VaaHO:2023:7
RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ
A oli työsuhteensa päätyttyä B ry:lle lähetetyssä vaatimuskirjeessä esittänyt sille työsuhteeseen perustuvia saatavia koskevan maksuvaatimuksen. B ry oli vaatimukseen vastatessaan kiistänyt A:n palkkaa koskevan vaatimuksen ja pyytänyt selvitystä muiden vaadittujen saatavien ja niitä koskevan maksuvelvollisuutensa perusteista. A ei ollut vastannut selvityspyyntöön ja oli nostanut kanteen kyseisten saatavien perimiseksi. B ry oli kanteen tiedoksi saatuaan sovintoesityksissään tarjoutunut maksamaan vaaditut saatavat yhtä terveydenhoitokulua lukuun ottamatta. A ei ollut vastannut sovintoesityksiin. Sen jälkeen B ry oli kanteeseen vastatessaan kiistänyt terveydenhoitokulua koskevan saatavan ja myöntänyt kanteen muilta osin oikeaksi. B ry oli sittemmin oikeudenkäynnin aikana maksanut myöntämänsä saatavat. Asia oli jäänyt sanotun yhden saatavan osalta riitaiseksi. Osapuolet olivat sen jälkeen päässeet asiassa sovintoon. A oli sovintosopimuksessa ilmoittanut luopuvansa riitaiseksi jääneestä saatavasta. Käräjäoikeus oli vahvistanut sovinnon. Osapuolet olivat jättäneet asian oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Käräjäoikeus oli velvoittanut A:n suorittamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.
Asiassa oli kysymys keskeisesti siitä, oliko A aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin ja siten velvollinen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut, ja siitä, johtiko riitaiseksi jääneen kanteenosan peruuttaminen, joksi käräjäoikeus oli tulkinnut sovintosopimuksen A:n ilmaisun kanteesta luopumisesta, vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvausvastuuseen. Hovioikeus katsoi, että A:n olisi tullut ennen kanteen nostamista vastata B ry:n esittämiin lisäkysymyksiin ja huolellisesti selvittää yhdistyksen kanta kannevaatimuksiin varmistuakseen siitä, ettei kyse ole tarpeettomasta oikeudenkäynnistä. Asia olisi järjestynyt ilman oikeudenkäyntiä ja tuomiota. Oikeudenkäynti oli ollut tarpeeton. Asiassa ei myöskään ollut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b:ssä tarkoitettuja edellytyksiä kohtuullistaa maksettavaksi tuomittujen oikeudenkäyntikulujen määrää. Kantaja A oli velvollinen korvaamaan B ry:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta ja hovioikeudesta kokonaisuudessaan.
KESKI-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 28.10.2022 NRO 10065622
Kantaja
Vastaaja
B ry
Asia
Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus
Riidattomat seikat
A on työskennellyt B ry:n palveluksessa aluetoimistotyöntekijänä ajalla 22.10.2006-31.12.2029. Kantajan [A:n] työsuhteessa on noudatettu --työehtosopimusta.
A:n kanne
A on vaatinut, että käräjäoikeus velvoittaa vastaaja B ry:n suorittamaan kantajalle
- hammashoito-, lääke- ja terveydenhoitokuluja yhteensä 1.030,03 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.12.2019 lukien,
- palkkana ajalta 7.12.2018 yhteensä 173,28 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.12.2018 lukien, sekä
- oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antamispäivästä lukien.
Perusteet
- -
Terveydenhoitokulut
Työterveyshuolto ei toteutunut työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla, joten vastaaja on velvollinen korvaamaan kantajalle tästä aiheutuneet kustannukset.
- -
Terveydenhuoltokulut 1.030,03 euroa koostuvat hammaslääkärikuluista, lääkekuluista ja terveydenhoitokuluista.
Kantajan vaatimat lääke-, hampaidenhoito- ja lääkärikulut kuuluvat suoraan TES:n mukaisesti korvattavien sairaanhoitokulujen piiriin. 11.11.2019 suoritettu tähystysleikkaus on seurausta 2014 tapahtuneesta työtapaturmasta.
Palkka 7.12.2018
- -
Kantajalle ei ole maksettu ajalta 7.12.2018 palkkaa.
B ry:n vastaus
Kanteen osittainen myöntäminen
B ry myöntää
- hammashoito-, lääke- ja terveydenhoitokuluja koskevan vaatimuksen 894,93 euron määräisenä
- palkkasaatavia koskevan vaatimuksen.
Vaatimukset
B ry vastustaa osittain kannetta ja vaatii hylättäväksi- hammashoito-, lääke- ja terveydenhoitokuluja koskevan vaatimuksen 135,10 euron poliklinikkamaksun osalta
- kantajan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.
B ry vaatii, että A velvoitetaan suorittamaan korvaus oikeudenkäyntikuluista 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen.
Perusteet
Terveydenhoitokuluihin sisältyvä KSSHP poliklinikan 11.11.2019 lasku
- -
Kyseisen työehtosopimuksen 31 §:n mukaan työnantaja ei korvaa polikliinisiä leikkaus- ja hoitotoimenpiteitä.
Kyseinen polvileikkaus ei myöskään ole voinut olla seurausta kantajan väittämästä, hänelle vuonna 2014 mahdollisesti tapahtuneesta työtapaturmasta.
- -
Kyseinen KSSHP poliklinikan 11.11.2019 päivätty lasku (135,10 euroa) on siten perusteeton, eikä se kuulu vastaajan korvattavaksi kantajan työsuhteeseen tapahtuma-ajankohtana noudatetun työehtosopimuksen nojalla.
Oikeudenkäyntikulut
- -
Kantajan asiamies on 9.3.2021 lähettänyt vastaajalle hyvin suppean vaatimuskirjeen, jossa vastaajaa on vaadittu maksamaan kantajalle kanteessa vaaditut saatavat. –
Vaatimuskirjeen johdosta vastaajan asiamies on vaatimuskirjeessä asetetun lyhyen vastausajan (10 päivää) puitteissa 17.3.2021 asianmukaisesti lähettänyt kantajan asiamiehelle lisäselvityspyynnön kyseisten vaatimusten perusteista. –
Vastaaja ei ole kuitenkaan missään vaiheessa saanut vastausta kyseiseen lisäselvityspyyntöönsä –
Kanteen nostamisen jälkeenkin vastaaja on vielä 5.7.2021 esittänyt kantajalle asiassa sovinnollista ratkaisua.
- -
Vastausta sovintoesitykseen ei ole kuulunut senkään jälkeen, kun vastaajan asiamies on vielä 6.9.20201 varta vasten tiedustellut, että onko vastaaja asiamiehineen ehtinyt käymään sovintoesitystä läpi ja muodostamaan perusteltua näkemystään siihen. –
- -
Kantajalla ei sanotussa tilanteessa ja sovintoneuvottelujen ollessa olennaisesti kesken ole ollut perusteltua syytä oikeudenkäyntiin.
Tämä asia olisi ollut selvitettävissä ja ratkaistavissa oikeudenkäynnin ulkopuolella käynnissä olleissa sovintoneuvotteluissa. Kantaja on omalla ennenaikaisella menettelyllään tarpeettomasti aiheuttanut sekä itselleen että vastaajalle ylimääräisiä oikeudenkäyntikuluja, joiden määrä ei ole vähäinen suhteessa kanteella vaaditun riitaintressin suuruuteen.
Asiassa ei ole varattu vastaajalle asianmukaista mahdollisuutta asian selvittämiseen ja sovinnolliseen ratkaisemiseen oikeudenkäynnin ulkopuolella.
Kantajan oikeudenkäyntikuluvaatimus tulee näin ollen joka tapauksessa hylätä sekä ennenaikaisena että perusteettomana, ja kantaja tulee velvoittaa korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut täysimääräisenä.
- -
Asian jatkovalmistelu
Yhteenveto
Yhteenveto on 12.4.2022 nro 1 on lähetetty asianosaisille 12.4.2022.
- -
Maksusuoritus kanteen nostamisen jälkeen
Vastaaja on 21.12.2021 maksanut kantajalle vastauksessa oikeaksi myöntämänsä määrät eli kanteen vaatimuskohdan 1 alkuperäisestä 1.030,03 euron määrästä 894,93 euroa ja kokonaan kanteen vaatimuskohdan 2 määrän 173,28 euroa.
Asian käsittely yhteenvedon 12.4.2022 toimittamisen jälkeen
Valmistelu ajalla 12.4.2022-27.6.2022
Käräjäoikeus määräsi 20.4.2022 valmisteluistunnon ja sen jälkeen välittömästi pidettävän pääkäsittelyn pidettäväksi 28.6.2022, sekä määräsi yhteenvedon täydennysmääräajan päättyväksi 3.6.2022.
- -
Kantaja on 27.6.2022 täsmentänyt vaatimuksiaan sekä ilmoittanut uusia todisteita --. Kantaja on ilmoittanut, että 135,10 euron poliklinikkamaksua koskeva vaatimus perustuu työtapaturma- ja ammattitautilakiin, ei työehtosopimukseen.
Vastaajan vaatimuksesta käräjäoikeus peruutti valmistelu/pääkäsittelyistunnon 28.6.2022 johtuen edellä mainitusta, kantajan vasta istuntopäivää edeltävänä päivänä antamasta lausumasta.
Valmistelu ajalla 30.6.-20.9.2022
- -
Käräjäoikeus on 20.9.2022 edellyttänyt kantajaa viipymättä ilmoittamaan, millä perusteella käräjäoikeus olisi toimivaltainen tutkimaan työtapaturma- ja ammattitautilakiin perustuvan vaatimuksen.
Ilmoitus saavutetusta sovinnosta
Asianosaiset ovat 22.9.2022 ilmoittaneet saavuttaneensa sovinnon pääasiassa. Asianosaiset ovat 28.9.2022 toimittaneet sovintosopimuksen ja pyytäneet käräjäoikeutta vahvistamaan sen, sekä pyytäneet käräjäoikeutta ratkaisemaan kirjallisessa menettelyssä oikeudenkäyntikuluja koskevat vaatimukset.
- -
Oikeudenkäyntikuluja koskevat vaatimukset, perusteet ja todisteet
Yleistä
Asianosaiset ovat pääasiassa saavutetun sovinnon jälkeen vaatineet edelleen oikeudenkäyntikulujensa täysimääräistä korvaamista sekä vastustaneet vastapuolen vaatimuksia seuraavin perustein, määräkannanotoin ja todistein.
Kantajan perusteet
Vastaaja ei ole maksanut vaadittuna korvauksia ennen kuin 22.12.2021 kanteen oltua vireillä yli puoli vuotta. –
Riitaiseksi on jäänyt 135,10 euroa, josta kantaja on nyt luopunut. – Syynä luopumiseen on ollut yksinomaan halu saada riitaisuudet päättymään nopeasti ja välttää ylimääräiset, intressin suuruuteen nähden suhteettomat kustannukset ja aikaresurssien käyttö puolin ja toisin.
– Väite siitä, että asia kuuluisi vakuutusoikeuden ratkaistavaksi on esitetty ensimmäisen kerran 16.9.2022. Väite on täysin perusteeton ja aivan liian myöhään esitetty, mutta tässä vaiheessa kantaja on joka tapauksessa todennut, että oikeudenkäyntiä ei yllä selostetuista syistä ole järkevää enää jatkaa.
Ennen lausumaa 16.9.2022 vastaaja on muun muassa väittänyt, että työnantaja ei ole tiennyt työtapaturman tapahtuneen. Tämän jälkeen kantaja on esittänyt kirjallisen todisteen K8, joka osoittaa työnantajan edustajan tehneen jopa työtapaturmailmoituksen.
- -
Kantajan näkemys on, että kanne olisi pystytty helposti näyttämään toteen. Joka tapauksessa tämän tyyppinen laaja, useiden todistajien kuulemista edellyttävä pääkäsittely ei olisi ollut missään järkevässä suhteessa riidan intressiin nähden, ja tämän vuoksi kantaja päätyi luopumaan vaatimuksestaan.
Oikeudenkäyntikulujen määrä
Vastaajan asiamies on käyttänyt asiassa suhteettoman paljon työtunteja --.
Toisin kuin vastaajan asiamies on laskuunsa kirjannut, kantaja ei ole muuttanut kannettaan 27.6.2022 --.
– Joka tapauksessa kantaja perusteen kiistäen hyväksyy määrällisesti ajalta 5.7.2021-22.12.2021 yhteensä kaksi tuntia à 190 euroa eli 380 euroa ja ajalta 23.12.2022-6.10.2022 kaksi tuntia à 190 euroa yhteensä 380 euroa, eli kokonaisuudessaan 760 euroa + alv.
Oikeudenkäyntikuluja koskeva todistelu
Kantaja vetoaa vaatimuksensa tueksi kaikkeen asiassa esitettyyn todisteluun --. Todistusteema: asiassa on käyty normaalit sovintoneuvottelut, ja vastaajalla on ollut mahdollisuus maksaa vaaditut määrät vapaaehtoisesti. Kantaja on yksilöinyt kaikki vaatimukset, vastaaja ei siitä huolimatta ole suorittanut maksuja ennen kuin 22.12.2022 --.
Vastaajan perusteet
- -
Vastaajan myöntämät vaatimukset
Kantaja (ei) ole myönnettyjen vaatimusten osalta päässyt oikeudenkäynnillä parempaan lopputulokseen kuin mihin hän olisi päässyt sopimalla asian 5.7.2021 vastaajan tuolloin ehdottamalla tavalla tilanteessa, jossa vastaaja ei ollut vielä vastannut kanteeseen ja siten oikeudenkäyntikulujakaan ei ollut vielä juurikaan ehtinyt syntyä. Kantaja on siten omalla jatkuvalla passiivisuudellaan ja jättämällä vastaamatta sekä vastaajan lisäselvityspyyntöön 17.3.2021 että sovintoesitykseen 5.7.2021 aiheuttanut sekä itselleen että vastaajalle täysin tarpeettomat oikeudenkäyntikulut, joiden määrä ei ole vähäinen.
Kantaja ei ole esittänyt vaatimuksia työsuhteensa 31.12.2019 päättyessä, vaan ensimmäistä kertaa vasta 7.3.2021.
Päiväkirurgisesta operaatiosta 11.11.2019 aiheutunutta kulua (135,10 euroa) koskevaan kannevaatimukseen vastaamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut
- -
Koska kanteesta luopuminen on tapahtunut vasta oikeudenkäynnin aikana, päivää ennen suullista valmisteluistuntoa ja vasta 27.6.2022 tehdyn kanteenmuutoksen jälkeen, on siihen vastaamisesta aiheutunut käytännössä kaikki vastaajan oikeudenkäyntikulut.
Perusteettomaan kannevaatimuskohtaan (135,10 euroa) vastaamisesta on aiheutunut käytännössä kaikki vastaajan oikeudenkäyntikulut, sillä vastaaja on jo heti ensimmäisen kerran asiassa puhevaltaa käyttäessään, eli 16.9.2021 kanteeseen kirjallisesti vastatessaan, myöntänyt kaikki muut kannevaatimuskohdat korvoikeiksi kun se on tällöin ensimmäisen kerran saanut niistä pyytämänsä riittävät tiedot, eli kanteen kirjallisina todisteliitteinä (kuitit hammashoito-, lääke ja terveydenhoitokuluista) toimitetut asianmukaiset kuitit ja selvitykset.
- -
Oikeudenkäyntikulujen määrä
- -
Vastaaja paljoksuu ajalla 5.7.2021-6.10.2022 tehtyjä toimenpiteitä 4 tuntia ylittävältä määrältään ja hyväksyy siten oikeudenkäyntikulujen määräksi 4 h à 230 euroa = 920 euroa + alv 24 %.
- -
TUOMION PERUSTELUT
Sovinnon vahvistaminen
Asianosaiset ovat pyytäneet vahvistamaan sovinnon, joka ei ole lain vastainen tai selvästi kohtuuton eikä se loukkaa sivullisen oikeutta.
Oikeudenkäyntikulut
Oikeudenkäyntikuluvaatimusten ratkaiseminen sovinnon vahvistamisen yhteydessä
Oikeudenkäymiskaaren oikeudenkäyntikuluja koskevassa 21 luvussa ei ole säännöstä sen varalta, että asianosaiset ovat sopineet asian. Oikeuskäytännössä (KKO 1996:131 ja 1997:77) on katsottu, että tuomioistuimella on toimivalta ja toisaalta myös velvollisuus ratkaista erikseen oikeudenkäyntikuluja koskeva vaatimus silloin, kun se nimenomaisesti on jätetty sovinnon ulkopuolelle.
- -
Pääasian ratkaisun sisältö sovintosopimuksessa
Kantaja ei ole nimenomaisesti ennen sovintosopimusta peruuttanut myönnetyiksi ja maksetuiksi tulleita vaatimuksiaan tai luopunut ajamasta niitä.
Kantaja on siten vasta edellä siteeratussa sopimusehtojen ensimmäisessä kappaleessa lopullisesti ilmaissut kantansa siitä, ettei hän enää jatka kanteen ajamista.
- -
Asianosaiset eivät ole tässä tapauksessa sopimuksella ratkaisseet vaatimuksia aineellisesti osaksikaan siten, että oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta voitaisiin sovinnon lopputuloksen vuoksi arvioida oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 3 §:ien nojalla voittaja/häviäjä -perusteella siten kuin ennakkoratkaisussa KKO 1996:131 tarkoitetaan.
Sen sijaan on sovittu, että kantaja ei lainkaan jatka kanteen ajamista. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden kannalta asetelma on siten tosiasiassa sama kuin olisi ollut, mikäli asianosaiset olisivat sovintosopimusta tekemättä ilmoittaneet käräjäoikeudelle ne seikat, jotka edellä siteeratuista sopimusehdoista ilmenevät.
- -
Kantaja on oikeudenkäyntikuluvaatimustensa perusteluissa ilmoittanut, että kanteesta luopumisen syynä ei ole se, että kantaja olisi päätynyt katsomaan vaatimuksensa perusteettomaksi tai arvioinut, että vaatimus ei tulisi pääkäsittelyssä menestymään, vaan syynä on ollut halu saada riitaisuudet päättymään nopeasti ja välttää lisäkustannuksia.
Sekä sopimukseen kirjatusta sopimuksen taustan tekstistä että kantajan lausumasta voi päätellä kantajan tarkoituksen olleen tosiasiassa peruuttaa kanne, ei luopua siitä.
Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat johtopäätökset tässä tapauksessa
Sovellettavasta laista
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 § 2 momentin nojalla kanteen peruuttaminen johtaa vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuteen, jollei ole erityistä syytä määrätä korvausvelvollisuudesta toisin. Korkeimman oikeuden käytännössä on korostunut pääsääntönä oleva korvausvelvollisuus (KKO 2005:59, 2006:106, 2019:59, 2019:63). Lain esitöiden (HE 191/1993) mukaan säännöksen tarkoittama erityinen syy voisi olla se, että kanne peruutettaisiin sen vuoksi, että vastaaja on kanteen vireillepanon jälkeen täyttänyt vaaditun suorituksen.
Koska kantaja on edellä lausutuin perustein peruuttanut kanteensa, tulevat oikeudenkäyntikuluja koskevat vaatimukset ratkaistavaksi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 § 2 momentin nojalla. Tämän vuoksi on siten myös ratkaistava, onko olemassa lainkohdassa tarkoitettu erityinen syy määrätä korvausvelvollisuudesta pääsäännöstä poikkeavalla tavalla.
Työtapaturmaan perustuva vaatimus
Käräjäoikeus ei olisi ollut toimivaltainen tutkimaan työtapaturmaan perustuvaa ja siten työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla korvattavaa 135,10 euron poliklinikkamaksua koskevaa vaatimusta, vaan se olisi tullut saattaa sanotun lain mukaisessa menettelyssä tutkittavaksi. Kantaja ei ole edes yrittänyt perustella käräjäoikeudelle, miksi käräjäoikeus olisi asiassa toimivaltainen, vaan on käräjäoikeuden 20.9.2022 asiassa esittämän tiedustelun jälkeen päätynyt olemaan jatkamatta kanteen ajamista. Tämän vaatimuksen kohdalla ei siten ole erityisiä syitä poiketa pääsäännön mukaisesta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta.
Myönnetyt ja maksetut vaatimukset
Myönnetyillä ja maksetuilta osin kanteen mukaiset vaatimukset ovat aikanaan olleet perusteltuja ja kanteen tultua peruutetuksi vastaajan maksusuorituksen jälkeen olisi kysymys lain esitöissä mainitusta erityisen syyn tilanteesta.
Vastaajan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevien vaatimusten perusteiden johdosta ratkaistavana on kuitenkin vielä se, oliko oikeudenkäynnille alkujaankaan tarvetta näiden vaatimusten osalta. Erityisten syiden käsillä oloa on siten arvioitava vielä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 § mukaisilla perusteilla.
- -
- - Kantaja ei ole edes väittänyt, että hän olisi
-toimittanut ennen kanteen nostamista vastaajalle tämän 17.3.2021 pyytämät perusteet ja aineiston.
-ottanut kantaa vastaajan 5.7.2021 esittämään ja 6.9.2021 toistamaan sovintoesitykseen.
Kantaja ei ole esittänyt todistelua sen väitteensä tueksi, että hän olisi jo työsuhteensa päättyessä 31.12.2019 ylipäätään esittänyt sanotut vaatimuksensa vastaajalle, saati että todistelua olisi esitetty siitä, millaisin perustein ja asiakirjoin vaatimuksia olisi tuossa vaiheessa perusteltu. Käräjäoikeus kiinnittää tässä kohtaa huomionsa myös vastaajan 17.3.2021 pyyntöön, joka kokonaisuudessaan on asiallinen sekä sisällöltään että sävyltään. Kun kyseessä on lakimiesten hoidettavaksi siirtynyt asia, olisi pyyntöön ollut aiheellista joka tapauksessa vastata riippumatta siitä, mitä vaatimuksia päämies mahdollisesti oli aiemmin esittänyt, etenkin kun kantajan asiamiehen omassa vaatimuskirjeessä 10.3.2021 on ilmoitettu asian saattavan johtaa myös kanteen nostamiseen ja toimeksiannon kattavan sen. Käräjäoikeus pitää todisteiden ja vastaajan oikeudenkäyntitoimien perusteella ilmeisenä, että mikäli kantaja olisi kohtuullisessa ajassa vastaajan 17.3.2021 tekemän pyynnön jälkeen toimittanut vastaajalle sen pyytämät perusteet ja aineiston, ei kanteen nostamiselle myönnettyjä vaatimuksia koskien 1.7.2021 olisi ollut tarvetta. Kantaja ei ole esittänyt mitään perusteltua syytä, joka olisi ennen kanteen nostamista estänyt toimittamasta vastaajalle tämän pyytämiä tietoja.
Edellä lausutun perusteella kantajan on katsottava aloittaneen sittemmin myönnetyiksi tulleita vaatimuksia koskeneen oikeudenkäynnin ilman, että vastapuoli on antanut siihen aihetta. Näin ollen erityisten syiden käsillä olon vaatimus ei täyty myöskään myönnettyjen ja maksettujen vaatimusten kohdalla.
Lopputulos
Koska kantaja on sovinnossa tosiasiassa peruuttanut kanteensa eikä ole erityisiä syitä määrätä oikeudenkäyntikulujen korvausvastuusta toisin, on kantaja velvollinen korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut, ja kantaja saa pitää omat oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Korvausvelvollisuuden määrä
Vastaajan asiamiehen oikeudenkäyntikululaskussa on tehdyt toimenpiteet asianmukaisesti yksilöity. Toimenpiteet ovat ajallisesti ja selitteeltään sopusoinnussa oikeudenkäynnin vaiheiden kanssa. Yksittäisiin selitteiden mukaisiin toimenpiteisiin käytetty aika on kohtuullinen. Kantaja on hyväksynyt tuntihinnan 190 euroa lisättynä arvonlisäverolla.
Laskusta ilmenevät toimenpiteet ovat olleet tarpeellisia asian hoitamiseksi ja niistä johtuva oikeudenkäyntikulujen määrä on kohtuullinen, joten kantaja velvoitetaan suorittamaan laskusta ilmenevä määrä.
Tuomiolauselma
Käräjäoikeus vahvistaa asianosaisten 28.9.2022 tekemästä, (liitteenä olevasta) kirjallisesta sopimuksesta ilmenevän sovinnon pääasian ratkaisuksi (tässä) asiassa.
A velvoitetaan suorittamaan B ry:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 6.773,50 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 28.11.2022 lukien.
Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Mikko Jaatinen.
OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA
Valitus
A on vaatinut, että hänet vapautetaan tuomitusta B ry:n (jäljempänä yhdistys) oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta ja yhdistys velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudesta 5.663,60 eurolla laillisine viivästyskorkoineen tai että korvausvelvollisuutta yhdistyksen oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudesta ainakin alennetaan. A on lisäksi vaatinut, että yhdistys velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta 2.390 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.
Vastaus
Yhdistys on vaatinut, että valitus hylätään ja A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta laillisine viivästyskorkoineen.
Käräjäoikeuden tuomio on oikea.
Hovioikeuden ratkaisu
Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus
Hovioikeudessa on ensinnäkin kysymys siitä, onko A tarpeettoman oikeudenkäynnin aloittamalla velvollinen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut ja toiseksi, johtaako riitaiseksi jääneen kanteenosan peruuttaminen, joksi käräjäoikeus on tulkinnut sovintosopimuksen ilmaisun kanteesta luopumisesta, vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvausvastuuseen.
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan, jos voittanut asianosainen on aloittanut oikeudenkäynnin ilman, että vastapuoli on antanut siihen aihetta taikka muutoin tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin, hän on velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut, jollei asiassa ilmenneisiin seikkoihin nähden ole aihetta määrätä, että kumpikin asianosainen saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Pykälän sanamuodon mukainen tulkinta rajoittuu joko vastapuolen kulujen täyteen korvaamiseen tai niiden kuittaamiseen. Lain perusteluissa (HE 191/1993 s. 13) mainitaan kuitenkin, että tarpeettoman oikeudenkäynnin aiheuttanut voittanut asianosainen tulisi velvoittaa ”osaksi tai kokonaan” korvaamaan myös vastapuolen kulut.
Oikeuskirjallisuudessa (Jokela 2019, s. 151) on katsottu, että pääsääntönä laissa on tarpeettoman oikeudenkäynnin aiheuttaneen velvollisuus korvata vastapuolen kulut kokonaisuudessaan siitä riippumatta, onko hän voittanut vai hävinnyt juttunsa. Kulujen kuittaaminenkin on lain mukaan tällaisissa tapauksissa mahdollista, mutta siihen tulee olla jokin perusteltu syy (”asiassa ilmennyt seikka”). Tällaisena mahdollisena seikkana lain perusteluissa mainitaan vastapuolen oma menettely (HE 191/1993, s. 13). Oikeuskirjallisuudessa on lisäksi katsottu, että lain tarkoitus huomioon ottaen tuomitseminen täyden korvauksen ja kulujen kuittaamisen välillä tulee tarvittaessa olla käytettävissä myös tarpeettomissa oikeudenkäynneissä. Tämä tulee kysymykseen ainakin tilanteissa, joissa oikeudenkäynti on ollut vain joltakin osin tarpeeton.
Asiassa on riidatonta, että A on lähettänyt yhdistykselle 9.3.2021 päivätyn vaatimuskirjelmän, jossa on ilmoitettu maksamatta olevat palkat ja muut saatavat määrineen ja että jos maksusta tai maksujärjestelyistä ei päästä sopimukseen, A on antanut toimeksi nostaa asiassa tarvittaessa kanne käräjäoikeudessa.
Yhdistys on riidattomasti lähettänyt 17.3.2021 lisäselvityspyynnön A:lle. Yhdistys on viestissään kiistänyt lomarahaa koskevan saatavan 1.7.-4.8.2019 (177,62 euroa) sekä liittänyt asiakirjaan tätä koskien palkkalaskelmat/-todistukset A:n asiamiehen tutustuttavaksi ja on kiistänyt palkkaa 7.12.2018 (173,28 euroa) koskevan saatavan vedoten siihen, ettei kyseistä päivää ollut sovittu palkalliseksi vapaapäiväksi. Muiden vaatimusten osalta yhdistys on ilmoittanut tarvitsevansa tarkemman selvityksen siitä, mistä kyseiset kulut tarkalleen ottaen muodostuvat, sekä siitä, millä perusteella A katsoo niiden kuuluvan osaston korvattavaksi. Yhdistys on siten lisäselvityspyynnössään kiistänyt osan vaatimuskohdista muun osan jäädessä yhä selvitettäväksi.
A ei ole väittänyt, että olisi vastannut yhdistyksen 17.3.2021 päivättyyn lisäselvityspyyntöön vaan on perustellut kanteen vireillepanoa sillä, että yhdistyksen on täytynyt olla tietoinen saatavista ja niiden perusteista.
A:lla ei ole yksin sillä perusteella, että yhdistys on mahdollisesti tiennyt joistakin maksuvaatimusten perusteista ennakolta, ollut oikeutta jättää vastaamatta lisäselvityspyyntöön. Näissä olosuhteissa A:n olisi ennen kanteensa nostamista vähintäänkin tullut vastata yhdistyksen esittämiin lisäkysymyksiin. Hänen olisi tullut huolellisesti selvittää yhdistyksen kanta kannevaatimuksiin varmistuakseen siitä, ettei kyse ole tarpeettomasta oikeudenkäynnistä. Tämä olisi ollut vaivatta ja viivytyksettä hoidettavissa, koska molemmilla osapuolilla on ollut lainoppineet avustajat. Se, että A ei ole vastannut yhdistyksen ennen kirjallisen vastauksen antamista tekemiin sovintoesityksiin 5.7. ja 6.9.2021, osoittaa, ettei hän ole asianmukaisesti myötävaikuttanut asian sovinnolliseen ratkaisemiseen.
Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tekemän johtopäätöksen siitä, että mikäli A olisi kohtuullisessa ajassa yhdistyksen 17.4.2021 tekemän pyynnön jälkeen toimittanut sille sen pyytämät vaatimusten perusteet ja aineiston, kanteen nostamiselle 1.7.2021 ei olisi ollut tarvetta. Tätä tukee osaltaan se, että vaikka yhdistys on lisäselvityspyynnössään 17.3.2021 kiistänyt palkkasaatavaa 173,28 koskevan vaatimuksen, yhdistys on kanteen perusteineen tiedoksi saatuaan sovintoesityksissään 5.7. ja 6.9.2021 heti tarjoutunut myös tämän kannekohdan 2 saatavan maksamaan ja on edelleen kanteeseen vastatessaan 16.9.2021 myöntänyt sen oikeaksi.
A ei ole väittänyt, ettei yhdistyksen sovintotarjous kanteen nostamisen jälkeen olisi ollut todellinen tai että yhdistys ei olisi ollut maksukykyinen. Sitä, että kanteen nostamiselle ei olisi ollut tarvetta tukee myös se, että yhdistys on 22.12.2021 maksanut myöntämänsä saatavat.
Näin ollen ja asian lopputulokseen nähden hovioikeus katsoo, että asia olisi järjestynyt ilman oikeudenkäyntiä ja tuomiota. Oikeudenkäynti on siten ollut tarpeeton.
Edellä mainituin lisäyksin hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomiossa olevat oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevat perustelut ja johtopäätöksen siitä, että kantaja on velvollinen korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa kokonaisuudessaan.
Kantajan paljoksuttua yhdistyksen oikeudenkäyntikulujen määrää hovioikeus on tarkastellut lisäksi yhdistyksen oikeudenkäyntikulujen tarpeellisuutta ja kohtuullisuutta. Tältä osin hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun ja esitetyt perustelut.
Oikeudenkäyntikulujen sovittelu
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n mukaan, jos asianosaisen velvoittaminen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut huomioon ottaen oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisen asema ja asian merkitys olisi kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta, tuomioistuin voi viran puolesta alentaa asianosaisen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää. Niin kuin lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessäkin on todettu, kysymys on poikkeussäännöksestä, jonka soveltaminen tulee kysymykseen silloin, kun arvioitaessa kokonaisuutena kaikkia laissa mainittuja seikkoja kohtuullistamisen edellytykset täyttyisivät (HE 107/1998 vp s. 20).
Lain esitöissä (HE 107/1998, vp. s. 20-21) oikeudenkäyntiin johtaneina seikkoina voidaan ottaa huomioon esimerkiksi osapuolten myötävaikutusvelvollisuus asian selvittämisessä jo ennen oikeudenkäyntiä ja asian riitaisuus sekä riittävän perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Kohtuullistamisarviointiin vaikuttaa myös asianosaisten olennaisesti erilainen asema oikeudenkäynnissä tai sen ulkopuolella. Esimerkiksi työnantajalla voi olla taloudellisesti ja tosiasiallisesti paremmat edellytykset oikeudenkäyntiin kuin työntekijällä. Esitöiden mukaan arvioinnissa tulee ottaa huomioon asianosaisten erilaiset edellytykset käydä oikeutta ja varallisuusolot. Kolmas kohtuullisuusarvioinnissa huomioitava seikka on pääasian merkitys asianosaisille.
A ei ole täyttänyt myötävaikutusvelvollisuuttaan asian selvittämisessä jo ennen oikeudenkäyntiä. Yhdistys on kanteen perusteet tiedoksi saatuaan myöntänyt A:n vaatimukset lukuun ottamatta riitaiseksi jäänyttä 135,10 euron määräistä saatavaa. A on sovintosopimuksessa luopunut sanotun saatavan vaatimisesta. Ottaen huomioon asian riidattomuus ja lopputulos A:lla ei ole ollut riittävän perusteltua syytä oikeudenkäyntiin. Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden vuoksi asian merkitys olisi A:lle suurempi kuin yhdistykselle sillä tavoin, että tällaiset syyt puoltaisivat oikeudenkäyntikulujen kohtuullistamista. Asiassa ei ole kokonaisuutena arvioiden oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b:ssä tarkoitettuja edellytyksiä kohtuullistaa A:n yhdistykselle maksettavaksi tuomittujen oikeudenkäyntikulujen määrää.
Näin ollen A:n valitus on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa
Koska A häviää muutoksenhakunsa, hän on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n ja 16 §:n nojalla velvollinen korvaamaan yhdistyksen tarpeellisista toimenpiteistä aiheutuneet kohtuulliset oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.
Hovioikeus arvioi yhdistyksen kohtuullisten oikeudenkäyntikulujen määräksi hovioikeudessa A:n myöntämät 1.711,20 euroa.
Päätöslauselma
Valitus hylätään.
A velvoitetaan suorittamaan B ry:lle oikeudenkäyntikulujen korvauksena hovioikeudessa 1.711,20 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua hovioikeuden päätöksen antamisesta lukien.
Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Harri Kurkinen, Ulla Maija Hakomäki ja Tapio Kaarniemi. Esittelijänä on toiminut hovioikeuden esittelijä Anna Karlsson.
Ratkaisu on yksimielinen.
Lainvoimainen.