydessä kirjattuihin seikkoihin.

IV:n vastaus

Vaatimukset

IV on vaatinut, että LT:n ja PT:n vastavalitukset hylätään ja yhtiöt velvoitetaan korvaamaan IV:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta edellä valituksen yhteydessä yksilöidyllä tavalla laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Käräjäoikeuden tuomio on oikeudenkäyntikuluratkaisun osalta oikea. Osapuolten oikeudenkäyntikuluista suurin osa on aiheutunut palon syttymissyyhyn ja -paikkaan liittyvästä kysymyksestä, jonka osalta LT:n ja PT:n väitteet on hylätty. Näin ollen osapuolten tulisi IV:n valituksessaan esittämällä tavalla pitää oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudesta kokonaisuudessaan vahinkonaan. LT ja PT olivat vastustaneet käräjäoikeudessa välituomion antamista OF:n ja LL:n vastuuasemasta. Näin ollen tälle seikalle ei tule antaa merkitystä arvioitaessa IV:n velvollisuutta korvata LT:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta.

Riidattomia seikkoja

Käräjäoikeuden tuomion sivuilta 1-3 ilmenevien riidattomien seikkojen lisäksi hovioikeudessa ovat riidattomia seuraavat seikat:

Kompostointilaitos (vastaanottohalli, kompostointihalli) ja sen rakenteet (seinärakenteet, palokatko kompostointilaitoksen ja kypsytyshallin välissä).
B Oy (pääurakoitsija), M Oy (rakennuttaja), OF (työmaan vastaava työnjohtaja), LL (poraustyö): asema ja tehtävät (tosiseikat) rakennusurakassa. OF ja LL ovat omien toiminimiensä kautta laskuttaneet työstään sopimuskumppaniaan B Oy:tä, joka on maksanut laskut (ei maksettu palkkana). B Oy on ollut KVR-urakoitsija ja ostanut kirjallisella sopimuksella palveluita urakkaan liittyen Toiminimi RF:ltä. B Oy:n KVR-urakassa projektipäällikkönä toimi KI. B Oy:n ja OF:n sopimuksessa 8.3.2016 on määritelty OF:lle vastaavana työnjohtajana kuuluvat tehtävät. M Oy on ilmoittanut OF:n työmaan vastaavaksi työnjohtajaksi rakennusvalvonnalle.

Toiminimi RF:n sekä Toiminimi LL:n tehtävät rakennusurakassa, sekä näiden vastuuvakuutukset.

K10. KVR-urakkasopimus 2.9.2016
K1. esitutkintapöytäkirja nro 5680/5/20720/16, 26.1.2017
- sopimus vastaavasta työnjohtajasta, s. 133-134
K18. Toiminimi LL, laskuja rakennushankkeeseen
K19. Toiminimi RF, laskuja rakennushankkeeseen liittyen (sama kuin LT10)
K20. rakentamisen vastuuhenkilöiden hakemus ja rakennuslupa
LT3. esitutkintapöytäkirjan nro 5680/8/20720/16, 26.1.2017
2. s. 22-31 (OF:n kertomukset)
3. s. 33-46 (LL:n kertomukset)

3. LL:n suorittama M Oy:n omistaman kompostointilaitoksen sokkeliin tehty timanttiporaus on liittynyt B Oy:n kokonaisvastuu-urakkana (KVR-urakka) olleeseen rakennustyöhön.

K10. KVR-urakkasopimus 2.9.2016
PT19. katselmusta koskevat työmaakokouspöytäkirjat

4. LL:n kompostointilaitoksen seinärakenteen läpi suorittaman timanttiporauksen suorittamistapa (seinärakenteesta otettu vanerikaista pois; porattaessa käytetty vettä; reikien ympärillä on ollut veden valumajälkiä sekä reikien ulko- että sisäpuolella) ja porauskohta (oikeanpuoleisen tuulikaapin etukulman ala-alue) sekä ajankohta (klo 15). Poran terä on osunut porattaessa betonin seassa olleeseen harjateräkseen. LL on käyttänyt porauksessa omaa kalustoaan. Poraukseen sovelletaan timanttiporan käyttöohjetta ja Ratu 0406 -ohjekorttia, jossa viitataan käyttöohjeisiin ja jonka mukaan tulityön jälkeen tulee järjestää valvonta mahdollisten kipinöiden aiheuttamien tulipalojen varalta vähintään tunnin ajaksi töiden päättymisen jälkeen. LL:n poistumisajankohta työmaalta (klo 15.20). Valvontakameroista ilmenee hallin kattorajasta selvästi savua klo 16.05. HP on havainnut tulipalon klo 16.10-16.15.

PT24. turvakameran video (sama kuin K16)
K1. esitutkintapöytäkirja nro 5680/8/20720/16, 26.1.2017
- 2. s. 22-31 (OF:n kertomukset)
- 3. s. 33-46 (LL:n kertomuket
- Weka-timanttikeernaporakoneen käyttöohje, s. 197-203
K3. Ratu-ohjekortti 0406

5. LL on tiennyt, että betonisokkelin takana olevassa seinärakenteessa on puuta ja eristevillaa. LL on purkanut rakennetta varmistaakseen koolauspuiden paikan ja sen, etteivät porattavat reiät olisi koolauspuiden kohdalla. LL on poistanut suodatinkangasrullan ja paperisilppua pois porauskohdan alueelta.

LT3. esitutkintapöytäkirja nro 5680/8/20720/16, 26.1.2017
- 3. s. 33-46 (LL:n kertomukset)

6. OF ei ole tiennyt ennen työmaalta poistumistaan, että LL oli porannut koko seinärakenteen läpi. OF on käynyt porauspaikalla, kun LL oli porannut useamman reiän rakenteesta läpi.

KO:n tuomion sivu 57: ”OF ei ollut havainnut, että LL olisi porannut koko seinärakenteen läpi. OF ei ollut myöskään havainnut mitään palovaaraan viittaavaa.”

Esitutkintapöytäkirjan sivu 25: ”En antanut ohjeita mennä läpi sokkelin sisäpuolen rakenteista. En ole yllättynyt, jos niin on tehty.”

”Olen käynyt LL:n työkohteessa kolmesti tiistaina. Aamulla, päivällä ja viimeisen kerran klo 14 jälkeen ennen poistumistani työmaalta. Tuolloin en nähnyt, että reiät olisivat
ulottuneet sisälle asti. Vaneri oli poistettu seinän alalaidasta ja villa oli näkyvillä. Päivän aikana en antanut hänelle lisäohjeita, enkä huomauttanut häntä mistään.”

LT3. esitutkintapöytäkirja nro 5680/8/20720/16, 26.1.2017- 2. s. 22 - 31 (OF:n kertomukset)

7. B Oy:n (PT) sekä Toiminimi RF:n (LT) ja Toiminimi LL:n (LT) vastuuvakuutuksien vakuutusmäärät ja muut ehdot.

PT:n vastuuvakuutus PT 3: ”5.7 Sopimusvastuu

Vakuutus ei korvaa vahinkoa siitä osin kuin korvausvastuu perustuu sopimukseen, takuuseen tai muuhun sitoumukseen, ellei tällaista korvausvastuuta olisi ilman mainittua sitoumusta.”

Jos OF ja LL ovat itsenäisiä aliurakoitsijoita, PT ei ole vastuuvakuutuksen ehtojen mukaan vastuussa heidän aiheuttamistaan vahingoista. OF ja LL eivät ole aiheuttaneet vahinkoja tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella.

PT3. PT:n Yrityksen vastuu VA 340 ehdot, ehto 5.7
PT5. Toiminimi RF:n yritystoiminnan vakuutuskirja ja
vakuutusturvaluettelo 17.11.2015 (osittain sama kuin LT1)
PT6. Toiminimi LL:n vakuutuskirja 18.11.2015
(osittain sama kuin LT1)
PT10. PT:n vakuutusehdot VA350 Vastuuvahingon
korvaaminen

8. Pelastusalan Keskusjärjestön tulityötoimikunnan (SPEK) tulityöohjeiden ja rakennusurakan suunnitteluvaiheen turvallisuusasiakirjojen sisältö on riidaton. SPEK:n mukaan timanttiporaus ei ole lähtökohtaisesti tulityötä, mutta jos se ulottuu muihin kuin betonirakenteisiin, on tehtävä vaarojen arviointi, ja jos päädytään siihen, että poraukseen liittyy palovaara, on kyse tulityöstä.
Suunnitteluvaiheen turvallisuusasiakirjan mukaan paloturvallisuuteen on kiinnitettävä huomiota eikä omasta toiminnasta saa syntyä tulipalon vaaraa, valvonta on järjestettävä tulityön jälkeen vähintään kahden tunnin ajaksi (s.190-191). Suunnitteluvaiheen turvallisuusasiakirjan mukaan B Oy on vastannut kaikista VNA 205/2009 mukaisista päätoteuttajan työturvallisuustehtävistä ja velvollisuuksista (s. 181). M Oy:n turvallisuusohjeen mukaan varsinaisen tulityön tekijä ei saa olla palovartijana (s. 143).

K1. esitutkintapöytäkirja nro 5680/5/20720/16, 26.1.2017
- turvallisuusohje 2010, s. 135-144
- suunnitteluvaiheen turvallisuusasiakirja, s. 174-196
- työmaan turvallisuussuunnitelma, s. 215-219
- SPEK:n lausunto 20.12.2016, s. 131-132

9. M Oy:n kiinteistö- ja työsuojelupäällikkö TN, M Oy:n palkkaama valvoja TY ja OF ovat ennen porausta suorittaneet katselmuksen ja katsoneet porauskohdat, jolloin ei ollut ollut puhetta siitä, että kyse olisi tulityöstä, eikä tuolloin ole edellytetty tulipalovaaran arviointia tai muitakaan toimenpiteitä työhön tai sen toteuttamiseen liittyen.

PT19. katselmusta koskevat työmaakokouspöytäkirjat
K1. esitutkintapöytäkirja nro 5680/5/20720/16, 26.1.2017
- turvallisuusohje 2010, s. 135-144
- työmaan turvallisuussuunnitelma, s. 215-219

10. Vahingon määrä on 4.000.000 euroa, josta kypsytyshallin osuus on 100.000 euroa.

11. IV:llä on todistustaakka siltä osin kuin kysymys on OF:n ja LL:n väitetystä tuottamuksesta eli LT:n vastuun edellytyksistä.

Riitaisia seikkoja/ kysymyksiä

1. Onko B Oy vastuussa OF:n ja LL:n väitetystä huolimattomuudesta ja onko B Oy itse menetellyt poraukseen liittyen huolimattomasti? Todistustaakan jako väitetyn B Oy:n huolimattomuuden osalta.

2. OF:n ja LL:n vastuuasemien oikeudellinen arviointi sekä tuottamusarviointi: itsenäisiä aliurakoitsijoita vai B Oy:n työntekijään rinnastuvassa asemassa olevia toimijoita? Onko B Oy:llä ollut työnjohto-, valvonta- ja määräysvalta OF:ään ja mikä merkitys vastaavan työnjohtajan asemalla on OF:n ja B Oy:n vastuun kannalta (maankäyttö- ja rakennuslaki 122 §)?

3. Palon syttymiskohta ja -syy (poraus, sähkövika, kompostointiin liittyvä itsesyttyminen, tukiaineen kytöpalo, sekoitinlaitteen vika vai joku muu syy)? Timanttiporaus vai muu kompostointilaitokseen ja sen toimintaan liittyvä syy? Onko palon syttymissyy ja syttymispaikka jäänyt selvittämättä?

4. Onko kompostointilaitoksen rakenteissa ollut poikkeava määrä syttymisherkkää pölyä? Onko OF laiminlyönyt ohjeistaa LL:ää siitä, että kompostointilaitoksen rakenteisiin kertyy syttymisherkkää pölyä, ja muutoinkin perehdyttää (suunnittelu- ja turvallisuusohjeet), ohjeistaa ja valvoa (porataan vain betonisokkelin läpi, porauksessa riittävästi vettä, roskat ja pölyt siivottu porauskohdalta) LL:ää siten, että poraus suoritetaan paloturvallisesti ja että porauskohdalle järjestetään jälkivalvonta? Onko poraus suoritettu sellaisissa olosuhteissa ja tavalla, että jälkivartiointi olisi ollut tarpeen?

5. Onko LL:n käyttämä timanttipora ollut asianmukaisessa kunnossa ja soveltunut suunniteltuun poraukseen ja onko timanttiporaus tehty huolellisesti, ts. onko porauksessa käytetty riittävästi vettä ja onko timanttiporaus ollut sallittua ja toteutettavissa paloturvallisesti koko seinärakenteen läpi ja onko LL huolehtinut, ettei porauskohdassa ole paloturvallisuuden kannalta ylimääräistä syttyvää materiaalia, kuten roskia ja pölyä? Onko LL tiennyt kompostointilaitoksen pölystä ja siihen liittyvästä paloriskistä? Onko poran terä kuumentunut liikaa porauksen aikana ja onko se aiheuttanut tulipalon vaaran?

6. Onko LL laiminlyönyt varmistua porauksen jälkeen siitä, ettei porauksesta ole aiheutunut tulipalon vaaraa?

7. Ovatko B Oy, OF ja/tai LL huolimattomuudellaan aiheuttaneet vahingot (syy-yhteys).

8. Onko M Oy omalla huolimattomuudellaan myötävaikuttanut tulipalon syttymiseen ja siten myös siitä aiheutuneisiin vahinkoihin (urakoitsijan informointi pölyyn liittyvästä tulipaloriskistä, katselmus ennen porausta (ei määritelty tulityöksi), kompostointilaitoksen rakenteet eli palokatkon puuttuminen vastaanottohallin ja kypsytyshallin välistä, kompostointilaitoksen päädyssä oleva palo-ovi ei ole sulkeutunut välittömästi palon alettua)?

9. viivästyskoron maksamisvelvollisuuden alkamisajankohta?

10. Korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrä.

- -

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet ja todistustaakka

Käräjäoikeus on tuomionsa sivuilla 36-37 selostanut asiassa sovellettaviksi tulevia oikeusohjeita. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, että IV:llä on todistustaakka myös siltä osin kuin IV on väittänyt B Oy:n huolimattomuudellaan aiheuttaneen kompostointilaitoksen tulipalon ja siten IV:n korvaamat vahingot. Kyse on käräjäoikeuden toteamalla kaikilta osin vastuuvakuutuksesta suoritettavista korvauksista, jotka eivät kata sopimusperusteista vastuuta ja joiden osalta IV:n väittämä vastuu perustuu tässä tapauksessa vahingonkorvauslakiin eli vakuutuksenottajien väitettyyn tuottamukselliseen menettelyyn. IV:llä on väittämistaakka ja siten vahingonkorvausoikeuden pääsäännön mukainen todistustaakka niiden seikkojen osalta, joiden perusteella IV väittää B Oy:n, OF:n ja LL:n menetelleen tuottamuksellisesti. Asiassa ei ole olemassa sellaisia vahingonkärsijän korvausoikeudellisen aseman parantamiseen liittyviä syitä, jotka oikeuttaisivat omaksumaan käännetyn todistustaakan sopimuksen ulkopuolisen vastuun osalta. Vastuuvakuutuksen suhteen merkitystä ei voida antaa sille, että sopimusosapuolten välillä noudatettaisiin käännettyä todistustaakka (ns. ekskulpaatiovastuu) tuottamuksen osalta. (ks. esim. HE 46/2014 vp, s. 46, Saranpää, Timo, Näyttöenemmyysperiaate riita-asiassa (Helsinki 2010), s. 91-93 ja Rautio, Jaakko – Frände, Dan, Todistelu – Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun kommentaari (Helsinki 2016, s. 36-37).

Hovioikeus on jäljempänä selostanut vahingonkorvauslain ns. isännänvastuuta koskevia oikeusohjeita arvioidessaan Toiminimi RF:n ja Toiminimi LL:n vastuuasemaa.

Näytön arvioinnin lähtökohdat

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion sivuilta 38-40 ilmenevät näytön arvioinnin yleiset lähtökohdat. Hovioikeus toteaa lisäksi, että M Oy:n kompostointilaitoksen tuotantopäällikkö MR:n yksityiskohtaiselle kertomukselle kompostointilaitoksen tuotantoprosessista on annettava erityinen painoarvo arvioitaessa tulipalon mahdollisia syttymissyitä ja -paikkoja. MR:n ohella erityisesti TN (käyttö-, kiinteistö- ja työsuojelupäällikkö), TK (sähkökunnossapito) ja TM (automaatiodata) ovat olleet perehtyneitä kompostointilaitoksen jokapäiväiseen toimintaan ja siitä tallennettavaan tietoon.

TM:ää ja TR:ää on hovioikeuden pääkäsittelyssä kuulusteltu myös vastakkain sen selvittämiseksi, miksi heidän näkemyksensä M Oy:n kompostointilaitoksen automaatiodatan mittauspisteen TE3.4 sijainnista poikkeavat ratkaisevasti toisistaan. Kuulemisessa on selvinnyt, että kompostointilaitoksen automaatiodatan mittauspiste TE3.4 sijaitsee todellisuudessa TM:n mukaan tasakattoisessa etutilassa (ks. pohjakuva merkinnöin), tunneleiden 4 ja 5 edessä, eikä TR:n piirustuksen perusteella olettamassa kypsytyshallissa. TM on kertonut, että prosessisuunnitelman on tehnyt prosessisuunnittelija ja että TM on automaatiosuunnittelijana vastannut suunnitelman mukaisten mittauspisteiden käytännön toteutuksesta (mittalaitteiden kaapeloinnit, hyllyt ja saattaminen osaksi järjestelmää). TM on ollut varma, että mittauspisteet TE3.3 (tunneliryhmä 1) ja TE3.4 (tunneliryhmä 2) sijaitsevat tasakattoisessa etutilassa, eikä niitä myöhemmin rakennetussa kypsytyshallissa, jossa on mittauspiste TE3.5. TM:n mukaan mittauspisteiden TE3.3 ja TE3.4 sijainnit on määritelty edellä kuvatulla tavalla myös M Oy:n valvomo-ohjelmassa ja sen käsikirjassa.

TM:n yksityiskohtaista kertomusta, joka perustuu hänen omakohtaiseen ja pitkäaikaiseen suunnittelutyöhönsä M Oy:n kompostointilaitoksessa, ei ole syytä epäillä. Näin ollen TM:n kertomus M Oy:n kompostointilaitoksen automaatiodatan mittauspisteiden sijainnista on asetettava hovioikeuden tuomion perustaksi.

Palon syttymispaikka

TP (K18=LT9=PT18), JE (K8=PT18), JK, AN (LT12=PT22), TM (K28), MR ja TR (LT11=PT17, PT26), ovat hovioikeudessa kertoneet tulipalon syttymispaikasta antamistaan lausunnoista ja käräjäoikeuden tuomion sivuilta 40-44 ilmenevällä tavalla. TJ on asiantuntijana vahvistanut P Oy:n antamat lausunnot (K29), joita TJ on ollut laatimassa.

HP on kertonut havainnoistaan pääosin käräjäoikeuden tuomion sivulta 42 ilmenevällä tavalla. HP:n mukaan hän oli ollut selin kompostointilaitokseen päin, kun hän oli kuullut ”rätinää” kompostointilaitoksen suunnasta. Tuulikaapin oikealla puolella oli ollut suurin paloalue, mistä palo oli levinnyt tuulikaapissa vasemmalle päin. HP:n mukaan savua ei ollut noussut kattorakenteista ennen kuin paloa oli ollut tuulikaapissa.

TK on kertonut havainnoistaan käräjäoikeuden tuomion sivuilta 43 ja 45 ilmenevällä tavalla. Lisäksi TK on kertonut, että tulipalon syttymispäivänä 11.10.2016 sekoitinta ei ollut käytetty. Sekoittimen turvapiiri pitää tällöin sekoittimen jännitteettömänä. Jos tulipalo olisi alkanut sekoittimen sähkökeskuksesta, olisi sähkökeskus tuhoutunut. Sekoittimen vauriot olivat kuitenkin ulkopuolisten palokaasujen aiheuttamia. TK on lisäksi kertonut kompostointilaitoksen sähköverkon kunnossapidosta ja siitä, kuinka kompostointilaitoksen erityisesti sähkökeskukset, mutta myös esimerkiksi sekoittimen sähkökeskus ja laakerointi, kuvataan lämpökameralla laaditun kunnossapito-ohjelman mukaisesti. Nämä lämpökuvaukset oli tehty viimeksi ennen tulipaloa keväällä 2016, eikä sähkölaitteissa ollut havaittu ongelmia.

MR on yksityiskohtaisesti kertonut kompostointilaitoksen tuotantoprosessista ja sen eri työvaiheista käräjäoikeuden tuomion sivuilta 43-44 ilmenevällä tavalla. MR:n mukaan kompostointilaitokseen oli odotettu lisää lietettä keskiviikkona 12.10.2016. MR ei ole ollut varma, onko sekoitinta käytetty palopäivänä, mutta jos sekoitinta olisi käytetty palopäivänä, olisi se tapahtunut aamuvuoron (klo 6-13) toimesta. Tulipalon syttymisen ajankohtana kompostointilaitoksessa ei ole ollut sisätiloissa säilytettävänä palavaa materiaalia, kuten haketta, jota on säilytetty ulkona. Liete on itsessään märkää (kosteuspitoisuus yli 75 %), eikä se syty ennen kuin tukiaineiseen sekoitettuna tunnelissa, jossa jätteeseen lisätään happea kompostointiprosessin käynnistämiseksi. MR, kuten myös esimerkiksi TM ja TR, ovat kertoneet, että tunneleiden tuloilma otetaan etutilasta, joten tuotantotila on alipaineinen tunneleihin päin (ks. piirustus kompostointilaitoksen ilmanvaihdosta, PT30). TN on kertonut kompostointilaitoksen tuotantoprosessista samalla tavalla kuin MR.

MR:n, TN:n ja TM:n kertomukset ja johtopäätökset perustuvat siihen, millaiset kompostointilaitoksen tosiasialliset tuotanto-olosuhteet ja niiden mukaiset tulipaloriskit ovat olleet 11.10.2016. Heidän näkemyksiään tukee vahvasti kompostointilaitoksen tuotantotiloista (vinokattoinen etutila, tasakattoinen sekoitintila, tunnelit) kertynyt automaatiodata, jonka perusteella voidaan käräjäoikeuden toteamalla tavalla riittävällä varmuudella poissulkea se vaihtoehto, että nopeasti edennyt voimakas tulipalo olisi saanut alkunsa kompostointilaitoksen tuotantotiloista. Asiassa on riidatonta, ettei tulipalo ole syttynyt tunneleissa eikä kypsytyshallin puolella.

Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja johtopäätökset (s. 40-44) siitä, että kompostointilaitoksen tulipalo on syttynyt laitoksen oikeanpuoleisen tuulikaapin etukulmasta alueelta, jossa LL on suorittanut timanttiporausta.

Palon syttymissyy

TP (K18=LT9=PT18), JE (K8=PT18), JK, VL (K23), AN (LT12=PT22), TK, TKL (LT8=PT12) ja TR (LT11=PT17, PT26) ovat hovioikeudessa kertoneet tulipalon syttymissyystä antamistaan lausunnoista ja käräjäoikeuden tuomion sivuilta 44-47 ilmenevällä tavalla. Edellä selostetut tulipalon syttymispaikkaa koskevat kertomukset ovat välillisesti merkityksellisiä, myös arvioitaessa palon syttymissyytä kompostointilaitoksen oikeanpuoleisessa tuulikaapissa.

Hovioikeus arvioi asiassa esitetyn näytön samalla tavalla kuin käräjäoikeus ja hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätöksen (s. 49) siitä, että IV on esittänyt timanttiporauksesta palon syynä niin uskottavan näytön, että se voidaan asettaa tuomion perustaksi.

Toiminimi RF:n ja Toiminimi LL:n vastuuasema ja vastuun kanavoituminen heidän väitetystä tuottamuksesta

Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa. Työnantajana pidetään myös sitä, joka antaa tehtävän sellaiselle itsenäiselle yrittäjälle, joka huomioon ottaen toimeksiantosuhteen pysyvyys, työn laatu ja muut olosuhteet on rinnastettava työntekijään (ns. isännänvastuu).

Isännänvastuun tavoitteena on ohjata vastuu liiketoiminnassa aiheutuvista vahingoista työnantajalle, joka saa liiketoiminnan tuottaman taloudellisen hyödyn ja joka voi päättää siitä, millä tavalla liiketoimintaan liittyviä riskejä hallinnoidaan ja kuinka liiketoiminnan riskeihin varautumisesta ja niiden toteutumisesta syntyvät kustannukset katetaan ja vakuutetaan muun muassa vastuuvakuutuksin. Isännänvastuu parantaa osaltaan myös vahingonkärsijän asemaa, koska työssä aiheutetuista vahingoista on ensisijaisesti vastuussa työnantaja, joka on yleensä maksukykyisempi kuin työntekijä. Lain esitöissä on kiinnitetty huomiota siihen, että isännänvastuuta koskevan oikeusohjeen tulkinnassa voidaan kiinnittää huomiota sääntelyn päätavoitteeseen, joka on pyrkimys turvata vahingon kärsineelle korvaus vahingosta, johon työnantajan toiminta saattaa johtaa. Rajattaessa työnantajan toiminnan tai työn piiriä säännöstä olisi siten esitöiden mukaan tulkittava pikemminkin väljästi kuin suppeasti. (ks. esim. HE 187/1973 vp, s. 4-5, 8-9 ja 15-17, Hemmo, Mika, Vahingonkorvausoikeus (Helsinki 2005), s. 54-55, Ståhlberg, Pauli – Karhu, Juha, Suomen vahingonkorvausoikeus (7. uudistettu painos. Helsinki 2020), s. 236)

Isännänvastuun piiriin tulivat työntekijään rinnastettavat itsenäiset yrittäjät lakivaliokunnan mietinnössään esittämistä syistä. Lakivaliokunta kiinnitti huomiota siihen, että useissa tapauksissa itsenäinen yrittäjä työskentelee täysin työntekijään verrattavassa asemassa. Tällaisia ovat erilaiset ammatin harjoittajat, mm. autoilijat ja erilaisten työkoneiden omistajat, jotka suorittavat työtä pitkiäkin aikoja saman toimeksiantajan lukuun ja jotka ovat velvollisia noudattamaan toimeksiantajan työaikaa ja -järjestystä koskevia määräyksiä. Lakivaliokunnan mukaan, jos itsenäisellä yrittäjällä olisi palveluksessaan useita henkilöitä, häntä ei voitaisi rinnastaa työntekijään. (LaVM 5/1974 vp, s. 2-3)

Oikeuskirjallisuudessa (Hemmo, mt. s. 58) on todettu, että isännänvastuun piiriin kuuluvien itsenäisten yrittäjien joukko on varsin suppea. Yrittäjällä näytetään tarkoitetun lähinnä yksityishenkilöitä, niin että useita työntekijöitä tai yhtiömiehiä käsittävät yritykset jäänevät lainkohdan ulkopuolelle. Sama koskee yksittäistäkin yrittäjää silloin, kun tällä on siinä määrin monia toimeksiantajia, ettei työsuhderinnasteisuutta synny. Toisaalta on korostettu, että arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota työsuhteen tunnusmerkkien kaltaisiin seikkoihin eli siihen, tehdäänkö työ henkilökohtaisesti toisen lukuun, onko työ tehty johdon ja valvonnan alaisena, onko työ ollut vastikkeellista sekä milloin työsuhde on alkanut ja päättynyt (ks. Ståhlberg – Karhu mt. s. 261 sekä myös Saxén, Hans, Skadeståndsrätt (Turku 1975), s. 204-205 ja Hemmo, Mika, Sopimus ja delikti (Helsinki 1998), s. 114-115). Harkinnassa voidaan kiinnittää huomiota siihen, kenen toimesta ja millä tavalla toimintaan liittyvät riskit on vakuutettu (ks. esim. Bengtsson, Bertil – Strömbäck, Erland, Skadeståndslagen. En kommentar (7. painos. Tukholma 2022), s. 94 ja Hellner, Jan – Radetzki, Marcus, Skadeståndsrätt (11. painos. Tukholma 2021), s. 164-165).

Isännänvastuu merkitsee myös työntekijään rinnastuvien itsenäisten yrittäjien osalta sitä, että heidän korvausvastuunsa on työnantajan korvausvastuuseen nähden toissijaista (vahingonkorvauslain 6 luku 2 §, ns. kanavointi) ja vastuuta on myös rajattu niin määrällisesti kuin myös tuottamuksen asteen mukaan (vahingonkorvauslaki 4 luku 1 §:n 1 momentti).

Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä työntekijään on rinnastettu itsenäinen kaivinkoneyrittäjä (KKO 1992:142) toisin kuin tapauksessa (KKO 2004:53), jossa Metsähallitus ei vastannut osakeyhtiön (useita osakkaita ja 9 työntekijää, liikevaihto 6 miljoonaa markkaa) aiheuttamasta vahingosta. Ankaraa vastuuta koskevassa ennakkoratkaisussa KKO 1997:48 katsottiin Vapo Oy turpeennostoa tosiasiallisesti harjoittavaksi yritykseksi, vaikka se oli antanut toimeksiannon avoimelle yhtiölle. Korkein oikeus perusteli vastuun kohdentamista Vapo Oy:hyn niillä samoilla syillä, jotka ovat edellä todetusti johtaneet isännänvastuun säätämiseen.

B Oy on toiminut biokaasulaitoksen KVR-urakan pääurakoitsijana ja M Oy tilaajana. B Oy:llä on ollut vastuu biokaasulaitoksen rakennustöistä ja niiden luvista, rakennustyömaan johdosta ja valvonnasta sekä vakuutuksista siten kuin osapuolten välisessä KVR-urakkasopimuksessa (K10=PT11) on sovittu. Urakkasopimukseen liittyvässä urakkaohjelmassa on muun ohella edellytetty, että kaikilla työmaalla työskentelevillä urakoitsijoilla on vastuuvakuutus vahinkojen varalle (kohta 9.2). B Oy on puolestaan sopinut 8.3.2016 Toiminimi RF:n kanssa siitä, että Toiminimi RF ottaa hoitaakseen KVR- urakkasopimuksen mukaiset biokaasulaitoksen vastaavan työnjohtajan tehtävät. Asiassa on riidatonta, että Toiminimi LL on laskuttanut B Oy:tä LL:n tekemistä töistä ja ettei LL ole ollut B Oy:n työntekijä. MRA:n mukaan B Oy ei työllistänyt rakennusalan työntekijöitä, vaan rakennusprojektit toteutettiin käyttämällä alihankintaa.

Asiassa on OF:n ja LL:n kertomuksilla tullut selvitetyksi, että LL on alkukesästä 2016 lukien työskennellyt B Oy:n rakennustyömaalla rakennusmiehen työtehtävissä kahdeksan tuntia päivässä ja viisi päivää viikossa OF:n työnjohdon ja valvonnan alaisena. Toiminimi LL:lle ei ole siten annettu toimeksiantoa vain hänen erityisosaamistaan vaatineen timanttiporauksen suorittamista varten, vaan kyse on ollut pääosin muista rakennusmiehen työtehtävistä. LL on ollut toiminimensä ainoa työntekijä, ja hänellä on ollut toiminnan vastuuvakuutus toiminimensä perustamisesta lähtien. LL on käyttänyt omia työvälineitään timanttiporauksen yhteydessä ja B Oy:n työmaan aikana hän on työskennellyt lähes yksinomaan B Oy:n projektissa. LL on nämä seikat huomioon ottaen rinnastettava itsenäisenä yrittäjänä B Oy:n työntekijään, vaikka LL on ottanut toiminnalleen vastuuvakuutuksen, mikä on rakennustyömailla tyypillistä ja mitä on edellytetty myös M Oy:n toimesta urakkaohjelmassa. Vastuu LL:n väitetystä tuottamuksellisesta vahingon aiheuttamisesta on perusteltua näissä olosuhteissa kanavoida KVR-urakan pääurakoitsijan eli B Oy:n vastuun piiriin. Näin ollen IV:n kanne LT:tä vastaan on hylättävä jo tästä syystä siltä osin kuin kyse on LL:n väitetystä huolimattomasta menettelystä.

OF:n asema on sen sijaan ollut LL:ään nähden täysin erilainen. OF on Toiminimi RF:n puitteissa harjoittanut kertomallaan tavalla liiketoimintaa, jonka tarkoituksena on ollut myydä isoille rakennusyhtiölle työnjohtopalveluita ja toimia siten vastaavana työnjohtajana nyt kyseessä olevan kaltaisissa hankkeissa. Toiminimi RF on kyennyt itsenäisesti harkitsemaan sopimuskohtaisesti ne riskit, jotka vastaavan työnjohtajan tehtäviin ovat kulloinkin liittyneet. Toisaalta vastaavan työnjohtajan asema ja tehtävät ovat sillä tavoin itsenäiset, että myös tilaaja kykenee arvioimaan ja huomioimaan urakkasopimuksessa vastuuvakuutustarpeen niitä tilanteita silmällä pitäen, että pääurakoitsija antaa toimeksiannon rakennustyömaan työnjohtotehtävistä itsenäisellä yrittäjälle. Tältä osin on toki huomattava, että sopimussuhteessa pääurakoitsija vastaa myös sopimusvelvoitteiden täyttämisessä käyttämiensä itsenäisten yrittäjien tilaajalle aiheuttamista vahingoista. Toisaalta pääurakoitsija voi urakkasopimuksen sen salliessa harkintansa mukaan siirtää vastaavan työnjohtajan tehtävät itsenäiselle yrittäjälle, mikä voi osaltaan olla perusteltu keino hallinnoida sopimuksen ulkoisia vahinkoriskejä.

Kun otetaan huomioon Toiminimi RF:n liiketoiminnan laatu ja varautuminen liiketoiminnassa syntyviin vahinkoihin vastuuvakuutuksen avulla sekä OF:n asema rakennustyömaan vastaavana työnjohtajana, kyse on sellaisesta itsenäisestä yrittäjästä, jota ei ole perusteltua rinnastaa B Oy:n työntekijään. B Oy on voinut perustellusti siirtää vastuun vastaavan työnjohtajan tehtävistä itsenäiselle yrittäjälle lähtien siitä, että B Oy ei vastaa lain pääsäännön mukaan tällaisen itsenäisen yrittäjän ulkopuolisille aiheuttamista vahingoista. Tätä johtopäätöstä tukee se, että mahdollisen ulkopuolisen vahingonkärsijän korvausturva on B Oy:nkin tietämällä tavalla järjestetty Toiminimi RF:n toimesta vastuuvakuutuksen muodossa. Tätä arviointia ei muuta se, että OF on työskennellyt toiminimensä ainoana työntekijänä kahdeksan tuntia päivässä, hänellä on ollut käytössään sopimuksessa sovitulla tavalla B Oy:n työvälineet (tietokone, puhelin, sähköpostiosoite ja työvaatteet) ja OF on työskennellyt pääosin aina yhdessä projektissa kerrallaan. MRA:n kertomalla tavalla B Oy:n sähköposti on annettu OF:n käyttöön sen vuoksi, että B Oy:n nimissä tehtävien tilausten kannalta on ollut perusteltua käyttää yhtiön sähköpostiosoitetta. B Oy voi tällöin myös tarvittaessa ottaa haltuunsa vastaavan työnjohtajan sähköpostit.

Näin ollen vastuu OF:n väitetyllä huolimattomuudellaan aiheuttamista vahingoista kanavoituu yksin LT:lle. IV:n kanne PT:tä vastaan on siten hylättävä jo tästä syystä siltä osin kuin kyse on yksin OF:n väitetystä huolimattomasta menettelystä.

Väitetty LL:n, OF:n ja B Oy:n huolimattomuus

Hovioikeudessa vastaanotettu todistelu, joka on keskeisiltä osin kirjattu käräjäoikeuden tuomioon, ei anna aihetta arvioida näyttöä toisin kuin käräjäoikeus. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen (s. 49-59) siitä, ettei OF:n, LL:n ja B Oy:n ole näytetty huolimattomuudellaan aiheuttaneen kompostointilaitoksen tulipaloa.

Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen siltä osin kuin käräjäoikeus on katsonut aiheelliseksi velvoittaa IV:n korvaamaan ainoastaan neljä viidesosaa LT:n ja PT:n oikeudenkäyntikuluista (s. 60-61).

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta

Jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun.

Asia on ollut hovioikeuden ratkaistavana samassa laajuudessa kuin käräjäoikeudessa. IV on hakenut muutosta siltä osin, kuin kysymys on LL:n, OF:n ja B Oy:n huolimattomuudesta. LT ja PT ovat puolestaan vastauksissaan riitauttaneet vielä käräjäoikeuden näytön arvioinnin tulipalon syttymispaikan ja -syyn osalta ja esittäneet väitteidensä tueksi uutta näyttöä, mikä on johtanut uuden todistelun esittämiseen asiassa myös IV:n puolelta.

Oikeudenkäynnin painopiste hovioikeudessa on selvästi ollut niiden väitteiden arvioimisessa, jotka ovat liittyneet LT:n ja PT:n esittämien väitteiden johdosta tulipalon syttymispaikkaan ja -syyhyn. Hovioikeus arvioi, että osapuolten oikeudenkäyntikulujen määrä on näiltä osin kolme neljäsosaa laskutetuista määristä. Koska nämä LT:n ja PT:n väitteet hylätään, ovat yhtiöt velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan kolme neljäsosaa IV:n oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa. Vaikka kyse on ollut kahdesta eri kanteesta, on nämä käsitelty yhdessä kaikilta osin hovioikeudessa ja ne ovat perustuneet keskeisiltä osin samaan oikeudenkäyntiaineistoon. Näin ollen LT ja PT ovat velvollisia korvaamaan IV:n oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 32.372,25 euroa.

IV puolestaan häviää oman muutoksenhakunsa. Näin ollen IV on velvollinen korvaamaan LT:n ja PT:n oikeudenkäyntikuluista (laskutetuista palkkioista ja kuluista) yhden neljäsosan, joka määrä hovioikeuden arvion mukaan liittyy niihin kysymyksiin, jotka ovat olleet hovioikeuden arvioitavana IV:n valituksessaan esittämien väitteiden johdosta. Hovioikeus hyväksyy LT:n ja PT:n oikeudenkäyntikululaskuista ilmenevät toimenpiteet tarpeellisina ja niistä laskutetut palkkiot kohtuullisina ottaen huomioon asian laatu ja laajuus. IV:n korvattavaksi tulevien oikeudenkäyntikulujen määrä on siten LT:n osalta 24.042,79 euroa ja PT:n osalta 23.507,84 euroa.

Asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määriin ei ole ollut sanottavaa vaikutusta LL:n ja OF:n vastuuasemiin liittyvillä kysymyksillä, kuten ei myöskään vastavalituksilla. Asiassa olisi joka tapauksessa tullut esitettyjen väitteiden johdosta arvioitavaksi molempien vastuuvakuutusten kannalta tulipalon syttymispaikka ja -syy sekä ainakin välillisesti niin OF:n kuin hänen työnjohtonsa ja valvontansa alaisena työskennelleen LL:n väitetty huolimattomuus.

Tuomiolauselma

IV:n sekä LT:n ja PT:n vastavalitukset hylätään. Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

IV velvoitetaan korvaamaan LT:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 24.042,79 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

IV velvoitetaan korvaamaan PT:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 23.507,84 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

LT ja PT velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan IV:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 32.372,25 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Muilta osin asianosaisten oikeudenkäyntikuluvaatimukset hovioikeudesta hylätään.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Petteri Korhonen, Mika Kinnunen ja Anne Saranpää. Valmistelijana on ollut hovioikeuden esittelijä Henna Vanhala.

Ratkaisu on yksimielinen.

Vailla lainvoimaa.

IV on hakenut valituslupaa KKO:lta.