VaaHO:2024:1

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Asiassa oli kysymys siitä, oliko A yksityisellä Instagram-tilillä tekemällään julkaisulla halventanut B:tä. Hovioikeus on ratkaisussaan punninnut A:n ja B:n ristiriidassa olevia perusoikeuksia eli A:n sananvapautta ja B:n kunniaa. Hovioikeus katsoi, että A oli julkaisullaan halventanut B:tä ja että A:n sananvapautta voidaan rajoittaa B:n kunnian ja maineen suojaamiseksi.

Lainkohta: Rikoslaki 24 luku 9 § 1 momentti 2 kohta

KESKI-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 10.3.2023 NRO 110219

Syyttäjä

Aluesyyttäjä

Vastaaja

A

Asianomistaja

B

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. Kunnianloukkaus
   5680/R/0055120/21
   Rikoslaki 24 luku 9 §

25.12.2021 – 01.05.2022 Jämsä

A on halventanut asianomistaja B:tä esittämällä tiedon tai vihjauksen julkaisemalla yksityisellä Instagram-tilillään julkaisun "Mun iloiset perheuutiset jouluksi: mun väkivaltainen avioliitto on päättymässä. Saa onnitella!".

- - -

Asianomistajan vaatimus

Asianomistajan korvausvaatimus syytekohdassa 1

Asianomistaja yhtyy syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatii, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hänelle aiheuttamansa vahinko seuraavasti:

- kärsimyksestä 1.500,00 euroa laillisine viivästyskorkoineen tekopäivästä lukien sekä

- oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua ratkaisupäivästä lukien.

Syytteen teonkuvausta on täydennettävä niin, että tekoajaksi muutetaan vähintään 25.12.2021 - 1.5.2022.

Vastaus

A on kiistänyt syytteen kunnianloukkauksesta. Viestin julkaisu ja sisältö on riidatonta, mutta onko se ollut halventava, on riidan alainen. Viesti on julkaistu suljetussa ryhmässä, jossa on ollut rajattu määrä henkilöitä, jotka ovat viestin nähneet.

B:n korvausvaatimus

A on kiistänyt korvausvaatimuksen perusteen ja määrää on paljoksuttu 800 euroa ylimenevältä osalta. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on kiistetty perusteeltaan.

- - -

Tuomion perustelut

Syyksilukeminen

Vastaaja A on syyllistynyt siihen kunnianloukkaukseen, josta syyttäjä on vaatinut hänelle rangaistusta syytekohdassa 1.

Perustelut

Näyttö

Kirjallisena todisteena esitetystä valokuvaliitteestä (K1) todentuu, että A on tehnyt syytteen teonkuvauksessa kuvatun Instagram-julkaisun yksityisellä tilillään, jossa on lukenut: ” Mun iloiset perheuutiset jouluksi, mun väkivaltainen avioliitto on päättymässä.”

Lisäksi asianomistajan kirjallisiksi todisteiksi nimeämistä kuvakaappauksista (K2) todentuu, että vastaaja A on julkaissut tilillään valokuvan kuohuviini-/samppanjalasista, jonka alla lukee: ”Kippis vapaudelle lähisuhdeväkivallasta.”, jossa on 31 tykkäystä kuvakaappaushetkellä. Todisteesta (K2) ilmenee, että vastaaja on julkaissut myös kuvan, jossa hän seisoo ulkona ja osoittaa vasemman käden nimetöntä sormea, jossa ei ole sormusta. Julkaisun alla lukee: ”Mun iloiset perheuutiset jouluksi: Mun väkivaltainen avioliitto on päättymässä. Saa onnitella!”

Käräjäoikeus toteaa, että syyte asiassa perustuu kuitenkin kuvankaappauksesta 1 ilmenevään julkaisuun, eli rangaistusvastuun perusteena kuvattu menettely ilmenee todisteesta K1.

Asianomistaja B on kertonut, että K1:stä ilmenevä julkaisu oli tullut hänen tietoonsa, kun hän oli ollut viettämässä vuoden 2021 joulupäivää. B on kertonut sukulaisten soitelleen hänelle ja kysyneen, että mitä A on sinne laittanut. Vastaaja on kertonut saaneensa kuvakaappauksen julkaisusta puhelimeensa hänen serkultaan.

B on kertonut, että A:n Instagram-julkaisuja on seurannut vastaajan lähipiiriin kuuluvien henkilöiden lisäksi myös hänen lähipiiriinsä kuuluvia henkilöitä, kuten veli, serkku, veljien tyttöystävät, sekä muutama yhteinen kaverikin. B on kertonut henkilöiden olleen yhteydessä julkaisun jälkeen. B on kertonut veljensä olleen niin järkyttynyt, että veli oli lopettanut vastaajan seuraamisen.

B on kertonut, että julkaisusta on ollut henkilökohtaisellakin tasolla haittaa, lähinnä pelon ja ahdistuksen muodossa, koska B:n mukaan läheisimpien henkilöiden ohella muutama kaveri oli kysellyt, että pitääkö julkaisu paikkansa. B on vielä kertonut, että juuri se, kun hän ei tiedä, kuinka moni ihminen on julkaisun nähnyt ja mitä ihmiset ajattelevat julkaisusta, pelottaa ja ahdistaa. B:n mukaan kuvia on vielä edelleen tilillä, kuten lasikuva, B on kertonut nähneensä kuvan tammikuun 2023 alussa.

B on kertonut, että hän ei tiedä kuinka paljon seuraajia tilillä on, mutta arvellut niitä olevan kuudenkymmenen paikkeilla, mikä käy ilmi kuvakaappauksesta. B:n mukaan A:n seuraajat kyllä tuntevat hänet julkaisusta, ja seuraajista moni kyllä tietää ja tuntee. B on kertonut, että julkaisussa kerrotut tiedot väkivaltaisesta parisuhteesta eivät pidä paikkansa. B on kertonut, että hän on kokenut julkaisun loukkaavana.

B on kertonut kysyneensä uuden vuoden aikoihin lapsen vaihtotilanteessa A:lta, että eikö hän voisi poistaa kuvan Instagramista, joka B:n mukaan oli vastannut poistavansa kuvan, jos palataan yhteen, jolloin myös pelko ja ahdistus alkoi.

Oikeudenkäyntiaineistoksi on otettu asianomistajan esitutkintakertomuksen 28.4.2022 sivulta 5 kohta, jossa asianomistajalta on kysytty, mitä hänelle on aiheutunut tästä, johon asianomistaja on vastannut: ”Ei varsinaisesti mitään sellaista, mitä olisin huomannut.” Kysyttäessä miksi hän ei ole kertonut poliisille oikeudessa kertomastaan ahdistuksesta ja pelosta, vastaaja on arvellut, että se on ollut sellaista jännittämistä ja tämä voi aiheuttaa tulevaisuudessa enemmän vahinkoa.

Vastaaja A on kertonut, että Instagram-tili oli yksityinen ja on edelleen, jossa on 60 seuraajaa. A on kertonut tuntevansa asianomistajan mainitsemat lähipiiriin kuuluvat henkilöt ja vastaajan mukaan tieto siitä, että hän on ollut turvakodissa, on ollut tiedossa ja tieto on myös kulkeutunut seuraajien välillä. A on kertonut soitelleensa turvakodista myös asianomistajan lähipiiriin kuuluvalle.

A:n mukaan noin 15-20 seuraajaa on ehkä voinut saada sen tietona, että hän on ollut väkivaltaisessa parisuhteessa. Vastaajan mukaan asianomistaja on myöntänyt olleensa väkivaltainen häntä kohtaan. Vastaaja on kertonut, että hänen ei ollut tarkoitus halventaa asianomistajaa ja kuvat on myös poistettu. Vastaaja on kertonut halunneensa julkaisulla kertoa, että myös erokin voi olla positiivinen kokemus. Vastaajan mukaan asianomistaja nimi ei esiintynyt millään tavalla Instagramissa, eikä hänellä käynyt mielessä, että julkaisu voisi loukata asianomistajaa.

Johtopäätökset

Rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan joka 1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka 2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista, on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon.

Asiassa on kyse sen arvioinnista, että onko vastaajan Instagram-tilille tehty todisteesta K1 ilmennyt julkaisu halventanut asianomistajaa, kuten syytteessä on väitetty.

Riidatonta on, että vastaajan ja asianomistajan suhteeseen on liittynyt vastaajan kokemaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa ennen turvakotiin menoa, ja riidatonta on, että vastaaja on ollut turvakodissa. Kuvakaappauksilla ja asianomistajan sekä vastaajan kertomalla on tullut näytetyksi, että tili on
yksityinen ja sillä on ollut tekohetkellä noin 60 seuraajaa, joista merkittävä osa kuuluu vastaajan ja asianomistajan lähipiiriin.

B ei ole tunnistettavissa suoraan julkaisun kuvasta taikka tekstistä, eikä kukaan ulkopuolinen voi tunnistaa B:tä, ainoastaan vastaajan ja asianomistajan lähipiiri tunnistamansa asiayhteyden vuoksi. Selvää on myös se, että merkittävä osa seuraajista on ollut myös B:n lähipiiriä ja he ovat tunnistaneet julkaisusta hänet asiayhteyden perusteella ja asianomistaja B:n huoli on siitä näkökulmasta hyvin ymmärrettävä.

Tahallisuudesta säädetään rikoslain 3 luvun 6 §:ssä. Säännös koskee niin sanottua seuraustahallisuutta. Pykälän säätämiseen johtaneiden esitöiden mukaan niin sanottu olosuhdetahallisuus on jäänyt tunnusmerkistöerehdystä koskevan säännöksen perusteella oikeuskäytännössä arvioitavaksi (LaVM 28/2002 vp s.10).

Rikoslain 4 luvun 1 §:n mukaan teko ei ole tahallinen, jos tekijä ei teon hetkellä ole selvillä kaikkien niiden seikkojen käsillä olosta, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää. Tällainen tunnusmerkistöerehdys merkitsee erehtymistä jostakin tunnusmerkistössä tarkoitetun tosiasian olemassaolosta ja asioiden tosiasiallisesta tilasta (ks. myös HE 44/2002 vp s. 105). Korkein oikeus on oikeuskäytännössään vahvistanut, että olosuhdetahallisuuden alaraja määräytyy ns. todennäköisyystahallisuuden kautta.

RL 24:9.1:n 1 kohdan mukaan kunnianloukkaukseen syyllistyy se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen. Keskeistä on se, että tiedon tai vihjauksen tulee olla epätosi, toisin sanoen sellainen väite, joka ei vastaa todellisuutta. Tekijän on RL 24:9.1:n 1 kohdan mukaisia valheellisia tietoja tai vihjauksia esittäessään ensinnäkin tiedettävä, että tiedot tai vihjaukset ovat epätosia. Kyse on olosuhdetahallisuudesta.

Taustoittavana näkökohtana todetaan, että ratkaisulla KKO 2010:88 korkein oikeus otti kantaa kunnianloukkaustahallisuuteen (RL 24:9). Ratkaisussa journalistia syytettiin törkeästä kunnianloukkauksesta, ja oikeuskysymys koski hänen suhtautumistaan julkaistujen tietojen totuudenvastaisuuteen.

Ratkaisussa todettiin, että kunnianloukkauksessa tahallisuus ei poistu yksinomaan sen vuoksi, että syytetty ei tiedä, onko se, mitä hän on esittänyt, valheellista vai ei. Jotta tällainen tasapainotahallisuus johtaisi rangaistusvastuuseen, vaaditaan lisäksi, että selvitetään niitä perusteita, joita tekijällä on väitteensä tai vihjauksensa tueksi. Näiden perusteiden tulee olla riittävän vahvoja vastuun poissulkeutumiseksi. Vaatimus liittyy KKO:n kannanottoon, jonka mukaan väitteen tai vihjauksen esittäjällä on sen suhteen todistustaakka. KKO:n mukaan tekijä toimii tahallisesti, jos hän pitää varsin todennäköisenä, ettei sellaisia riittävän vahvoja perusteita ole käsillä.

KKO:n ratkaisun 21 kohdassa todetaan, että mainitulla rangaistussäännöksellä turvataan perustuslain 10 §:ssä sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus) 17 artiklassa tarkoitettua kunnian suojaa. Tämä suoja on johdettavissa myös yksityiselämän suojaa koskevasta ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (ihmisoikeussopimus) 8 artiklasta. Rangaistussäännöksen tulkinnassa on toisaalta otettava huomioon myös perustuslain 12 §:ssä sekä KP-sopimuksen 19 artiklassa ja ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa turvattu sananvapauden suoja. Tämän suojan ydinajatuksena on oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennalta estämättä.

KKO:n ratkaisun 22 kohdasta ilmenevästi näitä perusoikeuksia joudutaan siten punnitsemaan vastakkain arvioitaessa rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdan tunnusmerkistön täyttymistä julkaistaessa tietoja yksityisestä henkilöstä. Punninnassa on otettava huomioon muun muassa se, kuinka keskeisesti julkaistut perättömät tiedot kulloinkin koskettavat asianomaisen henkilön perusoikeuden ydinaluetta ja kuinka välttämättömänä sananvapauteen puuttumista on tästä syystä pidettävä.

Ratkaisussa todetun mukaan silloin, kun kunnianloukkausasian asianomistajaan kohdistuvan rikollista tai muuten yleisesti paheksuttavaa menettelyä koskevan väitteen paikkansapitävyyttä ei ole kiistattomasti osoitettu, tulee lisäksi arvioitavaksi, mitä tällaisen tiedon tai vihjauksen tueksi esitettäviltä perusteilta voidaan edellyttää. Tällöin on huomioon otettava asianomistajan kannalta myös se, että ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kohdan ja KP-sopimuksen 14 artiklan 2 kohdan mukaan jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen.

KKO:n ratkaisun 59 kohdassa korkein oikeus on todennut, että kunnianloukkausrikoksen edellyttämää tahallisuutta ei poista pelkästään se, ettei väitteen tai vihjauksen esittäjä ole tiennyt, onko se, mitä hän on esittänyt, ollut valheellista vai ei. Tahallisuutta arvioitaessa huomiota on kiinnitettävä myös siihen, onko asianomainen voinut väitteitä tai vihjauksia esittäessään perustellusti lähteä siitä, että niiden tueksi on esitettävissä riittävät perusteet.

Rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin esitöissä onkin lausuttu, että teko ei ainakaan silloin ole 1 kohdassa tarkoitettu rikos, kun tekijällä on ollut vahvoja perusteita pitää totena, mitä hän on esittänyt tai mihin hän on vihjannut (HE 184/1999 vp s. 34). Rikoslain tahallisuutta ja tunnusmerkistöerehdystä koskevia säännöksiä uudistettaessa ei ole tuotu esiin näkökohtia, jotka viittaisivat siihen, että näillä säännöksillä olisi ollut tarkoitus muuttaa edellä mainittua arvioinnin lähtökohtaa.

Tässä tapauksessa A on ollut turvakodissa, ja tämä on ollut monen seuraajan tiedossa ja tehnyt syytteessä kuvatun julkaisun väkivaltaisen avioliiton päättymisestä. Käräjäoikeus arvioi, että A on
oikeudenkäynnissä kertonut myös syitä julkaisulleen. Tässä tapauksessa syytteessä ei ole kuitenkaan väitetty, että julkaisu olisi valheellinen, vaikka asianomistaja on kertonutkin pitävänsä väitettä valheellisena. Asianomistaja on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen pois lukien tekoajan tarkennus, jonka osalta myös syyttäjä on tarkentanut syytettä.

Syytesidonnaisuuden periaatteesta seuraa, että tuomioistuin ratkaisee rikosasian syytteessä vedotuilta osin. Koska syytteessä ei ole väitetty, että A olisi esittänyt B:stä valheellisen tiedon tai vihjauksen, vaan vedottu nimenomaan siihen, että julkaisu on halventanut B:tä, käräjäoikeus arvioi menettelyä juurikin siitä näkökulmasta, että onko vastaaja muuten kuin rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventanut B:tä.

RL 24 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan kunnianloukkauksesta rangaistaan siten myös sitä, joka muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista.

Oikeuskirjallisuudessa (Keskeiset rikokset 2018 s. 461) on todettu pykälän osalta, että tekijällä on useimmissa tapauksissa tarkoitustahallisuus suhteessa itse halventamiseen, jota on pidettävä luonteeltaan psyykkisenä seurauksena. Käräjäoikeus toteaa, että tässä tapauksessa vastaajalla ei kuitenkaan esitetyn näytön perusteella ole ollut halventamistarkoitusta.

Oikeuskirjallisuudessa (Keskeiset rikokset 2018 s. 461) otetun kannan mukaan tahallisuuteen on kuitenkin katsottava riittävän myös sen, että tekijä on pitänyt toisen halvennetuksi tulemista varsin todennäköisenä seurauksena, vaikkei se ole ollut teon tarkoitus.

Tässä tapauksessa A:n on täytynyt pitää varsin todennäköisenä sitä, että halvennetuksi tuleminen on varsin todennäköinen seuraus mainitulle Instagram-julkaisulle, koska se tulee sellaisen lähipiirin tietoon, jotka pystyvät aikaisempien tietojensa perusteella yhdistämään julkaisun väkivaltaisesta avioliitosta asianomistaja B:hen ja joka on kokenut julkaisun loukkaavana ja halventavana.

Vastaajan näytetyksi tullut menettely täyttää kunnianloukkauksen tunnusmerkistön.

Seuraamukset

Rangaistusseuraamus

Rikoslain 24 luvun 9 §:n mukainen seuraamus vastaajan syyksi luetusta rikoksesta on sakkorangaistus.

Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Tuomioistuin saa kuitenkin jättää rangaistukseen tuomitsematta rikoslain 6 luvun 12 §:ssä säädettyjen perusteiden nojalla, joista pykälässä on mainittu se, että rikosta on sen haitallisuuteen tai siitä ilmenevään tekijän syyllisyyteen nähden pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä (vähäisyysperuste 1 kohta), sekä se, että rikos on tekoon tai tekijään liittyvistä erityisistä syistä anteeksiannettavaan tekoon rinnastettava (poikkeuksellisuusperuste 3 kohta).

Oikeuskirjallisuudessa ilmaistun kannan mukaan rikoksen vähäisyys arvioidaan aina kussakin rikostyypissä erikseen. Käytännössä tuomioistuin pohtii, onko tuomittavana oleva teko tyyppitapaukseen verrattuna vähäinen teko (Tapani & Tolvanen: Rangaistuksen määrääminen ja täytäntöönpano s. 220). Rikoksen vähäisyyttä koskevan ehdon katsotaan täyttyvän sitä helpommin, mitä lievemmästä rikoslajista on kyse.

Poikkeuksellisuus liittyy tyypillisesti teon motivaatioperustaan eli anteeksiantoperusteita lähellä oleviin tilanteisiin. Kyse voi olla esimerkiksi tekijään kohdistuneesta voimakkaasta painostuksesta tai uhasta, voimakkaasta ja äkkiarvaamattomasta houkutuksesta, pakkotilaa tai hätävarjelua lähellä olevasta tilanteesta, rangaistavuuden poistavaa kieltoerehdystä lähellä olevasta tilanteesta tai siitä, että uhri on myötävaikuttanut rikokseen. (Tapani & Tolvanen: Rangaistuksen määrääminen ja täytäntöönpano s 222).

Ratkaisunaan käräjäoikeus jättää vastaaja A:n tuomitsematta rangaistukseen vähäisyys- ja poikkeuksellisuusperusteilla.

Julkaisu on liittynyt vastaajan yksityiselämän suojan ydinalueeseen, ja teon vaikuttimena on ollut selvästikin halu kertoa omasta elämästä joulun alla iloisia uutisia lähipiirille, eikä vastaaja ole tarkoittanut loukata taikka halventaa, eikä hän ole julkaissut yleisesti kaikille internetinkäyttäjille ja vastaaja on sittemmin julkaisun poistanut. Ottaen myös huomioon se, että vastaaja on ollut turvakodissa, eikä tämä seikka ole varsinaisesti uusi tieto seuraajille ja kun tästä on pääteltävissä, että tämä saattaa luoda ulkopuolisellekin henkilölle epäilyn riitaisesta parisuhteesta, käräjäoikeus katsoo, että tekoa ei voida pitää erityisen vahingollisena, kun otetaan huomioon myös B:n esitutkinnassa kertoma, ettei teosta ollut välittömästi aiheutunut varsinaisesti mitään sellaista, mitä hän olisi huomannut, vaikkakin hän on oikeudessa kertonut pelosta ja ahdistuksestaan, mitä julkaisu on kuitenkin hänessä herättänyt.

- - -

Yksityisoikeudelliset korvausvaatimukset

Asianomistaja B on vaatinut, että vastaaja A velvoitetaan korvaamaan asianomistajalle vahingonkorvauksena 1.500 euroa laillisine viivästyskorkoineen rikoksentekopäivästä lukien.

Korvausvaatimus on perusteltu sillä, että teko on loukannut B:tä syvästi ja aiheuttaa edelleen pelkoa kirjoituksesta johtuvista ihmisten reaktioista, sekä epävarmuutta mahdollisten vasta tulevaisuudessa tapahtuvien vaikutusten suhteen. Teko on saattanut B:n halveksunnan kohteeksi. Vaatimusta on perusteltu myös sillä, että vihjauksen sisältö on yleisesti uskottavissa.

Vastaaja on kiistänyt vaatimuksen perusteen ja paljoksunut määrää 800 euroa ylittäviltä osin.

Käräjäoikeus toteaa, että asianomistajan korvausvaatimuksen peruste on tullut näytetyksi syyksilukemisen perusteella ja asianomistajalla on oikeus vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n ja 5 luvun 1 §:n, sekä 5 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla oikeus saada korvausta kärsimyksestä.

Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten III 3.1.1 kohdan mukaan 3.1.1 esitetty valheellinen tieto tai vihjaus tai halvennettu toista muulla tavoin kahdenkeskisessä kanssakäymisessä tai siten, että teko tulee vain vähäisen henkilöpiirin tietoon korvaustasona on ollut 200-1.000 euroa. Kohdan 3.1.2 mukaan esitetty valheellinen tieto tai vihjaus tai halvennettu toista muulla tavoin siten, että se tulee tai on omiaan tulemaan rajoitetun, mutta ei aivan vähäisen henkilöpiirin tietoon, korvaustaso on 800-2.000 euroa. Kohdan 3.1.3 mukaan esitetty valheellinen tieto tai vihjaus tai halvennettu toista muulla tavoin siten, että se tulee tai on omiaan tulemaan laajan henkilöpiirin tietoon, korvaustaso on 1.500-5.000 euroa.

Käräjäoikeus arvioi, että vastaajan näytetyksi tullut menettely yksityisellä Instagram-tilillä lukeutuu korvausluokkaan 3.1.2 ja siten korvauksen määrä tulee arvioida 800-2.000 euron väliltä.

Tässä tapauksessa käräjäoikeus arvioi kohtuulliseksi ja oikeudenmukaiseksi korvaukseksi kärsimyksestä 800 euroa, kun otetaan huomioon, että vastaajaa ei mainita julkaisussa nimeltä, eikä julkaisu ole tullut kuin heidän lähipiirinsä tietoon.

Tuomitulle määrälle on suoritettava vaaditun mukaisesti korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisesti viivästyskorkoa rikoksen tekopäivästä 25.12.2021 lukien.

- - -

Käräjäoikeuden ratkaisu

Käräjäoikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Ratkaisu on yksimielinen.

Tuomiolauselma

Vastaaja

A

Syyksi luettu rikos

1. Kunnianloukkaus
   25.12.2021 - 01.05.2022
   Rikoslaki 24 luku 9 §

Rangaistusseuraamukset

Syyksi luetut rikokset 1
Jätetään rangaistukseen tuomitsematta.

Rikoslaki 6 luku 12 §

Korvausvelvollisuus

- - -

A velvoitetaan korvaamaan B:lle kärsimyksestä 800 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen tekopäivästä 25.12.2021 lukien sekä oikeudenkäyntikuluina 2.321,11 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 10.4.2023 lukien.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Antti Karttunen ja kaksi lautamiestä.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Pääkäsittely

Hovioikeus on 10.1.2024 toimittanut asiassa pääkäsittelyn siitä erikseen laaditun pöytäkirjan mukaisesti.

Valitus

Vaatimukset

A on vaatinut, että syyte kunnianloukkauksesta hylätään ja että hänet vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta B:lle. Vielä A on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänelle oikeusavun omavastuuosuus käräjäoikeudesta 312,63 euroa ja hovioikeudesta 740,38 euroa, kumpikin määrä laillisine viivästyskorkoineen, tai että valtion varoista maksettavat kustannukset jätetään joka tapauksessa valtion vahingoksi.

Perusteet

Asiassa on riidatonta, että A oli julkaissut yksityisellä Instagram-tilillään julkaisun ”Mun iloiset perheuutiset jouluksi, mun väkivaltainen avioliitto on päättymässä” sekä kuvan kädestään ilman sormusta. A:n menettely ei täytä kunnianloukkauksen tunnusmerkistöä.

Käräjäoikeus on oikein katsonut, että osapuolten välinen suhde on sisältänyt henkistä ja fyysistä väkivaltaa ennen kuin A oli mennyt turvakotiin. A:n koko lähipiiri oli ollut tietoinen, että A oli ollut turvakodissa. B on myös tuomittu A:han kohdistuneista, väkivaltaa sisältäneistä rikoksista. Käräjäoikeus on niin ikään oikein katsonut, että B ei ole ollut tunnistettavissa suoraan julkaisun tekstistä taikka kuvasta ja että tunnistaminen edellyttää osapuolten lähipiiriin kuulumista.

Käräjäoikeus on kuitenkin tullut virheelliseen lopputulokseen todetessaan, että halvennetuksi tuleminen on Instagram-julkaisun varsin todennäköinen seuraus. Julkaisun tarkoitus ei ole ollut B:n halventaminen eikä julkaisusta ole aiheutunut hänelle haitallista seurausta. A ei ole voinut eikä hänen olisi pitänytkään mieltää, että B:n halventaminen on julkaisun varsin todennäköinen seuraus.

Ennakkopäätöksen KKO 2005:137 perusteella halventavaksi ei voida katsoa sellaiseen seikkaan perustuvaa julkaisua, joka on jo ollut julkaisun nähneen henkilöpiirin tiedossa tai julkisista tuomioselosteista luettavissa. Julkaisu ei ole sanamuotonsa perusteella kohdistunut B:hen eikä se ole sisältänyt selvästi loukkaavaksi tarkoitettuja ilmaisuja.

Syyttäjän vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan valtiolle todistelukustannukset hovioikeudesta.

Käräjäoikeus on arvioinut näytön oikein ja päätynyt oikeaan lopputulokseen. Syyttäjä on viitannut käräjäoikeuden tuomion perusteluihin.

B:n vastaus

Vaatimukset

B on vaatinut, että valitus hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudesta 3.741,85 euroa laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Käräjäoikeus on päätynyt oikeaan ratkaisuun.

B:tä ei ole tuomittu mistään väkivaltarikoksesta. Asianosaisten suhde oli ollut riitainen. A oli mennyt turvakotiin ensisijaisesti riitaisuuksien, ei väkivallan takia. B:n lähipiiri ei ole tiennyt syytä turvakotiin menemiselle eikä riitaisuuksien yksityiskohdista.

Julkaisu on halventanut ja loukannut B:tä luomalla hänestä mielikuvan kartettavana ja väkivaltaisena henkilönä. Hän oli pelännyt, mitä ihmiset olisivat ajatelleet, jos he olisivat nähneet julkaisun. Teko on aiheuttanut hänelle kärsimystä.

A:n on tullut ymmärtää, että julkaisu halventaa B:tä ja aiheuttaa tälle kärsimystä ja potentiaalisesti vahinkoa. B oli pyytänyt A:ta poistamaan julkaisun vuodenvaihteessa 2021/2022. Julkaisu oli kuitenkin ollut Instagramissa nähtävillä 1.5.2022 saakka. Useat asianosaisten tuttavat ovat voineet tunnistaa B:n julkaisusta ja monet olivat kauhistelleet sitä hänelle. Häneltä oli vielä käräjäoikeuskäsittelyn aikaan kysytty kuvasta.

Kunnianloukkauksen tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä, että teosta aiheutuu konkreettista haitallista seurausta, vaan riittää, että oikeushyvä vaarantuu. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että myös ilmaisut, jotka sinänsä ovat tosia, voivat olla toista halventavia. Rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdan osalta tahallisuuteen riittää se, että tekijä pitää toisen halvennetuksi tulemista teon varsin todennäköisenä seurauksena, vaikka se ei ole ollut teon tarkoitus. Ennakkopäätöksen KKO 2005:137 oikeusohje ei sovellu puheena olevaan tapaukseen.

Asian saama julkisuus on myös aiheuttanut kärsimystä B:lle.

- - -

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian riidattomat seikat ja kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta, että A oli julkaissut yksityisellä Instagram-tilillään […] julkaisun ”Mun iloiset perheuutiset jouluksi: mun väkivaltainen avioliitto on päättymässä. Saa onnitella!” sekä kuvan kädestään ilman sormusta. A:lla on julkaisuhetkellä ollut Instagramissa 60 seuraajaa, jotka ovat olleet osaksi B:n sukulaisia. Riidatonta on myös, että A on ollut turvakodissa.

Asiassa on syytteessä väitetyllä tavalla keskeisesti kyse siitä, onko A:n julkaisu ollut omiaan halventamaan B:tä. Asiassa ei ole kyse A:n esittämän tiedon tai vihjauksen paikkansapitävyydestä. Näin ollen A:n menettelyä on arvioitava rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla.

Oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat

Rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan se, joka 1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka 2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista, on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon.

Loukkaavat tai halventavat ilmaisut aiheuttavat eriasteista kärsimystä ja halveksuntaa riippuen siitä, minkälaisessa asiayhteydessä ja minkälaisen aihepiirin käsittelyn yhteydessä ilmaisua käytetään. Merkitystä on myös sillä, minkälaisia muita määreitä samassa yhteydessä on käytetty (KKO 2013:70, kohta 28).

Suomen perustuslain (perustuslaki) 12 §:n mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauden suoja on myös turvattu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kohdan nojalla. Tämän suojan keskeisenä ajatuksena on oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennalta estämättä. Sananvapautta voi käyttää kaikenlaisissa julkaisemisen välineissä, ja se koskee myös loukkaavien, liioittelevien ja häiritsevien mielipiteiden esittämistä. Ilmaisuja on tarkasteltava huomioon ottaen se asiayhteys, missä ilmaisu on esitetty (KKO 2022:63, kohta 6, KKO 2022:8, kohta 19 ja KKO 2019:81, kohta 22).

Sananvapauden suoja ei ole rajoittamaton. Ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohdan mukaan koska sananvapauden käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, sananvapautta voidaan rajoittaa ja asettaa rangaistusten alaiseksi silloin, kun tällaisista rajoituksista ja rangaistuksista on säädetty laissa ja ne ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa muun muassa muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi. Rangaistusuhka, joka kohdistuu toisen kunniaa loukkaavaan henkilöön, rajoittaa perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattua sananvapautta. Sananvapauden ja kunnian yhteensovittaminen niiden välisessä ristiriitatilanteessa vaatii niiden välisen oikeudenmukaisen tasapainon määrittelemistä. Vastakkain olevat perusoikeudet on pyrittävä rangaistussäännöstä sovellettaessa sovittamaan yhteen ja toteuttamaan rinnakkain. Tässä punninnassa on otettava huomioon muun muassa se, kuinka keskeisesti julkaistut tiedot kulloinkin koskettavat asianomaisen kunnian ja maineen ydinaluetta ja kuinka välttämättömänä sananvapauteen puuttumista on tästä syystä pidettävä (Ks. esim. KKO 2022:1, kohta 7, KKO 2013:100, kohta 14 ja KKO 2011:72, kohta 6).

Julkaisun halventavuuden arviointi ja johtopäätökset

Asianosaiset ovat olennaisilta osin kertoneet samalla tavalla kuin heidän kertomakseen on käräjäoikeuden ratkaisuun kirjattu (käräjäoikeuden tuomio s. 3-4). Henkilötodistelua on hovioikeuden ratkaisussa selostettu tarpeellisilta osin.

B on hovioikeudessa kertonut, että kymmenkunta henkilöä oli ollut häneen yhteydessä A:n julkaisuun liittyen. He olivat saaneet julkaisusta sen käsityksen, että hän oli ollut pitkän parisuhteen väkivaltainen osapuoli ja että kyse oli ollut perheen sisäisestä fyysisestä väkivallasta. B oli kertomansa mukaan välttänyt liikkumista kotipaikkakunnallaan, koska kaikki tuntevat siellä toisensa ja ihmiset olivat katsoneet häntä halveksuvasti. Ihmisten katseet olivat ahdistaneet häntä ja ahdistus oli lisääntynyt käräjäoikeuden tuomion ja siitä seuranneen mediahuomion jälkeen.

A on hovioikeudessa kertonut, että hänen Instagram-tilinsä seuraajista ehkä kymmenkunnalla pariskunnan sukulaisella ja yhteisellä kaverilla oli ollut sellaiset tiedot asianosaisten parisuhteesta, että he olivat voineet yhdistää julkaisun B:hen. A:lla oli ollut Instagramissa paljon seuraajia, jotka eivät olleet edes tunteneet B:tä. B oli vuodenvaihteessa 2021/2022 pyytänyt häntä poistamaan julkaisun. Hän oli poistanut sen keväällä tai alkukesästä 2022.

Hovioikeudessa todistajina kuullut C, D ja E olivat kaikki yhdistäneet julkaisun B:hen ja ottaneet häneen yhteyttä julkaisun nähtyään. Julkaisua oli todistajien kertoman mukaan ihmetelty B:n sukulaisten keskuudessa. Todistajat ovat kertoneet olleensa tietoisia siitä, että A oli hakeutunut turvakotiin. Syynä turvakotiin menemiselle olivat heidän käsityksensä mukaan olleet parisuhteen riitaisuudet. C ja E ovat kertoneet mieltäneensä julkaisun perusteella B:n suhteen väkivaltaiseksi osapuoleksi. Julkaisu oli antanut todistajille mielikuvan siitä, että kyse oli ollut fyysisestä väkivallasta.

Hovioikeudessa uutena todisteena esitetyn psykoterapeutti Z:n todistuksen 15.12.2023 (todiste 3) perusteella B:lle on aiheutunut julkaisusta ahdistusta ja asian saaman mediahuomion seurauksena myös pelkoa oman vanhemmuutensa menettämisestä. Asianosaisten välisten WhatsApp-viestien (todiste 4) perusteella A oli kokenut suhteen väkivaltaiseksi ja ilmaissut tämän B:lle.

B ei käräjäoikeuden toteamin tavoin ole suoraan tunnistettavissa julkaisun kuvasta eikä sen tekstistä. Julkaisun perusteella on kuitenkin ollut selvää, että se kohdistuu A:n entiseen puolisoon. Asiassa kuullut todistajat olivat yhdistäneet julkaisun B:hen ja he olivat sen perusteella mieltäneet tämän olleen parisuhteen väkivaltainen osapuoli. A ei ole julkaisussa määritellyt minkälaista väkivaltaa hän on suhteessa kokenut. Hän on itsekin kuulemisessaan tuonut esille, että väkivaltaa voi esiintyä monessa muodossa ja että väkivalta on käsitteenä kattanut hänen ymmärtämällään tavalla kaikki väkivallan eri muodot. Vaikka väkivalta on käsitteenä yleisluonteinen, yhdistetään se tilanteissa, joissa sen luonnetta ei ole tarkemmin määritelty, useimmiten fyysiseen väkivaltaan. Väkivaltainen avioliitto puolestaan synnyttää lukijassa käsityksen siitä, että kyse olisi pitkäaikaisesta eli toistuvasta fyysisestä väkivallasta, jonka kohteena on toinen puolisoista ja jolla on vaikutuksia kaikkiin perheenjäseniin. Näin myös B, C, D ja E olivat Instagram-julkaisun ymmärtäneet.

Hovioikeus toteaa, että A on julkaisullaan antanut ymmärtää, edellä todetusti todistajienkin kertomin tavoin, että hän on avioliitossaan joutunut fyysisen parisuhdeväkivallan uhriksi ja että hänen entinen puolisonsa on vaimonhakkaaja. Julkaisulla on ollut B:tä halventava vaikutus, koska hänet on siinä leimattu väkivaltaisen avioliiton väkivaltaiseksi osapuoleksi. Julkaisusta välittyy myös se kuva, että A on suuresti helpottunut väkivaltaisen avioliiton päättymisestä, mikä luo lukijalle osaltaan vahvan vaikutelman avioliittoon sisältyneen väkivallan vähäistä vakavammasta laadusta ja kestosta. Tämä ilmenee myös julkaisun saamista kommenteista. Hovioikeus katsoo, että julkaisu on edellä todettu huomioon ottaen ollut luonteeltaan B:tä halventava huolimatta siitä, että asianosaisten viestien vaihdon (todiste 4) perusteella parisuhteessa on ollut tilanteita, joihin on liittynyt kajoamista A:n fyysiseen koskemattomuuteen ja jotka A on voinut kokea väkivaltaisina. Julkaisu on joka tapauksessa ollut omiaan asettamaan B:n halveksunnan kohteeksi, kuten myös käytännössä on tapahtunut.

Asianosaisilla on ollut pitkä parisuhde ja he ovat asuneet suhteellisen pienellä paikkakunnalla, joka on B:n pitkäaikainen kotikunta, missä hänet tunnetaan. A on ollut tietoinen siitä, että hänen Instagram-tilinsä seuraajina on ollut sekä hänen että B:n yhteisiä tuttavia ja myös B:n sukulaisia. B on saanut tiedon julkaisusta sukulaisiltaan, jotka ovat hänen ja todistajien kertomin tavoin ihmetelleet julkaisua, ja hän oli joutunut selittelemään julkaisua heille. B on suhteellisen nopeasti saatuaan tiedon julkaisusta pyytänyt A:ta poistamaan julkaisun. Tämä ei ole sitä kuitenkaan poistanut. A:n on näissä olosuhteissa täytynyt pitää B:n halvennetuksi tulemista julkaisunsa varsin todennäköisenä seurauksena.

Asiaa on käräjäoikeuden toteamin tavoin arvioitava myös sananvapauden suojan näkökulmasta siten, että B:n kunnian ja maineen ja A:n sananvapauden välillä löydetään tässä yksittäistapauksessa oikeudenmukainen tasapaino. Parisuhdeväkivallasta puhuminen nauttii lähtökohtaisesti sananvapauden suojaa, minkä mukaisesti on yleisesti hyväksyttyä saattaa myös julkiseen keskusteluun perheen yksityiselämässä tapahtuneita väkivaltatilanteita. Tällaisesta keskustelusta aiheutuu itsestään selvästi haittaa sille puolisoista, jonka väitetään käyttäytyneen parisuhteessa väkivaltaisesti, eikä tällaista riittävän yksilöityä ja totuudenmukaista puhetta ole perusteltua rajoittaa vain toisen puolison kunnian ja maineen turvaamiseksi. Sen sijaan sananvapautta voidaan rajoittaa, jos se on omiaan saattamaan toisen puolison sellaisen halveksunnan kohteeksi, joka olisi ollut mahdollista välttää puhumalla perheen sisäisistä tapahtumista tehtyä yksityiskohtaisemmin siten, että keskusteluun osallistuville syntyy oikea käsitys perheessä esiintyneen väkivallan tarkemmasta laadusta, kestosta ja vaikutuksista sekä siitä, millä tavoin näihin on mahdollisesti puututtu viranomaistenkin toimesta.

Hovioikeus toteaa, että A ei ole sosiaalisen median julkaisullaan osallistunut yleiseen keskusteluun eikä se ole liittynyt mihinkään tiettyyn asiayhteyteen. Julkaisu on kohdistunut tiettyyn yksityiseen henkilöön. Kuten edellä on todettu, julkaisusta on saanut sen käsityksen, että kyse on ollut väkivaltaisesta avioliitosta eli avioliitossa toistuvasti ja pitkän aikaa esiintyneestä fyysisestä väkivallasta, joka luo mielikuvan B:stä vaimonhakkaajana. Kun asianosaisten ristiriidassa olevia perusoikeuksia punnitaan tässä tapauksessa vastakkain, on niiden oikeudenmukaisen tasapainon näkökulmasta perusteltua päätyä siihen, että A olisi kyennyt kertomaan avioliitostaan ja omista kokemuksistaan sellaisella tavalla, joka ei olisi syytteessä tarkoitetun julkaisun tavoin leimannut halventavalla tavalla B:tä pitkäaikaisen avioliiton väkivaltaiseksi osapuoleksi eli vaimonhakkaajaksi. Näin ollen hovioikeus päätyy käräjäoikeuden tavoin siihen lopputulokseen, että A:n sananvapautta voidaan näissä olosuhteissa rajoittaa B:n kunnian ja maineen suojaamiseksi.

Näillä perusteilla hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden johtopäätökset syyksilukemisen osalta (käräjäoikeuden tuomio s. 4-6 (vrt. KKO 2024:3)).

Korvausvelvollisuus

Hovioikeus on tutkinut käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden B:lle tuomittujen korvausten osalta eikä ole ilmennyt aihetta niiden muuttamiseen. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätökset myös tältä osin (käräjäoikeuden tuomio s. 7-8).

- - -

Tuomiolauselma

Vastaaja

Valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

- - -

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Petteri Korhonen, Kirsi Häkkinen ja Sandra Wallin. Valmistelijana on ollut hovioikeuden esittelijä Jani Mäkilä.

Ratkaisu on yksimielinen.

Vailla lainvoimaa.