VaaHO:2023:13

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Asiassa oli kysymys hiehonkasvatuksen ulkoistamista koskevaan sopimukseen perustuvasta korvausvastuusta. A Oy oli B:n kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella sitoutunut toimittamaan B:lle vasikoita kasvatettavaksi päiväkohtaista kasvatusmaksua vastaan ja B oli sitoutunut toimittamaan takaisin A Oy:lle hiehoiksi kasvattamansa, kantavat eläimet. Sopimusaika oli ollut 10 vuotta. Kysymys on muun ohella ollut siitä, oliko A Oy:llä ollut velvollisuus reklamoida pitkäkestoisen sopimuskauden aikana sille palaamatta jääneistä eläimistä ja siten liikaa perityistä kasvatusmaksuista sekä palaamatta jääneiden eläinten määrästä ja niiden arvosta. A Oy vaati B:ltä korvausta myös tulonmenetyksestä, joka sille oli aiheutunut, koska se ei ollut saanut sopimuksen mukaista eläinmäärää omaan maidontuotantoonsa. Kysymys A Oy:n velvollisuudesta rajoittaa sille tästä väitetystä sopimusrikkomuksesta syntyvien vahinkojen määrää.

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että A Oy:llä oli sopimuskauden aikana ollut velvollisuus seurata eläinliikennettä ja reklamoida B:lle väitetyistä eläinten toimittamatta jättämisistä ja liikaa perityistä kasvatusmaksuista. Yhtiö oli menettänyt vaadeoikeutensa myöhässä tehdyn reklamaation vuoksi. Reklamaatiovelvollisuutta ei kuitenkaan ollut niiden eläinten osalta, jotka olivat osapuolten yhteistyön päättyessä jääneet molempien ymmärtämällä tavalla B:n haltuun ja joista A Oy oli myös osittain maksanut sopimuksen mukaiset kasvatusmaksut. B oli tarjonnut A Oy:lle näitä eläimiä sopimuksen mukaisten kasvatusmaksujen maksamista vastaan, jolloin A Oy olisi saanut sopimuksenmukaiset eläimet omaan tuotantoonsa välttäen siten tuotannonmenetykset. Vaikka A Oy:llä ja B:llä oli erimielisyyksiä muun muassa maksamatta olleiden kasvatusmaksujen määrästä, A Oy:llä oli velvollisuus rajoittaa väitetyistä sopimusrikkomuksista sille maidontuotannossa syntyviä huomattavia taloudellisia vahinkoja, eikä aihetta käräjäoikeuden tuomitseman korvauksen korottamiselle ollut.

KESKI-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 21.6.2022 NRO 821

Kantaja

A Oy
B

Vastaaja

B
A Oy

Asia

Vahingonkorvaus

SELOSTUS ASIASTA

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys hiehonkasvatussopimukseen perustuvasta vahingonkorvausasiasta.

Asian riidaton tausta

Riidaton tausta selostetaan tuomion perusteluissa.

A OY:N KANNE

Kanne

Vaatimukset

B on velvoitettava

1. palauttamaan kantajalle liikaa perityt hoitokorvaukset ajalta 1.4.2012 - 8.9.2018 yhteensä 94.963,16 euroa, korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 28.5.2020 lukien;
2. korvaamaan kantajalle palauttamatta jääneiden eläinten arvon 244.500 euroa, korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 28.5.2020 lukien;
3. korvaamaan kantajalle sopimusrikkomuksellaan aiheuttamat tulonmenetykset yhteensä 755.770,24 euroa, korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 28.5.2020 lukien;
4. korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua ratkaisun antamisesta lukien.

Perusteet

1. B:llä on ollut ajalla 1.4.2012-8.9.2018 oikeus laskuttaa hoitokorvauksia yhteensä 706.723,33 euroa. Tämä perustuu sopimuksen mukaisesti palautuneiden eläinten ja niiden hoitopäivien määriin.

Yhtiö on maksanut 801.686,49 euroa eli 94.963,16 euroa liikaa.

2. Yhteensä 163 sopimuksen mukaisesti B:lle toimitettua eläintä on jäänyt sopimuksen mukaisesti palautumatta.

Siemennetyn hiehon markkinahinta on vuoden 2020 alkaessa noin 1.308 euroa. B:lle luovutetut eläimet ovat olleet jalostusasteeltaan keskimääräistä hieman arvokkaampia Holstein-rotuisia markkina-arvoltaan 1.500 euroa per eläin.

Palauttamatta jääneiden eläinten arvo on 163 x 1.500 = 244.500 euroa.

Mikäli käräjäoikeus hyväksyy vaatimukset 1 ja 3, kantaja hyväksyy vastaajan kannan siitä, että oikeana eläimen arvona on tällöin pidettävä luovutetun vasikan arvoa, joka on keskimäärin noin 400 euroa/eläin.

3. Yhtiölle on aiheutunut tulonmenetystä palauttamatta jääneistä eläimistä, koska maidontuotantoja syntyneiden vasikoiden määrä on tämän vuoksi vähentynyt.

Yhtiön myyntikate maidosta on 0,24 euroa litralta. Yhden eläimen keskituotos vuodessa on noin 9.207 kg.

Yhtiölle on vasta vuoden 2019 lopulla käynyt ilmeiseksi, ettei B palauta eläimiä sopimuksen mukaisesti ja yhtiön on ryhdyttävä vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin korvaavien eläimien hankkimiseksi. Kohtuulliset korjaustoimenpiteet kuten eläinten muualta hankkiminen tai itse kasvattaminen kestävät noin kaksi vuotta. B:n korvausvelvollisuus sopimusrikkomuksen aiheuttamista välillisistä vahingoista ulottuu vuoden 2021 loppuun.

Palautumatta jääneiden eläinten voidaan olettaa poikivan kahden ensimmäisen vuoden aikana kaksi vasikkaa. Vuoden 2019 toteutuneet hinnat ovat olleet sonnivasikka 155,60 euroa ja lehmävasikka 72 euroa.

Korvauksen määräksi tulee kahden vuoden ajalla seuraava:

(2 x 163 x 9.207 x 0,24) + [2 x 163 x (155,6 + 72):2] = 755.770,24 euroa.

Oikeudellinen arvio

B:n suorituksessa alkoi ilmetä merkittäviä virheitä edellä kuvatuin tavoin viimeistään helmikuusta 2018 alkaen. A Oy:lle palautuvat hiehot eivät olleet kaikilta osin sopimuksen mukaisia. Paluukuorma 15.3.2018 osoitti vähintäänkin selkeää piittaamattomuutta B:n menettelyssä. Kun C reklamoi B:tä puutteista, ryhtyi B vaatimaan em. ilmeisen perusteettomia saatavia A Oy:ltä. Tämän jälkeen eläinkuljetukset myös lakkasivat A Oy:n suuntaan runsaan neljän kuukauden ajaksi, vaikka A Oy oli huolehtinut omalta osaltaan kaikista sopimuksen mukaisista velvoitteistaan. B:n olisi tullut luovuttaa hiehoja kerran kuukaudessa tai vähintäänkin joka toinen kuukausi, jotta eläimet tulevat palautetuksi sopimuksen mukaisessa iässä.

Viimeiseksi jäänyt paluukuorma 8.9.2018 osoittaa B:n tahallisesti menetelleen vastoin sopimusta. Hiehojen omaan maidontuotantoon ottamisen on täytynyt olla tietoista. A Oy katsoo, että erityisen moitittavaa menettelystä tekee se, ettei B ilmoittanut lainkaan A Oy:lle, että aikoo ottaa hiehoja oman tuotantonsa käyttöönsä. Vuonna 2014 päivitetyn sopimuksen mukaan B:llä olisi ollut velvollisuus ilmoittaa poikivien hiehojen määrän A Oy:lle kaksi kuukautta etukäteen kuljetusten varaamista varten. Sen lisäksi, että B on laiminlyönyt nämä velvoitteensa, on hän jälkikäteen suorastaan pyrkinyt peittelemään ja salaamaan toimintansa, eikä ole suostunut selvittämään asiaa C:n kanssa.

Edellä esitetyistä syistä C:llä on ollut painava syy pidättäytyä 31.10.2018 antamansa ilmoituksen mukaisesti maksamasta enempiä kasvatusmaksuja B:lle. A Oy:n näkökulmasta olisi ollut täysin kohtuutonta, mikäli yhtiö olisi ollut velvollinen jatkamaan kasvatusmaksujen maksamista samaan aikaan, kun B on toistuvasti ja suorastaan tahallisesti laiminlyönyt oman suoritusvelvollisuutensa ja kieltäytynyt palauttamasta eläimiä.

Sopimusneuvottelut 2014

Neuvottelujen tuloksena hoitokorvaus nostettiin 1,89 eurosta 2,23 euroon ja kasvatukseen toimitettavien eläinten vähimmäismäärä alennettiin 75 eläimeen vuodessa.

B ei ole allekirjoittanut sopimusta, mutta on 11.3.2014 lähettämällään sähköpostilla ilmoittanut hyväksyvänsä päivitetyn sopimuksen.

Yhtiö ei ole ollut tietoinen B:n ja pankin välisistä sopimuksista, eikä näillä sopimuksilla ole voitu rajoittaa B:n oikeustoimikelpoisuutta A Oy:hyn ulottuvin vaikutuksin.

B:n muut väitteet

Yhtiö kiistää B:n väitteen siitä, että yhtiö olisi saanut korvausta teuraseläimistä. Yhtiö ei ole myöskään saanut korvausta muistakaan palauttamatta jääneistä eläimistä.

D:n laskelman sivulla 2 on taulukoitu eri vuosina A Oy:lle palanneita eläimiä ja toisaalta palaamatta jääneitä eläimiä. Taulukon mukaan palaamatta jääneet eläimet ovat joko päätyneet teuraaksi/teurastettu, kuolleet/lopetettu, lähteneet muille tiloille tai ovat B:ssä edelleen elossa taulukon laatimishetkellä.

Kasvatussopimuksessa on eräitä sopimusmääräyksiä sen varalta, mikäli eläin täytyisi poistaa tiineeksitulon ongelmista tai muusta kehityshäiriöstä johtuen, tai toisaalta mikäli eläin sattuisi kuolemaan jonkin yllättävän seikan johdosta. Ehtojen mukaan toimittajan tulee korvata tilaajalle poistettava eläin tavalla tai toisella. Ehdoissa mainituissa tilanteissa toimittaja hyvittää tilaajalle maksetut ennakkomaksut (kasvatusmaksut) kokonaan ja tämän lisäksi korvaa siemennetyn hiehon menetyksestä johtuvan katetuoton menetyksen arvon sopimuksen liitteen taulukon mukaisesti. Ainoastaan siinä tapauksessa, että eläimiä jouduttaisiin poistamaan tiineeksitulo-ongelmien johdosta enemmän kuin 10 vuodessa, jakavat osapuolet poistoista aiheutuvaa tappiota.

Sopimuksessa ei ole ehtoja sen varalta, että toimittaja päättäisi myydä eläimiä eteenpäin, myydä jostain muusta syystä eläimiä teuraaksi, taikka ottaa eläimiä omaan maidontuotantoonsa. Tällaisessa toimittajan tahallisesti aiheuttamassa tilanteessa toimittaja syyllistyy sopimusrikkomukseen ja toimittajan tulee korvata tilaajalle aiheutunut vahinko täysimääräisesti, sen sijaan, että toimittaja ennakkomaksujen palauttamisen lisäksi korvaisi ainoastaan taulukon mukaisen katetuoton menetyksen arvon.

B ei ole sopimuskauden aikana ilmoittanut yhtiölle, että eläimiä olisi jouduttu poistamaan tiineeksitulo-ongelmien taikka yllättävän kuoleman, loukkaantumisen tai tulipalon johdosta. B ei ole myöhemminkään esittänyt selvitystä siitä, että näin olisi tapahtunut. Muun selvityksen puuttuessa yhtiö katsoo, että B:n vastuun rajoittamiselle em. tavoin ei ole edellytyksiä ja B:n on näin ollen korvattava aiheuttamansa vahinko täysimääräisesti.

Vastaus

Vaatimukset

B vastustaa kantajan vaatimuksia perusteeltaan ja määriltään ja pyytää niiden hylkäämistä.

B vaatii, että kantaja velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkolain 4 §: n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

1 . Vastaaja ei ole perinyt liikaa hoitokorvauksia kantajalta ajalta 1.4.2012-8.9.2018 ja esitetty 94.963,16 euron vaatimus on perusteeton.

Vaatimus on vanhentunut, koska yhtiö ei ollut reklamoinut laskuja oikea-aikaisesti. Ensimmäinen selkeä virheilmoitus on tullut haastehakemuksessa 29.4.2020 eli lähes kaksi vuotta viimeisimpien väitettyjen liikasuoritusten jälkeen. Ainakin kaikki vaatimukset yli kolmen vuoden takaa eli ajalta ennen 29.4.2017 ovat vanhentuneet. Asianosaisten välisessä riitaisuudessa tehdyssä sovintoesityksessä 1.3.2019 ei ole kirjattu yksilöityä virheilmoitusta tai vaatimusta. Joka tapauksessa kyseisestä päivästä laskien kolmea vuotta vanhempia eli ennen 1.3.2016 erääntyneitä maksuja koskevat vaatimukset ovat vanhentuneet.

Maksut ovat perusteltuja. Ne perustuvat todellisuudessa aiheutuneisiin hoitokustannuksiin. Viiveet tai ongelmat eläinten toimittamisessa yhtiölle johtuvat yhtiön sopimusrikkomuksista. Yhtiö ei ole toimittanut tarpeeksi eläimiä, ei ole toimittanut niitä ajallaan, ei ole toimittanut sonnia eikä ole maksanut kasvatusmaksuja. Näiden syiden vuoksi eläinliikenne on pysähtynyt.

2. Kantajan vaatimus palaamatta jääneistä eläimistä on perusteeton.

Eläinten määrä on virheellinen. B:lle on tullut yhtiöltä aikavälillä 2009-2018 982 eläintä, joista B:llä on 127 ja yhtiölle on palautunut 775. Eläimistä 32 kappaletta on mennyt raatokeräilyyn, 44 kpl teuraaksi, 2 kpl on teurastettu B:n tilalla ja 2 kpl muualle. Kaikki edellä mainitut tekevät yhteensä 982 eläintä.

Teuraseläimistä yhtiö on saanut korvauksen.

Vastaaja ei ole palauttanut enempää eläimiä kantajalle, koska kantaja on laiminlyönyt 1.6.2009 sopimukseen perustuvan ja päivähinnan osalta 31.2.2014 päivitetyn sopimuksen mukaisen velvollisuutensa maksaa hiehojen kasvatus- ja hoitomaksuja vastaajalle seuraavasti.

Lasku nro 1437, 1.-31.8.2018, brutto 10.800,87 €,
Lasku nro 1437, 1.-30.9.2018, brutto 9479,10 €,
Lasku nro 1438, 1.-31.10.2018, brutto 9.429,33 €,
Lasku nro 1439, 1.-30.11.2018, brutto 9.125,16 €,
Lasku nro 1441, 1.-31.12.2018, brutto 9.429,33 €,
Lasku nro 1441, 1.-31.1.2019, brutto 9429,33 €,
Lasku nro 1441, 1.-28.2.2019, brutto 8429,33 €,
Lasku nro 1443, 1.-31.3.2019, brutto 9.125,16 €,
Lasku nro 1444, 1.-30.4.2019, brutto 9429,33 €,
Lasku nro 1445, 1.-30.5.2019, brutto 9125,16 €.

Yhtiö on sopimuksen ulkopuolella myynyt vastaajalle yhteensä 44 kpl eläimiä, joista kauppahinta on maksettu kantajalle. Näistä yhtiöllä ei ole enää oikeutta saada korvausta.

Vastaaja on joutunut myymään eläimiä kolmannelle osapuolelle, mutta tarjonnut niitä kuitenkin aina ensin kantajalle, joka ei niitä kuitenkaan ole ottanut vastaan, koska vastineeksi näiden eläinten kasvatusmaksut olisi pitänyt maksaa vastaajalle.

Määräksi B hyväksyy enintään 100 euroa/eläin ja 75 eläimestä yhden vuoden ajalta, eli 7.500 euroa. Yhtiö on jättänyt maksut maksamatta 1.8.2018 lukien ja sopimus on päättynyt toukokuussa 2019, joten vaatimus voidaan esittää vain yhden vuoden ajalta. Yhtiön oman väitteen mukaan sopimusta on muutettu niin, että vuotuinen eläinmäärä on ollut 75. Eläimen arvo vasikkana on 100 euroa. B on vastannut eläimen kasvattamisesta tästä eteenpäin ja yhtiö saisi perusteetonta etua, mikäli sille korvattaisiin enemmän kuin vasikan arvo.

3. Kantajan vaatimus tulonmenetyksistä on perusteeton. Yhtiön omat osapuolten välisen sopimuksen vastaiset maksuvelvollisuuden laiminlyönnit ja vasikoiden sekä sonnin toimittamisongelmat ja -viiveet ovat aiheuttaneet erimielisyyden osapuolten välillä. Osapuolten välisen sopimuksen mukaan omistus- ja hallintaoikeus eläimiin on kuulunut B:lle ja laskujen maksamisen laiminlyönnin vuoksi yhtiöllä ei ole mitään oikeutta niihin.

Yhtiöllä on muutoinkin oikeus esittää vain yksi vaatimus eläintä kohti, ja se on tässä tapauksessa vasikan edellä mainittu hinta.

Jos kantaja olisi toimittanut sopimuksen mukaisen eläinmäärän ja sonnin, olisi 24 kk kierto toiminut ja jos kantaja olisi maksanut kasvatusmaksut vielä sopimuksen viimeisenä voimassaolovuonna (2018-2019), olisivat kaikki eläimet palautuneet kantajalle, eikä kantajalle olisi syntynyt mitään vahinkoa. Kaikki vahingot ovat aiheutuneet kantajasta itsestään johtuvista syistä. Vastaaja on lukuisia kertoja tarjonnut eläimiä kantajalle jo erääntyneiden kasvatusmaksujen suorittamista vastaan, mutta kantaja ei ole tähän suostunut. Kantaja on omilla toimillaan pahentanut vahinkoja.

Maidontuotanto ei ole niin kannattavaa kuin yhtiö väittää.

Myynneistä kolmansille B ei ole maksanut kantajalle, koska kantaja on pidättäytynyt maksuistaan vastaajan suuntaan. Ennen eläinten myyntiä niitä on tarjottu kantajalle, joka ei ole ottanut eläimiä vastaan. Vahinko on johtunut kantajan omista sopimusrikkomuksista.

Sopimusneuvottelut 2014

Sovintoneuvotteluissa puhuttiin, että tilaajan vuosittain toimittama eläinmäärä on oltava ainakin suuruusluokkaa 150-200 eläintä, koska muussa tapauksessa isolle eläinmäärälle rakennettu halli ei pysy lämpimänä, eikä toimi, kun eläinkiertoon ei ole riittävästi eläimiä.

B ei ole allekirjoittanut sopimusta, koska se ei vastannut sitä, mitä neuvotteluissa oli sovittu.

B ei olisi edes voinut sopia alkuperäisestä merkittävästi poikkeavaa sopimusta ilman pankin suostumusta, koska rahoitus perustui alkuperäiseen sopimukseen.

B:N VASTAKANNE

Kanne

Vaatimukset

A Oy on velvoitettava

1. maksamaan kantajalle maksamattomat laskut hiehojen kasvatuksesta yhteensä 93.802,10 euroa korkolain mukaisine laillisine viivästyskorkoineen kunkin laskun eräpäivästä lukien;
2. maksamaan kantajalle laskut eläinsiirroista ja eläinkuljetuskärryn hankkimisesta, yhteensä 28.725,92 euroa korkolain mukaisine laillisine viivästyskorkoineen kunkin laskun eräpäivästä lukien sekä
3. korvaamaan kantajalle vastaajan sopimuksen vastaisesta menettelystä aiheutuneen vahingon, enimmäismäärältään 1.124.372euroa,
4. korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut asiassa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

1. Vastaaja on jättänyt maksamatta kantajan alla eritellyt laskut (samat kuin edellä vastauksessa mainitut):
   A) Lasku nro 1437, hiehojen kasvatus- ja hoitokorvaus 1.-31.8.2018, brutto 10.800,87 €, sekä viivästyskorkoa eräpäivästä 30.9.2018 lukien
   B) Lasku nro 1437, hiehojen kasvatus ja hoitokorvaus 1.-30.9.2018, brutto 9479,10 €, sekä viivästyskorkoa eräpäivästä 31.10.2018 lukien
   C) Lasku nro 1438, hiehojen kasvatus ja hoitokorvaus 1.-31.10.2018, brutto 9429,33 €, sekä viivästyskorkoa eräpäivästä 30.11.2018 lukien
   D) Lasku nro 1439, hiehojen kasvatus- ja hoitokorvaus 1.-30.11.2018, brutto 9125,16 €, sekä viivästyskorkoa eräpäivästä 31.12.2018 lukien
   E) Lasku nro 1441, hiehojen kasvatus- ja hoitokorvaus 1.-31.12.2018, brutto 9429,33 €, sekä viivästyskorkoa eräpäivästä 31.1.2019 lukien
   F) Lasku nro 1441, hiehojen kasvatus- ja hoitokorvaus 1.-31.1.2019, brutto 9429,33 €, sekä viivästyskorkoa eräpäivästä 28.2.2019 lukien
   G) Lasku nro 1441, hiehojen kasvatus- ja hoitokorvaus 1.-28.2.2019, brutto 8429,33 €, sekä viivästyskorkoa eräpäivästä 31.3.2019 lukien
   H) Lasku nro 1443, hiehojen kasvatus- ja hoitokorvaus 1.-31.3.2019, brutto 9125,16 €, sekä viivästyskorkoa eräpäivästä 30.4.2019 lukien
   I) Lasku nro 1444, hiehojen kasvatus- ja hoitokorvaus 1.-30.4.2019, brutto 9429,33 €, sekä viivästyskorkoa eräpäivästä 31.5.2019 lukien
   J) Lasku nro 1445, hiehojen kasvatus- ja hoitokorvaus 1.-30.5.2019, brutto 9125,16 €, sekä viivästyskorkoa eräpäivästä 30.6.2019 lukien.
   
   Edellä luetteloidut laskut ovat hoito- ja kasvatusmaksuja ja vastaajalle todellisuudessa aiheutuneita kustannuksia siitä, että vastaaja on huolehtinut kantajan toimittamien eläinten kasvatuksesta ja hyvinvoinnista. Työ on tehtyjä kustannukset ovat todellisia. Maksuvelvoite perustuu vuoden 2009 sopimukseen.
   
   
2. Kasvatusmaksujen lisäksi hiehonkasvatussopimuksessa on sovittu (5.3), että sopijapuolet hankkivat yhteisomistukseen eläinten kuljetukseen sopivan karjavaunun ja että kuljetuksesta syntyvät kulut sovitaan vuosittain erillisellä sopimuksella. B on hankkinut vaunun ja maksanut sen kokonaan itse.

A Oy on velvollinen sopimukseen perustuen maksamaan tästä kustannuksesta puolet, joten A Oy on velvoitettava maksamaan B:lle alle olevan laskun mukaan:

Lasku 1428, jossa vastaajan osuus kuljetuskärrystä 4.000 euroa + alv eli verollisena 4.960 euroa, laillisina viivästyskorkoineen laskun eräpäivästä 17.4.2019 lukien.

B on huolehtinut hiehojen ja vasikoiden kuljetukset vuosina 2010-2014, eikä ole saanut tästä mitään korvausta A Oy:ltä. Myöhemmin eläinsiirrot on ulkoistettu.

B vaatii osapuolten välillä sovitun mukaisesti eläinsiirroista maksettavaksi seuraavan laskun mukaisesti:

Lasku 1426 eläinsiirroista, yhteensä 24.725,92 euroa + alv eli verollisena 30.660,14 euroa, laillisine viivästyskorkoineen laskun eräpäivästä 25.3.2019 lukien.

B on huomauttanut 4.12.2018 maksuhuomautuksessa A Oy:n edustajalle C:lle kuljetuskärrystä ja eläinten siirtomaksuista. Kuljetukseen ja kärryyn liittyvistä maksuista oli osapuolten välillä keskusteltu jo vuosia ennen edellä mainittua ajankohtaa.

3. B:lle on aiheutunut huomattavaa taloudellista vahinkoa A Oy:n sopimuksenvastaisesta menettelystä.

Kaikki vahinko B:lle on aiheutunut siitä, että A Oy ei ole toimittanut sopimuksenmukaisia eläinmääriä B:lle.

B:lle aiheutuneen vahingon arvioinnissa on kyse siitä, kuinka monta sataa eläintä on jäänyt tulematta toimittajalle kasvatukseen, kun tilaajan toimintaa verrataan sopimukseen. Joka vuodelta kymmenen vuoden ajalta puuttuu satoja eläimiä. Tilaaja on koko kymmenen vuoden sopimusaikana toimittanut 982 eläintä eli keskiarvona 92 eläintä vuodessa. Sopimuksen mukaan ensimmäisen kahden vuoden siirtymäajan jälkeen tilaajan on pitänyt toimittaa 220 eläintä toimittajalle joka vuosi siten, että tilaajan eläimiä on jatkuvasti 400 kpl toimittajalla kasvatuksessa.

Ensinnäkin B on joutunut rakentamaan eläinhallin, jolla tarkoitetaan A Oy:n eläinten kasvatukseen rakennettua tilaa kokonaisuudessaan sisältäen komponenttivaraston, koko talouskeskuksen ja 500 eläimen eläinhallin. Rakennuskustannukset ovat olleet miljoona euroa ja se on rakennettu velkarahalla. Laina eli rahoitus on myönnetty kahden asiakirjan eli sopimus hiehon kasvatuksen ulkoistamisesta 1.6.2009 ja B:n elinkeinosuunnitelma, perusteella. Halli on rakennettu vain ja ainoastaan A Oy:n tarpeista ja lähtökohdista ja A Oy:n vasikoiden hiehoiksi kasvattamista varten.

Ennen osapuolten välistä sopimusta B:n X tilalla on ollut 22 lypsylehmää. Kun tila on muutettu noin 500 eläimen tilaksi (A Oy:n hiehonkasvatuksen ulkoistamissopimukseen perustuen), on tätä varten pitänyt myös koneet ja kalusto uusia. Tästäkin on tullut mittavat kustannukset. Ja toisaalta, ilman tätä sopimusta ei tällaista konemäärää olisi hankittu, sillä 22 lypsylehmän tila ei tarvitse esimerkiksi seitsemää traktoria.

Kun A Oy ei ole toimittanut sopimuksenmukaisia eläinmääriä eikä navettakierto toimi hiehonkasvattamona ilman riittäviä ja ajallaan tulevia vasikkatoimituksia, on B:n pitänyt pankkilainoista selvitäkseen muuttaa tuotantosuuntaa. A Oy:n sopimusrikkomuksen vuoksi B:n on pitänyt rakentaa laajennusosa maidontuotantoa varten sisältäen 2 kpl robotteja sekä tekniset tilat. Rakentamiskustannus on ollut 800.000 euroa ja se on rahoitettu pankkilainalla.

Lisäksi B:lle on aiheutunut taloudellista tappiota menetettyjen kasvatusmaksujen muodossa siitä, että A Oy ei ole toimittanut sovittua määrää ja sovitussa iässä olevia vasikoita B:lle kasvatettavaksi. Tappio on 1.6.2009 sopimuksen perusteella suoranaisesti määriteltynä 248.386 euroa. Vuosina 2009-2013 on toimitettu 333 vasikkaa vähemmän kuin sopimuksen mukaan olisi pitänyt. Vuosina 2014-2018 on toimitettu 669 vasikkaa vähemmän kuin sopimuksen mukaan olisi pitänyt. ProAgrian listauksen mukaan sopimusmääriin nähden saamatta jäänyt hoitokorvaus sopimusajalta on noin 248.386 euroa ja kun otetaan huomioon lisätyö mikä pakon edessä hankittavaksi tulleiden korvaavien eläinten hankkimisesta on aiheutunut, on B:n kärsimä hoitokorvausmenetys eli tappio 324.372 euroa.

Tosiasiassa vahingot ovat edellä eritellyt summat huomioon ottaen paljon suuremmat kuin B:n esittämän vaatimuksen enimmäismäärä. Vaatimuksen enimmäismäärä on laskettu edellä mainittujen maidontuotantoa varten tehtyjen rakentamisen ja investointien (800.000 €) kustannuksista ja menetettyinä kasvatusmaksuina (324.372 euroa). Laskelmassa ei ole huomioitu muita saamatta jääneitä tuloja kuten saamatta jäänyttä maidon jälkitiliä. Sopimukseen perustuvasta jälkitilistä B ei ole voinut esittää yhtiölle vaatimusta, koska yhtiö ei ole toimittanut B:lle tarvittavia meijeritietoja jälkitilin laskemiseksi enää vuoden 2014 jälkeen. Laskelma perustuu menetettyyn liikevaihtoon.

Saamatta jääneisiin kasvatusmaksuihin perustuva vahinko on aiheutunut sopimuksen mukaisen eläinmäärän ja kantajan toimittaman eläinmäärän erotuksesta huomioiden se, että B on pyrkinyt minimoimaan vahingon hankkimalla korvaavat eläimet muualta.

Alkuperäisen, pelkästään A:n tarpeisiin rakennetun hallin 1 M€:n rakennuskustannus ei sisälly em. laskelmaan, koska halli on nyt B:n omassa käytössä. Sen käyttöönotto B:n itsensä hyödynnettäväksi on kuitenkin edellyttänyt B:ltä valtavia ponnistuksia, työtä ja kustannuksia. Jos halli olisi A Oy:n sopimusrikkomuksen vuoksi jäänyt käyttämättömäksi, tyhjilleen eli käynyt tarpeettomaksi, olisi B:n vaatimus huomattavasti nyt esitettyä korkeampi. B on omilla toimillaan pyrkinyt minimoimaan A Oy:n sopimusrikkomuksesta aiheutuneita valtavia taloudellisia vahinkoja. Sama koskee koneita ja laitteita. Nämä kustannuserät tuodaan kuitenkin tässä esiin paitsi asian hahmottamiseksi, myös sen vuoksi, että nämäkin voidaan ottaa B:lle aiheutuneen vahingon määrää arvioitaessa huomioon. Lisäksi B:lle on aiemmin aiheutunut kustannuksia korvaavien eläinten hankkimisesta. Näitä on ollut välttämätöntä hankkia, jotta eläinkierto ja kasvatusprosessi navetassa toimi.

Vastaus

Vaatimukset

A Oy vastustaa B:n vaatimuksia 1-4 ja vaatii kanteen hylkäämistä.

A Oy vaatii B:n velvoittamista korvaamaan A Oy:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §: n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen, kuukauden kuluttua ratkaisun antamisesta lukien.

Perusteet

1. Kasvatusmaksut ovat osapuolten välisen sopimuksen mukaan ennakkomaksua kantavan hiehon ostohinnasta. B toisin sanoen vaatii nyt kanteellaan maksettavaksi ennakkomaksuja sellaisista eläimistä, joita hän ei ole A Oy:lle luovuttanut. Eläinten luovuttaminen on vastaushetkellä myöhäistä, eikä eläimiä enää edes voida luovuttaa. Sen lisäksi, että B:n kasvatusmaksuja koskevat vaatimukset ovat perusteettomia, on yhtiö maksanut B:lle huomattavan määrän liikaa kasvatusmaksuja sopimussuhteen aikana. Yhtiö ei ole velvollinen maksamaan B:lle kasvatusmaksuja, vaan päinvastoin B:n tulee palauttaa A Oy:lle jo maksettuja kasvatusmaksuja A Oy:n kanteessa esitetty määrä.
   
   
2. Eläinkuljetuksia koskevat maksut

B:n kuljetuskustannuksia koskevat maksuvaatimukset eivät perustu osapuolten väliseen sopimukseen. B esitti ensimmäisen kerran kuljetuskustannuksia koskevia vaatimuksia vuonna 2018. Kun vaatimukset perustuvat ajanjaksolla 2009-2014 tapahtuneisiin kuljetuksiin on ilmeistä, että vaatimus on esitetty myöhässä ja vaatimus on vanhentunut. Tämän lisäksi vaatimus on myös määrältään liiallinen.

Kuljetuskustannukset olivat yksi asia, joista osapuolet neuvottelivat sovittelijan johdolla keväällä 2014 ennen sopimuksen päivittämistä. Päivitetyn sopimuksen myötä yhtiö otti kuljetuskustannukset vastattavakseen. Vuonna 2014 päivitetyn sopimuksen jälkeen yhtiö antoi eläinkuljetukset E Oy:n tehtäväksi ja sama yritys on järjestänyt kuljetukset aina sopimussuhteen loppuun saakka.

3. Vahingonkorvaus

Siltä osin, kuin vaatimus perustuu laskelmaan saamatta jääneistä hoitokorvauksista, perustuu laskelma virheellisesti vuoden 2009 sopimuksen eläinmääriin. Tultaessa vuodelle 2014 B esitti, etteivät alkuperäisen sopimuksen mukaiset eläinmäärät olleet täyttyneet. Yhtiön tähän mennessä toimittamat eläimet eivät olleet yltäneet täysin sopimuksen mukaiselle tasolle. Toisaalta yhtiö oli toimittanut B:lle kaikki vasikat, jotka yhtiöllä oli mahdollista toimittaa – enempiä vasikoita yhtiöllä ei olisi ollut. Yhtiö oli toisin sanoen sopimusoikeudellisen liikavaikeuden edessä. Jotta tämä kysymys saatiin asianmukaisesti käsiteltyä ja ratkaistua, osapuolet neuvottelivat toimitettavien eläinten määrän uudelleen. Vuoden 2014 päivitetyn sopimuksen mukaan A Oy sitoutui toimittamaan kasvatukseen vähintään 75 eläintä vuodessa. Vastineeksi eläinmäärän vähentämiselle kasvatushintaa nostettiin tuntuvasti 1,89 eurosta 2,23 euroon per eläin/päivä. Tämä neuvottelutulos syntyi sillä edellytyksellä, että sopimussuhdetta jatketaan uusin tarkistetuin ehdoin ja että tämä kysymys, siihen mennessä toimitettujen eläinten määrästä, myös sovitaan samassa yhteydessä.

D:n laatimasta laskelmasta voidaan havaita, että vuoden 2014 jälkeiset eläinmäärät (75 eläintä vuodessa) ovat täyttyneet ja ylittyneet selvästi. Toimitettujen eläinten vähimmäismäärä on ylittynyt useilla kymmenillä eläimillä vuosittain. Vuonna 2018 toimitettavien eläinten ei ole enää pitänytkään ylittää 75 eläintä, sillä sopimuksen oli määrä päättyä 20.5.2019. Eläinten keskimääräisen kasvatusajan (615 päivää) mukaan laskettuna viimeisten eläinten toimituksen B:lle olisi näin ollen tullut tapahtua 12.9.2017 mennessä. Tästä huolimatta Yhtiö on toimittanut eläimiä (B:n vaatimusten johdosta) vielä vuonna 2018. Yhtiö on selvästi täyttänyt sopimusvelvoitteensa toimitettavien eläinmäärien osalta. Sikäli kun eläinmäärät ovat voineet jäädä vajaaksi ennen vuotta 2014 A Oy katsoo, että osapuolet ovat sopineet tätä koskevan asian keväällä 2014. Myös B:n menettely osoittaa tämän seikan.

Vaikka D:n laskelma perustuu edellä sanotuin tavoin vuoden 2009 sopimuksen eläinmääriin, on D laskenut kuitenkin kasvatushinnat vuoden 2014 sopimuksen hintojen mukaan, mikä on sekin epäjohdonmukaista. B toisin sanoen pyrkii poimimaan vuoden 2014 sopimuksesta itselleen edulliset päivitetyt sopimusehdot ja toisaalta jättää itselleen epäedulliset sopimusehdot soveltamatta.

D:n laatima laskelma perustuu virheellisesti myös menetetyn liikevaihdon määrään, sen sijaan että se perustuisi menetetyn myyntikatteen määrään. Mikäli vaatimus olisi muutoin perusteltu, tulisi vaatimuksen perustua menetetyn liikevaihdon sijaan menetetyn myyntikatteen määrään. B on vaatimuksensa täsmennyksen yhteydessä väittänyt, että myös A Oy:n vaatimus maidontuotannon vähenemisestä perustuisi menetettyyn liikevaihtoon samoin kuin B:n vaatimus. Väite on yksiselitteisen väärä. Yhtiön vaatimus nro 3 on alusta lähtien perustunut menetetyn myyntikatteen määrään.

Siltä varalta, että käräjäoikeus vastoin yhtiön käsitystä katsoisi A Oy:n toimittamien eläinmäärien alittaneen sopimuksen mukaisen vähimmäismäärän, todetaan, ettei B:lle ole aiheutunut hänen väittämäänsä vahinkoa. B:n hiehohotellitoiminta ei suinkaan ole ollut yhden asiakkaan, eli A Oy:n varassa. B:llä on ollut useita muitakin tilaajia, jotka ovat toimittaneet vasikoita B:n hiehohotelliin - mm. H, I, J Ay, K ja L sekä M. A Oy ei ole osallistunut B:n elinkeinosuunnitelman laatimiseen, eikä A Oy ole ollut näistä suunnitelmista tietoinen sopimussuhteen aikana. Yhtiön käsityksen mukaan B:n navetan täyttöaste on ollut tosiasiassa hyvin lähellä maksimikapasiteettiaan ellei täynnä. B:n esittämää vahinkoa ei ole tosiasiassa aiheutunut.

B:n vaatimus maidontuotantoa varten rakennetun hallin rakentamiskustannusten korvaamisesta (800 000 euroa) on täysin vailla perusteita. Hallin rakentaminen ei ole edellä kuvatuin tavoin rakentunut ainoastaan A Oy:n ja B:n välisen sopimuksen varaan. Halli ei ole myöskään osoittautunut B:lle tarpeettomaksi, vaan se on yhtiön käsityksen mukaan ollut B:n maataloustuotannon käytössä jatkuvasti miltei täydellä kapasiteetillaan ja tulee myös jatkossakin toimimaan tässä käytössä. Hallin rakentaminen ei ylipäätänsä ole aiheuttanut B:lle vahinkoa, vaan se on osa hänen välttämättömiä liiketoiminnan investointejaan. Yhtiön käsityksen mukaan Ely -keskus on tukenut hallin rakentamiskustannuksia 30 % avustusosuudella. Vaatimus hallin korvaamisesta on suorastaan absurdi. Rakentamiskustannusten määrä kiistetään.

Lopuksi yhtiö toteaa, että B:n vaatimukset ovat joka tapauksessa vanhentuneita. Vaatimus kohdistuu vuosien 2009-2018 aikana väitetysti aiheutuneisiin vahinkoihin. B on esittänyt vaatimuksen ensimmäisen kerran 31.8.2020 päivätyllä käräjäoikeudelle osoitetulla kirjelmällä. Vaatimus on näin ollen velan vanhentumisesta annetun lain 4 §:n nojalla vanhentunut 31.8.2017 edeltävältä ajalta. Näin ollen vaatimus voisi edes teoreettisesti tulla hyväksytyksi ainoastaan sikäli, kun vahinko on tapahtunut 31.8.2017 jälkeen.

TODISTELU

- - -

RATKAISTAVAT KYSYMYKSET/RIITAISET SEIKAT

1. Vanhentumiskysymykset
2. Onko vuonna 2014 päivitetty sopimusta (muutoin kuin kasvatusmaksun osalta?)
3. Ovatko osapuolet sopineet 31.3.201 2 siihenastiset asiansa?
4. Sisältyvätkö hiehonkasvatussopimuksen ulkopuolella myydyt, todisteessa V5 listatut hiehot kantajan vaatimuksiin?
5. Onko yhtiöllä ollut painava syy pidättäytyä 31.10.2018 antamansa ilmoituksen mukaisesti maksamasta enempiä kasvatusmaksuja B:lle?

TUOMION PERUSTELUT

Yleistä

Oikeudenkäynnin keskeisenä kohteena ovat olleet nautaeläimet, joista on pidetty rekisteriä. Asianosaiset ovat puolin ja toisin esittäneet sekä todisteina että muuna oikeudenkäyntiaineistona sittemmin todistajinakin kuultujen henkilöiden laatimia laskelmia ja taulukoita, jotka ovat perustuneet tähän rekisteriin. Asianosaiset eivät ole riitauttaneet sanottujen laskelmien ja taulukoiden sisältämien tietojen oikeellisuutta riippumatta siitä, onko ne esitetty todisteena vai muuna oikeudenkäyntiaineistona.

Tuomiossa todistelua on arvioitu sikäli kuin sillä on ollut merkitystä asian ratkaisulle. Etenkin jäljempänä selostetuista, virheilmoitusta ja vanhentumista sekä sopimuksen päivittämistä koskevista ratkaisuista johtuen suuri osa etenkin henkilötodistelusta jää vaille merkitystä.

Asiakirjatodisteisiin viitataan lyhenteellä KT.

Valmistelun päättyessä oli edellä selostusosassa mainitusti päädytty esittämään oikeudenkäynnissä ratkaistavaksi viisi kysymystä. Osa niistä on todettu sittemmin riidattomiksi. Tosiasiassa kysymyksiä on myös ollut enemmän ja kaikkiin niihin vastataan tuomiossa.

Valmistelussa todettu riidaton tausta

A Oy (jäljempänä yhtiö) ja B elinkeinonharjoittajina ovat 1.6.2009 solmineet sopimuksen hiehonkasvatuksen ulkoistamisesta.

Sopimuksen mukaisessa järjestelyssä yhtiö luovuttaa B:lle kasvatettavaksi noin 2 kuukauden ikäisiä lehmävasikoita myymälle ne.

B luovuttaa eläimet myymällä takaisin noin 6-7 viikkoa ennen poikimista. Poikimisikätavoite on 24 kuukautta, sallittu vaihteluväli on 24-26 kuukautta. Yhtiö maksaa ostohinnan ennakkona hoitokorvauksen muodossa. Vuoden 2009 sopimuksessa oli ehto, jonka mukaan perushinnan mahdollinen tarkistus on sidottu maidon tuottajahinnan kehitykseen jälkitilijärjestelmän kautta.

Alkuperäisessä sopimuksessa vasikan luovutushinta oli 1,89 euroa.

Hoitokorvauksen määrä oli 1,89 euroa vuorokaudessa eläimeltä.

Sopimusehtojen tarkastamisesta on käyty vuonna 2014 neuvotteluja, joiden johdosta yhtiön edustaja C on laatinut kirjallisen sopimusasiakirjan. Hoitokorvaukseksi sovittiin 2,23 euroa/vrk/eläin (muilta osin osapuolilla oli valmistelun päättyessä riitaa siitä, onko sopimusasiakirja tullut molemmin puolin hyväksytyksi).

Edellä sanotut samoin kuin jäljempänä mainitut summat ovat arvonlisäverottomia.

Vuoden 2009 sopimus oli määräaikainen ajalla 20.5.2009-20.5.2019.

Pääkäsittelyn päättymiseen mennessä riidattomaksi todetut seikat

B:n puolelta on myönnetty riidattomaksi seuraavaa.

Myös kuljetuksista ja niiden kustannusjaosta sovittiin vuonna 2014 siten kuin sopimukseen 31.2.2014 (KT K2) on kirjattu. Kyseinen sopimusehto on pysynyt muuttumattomana verrattuna aiempaan versioon (KT V2).

Yhtiön vaatimuskohdassa 1 vetoama maksujen yhteismäärä 801.686,49 euroa on oikea.

Kantajan vaatimuksiin eivät sisälly hiehonkasvatussopimuksen ulkopuolella myydyt, todisteessa V5 listatut hiehot

Osapuolet olivat 31.3.2012 sopineet siihenastiset maksuepäselvyydet.

Yleiskäsitys sopimuksesta ja sen mukaisesta toiminnasta

Käräjäoikeudelle on asianosaisten lausumien, katselmuksen ja muun todistelun perusteella muodostunut seuraava yleiskäsitys.

Yhtiön edustaja C ja B olivat tutustuneet viljakauppojen yhteydessä ja puheeksi oli tullut B:n lihakarjan kasvattamiseen tähtäävä laajennus. C oli kuitenkin ehdottanut B:lle hiehonkasvatusta, jolle yhtiöllä oli kysyntää.

B muutti tuotantosuuntansa hiehonkasvattamiseen ja investoi tähän tarkoitukseen suuren hiehonkasvattamon. Sopimus hiehonkasvattamisesta allekirjoitettiin 1.6.2009. Varsinainen kasvatus alkoi mahdollisesti vuoden 2009 lopulla tai vuoden 2010 alussa kasvattamon valmistuttua.

Sopimuksessa oli sovittu, että yhtiö toimittaa kasvattamoon vasikoita siten, että muutaman vuoden siirtymäajan jälkeen eläimiä on kerrallaan kasvatettavana noin 400 kappaletta. Kasvattamo oli mitoitettu siten, että ainakin tämän määrän kasvattaminen oli mahdollista.

B:llä on ollut muitakin kasvatussopimuskumppaneita vuodesta 2009 alkaen ainakin vuoteen 2017 asti.

Viimeistään vuonna 2013 osapuolten välille oli kehittynyt jonkinasteista erimielisyyttä sopimuksen toteutumisesta, tai ainakin sitä koskeviin keskusteluihin oli syntynyt tarve. Tätä vaihetta kuvataan jäljempänä tarkemmin arvioitaessa sitä, missä määrin sopimusehtojen muutoksesta oli vuonna 2014 sovittu.

Muutosneuvottelujen jälkeen viimeistään vuonna 2015 erimielisyydet ovat jatkuneet ja lisääntyneetkin. Osapuolet ovat puolin ja toisin syytelleet toisiaan sopimuksen vastaisesta menettelystä, mistä on esitetty sähköpostiviestintää todisteena. Toisaalta puolin ja toisin osapuolet ovat myös itse esittäneet vastapuolelle sopimuksesta poikkeavaa menettelyä, kuten yhtiö sitä, ettei toimita vasikoita, tai B sitä, ettei voi ottaa vastaan vasikoita tai että pyytää vanhempia kuin sopimuksenmukaisia vasikoita.

Erimielisyyksistä huolimatta osapuolet ovat jatkaneet sopimuksen täyttämistä puolin ja toisin aina syksyyn 2018 saakka, jolloin sopimuksenmukainen toiminta on jäljempänä selostetusti tosiasiassa päättynyt, kun yhtiö ei ole enää maksanut kasvatuslaskuja eikä B toimittanut yhtiölle eläimiä.

Jo tätä ennen B on viimeistään vuonna 2017, mahdollisesti jo vuonna 2016, tehnyt päätöksen irtaantua hiehonkasvatustoiminnasta ja muuttaa tuotantosuuntaansa maidontuotantoon. Hän on tehnyt tätä koskevia investointeja siten, että hiehonkasvattamo on muutettu maidontuotantotilaksi ja tuotanto on käynnistetty vuonna 2018.

Sopimuksessa ei ollut varsinaista tai edes neuvotteluehtoa siitä, miten toiminta päätetään sopimuskauden loppuessa. Yhtiö on toimittanut viimeiset vasikat B:lle 9.2.2018 ja tämä oli tuolloin muuttamassa tuotantosuuntaansa. Tästä tehtävissä se johtopäätös, että osapuolet olivat näillä toimilla varautuneet sopimuksen päättymiseen ja he olivat ymmärtäneet kumpikin kohdallaan, ettei sopimusta voida sellaisenaan mm. eläinmäärien osalta enää viimeisessä vaiheessa täyttää.

Virheilmoituksesta ja vanhentumisista

Sovellettavista oikeusohjeista

Vanhentumisväitteitä on esitetty yhtiön vaatimuskohdassa 1 ja B:n vaatimuskohdissa 2 ja 3. Ensin mainitussa B on vedonnut myös virheilmoituksen tekemiseen liian myöhään.

Velan vanhentumisesta annetun lain 4 § mukaan velka vanhentuu kolmen vuoden kuluttua saman lain 5-7 §:ssä tarkoitetusta ajankohdasta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu.

Lain 5 § mukaan vanhentumisaika alkaa kulua eräpäivästä, jos se on velallista sitovasti ennalta määrätty. Jos velka voidaan vaatia suoritettavaksi ennen määrättyä eräpäivää velallisen sopimusrikkomuksen perusteella tai muun syyn johdosta, vanhentumisaika alkaa kulua, kun velka on eräännyttämistoimien johdosta erääntynyt.

Lain 6 § koskee kauppahinnan vanhentumisajan alkamista, kun eräpäivästä ei ole sovittu. Tällöin, jollei kauppahinnan tai muun vastikkeen suorittamisen eräpäivää ole sitovasti ennalta määrätty, vanhentumisaika alkaa kulua, kun myyjä on luovuttanut kaupan kohteen ostajalle tai kun muu velkojana oleva sopijapuoli on täyttänyt oman suoritusvelvollisuutensa.

Lain 7 § koskee korvausvelan vanhentumisajan alkamista ja enimmäisaikaa. Säännös kuuluu seuraavasti:

"Vahingonkorvauksen tai muun hyvityksen vanhentumisaika alkaa kulua:

1. sopimusrikkomukseen perustuvassa hyvityksessä siitä, kun ostaja on havainnut virheen tai puutteen kaupan kohteessa tai kun muu velkojana oleva sopijapuoli on havainnut virheellisyyden sopimuksen täyttämisessä taikka hänen olisi pitänyt se havaita;
2. asiamiehen, edustajan tai muun toimeksisaajan tekemään virheeseen tai laiminlyöntiin perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun toimeksisaaja on tehnyt tilityksen tai, jollei vahingonkorvauksen peruste käy ilmi tilityksen tiedoista, siitä kun päämies on havainnut virheen tai laiminlyönnin taikka hänen olisi pitänyt se havaita;
3. muuhun kuin sopimussuhteeseen perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta; ja
4. perusteettoman edun palautuksessa siitä, kun vaatimuksen esittäjä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää erehdyksessä tehdystä maksusta, sopimuksen pätemättömyydestä tai muusta edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta ja perusteettoman edun saajasta. Vahingonkorvauksen tai muun 1 momentissa tarkoitetun velan vanhentuminen on kuitenkin katkaistava ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut sopimusrikkomuksesta taikka vahinkoon johtaneesta tai edun palautuksen perustana olevasta tapahtumasta. Tämä määräaika ei kuitenkaan rajoita vahingonkärsijän oikeutta vaatia korvausta henkilö- tai ympäristövahingosta.
   Rikoksesta johtuvaa velkaa ei katsota tämän tai muun lain nojalla vanhentuneeksi niin kauan kun rikosasiassa voidaan nostaa syyte tai kun rikosasian käsittely on vireillä tuomioistuimessa.”

Vanhentumisen vapaamuotoista katkaisemista koskeva lain 10 § kuuluu:

"Velan vanhentuminen katkeaa, kun:

1. osapuolet sopivat maksujen järjestelystä, vakuudesta tai muusta velan ehtojen muutoksesta taikka siitä, että vanhentuminen on katkaistu;
2. velallinen suorittaa velkaa tai muutoin tunnustaa velan velkojalle; tai
3. velkoja vaatii velalliselta suoritusta tai muutoin muistuttaa velallista velasta.

Velan vanhentumisen katkaiseminen edellyttää, että velka yksilöidään katkaisutoimessa. Jos kysymys on 7 §:ssä tarkoitetusta vahingonkorvauksesta tai hyvityksestä, velkojan tekemästä muistutuksesta on käytävä ilmi velan peruste ja määrä kohtuudella vaadittavalla tavalla, jolleivät ne ole velallisen tiedossa.”

Lainsäädännössä on erillissäännöksiä virheilmoituksen tekemisestä tietyissä tapauksissa (esim. kauppalaki 32 §, maakaari 2 luku 25 §, kuluttajansuojalaki 5 luku 16 a §). Yhteistä säännöksille on, että virheestä on ilmoitettava kohtuullisessa ajassa siitä, kun virhe on havaittu tai se olisi pitänyt havaita. Virheilmoituksen tekemisvelvollisuuden voidaan katsoa kuuluvan myös yleisiin sopimusoikeudellisiin periaatteisiin. Sopimuskumppanin suoritusvirheestä on siten ilmoitettava tälle ja ilmoitus on tehtävä kohtuullisessa ajassa virheen havaitsemisesta tai siitä, kun virhe olisi pitänyt havaita. Poikkeuksena voi olla tilanne, jossa sopimusrikkomuksen aiheuttanut osapuoli on menetellyt törkeän huolimattomasti tai tahallisesti.

Yhtiön vaatimuskohdan 1 virheilmoitusta ja vanhentumista koskeva arviointi

Vaatimuksessa on kysymys siitä, että yhtiö olisi maksanut liikaa kasvatusmaksuja. Mikäli asiaa tarkasteltaisiin yksinomaan velan vanhentumiskysymyksenä, olisi kyse lain 7 § 1 momentin 1 tai 4 kohdan tarkoittamasta tilanteesta.

Vaatimus on kuitenkin kiistetty yleisen vanhentumisväitteen ohella myös virheilmoituksen viivästymiseen perustuen, joka on ensisijainen yleiseen vanhentumisperusteeseen verrattuna.

Yhtiön keskeinen sopimusvelvoite on ollut maksaa hiehonkasvatuslaskut, joiden perusteena puolestaan on ollut B:n tekemä hiehojen kasvattaminen.

Sekä alkuperäisessä että muutossopimuksessa (KT K1/V1 ja V2) on kasvatusmaksujen maksuehtona kuukausittainen maksu, joka maksetaan seuraavan kuukauden 28. päivänä. Kyseistä maksuehtoa on myös asianosaisten mukaan sovellettu koko sopimuksen ajan. Sopimukseen kirjattuun maksuehtoon on kuulunut viivästymisehto, mutta ei muita laskutukseen liittyviä ehtoja, kuten huomautusaikaa.

Todisteena on esitetty hoitokorvauslaskuja 1.8.2018 alkaen (KT V12-1 3). Niissä huomautusajaksi on kirjattu 7 päivää.

Läpi pääkäsittelyn ovat sekä asianosaiset että useat todistajat viitanneet siihen, että nautaeläinrekisteri on luotettava ja sieltä voidaan tehdä eläinkohtaista seurantaa. Muun muassa asianosaisten todisteeksi toimittamat N:n ja D:n listaukset ovat perustuneet sanottuun rekisteriin.

Riidatonta on, että vuonna 2012 B oli itse tuonut esiin siihen mennessä tapahtunutta liikalaskutusta, jonka asianosaiset olivat samana vuonna sopineet.

C on kertonut, että alkoi vasta vuonna 2018 seurata eläimiä, joiden olisi tullut jo palata yhtiölle.

Käräjäoikeuden johtopäätökset ovat seuraavat.

B:n varsinainen sopimussuorite on ollut eläinten kasvattaminen. Tästä toiminnasta hän on ollut oikeutettu laskuttamaan sopimuksen mukaisesti. Hän ei ole voinut mahdollisesti virheellisesti laaditulla laskulla päästä parempaan asemaan kuin mihin sopimus oikeuttaa. Oikeuskirjallisuudessa onkin esitetty vaihtelevia kannanottoja siitä, koskeeko virheilmoitusvelvollisuus lainkaan laskutusta (esim. Luukkonen Yli-Rahnasto, Marja: Reklamaatiovelvollisuus 2021, verkkoversion s. 34 viitteineen).

Käräjäoikeus toteaa, että kasvatuspäivien kuukausittainen kokonaismäärä on ollut suuri ja vaihteleva. Sopimus on ollut pitkäkestoinen, mutta suoritukset kuukausikohtaisia. Heti sopimuksen alkuvuosina oli ilmennyt laskutusepäselvyys. Yhtiöllä on ollut mahdollisuus oman eläinrekisterinsä perusteella seurata laskutuksen oikeellisuutta. Tarvittaessa yhtiö olisi voinut laskun maksamisen ehtona vaatia tarkempaa eläinkohtaista selvitystä myös B:ltä.

Tällaisessa pitkäkestoisen jatkuvan tiheän laskutuksen tilanteessa, jossa suoritusmäärä vaihtelee ja laskutukseen perustellusti liittyy virheellisyyden riski, on käräjäoikeuden käsityksen mukaan perusteltua edellyttää myös laskun maksajalta laskun oikeellisuuden tarkastamista ja virheilmoituksen tekemistä tarvittaessa.

Sikäli kuin aikaa ennen elokuuta 2018 koskevissa laskuissa on ollut huomautusaikana 7 päivää, on tätä pidettävä liian lyhyenä ottaen huomioon toiminnan laatuja eläinten ja niistä kertyneiden hoitopäivien määrä. Kohtuullinen laskukohtainen virheilmoitusaika ei kuitenkaan ole voinut olla muutamaa viikkoa pitempi. Tässä ajassa yhtiö olisi voinut ja sen olisi pitänyt havaita virheet laskutuksessa, sikäli kuin sellaisia on ollut.

Yhtiö ei ole esittänyt perusteltua syytä sille, että hoitokorvauslaskuja koskeva vaatimus on esitetty ensimmäisen kerran vasta haastehakemuksessa 29.4.2020 eikä se ole vedonnut siihen, että B olisi toiminut törkeän huolimattomasti.

Koska yhtiö ei ole vedonnut laskutusvirheisiin kohtuullisessa ajassa, on se menettänyt oikeutensa vedota vaatimuskohtansa 1 mukaisiin liikaa maksettuihin hoitokorvausmaksuihin. Vaatimus tulee tällä perusteella kokonaan hylättäväksi eikä vanhentumisperusteita ja vaatimuksen määriä enemmälti arvioida, koska ne eivät voi lopputuloksesta johtuen olla erikseen muutoksenhaun kohteena.

B:n vaatimuskohdan 2 vanhentumista koskeva arviointi

B on myöntänyt riidattomaksi, että kuljetusvastuu on sopimuspäivityksessä vuonna 2014 siirtynyt kokonaan yhtiölle.

Tämän mukaisesti B:n vaatimus koskee kuljetuksia vuosilta 2010-2014. Eläinkärryä koskeva vaatimus perustuu sopimusehtoon, jonka mukaan osapuolet hankkisivat yhdessä eläinkuljetuskärryn. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan B:n vaatimus kuitenkin tosiasiassa koskee hänen omistuksessaan jo sopimuksentekohetkellä ollutta kärryä.

B on esittänyt käräjäoikeudelle jätetyn selvityksen perusteella euromääräiset vaatimukset sanotuista kustannuksista ensimmäistä kertaa maaliskuussa 2018 (KT V15 ja 16).

Käräjäoikeuden käsityksen mukaan eläinkuljetuksissa on kysymys velan vanhentumisesta annetun lain 6 § mukaisesta sopimuskumppanin oman suoritusvelvollisuuden täyttämisestä, jota koskevan velan vanhentuminen on alkanut täyttämishetkestä. Näin ollen velat ovat vanhentuneet kolmen vuoden kuluessa laskettuna viimeistään laskusta ilmenevistä vuotuisten kuljetusten päättymispäivistä 20.12.2010, 12.12.2011, 29.12.2012, 30.12.2013 ja 22.4.2014. Kaikki eläinkuljetuksia koskevat väitetyt velat ovat siten vanhentuneita.

Eläinkuljetuskärryä koskeva vaatimus on vanhentumisen kannalta sikäli ongelmallinen, että vaatimus ei vaikuttaisi perustuvan suoraan sopimusehtoon, koska uutta kärryä ei ole sopimuksen mukaisesti hankittu. Vaatimus kuitenkin perustetaan sopimuksen mukaiseen toimintaan ajoittuen aikaan, jolloin B vielä hoiti kuljetuksia. Tältäkin osin on siten katsottava olevan kyse velan vanhentumisesta annetun lain 6 § mukaisesta tilanteesta, jossa B:n suoritus on koskenut oman kärryn luovuttamista sopimuksen mukaiseen kuljetustoimintaan.

Velka on siten alkanut vanhentua viimeistään silloin, kun B:n kuljetustoimintakin on päättynyt. Laskun mukaan tämä on tapahtunut 22.4.2014, joten kuljetuskärryäkin koskeva väitetty velka on vanhentunut.

Edellä sanotuin perustein B:n vaatimus kohdassa 2 hylätään.

B:n vaatimuskohdan 3 vanhentumista koskeva arviointi

Kyse on sopimusrikkomukseen perustuvasta vahingonkorvausvaatimuksesta, jonka vanhentumiseen sovelletaan velan vanhentumisesta annetun lain 7 § 1 momentin 1 kohtaa.

Kasvatusmaksuja koskeva vaatimuksen osa perustuu väitteeseen liian alhaisesta vuotuisesta eläinmäärästä.

Oikeuskirjallisuudessa (esim. Tuula Linna -Ari Saarnilehto: Velan vanhentuminen 2016, jakso 5.7) on omaksuttu kanta, jonka mukaan sopimusrikkomukseen perustuva vahingonkorvausvelka vanhenee rikkomuskohtaisesti siten, että vanhentuminen alkaa kunkin vahingon osalta erikseen vanhentumisajan alkamisen edellytysten täytyttyä kyseisen vahingon osalta.

Asianosaisten välinen sopimus on ollut jatkuvia suorituksia edellyttävä. Maksut on edellä kerrotusti sidottu kuukausitasoon, mutta eläinmäärät vuotuiseen tasoon. Suoritusvirheistä on voinut ja pitänytkin sopimuksen voimassaoloaikana reklamoida edellä sanottujen aikajaksojen mukaisesti. Näin ollen on perusteltua myös se, että vahingonkorvausvelka on alkanut vanhentua sanottujen aikajaksojen kohdalla itsenäisesti.

B:n väittämä vuotuisiin eläinmääriin perustuva sopimusrikkomus on ollut B:n havaittavissa välittömästi jokaisen vuoden päätyttyä, toiminnan luonne huomioiden tosiasiassa jo ennen vuoden päättymistä. Tämän vuoksi vuotuiseen eläinmäärään perustuvasta sopimusrikkomuksesta johtuva vahingonkorvausvelka on alkanut vanhentua viimeistään seuraavan vuoden tammikuun aikana.

B ei ole osoittanut katkaisseensa vanhentumista minkään vuoden osalta lain edellyttämin tavoin ennen kuin vaatimus on esitetty haastehakemuksessa 31.8.2020.

Edellä lausutusta johtuu, että vuotuisiin eläinmääriin perustuva vahingonkorvausvelka on vanhentunut ajalta ennen kasvatusvuotta 2017.

Tuotantosuunnan vaihtamisesta johtuva väitetty vahinko on aiheutunut vuosina 2017-2018 tehdystä investoinnista (KT V1 0), joten sitä koskeva vahingonkorvausvaatimus ei ole vanhentunut.

Onko sopimusta päivitetty vuonna 2014?

Yleistä

Sopimuksen päivittämistä koskeva kysymys liittyy B:n vastakanteen vaatimuskohtaan 3. Vanhentumista koskevan ratkaisun jälkeen arvioitavaksi jäävät vielä hoitokorvaukset vuosilta 2017-2018 sekä tuotantosuunnan muutokseen perustuva vaatimus.

Todistelu

Sekä C että B ovat kertoneet, että sopimuksen päivittämisestä käytiin neuvottelu, jossa mukana oli myös todistajana kuultu Y. Y:n kertomus vahvistaa tämän. C:n ja Y:n kertomusten perusteella neuvottelu on käyty joulukuussa 2013.

C:n mukaan aloite tuli B:ltä, joka halusi tarkistaa hintaa. Palaverissa olikin päädytty hinnannostoon, ja C oli lisäksi luvannut ottaa kuljetuskustannukset vastuulleen sekä päivittää eläinmäärän vastaamaan todellisuutta. C ei olisi suostunut hinnannostoon, ellei eläinmäärää olisi samalla alennettu.

B:n mukaan neuvoteltiin hinnasta, eläinmääristä, kuljetuksista ynnä muusta. Y:n mukaan neuvottelussa nostettiin pöydälle eläinmäärät, jotka eivät olleet täyttyneet, ja pyöriteltiin määriä ja hintoja. Lisäksi oli puhuttu turvallisuudesta, jos B pitää myös muiden eläimiä. Hinnasta oli päästy sopimukseen ja oli keskusteltu siitä, millaisia eläinmääriä yhtiö todellisuudessa pystyy toimittamaan ja ovatko nämä määrät B:lle riittäviä vai tarvitseeko tämä muualtakin eläimiä. Kysyttäessä miltä 75 eläimen vuotuinen määrä kuulostaa vastasi Y sen olevan sitä luokkaa, mitä keskusteltiin, koska sen mukaisesti kasvatettavana olisi kerrallaan noin 130-150 eläintä. B oli suhtautunut nihkeästi määrän pudottamiseen. Y välimiehenä oli ymmärtänyt tilanteen olleen hankala myös yhtiön kannalta ja eläinmäärän pudottamista oli kompensoitu hinnalla, missä huomioitiin myös B:n muiden sopimuskumppanien maksamat hinnat.

C:n, B:n ja Y:n mukaan neuvotteluissa on sovittu, että C tekee tarkemman ehdotuksen vielä sähköpostilla.

Todisteena on esitetty sähköpostiviestiketju 22.2.-9.3.2014 (KT K6). C:n viestejä 22.2.2014 ja 2.5.2014 on myös katselmoitu pääkäsittelyssä C:n vanhalta pöytätietokoneelta (KT K6a). Asianosaiset ovat olleet yhtä mieltä siitä, että ensin mainitun viestin liitetiedostona on ollut sopimusversio KT K2 ja jälkimmäisen viestin liitetiedostona sopimusversio KT V2. Käytännössä ainoa ero sanottujen versioiden välillä on kasvatuspäivän hinta, joka on nostettu ensimmäisen 2,13 eurosta jälkimmäisen 2,23 euroon.

Sähköpostissa 22.2.2014 C on lähettänyt sopimusluonnoksen. B on vastauksessaan 28.2.2014 ilmoittanut lukevansa sopimusluonnoksen viikonlopun aikana ajatuksella, että se saataisiin seuraavan viikon aikana kuntoon. Samalla B on huomauttanut, että sopimushintana oli puhuttu 2,23 eurosta. B:n viesti 9.3.2014 kuuluu:

”Hei
Tuo kasvatus sopimus on ok kun päivähinta korjataan,
t.jm”

C on kertonut, että edellä sanotun viestittelyn jälkeen hän hintamuutoksen tehtyään allekirjoitti sopimuksen ja lähetti sen kirjepostina B:lle. Hän oli vielä 2.5.2014 sähköpostilla lähettänyt päivitetyn sopimuksen B:lle, kun tämä ei ollut reagoinut kirjepostina lähetettyyn. Päivitettyä sopimusta oli alettu noudattaa tuon jälkeen.

B on kertonut, ettei sähköpostitse tullut ehdotus vastannut alkuunkaan sitä, mitä neuvotteluissa oli sovittu. Muun muassa eläinmääristä oli sovittu noin 200-300 eläimestä, ja jälkitiliasia ei ollut sovitunlainen. Lisäksi oli pöyristyttävä ehdotus eläinrekisteriin pääsystä. Sen sijaan hinnasta oli sovittu. Eläinmääristä ei olisi edes voitu sopia esitetyllä tavalla, tai sitten B:n olisi pitänyt käydä pankissa ilmoittamassa, että lopettaa lainojensa lyhennykset. Muiden kasvattajien eläimet olivat olleet sellaisilla sopimuksilla, että ne odottivat koko ajan, että yhtiö toimittaa sopimuksen mukaisen eläinmäärän. B oli hoitanut kuljetuksia 2014-2015 saakka, minkä jälkeen oli lopettanut, kun ei ollut saanut korvauksia kuljetuksista. Tästä oli keskusteltu useaan kertaan C:n kanssa mm. kuljetusmatkojen yhteydessä.

Vastakuulustelussa B ei ollut varma edes siitä, oliko hän kirjoittanut viestiä 28.2.2014, koska muutkin käyttävät konetta. Hän ei ollut varma siitäkään, oliko lukenut C:n lähettämää sopimusluonnosta huolellisesti, mistä puolestaan johtuu, ettei hänen 9.3.2014 lähettämäänsä viestiä voi tulkita sopimuksen hyväksymiseksi muun kuin korotetun hinnan osalta.

Y on kertonut kuulleensa jommalta kummalta asianosaiselta jälkikäteen, ettei sopimuspäivitystä ollut allekirjoitettu ja ettei sopimukseen olisi mahdollisesti päästy ja että neuvotteluja oli käyty vielä vuosina 2015-16. Myös C on kertonut, että sopimusneuvotteluja käytiin vuosina 2015 ja 2016 ja hän oli noina vuosina myös lähettänyt B:lle sopimuspäivityksiä, joihin B ei ollut reagoinut.

Sähköpostikeskustelussa 3.-16.6.2015 (KT V16) B ja C käyvät keskustelua mm. eläinten toimituksista. B vetoaa useammassa viestissä eläinmäärien vajaukseen ja C puolestaan muuttuneisiin olosuhteisiin, joista sopimuksessakin olisi mainittu.

Todisteluun liittyen käräjäoikeus on loppulausuntovaiheessa tiedustellut B:n kantaa siihen, millä menettelyllä B:n vetoama hintamuutos (ja kuljetusehtojen muutos) olivat tulleet voimaan, koska B:n kertomuksesta tämä ei ilmennyt. Avustajan antaman vastauksen mukaan muutokset tulivat voimaan käytännön menettelyllä siten, että niitä alettiin soveltamaan.

Johtopäätökset

Esitetty sähköpostikirjeenvaihto liitteineen vastaa sitä, mitä C ja Y ovat sitä edeltävistä neuvotteluista kertoneet. Se vastaa myös B:n kertomusta siitä, että jatkosta oli määrä sopia siten, että C toimittaa sopimusluonnoksen sähköpostitse.

Jo 28.2.2014 lähetetty B:n ensimmäinen viesti viittaa siihen, että hän oli tutustunut luonnokseen, koska kiinnitti huomionsa hintaan, joka ensimmäisessä luonnoksessa oli 2,13 euroa. Tässä tai myöhemmässäkään viestissään 9.3.2014 B ei esitä mitään muita huomioita sopimuksen sisällöstä kuin hinnan. Jälkimmäisessä viestissä hän nimenomaisesti lausuu sopimuksen olevan ”ok”.

Käräjäoikeus toteaa, että sopimussuhteessa osapuolilta edellytetään lojaaliutta toisiaan kohtaan. Tähän sisältyy muun ohella velvollisuus perehtyä vastapuolen esityksiin ja yhteydenottoihin huolellisesti ja reagoida niihin kohtuullisessa ajassa. Tähän nähden arvioitavana on ennen muuta se, miten B on menetellyt edellä mainitussa sähköpostiviestinnässä ja sen jälkeen ja miten yhtiön voidaan perustellusti katsoa voineen sen tulkita.

Käräjäoikeus pitää selvänä, että B:n olisi pitänyt ilmoittaa yhtiölle, mikäli hän ei 9.3.2014 antamastaan nimenomaisesta hyväksynnästään huolimatta olisi sittenkään hyväksynyt C:n hänelle lähettämää
korjattua sopimusta (KT V2).

Toisaalta B on lausunut, että hinnanmuutos- ja kuljetusehdot tulivat voimaan siten, että niitä alettiin soveltamaan. Myös C kertoi, että sopimusta oli alettu noudattaa. Tähänkään nähden ei ole perusteltua päätyä siihen, että ainoastaan B:lle suotuisat sopimusehdot olisivat tulleet voimaan.

Kaiken edellä lausutun perusteella käräjäoikeuden johtopäätös on se, että korjatussa sopimuksessa (KT V2) olevat ehdot ovat astuneet voimaan osapuolten ne hyväksyttyä ja alettua niitä soveltamaan.

Tätä johtopäätöstä ei muuta muuksi se, että osapuolilla on tämän jälkeenkin ollut erimielisyyksiä, kuten esimerkiksi todisteesta KT V16 ilmenee.

Mitä muuttuneista sopimusehdoista seuraa?

B:n vaatimuskohta 3 perustuu kokonaisuudessaan siihen, ettei yhtiö olisi toimittanut vuoden 2009 sopimuksen mukaisia eläinmääriä, mikä olisi vuodesta 2012 alkaen tarkoittanut noin 400 eläimen vuotuista kasvatusmäärää. Vaatimus on jaoteltu saamatta jääneisiin hoitokorvauksiin sekä tuotantosuunnan muutoksesta aiheutuneisiin investointikuluihin.

Edellä on todettu sopimusmuutosten astuneen kokonaisuudessaan voimaan vuonna 2014 osapuolten ryhdyttyä sitä soveltamaan. Ei ole edes väitetty, että B olisi tuossa vaiheessa esittänyt erillistä vaatimusta vuosien ajalta 1.4.2012 - kevät 2014. Näin ollen käräjäoikeus pitää selvitettynä, että muuttuneiden sopimusehtojen voimaantultua B on hyväksynyt siihenastiset eläinmäärät. Vaatimukset näiltä vuosilta ovat joka tapauksessa vanhentuneet edellä selostetusti.

B:n muun oikeudenkäyntiaineiston joukkoon toimittamasta D:n taulukosta (V1) ilmenee, että yhtiö on toimittanut vasikoita seuraavasti:

2009 86
2010 119
2011 100
2012 128
2013 118
2014 92
2015 111
2016 97
2017 84
2018 47

Luvut osoittavat yhtiön vuotta 2018 lukuun ottamatta toimittaneen vasikoita sopimusmuutoksen mukaisen vähintään 75 kappaletta vuodesta 2014 alkaen. Näin ollen B:n liian alhaiseen eläinmäärään perustuvat hoitokorvauksia koskevat vaatimukset vuosilta 2014-2017 ovat perusteettomia sen lisäksi, että ne ovat myös vanhentuneita vuosilta 2009-2016.

Käräjäoikeus on edellä yleiskuvan yhteydessä selostanut käsityksensä siitä, miten sopimuksen päättyminen 20.5.2019 oli tosiasiassa heijastunut sopimuksen täyttämiseen jo vuonna 2018. Lisäksi jäljempänä selostettavin tavoin sopimuksenmukainen toiminta päättyi tosiasiassa kokonaan syksyllä 2018 B:n sopimusrikkomuksen vuoksi. Tähän nähden yhtiön vuonna 2018 toimittamat 47 vasikkaa täyttävät sopimusvelvoitteen mukaisen määrän vuonna 2018. B:n vaatima puuttuva hoitokorvausvaatimus on perusteeton myös vuodelta 2018.

Koska yhtiö ei ole rikkonut eläinmäärää koskevaa sopimusvelvoitettaan, on B:n investointikustannusvaatimus perusteeton jo tämän vuoksi. Kyseinen vaatimus on perusteeton myös sen vuoksi, ettei B ole osoittanut siitä aiheutuneen hänelle vahinkoa. Muutos maidontuotantoon on tarkoittanut tosiasiassa koko hiehonkasvatuksesta ja siihen liittyvästä sopimuksesta irtautumista ja edellyttänyt investointia, joka on jäänyt täysimääräisesti B:n tässä tarkoituksessa hyödynnettäväksi.

Yhtiön vaatimuskohdat 2 ja 3 ja B:n vaatimuskohta 1

Yleistä

Yhtiön vaatimukset perustuvat siihen, että kasvatukseen myytyjä eläimiä on jäänyt palaamatta sopimuksen mukaisesti.

B:n vaatimus perustuu siihen, että yhtiö on lopettanut kasvatusmaksujen maksamisen elokuun 2018 kasvatusmaksuista alkaen.

Vaatimusten perusteet kytkeytyvät yhteen sen vuoksi, että yhtiö perustaa sekä vaatimuksensa että B:n vaatimuksen kiistämisen B:n sopimusrikkomukseen. Yhtiön mukaan viimeistään 8.9.2018 eläinkuorman toimittamisessa paljastui niin vakava sopimusrikkomus, ettei kasvatusmaksujen maksamiselle ollut enää perustetta, koska yhtiö ei voinut perustellusti luottaa saavansa sopimuksen mukaisia eläimiä. B puolestaan väittää yhtiön jättäneen perusteettomasti kasvatusmaksut maksamatta, ja että yhtiölle olisi toimitettu sopimuksen mukaisia eläimiä, jos kasvatusmaksut olisi maksettu.

Laskelmat palaamatta jääneistä eläimistä

Yhtiön mukaan koko sopimuskaudella on jäänyt palaamatta 163 eläintä.

B:n mukaan kyseinen määrä on virheellinen.

N on listannut nämä eläimet (KT K4). Listauksessa on vain kaksi mainintaa siitä, mitä palaamatta jääneelle eläimelle on tapahtunut (teurastettu B:llä). Listauksesta havaitaan, että valtaosa palaamatta jääneistä eläimistä on syntynyt vuoden 2015 jälkeen.

Myös D on tehnyt listauksia eläimistä koko sopimuskaudelta (KT V6. 1-11). Laskelmissa on eritelty myös sonnien määrä, mutta jatkossa eläinmäärillä tarkoitetaan ainoastaan hiehoja/lehmävasikoita.

D on luetteloinut kaikki yhtiöltä B:lle sopimuskaudella siirtyneet eläimet mukaan lukien 44 sellaista eläintä, jotka B oli sopimuksen ulkopuolella ostanut yhtiöltä. D on kuulemisessaan täsmentänyt lukuja ottaen huomioon kyseiset ostoeläimet, jolloin yhtiöltä B:hen siirtyneiden sopimuseläinten kokonaismäärä on ollut 938.

D:n mukaan yhtiöltä siirtyneiden eläinten kokonaismäärä on ollut 982, joista yhtiölle on palannut 775, joukossa 5 edellä mainittua ostoeläintä. Lisäksi B on toimittanut yhtiölle yhteensä 15 muualta hankittua tai B:n tilalla syntynyttä eläintä.

Teuraaksi ja raatokeräilyyn on mennyt sekä B:n tilalla teurastetuksi tullut yhteensä 46 sopimuseläintä.

D:n mukaan B:llä on ollut 13.2.2019 elossa 127 yhtiöltä tullutta eläintä, joista viisi on ollut sopimuksen ulkopuolisilla kaupoilla hankittuja. Sopimuksen piiriin kuuluvia eläimiä on tuolloin ollut siten 122.

Yhtiö ei ole pääkäsittelyssä kiistänyt D:n listausten oikeellisuutta.

Sopimusehdot kesken kasvatuskauden poistettavista eläimistä

Sopimuksessa on ollut ehdot, miten menetellään niiden eläinten kanssa, jotka joudutaan poistamaan kesken kasvatuskauden.

Sekä C että B ovat kertoneet teurastilityksiä tapahtuneen, joskin C:n mukaan niitä koskevissa maininnoissa ei tarkkaan ilmennyt, miten ne kohdistuivat. Kattavaa selvitystä käräjäoikeudelle ei ole esitetty siitä, onko ja miten näitä sopimusehtoja sekä teurastilityksissä että muutoin sovellettu. Lähtökohtaisesti todistustaakka poistetuista eläimistä on B:llä, koska eläimet ovat olleet kasvatusaikana hänen määräysvallassaan ja pidettävänään, eikä yhtiöllä ole voinut olla poistoista eläinkohtaista tarkkaa tietoa ajantasaisesti käytettävissään.

Toisaalta kysymys on siitä, että yhtiö on vasta haastehakemuksessaan esittänyt koko sopimusaikaan perustuvan vaatimuksen palaamatta jääneistä eläimistä, jonka B on kiistänyt esittäen kiistämisen perusteissaan eläinmääriin perustuneen erittelyn siitä, mihin eläimiä oli päätynyt.

Tähän kiistämiseen perustuen käräjäoikeudella on tutkimisvalta siihen, miten sopimuksen mukaan olisi ollut meneteltävä kesken kasvatuskauden poistettujen eläinten kanssa.

Kesken kasvatuskauden on D:n laskelmien mukaan koko sopimusaikana poistettu 46 sopimuseläintä. Toisaalta yhtiölle on toimitettu yhteensä 20 sopimuksen ulkopuolella hankittua eläintä. Selvittämättömien eläinpoistojen määrä koko sopimuskaudella on siten 26 eli alle kolme kappaletta vuodessa. Molempien osapuolten kertomuksista on pääteltävissä, että teurastilityksiäkin on tehty, mikä pienentää määrää entisestään tai jopa kokonaan poistaa epäselvyyden.

Johtopäätös palaamatta jääneistä eläimistä korvausvaatimuksen kannalta

Edellä lausutusta johtuen käräjäoikeuden johtopäätös on se, että yhtiön vaatimus kohdissa 2 ja 3 voi perustellusti koskea vain niitä 122 (sopimus)eläintä, jotka ovat olleet B:llä 9.2.2019.

Onko B syyllistynyt sopimusrikkomukseen vuonna 2018?

C:n mukaan jo ennen 8.9.2018 kuljetusta hän oli kiinnittänyt huomionsa siihen, että B:lle oli jäänyt hiehoja poikimaan, ja yhtiölle palautuneita hiehoja poiki myöhässä. Hän oli vaatinut eläinkohtaisia selvityksiä B:ltä, joka oli vastapainoksi lähettänyt laskun kuljetusmaksuista ja kärrystä. Kulminaatiopiste oli tullut 8.9.2018 kuljetuksessa, jossa ei ollut poikivia hiehoja. C:n käsitykseksi oli tullut, että B rakentaa omaa maidontuotantoaan ja pitää sen vuoksi pian poikivat hiehot itsellään. B oli laskuttanut elokuun laskun myöhässä vasta lokakuussa. B oli laittanut lisäeläinten toimituksen ehdoksi kasvatuslaskujen maksamisen.

B ei ole kuulemisessaan ottanut kantaa yhtiölle palautettujen eläinten poikimisajankohtiin tai muutoinkaan eläinten kasvatukseen eikä myöskään yhtiölle palautettavien eläinten valintaan liittyviin seikkoihin, vaan on kertonut todistaja O:n tulevan kertomaan niistä. B:kin kertoi, että syksyllä 2018 eläinten toimittamisen ehto oli se, että yhtiö maksaa elokuulta alkaen kasvatuslaskut.

O on kertonut huolehtineensa eläimistä vuoden 2012 lopusta maaliskuuhun 2016 asuessaan B:n kanssa parisuhteessa tilalla. Eron jälkeenkin hän oli jatkanut hoitamista. Hän oli osallistunut myös eläinten vastaanottamiseen ja lähettämiseen. O:n mukaan kaikki yhtiölle lähteneet eläimet olivat olleet tiineitä, hän oli itse tiineystarkastukset tehnyt. Hänen mukaansa yhden kerran C oli itse pyytänyt toimittamaan myös varhaistiineitä eläimiä, kun tilaa oli ollut. Kuulemisen yhteydessä todisteeseen KT V18 liittyen tämän ajankohdaksi osoittautui 8.2.2018 eikä tämä voinut O:n mukaan liittyä 8.9.2018 kuormaan. O ei osannut lähemmin kertoa, miten eläimet 8.9.2018 kuormaan valikoituivat.

Sopimuksen (KT K1/V1) mukaan eläinten oli määrä palata yhtiölle noin 6-7 viikkoa ennen poikimista. Asiassa saadun selvityksen mukaan hiehon tiineysaika on noin 9 kuukautta.

N:n laatimasta muuna oikeudenkäyntiaineistona käytetystä Tulot ja poikimiset -listauksesta (K2) ilmenee 774 B:ltä palautuneen eläimen poikimistiedot. Taulukkoon on koottu erilliseen sarakkeeseen kunkin eläimen kohdalle se päivien lukumäärä, joka yhtiölle paluusta poikimiseen on kulunut. Kuormassa 8.9.2018 on palannut 15 eläintä. Näistä 12 on poikinut aikavälillä 219-252 päivää. Kaksi on poikinut 540 ja 557 päivässä. Yhden kohdalla tieto poikimisesta puuttuu.

O:n edellä mitä ilmeisimmin tarkoittamassa 9.2.2018 kuormassa on ollut yhteensä 28 eläintä, joista viiden poikimiseen on kulunut yli sata päivää ja muiden alle sata päivää.

Listausten perusteella 9.2.2018 ja 8.9.2018 välillä on ollut yksi eläinten luovutus yhtiölle, 15.3.2018.

D:n listauksen (KT V6.2) mukaan B:llä on ajalla 8.9.2018-18.2.2019 poikinut yhteensä 26 sopimuseläintä.
N:n listauksen (KT K 3) mukaan 8.9.2018 kuormassa olleet eläimet ovat aikanaan kuuluneet kolmeen eri B:lle siirtyneeseen erään, päivämäärät ovat 13.4.2017 (2 eläintä), 5.6.2017 (9 eläintä) ja 7.11.2017 (4 eläintä). D:n listauksesta (KT V6.2) puolestaan ilmenee, että edellä mainituista B:ssä poikineista 26 eläimestä 9 oli saapunut 13.4.2017 ja kaikki muut tätä aiemmissa erissä.

Katselmuksessa B esitteli hiehonkasvatushallin toimintaperiaatetta siten, että eläimet kiertävät siellä ainakin pääosin saapumiseränsä mukaisessa järjestyksessä siten, että ne tulevat päädystä vasikkaosastolle, aloittavat sieltä kierron saapumisoven puolella hallia ja palaavat toista puolta, jossa olevasta ovesta paluukuljetus yhtiöön alkaa.

Johtopäätökset sopimusrikkomuksesta

B:llä olisi ollut 8.9.2018 toimitettavissa yhtiölle ainakin 26 eläintä, jotka olisivat poikineet aiemmin kuin yksikään tuossa kuormassa toimitettu eläin sittemmin poiki.

B oli syksyllä 2018 jo itse käynnistänyt tai käynnistämässä aiempaan verrattuna huomattavasti laajamittaisempaa maidontuotantoa, joka on välttämättä edellyttänyt poikineita hiehoja. Maidontuottajana hän on ollut suoraan yhtiön kilpailija, kun hiehonkasvattajana hän oli yhtiön sopimuskumppani. B:llä on siten ollut motiivi pitää aiemmin poikivat eläimet itsellään ja toimittaa yhtiölle myöhemmin poikivia.

B ei oikeudenkäynnissä itse kyennyt tai halunnut selittää, miksi eläintoimitukset ovat menneet sanotulla tavalla, vaan vieritti vastuun asiasta O:lle. Tämä puolestaan ei osannut kertoa 8.9.2018 kuorman valikoitumisesta oikeastaan mitään.

Se, mitä edellä on todettu yhtiön mahdollisuuksista seurata eläimiä eläinrekisterin perusteella, koskee yhtä lailla B:tä. B:n vastuulle on myös kuulunut eläinten tiineyttäminen sekä niiden sopimuksenmukainen lähettäminen yhtiölle.

Kasvattamohallin toimintaperiaate huomioiden on pidettävä lähtökohtaisesti epätodennäköisenä, että myöhemmin saapuneita, varhaistiineitä eläimiä päätyisi sattumalta tai epähuomiossa palautettavaksi aiemmin kuin varhemmin saapuneita, pidemmällä tiineydessä olevia eläimiä. Ainakaan ei ole todennäköistä, että näin tapahtuisi siinä määrin, kuin kuljetuksessa 8.9.2018 on tapahtunut.

Yhtiön kannalta katsoen tilanne on ollut se, että sopimuskumppanista kilpailijaksi siirtynyt B on toimittanut kokonaisen kuorman sopimuksenvastaisia eläimiä tilanteessa, jossa toimitettavissa olisi ollut eläimiä, jotka poikisivat lähes sopimuksenmukaisesti eli 6-7 viikkoa toimituksen jälkeen. B ei ole kyennyt esittämään oikeudenkäynnissä hyväksyttävää syytä tälle menettelylleen. Kun sopimuskausi on joka tapauksessa ollut loppumassa vuoden 2019 keväällä ja B jo siirtymässä käytännössä kokonaisuudessaan maidontuotantoon, on yhtiöllä ollut perusteltu aihe olettaa, ettei B jatkossakaan palauttaisi eläimiä sopimuksen edellyttämällä tavalla.

B:n sopimusrikkomus on ollut niin vakava, että yhtiöllä on ollut perusteltu syy pidättyä maksamasta 8.9.2018 jälkeen erääntyneitä kasvatusmaksuja.

Sopimuksenmukaisen toiminnan loppuminen käytännössä syyskuussa 2018 on siten ollut B:n menettelystä johtuvaa.

Tästä seuraa ensinnäkin se, että yhtiöllä on ollut oikeus pidättyä vaatimuskohdan 1 tarkoittamien kasvatuslaskujen maksamisesta B:n sopimusrikkomuksen vuoksi.

Käräjäoikeus hyväksyy myös yhtiön vastauksessaan esittämän kannan siitä, että kasvatusmaksut ovat tosiasiassa olleet ennakkomaksua siitä, että eläimet siirtyvät sittemmin takaisin yhtiön omistukseen ennen poikimista. Oikeudenkäynnin tullessa vireille on ollut selvää, etteivät eläimet ole enää yhtiölle palautettavissa. Hyöty eläinten kasvattamisesta on siten koitunut B:lle, joka on yhtiön tavoin voinut hyödyntää niitä omassa maidontuotannossaan. Jos yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan kasvatusmaksut eläimistä, joita se ei saa käyttöönsä, saisi B perusteetonta etua.

Onko yhtiölle aiheutunut taloudellista vahinkoa palautumatta jääneistä eläimistä?

Yleistä

B on kiistänyt vahingon perusteen kohdissa 2 ja 3 kokonaisuudessaan muun muassa sillä perusteella, että yhtiöllä on oikeus esittää vain yksi vaatimus eläintä kohti, ja se olisi tässä tapauksessa vaatimuskohdan 2 vasikan hinta. Käräjäoikeudella on kiistämisen johdosta tutkimisvalta myös yhtiön vahingon määrää koskevien perusteiden oikeellisuuteen kokonaisuudessaan kohdissa 2 ja 3.

Korvaus eläinten arvosta

Sopimuksen mukaisesti toimittaessa vasikat ovat siirtyneet kasvatukseen käytännössä ilmaiseksi, vain 1,89 euron hinnalla, ilmeisesti tiettyjen tuotantotukien edellyttäessä kauppaa. Vasikoiden käypä arvo on kuitenkin ollut selvästi korkeampi, mitä osoittavat sekä vasikkahinnasto (KT K14) että kauppakirjat (KT V5.1-5). Vasikan arvolla ei kuitenkaan ole sopimuksen tarkoituksen kannalta ollut merkitystä, koska eläimet olivat joka tapauksessa siirtymässä takaisin yhtiölle kasvatusmaksuina ennakkoon maksettua kauppahintaa vastaan.

Nyt puheena olevat 122 eläintä ovat jääneet B:lle. Hän on toisin sanoen saanut haltuunsa vasikat maksamatta niistä käytännössä mitään. Yhtiö on vastaavasti menettänyt lopullisesti vasikat saamatta niistä käypää hintaa. Syynä tilanteen kehittymiselle tällaiseksi on B:n sopimusrikkomus. Tämän vuoksi B:n menettelystä on aiheutunut yhtiölle vahinkoa, jonka perusteet ovat ilmenneet syksyllä 2018.

Vahinko ei ole päällekkäinen jäljempänä käsiteltävän vaatimuskohdan 3 kanssa, joka ei osaksikaan perustu eläimen arvoon, vaan sen tuottamasta maidosta saatavaan myyntikatteeseen.

Käräjäoikeus hyväksyy vasikan arvoksi edellä sanottujen asiakirjojen perusteella keskimäärin 200 euroa, koska kattavaa laskelmaa siirtyneiden eläinten iästä ja painosta ei ole esitetty.

Korvaus vasikoista on siten 122 x 200 = 24.400 euroa.

Korvaus menetetystä katetuotosta

Yhtiön tulos syntyy maidontuotannosta, joka on puolestaan edellyttänyt poikivia hiehoja. Tämän turvatakseen yhtiö on osaltaan ryhtynyt hiehonkasvatussopimukseen B:n kanssa.

Sopimuksenmukainen toiminta on keskeytynyt B:n sopimusrikkomuksen vuoksi. Ei ole edes väitetty, ettei yhtiö olisi voinut hyödyntää kaikkia palautumatta jääneitä eläimiä tuotannossaan.

D:n listauksen mukaan (KT V6.2) nuorimmatkin B:lle jääneet eläimet ovat syntyneet syyskuussa 2017, joten niiden sopimuksen mukainen tavoitepoikimisikä olisi saavutettu hyvin pian sopimuksen päättymisen jälkeen ja tähänkin nähden eläimet olisivat olleet yhtiön tuotannossa hyödynnettävissä viimeistään vuonna 2019.

Yhtiö on väittänyt, että 163 eläimen korvaaminen kestää kokonaisuudessaan noin kaksi vuotta. Edellä lausutusti käräjäoikeus pitää palaamatta jääneiden eläimien määränä 122 eläintä.

Yhtiön kuulustuttamat todistajat Ö ja N ovat kertoneet arvionsa siitä, miten korvaavia eläimiä voitaisiin saada tuotantoon. Ö:n mukaan esimerkiksi 150 hiehon hankkimiseen menisi vähintään 9 kuukautta. Kuulemista edeltävällä viikolla eläimiä välittävällä PB:llä oli myynnissä 120 siemennettyä hiehoa.

N on kertonut, että uushankinta-aika on kaksi vuotta omassa kasvatuksessa. N:n mukaan eläimiä on kuitenkin ostettavissa myös tuotantovalmiina, ja esimerkiksi 60 eläimen hankintaan voisi mennä puolesta vuodesta vuoteen markkinatilanteesta riippuen.

Yhtiö on kanteessa väittänyt korvaavan eläinmäärän hankkimiseen menevän kaikissa tapauksissa kaksi vuotta, mikä ei edellä mainittujen todistajien kertomusten perusteella kuitenkaan pidä paikkaansa kuin oman kasvatuksen kohdalla.

Vahinko voidaan korvata vain sen suuruisena kuin se ei olisi ollut vältettävissä. Ö:n kertomuksen perusteella koko 122 eläimen puute olisi ollut korvattavissa jopa selvästi alle vuodessa ja N:nkin mukaan nopeimmillaan noin vuodessa. Näin ollen ei ole perusteita päätyä kanteessa esitetyn laskentakaavan mukaiseen lopputulokseen.

Yhtiö ei ole esittänyt mitään vaihtoehtoisia laskelmia sanottujen todisteiden perusteella. Käräjäoikeudella ei ole esitetyn todistelun perusteella mahdollisuutta ryhtyä laskelmien tekoon muuta kuin karkeasti arvioiden.

Tässä arviossa lähtökohtana on, että ostamalla voi hankkia eläimiä, ja jokainen eläin alkaa tuottaa katetta ja vasikoita pian hankkimisestaan alkaen. Eläinten määrä kasvaa tasaisesti ja viimeistään noin vuoden päästä eläimet on korvattu. Tällä perusteella arvioiden yhtiön laskelmassaan käyttämän ajanjaksoa kuvaavan luvun 2 (vuotta) sijasta voidaan perustelluksi arvioida lukua 0,4 eli 20 % yhtiön vaatimasta määrästä.

Vasikoiden menetystä ei tapahdu lainkaan, koska korvaavat eläimet synnyttävät ne siinä missä sopimuksen mukaan palautuvatkin olisivat synnyttäneet.

Maidon myyntikatteesta on kertonut todistaja Ö perustaen laskelmansa yhtiön tilinpäätökseen ja C:ltä saamiinsa tietoihin. Ö on kanteen 24 sentistä ja C:n kertomasta 18 sentistä poiketen päätynyt 14,76 senttiin. Kyseen ollessa myyntikatteesta ei kiinteitä kuluja ollut huomioitu lainkaan.

Käräjäoikeus pitää Ö:n kertomaa laskutapaa riittävän luotettavana ja se voidaan hyväksyä laskelman muuttujaksi.

Ö:n kertomus vahvistaa myös riittävällä varmuudella laskelmassa käytetyn 9.207 kilogramman oikeellisuuden.

Vasikoiden osuus pitää poistaa laskelmasta kokonaan.

Laskelmaksi tulee edellä kuvatuilla muutoksilla 0,2 x 122 x 9.207 x 0,15 = 33.697,62 euroa, mikä on yhtiön näyttämä vahinko saamatta jääneestä maidon katetuotosta ja siten vahingon määrä vaatimuskohdassa 3.

Oikeudenkäyntikulut

B häviää oman juttunsa kokonaan.

Yhtiön vaatimuksista kohta 1 hylätään kokonaan, kohta 2 hylätään osin määrällisesti ja kohta 3 hylätään osin perusteeltaan ja erittäin merkittävästi määrältään.

Molemmat osapuolet ovat siten joutuneet käyttämään merkittävästi voimavaroja toistensa sittemmin hylättyihin vaatimuksiin vastatessaan ja niitä vastaan puolustautuessaan.

Lopputuloksen ollessa tämä saavat asianosaiset pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 § nojalla.

TUOMIOLAUSELMA

A Oy:n kanne

Vaatimuskohta 1

Hylätään vanhentuneena.

Vaatimuskohta 2

B velvoitetaan suorittamaan A Oy:lle palauttamatta jääneiden eläinten arvo 24.400 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 28.5.2020 lukien.

Vaatimuskohta 3

B velvoitetaan suorittamaan A Oy:lle sopimusrikkomuksellaan aiheutuneet tulonmenetykset 33.697,62 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 28.5.2020 lukien.

B:n vastakanne

Vaatimuskohta 1

Hylätään perusteettomana.

Vaatimuskohta 2

Hylätään vanhentuneena.

Vaatimuskohta 3

Hylätään osin vanhentuneena ja osin perusteettomana.

Oikeudenkäyntikulut

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Mikko Jaatinen.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Pääkäsittely

Hovioikeus on 7.-9.11.2023 toimittanut asiassa pääkäsittelyn siitä erikseen laaditun pöytäkirjan mukaisesti.

Valitus

Vaatimukset

A Oy (jäljempänä myös yhtiö) on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja

1. B velvoitetaan palauttamaan yhtiölle liikaa perityt hoitokorvaukset ajalta 1.4.2012 – 8.9.2018 yhteensä 94.963,16 euroa, korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 28.5.2020 lukien;
   
   
2. B velvoitetaan korvaamaan yhtiölle palauttamatta jääneiden eläinten arvo 244.500 euroa, korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 28.5.2020 lukien. Mikäli kohdan 1 vaatimus menestyy, on vaatimuksen määrä 65.200 euroa, korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 28.5.2020 lukien;
   
   
3. B velvoitetaan korvaamaan yhtiölle sopimusrikkomuksellaan aiheuttamat tulonmenetykset (maidontuotannon menetys), yhteensä 450.222,30 euroa, korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 28.5.2020 lukien; mikäli kohdassa 2 korvaus palauttamatta jääneistä eläimistä tuomitaan vain vasikan arvon mukaisesti, on tuomittavaan korvaukseen lisättävä palauttamatta jääneiden eläinten oletusarvoisesti synnyttävien vasikoiden arvo 37.098,80 euroa, tällöin korvausvaatimus on yhteensä 487.321,10 euroa;
   
   
4. B velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta yhteensä 65.196,40 eurolla (alv 0 %) laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamisesta lukien ja
   
   
5. B velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 23.618,60 eurolla (alv 0 %) laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Vaatimus 1 – Liikaa perittyjen hoitokorvausten palauttaminen

Sopimuksen mukaan yhtiö on maksanut B:lle päiväkohtaista kasvatusmaksua, mikä on ollut ennakkomaksua siitä, että yhtiö myöhemmin ostaa kyseisen kantavan hiehon takaisin. Yhtiön vaatimus perustuu suurimmilta osin siihen, että syksyllä 2018 B:llä kasvatuksessa olleet hiehot ovat jääneet B:lle lopullisesti ja B:n tulee tämän vuoksi palauttaa aiemmin saamansa kasvatusmaksut kyseisten eläinten osalta. Kasvatusmaksujen määrä on näiden eläinten osalta noin ¾ kohdan 1 vaatimuksen määrästä eli 70.000 euroa, kuten yhtiö on pääkäsittelyssä lausunut.

B:n suoritushäiriöt yhtiötä kohtaan ovat tapahtuneet vaiheittain. Ensiksi siten, että B on jättänyt korvaamatta eräitä palaamatta jääneitä eläimiä, myöhemmin siten, että B on palauttanut liian nuoria eläimiä, B on palauttanut mahoja eläimiä, B on poi'ituttanut eläimiä omalla tilallaan, B on laittanut yhtiöltä lähteneitä eläimiä teuraaksi ja lopulta B ei ole palauttanut eläimiä enää ollenkaan. Näistä tapahtumista yhtiö on reklamoinut useasti sopimussuhteen aikana. Reklamaatiot eivät ole koskeneet yksittäisiä laskuja, vaan B:n suorituksia koskevia häiriöitä.

Yhtiö katsoo, ettei sen oikeus saada liikaa maksettuja kasvatusmaksuja takaisin edellytä reklamaatiota siltä osin, kun B on jättänyt oman pääsuoritusvelvollisuutensa eli kasvatettujen eläinten palauttamisen kokonaan tekemättä. B on tehnyt tietoisen päätöksen siitä, ettei hän palauta eläimiä, eikä B ole voinut olla vilpittömästi siinä käsityksessä, että hän olisi täyttänyt oman pääsuoritusvelvollisuutensa eli palauttanut kaikki eläimet sopimuksen mukaisesti. Mikäli reklamaatiovelvollisuus yhtiöllä olisi, tulee sen alkaa vasta siitä hetkestä, kun ennakkomaksu on osoittautunut perusteettomaksi, eli kun yhtiölle on käynyt ilmeiseksi, että eläin jää palaamatta yhtiölle. Reklamaatiovelvollisuus ei voi alkaa laskun esittämisestä. Yhtiö on 13.11.2018 todistetusti reklamoinut tuolla hetkellä tapahtuneista virheistä, joten se on tuolla ilmoituksella täyttänyt reklamaatiovelvollisuutensa, mikäli sillä sellainen katsotaan olevan.

B on sopimussuhteen aikana salannut yhtiöltä sen, että eläimiä on kuollut, niitä on muusta syystä poistettu tai että eläimiä on poikinut B:n tilalla kasvatusaikana. B on myös myöhemmin pitänyt loput eläimet perusteettomasti itsellään, vaikka hänen olisi sopimuksen mukaan kuulunut palauttaa eläimet yhtiölle. Yhtiö katsoo, että B on menetellyt tältä osin siinä määrin moitittavasti, ettei yhtiö menetä vaadeoikeuttaan edes siinä tapauksessakaan, että yhtiön katsottaisiin laiminlyöneen reklamaatiovelvoitteensa. Tilanne olisi olennaisesti toinen, mikäli B olisi sopimussuhteen aikana informoinut yhtiötä edellä mainituista eläimistä ja yhtiö olisi jättänyt reagoimatta asiaan. Tällöin yhtiön voitaisiin katsoa menettäneen oikeutensa vedota sopimusrikkomukseen näiden eläinten osalta reklamaatiovelvollisuuden laiminlyönnin johdosta. Tässäkään tilanteessa yhtiö ei ole voinut menettää vaadeoikeuttaan myöhemmin palaamatta jääneiden eläinten osalta.

Käräjäoikeus on ratkaisunsa perusteluissa katsonut, ettei yhtiö ole vedonnut siihen, että B olisi toiminut törkeän huolimattomasti. Yhtiö on käräjäoikeudessa vedonnut kuitenkin siihen, että B on toiminut tahallisesti ja että B on myös pyrkinyt peittelemään ja salaamaan toimintaansa. Se seikka, että B on pitänyt loput kasvatuksessa olleet eläimet itsellään, on epäilemättä ollut tahallista.

B:llä on ollut ajalla 1.4.2012-8.9.2018 oikeus laskuttaa hoitokorvauksia yhteensä 706.723,33 euroa. Tämä perustuu sopimuksen mukaisesti palautuneiden eläinten ja niiden hoitopäivien määriin. Yhtiö on maksanut 801.686,49 euroa eli 94.963,16 euroa liikaa.

Vaatimus 2 – Palauttamatta jääneiden eläinten korvaaminen

Yhtiölle on palannut B:ltä 163 eläintä vähemmän kuin mitä sopimuksen mukaisesti olisi pitänyt palata. Korvausvaatimus perustuu aikuisen kantavan hiehon arvoon (1.500 euroa). Tämä kannevaatimus on asiallisesti yhteydessä vaatimukseen 1 siten, että jos vaatimus 1 menestyy ja jos B velvoitetaan palauttamaan liikaa maksetut kasvatusmaksut, tulee B tällöin velvoittaa korvaamaan aiheuttamansa vahinko luovutettujen vasikoiden arvon (400 euroa) mukaisesti, eli 65.200 eurolla.

Mikäli sen sijaan vaatimus kohdassa 1 ei menestyisi ja B saisi pitää itsellään kasvatusmaksut sellaisistakin eläimistä, joita hän ei ole palauttanut, tulisi yhtiölle tuomittava korvaus sen sijaan perustua aikuisen kantavan hiehon arvoon. Tällöin yhtiö saisi ikään kuin eri reittiä B:ltä korvauksen siitä hyödystä, jonka se on kasvatusmaksujen muodossa maksanut B:lle.

Käräjäoikeuden ratkaisu on rikastumiskiellon vastainen, koska ratkaisun myötä B saa suuren määrän yhtiön kustantamia 1.500 euron arvoisia kantavia hiehoja itselleen, joutuen korvaamaan näistä ainoastaan 200 euroa. Käräjäoikeus on hyväksynyt vasikan arvoksi ainoastaan 200 euroa, koska kattavaa laskelmaa siirtyneiden eläinten iästä ja painosta ei käräjäoikeuden mukaan ole esitetty. Käräjäoikeuden ratkaisu on tältä osin virheellinen. Vasikoiden ikä luovutushetkellä on ollut keskimäärin noin 6 kk, vaihdellen 4 kk:n – 8 kk:n välillä. Keskimäärin 6 kk:n ikäinen vasikka painaa tavallisesti 150-200 kilogrammaa ja sen arvo on vähintään 400 euroa.

Käräjäoikeus on virheellisesti katsonut, että yhtiö on oikeutettu korvaukseen ainoastaan 122 eläimen osalta. Käräjäoikeus näyttää jostain syystä katsoneen, että yhtiö olisi oikeutettu saamaan korvausta ainoastaan 122 eläimestä sillä perusteella, että päivämäärällä 13.2.2019 B:n tilalla on ollut elossa ainoastaan 122 yhtiöltä saatua eläintä.

Teurastilityksillä ei ole merkitystä asian arvioinnissa. Teurastilitykset (teurashyvitykset) ovat olleet summia, jotka ovat suoraan vähentäneet kyseisen kuukauden kasvatusmaksua. Jos siis kasvatusmaksu on tiettynä kuukautena ollut 10.000 euroa ja B on tehnyt kyseisenä kuukautena myös 500 euron teurashyvityksen, on B tosiasiassa laskuttanut kyseiseltä kuukaudelta 9.500 euroa ja yhtiö on siten myös tosiasiassa maksanut ainoastaan 9.500 euroa. Näin ollen kaikki teurashyvitykset ovat tulleet huomioiduksi jo vaatimuksen 1 logiikassa - vaatimus 1 perustuu siihen, mitä olisi pitänyt maksaa ja tätä on verrattu siihen, mitä on tosiasiassa maksettu. Näitä hyvityksiä ei tällöin tule enää lukea uudestaan B:n hyväksi arvioitaessa vaatimusta 2.

Käräjäoikeus on virheellisesti vähentänyt puuttuvien eläinten määrästä 20 eläintä, jotka koostuvat B:n yhtiölle toimittamista sellaisista eläimistä, jotka eivät ole lähtöisin yhtiöltä (15 kappaletta) sekä sellaisista eläimistä, jotka yhtiö on sopimuksen ulkopuolella vuosina 2013 ja 2014 myynyt B:lle (5 kappaletta). Nuo 15 kappaletta ovat vuonna 2012 toimitettuja B:n liikalaskutukseen perustuvia korvaavia eläimiä. Nämä eläimet ovat kuitenkin tulleet asianmukaisesti otettua huomioon jo yhtiön vaatimuksissa ja ne ovat vähentäneet B:n vastuuta. Missään nimessä näitä ei tule ottaa enää toistamiseen huomioon siten, että ne vähentäisivät puuttuvien 163 eläimen määrää.

Osapuolten välisen sopimuksen mukaan B on ollut velvoitettu korvaamaan palaamatta jääneet eläimet kaikissa tapauksissa. Osapuolten välinen sopimus ei tunnista sellaista tilannetta, jossa yhtiö jäisi kokonaan vaille korvausta tilanteessa, jossa eläin jää palaamatta yhtiölle. Käräjäoikeuden ratkaisua tulee muuttaa siten, että B velvoitetaan korvaamaan kaikki 163 palaamatta jäänyttä eläintä. Ei ole perusteita jättää korvausta tuomitsematta 41 eläimen osalta.

Vaatimus 3 - Maidontuotannon menetysten korvaaminen

Mikäli B olisi menetellyt sopimuksen mukaisesti, yhtiö olisi saanut 163 eläintä enemmän omaan maidontuotantoonsa. Yhtiölle on vasta vuoden 2019 lopulla käynyt ilmeiseksi, ettei B palauta eläimiä sopimuksen mukaisesti ja yhtiön on ryhdyttävä hankkimaan korvaavia eläimiä. Yhtiö kykenee kohtuullisin toimenpitein hankkimaan korvaavat eläimet tuotantoonsa noin kahden vuoden kuluessa joko itse kasvattamalla tai muualta hankkimalla. Nämä palauttamatta jääneet eläimet olisivat tuottaneet maitoa kahden vuoden ajan keskimäärin 9.207 litraa vuodessa, joista yhtiö olisi saanut myyntikatetta 0,15 euroa per litra (vaatimus on ollut käräjäoikeusvaiheessa 0,24 euroa per litra).

Palauttamatta jääneiden, sopimuksenmukaisesti tiineiden eläinten voidaan olettaa poikivan kahden ensimmäisen vuoden aikana kaksi vasikkaa. Vuoden 2019 toteutuneet hinnat ovat olleet sonnivasikan osalta 155,60 euroa ja lehmävasikan osalta 72 euroa.

Mikäli vaatimus palauttamatta jääneiden eläinten arvosta kohdassa 2 hyväksytään aikuisen kantavan hiehon arvon mukaisesti (1.500 euroa per eläin), ei korvausta menetettyjen vasikoiden arvosta kohdassa 3 tule tuomita. Sen sijaan, jos kohdassa 2 vaatimus palauttamatta jääneiden eläinten arvosta hyväksytään ainoastaan vasikoiden arvon mukaisesti (400 euroa per eläin), tulee kohdassa 3 B tuomita suorittamaan korvaus yhtiön menettämien, kantavien hiehojen oletusarvoisesti synnyttämistä vasikoista. Korvauksen määräksi tulee kahden vuoden ajalla seuraava: (maidon katetuoton menetys 2 x 163 x 9.207 x 0,15) + vasikoiden menetys [2 x 163 x (155,6 + 72):2] = 487.321,10 euroa.

Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa

Käräjäoikeuden ratkaisu oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta on virheellinen. Käräjäoikeus on hylännyt kaikki B:n esittämät kannevaatimukset kokonaan. Tästä huolimatta käräjäoikeus ei ole velvoittanut B:tä korvaamaan näihin vaatimuksiin vastaamiseen liittyviä yhtiön oikeudenkäyntikuluja. Käräjäoikeus on todennut B:n syyllistyneen sopimusrikkomukseen ja hyväksynyt perusteeltaan kaksi yhtiön kolmesta kannevaatimuksesta. Käräjäoikeus ei ole kuitenkaan tuominnut B:tä korvaamaan osaakaan yhtiön oikeudenkäyntikuluista. Vaikka käräjäoikeuden ratkaisu jäisi näiden vaatimusten osalta voimaan, tulisi yhtiön tällöinkin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n säännön mukaan saada vähintäänkin merkittävä osuus näiden kannevaatimusten ajamisesta aiheutuneista kuluista korvauksena B:ltä. Huolimatta siitä, etteivät vaatimukset ole menestyneet määrältään täysin, ovat aiheutuneet oikeudenkäyntikulut olleet välttämättömiä.

Vastaus

Vaatimukset

B on vaatinut, että yhtiön vaatimukset hylätään ja yhtiö velvoitetaan korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudesta 19.515,40 eurolla (alv 0 %) laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Vaatimus 1 – Liikaa perittyjen hoitokorvausten palauttaminen

Käräjäoikeus on ratkaissut asian oikein. B on viitannut käräjäoikeuden tuomion perusteluihin. Yhtiöllä on ollut reklamaatiovelvollisuus, koska yhtiö on voinut omasta eläinrekisteristään reaaliaikaisesti seurata eläinliikennettä. Yhtiö on laiminlyönyt tämän reklamaatiovelvollisuutensa, kun yhtiön edustaja C on kertomansa mukaan vasta vuonna 2018 alkanut seurata omaa eläinrekisteriään ja silti vasta kanteessa keväällä 2020 on esitetty vaatimukset B:lle.

Yhtiön väite siitä, että suoritushäiriöt yhtiötä kohtaan ovat tapahtuneet vaiheittain siten, että ensin B on jättänyt korvaamatta eräitä palaamatta jääneitä eläimiä, sitten palauttamalla liian nuoria eläimiä ja poi’ittamalla eläimiä omalla tilallaan ja laittamalla eläimiä teuraaksi, ei pidä paikkaansa. Kuten käräjäoikeus on todennut, ovat osapuolet puolin ja toisin jatkaneet yhteistyötä ja sopimuksen noudattamista jollakin tavalla aina 8.9.2018 saakka, vaikka kummankin osapuolen suorituksissa on ollut huomautettavaa ja vaikka suoritukset eivät ole vastanneet sopimusta. Näin ollen nämä suoritushäiriöt ovat tulleet hiljaisesti ja tosiasiallisesti hyväksytyksi, eikä niillä ole asian arvioinnissa merkitystä.

Kun yhteistyö on 8.9.2018 päättynyt, on yhtiön eläimiä ollut B:llä. B on tarjonnut niitä yhtiölle ostettavaksi ja kauppahinta olisi ollut kasvatusmaksut. Yhtiö ei ole suostunut maksamaan kasvatusmaksuja B:lle, joten B on yhtiön kieltäytymisen jälkeen joutunut myymään eläimet ulkopuoliselle. B ei ole menetellyt tahallisesti tai törkeän huolimattomasti, koska B on nimenomaan pyrkinyt siihen, että yhtiö olisi ostanut loput B:llä olleet yhtiön toimittamat eläimet. B ei ole voinut vaikuttaa siihen, että yhtiö itse ei ole suostunut näitä eläimiä ostamaan.

Yhtiön väite siitä, että B on sopimussuhteen aikana salannut yhtiöltä sen, että eläimiä on kuollut, niitä on muusta syystä poistettu tai että eläimiä on poikinut B:n tilalla, ei pidä paikkaansa. Yhtiö ei ole vedonnut tähän seikkaan käräjäoikeudessa. Nyt tämän hovioikeusvaiheessa esittämänsä väitteen perusteella yhtiö katsoo B:n menetelleen niin moitittavasti, ettei yhtiö menettäisi vaadeoikeuttaan edes siinä tapauksessa, että yhtiön katsottaisiin laiminlyöneen reklamaatiovelvollisuutensa. B on toimittanut yhtiön edustajalle C:lle sopimussuhteen aikana ja syksyllä 2018 lukuisia kertoja selvityksiä eläinliikennettä koskien sekä itse että O:n välityksellä. Yhtiön väite siitä, että B olisi jotakin salannut, ei pidä paikkaansa senkään vuoksi, että B on toimittanut yhtiölle korvauseläimiä.

B on pääkäsittelyssä todennut, että sopimuskauden kasvatusmaksuista oli maksettu noin puolet niiden eläinten osalta, jotka olivat lopulta jääneet hänelle, eli noin 70.000 euroa.

Vaatimus 2 – Palauttamatta jääneiden eläinten korvaaminen

Yhtiölle palaamatta jääneiden eläinten määrä on 122 kappaletta. Korvausten määrittämisperusteena käytetty eläinmäärä 122 kappaletta perustuu ulkopuolisen ammattilaisen laskelmaan, joka taas perustuu eläinrekisteritietoihin, joista kumpikin osapuoli on ilmoittanut niiden olevan luotettavia.

Teurastilityksillä ei ole mitään merkitystä asiassa, koska käräjäoikeuden ratkaisussa niitä ei ole eläinmäärässä otettu mitenkään huomioon, vaan määrä on perustunut eläinrekisteriin.

Yhden vasikan arvo on korkeintaan 200 euroa. Yhtiöllä on oikeus saada korvauksena vain vasikan arvo, koska yhtiö on toimittanut vasikan hintaan 1,89 euroa B:lle kasvatettavaksi, jolloin vasikka on siirtynyt B:n eläinrekisteriin ja B:n vastuulla ja kustannuksella hoidettavaksi ja kasvatettavaksi. Yhtiö on jättänyt nämä kasvatusmaksut maksamatta. Näin ollen yhtiöllä on oikeus saada korvauksena vain vasikan arvo, ei B:n omalla kustannuksellaan kasvattaman hiehon arvoa. Käräjäoikeus on arvioinut vasikan arvon oikein. Yhtiö ei ole esittänyt ja yksilöinyt vasikoiden ikää ja painoa siten, että niiden perusteella arvo voisi olla yhtiön esittämä 400 euroa/eläin.

Kantavan hiehon markkinahinta on korkeintaan 1.300 euroa. Hiehon hinta määrittyy kasvatuspäivien määrän mukaisesti. Tässä on huomioitava, että kasvatuspäivien määrä voi vaihdella, sillä kysymys on elävistä eläimistä. Kasvatuspäivien määrä riippuu siitä, miten kukin eläin saadaan tiineeksi. Lisäksi hiehon arvoon vaikuttaa se, onko se astutettu astujasonnilla vai keinosiemennetty. Karjankasvattajat käyttävät keinosiemennystä, koska tällöin tiedetään, mitä saadaan. Astujasonnin käyttö on edullisempaa, mutta silloin ei etukäteen tiedetä, millaisia vasikoita tulee syntymään. Yhtiön eläimet astutettiin yhtiön edustajan vaatimuksesta sonnilla, mikä on keinosiemennystä edullisempaa, kun taas muut B:llä olleet eläimet keinosiemennettiin.

Vaatimus 3 - Maidontuotannon menetysten korvaaminen

Yhtiöllä on jo 8.9.2018 ollut tieto siitä, ettei yhtiö tule saamaan B:llä olevia yhtiön sinne toimittamia vasikoita, jotka B on hiehoiksi omalla kustannuksellaan kasvattanut, koska yhtiö on nimenomaisesti ilmoittanut, ettei se aio hiehoista maksaa. Tämän jälkeen yhtiö on selvitellyt eläinrekisteriliikennettä lähes kaksi vuotta. Tätä taustaa vasten yhtiön olisi tullut vahingon minimoimiseksi ryhtyä heti tuolloin hankkimaan korvaavia eläimiä muualta. Yhtiön oma passiivisuus ei voi koitua B:n vahingoksi.

Väitettyjen menetettyjen vasikoiden arvoa ei tule laskelmaan lisätä, sillä jos yhtiö olisi heti hankkinut korvaavat hiehot (ostanut B:ltä, ostanut muualta, osan kasvattanut itse), olisivat hiehot poikineet yhtiön hallussa. Käräjäoikeuden laskentakaava on siten aivan oikein ja loogisesti määritetty.

Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa

Käräjäoikeus on aivan oikein arvioinut oikeudenkäyntikulujen korvausvastuun kokonaisarvioinnin kautta. Käräjäoikeus on todennut, että molemmat osapuolet ovat joutuneet käyttämään merkittävästi voimavaroja toistensa sittemmin hylättyihin vaatimuksiin vastatessaan ja niitä vastaan puolustautuessaan (s. 35).

Yhtiön kannevaatimuksista vain yksi on hyväksytty kokonaan perusteeltaan ja toinen vain osittain perusteeltaan. Lisäksi nämä kannevaatimukset, jotka on perusteeltaan osittain hyväksytty, ovat olleet vaatimusmääriltään 244.500 euroa ja 755.770,24 euroa eli yhteensä 1.000.270,24 euroa. Näistä käräjäoikeus on määrältään hyväksynyt 24.400 euroa (10 prosenttia vaaditusta) ja 33.697,62 euroa (4,5 prosenttia vaaditusta), yhteensä 58.097,62 euroa. Yhtiön perusteeltaan menestyneiden vaatimusten yhteismäärästä on tuomittu maksettavaksi noin 5 prosenttia. Tätä taustaa vasten käräjäoikeuden ratkaisu oikeudenkäyntikuluvastuusta on oikea. Kun B:n vaatimukset on hylätty kokonaisuudessaan ja yhtiön vaatimuksista on menestynyt vain 5 prosenttia, niin käytännössä kumpikin on hävinnyt juttunsa ja se, että kumpikin vastaa omista oikeudenkäyntikululuistaan, on hyvin perusteltu ja oikea.

Riitaiset seikat

Kohta 1

• Onko yhtiöllä ollut reklamaatiovelvollisuus?
  o → jos on, onko se täytetty?
  o → ellei ole täytetty, onko B menetellyt niin moitittavasti ettei yhtiö ole menettänyt vaadeoikeuttaan reklamaatiovelvollisuuden laiminlyönnistä huolimatta?
• Onko yhtiö vedonnut asiassa hovioikeusvaiheessa reklamaatiovelvollisuuden osalta uuteen seikkaan (B on sopimussuhteen aikana salannut yhtiöltä sen, että eläimiä on kuollut, niitä on muusta syystä poistettu tai eläimiä on poikinut B:n tilalla ja täten menetellyt niin moitittavasti, ettei yhtiö ole menettänyt vaadeoikeuttaan vaikka yhtiön katsottaisiin laiminlyöneen reklamaatiovelvollisuutensa)
• Onko saatava joltain osin vanhentunut?
• Onko hoitokorvauksia maksettu liikaa?
  o → jos on, niin liikaa maksettujen korvausten määrä?

Kohta 2

• Onko B korvausvelvollinen 163 vai 122 eläimen palaamatta jäämisen osalta
  o → Sopimuskaudella poistettujen eläinten merkitys korvausvelvollisuuden kannalta?
• Palaamatta jääneen eläimen korvattava arvo (vasikan arvo 200 vai 400 euroa, kantavan hiehon arvo 1.300 vai 1.500 euroa)?

Kohta 3

• Eläinten uushankintaan kuluva aika ja siten vahingonkorvauksen määrä.
• Yhtiön velvollisuus rajoittaa sille syntyviä vahinkoja?
• Onko korvauseläinten poikimien vasikoiden arvo korvattavaa vahinkoa kohdassa 3?

Kohta 4

• Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus

Riidattomat seikat

• Käräjäoikeuden tuomion sivuille 17-18 riidattomaksi kirjatut seikat.
• Maidon myyntikatteen määrä on 0,15 euroa litra.
• Yhden eläimen maidontuotannon määrä on 9.207 kg/vuosi.
• B:n hallussa on 9.2.2019 ollut 122 yhtiöltä tullutta, sopimuksen piiriin kuuluvaa eläintä.

Todistelu

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Uuteen seikkaan vetoaminen hovioikeudessa

Yhtiö on valituksessaan reklamaatiovelvollisuuden osalta vedonnut siihen, että B on sopimussuhteen aikana salannut yhtiöltä sen, että eläimiä on kuollut, niitä on muusta syystä poistettu tai eläimiä on poikinut B:n tilalla ja täten menetellyt niin moitittavasti, ettei yhtiö ole menettänyt vaadeoikeuttaan vaikka yhtiön katsottaisiin laiminlyöneen reklamaatiovelvollisuutensa. Yhtiö on ilmoittanut, että vedotut seikat on kirjattu käräjäoikeuden tuomion sivulle 3 oikein.

B:n vastauksessa on katsottu, ettei yhtiö ole reklamaatiovelvollisuuteen liittyen vedonnut kyseiseen seikkaan käräjäoikeudessa.

Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan valittaja ei saa hovioikeudessa riita-asiassa vedota muihin seikkoihin kuin niihin, jotka on esitetty käräjäoikeudessa, paitsi jos hän saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota seikkaan käräjäoikeudessa tai että hänellä on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin.

Lainkohdassa tarkoitetaan seikalla sellaista seikkaa, jolle kanteessa tai vastauksessa esitetty vaatimus välittömästi perustuu (oikeustosiseikka). Lainkohdassa tarkoitetusta vetoamisesta on kysymys silloin, kun asianosaisen esityksestä selvästi ilmenee hänen tarkoittavan, että seikka otetaan hänen vaatimuksensa perusteena huomioon (KKO 2003:4). Kysymys on toisin sanoen siitä, että asianosainen tuo seikan esiin nimenomaan tarkoituksin saada se ratkaisun perusteeksi tietyn väitteensä ja siihen liittyvän vaatimuksensa osalta. Jos tällaiseen oikeustosiseikan asemassa olevaan seikkaan ei vedota, tuomioistuin ei voi perustaa tuomiotaan siihen siinäkään tapauksessa, että seikka muutoin tulisi asiassa esille tai olisi tuomioistuimen tiedossa (ks. KKO 2016:47 kohta 16).

Käräjäoikeuden tuomion (s. 3) perusteella edellä yksilöityihin seikkoihin ei ole vedottu käräjäoikeudessa nimenomaan reklamaatiovelvollisuutta koskevien väitteiden tueksi. Käräjäoikeuden tuomiossa on virheilmoitusta koskien todettu, ettei yhtiö ole vedonnut siihen, että B olisi toiminut törkeän huolimattomasti (s. 22). Asiassa ei ole esitetty syitä sille, miksi seikkaan ei olisi voitu vedota jo käräjäoikeudessa tai että yhtiöllä olisi ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Näin ollen näihin seikkoihin (väitetty törkeä huolimattomuus) vetoaminen ei ole sallittua hovioikeudessa. Hovioikeus ei siten arvioi sitä, millainen merkitys valituksessa väitetyllä törkeällä huolimattomuudella on yhtiön reklamaatiovelvollisuuden kannalta.

Liikaa perittyjen hoitokorvausten palauttaminen

Onko yhtiöllä ollut velvollisuus reklamoida liikaa perityistä hoitokorvauksista?

Virheilmoitusta eli reklamaatiota koskevat oikeusohjeet ilmenevät käräjäoikeuden tuomion sivulta 21. Hovioikeus toteaa lisäksi, että sopimusosapuolella ei ole velvollisuutta reklamoida vastapuolelleen sellaisista sopimusrikkomuksen perustavista seikoista, joista tämä on tietoinen ja joiden osalta tämä ei voi perustellusti olettaa täyttäneensä sopimusvelvoitteitaan eikä myöskään olettaa vastapuolen hyväksyneen sopimuksenvastaista suoritusta (ks. esim. KKO 2009:61 kohta 7, VaaHO 2012:2 sekä Saarnilehto, Ari: Velvollisuudesta reklamoida. LM 2010 s. 12-15).

Yhtiö on vaatinut liikaa perittyjen hoitokorvausten eli kasvatusmaksujen palauttamista aikaväliltä 1.4.2012-8.9.2018. Hovioikeuden pääkäsittelyssä yhtiö on kysyttäessä tarkentanut vaatimustaan siten, että vaatimuksesta 70.000 euroa kohdistuu niihin sopimuseläimiin, jotka jäivät B:n haltuun osapuolten yhteistyön päättyessä syksyllä 2018. Loppuosa vaatimuksesta kohdistuu aikaisemmin sopimuskaudella palaamatta jääneisiin eläimiin. Myös B:n puolesta 70.000 euroa on todettu oikeaksi jo maksettujen kasvatusmaksujen määräksi näiden B:n haltuun syksyllä 2018 jääneiden eläinten osalta.

Käräjäoikeuden tuomion sivuilta 17-19 ilmenevät hiehonkasvatuksen ulkoistamisesta tehdyn sopimuksen kannalta olennaiset seikat. Hovioikeus toteaa lisäksi, että osapuolet ovat tehneet verrattain pitkäaikaisen, 10 vuoden määräaikaisen sopimuksen hiehonkasvatuksen ulkoistamisesta alun perin 1.6.2009. Sopimusta ei ole missään vaiheessa päätetty, joten se on päättynyt 31.5.2019. Sopimuksessa on keskeisesti ollut kysymys järjestelystä, joka on liittynyt A Oy:n tarvitsemien uusien tuotantoeläinten kasvattamiseen ja myös niiden määrän lisäämiseen ja joka on edellyttänyt myös B:ltä mittavia investointeja omiin tuotantotiloihinsa (C, B ja Y). Kummankin osapuolen liiketoiminta on siten ollut vahvasti kytköksissä toisiinsa, mikä ilmenee myös siinä, millä tavoin eläinten kierto tilojen välillä on sovittu tapahtuvaksi.

Osaltaan toiminnan rajoittaminen mahdollisimman pitkälti osapuolten väliseksi on johtunut siitä, ettei tiloille ole tahdottu ulkopuolisten toimijoiden eläinten mukanaan tuomaa riskiä eläintautien leviämisestä (C, B, V ja Y). Osaltaan taas järjestelylle on ollut liiketaloudelliset syyt siten, että kumpikin osapuoli saa liiketoimintansa tarvitseman riittävän määrän eläimiä, jotka muodostavat osapuolten tulovirran, yhtiö maidontuotannon kautta ja B kasvatusmaksujen kautta. Tähän liittyen kummankin osapuolen on ollut ensiarvoisen tärkeää saada sovitulla tavalla oikeanlaisia eläimiä tiloilleen ja ennen kaikkea myös oikea-aikaisesti. Yhtiö on tarvinnut tasaisesti ympäri vuoden poikivia hiehoja omaan maidontuotantoonsa. Vastaavasti B:n hiehokasvattamo on oikein toimiakseen tarvinnut tasaista ja riittävää saapuvien vasikoiden virtaa, jotta halli pysyy riittävän lämpimänä talvisinkin ja etenkin jotta samanikäiset vasikat siirtyvät ikänsä mukaisissa ryhmissä kasvattamon osastoissa eteenpäin ilman vahinkoriskiä. Sopimuksessa tämä on otettu huomioon määrittelemällä tarkasti, milloin vasikat siirtyvät B:lle, ja milloin poikimisikäiset eläimet palaavat yhtiön tilalle. Häiriöt eläinvirrassa ovat tuottaneet ongelmia molempien osapuolten tiloilla liittyen eläinten hallittavuuteen, mutta myös molempien tulovirtoihin (C, B, V, O ja Y).

Sopimuksessa on kuvattu osapuolten tarkoitus ja tavoite kasvattaa eläinmäärien volyymiä vuosittain aina 400 eläimeen asti. Molemmat osapuolet ovat sopimuksen myötä tehneet mittavia investointeja ja tekemänsä sopimuksen perusteella saaneet tähän myös ulkopuolista rahoitusta, mikä on edellyttänyt eläinten omistusoikeuden rekisteröintiä vasikoiden kasvatusaikana B:n nimiin. Osapuolten sopimusta on muutettu 2014 keskeisesti siten, että vuosittaista eläinmäärää on laskettu ja vuorokausi- ja eläinkohtaista kasvatusmaksua nostettu.

Hovioikeuden pääkäsittelyssä on selvitetty, kuinka eläinten ostojen, myyntien ja muiden poistojen merkitseminen eläinrekisteriin viikon kuluessa tapahtumasta on ollut osapuolten lakisääteinen velvollisuus, minkä mukaisesti osapuolet ovat myös toimineet (C, B, V, O ja D). Osapuolet ja myös todistajat ovat ilmoittaneet pitävänsä eläinrekisteristä ilmeneviä tietoja luotettavina, kuten myös käräjäoikeudessa on katsottu (tuomio s. 21).

Osapuolet ovat olleet yksimielisiä siitä, että heillä ei ole ollut mahdollisuutta nähdä toistensa eläinrekisterin tietoja, vaikka osapuolten välisessä hiehonkasvatuksen ulkoistamista koskevan sopimuksen (K1/V1) kohdassa Raportointi näin todetaan. Myöskään sopimuksessa mainittua sähköistä järjestelmää eläinten seurannasta ei ole luotu.

Osapuolilla on kuitenkin oman eläinrekisterinsä perusteella ollut mahdollisuus seurata eläinliikennettä ja toiminnan edellä kuvattu luonne huomioon ottaen heillä kummallakin on ollut siihen myös selkeät omat intressinsä, joiden valvomista kummankin liiketoiminnan häiriötön sujuminen on säännönmukaisesti edellyttänyt. Keskeisten sopimusvelvoitteiden täyttämisen valvominen olisi tällöin ollut myös olennaisesti helpompaa verrattuna siihen, että maksuja ja eläinliikennettä tarkastellaan jälkikäteen lähes koko pitkäaikaisen 10 vuoden sopimuskauden ajalta, mikä on edellyttänyt erittäin suurta työmäärää ja jossa ei voida enää kaikilta osin luotettavasti huomioida sitä, mitä osapuolet ovat mahdollisesti yksittäistapauksissa keskenään sopineet sopimuksesta poikkeavista hyvityksistä tai toimituksista (N ja D).

Hovioikeus hyväksyy näillä perusteilla käräjäoikeuden johtopäätöksen siitä, että yhtiöltä on voitu edellyttää sopimuskauden aikana sille kasvatusmaksuista toimitettujen laskujen oikeellisuuden tarkistamista ja tarvittaessa virheilmoituksen tekemistä (s. 22). Yhtiön on täytynyt olla tai sen olisi ainakin pitänyt olla tietoinen siitä, kuinka monta vasikkaa se on toimittanut B:lle kasvatettavaksi ja kuinka monesta vasikasta B:llä on siten kulloinkin oikeus laskuttaa yhtiötä ennen kuin B on ollut velvollinen palauttamaan vasikat astutettuina hiehoina yhtiölle.

Onko reklamaatiovelvollisuus täytetty?

Yhtiö on esittänyt vaatimuksensa liikaa perityistä hoitokorvauksista vasta haastehakemuksessaan 29.4.2020. C:n sähköpostilla 13.11.2018 tekemä reklamaatio on koskenut ainoastaan kahta sähköpostissa yksilöityä laskua (hoitokorvaukset elo-lokakuu 2018, laskut nrot 1437 ja 1438), joita yhtiö ei ole maksanut, mutta se ei ole koskenut aikaisempia liikaa maksettuja kasvatusmaksuja.

Näin ollen yhtiö on käräjäoikeuden toteamalla tavalla (tuomio s. 22) laiminlyönyt reklamaatiovelvollisuutensa ja siten menettänyt vaadeoikeutensa siltä osin kuin kyse on koko sopimuskauden aikana palaamatta jääneistä eläimistä maksettujen kasvatusmaksujen palauttamisesta lukuun ottamatta B:llä riidattomasti olleita 122 yhtiön eläintä.

B:lle jääneet 122 yhtiön eläintä

B on riidattomasti ollut tietoinen siitä, että hänen hallussaan on osapuolten yhteistyön päättyessä yhtiöltä tulleita eläimiä 122 kappaletta, joiden kasvatuksesta yhtiö on jo maksanut osan sovituista kasvatusmaksuista. Hovioikeuden pääkäsittelyssä osapuolet ovat olleet yksimielisiä siitä, että näiden kasvatusmaksujen määrä on ollut noin 70.000 euroa. B:llä ei ole ollut mitään sopimukseen perustuvaa oikeutta olettaa, että hänellä olisi oikeus pitää eläimistä jo maksetut kasvatusmaksut siinä tilanteessa, että hän ei toimita maksusuorituksia vastaavia eläimiä yhtiölle. Näin ollen yhtiöllä ei ole ollut velvollisuutta reklamoida B:lle näihin eläimiin kohdistuneista ja ennen 1.8.2018 maksetuista kasvatusmaksuista säilyttääkseen oikeutensa vaatia näitä kasvatusmaksuja takaisin itselleen. Reklamaation puuttuminen ei voi siten johtaa yhtiön oikeudenmenetykseen näiltä osin.

B on näin ollen velvollinen palauttamaan yhtiölle määrällisesti riidattoman 70.000 euroa liikaa maksetuista kasvatusmaksuista vaadittuine korkoineen. Tämä on yhdenmukainen sen käräjäoikeuden tuomiosta sivulta 33 ilmenevän johtopäätöksen kanssa, että B:n saadessa näiden 122 eläimen osalta hyödyn eläinten kasvattamisesta, hänellä ei ole oikeutta laskuttaa yhtiöltä maksamattomia kasvatusmaksuja 1.8.2018 lukien. Vastaavasti yhtiö ei ole velvollinen maksamaan osaksikaan näihin B:lle riidattomasti jääneisiin eläimiin kohdistuneita kasvatusmaksuja.

Palauttamatta jääneiden eläinten korvaaminen

Palauttamatta jääneiden eläinten määrä

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan riita-asiassa asianosaisen on näytettävä ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa tai vastustamisensa perustuu. Näin ollen todistustaakka palauttamatta jääneiden eläinten määrästä on niistä korvausta vaativalla yhtiöllä.

Yhtiö on esittänyt palanneiden ja palaamatta jääneiden eläinten määristä todistaja N:n laatimia laskelmia (K3 ja K4), jotka vastaavat suurelta osin D:n laatimia laskelmia (V6.1-V6.11), joista ilmeneviä nautarekisteriin perustuvia tietoja yhtiö ei ole riitauttanut. N:n laskelmat ovat kuitenkin perustuneet yksinomaan yhtiön omaan eläinrekisteriin eli niissä on huomioitu yhtiön B:lle toimittamat vasikat ja vastaavasti vain se, missä määrin B on palauttanut yhtiölle siltä lähtöisin olevia eläimiä. Näin ollen N:n laskelmissa ei ole huomioitu niitä eläimiä, jotka ovat lähtöisin jostain muualta kuin yhtiöltä ja jotka B on väittänyt toimittaneensa ns. korvaavina eläiminä yhtiölle.

B on kiistänyt yhtiön vaatimuksen eläinten määrän osalta katsoen oikeaksi hänelle jääneiden eläinten määräksi 122 kappaletta. B on esittänyt väitteensä tueksi todistaja D:n laatimia laskelmia. D:n tekemät laskelmat ovat perustuneet B:n eläinrekisteriin. D:n laskelmilla on osoitettu, että B on toimittanut yhtiölle myös eläimiä, jotka ovat olleet lähtöisin muualta kuin yhtiöltä.

N:n laskelman erot D:n laskelmiin ovat vähäisiä, kun otetaan käräjäoikeuden tavoin huomioon se, minkä verran epäselviksi jääviä eläimiä on koko sopimuskauden ajalta. D on osannut yksilöidä laskelmiensa (V6.1-6.11) yhteydessä sen, missä määrin B:n tilalla on vuosina 2009-2018 mennyt yhtiöltä kasvatussopimuksen nojalla tulleita eläimiä raatokeräilyyn (25 kappaletta), teuraaksi (18 kappaletta) tai muille tiloille (0 kappaletta) ja missä määrin eläimiä on teurastettu tilalla (2 kappaletta). B on D:n mukaan myös toimittanut yhtiölle eläimiä, jotka B on joko ostanut A:sta (5 kappaletta) tai muilta tiloilta/välittäjiltä tai jotka olivat syntyneet B:n tilalla (15 kappaletta), kuten D on käräjäoikeudessakin kertonut (tuomion s. 29). B:n mukaan teurastetut eläimet on hyvitetty yhtiölle siltä perittyjen kasvatusmaksujen yhteydessä.

Suurin osa palauttamatta jääneistä eläimistä on N:n laskelmasta (K4) ilmenevällä tavalla syntynyt elokuussa 2016 tai sen jälkeen eli kyse on eläimistä, jotka on toimitettu B:lle 5.12.2016 tai sen jälkeen, viimeinen toimitus on ollut 9.2.2018. Näitä kasvatussopimuksen perusteella B:lle toimitettuja eläimiä on riidattomasti jäänyt B:lle 122 kappaletta. Loput palauttamatta jääneet eläimet ovat syntyneet joko vuosina 2015-2016 (rivit 30-51, K4) tai sitä ennen (rivit 1-29, K4).

Käräjäoikeuden toteamalla tavalla (tuomion s. 29-30) osapuolten välisessä hiehonkasvatuksen ulkoistamista koskevassa sopimuksessa (K1/V1) on ollut ehdot siitä, miten menetellään kesken kasvatuskauden poistetuiksi tulevien eläinten osalta eli miten osapuolten olisi tullut menetellä jo maksettujen kasvatusmaksujen ja korvaavien eläinten suhteen (s. 29). Osapuolten välisestä kirjeenvaihdostakin (K8, K10 ja V8) ilmenevällä tavalla on ilmeistä, että niin B kuin yhtiökin on seurannut eläinkohtaisesti kunkin eläimen kiertoa niin kasvatuksessa kuin myös astutusta ja toimittamista takaisin yhtiön maidontuotantoon (C, B ja O). Y on kuvannut niin C:tä kuin B:tä suorapuheisiksi miehiksi, eikä Y, joka oli laatinut sopimuksen ja konsultoinut molempia yrittäjiä, ollut kuullut, että osapuolten välillä olisi ollut eläinliikenteen raportointiin liittyviä ongelmia.

B on esittänyt luotettavan selvityksen (D ja hänen laatimansa laskelmat V6.-V6.11) siitä, mitä yhtiön hänelle sopimuksen nojalla tapahtuneille eläimille on käynyt. Lisäksi B on riidattomasti tehnyt teurashyvityksiä yhtiölle, mutta avoimeksi on jäänyt, mitä osapuolet muutoin ovat mahdollisesti sopineet korvaavien eläinten toimittamisista. B on D:n kertomalla tavalla toimittanut korvaavia eläimiä yhtiölle, joka ei ole esittänyt ennen tätä oikeudenkäyntiä vaatimuksia palauttamatta jääneistä eläimistä, vaikka sillä on ollut käytettävissään ajantasainen tieto B:lle toimitetuista eläimistä. Käräjäoikeuden toteamalla tavalla epäselviksi jäävien eläinten määrä on koko sopimuskauden kesto ja kokonaiseläinmäärä huomioon ottaen vähäinen.

Hovioikeus katsoo siten käräjäoikeuden tavoin, ettei yhtiö ole esittänyt luotettavaa ja riittävää näyttöä siitä, että B olisi syyllistynyt sopimusrikkomukseen jättämällä palauttamatta sopimuksen tarkoittamia eläimiä yli 122 kappaletta siten, että näitä eläimiä ei olisi muutoin osapuolten sopimalla tavalla hyvitetty yhtiölle toimittamalla sille korvaavia eläimiä tai hyvittämällä teuraaksi menneitä eläimiä kasvatusmaksujen yhteydessä.

Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen siitä, että B:n korvausvelvollisuus voi koskea vain 122 B:n haltuun jäänyttä sopimuseläintä (s. 29-30).

Palauttamatta jääneiden eläinten arvo

Koska yhtiö menestyy kohdan 1 vaatimuksessa liikaa maksettujen hoitokorvausten osalta, tuomitaan korvaus palauttamatta jääneistä eläimistä vasikan arvon mukaan.

Osapuolten välisen alkuperäisen sopimuksen mukaan eläimet olisi pitänyt luovuttaa yhtiöltä B:lle noin kahden kuukauden ikäisinä (K1/V1) ja vuonna 2014 päivitetyn sopimuksen mukaan noin 3-4 kuukauden ikäisinä (K2).

Nautoja välittävän ES osuuskunnan palveluksessa olevan todistaja Ö:n ja myös D:n mukaan maidontuotantoon välitettyjen vasikoiden hinta määräytyy vasikan perimän ja tuotospotentiaalin, iän ja markkinatilanteen mukaan, minkä lisäksi hinnassa otetaan huomioon myös kasvatuskuluja eli eläimen jalostusarvo. Holstein-rodun tuotospotentiaali on keskimääräistä suurempi ja siten vasikan arvo keskimääräistä hintaa korkeampi (Ö). D:n mukaan A:n tila ei ole tuotosseurannassa eli perimällä ei ole vaikutusta vasikan arvoon.

Arvioitaessa yhtiön B:lle luovuttamien ja tälle jäämien vasikoiden arvoa on otettava huomioon edellä todetusti ensinnäkin vasikoiden jalostusarvo. Todistaja N:n mukaan yhtiöltä luovutetut, B:lle sittemmin jääneet vasikat ovat olleet keskimäärin 165-170 päivän ikäisiä. N on perustanut näkemyksensä eläinrekisterin tietoihin. Eläinrekisterin tiedot ovat edellä todetusti kummankin osapuolen mukaan luotettavia. Noin kahden euron päiväkohtaisilla kasvatuskustannuksilla vasikoiden arvona voitaisiin pitää tällöin noin 350 euroa.

Vasikan arvosta on esitetty kirjallisina todisteina ES osuuskunnan ylläpitämä jalostusnaudan markkinahintaa koskeva tilasto (K5), Atrian eli A-Tuottajat Oy:n välitysvasikoiden osto- ja myyntihinnasto (K14) sekä yhtiön ja B:n väliset eläinkauppakirjat (V5.1-5.5).

ES osuuskunnan tilaston mukaan lehmävasikan hinta tammikuussa 2020 on ollut keskimäärin 364 euroa (K5 ja Ö). Todisteesta käy ilmi, että tuona aikana ES osuuskunta on välittänyt ainoastaan seitsemän lehmävasikkaa. Vasikoiden pieni lukumäärä heikentää tilaston luotettavuutta, koska todistaja Ö:n mukaan yksittäisten eläinten hinnat voivat vaihdella paljonkin.

B:n ja yhtiön välisistä eläinkauppakirjoista (V5.1-5.2) käy ilmi, että B:n yhtiöltä vuonna 2013 ostamat vasikat ovat olleet kaupantekohetkellä 3-4 kuukauden ikäisiä. Vasikoiden kauppahinnat ovat olleet 150-180 euroa. B:n mukaan kauppahinnat olivat tuon ajan hintatason mukaiset, kun taas yhtiön edustajan C:n mukaan kaupat tehtiin yhteistyökumppanin kanssa markkinahintaa alhaisempaan hintaan, eikä vasikoita punnittu, vaan niiden paino arvioitiin mittanauhalla mittaamalla.

Koska kyse on maidontuotantoon tarkoitetusta jalostusnaudasta, jonka hinta ei todistajien Ö ja D näkemyksen mukaan määräydy samalla tavalla painon mukaan kuin lihakarjalla, ei vasikan arvoa voida määritellä Atrian vasikkahinnaston perusteella. Ö:n mukaan esimerkiksi ES osuuskunta ei hyödynnä toiminnassaan A-Tuottajat Oy:n hinnastoa.

Asiassa kuultujen todistajien näkemykset vasikan arvonlisäverottomasta arvosta ovat vaihdelleet 150 eurosta (O ja Y) 250 euroon (D), 364 euroon (Ö) ja 450 euroon (N).

Arvioitaessa yhtiön luovuttamien vasikoiden arvoa on lähtökohtana pidettävä kasvatuskustannuksia, jotka heijastuvat Ö:n ja D:n kertomalla tavalla myös vasikoiden markkinahinnoissa. Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että yhtiön vasikoiden arvo olisi ollut vallinnutta markkinahintaa korkeampi. Toisaalta on otettava huomioon, että osapuolet ovat tehneet kauppoja olennaisesti alhaisemmilla hinnoilla. Selvää on, että isompia vasikkamääriä myytäessä vasikan yksikköhintaa laskee. Nämä seikat huomioon ottaen yhtiön B:lle luovuttamien ja tälle jääneiden 122 vasikan arvo on ollut ainakin 300 euroa per vasikka.

Näin ollen korvaus palauttamatta jääneistä eläimistä on korotettava 36.600 euroksi vaadittuine korkoineen.

Maidontuotannon menetysten korvaaminen

Käräjäoikeus on katsonut B:n vakavasti rikkoneen osapuolten sopimusta toimittamalla 8.9.2018 yhtiölle kuorman eläimiä, jotka eivät ole olleet sopimuksen mukaisia, vaikka B:llä olisi ollut toimitettavissa myös sopimuksenmukaisia eläimiä (s. 32). Käräjäoikeus on tästä syystä, ja koska eläimet ovat jääneet B:lle, hylännyt B:n maksattomia kasvatusmaksuja koskevan vaatimuksen (s. 33).

Asiassa on riidatonta, että B ei ole palauttanut yhtiölle tuotantoeläimiksi niitä 122 nautaa, jotka B:lle on riidattomasti jäänyt sopimuksen päätyttyä toukokuussa 2019. Yhtiölle on luonnollisesti aiheutunut tästä maidontuotannon menetystä, koska se ei ole saanut omaan tuotantoonsa sopimuksen mukaisia eläimiä. Yleisten sopimusperusteista vahingonkorvausta koskevien periaatteiden mukaisesti yhtiö on ollut velvollinen rajoittamaan sille syntyvien vahinkojen määrää (ks. esim. Hemmo, Sopimusoikeus II (2. uudistettu painos. Talentum 2003), s. 302-304).

Arvioitaessa B:n korvausvastuuta on otettava huomioon, että yhtiö on B:n menettelyn johdosta lakkauttanut kasvatusmaksujen maksamisen (K12) ja ilmoittanut, ettei elo-, syys- ja lokakuun 2018 kasvatusmaksuja makseta ennen kuin hiehot toimitetaan sopimuksen mukaisesti. B:n kasvatettavana on tuolla hetkellä ollut eläimiä, jotka ovat olleet yhtiöltä lähtöisin ja jotka ovat soveltuneet yhtiön tuotantotapaan ja täyttäneet siten yhtiön tuotantoeläimilleen asettamat laatuvaatimukset. B on yhtiön tietämällä tavalla tuolloin ollut siinä käsityksessä, että hänellä on ollut yhtiöltä saatavia ja B on ilmoittanut, ettei hän palauta nautoja mikäli kasvatusmaksuja ei makseta (V11). Sopimuksen mukaan B:llä ei ole ollut velvollisuutta palauttaa hänen omistukseensa tulleita eläimiä ennen kuin kaikki niihin kohdistuvat kasvatusmaksut on maksettu. Osapuolten välillä ei ole tehty tilitystä erimielisyyksien ilmettyä, eivätkä osapuolet ole varsinaisesti aloittaneet neuvotteluja sopimuksen jatkamisesta kahta vuotta ennen sopimuskauden päättymistä, kuten sopimuksessa on sovittu.

Sopimuskautta on ollut maksujen lakkauttamishetkellä jäljellä vielä toukokuuhun 2019 saakka eli noin 10 kuukautta, eikä määräaikaista sopimusta ole päätetty. Y:n kertomalla tavalla sopimuksessa ei ollut varauduttu siihen, millä tavalla eläinkierto ajetaan alas ennen sopimuksen päättymistä. Ei ole edes väitetty, että osapuolet olisivat sopineet eläinmäärän alasajosta sopimuksen lähestyessä loppuaan. Osapuolilla on kuitenkin ollut selvästi ollut eri käsitys siitä, kuinka kauan yhtiön tulee jatkaa vasikoiden toimittamista täyttääkseen sopimukseen perustuvat velvoitteensa. C:n mukaan yhtiöllä on ollut velvollisuus toimittaa vasikoita vain siten, että ne kasvatetaan sovitussa 24-26 kuukauden ajassa ennen sopimuksen päättymistä. B:llä on puolestaan ollut tästä poikkeava käsitys, koska eläinmäärien alasajo jo ennen sopimuksen päättymistä on välittömästi vaikuttanut hänelle sopimuskauden aikana kertyviin kasvatusmaksuihin. Vaikka siis B:n sopimusrikkomus on käräjäoikeuden toteamalla ollut vakava, on osapuolten välillä ollut myös muita erimielisyyksiä. Tilanne on yhtiön ymmärtämällä tavalla ollut sellainen, että B:llä ei ole ollut sopimuksen nojalla velvollisuutta palauttaa yhtiölle 122 vasikkaa, ellei yhtiö maksa vasikoista kasvatusmaksua koko sopimuskauden ajalta, jota on ollut vielä noin 10 kuukautta jäljellä. Tilanne olisi ollut sama, vaikka eläinten omistusoikeutta ei olisi siirretty B:lle, vaan eläimet olisivat olleet ainoastaan hänen kasvatettavinaan (ks. kauppakaari 12 luku 8 §).

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella yhtiön tuotantoon soveltuvan ja laadultaan ja ikäjakaumaltaan täysin vastaavien 122 naudan suuruinen karja ei ole ollut nopeasti eikä helposti korvattavissa muilta tiloilta ostamalla. Asiassa esitetyn henkilötodistelun perusteella eläinten hankkiminen useilta tiloilta olisi lisäksi lisännyt eläintautien leviämisen riskiä (V, N, Ö). Korvaavien eläinten hankkiminen niitä itse kasvattamalla oman tuotannon rytmiin sopivasti vie luonnollisesti aikaa. B:n kasvatettavana olevat eläimet ovat olleet rotunsa ja perimänsä vuoksi juuri yhtiön maidontuotantoon sopivia eläimiä, joiden osalta eläintautien riski on suunnitellusti minimoitu.

Hovioikeus katsoo, että yhtiö olisi voinut välttää sille aiheutuneet maidontuotannon menetykset maksamalla sopimuksen mukaisesti kasvatusmaksut B:lle sopimuskauden loppuun saakka ja saamalla siten B:llä kasvatuksessa olleet, jo osittain maksetut eläimet itselleen käytettäviksi maidontuotantoonsa ja selvittämällä laskuepäselvyydet myöhemmin. Vallinneissa olosuhteissa, ja ottaen huomioon osapuolten välisen yhteistyön kesto ja sen edellyttämät investoinnin puolin ja toisin, yhtiöltä on voitu B:n sopimusrikkomuksesta huolimatta kohtuudella edellyttää tätä, jotta sen myötä voidaan välttää noin 450.000 euron vahingot yhtiön maidontuotannossa. On huomattava, että yhtiön B:lle maksamien hoitokorvausten määrä on vuosina 2017 ja 2018 ollut yhteensä noin 114.000 euroa (K3), joten kyse on ollut myös sopimuksen mukaisiin hoitokorvauksiin nähden erittäin suuresta mahdollisesta vahingosta.

B on tyytynyt käräjäoikeuden tuomitsemaan korvaukseen maidontuotannon menetyksestä, jota ei ole yhtiön valituksen johdosta aihetta korottaa.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

Korkein oikeus on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n soveltamista koskevassa ratkaisukäytännössään (KKO 2020:81, kohta 12 ja siinä viitatut ratkaisut) antanut merkitystä sille, kuinka suurelta ja keskeisiltä osin asianosaiset ovat voittaneet ja hävinneet asian, mistä seikoista vaatimuksen hylkääminen on johtunut, mikä merkitys asianosaiselle on ollut hänen voittamallaan tai häviämällään osalla, mihin seikkoihin oikeudenkäynnissä on keskitytty ja minkä kysymysten käsittelystä oikeudenkäyntikulut ovat pääosin aiheutuneet. Huomiota on kiinnitetty myös asian laatuun ja asianosaisten asemaan oikeudenkäynnissä. (KKO 2022:56 kohta 11)

Yhtiö on maksanut kasvatusmaksuja B:lle riidattomasti jääneistä 122 eläimestä, joita se ei ole saanut sopimuksen mukaisesti haltuunsa. Yhtiöllä on ollut syy nostaa kanne asiassa ja vaatia jo maksettujen, tarpeettomiksi osoittautuneiden hoitokorvausten eli kasvatusmaksujen palauttamista.

Oikeudenkäynnissä on kuitenkin käsitelty kasvatusmaksuja ja eläinliikennettä osapuolten välillä lähes koko 10 vuoden sopimuskaudelta, mikä on johtanut hyvin seikkaperäisten jälkikäteisten laskelmien laatimiseen ja niiden arvioimiseen niin hoitokorvausten kuin eläinliikenteen osalta. Nämä kysymykset ovat laajentaneet ja pitkittäneet oikeudenkäyntiä huomattavasti ja oikeudenkäyntikulut asiassa ovat aiheutuneet hovioikeuden arvion mukaan suurelta osin niiden kysymysten käsittelystä, joihin perustuvissa vaatimuksissa yhtiö ei ole menestynyt. Yhtiö on myös hovioikeudessa hävinnyt määrällisesti suuren korvausvaatimuksen maidontuotannon menetyksen osalta. Muutos käräjäoikeuden tuomioon liikaa perittyjen hoitokorvausten osalta on johtunut siitä riidattomasta seikasta, että yhtiö on maksanut B:lle 70.000 euroa kasvatusmaksuja saamatta niitä vastaavia eläimiä ja yhtiöllä ei ole ollut velvollisuutta reklamoida tästä B:lle säilyttääkseen oikeutensa. Palauttamatta jääneiden eläinten osalta muutos on perustunut harkinnanvaraiseen seikkaan eläinten arvosta. Jos kanne olisi rajattu niihin seikkoihin, jotka yhtiö on voittanut, olisi oikeudenkäynti ja sen kustannukset olleet täysin erilaiset kuin nyt.

Asian lopputulokseen nähden asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa käräjä- ja hovioikeudesta oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n nojalla vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

B velvoitetaan suorittamaan A Oy:lle

• liikaa maksetuista hoitokorvauksista 70.000 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 28.5.2020 lukien ja
• palauttamatta jääneiden eläinten arvona käräjäoikeuden tuomitseman 24.400 euron sijasta 36.600 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 28.5.2020 lukien.

Muilta osin valitus hylätään eikä käräjäoikeuden tuomiota muuteta.

A Oy:n sekä B:n oikeudenkäyntikuluvaatimukset hovioikeudesta hylätään.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Petteri Korhonen ja Patrick Palmroos sekä asessori Elina Laakso.

Ratkaisu on yksimielinen.

Vailla lainvoimaa.

A Oy ja B ovat hakeneet valituslupaa KKO:lta.