VaaHO:2023:9

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Asessori oli hovioikeudessa valmisteltavakseen jaetussa riita-asiassa ennen pääkäsittelyn toimittamista lähettänyt asianosaisille kirjallisessa valmistelussa laatimansa yhteenvedon, joka oli toisen asianosaisen esittämän esteellisyysväitteen mukaan sisältänyt:

• sellaisia seikkoja, joihin vastapuolet eivät olleet vedonneet;
• etukäteisen kannanoton erään vaatimuksen menestymismahdollisuuteen; sekä
• sellaisia viittauksia yhteenvedon yhteydessä asianosaisille toimitettuun oikeuskirjallisuuteen, joita vastapuolten asiamies ei ollut esittänyt ja joihin tämä ei ollut vedonnut.

Esteellisyysväitteen esittänyt asianosainen katsoi lisäksi, että asessorin menettelystä kyseiselle asianosaiselle syntyneeseen, puolueellisuutta ilmentävään kokonaisvaikutelmaan olivat mainittujen seikkojen lisäksi vaikuttaneet asessorin käräjäoikeuden tuomion täytäntöönpanosta antamat määräykset.

Hovioikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että asessori ei ollut esteellinen käsittelemään asiaa, minkä vuoksi esteellisyysväite oli hylättävä.

Väitteen esittäjä
A Oy

Kuultavat
Asessori B (ja B)
C Oy (ja C)
D Oy

Asia
Esteellisyysväite

Ratkaisu, josta on valitettu
Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 2.6.2023 nro 10106871

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Esteellisyysväite

A Oy on hovioikeuteen 31.10.2023 saapuneessa kirjelmässä katsonut, että asessori B on esteellinen jatkamaan valitusasian S 23/654 käsittelyä. A Oy on perustellut esteellisyysväitettä seuraavilla näkökohdilla:

B on kirjannut 30.10.2023 valitusasian asianosaisille toimittamaansa yhteenvetoon useita seikkoja, joihin C Oy ja D Oy (valittajat) eivät ole vedonneet. Valittajat eivät ole vedonneet siihen, että esineiden omistusoikeus olisi hallinnan siirtymisen perusteella siirtynyt E Oy:lle. Valittajat eivät myöskään ole vedonneet siihen, että valittajat eivät olisi oikeudettomasti (huolimattomasti) luovuttaneet esineiden hallintaa. Valittajat ovat vedonneet vain irtainten esineiden panttaukseen eivätkä pidätysoikeuteen, jonka B on nostanut valittajien eduksi esiin yhteenvedossa.

Hovioikeuden yhteenvetoon on kirjattu ennakkokäsityksenä ennen pääkäsittelyn toimittamista, että vaatimus hallinnan palauttamisesta ei tule menestymään. Hovioikeuden ei tulisi muodostaa ennakkokäsitystä vaatimusten menestymisestä, ennen kuin pääkäsittely on toimitettu. Lisäksi yhteenvedon yhteydessä on toimitettu runsaasti oikeuskirjallisuuden otteita, joihin yhteenvedossa on viitattu valittajien kantaa tukevassa tarkoituksessa. Valittajien asiamies ei ole esittänyt tällaisia otteita oikeuskirjallisuudesta eikä vedonnut niihin.

B:n menettely asian valmistelussa on poikkeuksellinen, ja se näyttäytyy A Oy:lle enemmän valittajien asian ajamisena ja selvittämisenä kuin asian objektiivisena ja puolueettomana valmisteluna. B:n menettelystä A Oy:lle syntyneeseen kokonaisvaikutelmaan vaikuttaa myös hänen aikaisemmin valittajien eduksi tekemänsä ja sittemmin kumoamansa täytäntöönpanon keskeytyspäätös, joka oli virheellinen ja lakiin perustumaton.

Kokonaisuutena arvioiden edellä selostettu menettely vaarantaa kuvan Euroopan ihmisoikeussopimuksen edellyttämästä puolueettomasta tuomioistuimen jäsenestä, minkä vuoksi B on esteellinen jatkamaan asian käsittelyä.

B:n lausuma

B on lausunut, että hän ei katso itseään esteelliseksi asiassa S 23/654.

Oikeuskäytännössä ja lain esitöissä on vakiintuneesti katsottu, että aktiivinen ja tiukka prosessinjohto ei aiheuta esteellisyyttä, kuten ei uusien oikeudellisten näkökulmien esiintulokaan. Prosessinjohtoon sisältyy asianosaisten informoiminen oikeuskirjallisuuden ja -käytännön linjauksista. Edes väärä käsitys siitä, miten tietty oikeuskysymys on ratkaistava, ei sellaisenaan tee tuomarista esteellistä (KKO 2005:90). Asiassa ei ole väitettykään, että B olisi ottanut asiaan liittyviin tosiasiakysymyksiin kantaa epäasiallisesti etukäteen.

Asiaa ei B:n näkemyksen mukaan ollut riittävällä tavalla jäsennetty oikeudellisesti käräjäoikeudessa, minkä vuoksi aktiivinen prosessinjohto on ollut tarpeen. Kysymys ei ole ollut ennakkoasenteesta, vaan asiaan liittyvästä esineoikeusjuridiikasta ja sen selvittämisestä, mistä seikoista pääkäsittelyssä on esitettävä selvityksiä. Prosessinjohtoratkaisut ovat olleet jutun laadun vaatimia ja perusteltuja, eikä oikeudenkäynnin kohteeksi ole viran puolesta nostettu oikeudenkäyntiaineiston ulkopuolisia seikkoja. Ulkopuoliselle valistuneelle tarkastelijalle ei siten voi syntyä käsitystä puolueellisuudesta.

B on vielä lausunut esitetyistä väitteistä yksilöidysti seuraavaa:

Asiassa esitetyt kannevaatimukset voidaan hyväksyä vain, jos kantajalla on esineiden omistusoikeus. Tästä väittämistaakka on kantajalla, eikä vastaajalla ole kiistämistaakkaa. Joka tapauksessa valituksessa ja käräjäoikeudelle annetussa vastauksessa on vedottu siihen, että kantajan ei tiedetä omistavan kyseisiä esineitä. Kanteen kohteina olevien esineiden hallinnan siirtyminen kantajalta vuokralaiselle, mikä on riidatonta, on keskeinen todistustosiseikka.

Yhteenvedossa on oikeudellisesti muotoiltu se pääkysymys, joka asiassa tulee vedottujen oikeustosiseikkojen perusteella ratkaistavaksi. Kysymyksessä ei ole uusi oikeustosiseikka. Jos vastaajayhtiöt ovat saaneet tavarat haltuunsa ilman saantosuojaa, toisin sanoen oikeudettomasti, ja luovuttaneet ne eteenpäin, A Oy:n vahingonkorvausvaatimus on hyväksyttävä.

Hovioikeuden yhteenvedosta ilmenee, että samat tosiseikat täyttävät sekä pidätysoikeuden että panttauksen tunnusmerkistöt. Kysymys on sellaisesta tosiseikkojen oikeudellisesta arvioinnista, joka kuuluu tuomioistuimen toimivaltaan. Asianosaisten väittämistaakka ei ulotu tosiseikkojen oikeudelliseen luonnehdintaan. Koska uusi oikeudellinen näkökulma ei saa tulla asianosaisille yllätyksenä, uusi oikeudellinen luonnehdinta on nostettu esiin yhteenvedossa.

Käräjäoikeuden tuomiossa selostettuun ”asian taustaan” on kirjattu, että kanteen kohteena olevat esineet eivät ole enää vastaajayhtiöiden hallussa. Yhteenvedossa on esitetty oikeuskirjallisuuden kanta siitä, että esineiden hallinta voidaan määrätä palautettavaksi vain, jos esineet ovat vastaajien hallinnassa. B:n käsityksen mukaan tästä syystä asiassa on esitetty toissijainen vaatimus vahingonkorvauksesta. Jälkikäteen ajatellen kyseinen kohta olisi voitu muotoilla paremminkin, mutta oikeuskirjallisuuden kanta ei sinänsä muutu, vaikka asia olisi kirjattu esimerkiksi muotoon ”voidaanko palautusvelvollisuutta asiassa tuomita, mikäli esineet eivät ole vastaajien hallussa”.

B on vielä tuonut esiin sen, että hän on tutkinut oikeuskirjallisuutta tavanomaista enemmän, mihin syynä on ollut asian oikeudellisen viitekehyksen varmistaminen ja asianosaisten informoiminen siitä, mikä käräjäoikeudessa on ollut puutteellista. Lainvalmisteluaineiston mukaan edes tuomarin oikeustieteellisessä tuotannossaan esittämä kannanotto ei aiheuta oikeuskysymykseen liittyvää ennakkoasenne-esteellisyyttä. Erikoista olisi, jos esteellisyyden voisi aiheuttaa asian oikeuskysymyksiin liittyvien oikeuslähteiden tutkiminen ja niistä informointi. Joka tapauksessa oikeuslähteisiin on viitattu yhteenvedossa siinä tarkoituksessa, että kysymys ei ole B:n ennakollisesta kannasta vaan oikeuskirjallisuudessa esitetyistä kannoista. Yhteenvetoon ei ole otettu kirjallisuusviitteitä toisen osapuolen tukemiseksi vaan siinä tarkoituksessa, että huomiota kiinnitettäisiin seikkoihin, jotka edellyttävät selvitystä pääkäsittelyssä.

Täytäntöönpanon keskeytys ei voi aiheuttaa jääviyttä, kuten ei myöskään se, että B on myöntänyt asiassa jatkokäsittelyluvan. Edes vangitseminen hovioikeudessa ei ole aiheuttanut ennakkoasenne-esteellisyyttä. Joka tapauksessa ratkaisuperusteena ei ole käytetty valituksen menestymisen todennäköisyyttä.

Valittajien lausuma

Valittajat ovat yhtyneet asessori B:n lausumaan ja siinä esitettyyn johtopäätökseen, että B ei ole esteellinen.

Muu selvitys

Esteellisyysväitettä käsiteltäessä käytössä ovat olleet asian S 23/654 asiakirjat ja asianosaisille toimitetun yhteenvedon saateviesti.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Kysymys on siitä, onko hovioikeudessa vireillä olevan valitusasian S 23/654 valmistelusta vastaavaa jäsentä pidettävä esteellisenä, minkä johdosta hän ei oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla saa käsitellä asiaa.

Esteellisyysväitettä on perusteltu seuraavilla seikoilla:

- Asianosaisille kirjallisen valmistelun aikana toimitettuun yhteenvetoon on kirjattu sellaisia seikkoja, joihin valittajina olevat C Oy ja D Oy eivät ole asiassa vedonneet, ja asessori on nostanut yhteenvedossa esiin pidätysoikeuden, johon valittajat eivät ole vedonneet.

- Yhteenvetoon on valittajien kantaa tukevassa tarkoituksessa kirjattu ja asianosaisille on yhteenvedon yhteydessä toimitettu sellaisia otteita oikeuskirjallisuudesta, joita valittajien asiamies ei ole esittänyt ja joihin hän ei ole vedonnut.

- Asessori on kirjannut yhteenvetoon ennen pääkäsittelyä ilmaistuna ennakkokäsityksenä sen, että vaatimus hallinnan palauttamisesta ei tule menestymään.

- Asessorin asiaa valmistellessaan noudattama menettely on ollut poikkeuksellista ja näyttäytynyt A Oy:lle enemmän valittajien asian ajamisena ja selvittämisenä kuin asian objektiivisena ja puolueettomana valmisteluna, mitä vaikutelmaa on korostanut asessorin tekemä ja sittemmin kumoama, virheellinen päätös täytäntöönpanon keskeyttämisestä.

Selvyyden vuoksi hovioikeus toteaa, että esteellisyysväitteessä on kysymys niin sanotusta harkinnanvaraisesta esteellisyysperusteesta. Asiassa on selvitetty, että yhteenveto on toimitettu asianosaisille 30.10.2023 ja esteellisyysväite on esitetty 31.10.2023. Väite on näin ollen tutkittava.

Lainkohdat ja muut oikeusohjeet

Asian valmistelusta vastaavan jäsenen kelpoisuus hovioikeudessa

Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 2 §:n mukaan valitusasian valmistelu hovioikeudessa alkaa, kun käräjäoikeudesta lähetetty valituskirjelmä saapuu hovioikeuteen. Asian valmistelusta hovioikeudessa vastaa yksi jäsen.

Tuomioistuinlain 3 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan hovioikeuden jäseniä ovat presidentti ja hovioikeudenneuvokset. Hovioikeudessa voi lisäksi olla asessoreja. Saman lain 18 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen monijäsenisessä kokoonpanossa voi olla jäsenenä vain yksi asessori.

Oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 8 §:n 3 momentin mukaan yksi jäsen voi päättää, että asiassa toimitetaan pääkäsittely, ja tehdä pääkäsittelyn toimittamiseen liittyvät ratkaisut sekä päättää myös muista asian valmisteluun liittyvistä toimenpiteistä ja asian valmistelussa vahvistaa sovinnon.

Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 10 §:n mukaan hovioikeus voi päättää asian valmisteluun liittyvistä toimenpiteistä ilman esittelyä. Samoin menetellään, kun hovioikeus päättää toimenpiteistä, jotka 2 luvun 8 §:n 2 ja 3 momentin mukaan kuuluvat yhden jäsenen toimivaltaan. Valmistelusta vastaava jäsen päättää menettelytavasta.

Valmistelun tavoitteet ja tuomioistuimen vastuu asian selvittämisestä

Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 7 §:n mukaan hovioikeuden on valmistelussa asian laadun mukaan selvitettävä:

1) miltä kohdin käräjäoikeuden ratkaisuun haetaan muutosta;
2) mitä vaatimuksia hovioikeudessa esitetään ja mihin perusteisiin vaatimusten tueksi vedotaan;
3) mistä asianosaiset ovat hovioikeudessa erimielisiä;
4) mitä todisteita hovioikeudessa esitetään ja mitä kullakin todisteella aiotaan näyttää toteen;
5) onko hovioikeudessa toimitettava pääkäsittely; sekä
6) onko riita-asiassa edellytyksiä sovinnolle.

Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 11 §:n mukaan asian valmistelussa hovioikeudessa noudatetaan muutoin soveltuvin osin, mitä valmistelusta käräjäoikeudessa säädetään. Saman luvun 25 §:n mukaan pääkäsittelyssä hovioikeudessa noudatetaan soveltuvin osin niitä säännöksiä, jotka ovat voimassa pääkäsittelystä käräjäoikeudessa.

Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 21 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen on valmistelussa huolehdittava 19 §:ssä säädettyjen tavoitteiden toteutumisesta ja siitä, että asianosaiset mainitsevat kaikki seikat, joihin haluavat vedota. Jos asianosaisen kirjallinen tai suullinen lausuma on epäselvä tai puutteellinen, tuomioistuimen on pykälän 2 momentin mukaan tehtävä hänelle asian selvittämistä varten tarpeelliset kysymykset. Tuomioistuimen tulee pykälän 3 momentin mukaan valvoa, ettei asiaan sekoiteta mitään siihen kuulumatonta ja ettei asiassa esitetä tarpeetonta todistelua.

Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 24 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen on valmistelun kuluessa tehtävä kirjallinen yhteenveto asianosaisten vaatimuksista, niiden perusteista sekä tarvittaessa todisteista ja siitä, mitä kullakin todisteella aiotaan näyttää toteen. Pykälän 5 momentin mukaan asianosaisille on varattava tilaisuus lausua yhteenvedosta.

Ennakkoasenne-esteellisyys ja sen arvioinnissa merkitykselliset näkökohdat

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tuomari ei saa käsitellä asiaa, jos hän on tässä luvussa tarkoitetuin tavoin esteellinen.

Saman luvun 7 §:n 2 momentin mukaan tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi. Pykälän 3 momentin mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu 13 luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentin tarkoittamaa esteellisyysperustetta arvioitaessa lähtökohtana on pidetty sitä, että tuomarin puolueettomuuden vaarantavan seikan on oltava riittävästi yksilöitävissä ja objektiivisesti arvioiden hyväksyttävissä, jotta esteellisyysperusteen voitaisiin katsoa olevan käsillä. Tuomarin on katsottu olevan esteellinen, jos ulkopuolinen henkilö ei voi vakuuttua hänen puolueettomuudestaan toimia tuomarina asiassa (ks. KKO 2015:39, kohta 8, KKO 2017:70, kohta 12 ja KKO 2019:80, kohta 7).

Tuomarin esteellisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ilmenevät periaatteet, jotka koskevat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettua tuomioistuimen riippumattomuutta ja puolueettomuutta sekä erityisesti puolueettomuuden objektiivista arviointia. Arvioinnissa selvitetään, onko osapuolilla ulkonaisten seikkojen johdosta perusteltua aihetta epäillä tuomarin puolueettomuutta. Ratkaisevia eivät ole osapuolten omat käsitykset, vaan perustelluilta epäilyiltä edellytetään objektiivista aiheellisuutta. Epäilyjen on siis oltava valistuneen tarkkailijan näkökannalta perusteltuja. Laajemmasta näkökulmasta kysymys on siitä, ovatko epäilyt omiaan horjuttamaan sitä luottamusta, joka kohdistuu demokraattisen yhteiskunnan tuomioistuimiin. Tuomarin tulisi käsitellä ja ratkaista asia kaikista sivuvaikutteista vapaana (ks. KKO 2015:39, kohta 11 ja KKO 2019:80, kohta 9).

Erityisesti asianosaisia oikeuskysymyksistä informoivasta prosessinjohdosta esteellisyysperusteena

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentin säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä todetaan, että aktiivinen ja tiukkakaan prosessinjohto ei sinänsä voi aiheuttaa esteellisyyttä. Päinvastoin oikeudenkäymiskaaren säännökset edellyttävät tuomarilta juuri tällaista menettelyä perusteellisen oikeudenkäynnin aikaansaamiseksi. Tuomarin epäasiallista menettelyä koskevan väitteen tulee olla objektiivisesti arvioiden perusteltavissa. Tuomaria voidaan pitää esteellisenä, jos menettely on objektiivisesti arvioiden ollut asiatonta ja se osoittaa asennoitumista, joka ulkopuolisenkin näkökulmasta tarkastellen vaarantaa tuomarin puolueettomuuden (HE 78/2000 vp s. 47).

Lisäksi tuomarin ennakkoasennetta ratkaisun lopputulokseen voi osoittaa se, että hän ei kohtele ja informoi asianosaisia tasapuolisesti. Tasapuolisuuden voidaan katsoa vaarantuvan, jos tuomari ilman asiallisia perusteita toimii selvästi pelkästään toisen asianosaisen eduksi. Tällainen tilanne voi olla käsillä esimerkiksi silloin, kun tuomari on neuvonut toista asianosaista sellaisissa asiakysymyksissä, jotka vaikuttavat asian käsittelyyn. Asianosaisten yleinen informointi tai asian käsittelyn vaiheista kertominen ei luonnollisestikaan voi olla peruste esteellisyyteen (HE 78/2000 vp s. 47).

Oikeuskirjallisuudessa on niin ikään esitetty, että tuomioistuimen aineellista prosessinjohtoa puolueettomuuden kannalta harkittaessa suurempi merkitys kuin prosessinjohdon laajuudella on sillä, missä muodossa ja millä tavalla prosessinjohtoa harjoitetaan. Tuomarin tulisi menetellä prosessinjohdossa niin, että siitä selvästi ilmenisi, ettei tarkoituksena suinkaan ole toisen asianosaisen suosiminen, vaan asian perusteellinen ja puolueeton selvittäminen (ks. esim. Jyrki Virolainen: Materiaalinen prosessinjohto. 1988 s. 147–148).

Oikeuskirjallisuudessa on todettu erityisesti oikeuskysymyksiin kohdistuvasta aineellisesta prosessinjohdosta, että tuomioistuimen velvollisuus huolehtia siitä, että asian käsittelyssä noudatetaan selvyyttä ja järjestystä ja että asia tulee perusteellisesti käsitellyksi, ulottuu myös oikeudellisiin kysymyksiin (ks. esim. Virolainen 1988 s. 306–307 ja Juha Lappalainen: Principen jura novit curia och domarens processledning. JFT 1993 s. 36–43, s. 39).

Oikeuskysymykseen kohdistuvan aineellisen prosessinjohdon kannalta huomioon on otettava se, että oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 2 momentissa säädetty niin sanottu väittämistaakka ei koske asianosaisten vetoamien oikeustosiseikkojen oikeudellista arviointia. Vetoaminen tiettyihin lainsäännöksiin tai oikeusperiaatteisiin ei sen vuoksi ole yleensä välttämätöntä (ks. esim. KKO 1999:63, KKO 2001:77 ja KKO 2003:4). Oikeuskäytännössä on tähän liittyen myös todettu, että asianosaisten käsitys tosiseikkojen oikeudellisesta luonnehdinnasta ei sido tuomioistuinta (ks. KKO 2005:123, kohta 5).

Tuomioistuimen onkin katsottu voivan informatorista prosessinjohtoa käyttäen selostaa asianosaisille sellaistenkin tapaukseen sovellettavien oikeusohjeiden sisältöä, joita nämä eivät ilmeisesti ole itse lainkaan ottaneet huomioon. Tällaista menettelyä sekä tuomioistuimen ja asianosaisten välillä syntyvää keskustelua lainsoveltamiskysymyksistä on pidetty yksinomaan hyödyllisenä, koska saadessaan jo valmistelun kuluessa tietoonsa tuomioistuimen kannan kysymykseen tulevista oikeusohjeista ja niiden tulkinnasta, asianosaiset voivat tarkistaa ja täydentää vaatimustensa ja väitteidensä tueksi esittämiä perusteita (esim. Virolainen 1988 s. 309 ja Lappalainen JFT 1993 s. 40–41).

Mainitunlainen menettely toteuttaa myös kuulemisperiaatetta, joka ulottuu myös oikeuskysymysten käsittelyyn. Erityisesti tältä kannalta ja oikeussuojan antamiseksi tärkeänä on pidetty sitä, että asianosaiskeskustelun kohteeksi tulevat myös sellaiset oikeussäännösten tulkintaa ja soveltamista koskevat vaihtoehdot, jotka tuomioistuimen harkinnan mukaan voivat olla asiassa merkityksellisiä. Jos tuomio perustuisi asianosaisten kannalta yllättävään oikeuskysymystä koskevaan kannanottoon, asianosaiset voisivat hakea muutosta esittääkseen sellaisia näkökohtia, joita nämä eivät ole ymmärtäneet esittää asiaa käsiteltäessä (Virolainen 1988 s. 310–311 ja Lappalainen JFT 1993 s. 38).

Oikeuskirjallisuudessa on edelleen todettu, että tuomioistuimella on aihetta puuttua oikeuskysymysten selvittämiseen erityisesti silloin, kun asianosaiset ovat ilmeisesti käsittäneet väärin kysymykseen tulevan oikeussäännöksen sisällön tai heillä on erheellinen käsitys siitä, mitä säännöksiä tapaukseen on ylipäätään sovellettava. Tuomioistuimen asiana on tuolloin osoittaa, että riitakysymystä on tarkasteltava toisesta oikeudellisesta näkökulmasta käsin, esim. kun tiettyyn kysymykseen on, vastoin asianosaisten käsitystä, sovellettava kotimaan lain asemesta jonkin muun maan lakia (Virolainen 1988 s. 311).

Ennakkopäätöksessä KKO 1999:107 korkein oikeus katsoi hovioikeuden menetelleen virheellisesti, kun se oli soveltanut vahingonkorvausvelvollisuuteen merilain mukaista laivanisännän korvausvastuuta ja korvausvastuun kanavointia koskevia säännöksiä, kun asia ei ollut tullut aikaisemmin oikeudenkäynnissä esille, eikä hovioikeus ollut varannut asianosaisille tilaisuutta lausua niistä ja esittää selvitystä siitä, ketä ratkaistavassa tapauksessa oli pidettävä laivanisäntänä. Käräjäoikeudenkin olisi pitänyt viran puolesta ottaa esille kysymys noiden säännösten soveltumisesta juttuun. Vahingonkorvauksia koskevat kysymykset olivat näin tulleet alemmissa oikeusasteissa puutteellisesti käsitellyiksi, joten hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumottiin vahingonkorvausten osalta ja asia palautettiin käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Oikeuskirjallisuudessa on vielä esitetty, että tuomarin ei pidä ottaa käsittelyn aikana kantaa asian lopulliseen oikeudelliseen ratkaisuun eikä lausua käsitystään minkäänlaisen väliratkaisun muodossa. Sopivana ei ole pidetty sitäkään, että tuomari käsittelyn aikana ilmaisisi olevansa oikeuskysymyksessä toisen asianosaisen kannalla toista asianosaista vastaan. Prosessinjohdon käyttämisen tulisi ajoittua etenkin valmisteluun, jossa oikeuskysymystä ja sen erilaisia tulkintamahdollisuuksia kartoitetaan niin kattavasti kuin mahdollista. Toisaalta prosessinjohdon tulisi olla riittävän avointa ja lähinnä viittauksenomaista niin, että erilaisia vaihtoehtoja kartoitetaan neutraalisti. Tuomioistuimen on muistettava neutraalisuutensa, eikä asianosaiselle saa syntyä puolueellista vaikutelmaa (Virolainen 1988 s. 313 ja Lappalainen JFT 1993 s. 40).

Arvio esteellisyydestä

Asiassa esitetty selvitys tapahtumista ja yhteenvedon keskeinen sisältö

Asia, jossa esteellisyysväite on esitetty, on tullut hovioikeudessa vireille 3.8.2023, ja se on jaettu asessori B:n valmisteltavaksi 1.9.2023.

B on asian valmistelusta vastaavana jäsenenä ollut velvollinen selvittämään valmistelussa oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 7 §:ssä mainitut kysymykset sekä lisäksi valvomaan, että asia tulee perusteellisesti käsitellyksi eikä asiaan sekoiteta mitään siihen kuulumatonta. Lisäksi hän on ollut velvollinen tekemään riitakysymysten selvittämiseksi tarpeelliset kysymykset siinä tapauksessa, että asianosaisen esitys havaitaan epäselväksi tai epätäydelliseksi.

B on 30.10.2023 lähettänyt asianosaisille kirjallisessa valmistelussa laaditun yhteenvedon ja 28-sivuisen koosteen oikeuskirjallisuudesta. Oikeuskirjallisuuskooste on käsittänyt otteita neljästä yhteenvedossa mainitusta oikeustieteellisestä tutkimuksesta, ja koosteeseen on tehty eräitä korostuksia.

Yhteenvedon ja oikeuskirjallisuuden toimittamista koskeneessa saatekirjeessä asianosaisille on todettu, että ”ohessa hovioikeuden yhteenveto ja sen keräämä oikeuskirjallisuus. Hovioikeus pyytää asianosaisia tarkistamaan:

• onko heidän vaatimuksensa perusteineen hovioikeuden yhteenvedossa oikein ymmärretty
• onko yhteenvedossa riidattomiksi käsitetyt seikat oikein kirjattu
• onko yhteenvetoon kirjattu ratkaistavat kysymykset asianmukaisesti
• ilmeneekö kaikki heidän nimeämänsä kirjalliset todisteet ja henkilötodistelu yhteenvedon todistelua koskevasta osiosta. Todisteluosaan HO on merkannut sulkeisiin, mitkä todisteet ovat sen käsityksen mukaan riidattomia.

Lisäksi pyydetään tarvittaessa lausumaan oikeusohjeista ja todistustaakasta.”

Saatekirjeessä on vielä todettu lihavoiduilla kirjasimilla, että ”lausumat sekä mahdolliset täydennykset ja täsmennykset yhteenvetoon tehdään pääkäsittelyn alussa, ellei pakottavaa tarvetta lausua sitä ennen ole”.

Asiakirjoista ilmenee, että B on kirjannut asianosaisille lähettämäänsä yhteenvetoon valittajien valitukset ja A Oy:n vastauksen.

Yhteenvetoon sisältyy lisäksi kohta ”Riidatonta HO:ssa” sekä ”Kysymyksenasettelu hovioikeudessa” -kappale. Jälkimmäisen otsikon alla on vaatimuskohtaisesti määriteltyjä alaotsikoita, ”Vaatimukset hallinnan palauttamisesta”, ”Vaatimukset vahingonkorvauksesta” ja ”Täytäntöönpanokelpoisuus”. Niiden alle on merkitty ranskalaisin viivoin asiassa ratkaistavia kysymyksiä. Lisäksi yhteenvedossa on otsikko ”Sovellettavista oikeusohjeista ja todistustaakasta”.

Otsikon ”Sovellettavista oikeusohjeista ja todistustaakasta” alla todetaan muun muassa, että ”kysymys on esineoikeudelliseen asiaan liittyvästä vahingonkorvauksesta, mikäli edellä mainituin tavoin hallinnan palautusta ei voida asiassa tuomita. Pantinsaajan ja pidätysoikeuden saantosuojan osalta asiassa tulee sovellettavaksi KK 11:4. C ei ole viitannut oikeusperusteena pidätysoikeuteen, mutta sen vetoamat oikeustosiseikat saattavat toteennäytettyinä täyttää myös pidätysoikeuden tunnusmerkistön. Tuomioistuin ei ole sidottu asianosaisten esittämiin oikeudellisiin arvioihin tosiseikoista.”

Onko yhteenvetoon sisällytetty seikkoja, joihin ei ole vedottu ja onko valmistelusta vastaava jäsen tällä perusteella esteellinen?

Asiassa on vedottu esteellisyyden muodostavana seikkana ensinnäkin siihen, että yhteenvetoon olisi kirjattu seikkoja, joihin valittajat eivät ole vedonneet. Tältä osin on esitetty, että valittajat eivät olisi vedonneet siihen, että ne eivät olisi oikeudettomasti luovuttaneet esineiden hallintaa. Lisäksi valittajat eivät olisi vedonneet pidätysoikeuteen vaan vain panttioikeuteen.

Tämän johdosta hovioikeus toteaa, että yhteenvedosta samoin kuin B:n lausumasta on pääteltävissä, että B on katsonut, että valittajien vetoamat menneisyyden tapahtumia koskevat tosiseikat voisivat oikeudellisesti arvioituina täyttää panttioikeuden lisäksi omistuksenpidätyksen tunnusmerkistön.

Se, mihin seikkoihin asiassa on vedottu ja minkä oikeusohjeiden nojalla vaatimusta on arvioitava, tulee ratkaistavaksi pääasian yhteydessä.

Väitettyä esteellisyyttä arvioitaessa hovioikeus pitää olennaisena sitä, että hovioikeuden valmistelusta vastaava jäsen on kirjallisessa valmistelussa tekemänsä selvitystyön perusteella katsonut, että tosiseikkoja voidaan hänen käsityksensä mukaan arvioida asianosaisten esittämälle ja käräjäoikeudessa esillä olleelle oikeusperusteelle vaihtoehtoisen oikeusperusteen nojalla.

Siihen nähden, että väittämistaakka ei edellä todetusti ulotu oikeustosiseikkojen oikeudelliseen arviointiin, valmistelusta vastaavan jäsenen on selostetuissa olosuhteissa ollut perusteltua ilmoittaa käsityksensä asianosaisille ja varata näille tilaisuus lausua asiasta. Asianosaiset ovat tämän johdosta voineet harkintansa mukaan riitauttaa valmistelusta vastaavan jäsenen käsityksen ja esittää kantaansa tukevaa selvitystä joko pääkäsittelyssä tai saateviestin perusteella jo sitä ennen.

Edellä selostettu menettely on osaltaan turvannut kuulemisperiaatetta ja sitä, että hovioikeuden ratkaisu ei perustuisi asianosaisten kannalta yllättävään laintulkinta- tai soveltamisratkaisuun. Näin ollen menettelyä ei voida pitää virheellisenä edes siinä tapauksessa, että valmistelusta vastaavan jäsenen voitaisiin myöhemmin katsoa erehtyneen oikeuskysymyksestä tai sisällyttäneen yhteenvetoon sellaisia seikkoja, joihin ei olisi vedottu. Tältä osin hovioikeus kiinnittää huomiota siihen, että asianosaisille on varattu tilaisuus lausua asiasta, ja viime kädessä sen, onko hovioikeus valmisteluvaiheessa omasta aloitteestaan ottanut esiin sellaisia seikkoja, joihin valittajien ei voida katsoa asiassa vedonneen, ratkaisee hovioikeuden pääasian kokoonpano. Pääasiassa, jossa tuomionvoipa on niin ikään kolmijäseninen kokoonpano, ratkaistavaksi tulee myös se, mitä lainkohtia asiassa sovelletaan ja miten niitä tulkitaan.

Hovioikeus katsoo yhteenvetonaan edellä lausutuista näkökohdista, että B:tä ei voida pitää mainituilla perusteilla esteellisenä.

Muut esteellisyydestä esitetyt väitteet

Esteellisyysväitettä on perusteltu myös sillä, että yhteenvedossa olisi otettu ennakollisesti kantaa siihen, voidaanko hallinnanpalautusvaatimus hyväksyä.

Tältä osin hovioikeus toteaa, että yhteenvedossa on otsikon ”Vaatimukset hallinnan palautuksesta” alla todettu, että ”näyttää hovioikeuden käsityksen mukaan em. riidattomiin seikkoihin nähden siltä, että vaatimus hallinnan palautuksesta ei tule kysymykseen vastaajia vastaan”. Kohdassa on sivunumeroin yksilöity viittaus asianosaisille toimitettuun oikeuskirjallisuuteen.

Tuomioistuimen on asianosaisia oikeuskysymyksistä informoidessaan syytä pidättyä esittämästä sellaisia kannanottoja, joiden voitaisiin tulkita merkitsevän lopullista kannanottoa asian ratkaisemiseen. Yhteenvedossa käytetty ilmaus on tähän nähden melko huonosti muotoiltu ja arvostelulle altis, mutta sitä ei hovioikeuden mielestä kuitenkaan voida pitää lopullisena kannanottona asian ratkaisemiseen. Tältä osin hovioikeus kiinnittää huomiota siihen, että muotoilu on perustunut riidattomaksi ilmoitettuun seikkaan, ja asian ratkaiseminen kuuluu viime kädessä hovioikeuden tuomionvoivalle kokoonpanolle. Lisäksi yhteenvedossa on todettu myös se, mistä asiassa on kysymys siinä tapauksessa, että hallinnanpalautusvaatimusta ei voitaisi tuomita.

Esteellisyysväitettä on perusteltu lisäksi sillä, että B:n toiminta on näyttäytynyt A Oy:n kannalta yksipuolisena ja siten poikkeuksellisena, että A Oy ei voi vakuuttua B:n puolueettomuudesta.

Hovioikeus toteaa, että esteellisyyttä tässä tapauksessa arvioitaessa ratkaisevia eivät edellä todetusti ole asianosaisten omat käsitykset, vaan se vaikutelma, joka asiaa harkitsevalle valistuneelle tarkkailijalle objektiivisesti syntyy.

Mitä tulee B:n menettelyn väitettyyn yksipuolisuuteen ja toista asianosaista suosivaan luonteeseen, niin aineellisen prosessinjohdon käyttämisestä aiheutuvaa esteellisyyttä arvioitaessa sanottavaa merkitystä ei ole annettava sille, kumman asianosaisen eduksi tai vahingoksi selvittämistoimet koituvat. Tämä seikka ei ylipäätään ole kaikissa tilanteissa luonteva esteellisyyden arviointikriteeri siihenkään nähden, että yleensä tähän kysymykseen voidaan ottaa kantaa vasta tuomitsemisvaiheessa. Aineellisen prosessinjohdon käyttämisellä sitä vastoin pyritään siihen, että asia on käsiteltävissä ja ratkaistavissa kohtuullisessa ajassa ja tarkoituksenmukaisella tavalla sekä niin, että asianosaisille ei koidu erehdyksestä tai muista vastaavista syistä johtuvia oikeudenmenetyksiä.

Asiassa esitetty selvitys ei anna aihetta olettaa, että B olisi selvittänyt asiaa tarkoituksenaan suosia toista asianosaista. Asiassa ei myöskään ole objektiivisesti arvioiden perusteltua aihetta olettaa tällaista. Valmistelusta vastaavana jäsenenä B on, kuten todettua, ollut velvollinen valmistelemaan asian niin, että se voidaan käsitellä perusteellisesti ja niin, että asianosaiset saavat tiedon ja mahdollisuuden lausua sellaisistakin oikeusperusteista, joiden nojalla tosiseikkoja voidaan asianosaisten käsityksestä poiketen arvioida.

Myöskään sitä, että B on selvittänyt oikeuskysymyksiä oikeuskirjallisuuden perusteella ja informoinut asianosaisia valmistelussa kartoittamistaan kirjallisuuslähteistä, ei voida pitää menettelyvirheenä. Tuomioistuimen toimin tapahtuva oikeuskysymyksen kartoittaminen ei riipu siitä, millaisia näkemyksiä asianosaiset ovat oikeuskysymyksestä esittäneet, vaan selvitystyöllä varmistetaan osaltaan se, että asia on ratkaistavissa aineellisesti oikealla tavalla. Siihen, missä laajuudessa tuomioistuimen on asiaa oikeudellisesti selvitettävä, ei voida antaa yksiselitteistä vastausta, vaan kysymyksen ratkaiseminen kuuluu tuomarin harkinnan piiriin ja siihen vaikuttavat muun muassa asian laatu ja laajuus.

B:n menettely, toisin sanoen asianosaisten opastaminen oikeuskysymyksistä, on kuten todettua mahdollistanut sen, että he saavat tiedon valmistelussa kartoitetuista oikeuslähteistä ja että he voivat lausua niistä asiaa myöhemmin käsiteltäessä. Selvää on, että menettely ei ole merkinnyt tai voinut merkitä sitä, että tuomionvoipa hovioikeuden kokoonpano olisi asiaa ratkaistessaan sidottu valmistelun aikana kartoitettuihin ja asianosaisille ilmoitettuihin lähteisiin.

Myöskään täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevilla määräyksillä ei ole asiassa sellaista merkitystä, että B:tä voitaisiin pitää esteellisenä.

Hovioikeus katsoo yhteenvetonaan edellä lausutuista näkökohdista, että B:tä ei voida pitää mainituilla perusteella esteellisenä.

Johtopäätökset esteellisyydestä

Koska asessori B ei edellä selostetuilla perusteilla ole esteellinen, esteellisyysväite on hylättävä.

Päätöslauselma

A Oy:n esteellisyysväite asessori B:stä hylätään.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Markku Mäkynen, Eerika Hirvelä ja Timo Saranpää.

Ratkaisu on yksimielinen.

Vailla lainvoimaa.